Julkkis BB

Tämän kuun toinen päivä alkoi julkkis BB pyöriä Englannissa. Netin kautta sen seuraaminen on taas ihan liian helppoa ja joka ilta istun tässä kone sylissä ja vahtaan, mitä ne nyt on keksiny. Porukka on aivan mahtavaa. Ovat niin ollakseen julkkiksia, mutta niin vaan laskevat liitutaululla, mitä saavat kaupasta ostettua muutamalla pennosella. Mukana on mm. Coolio, Latoya Jackson, kääpiö-Verne Austin Powersista, Sugarbabeistä eronnu laulaja Mutya, joku Ben A1-poikabändistä, säätyttö, poliitikko Irlannista ja joku tv-rääväsuu. Kaikki tähän astiset tehtävät on ollu ihan huippua. Parhaita oli mm. tehtävä, jossa britit opettivat eka jenkeille (listan 3 ekaa) omasta kulttuuristaa, historiastaan ja sankareistaan. Sen jälkeen jenkeiltä tentattiin 50 kysymystä. Aina kun vastasivat väärin, brittien kumipukujen sisällä olevista lihasstimulanteista tuli takapuoleen sähköiskut. Lopuksi tuli vielä ihan vaan ilman syytä oikein sarjatulituksena useita. Yhessä tehtävässä piti opetella jättipianolla soittamaan jotain melodiaa. Soittaminen tapahtu pomppimalla niitten painikkeitten päällä oikeassa järjestyksessä. Yks tehtävä oli Cooliolle ja sille poliitikolle ja he joutu pukeutumaan ns. autopukuun, jossa henseleillä roikku vartalon ympäri, vyötärön korkeudella sellaset isot leikkiautot. Olipa monimutkaista... Aina kun alkoi carwash-biisi soimaan, heän piti mennä pihalla olevaan "pesukatuun" pesemään autot, eli kävelemään niitten pesureitten läpi itte. Vaahtoa tuli aika lailla... Pari ekaa kertaa miehet oli hommassa mukana, mutta lopulta tehtävä oli heän egolleen liian vaativa. Ihan kaikki tehtävät on parasta A-luokkaa. Pitäähän ne toki olla, sarjaa seuraa monta miljoonaa katsojaa ja asukkaille maksetaan varmaan aika isot rahat, että ovat lähteneet mukaan. Tähän mennessä 2 on äänestetty pois ja yks käveli vapaaehtoisesti (Mutya).

Sain ne HAUlaisten nollat saalistettua, joten voin taas keskittyä tuohon BB:hen... No ei sentään. Tein tänään ihan oikeeta ruokaakin. Sen verran olen alkanu oleen "vastasyntyneen äiti", että ruokaa ei vaan kerkeä tekemään. Kerkeäishän sitä, mutta kun Hermanni oikeasti varmaan itkee sen 3 tuntia päivässä, mitä vauvat kuulemma keskimääräisesti itkee. Sitä saa vatkata oikein työkseen (no se ON mun työtä), eikä koskaan tiiä, koska se herää, jos sattuu nukahtamaan. Sitten kun sitä vapaata sattuu olemaan, ei ekaks tee mieli ottaa soppakauhaa käteen. Kummallista muuten, ekan vauvan kanssa oli aivan paniikissa kun se vähän inahti. Toisen kanssa pystyy ottamaan huumorilla. Se vaan joutuu joskus itkemään vähän kauemmin jos täytyy mennä pyyhkimään esikoisen takapuoli.

Mies lähti tänään ekalle työreissulle sitten H:n syntymän. Kysyi aamulla tekstarilla lupaa lähteä Libanoniin parin tunnin varoitusajalla. En tiiä, olisko kieltäminen merkinny mitään ja sinne se lähti. Pyörähti kotona ja taksi tuli hakeen. Huomenna yöllä se jo tulee takas, ettei hermot pitäis mennä vielä siinä ajassa. Lähellä romahus jo kävi, mutta nyt on talo hiljainen.

Talo tulee olemaan vielä hiljaisempi kuukauen päästä, kun soittivat asuntotoimistosta, että ei pitäis olla ongelma pois muuttamisen suhteen. Nyt sitten vaan uutta ettimään... Onneks just siihen samaan aikaan kun pitäis muuttaa, meille tulee neljä vierasta yhtäaikaa, kolmesta eri paikasta... Tässä tekstin lomassa olis muutama kiva kuva kivasta kämpästä Emirates Hillsistä. Pitäisköhän tiedustella hintoja? Ei taitais 10 000 euroa kuussa riittää. Vaikka eihän sitä tiiä. Kämppiäkin tyhjenee melko vauhtia kun irtisanomiset on myös täällä arkipäivää. Lentokentän parkkipaikalla on kuulemma tuhansittain hyljättyjä autoja avaimet paikallaan ja paperit vieressä. Rikastumisesta unelmoineet tyypit on vaan jättäneet autot sinne ja lähteneet maasta lopullisesti muualle epätoivon vallassa.

Ja sitten kymppiuutisten loppukevennys. Ikää kaverilla viikkoa vajaa 2kk.