tiistaina, syyskuuta 30, 2008

Kyttä-kuvia







Nämä kuvat siis vaan siksi, että osaan ne laittaa yhteen toiseen paikkaan näkyviin.

tiistaina, syyskuuta 23, 2008

Out of stock-päivä

Mies kun on vielä vikaa päivää reissussa, lähettiin uusiksi tuonne monen kymmenen kilsan päähän Ikeaan hakemaan vihdoin päätettyjä ruokapöydän tuoleja. Niitä samoja tuoleja on varmaan kuutta eri väriä olemassa, mutta ainoa väri, mitä tyrkyllä oli, oli sellanen koivunvärinen. Ei se oikein tuohon tumman ruskeaan pöytään kai sovi. Tummia tuoleja on ootettavissa ehkä 3-4 viikon päästä... No se siitä taas. Oli muuten Ikeassa porukkaa kun pipoa. Siellä oli sellainen avoin rekrypäivä Al Futtaimille tai jollekki... Varmaan satoja innokkaita työnhakijoita istu ja jonotti haastatteluun.



Käytiin siinä samalla pitkästä aikaa festival cityn muissa kaupoissa shoppailemassa. Silmään pisti Nicky Hiltonin kauppa, joka kohta avataan. Siellä tulee käydä ihan vaan kyyläämässä sitten joskus. Lelukaupassa viihyttiin taas tovi, onhan neitillä huomenna 3v synttäripäivä! Kemut on kyllä vasta torstaina.



Altaassa loikoilun jälkeen lähettiin vihdoin ja viimein peseen autoa. No tietenki oltiin just ennen iftaria (aurinko laskee ja nälkäiset muslimit menee rukoileen ja sitte ahtaan ruokaa) huoltiksella ja viimeiset autot oli just otettu pesuun ennen taukoa. En tästä tauosta oo kuullukkaan, mutta kuulemma kaikilla huoltiksilla on sama juttu. Automme kylkeen pystyy siis edelleen piirteleen ihan kunnolla... No eihän me näin helpolla luovuteta. Päätettiin toteuttaa Kertulle lupaamani Madinat-reissu. Arvasin, että siellä turistirysässä sitä vetää puoleensa se jätskibaari. Pahaksi onneksi se paikka oli remontissa. Naapurikojun myyjä houkutteli meitä heiltä ostamaan jätskiä, joka lopulta osoittautui kuitenkin suppeaksi pirtelövalikoimaksi. Lähettiin siis meneen.



Kurvattiin sitten moeen jätskille. Käytiin yks päivä ajeleen suunnilleen ympäri kaupunkia ja etittiin mäkkäriä, joka olis auki päivisin ja jossa sais syyä sisällä. No eihän sellasta oo. Kyllä mää sen tiesin, mutten saanu jota kuta toista uskomaan. Silloin eivät voineet myyä lafkasta ulos niitä dirtsun (20centtiä) vohvelijätskejä vaan myivät vaan niitä sundayta. Nyt onneks aurinko oli jo laskenu ja vohvelit saatiin. Sen jälkeen hakemaan niitä yksiä jutskia lelukaupasta, joita oisin halunnu synttärivieraille ostaa. Ei tartte arvata, mutta ne oli out of stock.



Rakas aeroflot on taas monennenko kerran lienee, muuttanu aikataulutusta... Nyt oon Helsingissä vasta joskus vähän ennen kahta perjantaina iltapäivällä. No ei voi valittaa kunhan kone ei vaan tipu. Paitti sitten ei ainakaan voi enää valittaa. Slovakkiystäväni on edelleen lähössä mukaan, ainakin näin lauantaina kertoi. Käytiin Kertun kanssa yli kolmen kuukauden tauon jälkeen paikallisella koirakävelyllä aavikolla. Arvelin, että josko siellä muutama sesse olis, mutta väärässä olin. Porukkaa oli ihan pipona, varmaan ainaki 30 koiraa omistajineen, eikä ollu ees liian kuuma. Illallahan kuuen aikaan aurinko alkaa laskeen ja lämpöä reippaat 30.



Eilinen Suomikoulu meni muuten paljon paremmin kuin edellinen. Tällä kertaa olin alusta 10 minuuttia mukana, jonka jälkeen neiti antoi luvan mennä käytävälle. Kynnet siis tuli nyt lakattua ;)



Huomenna kurvataan aamukahveille ja iltapäivällä hakemaan lentolupaa lekurista. Sen jälkeen pitäis hakea ne perhanan paperiliput jostain Deirasta (on siis hevon kuusesta) ja sitten ei muuta ku kakkua vääntämään.

torstaina, syyskuuta 18, 2008

Äkkilähtöjä taas

Kävinpä pitkästä aikaa kattomassa aurinkomatkojen äkkilähtöjä ja johan niitä on tarjolla. 5.10 viikon matka on nyt 330 euroa. Siitä se taas lähtee..

Raivostuttava ramadan


Täällä on tuo paastokuukausi-Ramadan vielä menossa, alkoi samana päivänä kun Suomesta tänne kotiuduttiin. Reilu viikko olis vielä jälellä ja kyllä jo hermoja koettelee. Ostareihin ei voi oikein mennä kauaksi aikaa kun ei siellä saa ruokaa. Isossa ostarissa on hotellin ravintolan seinät peitetty mustalla kankalla, joten siellä voi syyä vapaasti, hotellihinnoin tietty. Kerttu ihmettelee joka päivä, miks ei saa syyä ja kuka saa syyä. Vaikka neiti onkin lapsi ja ittellä iso maha, joka siis takaa meille luvan syyä missä ja milloin vaan, en oikein kehtais mitään suklaacroissanttia ja pepsiä mennä siemailemaan keskelle käytävää muslimien kuolaillessa. Yks päivä käytiin vessassa syömässä, muttei se oikein nautinnosta menny. Tänään käytiin ikeassa pitkästä aikaa ja alko kyllä melkein naurattamaan kun hokasin monessa autossa olevan ruokailutauon menossa. Tyypeillä oli autot käynnissä (onhan täällä vielä 40 lämmintä) ja söivät siellä takapenkillä pimeässä..

Muistui kyllä yks toinenkin epämukava asia mieleen tuossa ajellessani ja ettiessäni oikeaa reittiä ikeaan. Kohta kun tuo ramadan loppuu, uhrataan taas aika monessa talossa niitä vuohia yms. Jo tuolla yhen lava-auton kyytissä näytti vuohia olevan menossa kohti jotain...

Kertulla alkoi Suomi-koulu maanantaina ja se oliki jännää. Ollaan koko kesä puhuttu, että se on sitten isojen lapsien ryhmä, eikä äitit saa sinne tulla. No neitihän ei ole juurikaan ollu vieraitten kanssa, erossa meistä. Nyt kokeiltiin, muttei ihan heti lähteny toivotulla tavalla käytiin. Mulla jäi siis kynnet lakkaamatta ja syleskelemättä kattoon, kun vasta yli puolen tunnin kuluttua Suomi-koulun alkamisesta sain luvan mennä veskiin. Mulla oli niin "kamala" veskihätä. Onneks ovessa oli ikkuna, josta pysty muitten äitien kanssa kyyläämään, että kuis siellä menee. Lopputunti meniki tosi hienosti ja Kerttuki uskalsi liittyä muitten mukaan piirileikkiin. Uskoisin ens viikon olevan jo aika helppoa. Muutenkin alkaa olemaan kesän jälkeen aika helppoa mm. tuo nukkumaanmeno. Kesällä päikyt jäi melkein kokonaan pois ja nyt ne on unohettu ihan kokonaan. kertaakaan ei ole kotona nukuttu ja minä oon hyvin saanu varottua liian myöhäiset automatkat. Eka viikko kotiinpaluun jälkeen yöunille mentiin äitin maatessa omalla sängyllä. Sitten aloitettiin äiti-näkösällä-mutta-olkkarissa-ja-saat-aamulla-tarran-systeemi. Tällä hetkellä äitillä on jalat niin "turvoksissa" iltaisin, että niitä on pakko roikottaa sohvalla. Nukahtaminen sujuu yleensä alle kymmenessä minuutissa. On jo vähän liian helppoa entiseen verrattuna... Äitillä alkaa jalat oleen kyllä oikeastiki niin turvoksissa harva se ilta, että pakko niitä on kyllä nostella ylös.

Päikyt kun on jääneet pois, Kerttu nukahtaa yleensä jo ennen ysiä. Siinä onkin kotiäitillä monen monta omaa tuntia aikaa. Tällä hetkellä nuo tunnit täyttää kyllä tuo BB:n 24/7, jota meillä vahataan useampi tunti päivisin. Ei sitä kyllä kokoaikaa vahata vaan se pyörii ihan itekseen. Ei ole oikein kummoisia töllökanavia, joten aika menee hyvin muutenkin. Toinen aikaavievä "projekti" on tuo vauvanvaatteitten järkkääminen. Löysin kaapista ison laatikon pieniä vaatteita, jotka nyt on pesty ja jaoteltu talteen, kaappiin oottamaan uutta vauvaa tai pois annettaviksi. Nyt on ostareissa keräilylaatikoita, joihin aattelin aika paljon vaatetta heittää.

Huomenna alkavan viikonlopun jälkeen mies lähteekin ekalle reissulle kesän jälkeen, oliskohan ollu Korea. Sitten onkin mun vuoro lähteä viihtymään Suomeen. Aeroflot on perunu sen menopätkänki Moskova-Helsinki, joten lennän sen finskillä ja olen perillä vasta 12:30 tai jotain perjantaina. No onneks siinä on kuiteski useampi tunti aikaa vielä vahata kisoja. Eilen tuli 45 minuuttia-ohjelmassa pätkä agin mm-kisoista. Oli varmaan paras pätkä lajista ikinä. Kannattaa kattoa vaikka mtv 3:n netti-tv:stä, jos jäi väliin.
Yläkuvassa on mun pikkuapurit, jotka leipoivat pullaa tässä yks päivä. Kertun kaveri "Tilli" oli meillä yks aamu kun äitinsä kävi lääkärissä. Heän matka meille springsistä (ehkä 5 kilsaa) kesti reippaasti yli tunnin. Sellaset on ruuhkat ollu nyt ramadanin aikaan ja tuskin ne siitä helpottuu ennenku tulee jotain valmista nuista tietöistä.

lauantaina, syyskuuta 13, 2008

Maha-asiaa

Kävin tänään gynellä kuuen viikon tauon jälkeen. Suomessa oon viimeksi käyny ja nyt oottelin suomalaista gyneä tänne takaisin saapuvaksi, mutta pakko oli mennä muukalaiselle. Mielellään jättäisin just tälle olisko bulgarialaiselle menemättä, on sen verran huonot muistot viime tapaamisesta reilu vuosi sitten keskenmenon ja sitä seuranneen kaavinnan vuoksi. Mutta pakko siis välillä jossain tarkastuksissa käydä. Tällä kertaa on onneks mukavampaa asiaa. Ultralla vauvelia tarkkailtiin ja isolta se vaikuttaa, kokoa on nyt 1300g ja se vastaa yli viikkoa oikeeta isommalta. Istukan paikkaa tutkittiin tosissaan ja varmistettiin, ettei se tule siitä reiän päältä enää minnekään siirtymään ja keisarileikkaus on siis sata varmaa. Lekuri kertoi, että sovitaan myöhemmin leikkauspäivä 2-3 viikkoa ennen oikeaa laskettua aikaa. Lapselle tuosta eteisistukasta ei ole mitään haittaa, eikä tuosta nuin aikaisten leikkaamisestakaan, äiti vaan on isossa vaarassa jos/kun se istukka alkaa vuotaa.

Sokerirasitustestiä mulle myytiin piakkoin tehtäväksi, mutta sanoin, etten sitä halua tehä. Täällä se tehään suunnilleen kaikille ja Suomessa ei kovinkaan monelle. Sain puhuttua niin, että käyn huomenna muitten verikokeitten yhteydessä otattamassa paastoverensokerin ja sitten katotaan, onko mitään aihetta ees sille rasituskokeelle. Kerroin myös lähteväni Suomeen muutamaksi päiväksi parin viikon päästä ja tarvittevani sen lentolupalapun lentoyhtiölle. Ehottivat, että jos kotimaanmatkalla sitten teetän sen rasituskokeen. Ihmettelivät, kun sanoin, ettei mulla hyvänen aika ole aikaa mennä mihkään lääkäriin sillä reissulla. Istun ku tatti siinä katsomossa 3 päivää aamusta iltaan. Varmistivat silti, että siinä on sairaala lähellä tuon istukan vuoksi. Näköjään se on sitten vakava asia eikä olekaan niin turhaa olla varovainen. Toivotaan nyt, että se Suomigyne saapuu piakkoin takasi hoitamaan meitä raskausepidemiaan sairastuneita. Meitä on vielä yheksän.

Rakas Aeroflot on kai perunu koko Helsingistä paluun eka pätkän, koska nettikauppa lähetteli useampia maileja, jossa tarjosivat aikasempaa lentoa Moskovaan. Pitääki lähteä paria tuntia ennen matkaan ja viettää ihan sairaan monta tuntia kämäsellä maatuskakentällä. No ei oo vaihtoehtoja, pitää vaan keksiä jotain ajanviettokeinoja melkein kymmeneks tunniks... Matka kyllä lähestyy nopeampaa ku tajuaakaan, enää vajaa 2 viikkoa ja sitten kotiäitin naama ainaki kääntyy hymyyn neljäksi vuorokaudeksi. Nyt oli aikataulutki tullu jo nettiin, vois oikeesti alkaa jo pakkaamaan! Tai tutkimaan, mitä mahtuu päälle...

Käytiin muuten tänään myös ekaa kertaa kesäloman jälkeen autokaupoissa. Nyt viimein pitäis saaha se toinen auto perheeseen. Tarkoitus olis saaha miehelle oma auto, ettei meän tartte ees yrittää kuskata sitä töihin ja takasi tai sen ei tarttis oottaa taksia. Yksiki aamu meni joku 2 tuntia ennenku taksi tuli, vaikka se oli tilattu edellisenä päivänä. Tämä ramadan saa viimeistään kaikki tiet tukittua. Mentiin kattomaan ekaks Volvoja, mutta mikään ei sykähyttäny. Sitten sitä tämän kesän keksintöä volkkarille, Tiguania. Se oli niin kämäsen näkönen versio, ettei enää viitti sitä ees miettiä. Volkkarin kaupassa myyjät jo tuntee meät, eikä sinne viitti taaskaan mennä pitkään aikaan. On se vaan niiin vaikeeta.

Millan sivuilla on kivoja agivideoita, joissa meikäläinenkin esiintyy. Onneks ne on aika hyvät radat, paitti se eka. Kolmannen radan kommentit on kyllä huippuluokkaa ;) Kyllä kaverit on kannustavia..

keskiviikkona, syyskuuta 10, 2008

Järisyttävä kokemus

Olin äsken facebookissa Italiassa asuvan kaverin kanssa chättäilemässä ja tunsin, että tää talo heiluu. Oon jo pitemmän aikaa halunnu testauttaa hemoglobiinin kun se Kerttuaki ootellessa laski aika alas. Sanoinki Kertulle, että tiiäkkö, äitiä pyörryttää ja menin hakemaan vesipulloa. Samalla kattelin, että verhot heiluu, kukkapuska heiluu ja radiopuihaki heiluu. Kävi mielessä, että josko tää talo sittenki mun pään sijasta heiluis? No eihän se oo mahollista. Sitte mies soitti työpaikaltaan muutaman kilsan päästä ja kysy, että heiluko meillä? Heillä oli talo tyhjennetty ja pyys meitäki lähtemään pihalle. Mentiin alakertaan ja siellä oli muitaki talon asukkaita pää pyörällä. Vartijasetä ei uskonu, että oli heilumista ollu, mutta ku sanoin, että mää tunsin sen kanssa, se usko. No autoon vaan ja ulos varmistaan ettei ainakaan me jäähä sortuvan talon alle. Aika lailla heiluminen kyllä tuntu kymmennenssä kerroksessa, jossa asutaan. Mitähän lie tuolla JBR:ssä, jossa porukka asuu jossain 50. kerroksessa? Iranista kuulemma lähtöisin tää järistys. Nyt tuskanhiki alkaa jo kuivumaan...

maanantaina, syyskuuta 08, 2008

Jatkokertomus

Päästiin siis koneeseen silloin kuuen aikaan aamulla. Pikkusen harmitti, ettei ne kaupat ollu vielä auki, mutta onhan mulla tän kuun lopulla vielä mahis ostella niitä muumikamppeita ja arabiaa.. Kerttu nukahti jo ekalla lentopätkällä Amsterdamiin ennenkuin sai vöitä availla, herättelin sen sitten vähän ennenku laskeuduttiin. Välilaskussa oli 5 tuntia aikaa kuupoilla ympäri kenttää. Aika toista luokkaahan se Amsterdamin kenttä on verrattuna esim. Moskovan kämäseen kuppilaan. Kauppoja on ihan liikaakin, kenttä on aika iso, vauvoille on omat hoitohuoneet loosseineen ja pinnasänkyineen, lapsille leikkihuoneet. Hyvin saatiin aika kulumaan. Loppuaika meni koneeseen pääsyä ootellessa ja satuttiinpa taas näkemään kun Hippoa lastattiin koneeseen kahen muun boksin kanssa.




Molemmat nukahettiin jo kiitoradan päässä ja Kerttu nukkukin seuraavat 4 tuntia. Välillä ihmettelen, kun naiset yleensä valittaa, etteivät lähe lentämään pienen lapsen kanssa kun se on niin vaikeeta. Itte katoin yhen kokopitkän elokuvan, 2 tv-sarjan jaksoa ja söin ruuan rauhassa. Varmaan näillä puheilla (ja ainaki näillä potkuilla mulla kasvaa mahassa adhd-vauva).

Varsinainen rumba alkoi vasta Dubain päässä cargo villagessa, kun mentiin koiraa lunastamaan. Ensinnäkin siinä meni kolmisen tuntia, että se saapui sinne oikeaan paikkaan. Siellä oli varmaan 3 muutaki perhettä oottamassa lemmikkejään. Viime vuonna se lunastus maksoi 100 dirtsua (18 euroa), tänä vuonna oli kaikki taas uutta. Ekalle tiskille maksettiin 213dirtsua, seuraavalle 200dirtsua, jonka jälkeen mentiin papereitten kanssa naapurirakennukseen muutaman sadan metrin päähän tulliin ja haettiin 30dirtsua maksava leima ja taas takaisin oottamaan. Vihdoin ja viimein ja 85 euroa köyhempänä saatiin alive animal lunastettua. Olihan siinä taas menny vajaa vuorokausi näkemisestä. Hyvässä kunnossa silti oltiin.

Sanoinki, että tämä raskaus jotenki saa kaikki näkemään kai vaaleanpunaisten lasien läpi, kun kotiki näytti niin mukavalta ja siistiltä. Muutamaan meän alueen kerrostaloon oli muuttanu asukkaat sisään ja vastapäisen talon pihalle on istutettu nurmikko! Kyllä Hippo siitä riemastuu kun se alkaa kasvaa. Tosin hiukan epäilyttää se istutustapa. Nakkelivat sellasta nurmisilppua ympäriinsä ja multa/hiekkaa päälle. Katellaan, mitä siitä kasvaa. Alakerran securitymies on vaihtunut ja se osaa aika hyvin englantia, halleluujaa! Tosin ei sekään ymmärtäny kun kysyin, että tietäiskö se, onko meille mahista asentaa astianpesukonetta. Yes madam, se sano ja pyöritteli silmiä. On nimittäin asuntojen vuokrat noussu ennennäkemättömän korkealle, että tämä koti alkaa näyttää tosi tosi kivalta! Jos ennen kesää sai kahen makkarin rivaripätkän hikisellä postimerkkipihalla noin 2400 eurolla, nyt se maksaa noin 3100 euroa kuussa. Että jos vaan saahaan jäähä tähän, uusitaan varmaan sopimus helmikuussa kolmanneksi vuojeksi.

keskiviikkona, syyskuuta 03, 2008

Kotona taas monennenko kerran?

Alkaa koiralla oleen jo lentokokemusta, tultiin kait neljännen kerran jo tähän maahan boksin kanssa. Mutta palataampa vielä hetkeksi Suomeen. Nythän on siis aikaa kirjotella omalla kaivatulla koneella. Ja syyä Fazeria (parasta lontooraetta) ja juua halpaa kokista...


Hipon juoksu ei oo vieläkään alkanu, joten turhaan hermoilin. Oma olemuskin koheni sen puolivälissä raskautta vaivanneen jalkasäryn tai jonkun hermon painannan jälkeen. Ei tarvittu siis mitään lainaohjaajia vikoissa kisoissa. Koira alko kulkeen entistä vauhtia ja oli/on nyt parhaassa fyysisessä kunnossa. Tietty se kausi nyt sitte loppu. JAUn kisoissa tultiin taas tapamme mukaan kisapaikalle just kun alkoi medien rataesittely. Sitä on jo oppinu ajoittamaan turhat oottelut pois.. Kolme rataa mentiin ja ei yhtään nollaa saatu. Ekalla oli Mujusen kolme putkea keskellä rataa ja siihen keskimmäiseen piti osua. Miten sattuikaan jäin jälkeen just ennen niitä putkia enkä antanu lupaa mennä mihkään. Koira ohitti sellaset 50 senttiä sitä oikeeta ja kieltohan siitä tuli, muuten tosi hyvä omasta mielestä. Toisella radalla nollaa pukkas tosissaan ja tuuletin ennen vikaa rimaa oikeen lahjakkaasti. No mitähän siitä seuraa yleensä? Tietty vika rima tippu. Kolmannella radalla homma levis jotenki kummasti heti sen vaikean kohan jälkeen. No ei muuta ku mökille takas viikoksi ja oottamaan seuraavia kisoja.



Mökillä meillä oli tarkotus tänä kesänä ekaksiki sisustaa tarpeellista tavaraa ja siinä onnistuttiinki. Lähes kaikki tuli hankittiin. Muuta ei sitten tehtykään. Piti ostaa huussia, laittaa pihalle multaa ja soraa ja nurmet sun muut, raivata uima-rantaa, ehkä maalata mökki uusiksi ja rakentaa aitaa. Sen verran saatiin tehtyä, että 8 puskaa laitettiin siihen tienvarteen näkösuojaksi kasvamaan. Aateltiin siirtää huussin rakennus ja pihan laitto taas ens kesäksi. Pojat raivas juhannuksena sellasen metri kertaa metri rannan.. Ei siinä paljoa polskita. Tosin en minäkään uinu kertaakaan, vaikka mökillä oltiin ehkä 5 viikkoa yhteensä, ainaki. Hyvin se meni aika maatessa, urheilua kattellessa, kanttarellimettässä ja muuten vaan palloillessa.


Viime viikon torstaina mentiin Helsingin suuntaan ja kävin mm. työpaikalla täyttämässä 3 eri hakemusta, lisää lomaa tietty. Ekaks virkavapaata reilu kuukausi, sitten äitiysvapaata ja päälle vanhempain vapaata, kaikki palkattomana kun ei ole enää niitä liitoksia Suomen sosiaaliturvaan. Katotaan saanko niistä mitään vai luovutanko paikkani muille. Samalla faksailin useampaan otteeseen Hipon maahantulolupalappua vähän joka suuntaan. Ei menny ekaks perille, eikä oikeestaan tokallakaan kerralla, mutta sitten soitin KLM:n Suomen konttoriin ja sovin lähettäväni sen sinne ja annoin heille sitten hommaksi laittaa sen eteenpäin. Perjantaina mies lähti suurin toivein viemään autoa kentälle takasi ja samalla oli matkalla omaan koneeseen. Helsinki-Moskova-pätkä oli peruttu, joten lento meni reittiä Helsinki-Tukholma-Moskova-Dubai. Matkatavaroita oli siis turha oottaa tulevan ajallaan. Mulla oli perjantaina ohjelmassa lupausten toteuttamista. Lupasin Kertulle jossain vaiheessa kesää ajeluttaa sitä ratikalla ja se aika tuli. Lähettiin käymään hautausmaalla kattomassa Kertun mummon hautaa, joka edelleen oottaa hautakiveen kaiverruksia. Mentiin eka bussilla kaupunkiin, siitä kahella eri ratikalla Hietaniemeen, sieltä taas kahella ratikalla Kaisaniemeen hautuumaan toimistoon ja sieltä vielä yhellä keskustaan takasi. Ja bussilla Haagaan. Riitti kuulemma neitille hyvin. Asiaki saatiin hoidettua.


Lauantaina piti laittaa kai kolmatta kertaa vuojen sisään herätyskello soimaan ja lähettiin Kirkkonummelle kisaamaan kahteen starttiin. Junamatkalla pysähyttiin Kauniaisten palavan asemarakennuksen kohalle.. Ite kisoissa eka rata oli pelkkää mutkaa ja ainaki ulkopuolelta kattoen teennäisen vaikea. Rata oli silti mukava suorittaa, mutkahan sopii hitaalle ohjaajalle... Harmiksi ihan helposta putkesta radan loppuosassa tuli kielto jostain syystä, ehkä seisoin eessä tai jotain. Toinen rata oliki suorempaa, liianki suoraa ja ote lipsahti ihan alusta jo pahasti ja hylkyä pukkas. Tuloksista huolimatta mukava kisapäivä, jossa sekalaisella kokoonpanolla pohdittiin jostain syystä varmaan tunnin verran Suomen nykynuorison tilannetta. Juttu tais lähetä ihan siitä kisapaikan (koulun) törkyisestä tilasta.


Sunnuntaina oli vuorossa viimeinen Suomipäivä ja kesän vikat kisat Vantaalla ojangossa. Milla onneks tuli hakemaan meät kolme (oikeestaan neljä) ja "huonekalut" aamulla aikasten. Otin siis kärryt ja Hipsun boksin mukaan. Tarkoituksena oli hyväksikäyttää ystävää ja käydä päiväsaikaan hoitamassa Hipon paperisota kentällä, ettei yöllä tulis yllätyksiä. Kisoissa oli pirun kylmää ja kaikki vaatteet piti pukea ylle. Eka rata meni pirun hyvin ja kesän eka voitto oli plakkarissa. Toinen rataki meni tosi hyvin siihen asti kun mentiin puomi toiseen kertaan. Saatiin ylösmenovirhe! Kas kummaa olin siinäki vaiheessa niin paljon jälessä, että näin varmasti jalkojen osuvan siihen. Tosin yks ohjaaja kertoi joskus muinoin nähneen tosi selvästi koiransa ottaneen kontaktin kunnolla kontaktin, kunnes video todisti toista. Kaippa se tuomari osaa sen kattoa, sen hommahan se on arvostella. Siinä vaan meni se tuplanolla sivusuun. Kolmas rata meni taas loistavasti ja voitto napsahti siitäki. Kesän saaliina siis 5 nollaa ens vuotta varten. Ei olis paljoa voinu paremmin päivä mennä, paitti se nousukontakti...



Kisojen välissä käytiin siellä lentokentällä hoitamassa paperiasiat kuntoon ja viemässä boksi valmiiksi. Se oliki ku piilokamerasta. Ekaks lappujen ja lippujen täyttöä, boksin punnitusta ja mittaamista, yhtä paperia piti käyttää tullissa vähän matkan päässä ja hakea siihen punanen leima. Ohjeena oli, että jos sitä ei siit tullista saa ni sitte lähtöaula kolmoseen kentälle ja sieltä hakemaan ja sitte takasi. Onneks sen sai siitä suht vähällä vaivalla läheltä ja taas täyttämään lisää lappuja. Sitte vielä toisen kerran tarkastelemaan, ett koira mahtuu boksiin ja viimeiset lappujen täytöt ja sitte rahat pois. Ekaa kertaa se oikeesti punnittiin, eikä mun yhen kilon huijaus onnistunu. Saldona 471 euroa. Käskettiin vielä hankkia boksiin vesikuppi, vaikka setä sanoi, että jos et sitä saa ennen lähtöä hankittua ni hän ei sitte ole asiasta kuullukkaan. Saattais vaan koko matka kaatua sen puuttumiseen. Hommaan meni reipas tunti päiväsaikaan, mitähän olis menny yöllä kun siellä on kai yks tyyppi töissä? Jätettiin boksi sinne valmiiksi ja kisoja jatkamaan mäkkärin kautta.



Yöllä kello soi puoli kolme ja vuorokauden kotimatka alkoi. Taksilla kurvattiin taas sinne cargopaikkaan ja suht vähällä Hippo ja uus vesikuppi sinne vietiin. Tallustelin sieltä ehkä kilsan verran kentälle Kerttu kärryissä, pirun painava rinkka selässä ja vielä pari kassia mukana. Kepalla oli kylmä, mulla hiki..



Jos jatkais matkakertomusta vaikka huomenna ja nukkuis univelkaa vähemmäksi. Tai kattois vielä vähän lisää BB:tä netti tv:stä. Toki se piti hankkia koko kaudeksi heti kotiin tullessa. Tänään käytiin jo päivittämässä juoruja aamukahveilla. Se ennen kesää tiedossa ollut paksuna olevien suominaisten määrä on noussu jo kuudesta kymmeneen, tosin yks jo synnytti eilen. Yheksän pullaa on vielä siis uunissa. Ja miten kummasti taas melkein kaikki 300 kesäkuvaa on lapsesta?