Junttien sukua?

Viime lauantaina oli se koirien vepenäytös Kemijokisoudun yhteydessä. Tätini Miisa sanoi edellisenä päivänä, että jos menette sinne, niin voisitteko soittaa hänetkin kattomaan? Joo me soitetaan. Näytöksen jälkeen kerättiin tavaroita ja tyhjennettiin kumiveneitä ja totesin äitille, että sille Miisalle piti soittaa... Lehessä onneksi ei ollut kuvaa siitä itse näytöksestä, mutta jos oikein tarkkaan sitä soutajien kuvaa kattoo, niin siellä taustalla pilkistää meän valkoinen volvo.

Eilen oltiin hakureeneissä. Eloketun kennelin omat reenit. Oltiin myös Kertun kanssa Quukkikselle piilossa. Reenien jälkeen pakattiin koirat ja ittemme autoon ja matkalla katottiin, että menipä tuommonen Prusilan-firman auto ohi. Kohta soi puhelin ja tuntematon numero soittaa:" Kallatsan Aki tässä hei, teillä on auton takaluukku auki." Joo niinhän se oli. Onneks kukaan ei ollu tippunu kyytistä.

Illalla ajoin citymarkettiin ja siinä motarin liuskalla aloin vaihtaan automaattivaihteistoautosta vaihetta pienemmälle ja polin jarrua kytkimenä. Aikalailla tökkäs auto ja se takana ajava toinen farmarivolvo jätti sen jälkeen aika pitkän välimatkan minuun. Se toinenkin tietenkin oli tulossa samaan kauppaan ja parkkeeras ihan meän viereen. Kulutin suhteellisen paljon aikaa autosta nousuun sen jälkeen.

Äsken heitin paperia vessan pönttöön kunnes näin siellä uppeluksissa kissan hiekkalaatikon lapion? Luulisin, että tiiän, kuka on syyllinen.

Kesällä tulee tosi vähän luettua blogeja, mutta sen verran luin Brimin blogia, että huomasin pojan päässeen hoitoon suljetulle osastolle. Hyvä niin. Siirtyy sieltä tosin kohta avopuolelle. On kyllä ihan niinku joku tv-hahmo kun sitä niin seuraa. Ei liity tähän mitenkään, mutta Lappeenrannan sm-kisoissa kävelin aamulla kisapaikalle hotellistä niin tuli se Big brotherin Timo vastaan ja meinasin moikata. Meni kauan ennenku tajusin, ettei se kukaan tuttu ollu.

Lauantaina käytiin Puikoilla kylässä Kemissä ja siellä oli perhettä kolmessa polvessa paikalla. Ella on kuukautta Kerttua vanhempi ja kävelee jo täysillä. Oli kyllä iso vaikutus Kertun kulkemiseen sillä tapaamisella. Ei se vielä kävele ilman tukea, mutta enempi nyt nousee ylös ja tepastelee tukea pitkin. Totesin myös suusta löytyvän yhen uuen alahampaan. Nyt niitä on 9 kappaletta ja ikää 10 kuukautta.

Iltapäivälehessä luki suomalaisesta fysioterapeutista, joka sai tietää olevansa raskaana 11 minuuttia ennen synnytystä. Melekonen juntti sekin kyllä on.

Ruutis 12-vuotias

No nyt ollaan tää viikko suunnilleen oltu vaan. Reissussa rähjääntyy ja univelkoja on paikkailtu. Vepe-reeneissä oltiin kerran mukana, mummolassa pyörähdettiin eilen ja kummilassa tänään. Joka päivä ollaan vaunukierros tehty ja muuten olla polloteltu. Taaperokärryn kävin tänään hankkimassa ja se lastattiinki lehtipinolla hieman hidaskulkusemmaksi. Neitille vaan tuli uni silmään ja kärryä pitää tuossa iltasella enempi testailla.

Viikonloppuna riittäis taas hommaa. Täälläki on niin paljon tapahtumia ettei kaikkiin pääse millään. Ekaks Keminmaassa olis Kemijokisoutu, jossa varmaan joitain tuttuja näkis. Siellä on myös vepe-näytös. (Vepe = vesipelastus, jossa koirat mm. pelastaa "hukkuvia".) Tuossa koulun kentällä olis jalkapallopuulaakiturnaus, joka olis myös kiva nähä. Simossa olis pesispeli, jossa pelais entinen koulukaveri. En ole koskaan käyny pesispeliä kattomassa ja jää kyllä nytkin näkemättä, olis vaan Kujanperääkin mukava nähä. Sunnuntaina täällä olis maratontapahtuma. Kahessa kyläpaikassa pitäis pyörähtää ja yhet hakureenitkin olis. Kertun kanssa saa vaan olla kyllä aika lyhyet hakureenit. Ens keskiviikkona on Torniossa agilitykisat, joihin todennäkösesti mennään ihan kylmiltään. Vois yrittää jotain reenihommia jonkun seuran kans neuvotella. Vähän vaan turhauttaa reenata kun taas ainakin puoleks vuojeks kummiski loppuu. Pitäis ne kepit jotenki saaha hommattua ja raahattua Dubaihin.

Mikko oli käyny laskettelemassa Dubaissa joittenki yliopisto-opiskelijoitten kanssa. Laskettelupaikkahan on siinä Emirates mallin kylessä ja välissä on lasinen tiirailuikkuna. Oli ollu niin kylmä, että ei ne niitten vuokraamat puvut mitään lämmittäny. Muistaakseni siellä on -8 astetta pakkasta. Niien oli pitäny ostaa omaks hanskat ja pipot. No onhan niillä täällä sitten myöhemminki käyttöä. Dubaissahan on nyt muuten reilut 40 astetta.

Kevyt-keiju-Ruutis muuten täytti tuossa muutama päivä sitten 12 vuotta! Onnittelut! Siinä on 40 kiloa täyttä iloa. Ja nyt kattomaan melrose placea. Ilahuin suunnattomasti kun jostain luin, että Suomen toinen Big brother alkaa viikon päästä siitä, kun meän kone laskeutuu Dubaihin. Viimeksi kävin ison mahani kanssa heti hakemassa 24/7-kortin digiboksiin, kun semmonen tuli hankittua. Nyt ajattelin kytätä netin kautta.

Tiistaiturinoita

Ääriään myöten täynnä olevalla junalla körryyteltiin tänne Kemin puolelle. Onneksi koiran kanssa tulee ostettua se paikkalippu ja aina lemmikin kanssa on etulyöntiasemassa junassa, jossa jokainen penkki ja käytäväpaikka on jo viety. Yritin karsinnoista keritä alkuillan pohjoisen junaan sillä menestyksellä, että tartti eka käydä Myyrmannista ostamassa eväät ja juosta asemalle, josta juna just meni. Ooteltiin seuraavaa ja Pasilassa oltiinkin sen pohjoisen junan kanssa yhtäaikaa. Välissä oli vaan ehkä 6 raidetta, joten suosiolla en liikauttanu takapuoltani mihinkään vaan jatkettiin keskustaan asti.

Tavaraa oli taas kiitettävästi. Kerttu istui matkarattaissa, joiden alla oli paljon tavaraa. Rattaitten sarvissa roikkui yksi kassi, mulla oli painava rinkka selässä ja turvakaukalo roikkui toisessa käessä ja Hippo kulki toisessa käessä. Jollain kolmannella käellä työnsin niitä kärryjä. Ja hiki valui. Pari tuntia oottelua kului eka aseman sisällä muita ihmisiä tuijotellen, Kerttua syötellen ja puhelimessa. Käytiin myös kaisaniemen puistossa ihmettelemässä nuorison puihin kiipeilyä ja siellä roikkumista. Ne kiipeili suunnilleen kaheksan metrin korkeudelle ja roikkuivat sieltä. Arvelisin, että taisivat olla maistissa. Sijoittaisin nämä jengit jonnekki goottiporukoihin, mustien asujen, valkosten naamojen ja niitten miekkojen (?) perusteella.

Lopulta kello onneks meni eteenpäin ja päästiin ahtautumaan siis siihen junaan. Lemmikkiosasto oli uudenmallinen, joka on kyllä ihan kiva. Vähitellen paikat alkoi täyttyä. Lemmikkejä oli vain kaksi, mutta Seinäjoelle asti koko osasto oli täpötäysi. Kerttu oli ihan sippi jo matkan alussa, mutta eihän sitä saa nukkumaan ilman huutoa mitenkään tuollaisessa paikassa. Siinä se seisoskeli kärryissä Tampereelle asti, jolloin kello oli yksi yöllä ja pysähyttiin puoleks tunniks. Kärryt vaan ulos ja muutama askel ja jopa nukahti. Matkalla kerran syötiin ja lopullisesti herättiin vasta Kemissä. Ite nukuin ehkä 2 tuntia rikkonaisesti. Alkumatkan kuuntelin kahen ennestään vieraan ehkä reilun parikymppisen nuoren, pojan ja tytön, keskustelua. Tyttö oli Oulusta ja poika pääkaupunkiseudulta, joka kuului puheesta. Koko teksti oli tiätsä niinku sillai. Ja sit se tsöge ja make ja paks. En ymmärtäny niinku sillai juurikaan tiätsä. Ja luulen ettei se tyttökään niinku hiffannu. Mutta ei se kyselly että mitä? Tiätsä. No onneks poika oli menossa sukulaisiin Rovaniemelle ja sanoi parasta olevan se hiljaisuus metässä kun kuulee omat ajatukset. Tiätsä.

Karsinnat sitten oli ja meni. Vielä on kahen vaiheilla ollakko pettynyt vai ei. Tyytyväinen olen niihin kahteen voittoon viidestä radasta ja yhteen todella hyvään rataan, harmi vaan se rimanpudotus, joka oli todella kallis. Koira kulki hienosti ja Kerttusen kanssakin meni aika helposti. Huonoa tuuria mun mielestä meillä oli. Kaksi rimaa ja muurin palikat plus yksi kielto. Tuloksena kuudes sija 90:stä yrittäjästä. Jos se yksi rima ei olisi pudonnut ja oltaisiin nyt astumassa kisakoneeseen lokakuussa, miten se olisi järjestynyt? En olisi ainakaan tullut Suomen kautta, mies ei olisi lähtenyt varmaankaan mukaan Sveitsiin moneksi päiväksi, joten Kerttu olisi pitänyt jättää Dubaihin isänsä kanssa. Ja imetän Kerttua edelleen. No olishan tässä ollu pari kuukautta aikaa siirtyä siihen lehmän maitoon ja olishan se ehkä jotenkin muutenkin järjestynyt, mutta nyt ei tartte miettiä mitään sellaista. Joten jos olis tyytyväinen. Joo ollaan. Hyvät koirat sinne menee edustamaan. Erityisen iloinen olen Taavin ja Frodon pääsystä kisoihin. Lupaan istua kuin tatti paskassa koneen eessä koko mm-viikonlopun ajan tuloksia tuijottamassa.

Ilokseni netistä löytyy meidänkin viidestä radasta neljä netistä. Käykääpä katselemassa, myös muut kuin harrastajat: http://www.mantysalo.net/Karsinnat2006/medi_kooste.html

Ensi vuonna yritämme taas, jos ensin saisimme jotenkin ihmeellä ne karsintanollat kerättyä. Seuraaviin sm-kisoihin on nyt neljä nollaa kasassa ja uskoisin saavani nhe kolme puuttuvaa ensi kuussa, mutta ne karsintanollat on sitten vaikeampia. Jos edes seitsemän nollaa riittää ens vuojelle.

Kerttu nukkui tosi huonosti koko viikonlopun ajan. Ihmekkö tuo kun kokoajan vaihetaan majapaikkaa eikä ollenkaan rauhoituta. 7-8 tunnin yöunet ja tunnin päikkärit, ei niillä oikein pärjää. Vierastamiskausi pukkas päälle ja suustakin löysin eilen kaks uutta alahammasta. Luulen ainakin että niitä oli kaks. Ei sinne oikein saa katottua ilman tappelua. Nyt se nukkuu kolmatta tuntia ekoja päikäreitä.

Raapustuksia

Pikakertausta menneestä: Kuukausi kului mökillä Turengissa, nyt ollaan Helsingissä hotellissa pari yötä, huomenna lähetetään mies kotiin Dubaihin, itse siirrytään Vantaalle kaukaisten sukulaisten luo, kisataan Hipon kanssa agilityn mm-karsinnat ja sieltä hypätään pohjoisen junaan. Pohjoisessa vietetään vielä kuukausi, jonka jälkeen palataan mekin kotiin Dubaihin. Siinä välissä mies kyllä tulee käymään Oulussa viikonlopun.

Kaksi viikkoa sitten Turengissa oli agilityn avoimet SM-kisat. Hipon luokassa 120 kisaajaa, josta karsittiin finaaliin porukkaa, samoin kuin alemmistakin tasoluokista karsittiin. Voitimme sen karsintakisan, voitimme ylimääräisen kisan ja voitimme vielä finaalin. Titteli siis Avo SM medeissä. Sunnuntaina oli tasoituskisa, josta muistaakseni 5. tai 6. sija, paras kolmosluokkalaisista. Joukkuekisassa teimme kaksi virhettä, elämämme ensimmäinen kontaktivirhe myös. Siitä se lähtee. Joukkueemme oli silti pronssilla, joukkueita oli useita kymmeniä. Kiva saldo viikonlopusta. 4 pokaalia ja yksi mitali, 4 säkkiä koiranruokaa, onneksi eivät olleet isoja. Siinä oli mökkiläisillä silmät suurina kun nostin autonperästä tavaraa toisensa jälkeen. Appiukko sekosi ja rupes hakemaan kameraa ja sitten otettiin valokuvia. Kasasin pokaalit aitan seinälle oottamaan Kerttua leikkihommiin ens kesäksi.

Harjoitteluhommat on kyllä ihan minimissään tänä kesänä. SM-kisoja ennen kävin kaks kertaa hallilla, SM-kisojen ja agirodun välissä kerran Janakkalan kentällä ja agirodun ja nyt tulevien karsintojen välissä toinen kerta Janakkalan kentällä sekä tänään kerran Purina-areenalla. No, lahjattomat reenaa. Hyvin se koira kulkee, mutta taitotaso on kyllä aika huono. Pitää ohjata varman päälle eikä mihinkään keppeihin voi luottaa yhtään.

Kerttu on siinä ja siinä milloin lähtee eka kävelyaskel. Tukea vasten mennään jo jotenkin ja seisomaan noustaan ilman tukea. Öisin syyään edelleen, viime yönä kahesti, koska en jaksanut tapella asiasta.. Nyt menen pesemään tämän värin päästä pois. Pääsin muuten parturiinkin viikko sitten. Ja suihkuun eilen ekaa kertaa kuukauteen!

Ilmoittauduin myös 8 kisastarttiin pohjoiseen elokuuksi.

Lomakuulumisia

Aika harvinaista herkkua tämä nettiin pääsy näin mökilläeläjänä. Nyt ollaan kuiteskin kyläilyreissulla Nokialla ja talon väki on jo unten mailla, paitsi miehet, jotka rellestävät Tampereen kylillä ja tulevat humalaisena herättäen koko talon joskus ehkä takaisin.

Lappeenrannan SM-kisat meni ihan ok. Neljästä radasta kaksi hyvää tulosta. Hiposta tuli agilityvalio sekä oltiin yksilö-SM-kisassa ekan radan jälkeen toisena. Finaalirata tökkäsi pujotteluesteeseen. Oikein sisään, mutta kaksi keppiä seuraavaksi. Pistän tämän kyllä rutiininpuutteeseen. Ei siis kenenkään vika. Tämmöistä sattuu. Sekin helpotti, kun lähes kaikilla muillakin kärjessäolleilla meni totaalisesti pieleen. Tosin voittajakolmikko olikin sitten aika kaukaa haettu. Ymmärtäköön muut sen kuten haluaa. Ensi vuonna taas yritetään uusiksi.

Kisojen jälkeen netissä luki tällainen lauseke suoraan lainattuna:

"Kummallisen piittaamatonta ja ylimielistä käytöstä kilpailijalta SM-kisoissa midien finaaliradalla tulla rataantutustumiseen lapsi sylissä ja jalassa jotkut rantaläpykkäät. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät suhtaudu lajiin ja kisaamiseen kovin tavoitteellisesti saati vakavasti, mutta olisiko liikaa vaadittu, että voisi edes arvokisoissa hieman kunnioittaa kanssakilpailijoita ja itse kilpailutilannetta?" Juttu jatkui myös, mutten jaksa laittaa koko tarinaa tähän. Minusta siis on kyse. Kerttu oli mulla sylissä viimeisellä rataesittelyllä. Vastasin tähän kyseiseen juttuun mm. niin, että olen jo neuvotellut muutaman tutun lapsenkin mukaanottamisella seuraaviin kisoihin. Ja että mietin vielä kenkävalintaani. Mitä se kellekkään kuuluu. Olisi tullut sanomaan suoraan paikan päällä kun ärsytti. Kyllä mullakin menee keskittymiskyky jos joku tosi ylipainoinen tai paskasissa vatteissa kisaava tutustuu rataan ja satun huomaamaan sen. Se siitä.

Loma menee kivasti. Turengin mökillä asustelee supikoira. Se käy vessan nurkilla syömässä eväitään. Satuin näkemäänkin sen yhtenä päivänä. Mahtava turkki, en ihmettele jos niitä tapetaan turkkien vuoksi. Ei se edes lujaa lähteny pakoon. Porvoon mökilläkin käytiin muutama yö välissä. Miesten piti päästä kalaan, jota tulikin kuulemma runsaasti. Harakat vaan pääsi väliin, ennenkuin saalis pääsi sisälle asti. Itse näin kuulemma vain murto-osan saaliista. Uskoiskohan tuota. Oman mökin piirrustuksistä käytiin myös juttelemassa tutun arkkitehdin kanssa. Tänään meitä tultiin hakemaan tänne Nokialle vajaan sadan kilsan päästä. Aikamoisia ystäviä siis meilläkin on. Viikonlopun suunnitelmiin kuuluu mm. särkänniemi. Pannaan Kerttu possujunaan tai karuselliin. Siis mun sylissä tottakai. Kerttu muuten reenaa jo tosissaan sitä seisomista ilman tukea. Aika hyvin onnistuukin jo.


Mutta nyt kello on jo ihan liikaa, joten pehkuihin nyt. Ja se illan jalkapallokin jäi väliin. Huomenna sitten. Vaan miksi sitä enä kattois kun se Torres ei enää pelaa?