Jotain kai kertoo blogin päivitystiheys.. Vauva-arki on saapunut Tecomiin. Öisin syyään edelleen se 3-4 kertaa, eikä se haittaa tai väsytä. Mutta kun päivät menee vähän miten sattuu. Eilinen oli pahin. Herra kitisi hereillä kolmesta ysiin. Muu kuin kokoaikainen vatkaus ei auttanu. Tee siinä sitten ruokaa perheelle ja pidä koti kiiltävänä. Onneks lauantaina kävi toista kertaa viikottainen pelastuspartio (=intialaiset siivousmiehet). Mies sai tosi ihanan vaimon vastaanoton tullessaan töistä siinä puoli kasin aikaan... Hermanni ei viihdy autossa, ei kärryissä, ei lattialla, ei sohvalla, välillä ei sylissäkään. No, aikansa kutakin. Ei tämä vaihe kauaa kuitenkaan kestä. Katse seuraa jo ainakin äitiä, pää pysyy joten kuten jo pystyssä ja hymykin irtoaa melkein joka päivä. Tänään jopa autoon lastatessa turvakaukalossa sain hymyn kaupan päälle. Viime yönä sain lirut päälle kun liian hitaasti laitoin uuen vaipan vanhan tilalle. Tänään sain sitä vihon viimeistä liisteriä kun tuli ekat niskaan-asti-sonnat äitin sylissä. Pukluista puhumattakaan. Jokainen paita on olkapäältä valkoinen, sängyn lakanoissa on vaikka mitä ja ripsivärit äitin silmissä voi ihan hyvin olla kaks päivää samat. Näitä kokemuksia sitten vertaillaan pätkän kavereitten ja tyttöystäväkandidaattien äitien kanssa. Muita suomimammojen vauveleita täällä on nimeltään ainakin Amanda, Isabella, Aili, Liam, Jusuf, Chloe ja Samuel. Mahoja löytyy vielä ainakin 3-4.
Muuten meillä menee ihan hyvin, kunhan pysytään poissa kotoa. Kerttu on onnistuneesti muuttanu omaan huoneeseen nukkumaan ja tänään saatiin jo ostaa tarrakampanjan palkintona ollut minilaatikosto palkkioksi huutamattomista öistä. Tosin just tätä kirjoittaessa neiti heräs taas ja puhuu "venäjää".
Arkipäivät kulutetaan puistoissa, kavereilla, pyöräilemässä, kahveilla, suomikoulussa ja ostareissa (joissa alkaa shopping festival tällä viikolla). Viikonloppuisin ollaan käyty mm. esteratsastuskisoissa pariin kertaan. Viime kerralla bongasin tuon ylläolevan auton, jossa on pikkuisen arveluttava rekkari. Viime perjantaina oli myös eka "suomikoirien" yhteislenkki, jossa oli neljä osallistujaa. Käytiin yli tunti käppäilemässä hissukseen koirien jolkutellessa vapaana suurimman osan ajasta. Hipon lisäksi oli mäyräkoira-Carlos, pumi-Emppu ja iso sekaroituinen-Tepa. Tepa lutraa kamalan hajuisissa tekojärvissä vähän väliä ja kun silmä välttää, se kantaa sellaisia valehtelematta kilon kokoisia kiviä.
Ensi kuussa alkaa vierailuaika. Puolessa välissä kuuta tulee ainakin kahesta paikkaa vieraita samaan aikaan, luultavasti kolmannesta myös. Miehen isoveli poikansa kanssa tulee Ruotsista, appiukko tulee Oulusta ja kai se äitikin tulee pohjoisesta. Appiukko menee hotelliin, mutta muut tulee meille. Miehen piti muuten mennä viikon päästä työmatkalle mm. Libanoniin, mutta eihän sinne enää uskalla mennä kun sinnekkin on pommeja lennellyt. Ja nyt nukkumaan. Ei taia kuitenkaan vielä täysin auttaa tähän naamavärkkiin se eilen ostamani ryppyvoide.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti