Kipeenä taas

Joskus silloin 3,5 vuotta sitten kun kuulin, että tällaiseen paikkaan kun Dubai muutettaisiin, aattelin, että voi mua parkaa. Lukion vitosen englannilla pitäis selvitä. Tänään olin eka aamulla 18 (!) suomalaisen kotiäitin kanssa lapsineen kahveilla pari tuntia. Iltapäivällä vietin muutaman tunnin rannalla kaheksan suomimamman kanssa. Ei siinä paljoa englantia tarvita. Kassalla vaan kaakaotilaus ja tänks! Toisaalta olis hyvä välillä, jos koittais olla muunmaalaistenki kanssa tekemisissä ihan ton vitosen vuoksi...

Tuossa päivänä eräänä ajelin kymmenen kilsaa ostarille vain huomatakseni parkkiksella, että koko takapenkki vetää sikeitä, joten eipä ollu asiaa ostoksille. Auton bensavaloki oli palanu jo muutaman päivän ja systeemi ilmoitti 30 kilsan olevan maksimi sillä bensamäärällä. Huoltsikan kautta siis kotiin. Matkalla tajusin taas, että on niin kamalan kuuma, että H ainaki ui hiessä takapenkillä. Siispä ilmastointinupit kaakkoon ja johan tuli viileää. Nenässä alko tuntumaan kylmältä ja vähän kurkussaki. Seuraavana aamuna kurkussa vasta tuntuki. Eilen mittarissa luki 38,5 ja tänäänki aamulla 37 ja jotain. Ääntä ei kunnolla lähe, mutta aamulla mennään reenaan agia. Otetaan vaikkapa äänetöntä ohjausta.

Palatakseni vielä tuohon äskeiseen shoppailuntarpeeseen, kun ostarille ajelin... Mies nosti yks aamu käteensä 2 hyvin virttynyttä harmaata sukkaa, keskenään hyvin erisävyistä harmaata... Näytti niitä mulle ja kysyi: pystytäänkö me yhtään parempaan? Eilen korjasin tilannetta ostamalla 5 paria uusia sukkia, jotka on kuulemma aivan liian paksuja toimistotyöhön. Mistä sen voi tietää? Itte en oo taas sukkia pitäny sitte viime syksyn jälkeen.

Oon tainnu unohtaa kertoa, että käytiin Kertun kanssa ekaa kertaa elokuvissa viime viikonloppuna. Oikeestaan oltiin menossa kattomaan kaupunkiin saapunutta suomalaista Niko-elokuvaa, mutta mentiinki kattoon Charlotte-elokuva, jossa eläimet keskusteli keskenään. Kerttu istui kokoajan mulla sylissä ja eka itkukohtaus tuli joskus vartin kohalla kun yks pieni possu jäi yksin isoon navettaan. Neitillä tuli hätä, että miten tuo pääsee tuolta pois? Tais tulla toisetki kyyneleet, mutta kokonaisuuessaan reissu meni hyvin. Popparit ja suklaamuna kruunas tilanteen ja jo seuraavana päivänä neiti kysyi seuraavaa kertaa.

Tässä kun kesä lähestyy, niin samalla monella lähestyy myös kotiinlähtö pysyvästi. Yks hyvä kamu (ja sen pikkuveli) on jo hyvästelty ja kohta lähtee 2 seuraavaa perhettä (yhteensä 5 lasta). Ittellä se kai on helpompaa kun ymmärtää, että näitä voi nähä vielä myöhemminki, mutta ei tuo Kepa taia sitä oikein ymmärtää. Tosin sehä unohtaaki helpommin. Ja onneks tulee uusia, tai on jo tullukki. Monesti ihmettelen, että mistä se voi muistaa kaikkien lasten nimet. Vaikkei olis ku kerran leikkiny jonkun kanssa, se muistaa, että no sen Sofian isoveli on Sami. Tai että Roope oli sillon puistossa tms. Eilen moessa parkkiksella se kysy, että kellä on tollanen auto? Vastasin tuttuun tylyyn tyyliini ees kattomatta, että en tiiä. Vastaus kuulu, että Millalla. Piti oikein kääntyä kattomaan ja niin siinä oli lähes samanlainen valkonen auto, kun Millalla on Suomessa.

Viime viikolla käytiin vaihteeksi battutassa aikaa tappamassa. Koitin ettiä sellasia mustia polven alle ulottuvia lökähousuja, jotka lopulta löyty tietenki H&M:ltä, paitti harmaana. Vielä siinä ettimisvaiheessa kierreltiin jossain isossa kaupassa tuskassa ja totesin Kertulle, että ei täältä löydy mitään. Neiti sano, että niin, lähetään pois, turha kai tänne on jäähä kierteleen. Lähetään talsimaan kotiinpäin. Piti ottaa äkkiä kamera ja pyytää sen toistaan nuo lauseet, kun ei noita letkautuksia muista ku 5 minsaa muuten.