Kipeenä taas

Joskus silloin 3,5 vuotta sitten kun kuulin, että tällaiseen paikkaan kun Dubai muutettaisiin, aattelin, että voi mua parkaa. Lukion vitosen englannilla pitäis selvitä. Tänään olin eka aamulla 18 (!) suomalaisen kotiäitin kanssa lapsineen kahveilla pari tuntia. Iltapäivällä vietin muutaman tunnin rannalla kaheksan suomimamman kanssa. Ei siinä paljoa englantia tarvita. Kassalla vaan kaakaotilaus ja tänks! Toisaalta olis hyvä välillä, jos koittais olla muunmaalaistenki kanssa tekemisissä ihan ton vitosen vuoksi...

Tuossa päivänä eräänä ajelin kymmenen kilsaa ostarille vain huomatakseni parkkiksella, että koko takapenkki vetää sikeitä, joten eipä ollu asiaa ostoksille. Auton bensavaloki oli palanu jo muutaman päivän ja systeemi ilmoitti 30 kilsan olevan maksimi sillä bensamäärällä. Huoltsikan kautta siis kotiin. Matkalla tajusin taas, että on niin kamalan kuuma, että H ainaki ui hiessä takapenkillä. Siispä ilmastointinupit kaakkoon ja johan tuli viileää. Nenässä alko tuntumaan kylmältä ja vähän kurkussaki. Seuraavana aamuna kurkussa vasta tuntuki. Eilen mittarissa luki 38,5 ja tänäänki aamulla 37 ja jotain. Ääntä ei kunnolla lähe, mutta aamulla mennään reenaan agia. Otetaan vaikkapa äänetöntä ohjausta.

Palatakseni vielä tuohon äskeiseen shoppailuntarpeeseen, kun ostarille ajelin... Mies nosti yks aamu käteensä 2 hyvin virttynyttä harmaata sukkaa, keskenään hyvin erisävyistä harmaata... Näytti niitä mulle ja kysyi: pystytäänkö me yhtään parempaan? Eilen korjasin tilannetta ostamalla 5 paria uusia sukkia, jotka on kuulemma aivan liian paksuja toimistotyöhön. Mistä sen voi tietää? Itte en oo taas sukkia pitäny sitte viime syksyn jälkeen.

Oon tainnu unohtaa kertoa, että käytiin Kertun kanssa ekaa kertaa elokuvissa viime viikonloppuna. Oikeestaan oltiin menossa kattomaan kaupunkiin saapunutta suomalaista Niko-elokuvaa, mutta mentiinki kattoon Charlotte-elokuva, jossa eläimet keskusteli keskenään. Kerttu istui kokoajan mulla sylissä ja eka itkukohtaus tuli joskus vartin kohalla kun yks pieni possu jäi yksin isoon navettaan. Neitillä tuli hätä, että miten tuo pääsee tuolta pois? Tais tulla toisetki kyyneleet, mutta kokonaisuuessaan reissu meni hyvin. Popparit ja suklaamuna kruunas tilanteen ja jo seuraavana päivänä neiti kysyi seuraavaa kertaa.

Tässä kun kesä lähestyy, niin samalla monella lähestyy myös kotiinlähtö pysyvästi. Yks hyvä kamu (ja sen pikkuveli) on jo hyvästelty ja kohta lähtee 2 seuraavaa perhettä (yhteensä 5 lasta). Ittellä se kai on helpompaa kun ymmärtää, että näitä voi nähä vielä myöhemminki, mutta ei tuo Kepa taia sitä oikein ymmärtää. Tosin sehä unohtaaki helpommin. Ja onneks tulee uusia, tai on jo tullukki. Monesti ihmettelen, että mistä se voi muistaa kaikkien lasten nimet. Vaikkei olis ku kerran leikkiny jonkun kanssa, se muistaa, että no sen Sofian isoveli on Sami. Tai että Roope oli sillon puistossa tms. Eilen moessa parkkiksella se kysy, että kellä on tollanen auto? Vastasin tuttuun tylyyn tyyliini ees kattomatta, että en tiiä. Vastaus kuulu, että Millalla. Piti oikein kääntyä kattomaan ja niin siinä oli lähes samanlainen valkonen auto, kun Millalla on Suomessa.

Viime viikolla käytiin vaihteeksi battutassa aikaa tappamassa. Koitin ettiä sellasia mustia polven alle ulottuvia lökähousuja, jotka lopulta löyty tietenki H&M:ltä, paitti harmaana. Vielä siinä ettimisvaiheessa kierreltiin jossain isossa kaupassa tuskassa ja totesin Kertulle, että ei täältä löydy mitään. Neiti sano, että niin, lähetään pois, turha kai tänne on jäähä kierteleen. Lähetään talsimaan kotiinpäin. Piti ottaa äkkiä kamera ja pyytää sen toistaan nuo lauseet, kun ei noita letkautuksia muista ku 5 minsaa muuten.

Suunnitelmat uusiksi

Iranin matka on nyt hankittu. Torstaina lähettiin hyvissä ajoin liikkeelle Bur Dubaita kohti. Autolle saatiin parkkis ihan pääpaikalta. Libanonin lipulla varustettu auto ja sen kuski ystävällisesti antoi meille paikan sekä parkkilipun. Siitä vaan asteltiin matkatoimistoon ja tunnin päästä meillä oli käsissä toukokuun 7. päivän menolippu Teheraniin ja paluu 9. päivä. Air Iran meät sinne lennättää. Viisumin pitäis saaha kentältä, hotellit on varattu ja maksettu, huivi ja kaapu pitäis olla jo lentokentällä päällä. Näin ainaki netin mukaan. Hermannnille vois tehä sellasen valkosen vauvakaavun... not! Mutta toi kaapu täytyy hankkia. Ainaki reiteen asti pitäis takin ulottua.. No saapa nähä.

Kesäsuunnitelmat meni uusiksi kertaheitolla kun meni sukset ristiin sukulaisten kanssa. Eipä ole mitään kiirettä ainakaan pohjoiseen. Joten aattelin, että josko täältä lähettäis sitten suoraan mökille vasta kesäkuun lopussa. Kattellaan nyt sitäkin. Joka vuosi ollaan ekana täältä lähetty ja viimeisenä palattu. Eka kerta moneen vuoteen kun jäis agin SM-kisat näkemättä. Eihän sinne kisaoikeutta ole taaskaan, mutta ettei ees paikan päälle? Olishan siinä sitten koko heinä- ja elokuut aikaa olla Suomessa, ja syyskuu...

Nyt alko lämpimät kelit taas. Johan täällä oliki poikkeuksellisen huonot kelit. Nyt iski lämmin ilma kosteuen kera. Ei auttanu vaikka seiskan aikaan lähin perjantaina lenkille. Janotti heti ekan saan metrin jälkeen. Sinnillä silti heitin tunnin juosten... Eilen kans kävin lenkillä. Oli vakaa aikomus lähteä body pumppiin yli vuojen tauon jälkeen, mutta ei ihan onnistunu. Jotain silti. Vielähän tässä olis ainakin kuukausi, ellei kaksiki aikaa laihuttaa kesää varten. Tai jos ei tulis Suomeen ollenkaan. Menis vaikka Ruottiin.

Ai niin, Hermannilla on 2 hammasta.

Hohhoijaa...

Niin se sitten meni, että mies sai sen mahataudin viimeisenä. Oma tauti otti ja meni torstaina ja mieheen se iski maanantaina. Oli kai muhinu piilevänä jo jonkin aikaa, koska se vei lopulta sairaalaan asti. Kuutisen tuntia ekasta vessareissusta oltiin siinä pisteessä, että mies pökräs vessan lattialle. Viis minsaa siitä ja se pyörty eteisen lattialle. Luulin, että se pelleilee, mutta huvi oli siitä kyllä kaukana. En oo aiemmin kenenkään nähny pyörtyvän, joten luulin käyneen pahemminkin. Suunnilleen metrin korkeuelta se rojahti pää suoraan kivilattiaan. Jälkikäteen valittelut pää- ja niskasärystä ei siis menny enää pelleilyn piikkiin. En uskaltanu jättää sitä yksin kotiin vaan latasin lapset ja tavarat autoon ja keula kohti sairaalaa. Tippaa ei meinanneet saaha millään suoneen, koska kuivuminen oli sitä luokkaa. Verikokeita otettiin ja päätä kuvattiin, mutta mitään ei saatu selville. Sama virus oli kai sen mahataudin aiheuttanu ja kuivumisen seurauksena lähti taju. Eilisen mies vielä oli kotosalla, mutta tänään velvollisuuet jo kutsui.

Eilen lähettiin tuonne hevon kuuseen matkatoimistoon huippuidean kanssa. No arvata saattaa, miten kävi. Ensinnäki etittiin parkkista aika kauan. Sen löydyttyä ei löyetty tarpeeksi parkkirahaa. Olis tarvittu 2 dirtsua, mutta oli vaan 1,75. No ajettiin carrefourin ilmaiselle parkkikselle tarkoituksena käyä sitten ennen kotimatkaa ostamassa se tarvittava määrä tavaraa parkkista vastaan. Kepalla tietty iski hätä siinä kesken kaiken, joten housut kinttuun ja puskaan. Ne ei ole kovin puskamaisia... if you know what I mean :) No matka jatkuu. Matkatoimiston löydyttyä kello oli minsan yli yks ja lounastaukohan alkaa yheltä. Toimiston täti toivotti meät tervetulleeksi uusiksi neljältä. Että paskareissu, mutta tulipa tehtyä. Ja huomenna uusiksi aamulla ajoissa. Meillä on siis tosi mahtava idea Satun kanssa lähteä Iraniin "lomalle". Otettais H mukaan ja mentäis muutamaks yöksi. Sinne tarttee viisumin ja luultavasti myös kaavut päälle. Huivit ainakin tarttee. Teheraniin on vaan aika vaikea löytää ns. pakettimatkoja ja yleensä matkavirkailijat vetää kahvinsa väärään kurkkuun kun käyään asiasta kyseleen. En tiiä miks?

Tänään meni taas kaikki aivan putkeen. Bensavalo palo jo eilen, jääkaapissa oli valot ja porkkanoita (noin niinku suurin piirtein), Salik-tietulli muistutti miinusbalanssistaan ja kahvilassa teki mieli kaakaota. Rahaa näihin lysteihin oli 90 dirtsua. Bensaan menee jo satanen, eikä sitä voi maksaa visalla. Salikkiakaan ei voi maksaa visalla. Automaattikorttiahan mulla ei sattunu oleen. Kahvilassa sentään visa kävi ja ruokakaupassa tietty. Autossa myös on alkanu palaa pissapojan valo, mutta bensiksen pihalla en löytäny sitä hiton vipua, mistä sen konepellin olis saanu auki. Lisäks Hermanni availi ääntänstä kiivaaseen tahtiin, joten pikaisesti vaan bensaa 50:llä ja salikkia lataamaan. Siinä vaiheessa tajusin, että siihen käy vaan käteinen ja minimimäärä oli 50dhs:ää. Mullahan oli tietty vaan 40dhs. Jotkut vielä ihmettelee, että miten me Dubain luksuselämään tottuneet koskaan voiaan palata taviselämään Suomeen. En kyllä tiiä siihen vastausta...

Sen verran sentään onnistu tänään, että käytiin tutustumassa Kertun tulevaan tarhaan. Neiti sai syksyksi paikan tuohon kivenheiton päähän. Tarha oli tosi kivanoloinen ja tätit kans. Kepa tietty näytti nyrpeetä naamaa, mutta selvästi paikka kiinnosti. Nyt aletaan vaan pehmittään ideaa syksyisestä tarhasta. Tällä hetkellähän neiti ei jää ees Suomikouluun tunniksi, saati jäis sänkyynsä nukkumaan illalla, vaikka se onkin meän makkarissa. Jotta työtä kyllä riittää.

Ja että mää vihaan nuita mattokauppiaita! Kulkevat autoilla täällä pimputtelemassa ovikelloja ja kauppaavat persialaisia hienoja mattoja. Koitan joka kerta sanoa, että meillon koira, joka ei ole sisäsiisti, mutta ei mee näköjään jakeluun. Dvd-myyjät ei sentään oo vielä meille reittiään löytäny.

Kevyt olemus!

Viikko on menny yhessä hujauksessa, nimittäin veskipöntöstä alas. Koko viikon olen juossu vessan ja muun kämpän väliä. Iski se tauti sitten oikein kunnolla. Viien päivän potemisen jälkeen en meinannu saaha itteeni sohvalta enää ylös, joten lampsittiin lääkäriin. Syytä tautiin ei löytyny, joku virus oli siis iskeny. Luin netistä ripulin hoito-ohjeita, joissa kehoitettiin useamman viikon kestäneen riplan jälkeen lääkäriin tutkimuksiin. Kuka hullu jaksaa istua pöntöllä useita viikkoja? No, eilen tein vielä kuolemaa tosissaan aamulla, mutta päivällä alko jo helpottaan. Nyt on reilu vuorokausi viimeisestä pönttösessiosta (jos jotakuta kiinnostaa) enkä enää halua sinne palata. Jotain hyvää tästä silti seuras. Paino laski ku lehmänhäntä. Mutta millä sen saa pysymään alhaalla???

Tässä jossain välissä sairastelua uskaltauduttiin kuitenkin vähän reenaileen koiria. Oltiin jo melkein lopettelemassa kun ohi alko juoksenteleen kummallisen näköstä porukkaa. Aikuiset ihmiset oli kuin koulupukuihin sonnustautuneina ja lenkkarit jalassa. Porukkaa oli ku pipoa ja joillain tais pipoki olla päässä. Tuossa yläkuvassa (Satu sori sääki pääsit mukaan...) on yks erikoisimmista tyypeistä, joka kanto mukanaan tollasta kylttiä. Ihan ekaks muuten ohi juoksi tosi arveluttavan näkönen tyyppi muovipussi käessään ja se nakkeli ihan ku jotain myrkkypalasia ympäriinsä. Meinattiin jo suunnilleen mennä kamppaamaan se ja kyseleen, että koiriako se koittaa teilata, mutta lopuksi todettiin sen jättävän noille muille johtolankoja.

Jaaha, se olis pääsiäisen paikka! Vaikka viime yönä teki mieli tehä Kertulle sanonko mitä... se huusi moneen kertaan yöllä ihan ilman syytä tai ei se ainakaan osannu sanoa syytä. Niin siis kaikesta huolimatta piilotin sille 10 pientä suklaamunaa ympäri kämppää. Ei näköjään tuon kummempia tempauksia tarvita kun lapset on ihan innoissaan. Kaikki munat löyty, jotkut isommalla ja toiset pienemmällä avulla, ja saatiin pääsiäinen alotettua. Kohta neitistä pitäis taikoa noita ja lähetään muitten suomalaisten kanssa hakemaan puistoon piilotettuja munia sekä grillailemaan ja muuten vaan istuskelemaan.

Ai vitsi ja meinas unohtua! Hermannin suusta löytyy eka hammas! Saman ikäsenä se näköjään tuli ku isolle siskollekki, eli 4,5kk. Eikös sitä sanota, että viisaille ihmisille tulee hampaat ajoissa...

Kaikki on tosi kohillaan

Vieraat lähti viime yönä ja toivottavasti veivät taudit mennessään Suomeen tuliaisiksi. Viikon aikana siis kipeänä olivat Kepa, kaikki kolme vierasta ja minä vielä kaupan päälle. Vikana päivänä vieraitten lapsi alko uusiksi ripuloimaan ja tänään mulle iski taas joku jälkitauti. Pahaa tekee, joka paikkaa kolottaa, mutta ystävämme parasetamoli nosti tämänkin äitin lattialta tunnissa ylös. Aamulla vielä oli ok vointi, kun käytiin koiralenkillä. Juoksemaan ei oikein uskaltanu, mutta 4 kertaa tuota psykedeelistä järveä kierrettiin ympäri. Onneks osattiin lopussa hypätä oravanpyörästä oikeassa kohassa Satun kanssa pois, ois muuten menny päähän. Kävin viime viikolla vetämässä saman kasikilsaa juosten, joten ei tässä ihan rapakunnossa ollakaan.

Viikon aika kerkis tapahtuun vaikka mitä. Alotetaan neitin uudesta lookista, jonka hän loi ihan itte! Löysin tietsikkapöydän vierestä tuon läjän hiuksia ja ekaks luulin niien olevan nukelta. Asiasta on aikasemmin ollu puhetta, ettei siis nukelta saa leikellä hiuksia. En kyllä ole muistanu kieltää omien tai toisten hiusten leikkuuta, joten turha neitiä on syyttää. Aika tyylikkäästi homma silti oli hoidettu, sivuhiukset molemmilta puolilta on lähes etutukan tasolla ja takana on jälellä sellanen kasikytluvun leveä hiirenhäntä, jonka voi laittaa ponnarille. Just edellisenä päivänä kaupassa yks täti ihasteli pitkää vaaleaa tukkaa... Tais olla neitille liikaa.

Kertun kevätmuotia esillä yläkuvassa. Ollaan altaalle menossa, joten asusteisiin kuuluu prinsessa-kylpytakki, tuliterät crocsit (kolmannet vuojen sisään, ekoista hukku toinen kenkä, toisista meni remmi poikki), aurinkolasit ja kypärä. Alakuvassa ollaan Madinatissa meat companyssä syömässä ja neiti apinoi hyviä pöytätapoja. Siis leipää haarukalla ja veittellä.

Herra Hakkarainen taas on jatkanu kehitystään ja on äärimmäisen hyväntuulinen melkein aina. Tällä hetkellä se kääntyy molempiin suuntiin suht notkeasti, jos niin voi sanoa... ja ottaa esineistä kiinni. Parin viime viikon aikana pään kannatus on kehittyny ihan huisisti ja ryömimisen alkeet on ihan siinä hollillaan. Ei se ruumiinkoko siis mitään estä, jäsenet on jöntevät... Juuri minkäänlaista päivärytmiä meillä ei ole, mutta illalla 8-9 mennään nukkumaan, yöllä ruokaillaan 1-2 kertaa ja aamulla ennen seiskaa ylös. Isosisko kun herää, on pikkukaveri jo päikyillä.

Käytiin moessa koko remmin kanssa vikana iltana. Meitä oli 7 henkeä auton kyytissä, mutta onneks meillä on myös 7-paikkanen kaara. Kaikki penkit vaan ylös ja loppuviikosta kaksien kärryjen lastaaminen taakse meni jo ongelmitta. Maailman laiskin lapsi-Kerttuhan joutuu nykyään käveleen joka paikkaan veljen pötkötellessä kärryissä, mutta tällä kertaa "vuokrattiin" sille autokärryt, joita se aina himoitsee. Ylhäällä kuva siis kolmesta ferrarista... Kävin muuten viikolla myös ostamassa ne F1-päätösosakilpailuliput eli Abu Dhabiin mennään loka-marraskuun vaihteessa. Ostettiin samalla 3 lippua, joten saahaan autollekki parkkipaikka. Lapsia sinne ei kuulemma mielellään oteta, joten halukkaita vahteja? Menin ostamaan lippuja heti ekana päivänä ja olin jonossa viientenä. Kassoja oli yhteensä 4 moessa ja liput tuli joka paikassa myyntiin samalla kellonlyömällä. Kun minä pääsin tiskille, lippuja oli myyty noin 20 minsaa enkä enää saanu siihen katsomoon, mihin oisin halunnu. Ne siis menee aika nopeaa kaupaksi.

Sanoisinko, että suhteellisen lapsipainotteisia on taas nämä kirjoitukset, mutta sitäpä se kotiäitin elämä on. Onneks nuita vieraita tulee aina välillä arkea katkaisemaan. Samalla saa nähä muunkinlaista elämää ku omaa perhettä vaan. On niin hyvä analysoida toisten perhe-elämää.. Mutta vaikka nuo viimeiset vieraat niin mukavia olikin, niin kyllä se lähteminen vei aika kauan aina aikaa. Yks päivä lähtöä tehtiin aamusta alkaen ja puoli kaks ip startattiin auto. Joku oli jo kentällä kysynytkin, että ettekö te 2 aikuista pärjää yhen lapsen kanssa. Ja meän perheessä ei kyllä taistella ollenkaan. Paparazzi-Penttilä ja vaimonsa ovat sillä alalla mestareita. Mutta on ne myös matkailussa aikaan saavia. Täältä kun lähtivät, ni vaimo lapsineen jatkoivat hesan kentältä Ouluun suoraan, mies ajoi auton Tampereen suuntaan, josta jatkaa matkaa laukkujen purkamisen ja pakkaamisen jälkeen suoraan kans Ouluun. Nukkuvat yön siellä ja matka jatkuu Leville. Siellä voi jopa kelit olla paremmat ku täällä. Meillä oikeesti oli ehkä yks aurinkoinen päivä viikon aikana. Tänäänhän oli tietty hyvä päivä aamusateen jälkeen.