keskiviikkona, syyskuuta 03, 2008

Kotona taas monennenko kerran?

Alkaa koiralla oleen jo lentokokemusta, tultiin kait neljännen kerran jo tähän maahan boksin kanssa. Mutta palataampa vielä hetkeksi Suomeen. Nythän on siis aikaa kirjotella omalla kaivatulla koneella. Ja syyä Fazeria (parasta lontooraetta) ja juua halpaa kokista...


Hipon juoksu ei oo vieläkään alkanu, joten turhaan hermoilin. Oma olemuskin koheni sen puolivälissä raskautta vaivanneen jalkasäryn tai jonkun hermon painannan jälkeen. Ei tarvittu siis mitään lainaohjaajia vikoissa kisoissa. Koira alko kulkeen entistä vauhtia ja oli/on nyt parhaassa fyysisessä kunnossa. Tietty se kausi nyt sitte loppu. JAUn kisoissa tultiin taas tapamme mukaan kisapaikalle just kun alkoi medien rataesittely. Sitä on jo oppinu ajoittamaan turhat oottelut pois.. Kolme rataa mentiin ja ei yhtään nollaa saatu. Ekalla oli Mujusen kolme putkea keskellä rataa ja siihen keskimmäiseen piti osua. Miten sattuikaan jäin jälkeen just ennen niitä putkia enkä antanu lupaa mennä mihkään. Koira ohitti sellaset 50 senttiä sitä oikeeta ja kieltohan siitä tuli, muuten tosi hyvä omasta mielestä. Toisella radalla nollaa pukkas tosissaan ja tuuletin ennen vikaa rimaa oikeen lahjakkaasti. No mitähän siitä seuraa yleensä? Tietty vika rima tippu. Kolmannella radalla homma levis jotenki kummasti heti sen vaikean kohan jälkeen. No ei muuta ku mökille takas viikoksi ja oottamaan seuraavia kisoja.



Mökillä meillä oli tarkotus tänä kesänä ekaksiki sisustaa tarpeellista tavaraa ja siinä onnistuttiinki. Lähes kaikki tuli hankittiin. Muuta ei sitten tehtykään. Piti ostaa huussia, laittaa pihalle multaa ja soraa ja nurmet sun muut, raivata uima-rantaa, ehkä maalata mökki uusiksi ja rakentaa aitaa. Sen verran saatiin tehtyä, että 8 puskaa laitettiin siihen tienvarteen näkösuojaksi kasvamaan. Aateltiin siirtää huussin rakennus ja pihan laitto taas ens kesäksi. Pojat raivas juhannuksena sellasen metri kertaa metri rannan.. Ei siinä paljoa polskita. Tosin en minäkään uinu kertaakaan, vaikka mökillä oltiin ehkä 5 viikkoa yhteensä, ainaki. Hyvin se meni aika maatessa, urheilua kattellessa, kanttarellimettässä ja muuten vaan palloillessa.


Viime viikon torstaina mentiin Helsingin suuntaan ja kävin mm. työpaikalla täyttämässä 3 eri hakemusta, lisää lomaa tietty. Ekaks virkavapaata reilu kuukausi, sitten äitiysvapaata ja päälle vanhempain vapaata, kaikki palkattomana kun ei ole enää niitä liitoksia Suomen sosiaaliturvaan. Katotaan saanko niistä mitään vai luovutanko paikkani muille. Samalla faksailin useampaan otteeseen Hipon maahantulolupalappua vähän joka suuntaan. Ei menny ekaks perille, eikä oikeestaan tokallakaan kerralla, mutta sitten soitin KLM:n Suomen konttoriin ja sovin lähettäväni sen sinne ja annoin heille sitten hommaksi laittaa sen eteenpäin. Perjantaina mies lähti suurin toivein viemään autoa kentälle takasi ja samalla oli matkalla omaan koneeseen. Helsinki-Moskova-pätkä oli peruttu, joten lento meni reittiä Helsinki-Tukholma-Moskova-Dubai. Matkatavaroita oli siis turha oottaa tulevan ajallaan. Mulla oli perjantaina ohjelmassa lupausten toteuttamista. Lupasin Kertulle jossain vaiheessa kesää ajeluttaa sitä ratikalla ja se aika tuli. Lähettiin käymään hautausmaalla kattomassa Kertun mummon hautaa, joka edelleen oottaa hautakiveen kaiverruksia. Mentiin eka bussilla kaupunkiin, siitä kahella eri ratikalla Hietaniemeen, sieltä taas kahella ratikalla Kaisaniemeen hautuumaan toimistoon ja sieltä vielä yhellä keskustaan takasi. Ja bussilla Haagaan. Riitti kuulemma neitille hyvin. Asiaki saatiin hoidettua.


Lauantaina piti laittaa kai kolmatta kertaa vuojen sisään herätyskello soimaan ja lähettiin Kirkkonummelle kisaamaan kahteen starttiin. Junamatkalla pysähyttiin Kauniaisten palavan asemarakennuksen kohalle.. Ite kisoissa eka rata oli pelkkää mutkaa ja ainaki ulkopuolelta kattoen teennäisen vaikea. Rata oli silti mukava suorittaa, mutkahan sopii hitaalle ohjaajalle... Harmiksi ihan helposta putkesta radan loppuosassa tuli kielto jostain syystä, ehkä seisoin eessä tai jotain. Toinen rata oliki suorempaa, liianki suoraa ja ote lipsahti ihan alusta jo pahasti ja hylkyä pukkas. Tuloksista huolimatta mukava kisapäivä, jossa sekalaisella kokoonpanolla pohdittiin jostain syystä varmaan tunnin verran Suomen nykynuorison tilannetta. Juttu tais lähetä ihan siitä kisapaikan (koulun) törkyisestä tilasta.


Sunnuntaina oli vuorossa viimeinen Suomipäivä ja kesän vikat kisat Vantaalla ojangossa. Milla onneks tuli hakemaan meät kolme (oikeestaan neljä) ja "huonekalut" aamulla aikasten. Otin siis kärryt ja Hipsun boksin mukaan. Tarkoituksena oli hyväksikäyttää ystävää ja käydä päiväsaikaan hoitamassa Hipon paperisota kentällä, ettei yöllä tulis yllätyksiä. Kisoissa oli pirun kylmää ja kaikki vaatteet piti pukea ylle. Eka rata meni pirun hyvin ja kesän eka voitto oli plakkarissa. Toinen rataki meni tosi hyvin siihen asti kun mentiin puomi toiseen kertaan. Saatiin ylösmenovirhe! Kas kummaa olin siinäki vaiheessa niin paljon jälessä, että näin varmasti jalkojen osuvan siihen. Tosin yks ohjaaja kertoi joskus muinoin nähneen tosi selvästi koiransa ottaneen kontaktin kunnolla kontaktin, kunnes video todisti toista. Kaippa se tuomari osaa sen kattoa, sen hommahan se on arvostella. Siinä vaan meni se tuplanolla sivusuun. Kolmas rata meni taas loistavasti ja voitto napsahti siitäki. Kesän saaliina siis 5 nollaa ens vuotta varten. Ei olis paljoa voinu paremmin päivä mennä, paitti se nousukontakti...



Kisojen välissä käytiin siellä lentokentällä hoitamassa paperiasiat kuntoon ja viemässä boksi valmiiksi. Se oliki ku piilokamerasta. Ekaks lappujen ja lippujen täyttöä, boksin punnitusta ja mittaamista, yhtä paperia piti käyttää tullissa vähän matkan päässä ja hakea siihen punanen leima. Ohjeena oli, että jos sitä ei siit tullista saa ni sitte lähtöaula kolmoseen kentälle ja sieltä hakemaan ja sitte takasi. Onneks sen sai siitä suht vähällä vaivalla läheltä ja taas täyttämään lisää lappuja. Sitte vielä toisen kerran tarkastelemaan, ett koira mahtuu boksiin ja viimeiset lappujen täytöt ja sitte rahat pois. Ekaa kertaa se oikeesti punnittiin, eikä mun yhen kilon huijaus onnistunu. Saldona 471 euroa. Käskettiin vielä hankkia boksiin vesikuppi, vaikka setä sanoi, että jos et sitä saa ennen lähtöä hankittua ni hän ei sitte ole asiasta kuullukkaan. Saattais vaan koko matka kaatua sen puuttumiseen. Hommaan meni reipas tunti päiväsaikaan, mitähän olis menny yöllä kun siellä on kai yks tyyppi töissä? Jätettiin boksi sinne valmiiksi ja kisoja jatkamaan mäkkärin kautta.



Yöllä kello soi puoli kolme ja vuorokauden kotimatka alkoi. Taksilla kurvattiin taas sinne cargopaikkaan ja suht vähällä Hippo ja uus vesikuppi sinne vietiin. Tallustelin sieltä ehkä kilsan verran kentälle Kerttu kärryissä, pirun painava rinkka selässä ja vielä pari kassia mukana. Kepalla oli kylmä, mulla hiki..



Jos jatkais matkakertomusta vaikka huomenna ja nukkuis univelkaa vähemmäksi. Tai kattois vielä vähän lisää BB:tä netti tv:stä. Toki se piti hankkia koko kaudeksi heti kotiin tullessa. Tänään käytiin jo päivittämässä juoruja aamukahveilla. Se ennen kesää tiedossa ollut paksuna olevien suominaisten määrä on noussu jo kuudesta kymmeneen, tosin yks jo synnytti eilen. Yheksän pullaa on vielä siis uunissa. Ja miten kummasti taas melkein kaikki 300 kesäkuvaa on lapsesta?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut onnistuneista radoista ja harmittelut huonommin menneistä, etenkin tulpanollan saamatta jäämisestä. Teijän pittää tulla tänne Kaliforniaan kisaamaan ja voittamaan Ashley ja Luka kun me ei olla siihen vielä kyetty. Ne tekee niin varmaa rataa koko ajan, mutta kyllä vauhdissa saavat huutia Suomen Lukalta ja Frodolta kunhan kohtaavat Helsingissä. Jännittävää kohta seurata MM-skaboja Ashleynkin puolesta.
Terveiset! t. Hanna-Mari, CA

Satu kirjoitti...

Kun blogisi mukaan olet Hipon kanssa jo melkein ammattimainen matkustaja, niin saisiko sulta vähän vinkkiä koirien viemisestä Dubaihin? Mulle kun mahdollisesti tulee kolmen kuukauden työkomennus sinne, enkä malttaisi omaa laumaani jättää Suomeen palelemaan.

Jos vaikka blogger-profiilini mukaiseen emailiin voisit laittaa vastausta, niin olisin suuresti kiitollinen!

Terveisin, Satu ja pilkkujengi