tiistaina, tammikuuta 27, 2009

Suu supussa

Pitäisköhän vähän alkaa varomaan sanojansa? Yks päivä mentiin hissillä johonkin suuntaan ja kesken matkan jostain käytävältä kuulu lasten mekastusta. Kerttu totesi, että voi ku nuo mölyapinat tuolla taas huutaa. Mölyapina-sanan se on oppinu multa. Meän talossa on sellaset maailman kovaäänisimmät arviolta egyptiläiset lapset, jotka on aivan hirveitä. Ne puhuu huutamalla toisilleen. Se vanhin ja isoin on noin 7-vuotias, joka vetää joukkoja ja sitten muiluttaa muita alamaisiaan. Kerttu ei ees halua jäähä alakerran leikkihuoneeseen leikkimään, jos se jengi on siellä. Nämä lapset on ihan verrattavissa huonosti käyttäytyviin koiriin siinä suhteessa, ettei niissä lapsissa mitään vikaa eikä niissä koirissa, vaan niissä vanhemissa ja omistajissa.



No tästä mölyapinatuomiosta selvittiin automatkalle tuohon parin sadan metrin päähän greensiin ulkoiluttamaan Hippoa. Etittiin toivotonta parkkipaikkaa ja neiti tokas, että voi histi (nimenomaan kirjaimet tuossa histi-järjestyksessä) ei täältä saa paakkipaikkaa ku nuo juntit on jättäny autot nuin. Tunnustan, mun suusta on tullu tuokin juntti-sana. Silti minut tuntien nuo mölyapina- ja juntti-sanat on kevyttä kauraa. Tänään pääsi jo kirosanaki, mutta niin paljon olen saanu kielenkäyttöäni siivottua, ettei Kerttu niitä vielä osaa. Paitsi yritti se yks päivä sanoa moneen kertaan jumalauta, muttei ihan osannu.


Eilen käytiin viemässä auto huoltoon ja kotimatkalla taksissa se alkoi laskemaan tähtiä taivaalta. Hyvin se laski tapansa mukaan ykkösestä kymmeneen moneen kertaan. Sanoin, että: "laskeppa englanniksi", johon neiti vastas, että "mää en nää enää niitä."


Muutenkin siellä eilisessä taksissa Kerttu ihmetteli kyytin aluksi, että mikä täällä haisee? Sanoin, etten tiiä, vaikka haistoin kyllä tupakan. Muutaman minuutin jälkeen se totesi, että äiti, täällä haisee tupakka. Muutenkin sillä on tosi harjaantunu hajuaisti. Monesti se toteaa, että äiti, sää oot syöny suklaata, täällä haisee suklaa. Ja joulun aikaan se aina haisto piparkakut. Ei pysty ees salassa syömään tai pitää varta vasten olla hönkäilemättä sen suuntaan.

Yks päivä se totes olevansa sairaseläkkeellä. Ja yleensä se ei voi mennä isin vessaan, koska se on korjatteella. Harvoja muistiin jääneitä toteamuksia. Eilen se kävi kysymässä multa illalla, että onko sulla menny sellanen ötökkä hukkaan? Minä ihmettelin, että mikä ötökkä? Sellanen keltanen ötökkä, ku meillä on niitä myytävänä niitä ötököitä, meiltä saa uusia. Ainaki sen mielikuvitus on alkanu laukata...


Tosi hyvä mielikuvitus on myös yllä olevan hotellin rakennuttajalla. Siis minkä hotellin? Eihän siinä näy kuin ehkä 2 ekaa kerrosta tai siis siihen voi kuvitella 2 ekaa kerrosta. Niimpä. Käytiin madinatissa jokunen aika sitten ja Kerttu kun tykkää niistä talojen pienoismalleista niin niitä pitää käydä aina vahtaamassa. Nytkin mentiin kattomaan yhtä sellaista ja se sattui olemaan meän lähelle tuleva hotelli. Täti kertoi, että se avataan syyskuussa! Aivan varmasti. Rakentamisen jälki ja laatu on varmaan huippuluokkaa. Täti vielä sanoi, että se on "really nice area". Hmm. En ole ihan samaa mieltä. Vastasin, että maybe after a couple of years.

Hyvä mielikuvitus on ollu myös Slumdog millionaire-elokuvan tekijöillä. Elokuvahan sai useita oscar-ehokkuuksia männä viikolla ja se on kyllä niitten arvoinen. Katoin sen toissailtana ja on pitkään aikaan paras pätkä. Suosittelen sitä kaikille, kunhan vaan se tulee teattereihin...

lauantaina, tammikuuta 24, 2009

Hei me jahkataan taas!


Onkohan jahkata ees sana? No se kyllä kuuluu mun sanavarastoon. Jahkattiin siis siitä, että muutetaanko vaiko eikö. Olis kuulemma pitäny maksaa 10 000dhs (=2000eur) jos oltais lähetty kyntämään tästä asunnosta. Ei ilmoitettu tarpeeksi ajoissa (2kk ennen) lähdöstä, joten uhkasivat sakoilla. Itte ainakin kauhistuin tästä ja sanoin, ettei kai me sitten lähetä. Itseasiassa tällä hetkellä ei mulla ole tiedossa, mikä on tämän hetkinen tilanne, koska emme ole ikään kuin puheväleissä miehen kanssa. Tilanne ns. päällänsä nyt kolmatta päivää. Kyllä se joskus selviää..


Silloin kun puhe vielä kulki, käytiin tällainenkin keskustelu:


Mies: "Pitäsikö mun ostaa sellanen .... motocrossipyörä vaiko sellanen .... pmotocrossipyörä?"

Minä: " Multako sää kysyt? Ihan sama jos mää kysyisin sulta, tuleeko meille seuraavaksi borderterrieri vaiko jackrusselin terrieri?"

Mies: "Miten niin ihan sama, meillehän tulee bordercollie."

Minä: "Meille mitään collieta tule, terrieri meille tulee."

Mies: "Kaikkihan hankkii bordercollien kun nehän on niin hyviä."

Minä: "Meille ei tule bordercollieta vaan terrieri tai villakoira, sellanen pikkunen, Venäjältä."


Jotenkin näin se kulki ja mitään noista ei ole vielä hankittu, mutta vakavasti harkittu kyllä. Täällähän on joku ihme pyöräkuume useassa talossa, mutta kukaan ei kai vielä ole lyöny rahojaan tiskiin. Koiraakaan ei olla (en ole) hankkimassa, mutta kunhan muutto Suomeen joskus toteutuu, sitten se hankitaan. Kertulle oma, jota äiti silloin tällöin pikkusen lainaa.


Katoin pitkästä aikaa, mitä netissä on täälläpäin tarjolla, siis eläinpalstalla. No siellä oli baby krokotiili... 10-12 tuumaa on elukalla mittaa ja on kuulemma hyper, mitä sitten lienee tarkoittaa. Puhelinnumeroon toivottiin vain serious buyers kontakteja. Lukeekohan poliisit noita palstoja? Just oli lehessä ja uutisissa juttua, että Dubaihin tuuaan aika paljon kaikkia uhanalaisiakin eläimiä ja niitä kai aletaan enempi tarkkailemaan ja ottaan tyyppejä kiinni. Muuten palstalla myydään eksoottisiakin kissarotuja, ihan ragdolleja ja birmoja muun muassa. Koiria siellä on yleensä nämä normaalit noutajat ja kaikenmaailman pikkukoirat. En vaan ihan ymmärrä, mitä järkeä on ostaa puhdasrotuisia (?) puudelinpentuja 2000eurolla, kun et saa niille papereita vaikka olisivatkin oikeasti puhtaita. Eihän tässä maassa ole minkäänlaista kennelliittoa ja tuskin niille, mitään papereita saa. Ainakaan käyttökelpoisia papereita.



Täällä satoi taas vettä. Ei ihan enää pidä paikkansa se matkaoppaan väittämä: Dubaissa sataa keskimäärin 5 päivänä vuodessa. On tosi kylmää ja koleaa. Ei tee mieli mennä altaan lähellekään. Toivotaan, että sää alkaa lämpeneen vieraita varten ja nopeaan. Toisaalta meille täällä asuville tämä on parasta aikaa. Kyttäilen tosi ahkerasti netistä noita aurinkomatkojenj äkkilähtöjä. Äitille otan lennot heti kun hinnat sopivista lennoista tippuu. Nyt ollaan jo lähellä. Helmikuun alkupuolelle on lentoja jo 250 euron hintaan. Toivotaan, etten oota liian kauan, onhan silloin hiihtolomat Suomessa. Toisaalta en usko, että tänne on kauheaa tunkua yleensäkään. Ei kai tänne ole kellään varaa matkustaa.

Hermanni täytti tänään 2 kuukautta, jonka kunniaksi käytiin lääkärissä. Ei siis mitään vaivaa, mutta näin aluksi täällä käydään joka kerta lekurissa tarkastuksessa ja rokotuksissa. Itse tarkastus on ns. haista paska tarkastus, jossa lääkäri kysyy äitiltä, että nostaako vauva päätä, ottaako kiinni sormesta ja hymyileekö. Voishan sitä vauvaa vähän kattoaki niin tietäis kysymättä. Hermannilla on ilmestyny ihan vähän karstaa päähän ja olen sitä jopa 2 kertaa öljynny ja harjalla rapsutellu. Sen jälkeen se on ikäänkuin kuivunu päähän ja lähtee helposti irti. Tänään tohtori Khan (joo, kuulostaa pahalta, mutta setä on ok) kysyi, että kauanko tämä päänahka on ollu näin kuivana? Neuvoi laittamaan joka ilta siihen öljyä ja rappaamaan sitä harjalla ja jos se ei lähe pois, ni laittaa siihen Head and shouldersia! Siis hilseshamppoota. Jääpä laittamatta. Samoin se sanoi, että kun tämä naaman iho on näin kuiva (mitä se ei ole) ni laita siihen joka päivä rasvaa. No en ala lutraamaan turhaan millään rasvalla. Muuten herra voi hyvin. Painoa oli tullu reilu kilo kuussa, eli nyt on 6 kiloa melkein rikki ja pituutta on 61,5 senttiä. Mennään siis jo ohi Kertun vauvamittojen puolella kilolla ja muutamalla sentillä. Rokotukset herra sai ja nehän aiheutti parin tunnin kunnon itkut illalla. Ekaa kertaa kaivoin panadolia kaapista kahen tunnin lähes katkeamattomien huutojen jälkeen. Tästä lääkäri kyllä varoitti.

Ja mitähän sitä nyt tekis? Julkkis BB loppu tänään ja mun herkkulakko toissapäivänä. Kaapissa kuukauen ollu suklaajoulupukki koki karmivan kohtalon torstai-iltana ja söin siltä pään ja mahan. Eilen koiralenkiltä tultua söin ne jäljellä olleet jalat. Sen jälkeen on menny pari mentospötkylää ja 2 tobleronepatukkaa. Alennusmyynneissä olen koittanu useampaa vaatekappaletta, turhaan. Ei tähän takapuoleen saa mitään veettyä päälle. Eikä tällä menolla tule saamaankaan.

sunnuntaina, tammikuuta 18, 2009

Julkkis BB


Tämän kuun toinen päivä alkoi julkkis BB pyöriä Englannissa. Netin kautta sen seuraaminen on taas ihan liian helppoa ja joka ilta istun tässä kone sylissä ja vahtaan, mitä ne nyt on keksiny. Porukka on aivan mahtavaa. Ovat niin ollakseen julkkiksia, mutta niin vaan laskevat liitutaululla, mitä saavat kaupasta ostettua muutamalla pennosella. Mukana on mm. Coolio, Latoya Jackson, kääpiö-Verne Austin Powersista, Sugarbabeistä eronnu laulaja Mutya, joku Ben A1-poikabändistä, säätyttö, poliitikko Irlannista ja joku tv-rääväsuu. Kaikki tähän astiset tehtävät on ollu ihan huippua. Parhaita oli mm. tehtävä, jossa britit opettivat eka jenkeille (listan 3 ekaa) omasta kulttuuristaa, historiastaan ja sankareistaan. Sen jälkeen jenkeiltä tentattiin 50 kysymystä. Aina kun vastasivat väärin, brittien kumipukujen sisällä olevista lihasstimulanteista tuli takapuoleen sähköiskut. Lopuksi tuli vielä ihan vaan ilman syytä oikein sarjatulituksena useita. Yhessä tehtävässä piti opetella jättipianolla soittamaan jotain melodiaa. Soittaminen tapahtu pomppimalla niitten painikkeitten päällä oikeassa järjestyksessä. Yks tehtävä oli Cooliolle ja sille poliitikolle ja he joutu pukeutumaan ns. autopukuun, jossa henseleillä roikku vartalon ympäri, vyötärön korkeudella sellaset isot leikkiautot. Olipa monimutkaista... Aina kun alkoi carwash-biisi soimaan, heän piti mennä pihalla olevaan "pesukatuun" pesemään autot, eli kävelemään niitten pesureitten läpi itte. Vaahtoa tuli aika lailla... Pari ekaa kertaa miehet oli hommassa mukana, mutta lopulta tehtävä oli heän egolleen liian vaativa. Ihan kaikki tehtävät on parasta A-luokkaa. Pitäähän ne toki olla, sarjaa seuraa monta miljoonaa katsojaa ja asukkaille maksetaan varmaan aika isot rahat, että ovat lähteneet mukaan. Tähän mennessä 2 on äänestetty pois ja yks käveli vapaaehtoisesti (Mutya).


Sain ne HAUlaisten nollat saalistettua, joten voin taas keskittyä tuohon BB:hen... No ei sentään. Tein tänään ihan oikeeta ruokaakin. Sen verran olen alkanu oleen "vastasyntyneen äiti", että ruokaa ei vaan kerkeä tekemään. Kerkeäishän sitä, mutta kun Hermanni oikeasti varmaan itkee sen 3 tuntia päivässä, mitä vauvat kuulemma keskimääräisesti itkee. Sitä saa vatkata oikein työkseen (no se ON mun työtä), eikä koskaan tiiä, koska se herää, jos sattuu nukahtamaan. Sitten kun sitä vapaata sattuu olemaan, ei ekaks tee mieli ottaa soppakauhaa käteen. Kummallista muuten, ekan vauvan kanssa oli aivan paniikissa kun se vähän inahti. Toisen kanssa pystyy ottamaan huumorilla. Se vaan joutuu joskus itkemään vähän kauemmin jos täytyy mennä pyyhkimään esikoisen takapuoli.


Mies lähti tänään ekalle työreissulle sitten H:n syntymän. Kysyi aamulla tekstarilla lupaa lähteä Libanoniin parin tunnin varoitusajalla. En tiiä, olisko kieltäminen merkinny mitään ja sinne se lähti. Pyörähti kotona ja taksi tuli hakeen. Huomenna yöllä se jo tulee takas, ettei hermot pitäis mennä vielä siinä ajassa. Lähellä romahus jo kävi, mutta nyt on talo hiljainen.


Talo tulee olemaan vielä hiljaisempi kuukauen päästä, kun soittivat asuntotoimistosta, että ei pitäis olla ongelma pois muuttamisen suhteen. Nyt sitten vaan uutta ettimään... Onneks just siihen samaan aikaan kun pitäis muuttaa, meille tulee neljä vierasta yhtäaikaa, kolmesta eri paikasta... Tässä tekstin lomassa olis muutama kiva kuva kivasta kämpästä Emirates Hillsistä. Pitäisköhän tiedustella hintoja? Ei taitais 10 000 euroa kuussa riittää. Vaikka eihän sitä tiiä. Kämppiäkin tyhjenee melko vauhtia kun irtisanomiset on myös täällä arkipäivää. Lentokentän parkkipaikalla on kuulemma tuhansittain hyljättyjä autoja avaimet paikallaan ja paperit vieressä. Rikastumisesta unelmoineet tyypit on vaan jättäneet autot sinne ja lähteneet maasta lopullisesti muualle epätoivon vallassa.
Ja sitten kymppiuutisten loppukevennys. Ikää kaverilla viikkoa vajaa 2kk.


lauantaina, tammikuuta 17, 2009

Ollaanko kodittomia?


Sanottiin tänään asunto irti, siis ilmoitetiin, että halutaan muuttaa pois. Halutaanko me? En tiiä. Vuokrat on kummiski tippunu niin paljon, että jo kannattaa harkita rivariin muuttoa. Ollaan muutamaa springsin kämppää käyty kattomassa ja hinnoista saa nykyän tingattuakin. Jos nyt saahaan lupa lähteä ilman sanktioita (ollaan periaatteessa ilmoitettu haluavamme jatkaa sopimusta... muttei siis allekirjoittetu mitään) niin kuukausi on aikaa palata juurilleen takasin. Sieltä springsistähän me tänne maanjäristysaluetta muistuttaville tienoille tultiin. Tämä kämppä on kyllä tosi kiva ja tilava meille, mutta aivan väärässä paikassa. Maisemat ikkunasta on hyvät, mutta kun ovesta astuu pihalle niin... Springsissä on nurmea ja puita ja voi jopa lähteä kävelylle ihan vaan oven avaamalla.


Muutenkin asuntojen myyntihinnat on roimasti laskeneet, samoin ku Suomessa. Esimerkiksi kivan ja tilavan ennen 11 miljoonaa dirtsua (reilut 2 miljoonaa euroa) maksavan villan saa nyt jo kuuella miljoonalla dirtsulla (reilu milli euroa). Että jo vois harkita ostamista...

Kämpistä puheenollen, katoin yks päivä MTV arabialta tätä cribs-ohjelmaa. Siinä esitellään julkimoitten koteja ja vuorossa oli USAlainen Bam Margera. Rullalautailu- ja Jackass-tyyppi siis. Sehän on vannoutunu HIM-fani ja käy Suomessaki aina keikoilla. Sillä oli mm. mersussaan sen mersun merkin tilalla HIMin merkki, samoin oli Lamborghinissaan HIMin merkillä varustettu bensakorkki. Toki koko koti oli varustettu HIMin muillaki kamppeilla ja sohvalla istuskeli 66 eyesin pojat. Suomalaiset siis. Jukeboksista se soitti suomalaista musiikkia. Ei se siis ihan tyhmä tyyppi olekaan, vaikka Jackassissa aina moukaroi vanhempiensa kodin ihan paskaksi.

Torstaina alkoi ne isot alet, shopping festival. Jo pelättiin, että ne perutaan, koska yks hallitsijoista kuoli muutama viikko sitten. Kauan on jo aleja ollu monessa kaupassa, mutta nyt niitä vasta onkin. Lempi lastenvaatekaupassa oli jopa ihan kaikki puoleen hintaan. Pitäis vaan päästä sinne yksin hypisteleen, tai ainaki vaan vauvan kanssa. Eihän Kepasta niin paljon haittaa ole, mutta yks vähempi mukana on kuitenki helpompaa.

Meillä on kummalliset kelit täällä. Toissailtana alko jumalaton ukonilma ihan tuosta vaan. Salamat iski jo niin lähelle, että meitä pelotti. Vettä sato ku Esterin sieltä ja kaikki ihan kaaoksessa, liikenne myös. Onneks se meni yhessä illassa ohi. Ilmat on harvinaisen kylmät, mennään jo reippaasti alle 20 plussan. Villapaita päällä olin aamukahveilla ulkona keskiviikkona ja kun kotiin pääsin, kuumetta oli 38,6. Ei siis ihme, että kahveilla paleli. Kuume meni päivässä ohi, mutta kurkkukipu vaan jatkuu.
Ja nyt on kohta jo keskiyö ja minä vaan istun koneella. Aloin keräämään aikani kuluksi HAUlaisten agilitytuloksia netistä. Käyn siis kaikki viime arvokisojen jälkeen pietetyt kisojen tulokset läpi ja poimin oman seuran nollat. Itseasiassa kävin ne jo läpi, mutta pitää vielä tarkistella ennenkuin panen ne eteenpäin. Niihin tuli aivan himo. Aamulla ekana mielessä, että nyt lokakuu ja illalla vaikka elokuu. Muutama päivä siinä meni, mutta valmista tuli. Muuten ei ole lajia tullut harrastettua sitten viime syyskuun. Pitäis ottaa Martiinaan yhteyttä ja karhuta niitä hyppykeppejä ja alottaa reenaus.

maanantaina, tammikuuta 12, 2009

Uutta vuotta, huoh..


Jotain kai kertoo blogin päivitystiheys.. Vauva-arki on saapunut Tecomiin. Öisin syyään edelleen se 3-4 kertaa, eikä se haittaa tai väsytä. Mutta kun päivät menee vähän miten sattuu. Eilinen oli pahin. Herra kitisi hereillä kolmesta ysiin. Muu kuin kokoaikainen vatkaus ei auttanu. Tee siinä sitten ruokaa perheelle ja pidä koti kiiltävänä. Onneks lauantaina kävi toista kertaa viikottainen pelastuspartio (=intialaiset siivousmiehet). Mies sai tosi ihanan vaimon vastaanoton tullessaan töistä siinä puoli kasin aikaan... Hermanni ei viihdy autossa, ei kärryissä, ei lattialla, ei sohvalla, välillä ei sylissäkään. No, aikansa kutakin. Ei tämä vaihe kauaa kuitenkaan kestä. Katse seuraa jo ainakin äitiä, pää pysyy joten kuten jo pystyssä ja hymykin irtoaa melkein joka päivä. Tänään jopa autoon lastatessa turvakaukalossa sain hymyn kaupan päälle. Viime yönä sain lirut päälle kun liian hitaasti laitoin uuen vaipan vanhan tilalle. Tänään sain sitä vihon viimeistä liisteriä kun tuli ekat niskaan-asti-sonnat äitin sylissä. Pukluista puhumattakaan. Jokainen paita on olkapäältä valkoinen, sängyn lakanoissa on vaikka mitä ja ripsivärit äitin silmissä voi ihan hyvin olla kaks päivää samat. Näitä kokemuksia sitten vertaillaan pätkän kavereitten ja tyttöystäväkandidaattien äitien kanssa. Muita suomimammojen vauveleita täällä on nimeltään ainakin Amanda, Isabella, Aili, Liam, Jusuf, Chloe ja Samuel. Mahoja löytyy vielä ainakin 3-4.


Muuten meillä menee ihan hyvin, kunhan pysytään poissa kotoa. Kerttu on onnistuneesti muuttanu omaan huoneeseen nukkumaan ja tänään saatiin jo ostaa tarrakampanjan palkintona ollut minilaatikosto palkkioksi huutamattomista öistä. Tosin just tätä kirjoittaessa neiti heräs taas ja puhuu "venäjää".


Arkipäivät kulutetaan puistoissa, kavereilla, pyöräilemässä, kahveilla, suomikoulussa ja ostareissa (joissa alkaa shopping festival tällä viikolla). Viikonloppuisin ollaan käyty mm. esteratsastuskisoissa pariin kertaan. Viime kerralla bongasin tuon ylläolevan auton, jossa on pikkuisen arveluttava rekkari. Viime perjantaina oli myös eka "suomikoirien" yhteislenkki, jossa oli neljä osallistujaa. Käytiin yli tunti käppäilemässä hissukseen koirien jolkutellessa vapaana suurimman osan ajasta. Hipon lisäksi oli mäyräkoira-Carlos, pumi-Emppu ja iso sekaroituinen-Tepa. Tepa lutraa kamalan hajuisissa tekojärvissä vähän väliä ja kun silmä välttää, se kantaa sellaisia valehtelematta kilon kokoisia kiviä.

Ensi kuussa alkaa vierailuaika. Puolessa välissä kuuta tulee ainakin kahesta paikkaa vieraita samaan aikaan, luultavasti kolmannesta myös. Miehen isoveli poikansa kanssa tulee Ruotsista, appiukko tulee Oulusta ja kai se äitikin tulee pohjoisesta. Appiukko menee hotelliin, mutta muut tulee meille. Miehen piti muuten mennä viikon päästä työmatkalle mm. Libanoniin, mutta eihän sinne enää uskalla mennä kun sinnekkin on pommeja lennellyt. Ja nyt nukkumaan. Ei taia kuitenkaan vielä täysin auttaa tähän naamavärkkiin se eilen ostamani ryppyvoide.