Se on täällä tänään!

Tai siis eilen. Kontti tuli ja yli 100 pahvilaatikkoa sen sisällä. Ihan kuin olis ollu joulu. Ei yhtään tienny, mitä sieltä laatikosta esiin tulee. Kokoajan ootin ja pelkäsin gekkoa, mutta yhtään ei löytyny. Vähän olin pettyny. Olis tästäki jutusta saanu vähän jännittävämmän... Jännittämistä oli lähinnä siinä vajaan sadan neliön ahtamisesta 52 neliöön. Kyllä ne mahtuu, mutta eihän täällä siistiä ole. Varastot oli jo ennalta täyttä kaikkea soopaa ja varsinki vaatekaapit pursuaa. Täytyy isolla käellä alkaa rankkaamaan tavaraa pois. Jos vakavasti miettii, niin mikään tavara ei ole elämää tärkeämpi, joten pakko luopua vaikka mistä. Vaatteita vein jo ison kassin UFFin keräyslaatikkoon. Roskikseen menee myös kaikenlaista. Kirpparille en ainakaan omia vaatteita ala kuskata. Vähitellen vois alkaa päättämään, joko lastenvaatteet pannaan menemään vai säilytetäänkö vielä. Viime yön jälkeen olisin heti valmis panemaan kaikki kiertoon.

Kontti tuli viimeisen lupauksen jälkeen 5 minsaa etuajassa, matka kesti noin 7 viikkoa yhteensä. Kaikki oli tosi hyvin pakattu, yhestä lautasesta oli palanen pois, muuta vikaa ei ollu. Minä purin keittiössä astioita ja muuta sälää, mies purki olkkarissa ja 2 työmiestä kanto tavarat sisään. Posiviiviset miekkoset sano jossain välissä, että valmistaudu nyt kun alhaalta tulee kohta hiukan keittiön lattiapinta-alaa isompi ruokapöytä. Hyvin se lopulta mahtu. Tuolit ei niin hyvin.

Tänään ajoin oven eteen auton kun Hemppa nukku päikkyjä kaukalossa. Aattelin samalla kantaa akvaariotarvikkeita (wtf??? niinpä hyvinkin... tilapäisessä mielenhäiriössä olen antanu periksi akvaariolle) sisälle. Johan tuli isännöitsijä kertomaan, että tulen saamaan valituksen jos jätän autoni siihen pihalle. Mies on oikein mukava ja kertoi, että pihalla verhot heiluu jokseenkin tiheään ja kaikesta valitetaan. Eilisestä kontin pihalle tuonnista oli heti tullu valitukset. Ihmettelin kun varaston käytävälle jääneestä jääkaapista (en tiiä, miksi sekin piti tuua Suomeen) ei vielä oltu valitettu.

Tässä kaaoksen keskellä en tiiä, toivoisinko, että nopeasti löydettäis joku uus koti vai olisko kiva välillä hengähtää, eikä heti tarttis pakata just purettuja tavaroita. Kirkkonummen sundsberg nyt kiehtoo kumman lailla taas. Espoon Kalajärven esitteet heitettiin eilen roskiin.

Sunnuntaina olin pitkästä aikaa kisoissakin purinalla. Oli piirinmestaruuskisat ja eessä 5 rataa, 2 henk.koht.rataa Hipolla, yks joukkuerata ja lainakoira-Rallilla (omistaja-Kaisalla jalka revähtäny) 2 rataa. Hipolla perusradasta ihan ok-nolla ja toinen sija. Hävittiin melkein 2 sekkaa voittajalle ja se suunnilleen raivostutti. Oma ohjaus tuntu aika letkeältä, että olishan siinä voinu kiristää, mutta nolla mikä nolla, se on tavoite. Hyppäriltä tippu yks saakelin rima, se eka tälle kisakaudelle. Että ottaa pattiin, mutta olin kuulemma täysin koirarukan eessä. Muuten ohjaus meni miten sattuu, oli tosi mutkarata, mutta mukava. Joukkuerata meni vähän ku vasemmalla käellä nollalla. Ralliparka näytti siltä, ettei olis mun mukaan ollenkaan lähteny, istua tönötti ihan väärään suuntaan. Lähti kuitenki mukaan ja pakko-nolla ekalta, toiselta mun ohjausvirheestä hyllylle radan puolivälissä. Rallin radoilta ei minkäänlaista muistikuvaa, kaikki energia meni siihen, että sai sen pysymään mun mukana. Omalta osalta 5 rataa oli liikaa. Motivaatiota riitti just kummankin koiran ekoille radoille. Ehkä se 9 tuntia kisapaikalla oli liikaa.

Huomenna pääsee tästä kaaoksesta vähäks aikaa pois. Lähen lasten kanssa Tukholmaan päiväksi. 2 yötä Siljalla ja päivä Tukholmassa.

Bloggaaja laiskottelee

Ei millään jaksaisi päivittää blogia! Tänhän piti olla vaan Dubain ajan blogi ja vaan jatkuu, jatkuu, jatkuu. No jos joskus jotain viittis naputella. Se 8 päivää oli ja meni aikoja sitten. Ei ole tavaroita näkyny, mutta huomenna kuulemma niien pitäis jo olla Suomessa. Autot on (luojan kiitos, tai luojan ja luojan...) tullunna viikko sitten. Sen jälkeen en ole julkiseen kulkuneuvoon jalallani astunu enkä ole reeneissäkään käyny. Mihin kummaan sitä saa kotiäiti aikansa kulumaan kun ei muka reenaamaan pääse? Mitään ei oikeen ees tehä eikä mitään saaha aikaiseksi.

Paitti että Ojankoon mentiin viikko sitten julkisilla! Olipa projekti. Haagasta lähettiin ysin jälkeen keskustaan menevään bussiin. Keskustassa vaihettiin Mellunmäkeen menevään metroon. Päätepysäkiltä vaihettiin taas bussiin ja mentiin vähän vikasuuntaan lopussa... Pari pysäkkiväliä piti palata takas ja jatkaa jalkaisin pari kilsaa, loppumatkalla kehä kolmosen ylitys. Perillä kisoissa oltiin joskus ennen kahtatoista. Autolla sen matkan tekis ehkä parissa kymmenessä minuutissa. Mutta mitäpä sitä tekis muuta sunnuntaina? Katteltiin kisat, reenailtiin hitusen verran välissä ja sama kotimatka takas. Kotona 3 tuntia luvattua myöhässä.

Sattuipa varmaan kummallisin juttu ikinä silläkin matkalla. Ooteltiin paluumatkalla ekaa bussia jossain Mellunmäen pysäkillä. Hemppa nukku kärryissä pyörätiellä ja me oltiin Kepan kanssa ehkä 10 metrin päässä keräämässä kukkia. Katoin, että tuleepa siellä huonokuntoinen juoksija, noin 30v miekkonen, joka jauhaa samalla purkkaa. Se ohitti meät ja Kepa katto sitä haavi auki. Näin sivusilmällä, että se heitti jotain mettään. Kerttu sano, että äiti kato! Se näytti siltä ku se olis heittäny meän vesipullon mettään. Kysyin, että mitä se teki? Oliko se meän vesipullo? No oli se. Herra nappas meän vesipullon Hermannin kärryistä ja kai nähtyään, että siinä oli Kertun pampula kiinni, nakkas sen menemään. Sen verran oli vielä röyhkeä kaveri, että jäi puuskuttamaan ehkä 20 metrin päähän meistä ja sylkemään limojansa. Olin niin ällikällä lyöty, etten saanu sanaa suusta (taaskaan) ja bussikin tuli.

Nettikin saatiin vihdoin kotiin (netin lisäksi meillä ei suunnilleen ole muuta ku tuo ekassa kuvassa oleva matkalaukku). Varmuuden vuoksi haettiin vielä nettitikkuki kaheks viikoks. Tai siis se pitää palauttaa kohta jos ei halua sitä sitten vuojeksi tai jotain. Viikonloppuna käytiin mökillä testaamassa nettiyhteyden toiminta jumalan selän takana ja toimi. Hiukka hitaasti, ellen sanoisi jopa sairaan hitaasti, mutta toimi kumminkin. Kyllä siellä mökillä muutaki tehtiin. Ideana oli nurmikon jyrsimellä "tasoittaa" sitä pihaa ja nakata uuet siemenet. Kyllähän sillä jyrsimellä sai siitä pihasta niin taistelukentän näköisen, että ehkä olis pitäny jättää homma tekemättä... Kanttarelleja myös löyty pussillisen verran ja puolukoitaki kävin käsin noukkimassa. Yllättävän mukava viikonloppu kyllä oli.

Asuntorintamalla tilanteet vaihtelee. Ollaan käyty nyt Espoon perämettässä eli Kalajärvellä kattomassa rivareita. Ihan ex-tempore lähettiin, vaikka tiiettiin paikan olevan kehä kolmosen ulkopuolella. Talot oli tosi kivat ja uuet. Ne on vaan niiiin kaukana. Eilen kurvattiin mökiltä erittäin fressinä suoraan Vantaalle esittelyyn. Oli sekä pienkerrostaloa että rivaria. Ekan kerroksen ykstasonen pienkerrostalokämppä oli hyvä, mutta se Lidl takapihalla ei ihan kolahtanu. Tänään sitten uuella idealla uuteen nousuun. Asutaan tässä, tehään keittiöremppa ja ostetaan tontti jostain. Huomenna kaikki on varmaan taas toisin. Oliskohan tässä kuvassa olevassa Mellunmäen aseman talossa yhtään LUUKKUA vapaana? Näyttäis niin viehättävältä.

Viikonloppuna nettitikusta oli oikeasti hyötyä. Agilityn mm-kisat oli Itävallassa ja ei ihan olis koko viikonloppua viittiny istua sisällä koneen ääressä. Mökillä pysy hyvin kärryillä tuloksissa. Samoin purinalla kisoja kattomassa oli kone ajan tasalla. Paitti että akku tietysti loppu just kun viiminen suomalainen oli radalla... Mineissä mahtavasti tuli Suomeen kultaa. Medeissä tuli joukkuekultaa ja makseissa sijat 4 ja 5. Ei siis yhtään hullummin. Sen verran taas ärsytti olla netin varassa, että päätettiin lähteä ens vuonna mm-kisoihin (luultavasti Saksaan). Jos ei päästä joukkueeseen (eka pitäs tehä tuplanolla, sitte muut nollat, sitte vielä pärjätä karsinnoissa... heleppoa ku heinänteko) ni sitten katsomoon.

Eihän sitä nyt sentään ihan ole laiskoteltu. Tai liekkö se tämäkään niin tekemiseksi luettavaa on... Kertun kanssa käytiin 4v-tarkastuksessa. Neitihän saa nostaa yhen lisäsormen pystyyn torstaina. Neuvolassa piti piirtää, tietää värejä, kertoa kuvista, tehtiin näkö- ja kuulotestit, käveltiin viivaa pitkin, punnittiin (16kg), mitattiin (103cm) ja rokotettiin. Kaikki meni aivan älyhyvin. Kuulokkeet ja silmälasit meni päähän ku vettä vaan. Rokotuskin sai vaan silmät vähän punottaan, mutta kyyneltäkään ei tullu. Kaikki oli ok, joten seuraava käynti vuojen päästä. Kävin muuten elämäni ekassa vanhempainillassaki. Ihan tuntuu melkein olo jo aikuiselta tuon jälkeen...

Ja taas muutetaan leiria...

...nimittain huomenna poistutaan tasta hotellista kahen viikon jalkeen omaan kotiin. Edelleen tyhjaan sellaiseen. Huonekalujen arvioitu saapumisaika on 8 paivan paasta. Siita autojen saapumiseen pitais menna muutama paiva lisaa. Laskin uuestaan tan kesan majapaikat ja sain niita kaheksan. Korkeasta lukumaarasta huolimatta meilla yot menee nykyaan aika hyvin. Hermannin oiset maitotarjoilut koki karun paatoksen kun en enaa jaksanu herailla kahen tunnin valein herraa syottamaan. Paatin, etten syota ennen aamukuutta. Luultavasti Hemppa kuuli sen, eika ees pyytany mitaan koko yona. Sita ei oikeasti ole tarttenu yhtaan huudattaa, vaan se jotenkin meni ilman itkuja.

Kertun kerhokin on alkanu sujumaan. Eihan siina kerhossa mitaan ongelmaa ole ollukkaan, mutta sinne jaaminen on ollu iso ongelma. Neitia ei ole koskaan mihinkaan hoitoon jatetty, paitti Dubaissa 1,5 kertaa. Eka kerta meni ilman itkuja ja toinen loppu ekaan tuntiin... Taalla tehtiin niin, etta ekat pari kertaa olin koko kolme tuntia siella kerhossa mukana ikaanku taustalla H:n kanssa. Kolmannella kerralla sain pitkan neuvottelun tuloksena kayda kaupassa valilla mutkan. Sen jalkeen kerhon vetaja ehotti, etta jos seuraavalla kerralla vaan jatan sen vahan ajan paasta. Seurauksena tietty puolen tunnin dramaattiset itkut. Oli huutanu yli puol tuntia suoraa huutoa ja valilla vetany henkea. Tata jatku muutama aamu kunnes tanaan... ei itketty lainkaan! Eilen aamulla iski viela kamalat mahakivut matkalla kerhoon ja viela kerhon eteisessa hivvea nalka. Tanaan jopa hymyilytti ja iloisin mielin vilkutettiin aitille siita vilkutusikkunasta. Muista kerholapsistakin puhutaan jo kaveri-sanalla. Kerhohan kestaa sen 3 tuntia kerrallaan ja se sattuu olemaan vartin kavelymatkan paassa purinalta (koirahallilta). Siina on reippaasti aikaa reenata vaikka mita.

Hipon kanssa on keskitytty perustreeniin ja syomiseen. Hallilla olen kayny pari kertaa viikossa tekemassa valmista rataa... En juurikaan ole mitaan suunnitellu, tehny vaan jotain perusjuttuja. Ei paljoa jaksa yksin raahata mitaan. Josko tassa nyt paasis johonki reeniryhmaan niinku silta kylla nayttais. Haluaisin sellaiseen ryhmaan, joka alkais vasta ysilta illalla, jolloin lapset olis jo nukkumassa, mutta sellaista sopivaa ei oikein ole. Hipon kylkiluitten peitteeksi saahaan varmaan jo kohta jotain, koska neu nayttaa maistuvan. En oikein tiia maaraa, paljonko se saa sita syya, mutta nyt oon antanu syya melkein niin paljon ku syo. Kiva naha oman koiran kerranki nauttivan syomisesta. Kisoihin tulee tai on tullu jo aika pitka tauko. En uskalla mihinkaan ilmoittaa sita kun ei ole sita autoa. Mm. Ojangossa on kylla kisoja ollu, mutta sinne on turhan tyolasta menna julkisilla. Toisaalta, eipa tassa kisoihin ole kiire. Piirinmestaruuksiin sitten varmaan seuraavaksi kuun lopussa.

Asunnon haku on hitaahkosti kaynnissa. Yhessa esittelyssa kaytiin viime sunnuntaina. Mentiin Kirkkonummelle sundsbergiin. Ollaan siella kayty viimeksi 4 vuotta sitten. Nyt katottiin kolmen makkarin rivaria pikkuruisella pihalla. Tultiin lopulta siihen tulokseen, etta se on liian kaukana. Asuinalue on ihanin ikina, talot kivoja, halvempia ku esim. Espoossa, mutta vahintaan 20 kilsan tyomatka on liian pitka.

Eilen tuli tavattua myos tyokavereita. Tai voiko niita sanoa tyokavereiksi jos ei ole ollu toissa neljaan vuoteen? No anyway, tavattiin Sellossa ruuan merkeissa. Oikeastaan meista yks vaan oli toissa. Kaks on hoitovapaalla, yks viimeisillaan raskaana ja yks vaan toissa. Oli kylla mukava rupatella ja paivittaa tapahtumia. Yksikin oli saanu lapsen tammikuussa, enka tienny asiasta mitaan. Talle viimeisillaan esikoistaan oottavalle jakelin tosi hyvia neuvoja ja kielsin ostamasta mm. sitterin ja altaallisen hoitopoydan. Toivottavasti en saa myohemmin syytteita niskaan, mutta ainakaan itte en ole moisia tarvinnu. Illalla mentiin viela ex-Dubai-Tiinan kanssa elokuviin. Oli korkea aika paasta kotoa pois. Kavi nimittain niin, etta kun olin lahossa ja annoin ohjeet Hempan syottamisesta, mies kysyi, etta mista maa tiian, millon silla on nalka?