Hyvä loppuu aikanaan

Käytiin äsken viimeistä kertaa reeneissä Hipon kanssa. Pikkusen arvelutti jo etukäteen mennä Kertun kanssa sinne, se kun ei ole paljoa viihtynyt siellä ennenkään. Yhden radan kerkesin melkein loppuun asti ennenkuin se parkaisi. Ja sitä se oli loppuaika. Mielenkiinnolla ootan sm-viikonloppua, mitä siitä tulee. Mikko ei ole siellä auttamassa ja Kerttukaan ei voi koko viikonloppua nukkua kärryissä. Se vierastaa tällä hetkellä niin paljon, että ainoastaan sille tutuiksi tulleet ihmiset saavat sen pysymään itkemättä. Rataantutustumisiinhan sen voi ottaa mukaan muttei radalle kuitenkaan, vai pitäiskö kysyä siitä mahollisuudesta... Muuten reenit meni kyllä meillä hyvin, kontakteista lähtien.

Agilityreenit jatkuu vielä kolme kertaa, mutta me ei enää mennä. Hipon juoksun olisi jo pitänyt alkaa ja se käyttäytyykin niin ärhäkästi, että kai se kohta oikeasti alkaa. Kuukauden verran ole tosin jo ootellut.

Loppui sitten Piia-Noora Kaupin helistin.fi-sivuille kirjoittama päiväkirjakin. Siis raskaudenajan ja vauvavaiheen kirjoitukset. Meillä syntyi tytöt varmaan samalla viikolla, joten sieltä on ollut kiva lukea, millaista heillä on ollut. Politiikkaan en ole syventynyt pätkääkään, mutta meillä on yhteisiä tuttavia, joten sekin on jotenkin lisännyt mielenkiintoa.

Tähän väliin pakko laittaa muistin aikana onnittelut Ninalle ja Taaville kahesta nollavoitosta ja Åkelle nasta cupin kisaavien voitosta. Hyvin startattu kisaura!

Kerttu on maailman paras shoppailukamu. Se istuu kiltisti kärryissä eikä koskaan kyseenalaista mitään hankintoja vaikka useasti kysynkin sen mielipidettä. Kysyn myös lenkille mentäessä myös Hipolta mielipidettä mihin suuntaan mennään, tosin kumpikaan ei ole vielä koskaan vastannut mitään. No mutta tänään siis käytiin sellaisessat ns. varastomyymälän alennusmyynnissä. Mahtavaa tavaraa, jos sitä tarvitsisi. Itämaistyppistä kaappia ja pöytää. Ale oli alkanut kai eilen, ja monessa kaapissa olikin jo lappu SOLD. Kerttu sai sieltä romulaatikon leluilleen, sellaisen puuarkun. Kyllä sieltä muutakin olisi voinut mukaan ottaa.

Kerttu on oppinut sellaisen karhukävelyasennon. Kämmenet ja jalkapohjat maassa. No tuosta kuvastahan se selviää. Myös konttaaminen alkaa pikkuhiljaa sujua.

Syön muuten tällä hetkellä Pandan täytelakupussia tyhjäksi. Löysin tän pussin tuosta meän pienestä lähikaupasta, lähikauppa tarkoittaa alle kilsan matkaa. Siellä hyllyssä näitä roikkui ja ihan suomeahan näissä takana lukee. Valmistettu Vaajakoskella. Aika kalliita lakuja kyllä ja onneksi mun herkkulakko alkaa huomisiltana. Sitten ei karkkia eikä pullaa tai keksejä tms. ennen Suomeentuloa. Ainakin tällä hetkellä siltä tuntuu.

Tässä maassa vaikka liikennekulttuuri on ihan skeidaa, niin on jotain hyvääkin. Jos sattumalta on ruuhkaa, eli aina, niin ruuhkan taimmaisissa autoissa laitetaan hätävilkut päälle. Ensin sitä ihmettelin, mutta se on kyllä hyvä tapa. Seuraavat kaaharit näkee jarruttaa aiemmin. Hyviä puolia on myös lukuisat liikenneympyrät, joita olen kai aiemminkin ylistänyt, samoin nuo hyppyrit tuolla teillä pakottaa hidastamaan, ainakin osaa autoilijoista. Nopeusrajoituksia useimmat kuskit eivät tunne. Tullessani silloin torstaina Dragon martista ajoin 40-alueella ite kaheksaa kymppiä ja kaikki muut ajoi tuhatta ja sataa ohi musta. Joskus, kuten tänään, ajoin ihan vasitellen rajoitusten mukaisesti ja muut hullut teki aika vaarallisia ohituksia, mutta se on niitten ongelma.

Mun ongelma on tämä koneen jumitus, yritin kolme kertaa laittaa kuvia tähän juttuun, siinä onnistumatta. Tässä on koko päivän kestänyt virustarkistus joka jatkuu edelleen. Palaan kuviin sitten kun tämä toimii kunnolla.

Ai niin ja pikkulisäys vielä. Täällä nuilla isommilla herroilla, eli hallitsijaäijillä on erilaiset rekkarit kuin muilla. Tai muuten samanlaiset mutta niillä on pienet numerot. Meillä on joku 80 000 tyyppinen luku tuossa koslassa ja isoilla pampuilla alkaa ykkösestä, joka on siis ylipäällikkö. Siinä onkin kyttäämistä muutamaksi vuojeksi, että bongailee niitä. Tähän mennessä olen nähnyt numerot 11, 13 ja 18.

Lost in the autiomaa

Eilen sain jo tuplattua tämän yksinhuoltajaviikon tavoitteet, eli kävin toisessa uudessa paikassa, Dragon Martissa. Se on sellainen krääsätaivas. Paljon pikkukauppoja ja ihan täynnä vaatteita, leluja, koruja, muta tekstiilitavaraa, kenkiä, laukkuja ja kaikkea muuta. Voin vain kuvitella millainen paikka on joulun alla. Niinkuin markkinat Suomessa, mutta aina auki. Tietenkin minä olin siellä taas siihen aikaan, että ne putiikit meni kahelta kiinni, mutta ihan riittävästi siellä kerkesi kattella. Nykyisin lähen kotoa liikkeelle vasta kun Kerttu on nukkunut yhet päikkärit omassa sängyssään, näin päiväkin menee rattoisammin ja tyttö on paremmalla tuulella. Ennenhän lähin liikenteeseen heti aamusta.. Mutta täällä kun ei enää voi nukuttaa lastansa ulkona kuumuuden vuoksi. Tänään ajattelin jättää ne koirajuoksutkin väliin tuon ilman takia. Hippohan kuolee sinne.

Mutta palatakseni siis siihen eiliseen reissuun.. Sinne ostarille ajaa sellaiset puoli tuntia ehkä, mutta takaisintulomatka mulla kesti 1,5 tuntia. Ei ollu ruuhkaa, ei, mutta kun en vaan osannu kotia. Meinasin siinä hätäpäissään soittaa taas kerran Karppisten auttavaan puhelimeen, kun yritin mennä kylttien mukaan, mutta ne vei vaan aina samalle tielle takaisin. En ole koskaan sieltä isoilta teiltä joutunut katteleen kylttejä ja lopulta näin jotakin tuttua ja tulin ihan vikasuunnasta kotiin. Kerttu onneksi sai nukuttua koko sen matkan eikä tiennyt mun hermoiluista mitään. Kyllä taas olisin sen GPS-laitteen oston kannalla.

Risti seinään, kävin myös eilen tankkaamassa ekan kerran. Ei mitään ongelmia. Muista yhen kerran kun Mikko kävi tankilla ja ajoi auton oikealle paikalle. Mies tuli koputtamaan, että viitsitkö siirtää autoa kun on tuo tankki toisella puolella. Ai niin, mutta sehän sanoi, että siitä ei saa kirjottaa tänne mitään.

Tänään käytiin Community market dayssä. Ekaa kertaa järjestetty kiva tapahtuma, minne sai varata pöydän kirppistavaraa yms. varten. Lapsille oli pompulinnaa ja liukumäkeä, kasvomaalausta ja muuta tekemistä. Musiikki soi kajareista LUJAA. Ruokaa oli myynnissä ja jotain kilpailuja myös. Ite en kyllä kovin hyvin pystyny keskittymään koska Kertulla oli uhkaavasti uniaika käynnissä, mutta eihän se tietty siellä kyennyt nukkumaan. Kotona kannoin sen suoraan turvakaukalosta nukkumaan omaan sänkyyn. Tarkoitus olisi vielä lähteä Karppisen perheen kanssa Marinaan syömään ja aikaa kuluttamaan. Meillähän miehet menivät samalla koneella Suomeen. Mikon tärkein tehtävä minun kannalta siellä Suomessa on se SM-kuoren postiin laittaminen. Takaisin ei ole tulemista ennenkuin se tehtävä on suoritettu. Niin ja ennenkuin tuliaiset on ostettu, lehtiä, siideriä ja Kertulle jotain.

Sähköä ja hiekkaa ilmassa

Aamu ei sitten oikein kunnolla valjennut koskaan. Hiekkaa pöllysi koko päivän ja lämpöä kohtuudella noin 40. Auton mittarissa korkeimmat havainnot oli 46. Ei siis juurikaan oltu tänään ulkona. Aamupäivällä kävin kyläilemässä Aaltosilla; perheenisä on Mikko Aaltonen... Mutta siis ei tietenkään sama kuin koirapiireissä. No mutta heillä oli sähköt lyöty poikki laskun maksamattomuuden vuoksi. Se kyllä tapahtui heti kun oli tarvis, mikään muuhan täällä ei ajallaan tapahdu. Tällä hetkellä sähköt on onneksi jo palautettu ja ihan saunassa ei heidänkään tartte olla koko aikaa. Täällä kun se laskun maksaminenkaan ei ole ihan helppoa. En ees tiiä, miten se käytännössä tapahtuu. Heillä lasku oli yritetty kyllä maksaa ja luultiin että se laskun maksu onnistui, mutta ei. Meillä oli kuulemma myös kolme kertaa pitänyt yrittää sitä maksamista ennenkuin oli onnistunut.

Tuossa on Millalle kuva sieltä sisälaskettelupaikasta. Jos tuosta jotain selvää saa. Ei ole tullu testattua paikkaa vielä, mutta sinne näkee ostarin sisältä.

Sieltä kyläpaikasta kurvattiin Kertun kanssa ostarille. Posti oli tarkoitus löytää ja löytyihän se puhelinkonsultaation avulla. Yksi erikoisuushan täällä on myös se katuosoitteitten puuttuminen. Ei puhettakaan, että taloissa olis postilaatikot, ei. Muutamassa paikassa on postilokerot, joista sitten voi hakea postinsa jos sellaista haluaa. Tämä missä minä kävin oli monen nurkan takana ja jonkin sortin liikkeen yhteydessä. Sieltä sain postimerkit ja vein kortit ulkona olleeseen laatikkoon. Jostain luin, että kortit menee Eurooppaan kymmenessä päivässä. Katotaan sitten joskus...

Joku aika sitten kun ostettiin se uuni, niin saatiin siitä hinnasta 30% ostokorttina takaisin. Se ostokortti piti kuluttaa siihen samaan kauppaan kodinkoneisiin luokiteltaviin tavaroihin tämän kuun loppuun mennessä. Etukäteen mietittiin, että mitä tarvitaan, rahaa oli käytössä euroissa noin 150. Mikroon päädyttiin. No eka valitsin sen mikron, tietenkin ulkonäön perusteella, sitten otin silitysraudan, entinen on jo tosi vanha, vaikkakaan ei paljoa käytetty... Rahaa oli vielä joten seuraavaksi taisin ottaa jonkun ihmesekoittajan, jolla voi tehdä vaikka pirtelöitä. Rahaa oli vieläkin, joten sitten otin vohveliraudan. Ja vielä piti kuluttaa, joten otin sitruspusertimen. Siis mitä ihmettä me nuilla kamoilla oikein tehhään, sitä en tiiä, mutta jotain piti ottaa. Radion olisin halunnu, mutta niitä ei saanut. Imuri on uusi ja kahvinkeitin samoin ja veenkeitin. Leivänpaahdinkin löytyy eikä sitä kukaan ees käytä. Yhessä mikrossa oli muuten radio, siinä kohalla mietin kauan, että jos ottaisin sen, mutta se oli muuten ruma.

Perjantaina olen menossa kattomaan koirien jotain viehejuoksua. Siis jotain vinttikoirahommaa, mutta sinne saa mennä muutkin koirat. Hippo nyt tuskin uskaltaa mennä mukaan, mutta menen tiiraileen kuiteski.

Muistakaahan siellä Suomen päässä katsoa sitä Hiki-ohjelmaa ens viikon keskiviikkona, toivottavasti ymmärsin oikein, että se on vasta ens viikolla. Siellä on pätkää agilitystä. Taavi ja Nelsoni siellä menevät. Ja Nina ja Jukka siinä sivussa..

Meidän ilta päättyikin sitten iltauinteihin. Siitä voisi tulla tapa, tai sen voisi siis ottaa tavaksi. Mikäs sen mukavampaa kuin lillutella altaassa Kepan kanssa pimeässä. Altaassa tietty on valot. Ja tyttö tykkää kovasti. Viime yötä tuli muuten ylös yksi hammas ikenen läpi. Nii ja läpi tuli ostarilla toinen juttu, nimittäin paskat tuli housuista läpi. Piti käydä välillä vaihtamassa housut. Siis Kertulle.

Mutkan kautta

Yksinhuoltajaviikon tavoite täyttyi heti alkuunsa kun kurvasin auton tänään kohti Jumeirahia. Tarkoituksena oli mennä joko Mercato malliin tai johonkin muuhun vähän pienempään. Riippuen siitä, mihin satun pääsemään... Mercatosta menin suosiolla ohi. Viimeksi kun siellä kävin se paikka ei minua vakuuttanut, vaikka hieno olikin. Seuraavat ostarit ikäänkuin menivät vahingossa ohi. Jotenkin samalla kun ajaa ja lukee Dubai Exploreria maisemat menevät jotenkin nopeammin ohi. No päätin yrittää sitten vielä vähän kauemmaksi. Jos sitten Burjuman centreen.. Päädyin Bur Dubaihin, jossa näkee hieman oikeaakin Dubaita. Tässäpä sieltä kuvia. Turisteja ei juurikaan ollut, eikä naisia. Paikalliset miehet jotenkin käyttäytyivät niin kuin eivät koskaan olisi ns. valkoihoista nähneet.

Sattumalta osuin myös Tekstile soaqiin eli torille jossa myydään halvalla kaikkea tekstiileihin liittyvää. Kello oli tosin just sen verran, että putiikit menivät melkein kaikki kiinni muutamaksi tunniksi. Autolle palatessani mietin, että ompas kyllä kuuma ja tarkistin autonmittarista matkalla tuloksen. Joo, 41 astetta. Sinähän sitä.

Tästä jatkoin matkaani yrityksenä edelleen osua sinne Burjuman centreen. Ihan täysin sattumalta löysin itseni sen ostarin parkkihallista lopulta. Itse ostari oli kyllä korkeatasoinen Burberryn ja muiden ei-minun-kauppojen myötä, mutta luultavasti en tule toista kertaa välttämättä sinne menemään. Kerttu sai Nextin kaupasta pari paitaa, siellä kun oli puoleen hintaan paljon vaatteita. Sai Kerttu myös vaahtokarkin suuhunsa. Ennenkuin kerkesin hätiin, yksi karkkikojun myyjä tunki Kertulle karkin käteen. Sitä sitten aikani keräsin pois käsistä, paidalta, kärryistä ja kaikesta, mihin se kerkisi levitä.

Kotimatkalla Kerttu sai myös vielä yhdet housut lisää, kun kävin omalla lähikaupalla mutkan ja jotenkin jalat taas veivät Mothercare-kauppaan. Siellä oli myös puoleen hintaan paljon tavaraa ja kun halvalla sai, ostin housut kesää varten. Parkkipaikalla laitoin auton hieman huonosti, renkaat oli toiselta puolelta yhden alueen ulkopuolella noin 20 senttiä. Tästä yksi vartijasetä tuli huomauttamaan ja minä siirsin kyllä auton oikein. Ajattelin vaan, että pienetpä on sen setän murheet. Viereisillä paikoilla ei ollut ketään. Tätä lukuunottamatta selvisin kyllä isolla autolla paremmin kuin hyvin mm. täydessä parkkihallissa.

Taas oli tavoite mennä aikasten nukkumaan, mutta koska tämä kone on jotenkin pahasti jumissa niin syytän tätä. Kerttu myös kitisi aikalailla äsken. Ylhäältä tulee aivan minä hetkenä hyvänsä iso hammas kokonaan läpi. Kaksi kertaa neiti on myös löytänyt ittensä istuvasta asennosta. Nettikeskusteluja kun lukee tuntuu, että kaikki muut tämän ikäiset suurinpiirtein lukee ja laskee jo. Joku saattaa jo lukea pääsykokeisiinkin. Meillä ei kunnolla ryömitä eikä istuta, enkä usko, että ihan kaikilla muillakaan jos ihan tarkkoja ollaan.

Huomaatteko muuten, ääkköset on löytyneet. Ja vielä yksi nettihavainto. Kävin pitkästä aikaa katsomassa, mitä kuuluu Jonathan Wattsille. Sivujen mukaan jotain on ilmeisesti tapahtunut. Tietääkö joku jotain, mitä minä en tiedä. Pidän tätä ¨poikaa¨aika pätevänä mm. lyhyiden karrosten opettamisessa.

Juoruja ja totuuksia

Voisin elaa pelkilla juoruilla. Jos kuulis joka paiva muhevan juorun voisin sita vastaan olla vaikka syomatta. Parin paivan sisalla on tullut hyvia juoruja ja huhuja mm. uusista raskauksista, suhteista ja hallihankkeista. Samoin pari totuuttakin. Mutta kun niita ei tietenkaan voi kertoa... Mistahan lienee olen oppinut naihin juorukuvioihin. Aitini kanssa skypeilin muutama paiva sitten ja yksikin lause meni suunnilleen näin 'Sitten se meni niin ja nain ja sitten nain, ai niin mutta sitahan ei saanutkaan kertoa.'

Huomasin asken, mista tietaa etta on tullut vanhemmaksi tai ainakin aika on mennyt eteenpain. Marin kanssa olin vaihteeksi skypessa ja aiemmin oltaisiin ehka vertailtu kisakirjoja, mutta nyt vertailtiin lasten neuvolakortteja! Pituuksia ja painoja, ja onneksi huomattiin, ettei Kertun paa ole ainut niin iso, Mintun paa on melkein yhta iso. Huh, että helpottaa.

Meillä sitten eilen lopetti yläkerran ilmastointi toimimisen. Se vaan ei mene päälle vaikka kuinka yrittää. Tuumailtiin hetken verran itse sinä sähkötaulun eessä ja sitten tehtiin muutama puhelu. No tultiin siihen lopputulokseen, että laitetaan alakerran ilmastointi täysille ja soitetaan huomenna uusiksi. Tänään soitin huollosta ja sain ajan torstaiksi. Ei ollu aikaisempia aikoja. No olin uimassa kun minua käytiin hakemassa kotiin kun oli korjausmiehet kuulemma oven takana. No siellähän ne olivat. Mikko oli ne hommannut vuokraisännän kautta. Niillä meni aikaa reilut 5 tuntia ja homma tuli kuin ihmeen kaupalla valmiiksi. Kovasti ne raahas tikkaita ylös ja alas ja välillä pihallekki. En vaan hoksannu että viimisen reilun kahen tunnin ajan niillä ootti muut miehet pikkupakussa pihalla.

Tässä taas uusia kuvia maisemista ja kotipihasta. Muutama kuva myös Mall of the emiratesista, jossa on se laskettelurinne sisällä ja yli 400 kauppaa. Jouduin muuten taas kerran neuvomaan taksikuskille koko reitin. Ne on niiiin ammattitaitoista väkeä.

Mikon kello soi yöllä neljän jälkeen. Huomenna alkaa sitten se yksinhuoltajan arki. Suunnitelmissa on käydä vaikka missä, todellisuus voi olla ihan toista. Jos yhteen uuteen paikkaan osais autolla mennä niin seki jotain.

Hikistä reeniä

Oltiin kolmannen kerran reenailemassa tanaan. Lampoa hitusen alle 30, hiki virtas molemmilla. Hippo kun ei omaa edelleenkaan kuin yhden vaihteen, lujaa. Se viilettaa sen kun kintuistaan paasee. Meita oli vain 2 harkkaajaa tanaan ja tunti aikaa. Kyllahan siisa monta kertaa kerkesi sen radan menemaan. Pari kertaa Hiltsukin lipesi tosissaan kontakteilta joten jouduttiin kurinpalautukseen. Samoin poyta on kylla heikoissa kantimissa. Siita kylla liukuu helposti yli. Mina vaan luotan siihen, ettei sita estetta juurikaan moni enaa kayta.. Hippo meni heittamalla A:n yli kerran ja lipesi myos alastulokontaktin yli. Tuloksena taas haava takajalassa, pintanaarmu, mutta niita on kylla useasti. En tiia miten se ei osaa varoa, mutta kaipa se joskus oppii.

Oltiin Hipon kanssa ihan kaksistaan reeneissa, siis Kerttu ja Mikko olivat kotona. Arvasin, ettei tuu oleen helppoa. Kerttu oli riekkunut puolisen tuntia ennenkuin oli antanut periksi, ettei se aiti nyt tule. Taitaa vahan vierastaa isaansakin. Paivalla se oli kylla enempi kuin enkeli, nukkui piiiitkasta aikaa 4 tunnin paikkarit.

Kaytiin tanaan Battuta mallissa. Tassapa hieman kuvia sielta ja muualtakin. Dubai on ainakin talla hetkella taynna keskeneraisia rakennuksia.

Lekuria etsimässä

Eilen illalla Kerttu heras paikkareiltansa myohaan ja vaan itki. Ja raapi korvaansa ja itki ja raapi taas. Sita raaputusta se on tehny jo jonkun aikaa ja Mikko sanoo, etta tietenkaan sita ei mun mielesta tartte vieda laakariin kun ei sielta kerran verta tule... Minahan en mene laakriin ennenkuin on paa kainalossa, jos sittenkaan. Ja toissa olen, vaikka aanta ei lahde ollenkaan. No nytpa lahettiin sitten metsastamaan laakaria. Aateltiin, etta kaydaan nyt jossain nayttamassa jos samalla vois vaikka ottaa pituuden ja painot, kun nekin kiinnostais tietaa. Mentiin eka yhteen paikkaan, jossa muita suomalaisia on kayny aiemmin. Se oli kiinni, kello oli jo kaheksan illalla. Sitten muistettiin yks paikka Knowledge Villagessa, jossa oltiin hotellissa silloin kun kaytiin taalla pre-visiitilla. Siis siina hotellin vieressa oli joku laakaripaikka. Siella ei otettu lapsipotilaita enaa vastaan, mutta neuvoivat toiseen paikkaan. Sinne olikin hiukkasen matkaa ja kulutettiin torstai-iltaa kohtuullisissa ruuhkissa seka meno- etta paluumatkoilla. Niin ja Kerttu painoi tasan 8 kiloa vaatteet ja vaipat paalla.

Oli jossain Deiran seuduilla se paikka. Olikohan se joku Welcare hospital tai jotain sinnepain. Se oli ehka samaa tasoa suunnilleen kuin menis johonki Meilahden sairaalan aulaan. Ihan siisti ja kiireisen oloinen paikka. Joku ontui jalkaansa ja toisella oli paassa sidos ja sita rataa. Paastiin aika pian ensin saturaation ja pulssin mittausten jalkeen miestohtorille joka kurtisti kulmia kun luki paperista etta lapsi rapannut korvaansa kolme viikkoa. No tohtori katsoi korvia laitteillansa ja totesi, ettei siella mitaan vikaa ole. Vaikkua vaan ja kyseli kaikenlaista. Etta onko koliikkilapsi ja kaikkea muuta. Terve tytto kaikinpuolin. Antoi jotain resepteja etta jos nousee kova kuume tai jos tulee flunssa. No ei nita laakkeita haettu kun ei kerran mikaan vaivaa. Kerttu ihme ja kumma vain hymyili kokoajan ja oli ihan mielissaan koko touhusta. Se on ehka enemman taas alkanut vierastaa, mutta tata setaa se ei pelannyt yhtaan. Rauhallisin mielin ajeltiin takas kotiin.

Taalla muuten alkaa jo tottua siihen, etta ihmisia tulee ja niita myos menee. Eras kaunis aamu huomasin, etta yks kaunis piha oli laitettu pakettiin ja ihmiset koiriensa kanssa olivat lahteneet. Samoin kavi yhelle mayrakoirapihalle. Nyt tasta mean tielta on kans talo pakattu konttiin ja eilen illalla se kontti tuli tiella vastaan ja sinne meni. Kohta tulee taas uusia ihmisia ja toiset lahtee. Ja joka paiva jossain talon pihalla on joko Ikean, Home Centren tai jonkun muun huonekalukaupan auto tuomassa uusia huonekaluja. Niin se vain menee.

Soitin jalleen kerran sinne Finnairille ja yritin selvittaa sita Hipon tannetulomatkan lipun hintaa. Se kun on kahteen kertaan maksettuna. Laittavat taas sahkopostia kun asia selviaa. EI ole auttanut viela 2 puhelua eika 2 sahkopostiakaan mita olen laittanut, jospa nyt.

Taalla Dubaissa on tanaan kauan odotettu Robbie Williamsin konsertti. Ensin sinne ihmiset jonotti hulluna lippuja jotka myytiin loppuun parissa tunnissa. Sitten ne valitti ja saivat lisaa lippuja myntiin, joita kukaan ei sitten enaa huolinutkaan. Ilmeisesti tieto ei oikein kulkenut. Nyt nita lippuja myydaan alle ostohinnan. Mutta kun en kerran mennyt Helsingissakaan neljan kilsan paahan idoliani katsomaan, en mene nytkaan kun se olis hiukan hankalampaa. Jamiroquai tai mikalie, oli viime viikolla taalla ja jonkun paivan paasta on Jennifer Lopez. Etta ei tama mikaan ihan takapajula ole.

Kisamietintöjä

En tiia onko muilla agilityharrastajilla omia suosikkejaan, siis muita kuin omat koirat. Mulla niita ainakin on. Lueskelin nuita Rovaniemen paasiaiskisojen tuloksia ja huomasin ilokseni, etta pumi Pinja ja Timo ovat tehneet tasaisen tappavaa jalkea siella medi 3-luokassa. Rupeaa varmaan olemaan jo ne nollat kasassa. Tama pari on mun yks suosikki smia ja karsintoja ajatellen. Toinen on se mudi Xosmo. Nayttais Matinniemen Marilla ja kromfo Sulollakin olevan ainakin muutama nolla jo kasassa. Sulo on Hipon olisko seta, joo aitin veli. Sulo kisaa maxeissa ja on aivan mahoton ponnistaja. Hieman ohjauksessa olis viela kehittevaa mutta toivotan etta paasisivat arvokisoihin. Eri asia on sitten, etta onko kenella menestysmahiksia, mutta Pinjalla niita ainakin on. On sen verran kova menija. Rehellisyyden nimissa taytyy mainita, etta on myos ihmisia, huom ei koiria, joille en toivo menestysta.

Pomolta tuli eilen tekstari Suomesta. Kyseli kuulumisia ja kertoi kevaan tekevan tuloaan. Muistutti viela etta olenhan varmasti kuullut, etta karpat tippui jatkosta. No olen. Meinasin vastata viestiin ja kertoa meidan keleista, kuumuudesta ja auringosta, allasolosuhteista, vahan kehaista autoa ja kysella Jarvenpaan maisemista... No en jaksanut kun tuon Suomen kortin omaavan puhelimen viestien kirjoitus on niin hiasta kun kaikki sanat pitaa kirjoittaa vanhanaikaisesti. Laitan sahkopostia. Vasta kuulin, etta kaksi mukavaa tyyppia toista lahtee pois, plaah. Onneksi sinne viela jaa hyvia tyyppeja. Katotaan sitten mika on tilanne kolmiosairaalan suhteen, kun joskus palataan kuvioihin.

Soittelin eilen kotiinkin Suomeen. Postia oli tullut taas aika lailla, mukaanlukien veroehotukset. Ihan kivastihan se meni mun osalta. Tulee melkein tonni takaisin. Kyllahan sita nuista aitiysrahoista maksetaankin veroja. Paitsi ettei kannata nuolaista ennenkuin tipahtaa. Piti sita viime vuonnakin saaha yli 700 takaisin, kunnes tuli uusi lappu, reilut 70 euroa. Soitin verotoimistoon ja kyselin, etta mistas nyt tuulee. Virkailija totesi, etta eka lapussa oli varmaan pilkkuvirhe. Just joo.

Lisasin tuohon viereen nuita blogeja, joita ite seuraan. Se ei silti tarkoita, etta olisin ite avioliittohelvetissa, psykoosissa, mulla olis syomishairio ja olisin lisaksi tyopaikkakiusattu...

Skypeilyn tuoksinnassa

No niin, skypekonferenssi on nyt pidetty. Mina ja kaksi Maria, seka Minttu, Mikko ja Markokin valilla puhelimen paassa. Varsinainen show. Tasaisin valiajoin yksi puhelu katkeaa ja toisessa paassa yksi kay valilla mm. ruokkimassa koirat. Mutta tuli siina paljon asiaakin. Ja katevaahan tama tekniikka on. Kuten eraskin arvostettu ohjaaja sanoi, hullujahan ne on, joilla ei ole skypea, arvatkaa kuka?

Ja tuli yksi todella hyva ideakin. Hoksasin kesken puhelun, etta nyt taitaa keskiyolla alkaa ilmoittautuminen HAUn jaahallikisaan. Voisi piruuttaan ilmoittaa oman koiran ja vieda joltain sen paikan. Kisahan on rajoitetu 150neen kisaajaan. Ja eikohan taas eraalta arvostetulta ja jopa menestyneelta ohjaajalta tullut parempi idea. Voisi oikeastaan lunastaa ne kaikki 150 ilmoa ja myyda ne kalliimmalla.

Huh hellettä

Sorsat on ruokittu ja Hippo ulkoilutettu talta aamulta. Suomessa muistan kuinka vaikeaa oli joskus menna aamuvuoroon toihin, puoli kasiksi. Taalla on ihan normaalia (meilla) herata kuuelta ja menna nukkumaan ysilta. Melkein siina eilen onnistuinkin, menin puoli kympilta petiin. Pikku-Mari oli tosin mean aikaan puoli yhelta yolla laittanut kutsun skypeilemaan. No koitetaan tanaan saaha puheyhteys, on sita ootettukin.

Katoin eilen Tyttö sinä olet tähti-elokuvan. Vitsi se oli superhyva. En tiia olenko ikiteini mieleltani, mutta aivan ihana elokuva. Hyvaa musiikkia, hyva tarina, muutama naseva lause, jotka jai mieleen. Eika yhtaan hassunmannakoiset paaosanesittajat. Pitkasta aikaa elokuva, jonka voi katsoa uusiksi, ehka jo tanaan.

Kavin eilen uusilla kulmilla iltalenkilla. Oikeasti kavin vakoilemassa uteliaisuuttani, etta mihin se yksi suomalaisperhe on muuttamassa. Kiertelin aikani sita springs kasia, kunnes just kun olin poistumassa alueelta, satuin oikeaan osoitteeseen. En kylla silloin tiennyt oliko se oikea, mutta pihassa oli avomallin Peugeot ja talossa ei huonekaluja, ei verhoja ja nurmi hiukan kuolleennakoinen. Oli se kuulemma oikea. Perheen aiti on viimeisillaan Suomessa ja sinne lahti myos hanen miehensa. Tulevat sitten joskus tannepain koko porukka.

Oikeasti ei muuten ole kauhean miellyttavaa kavella tunnin lenkkia yli 30 asteen lammossa, vaikka aurinko ei paista. Tahan asti olen kayttanyt Hipon ulkona aamulla kasin paikkeilla ja illalla viiden kuuden aikaan, mutta tuota iltalenkkia pitaa kylla siirtaa myohemmaksi. Eika taalla viela ole edes kuuma.

Kuulin viimeksi agilityreeneissa, etta yksi koira oli syonyt keskella ei mitaan jotain myrkkya ja oli tosi huonossa kunnossa. Ruukaavat kuulemma heitella myrkytettyja ruokapaloja myos aavikolle, kissoille ovat tarkoitettuja kun pyydystavat lintuja. Taalla on myos tapana heitella ihan nurtsialueille myrkkyja. K9 on paikallinen pelastetaan koiria- jarjesto. Siella oli parvoa ainakin viikko sitten ja koko pulju on aika kaaostilassa. Pitaisi pitaa Hippoakin paremmin silmalla. Vapaanahan se tuolla nurtseilla juoksee, mutta eihan se syo ruokaansakaan. Uusia koirabongauksiakin on: dalmatialainen, 5 bichon frisea samassa pihassa (!), lisaa sakemanneja ja kultsuja ja labbiksia ja mayryksia, joku mastiffityyppinen lyhytkarvainen, jackrusseli ja yorkki, niin ja dobberi. En muista mita olen aiemmin maininnut. Koiria on oikeasti tosi paljon. Meidan elainkauppakin on tosi hieno, tai oikeastaan se on onneksi tarvikekauppa. Loytyy ruokaa, leluja ja kaikkea kraasaa. En tiia paljonko isot ruokasakit maksaa nykyisin, mutta paljon ne ainakin taalla maksavat.

HAUn uudet kotisivut on kylla hienot. Viela kun kaikki linkit saataisiin toimimaan. Se nollaseurantasivukin on kylla positiivinen yllatys. Nakojaan BORTK pitaa sm-joukkueille (HAU, BORTK ja JAU) ev-joukkuekisat, mutta ne on kylla meille liian aikasten. Olen tuossa pohtinut etta kehtaanko tunkea joukkueeseen, kun en paase kunnolla reenaamaan, mutta kehtaan mina. Kylla tassa sen verran itseluottamusta piisaa... Eilen ilmoittauduin lendereiden agirotujoukkueeseenkin. Viela kun muistaisi laittaa Mikon matkaan menemaan Suomeen sen SM-ilmon.

Just hokasin, etta Helsingissahan on tuo Euroopan voittajanayttely, josko sinne veis Hipon. Katoin netista, etta talla hetkella ilmot maksaa 88 euroa. Joo ei mean Hippo sinne mene..

Ihmetemppu

Nyt ON maailmankirjat sekasin. Milla teki Nuuskun kanssa kolmesta kisasta kolme nollaa ja sm- ja karsintanollan on nyt sitten kasassa. Olihan se kylla jo aikakin. Onnittelut sinne! Nytpa saa tytot saa sita kakkua ja Mika myos. Syokaa minunkin eesta. Ja oikein kermakakkua. Pysyin muuten suhteellisen hyvin paasiaisen ajan kisojen tulosporssissa kiinni. Kiitokset Millalle ja Kaisalle jotka pommitti tekstareilla koko taman paivan. Nettiin ei viela ole ilmestynyt tan paivan HAUn tuloksia, mutta eikohan ne sielta ilmaannu. Tanaan vasta loysin HAUn sivuilta ne nollaseurannat. Yllatyksena tuli mulle se, etta Olgallakin on nollat. Sehan on myos hyva juttu. Niin ja Milla, siina mun huoneessa on tilaa, teretulemas mukaan vaan.

Aika rankaksi menee tama koraurheilukin. Joensuussa oli radan jalkeen joku mies saanut infarktin. Elvytyksen tulosken jai henkiin..

Uusi viikko alkaa

Ei siis tajuttu taas etta taalla on jo arkipaiva vaikka muualla on viikonloppu. Ootin kuin kuuta nousevaa sita Karppien pronssipelia. Laskeskelin, etta kun agiltyreeneista tullaan, keritan kuunnella netista se peli. Ihmeteltiin kun ei loydy netista sita selostusta. Sehan oli jo pelattu. Tietysti. Luulin, etta se pelataan seiskalta illalla... Paaasia kuiteski, etta se pronssimitali sielta tuli. Ja selvin numeroin.

Agilityreenit meni hyvin. Nyt jai parempi mieli kuin viimeksi. Nyt oli myos putket kaivettu jostain radalle ja tein ehka hieman enempi kontaktien kanssa toita kuin viimeksi. Kylla Hippo ne hyvin ottaa, muttei kylla kauaa malta siella kikkailla, eteenpain olis paastava. Yhtaan rimaa ei ainakaan tanaan tippunu. Kepit oli viela tosi lyhyilla valeilla, mutta ihan hyvin se taipuu tuo pieni koira. Taalla Dubaissa ei kuulemma ole muita esteita. Abu Dhabissa on jossain bortsukennelissa esteet, joiden A on esim. vain metrin korkuinen. Tama nainen, joka naita mean tunteja pitaa, jarjestaa myos sen helmikuisen koiranayttelyn agilitynaytoksen. Kertoi, etta se nayttely on todella huonosti jarjestetty ja organisoitu. Yleensa soittavat kahta viikkoa ennen pahtumaa ja ilmoittavat etta naytos pitaisi jarkata. Mutta vahitellen tilanne kuulemma paranee. Taalla on niin vaikeaa saada mitan parannusta esim. agilitypuolelle, koska ihmiset kayvat usein taalla vain vuoden tai kaksi asumassa ja muuttavat sitten pois.

Melekonen dietti paallansa nuilla Suomen reenikamuilla. Vahan kuulostaa jo vaaralliselta... Ja vissiin aika kovat reenitkin ollut bemarileirilla. No siinahan juokset Nina huomenna kisoissa.

Kerttu tekee tosissaan lisaa hampaita. Nukkui 2,5 tunnin paikkarit ennen reeneja. Siita reilun tunnin paasta hiero jo silmiaan ja kaikki 10 sormea oli yhtaaikaa suussa. Niin ne oli jo paivalla kun kaytiin uimassa molemmat. Jos tama yo on yhta rattoisa kuin oli edellinen... alan muistuttaa albiinoa.

Kylla taalla muuten jonkinlaista paasiaista vietetaan. En tiia sitten nuista arabeista, mutta ainakin kaikista kouluista on lomaa, joka kylla loppuu huomenna. Reilun viikon koulut on ollu kiinni. Kaupoista loytyy jonkin verran paasiaistavaraa, muttei kylla paljoa. Pitaisi tuohon arabikulttuuriinkin perehtya paremmin. Viime yona taas kuuntelin kun rukoushetki alkoi puoli viis. Ne rukoukset kaikuu ymparistoon aika pitkalle. Mekin saahaan osamme.

Lauantaita pukkaa

Tama paiva alkoi Handymanien vierailulla. Siis olin tilannut ne laittamaan verhotankoja ja muutaman taulun seinalle. Ajaksi oli sovittu puhelimeen vastanneen neidin kanssa 8.30-12.30. Ajanvarausta lasketaan kaavalla 3 verhoa per tunti. Puoli ysilta ei kuulunut mitaan. Ei tietenkaan, sehan olisi tassa maassa ennenkuulumatonta. Tahan mennessa ainoastaan nettiyhteyden laittaja on tullut ajallaan. Ysilta ovikello soi ja kaksi miesta tulee porakoneensa ja tyokalupakkinsa kanssa. Samoin niiden jonkinmoinen pomo kai. Pomo selittaa, etta miehen ovat meilla 9-11 ja ne mita jaa laittamatta, ne sitten jaa. Joo, ymmarretaan. Laitetaan ne, mita ehitaan. Miekkosen alkavat hommiin ja aika ripeasti verhot nousevat ikkunoille ja taulut seinille. Meidan perhehan ei omista porakonetta, saati etta osaisimme sellaista kayttaa. Kesken vierashuoneen laiton miehet haetaan hommiin toiselle asuinalueelle. Yksi tyomies on jotenkin saanut lukittua itsensa jonnekin kylppariin, eika paase sielta ulos. Nama miehet lahtevat pelastusreissulle ja palaavat noin puolen tunnin paasta. Koska miehet osaavat viela huonommin englantia kuin mina, en ihan taysin ymmarra, miten tama lukkiutuminen oikein tapahtui. Tassa miesten poissaollessa katsoin taman meidan tyon tilauslappua, jossa luki tyon suoritusaika 8.30-10.30. Ihan ei sitten ajat tasmanneet, mutta valmista tuli. Nelja verhotankoa, nelja laskosverhoa, nelja taulua, yksi avaintaulu, kaksi koukkua ja yksi pelastettu mies kylpyhuoneesta. Saldona 150Dhs, kiitos. Ei paha.

Iltapaivalla kaytiin ostamassa Ikeasta lisaa niita laskosverhoja makkariin. Hakkasin ne tietysti naulalla seinaan, joka on jotain betonia. Arvaatte varmaan, onko niista verhoista jo yksi tullut alas?

Ikeassa kaynti oli varmaan jo kolmas kerta kukauden sisaan. Puhuttiinkin, etta taalla kaydaan Ikeassa enemman kuin Suomessa. Joka kerta siella pitaa myos kayda syomassa. Eka kerralla ainoastaan otettiin ne ruotsalaiset lihapullat. Muuten ollaan syoty lohta. Jotenkin siella tuntuu olevan viela enemman kotonaan. On niin hassua katsella huntupaisia ja kaapuun pukeutuneita ihmisia Ikeassa. Siihen Ikean yhteyteen avataan Festival Centre. Otin yhdelta poydalta esitteen, mika selvensi, mika se sellainen centre oikein tulee olemaan. Ensinnakin siihen avataan lahes yhta suuri hypermarketti kuin se itse Ikea on. Sitten tulee tietenkin hotelli, 90 ravintolaa, kahvilaa ja pikaruokalaa ja hannan huippuna 450 kauppaa. Kylla siella sitten kelpaa. Nakis vaan, etta ne toteutuu luvatulla aikataululla. Talla kertaa muuten taas meinattiin ajaa koko ikean ohi, koska se tie ei mennyt enaa samaa reittia kuin viikko sitten. Kotiintulomatkalla ei paasty tankille kun sekaan tie ei mennyt enaa samaa reittia. Koskaan ei voi tietaa, onko tiet yon jaljilta enaa paikallaan. Eihan ne siella kehakolmosen varrellakaan pysy tiet paikallaan, mutta taalla se on pikkuisen eri mittakaavassa.

Pitaisi alkaa opiskella sita englantiakin kai pikkuhiljaa. Juteltiin etta jos opiskelis vaikka 10 sanaa paivassa tai edes yhden sanan paivassa, niin sekin tekis jo paljon. Kerroin Mikolle, etta olen maa jo muutaman sanan opetellu sanakirjasta. Ekaks katoin, mika se pimp on kun en ole aiemmin ottanut selvaa. No se on parittaja ja sutenoori. Sitten brothel. Lehessa luki, etta Kelly Osbourne menee brothelliin, no se oli tietysti bordelli. Sitten siina ylpeys ja ennakkoluulo- elokuvassa oli duke. Se oli joku kreivi tai joku sinnepain. Tosi hyodyllisia sanoja, totesi mieheni. Mutta kylla joku osaa kai viela huonommin. Oltiin Mikon veljen perheen kanssa emirates mallissa ja hissiin oli tulossa nainen rattaitten kanssa ja se nainen kysyi, etta 'Do you mind if I...jne', Kimmo vastas etta 'Of course, of course' ja viittoili jotain kasillaan. No ei se nainen sitten tullu samaan hissiin.

Luin netista Riihimaen tuloksia ja Frodo oli aika nasevasti ottanut kolme voittoa kolmesta... Masentavaa. Kerroin tietysti kotona tohkeissani, etta aattele, Hipon pahin kisakumppani oli voittanu kaikki kolme kisaa. Mikko jotenkin taas sai ajatuksen katkeamaan toteamalla, etta jos Hipolla satut kesalla parjaamaan kisoissa, niin Suomen taso on kylla paska. Jos koira, joka ei reenaa, parjaa, niin taso on surkea. Onhan se tosin hyva, etta kotoakin annetaan lupa epaonnistumiselle. Ja nyt vois jo alkaa selittelemaan.

Se mudi on jo saanut nollansa kasaan ainakin sm:iin, siis se Xosmo. Nama ei mitenkaan liity toisiinsa, mutta Virtasen Siirikin oli saanut olikohan Nupullansa nollavoiton kakkosista.. Koira on syntynyt vuonna -95. Eika tama liity mitenkaan edellisiin, mutta miksi Pilli ei kisannut Riihimaella, Maria? Ja missas Paju ja Taavi olivat?

Kamelivaara

Tanaan kaytiin ajelulla Hattassa pain. On noin kymmenen kilsaa Omanin rajalta. Oli tyon ja tuskan takana paasta edes oikealle tielle, mutta sattumalta osuttiin oikeaan. Liikenneympyroita tassa maassa osataan kylla rakentaa. Ne ei aina olekaan mitaan ihan pikkurinkuloita. Halkaisijaltaan isoimmat on ehka jotain 100 metria. Tiethan taalla ovat leveat ja kaistoja on melkein aina vahintaan 2 yhteen suuntaan, mutta kylttien tulkinnassa on varmaan monta tapaa. Mita tarkoittaa exit 44? Onko se poistuminen 44:lta vain 44:seen.

No kuitenkin, vajaa sata kilsaa sita nelinelosta ja Hattassa oltiin. Aika kuollut kyla, mutta tulipa kaytya. Dubaissa maa on ihan tasaista, mutta vuoriakin tuli nahtya. Matkalla nakyi myos varmaan toista sataa kamelia, seka 'pikkuisen' ransistyneita kauppoja ja putiikkeja. Muun muassa rengasliikkeita oli useita. Jotenkin miettisin kaksi kertaa ostaisinko nuita kuvassa nakyvia renkaita. Bridgestonen mainoksia oli aika tiheassa. Samoin oli mm. Quick Hands Restaurant...

Tuossa ohessa on nuita kuvia, joita yritan laittaa jatkossa lisaakin, kunhan vaan muistan niita ottaa.

Hiki päässä, taas

Kylla se on niin kummallista kun kay ihan hiljaisella kavelylla ja silti hiki on paassa seka mulla, Kertulla etta Hipolla, joka tosin virkistaytyy aina tilaisuuden tullen nuissa tekojarvissa. Yleensa yritetaan menna mahdollisimman aikaisin ulos, nyt paastiin kylla vasta 8.30. Eilen auton mittari naytti joskus kolmen kieppeilla 34 astetta plussaa. Pitaako tassa ruveta lahteen ulos heti kun Kerttu heraa, eli kuuden aikaan aamulla... Ja tasta se lampo vaan nousee, kuulemma.

Sain eilen vaihdettua tuon taustan. Kylla siina meinasi taas hermot vahan kiristya, ikinahan ne ei mulla mene. Aikansa yritin ja lopulta kaikki oli niinkui suunnilleen pitaa. Pitais viela opetella vaikka mita muokkausta, esim. nuo linkitykset siistimmin, mutta joskus sitten. Eihan insinoorilta voi kaikkea vaatia.

Sain myos aikaiseksi laitettua kavijaseurannan paalle. Kun ei tuonne kommenttipuolelle tule juurikaan mitaan, niin ei sita voi tietaa, etta lukeeko naita kukaan. Nytpa tiedan, ette voi kayda enaa salassa. Maasta ja kaupungista lahtien naen, mista vierailuja on ollut. Kylla se on mukavaa nahda, etta vuorokaudessa tulee yli 50 kayntia. Joku siis lukee.

Mammatapaamisessakin kaytiin eilen. Toista kertaa olin ite auton ratissa ja heti osasin oikeaan paikkaan. Hyvilla ajo-ohjeilla nakojaan paasee vaarallisessakin kaupungissa oikeaan paikkaan. Vahan varmaan vaan takana tulevilla herneet nousi nokkaa kohti kun ajoin 80-alueella noin viitta kymppia. Ei menny ykskaan risteys sattumalta ohi. Ja perille paastiin. Paikall oli puolsien kymmenta muuta mammaa ja enempi tenavia. Kerttuhan nyt sattuu olemaan kaikista nuorin, mutta mukava siella itse on jutella muitten kanssa. Kayvat joka toinen sunnuntai leikkipiirissa vuorotellen kaikkien kotona ja aina siina valilla jossain kahvilassa, joten jos seuraa haluaa, ei se ole siita seuran puutteesta ainakaan kiinni. Hauska asia muuten naissa suomalaisten tapaamisissa on myos se, etta yleensa niissa parkkipaikoissa seisoo rivissa useampi samanlainen volvo. Aina se omakin paa kaantyy kun tiella menee iso volvo ohi, se on todennakoisesti joku suomalainen.

Siella puistossa (Safa park 2) oli myos jollain lapsella synttarit. Siella oli taikurista lahtien ohjelmaa ja kakkutarjoilua. Lapsia ja aikuisia oli iso liuta ja lahjojakin varmaan sankari sai, paketeista paatellen ihan kohtuullisen kokoisiakin. Jotenkin tallaiseen ei ole tottunut. Kuten ei siihenkaan, etteivat aidit ole omien lapsien kanssa ulkona vaan apulaiset. Tuolla pihalla saattaa olla useita vaaleita lapsia ja sitten on useita tummia apulaisia jotka niita kaitsee. Hyvin harvoin jos koskaan omat aidit ovat niiden kanssa. Eras venalainen mummo on lapsenhoitajana pojanpojillensa taalla pysyvasti. Lapsien aiti kuluttaa aikaansa kaymalla manikyyrissa, pedikyyrissa, hierojalla ja kampaajalla. Olen nahnyt taman mummom poikien kanssa varmaan joka aamu ulkona koko sen vajaat 2 kuukautta, joka ollaan taalla oltu. Eilen nain ekaa kertaa lasten oman aitin lapsiensa kanssa. Asken oli toinen kerta.

Tehkaahan hyvia tuloksia Suoemen paassa paasiaiskisoissa. Milla tekee nyt vaan ne puuttuvat nollan Nuuskulla, Ralli vaihtaa luokkaa, Taavi ja Paju ottaa sen kaksoisvoiton, etta saavat pullaa. Plus useat muut. Kieli pitkalla odotan tuloksia viikonlopun jalkeen.

Taman kirjoituksen aikana Kerttu on siirtynyt tavalla tai toisella takaperin 5 metrin matkan, nyt menen pelastamaan sen.

Mullakin meemi

Niin naita siis sanotaan meemeiksi. Piti matkia muita ja kopioida tallainen http://kermakisu.vuodatus.net/ Kermakisun sivuilta. Saman ketjun olen nahnyt useassakin blogissa, nyt se vain on jo nain pitka.

Ohjeet:
1. Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa.
2. Lihavoi ne väitteet, jotka ovat voimassa sinun kohdallasi.
3. Lisää loppuun väite, joka pätee sinuun.
4. Seuraavan osallistujan löydät tämän kirjoituksen kommenttilaatikosta (eli siis ekana ehtinyt saa luvan vastata).

1. Punainen on lempivärini
2. Omistan auton
3. Minulla on kissa
4. Seuraan Emmerdalea (jos olisin Suomessa)
5. Kykenen juomaan litran appelsiinimehua 15 minuutissa
6. Sain töitä!
7. Conan O'Brien ärsyttää minua.
8. Olen aamu-uninen
9. Rakastan suklaata ja salmiakkia
10. Havukasvit ovat kauniita
11. En osaa rullaluistella
12. Näen kummallisia unia
13. Vihreä on lempivärini
14. Leivon usein pannukakkuja
15. Olen laulanut karaokea
16. Käytän julkisia liikennevälineitä (Suomessa joo)
17. En voi sietää verilettuja
18. Pidän Kotiteollisuudesta
19. Minulla on silmälasit
20. Olen huulirasva-addikti
21. Minulla on koira/koiria
22. Haluan superhyperjättisuuren perheen
23. Rakastan lomakkeiden täyttämistä
24. Osallistun neuleolympialaisiin 2006
25. Olen neulonut Fifin
26. En osaa viheltää
27. Olen liimannut pikaliimalla suuni kiinni.
28. Kohtasin aviomieheni netissä
29. Haluaisin hypätä benji-hypyn
30. Minulla on sinivihreät silmät
31. Olen päättämätön
32. Nukun vähintään kahdella peitolla
33. Olen mieluummin kotona kuin kylässä
34. Laulan suihkussa
35. Minulla on iPod
36. Seuraan useita scifi-sarjoja
37. Olen juuttunut kielestä kiinni jäätyneeseen metalliin
38. Minulla on tatuointi
39. Minulla on kääpiösiili
40. Aion pitää helmikuussa karkkilakon
41. Olen suudellut samaa sukupuolta olevaa henkilöä kuin itse olen
42. Olen tumpelo tekniikassa
43. Nyplään pitsiä
44. Settlers of Catan on suosikki lautapelini
45. Olen hurahtanut Sudokuun
46. Nukun päiväunet joka päivä
47. Olen vasenkätinen
48. Tulen työskentelemään / työskentelen lapsuuden unelma-ammatissani.
49. Olen 29-vuotias
50. Olin tänään työhaastattelussa
51. Pidän ikkunoiden pesemisestä
52. Minulla on vauvakuume (vaikka mulla on jo vauvakin...)
53. Rakastan dekkareita
54. En tykkää työstäni
55. Olen kasvissyöjä
56. Omistan yli 500 romaania
57. Sisustan nukkekotia
58. Matikka on kivaa!
59. Olen blogi-addikti
60. Olen neulonut pontson
61. Olen kummallisten asioiden keräilijä
62. Tykkään avantouinnista
63. Koulussa lempiaineeni oli ruotsi
64. Olen hurahtanut kuntoilukirjoihin
65. Tykkään naksutella niveliä
66. -tässä kohtaa ei näköjään olekaan mitään mihin vastata-
67. Harrastan karatea
68. Rakastan lohikäärmeitä
69. Kärsin ajoittain migreenistä
70. Eilen oli hääpäiväni
71. En ole koskaan juonut kupillistakaan kahvia
72. Rakastan hunaja-juustovoileipiä
73. Vesijuoksu on intohimoni
74. Opiskelen insinööriksi (olen jo sellainen)
75. Koulussa en ollut mikään käsityövirtuoosi
76. Olen juuri nyt kuumeessa
77. Haluaisin moottoripyörän
78. Kuuntelen radiota pääasiassa netin kautta
79. Käyn suihkussa kaksi kertaa päivässä
80. Uskon ihmeisiin.
81. Heräsin tänään vapaaehtoisesti klo 7.
82. Tänään on mieheni syntymäpäivä

Voe elama!

Siis tuo jaakiekkohan menee ihan pain mettaa. Isapuoleni sanoisi, etta voi mettäsianv...u! Niin sanon minakin. Onneksi sain vinkin, etta netin kautta voi Radio Megan sivuilta kuunnella suoraa lahetysta. Vahan se kylla kirpaisee kuunnella suorana kun Assat van tekee maaleja. Ei voi mitaan. Taitaa menna sitten pronssiotteluun. Toivotaan, etta se edes voitetaan. Olen kuitenkin edelleen sita mielta, etta aina VOI voittaa. Mita sita kisaamaan tai osallistumaan, jos ei aina voisi voittaa.

Uuden lahikauppamme yhteyteen on avattu lahes kaikki kaupat jo. Asken kavin siella ja tormasin kolmeen muuhunkin suomalaisperheeseen. Yhdet ei tosin minua tunne, mutta kuulin heidan puhuvan Suomea. Kavin tietenkin siina Mothercare-kaupassa ja Kerttu tietenkin sai uusia paitoja. Vaikka olen vannonut, etta seuraavat vaatteet ostetaan Suomesta. Siella on myos Starbucks-kahvila, Claires-pampulakauppa, parturi, McDonalds, silmalasikauppa, bikinikauppa, sisustuskauppa ja mitahan viela. Tarkein tietenkin on viela avaamatta, eli se elainkauppa! Se siihen tulee. Tavarat oli jo melkein kaikki paikallaan. Nyt mun ei periaatteessa koskaan tarttis lahta enaa kotia kilometria kauemmaksi. Ehka lahen silti.

Mikko on vaihteeksi myohaan toissa. Nyt se onneksi osaa ilmoittaa kun menee myohaan. Olen siis saanut jotain opetettua. JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE, Karpat teki juust maalin.

Uusin koirabongaus on husky. Tuli tanaan vastaan iltalenkilla.

Tein tanaan varmaan ennatyksen. Soitin kahteen paikkaan ja jouduin puhumaan englantia. Ensin soitin vauvauintiohjaajalle ja asia tuli selvaksi. Pitaa menna hakemaan ilmoittautumiskaavake. Voeeeeeeee taivas. Nyt Assat teki maalin. Nyt meni ajatus sekasin.

Niin siis pitaa menna Lakes clubille hakeen se kaavake ja kysya sielta mihin ryhmiin on viela tilaa. Toinen puhelu koski Handymanin palveluita. Siis sita, joka tulee laittaan verhotangot seinaan. Se olikin vaikeeta, kokoajan sai olla pyytamassa etta sanokko uudestaan. Vahan hitaammin. Mutta sekin asia tuli selvaksi. Tulevat lauantaina.

Nyt pitaa alkaa lukeen uusinta Ahlania. Ja keskittymaan peliin.

Aamujorinoita

En mina mitaan kylpyyn eilen menny. Siella se vaahtovesi oli yon aikana valunu viemarista alas. Juutuin illalla useaksi tunniksi lukemaan blogeja. Oikeastaan luin vain yhta blogia http://hurmaavaitsemurha.blogspot.com/ Siinapa sita suu auki luin ja mietin etta pienet murheet mulla on. Ettei ole kunnon esteita ja niin edelleen... Naita blogeja kylla on tosi mielenkiintoisiakin olemassa ja ne pitaa tietenkin lukea aina aikajarjestyksessa alusta loppuun asti. Tassa kans yksi mielenkintoinen http://hengetar.vuodatus.net/ Vaikka ei se sen kummempi, mutta mukava lukea. Ihan kuin kirjaa lukis.

Eilen kaytiin kylla muuallakin kuin siella Jebel alissa. Kaytiin mm. Marinassa, joka on siis satama ja jossa on kuppiloita sun muuta. Kiva ajanviettopaikka ja ihmisten bongauspaikka. Ja ihan kivoja veneita. Tuossapa on kuva sielta. Laskin tuon yhden talon kerrokset, paasin 50neen ja lopetin laskemisen. Kuten nakyy nuiden rakennusten katoilla, taalla on kokoajan jokapaikassa rakentaminen kaynnissa. Ihan kuin mikaan ei olis valmista. Silloin joskus luin, etta tanne yhdelle alueelle nousee 200 pilvenpiirtajaa. Silloin se kauhistutti, muta nyt sihen on jo tottunut. Taloja nousee kuin sienia sateella ja tiet vaihtaa paikkaa aina yon aikana. Jannaa ajella kun aina on tie eri paikassa. Eilen siella Marinassakin Mikko sanoi, etta hassua kun muistin etta tuossakin oli ennen talo...

En ole muuten varmaan maininnut, etta meilla on taalla jo jonkinmoinen suomalaisten aitien porukka. Tassa meidan altaalla oltiin yksi paiva neljan aidin sakilla plus lapset. Toisen asuinalueen leikkipuistossa olin yks paiva kahden muun aitin kanssa ja tanaan menen luultavasti kanssa kaymaan muitten suomalaisten altaalla. Huomenna voisi menna tuonne kauemmaksi puistoon, mika on ns. virallinen mammatapaaminen. Jos sinne jotenkin loytais. Ajo-ohjeet mulla kylla on.

Vaikka murheet on pienet niin harmittaa kylla se, etta radio Suomipop ei enaa kuulu netista... Eika ne TSAUn tulokset ole vielakaan netissa.

Vapaapäivä

Tanaan oli sitten ainakin nokialaisilla vapaapaiva. Se oli juurikin sen profeetta muhammedin syntymapaivan kunniaksi, josta silloin ne viisaat tanskalaisen piirsivat ne pilapiirrokset. Tama paiva kaytettiin sitten vaihteeksi autoajeluun. Kaytiin tutkailemassa Jebel Alin maisemia. Kaytiin yhdella golf clubilla kaantymassa, yleensa vain jasenet paasee alueelle sisaan, mutta saatiin kayda pyorahtamassa ja toteamassa ihan kivaksi paikaksi. Siina lahella oli sellainen yleinen ranta, mika naytti tosi kivalta. Sinne ei kylla turistit helposti loyda. Autolla paasee ihan rantaan ja naytti siella ihmisilla olevan teltat ja systeemit mukana. Sinne pitaa menna uudestaan. Kartingrata loytyi myos siita matkan varrelta. Kiusasinkin Mikkoa etta voitais lahtea ajaaan kisaa. Kerran ollaan ajettu jossain kaveriporukassa ja olin sita nopeampi..

Eilen lahdin ekaa kertaa autolla Kertun kanssa kaksistaan shoppailemaan. Ajoin heti alussa ihan harhaan. Tuli vaan mieleen Mikon neuvo, etta jos ajaa vaarin, pitaa vaan jatkaa matkaa eika ainakaan ala pysahtelemaan. Siis jatkettiin matkaa ja kaytiin seuraavassa liikenneympyrassa kaantymassa, niita taalla onneksi riittaa. Hyvin hurahti yli 3 tuntia siella Battuta mallissa. Takaisintulomatkalla ajoin viela nopeammin harhaan. Mielessa pyori vain, etta lahde Jebel alin suuntaan ja Abu Dhabiin... No ei sinnepainkaan saanut tietenkaan enaa menna. No mina menin ja jouduin keskelle liikennekaaosta, mutta lopulta paasin tekemaan taas tutut pyorahdykset parissa liikenneympyrassa ja oltiin kotiinpaluumatkalla pahamaineisessa Sheikh Zayeed Roadilla. Ei hajuakaan miten se oikeasti kirjoitetaan, mutta tuo tie tekee ison osan siita, etta Dubaissa on maailman kolmanneksi vaarallisin liikenne.

Aitille ja Quukkikselle onnittelut koiratanssin Suomen mestaruushopeasta!

Nain kun ei itse paase paikan paalle kattomaan kisoja, tuo tulospalvelu on aarettoman tarkeaa. Siksi KKK on kylla kaikista paras tulospalveluyhdistys. Tulokset on netissa ennenkuin kisaajat on kotona. Turun suuntaan pitais antaa vahan moitetta, toissa paivaiset tulokset ei ole vielakaan netissa, lauantaiset tuli jo yhdessa yossa. Tassa http://agilitynerd.com/ on muuten hyva agilitysivusto, jos et ole viela kaynyt. Tanaan vasta loysin sen ja ainakin linkkeja siella riittaa vaikka mille mielenkiintoisille sivuille. Hyvanoloisia harjoituksiakin tuntuu olevan. Tosin mulle nyt kylla kelpaa kaikenlainen tieto kun ei paase oikein tekeen mitaan jarkevaa oman koiran kanssa. Ei puhettakaan etta olis mahiksia tehda joitain omia reeneja taalla. Ajattelin raahata tanne Suomesta ainakin omat kepit. Jos tekis jotain ihan vaan pienia hyppyjakin itse. Kontakteja onneksi pystyy tekemaan taalla, mutta kurssin kalleus kylla rajoittaa meidan osallistumista. Ajattelinkin jo, etta josko se tokokin alkaisi kiinnostaa, sita voisi tehda ihan joka paikassa ilman esteita.

Pikku-Mari yrita nyt saaha sinne blogiisi jotain kirjoitettua ja laita se Skype toimimaan. Ja Kaplakselle hyvaa aityisloman ekaa paivaa.

Nyt lahden vaahtokylpyyn!

Hoppaheijaa

Kavimme sitten agilityreeneissa. Esteet olivat yhden villan eli omakotitalon pihalla ja meidan ryhmassa oli kolme koiraa. Muutama oli talla kertaa estynyt tulemaan. Kaksi muuta olivat sekarotuisia maksikokoisia. Toinen meni kohtalaisen hyvin (tarkoittaa ehka tasoa ykkosluokkalainen) ja toinen valilla remmissa ja verkkaisaa tahtia. Hippo meni omaa tuttua tahtiaan. Sai siina selitella paljonko ollaan reenattu yms. Miten se menee nuin lujaa nuo kepit yms. Esteet olivat aika huterat, kuten ennenvanhaan Suomessa. Oli mutama hyppy, rengas, putki, kepit, keinu, yhdistetty A- ja puomieste, pituus, poyta ja korkeushyppy. Samaa rataa mentiin ehka noin 5 kertaa. Helppo rata, johon kuului 13 estetta. Ohjaaja kellotti jokaisen radan ja sitten vertailtiin aikoja. Ja tama on kallista lystia. 100 Dhs kerta eli 23 euroa kerta. Kentalla nurmipohja ja hyvin aidattu, eli jokainen oli yksin kentalla vuorollaan. Ohjaaja ei juuri kommentoinut. Itsellaan on kuulemma 3 dobermannia seka hoitokoiria. Hippo tykkasi ja painatti tuhatta ja sataa. Ihan mukava oli kayda ja paaasia, etta Hippo paasi virkistamaan muistia. Reenit olivat alkaneet jo viime viikolla, mutta me paastiin viela mukaan. Ensi viikolla mennaan sunnuntaina, jos se juoksu ei ala.

Loysin paivalla myos elainlaakariaseman kohtalaisen matkan paasta meilta. Ja vaikutti mukavalta paikalta. Taman loydon jalkeen tuntui taas entista enemman silta, etta taalla voi asua!

Ja iltapaivalla kaytiin aika erikoisessa paikassa. Nimittain hakemassa mulle se ajokortti. Miehille ja naisille oli omat toimistot, josta se kaavake haettiin. Sitten se mentiin taytattamaan yhdelle arabimiehelle, joka oli hieman omituinen. Hieman on kylla vahattelya. Siella naiset ja miehet istuivat samassa konttorissa ja oli aika itamainen tunnelma. Tama mies taytteli omaan tahtiinsa niita lappuja ja kyseli valokuvia. Valilla se juoksi ulos pihalle kyselemaan ilmeisesti unohtuneita valokuvia, valilla se kaski yhden asiakkaan juosta jonkun naisen peraan hakemaan niita valokuvia. Taman virkailijamiehen vaimo soitti valilla miehensa kannykkaan ja mies antoi puhelimensa yhdelle saksalaiselle naiselle ja kaski taman kysya vaimoltaan, miksi se vaimo on joskus niin hankala... Saksalaisnaisen veli sanoikin yhdessa vaiheessa etta tama on varmaan joku piilokamera. Talta virkailijamiehelta lahti kai apulainen yhdessa valissa muualle huoneesta, joten han kaskytti yhden asiakkaan kayttamaan kopiokonetta ja ottamaan passeista kopioita. Kayhan se niinkin. Taman jalkeen kaikkien papereitten kanssa mentiin takaisin sinne 'naistenhuoneeseen' ja siella oli maailman tylyin nainen vastassa. Kyseli ja tivasi, etta olenko varma ettei mulla ole mitaan aiempaa ajokorttia UAEhen. No ei minun tietaakseni. Sitten valilla kaski menna tuonne istumaan, viittoi johonkin epamaaraisesti. Sitten kohta huuteli takaisin eika siita saanut mitaan selvaa. Loppujen lopuksi asia tuli hoidettua ja nyt saan virallisesti ajella taalla 10 vuotta.

Ja onnittelut Rallille toisesta nollasta Kirkkikselta. Paasiasikisojen osallistujamaaria katsellessani tuli pienoinen (taas alimitoitettu termi) ikava kisaamaan sinne kotosuomeen.

Onneksi Karpat pelastivat nahkansa ainakin viela.

Connecting people

Olen aina ihmetellyt tuota Nokian tunnuslausetta. Meilla se ei ole koskaan toiminut. Esim. eilen en nahnyt miestani ollenkaan. Aamulla se haipyy ennenkuin nousen ylos ja illalla se ei ole viela kotona kun silmat laitan kiinni. Eilinen tosin oli kylla ihan maksimi pituinen paiva. Noin 17 tuntia toissa, mina en moiseen alkaisi. Joskus sita aattelee, etta vain miesvaltaisella alalla tehdaan nuin pitkia paivia koska jos naiset olisivat toissa noin kauan, kotona odottelevat miehet valittaisivat. Mutta miehethan voivat olla poissa kotoa ihan huoletta. Taman aamun aloitinkin yksinaisella kauppareissulla. Yksinaisella siksi, etta jatin Kertun kotiin ja autolla kurvasin ostoksille. Takaisintulomatkalla huomasin, etten ole lapsestani ollut erossa vimeisen kuukauden aikana yhtaan. Tama puolituntinen oli siis totaalista lomaa...

Nokialla ensin luvattiin ensi sunnuntai vapaapaivaksi. Kahden tunnin paasta se peruttiin. Nyt se vapaapaiva on maanantaina. Saapa nahda. Taalla se on vapaata jonkun muhammedin syntymapaivan kunniaksi. Sekin voi kuulemma vaihdella kuten ramadanin alkaminenkin kuun asennon jne. mukaan. Koskaan ei voi tietaa. Joskus mietin, etta elavatko taman maan taksikuskitkin kuun mukaan. En voi kasittaa, etta jos otan taksin isosta ostarista tanne kotialueelle, jossa asuu tuhansia muitakin, minun pitaa neuvoa taksille reitti. Jos olen asunut taalla kuukauden verran enka koskaan joutunut miettimaan reittia, miten osaan opastaa jotain. Sitten ajettiinkin jotakin aivan ihme reittia, mutta kotiin paastiin.

Olen nyt saanut tanne kolmen vuoden viisumin, jonka ansiosta saan sen ajokortin luultavasti lauantaina.

Ja Mikon Suomen matkasta osa peruuntui, koskahan perutaan loppukin.

Jos Suomessa olisi sama palvelutaso kuin taalla, ei Suomessakaan olisi niin paljoa tyottomyytta. Taalla huoltoasemilla on ikkunanpesijat ja tankkaajat. Itse ei tartte autosta nousta, sen kun sanoo, etta mita haluaa ja kuinka paljon. Kaupoissa ei kasseja itse pakata, eika kanneta kasseja autoon. Siihen on omat jepet. Ja kotiinhan saa vaikka mita halpoja palveluita: ikkunanpesua, autonpesua, kaasupullon tayttoa, vesikanistereita, puutarhapalvelut yms. Kaikkeen hommaan on lajapain tekijoita.

Vastasin viime ostarireissulla kyselyyn, jonka piti kestaa noin 15 minuuttia. Sen se kestikin, ja kysymykset koskivat eri ostareita. Siis kokonainen vartti erityyppisia kysymyksia, jotka kaikki koskivat samaa asiaa, mika on ostareista paras. En edes vastannut kuin reilusti alle puoleen kysymyksista, mutta kupongin tayttaja veteli rukseja oman mielen mukaan sinne kaavakkeeseen. Vaikka en siis vastannut yhtaan mitaan. Vaihtoehtoja oli esim. yhteen kohtaan yhdesta kuuteen, sen mukaan onko joku asia taysin paska tai taydellinen. Neiti laitteli kakkosta ja kolmosta kysymatta minulta mitaan. Todella nousi taas luottavuus eri tutkimuksia kohtaan.

Aikansa kun surffailee netissa, aina eksyy sattumalta esim. eri kenneleiden sivuille katsomaan kuka TAAS on ottanut uuden koiran ja minne TAAS on tulossa pentuja. Sitten voi itsekseen laskea joidenkin ihmisten koiramaaria ja pyoritella paata. Itse jotenkuten parjaan yhden kanssa. Ja juuri kun menin tarkastelemaan KoiraNetista aikaisempien pentueiden terveystuloksia, se meni kiinni. Silla samalla minuutilla. Tuli joku kahden tunnin huoltokatkos.

Ja perhanan karpat. Ottivat ja havisivat. Olis taas ite pitanyt olla pelaamassa.

Belgipalstalla jatkuu sama ainainen kadenvaanto nayttely ja kayttopuolen vaen kanssa. Hieman sanotaanko erikoiset ihmiset tappelevat keskenaan. Toisaalta kai me kaikki ollaan hieman erikoisia. Kaikki vaan ei lahde siihen kadenvantoon mukaan. Eraskin todella pateva minua nuorempi yhden pentueen kasvattaja joka ei tajua mistaan mitaan, tunkee sinne valiin viisaita kommenttejaan. Mutta varmaan kaikissa roduissa loytyy naita puupaita. Asutaan me viisaat vaan taalla lampimassa ja nyt lahdetaan kotirouvien palaveriin allasalueelle.

Jos muuten joku (jos tata kukaan lukee) tietaa milloin on Helsingin agility-pm-kisat tana vuonna, voisko laittaa tiedon mulle.

Agility!!!

Jee jee. Sain kuin sainkin sen riivatun kurssinpitajan kiinni. Riivatun siksi, etta se ei ole vastannut mihinkaan viestiin eika puhelimeen. Syykin selvisi, oli ollut lomalla, tietenkin. Ja se oli britti. Ehka se siis osaakin jotain. Toivotaan niin. No en nyt ihan ymmartanyt etta oliko se kurssi alkanut jo lauantaina vai alkaako se nyt tulevana. Jos veikkaisin, niin se alkaa nyt talla viikolla ja paasen sinne mukaan. Saan sahkopostissa sinne kartan ja muut tiedot, joten kurssille lompsis!

Toivotaan ettei Hipon juoksu nyt sitten ala.

Elokuva-aamu

Aloitin paivani tavanomaisella vötkyilyllä, eli ennenkuin ylakerrasta paasen alakertaan, aikaa heraamisesta on yleensa kulunut tunti. Hipon aamulenkilla Kerttu jo nukahti karryihin. Liekko hampaat vasyttavat, vai mista johtuu, mutta tytto simahti heti sankyynsa lenkin jalkeen ja nukkui yli 2 tuntia putkeen. Silla aikaa sain rauhassa katsoa yhteen putkeen netista imuuttamani elokuvan, Ylpeys ja ennakkoluulo. Hiukka oli puheenymmartamattomyydesta kyse kun ei ole tekstitysta, mutta loistava elokuvavalinta. Suosittelen kaikille, jotka jaksavat katsoa silloin talloin kunnon rakkaustarinaa. Samantyylinen kuva kuin Tytto ja helmikorvakoru, joka nimestaan huolimatta oli tosi loistava.

Ja ne Kärpät, kärpät. Seuraavaksi tulee ässät vastaan. Ja kesalla hankitaan Suomesta autoon uudet karppatarrat. Niin ei kylla tartte valttamatta ottaa kesaan asti. Mikko lahtee Suomeen ilmeisesti 1,5 viikoksi tyomatkalle muutaman viikon paasta. Kysyi kylla tullaanko mekin mukaan, mutta me pysytaan nyt taalla kotona. Eihan siihen enaa kauaa mene, kuin Suomen kesakin alkaa.

Uusia koirabongauksia, pari kipaletta kaapiosnautsereita, cavalier, chihuahua ja bichon frise. Ja kosolti lisaa sekarotuisia.

Sain eilen tekstiviestin, jonka vasta useampi tunti jalkeenpain tajusin aprillipilaksi. Eras koira eraalla ohjaajalla kisoissa oli pysahtynyt puomin kontaktille. Tama tapahtuma nimettiin maailman 8. ihmeeksi. Siis eraan miesohjaajan medikoira. Osa kylla tietaa kuka. Illalla sain uuden viestin, jossa sen kiistetiin olevan aprillipila. Apua, nyt rupee housut tutisemaan. On nimittain sen verran hyva ja nopea koira, etta kun se saa kontaktinsa kuntoon, niin siina on kylla kova vastus ja muutenkin hyva koira ajatellen vaikka karsintoja. Tai sm-kisoja, joissa tarttee korkeintaan se 4 kontaktia onnistua. Karsinnoissa tarvitaan kylla useampi. Onneksi.

Asken toimitettiin pihallemme uusi puutarhakalustesysteemi. Siis poyta ja tuolit. Taalla lahes kaikkiin omaan autoon mahtumattomiin tavaroiden hintoihin sisaltyy kotiinkuljetus. Se luvattu toimitusaika kylla on sitten ihan mita sattuu. Yleensa soitetaan etukateen ja sovitan aika, sekin tosin on viitteellinen. Eilen uuni kylla tuli tasan minuutilleen ja tanaan ei sita soittoa tullut ollenkaan.

Eilen vasta tajusin, etta Hipollahan on jonkunlainen suoja sita kennelyskaa vastaan nelosrokotteessa. Sehan vaaditaan sinne agikurssille. Toinen asia van on se, etta Hipon juoksun pitaisi alkaa tassa kuussa. No jos edes muutaman kerran ennen kesaa paastaisiin esteille, olisin tyytyvainen. Olen kylla alkanut hyppyyttamaan puidenrunkojen yli, etta olisi edes lihaskuntoa jaljella.

Kartta olis jees

Mentiin eilen lehti-ilmoituksen perusteella etsimaan Country clubia, jossa olisi jonkinlainen lastentapahtuma, mm. lastentavarakirppari. Taas kerran jostain syysta se Dubai explorer-kirja, jossa olisi kartat ja kaikki muukin olellinen tieto, jai kotiin. Urheasti ajeltiin ympariinsa, mitaan loytamatta. Paadyttiin ostamaan kaupasta evaat ja mentiin yhteen puistoon, mika sattui kohdalle. Taallahan puistot ovat tosi hienoja, yleensa niihin on joku pieni paasymaksu, esim. 5 Dhs eli noin euron per nokka. Se olikin todella hieno puisto. Lapsille kaikkia jutskia, grillipaikat, suihkulahteet tietenki, krikettipelipaikat yms. Ja pieni jarvi sellaisille pienille sahkoveneille. Siisteja vessoja joka nurkassa ja kioskeja myos.

Illalla ruvettiin tuumasta toimeen ja kaytiin ostamassa se kauan ootettu hella seka puutarhakalusteet. Just asken hella tuotiin paikalle. Taalla uunille on 90cm paikat, joten sellainen iso mekin otettiin. Myydaan kai sitten pois kun Suomeen palataan. Uuniosa toimii sahkolla, samoin 2 levya, 4 toimii kaasulla. Kaasupullo myos toimitettiin vahan ajan paasta ja asennettiin paikalle. Nyt on jo ekat kaasut karryytetty. Kerttu saa tanaan sekavihannesmoskaa.

Niin turha kai edes tahan valiin todeta, etta viime yona syotiin 2 tunnin tai 1,5 tunnin valein. Ja aamulla herattiin kuuden jalkeen.


Ai niin, eilen kaytiin katsastamassa se koirakentta. Mentiin portilta kysymaan etta mikas paikka se oikein on. Se oli poliisikoirien koulutuskentta ja heilla oli siina kenneltilat myos. Aika monta tarhapaikkaa koirille oli, reilut parikymmenta seka toinen mokoma lentobokseja kasassa yhdessa nurkassa.

Ja Suomesta kuuluu kummia. Vanha ystavani Nina on saanut punnerrettua maailmaan ensimmaisen vauvansa, pienen tyton. Onnittelut sinne Ouluun. Ja toisesta suunnasta taas surullisempaa viestia. Eraalla ystavallani on todettu rintasyopa. Ei se syopa ikaa nakojaan katso. Kyllahan naita syopatapauksia on tassa minunkin tuttava-sukulaispiirissa jo ihan tarpeeksi muutenkin.


Vasemmalla koiransontakyltti, jollaisia taalla on joka paikka taynna. Oikealla varmaan yhden perheen mukavankokoinen talo. Tuollaisia tuonne vahan matkan paahan rakentuu. Pihatilaa ei tosin ole samalla mitalla.