Lappeenrannan SM-kisat meni ihan ok. Neljästä radasta kaksi hyvää tulosta. Hiposta tuli agilityvalio sekä oltiin yksilö-SM-kisassa ekan radan jälkeen toisena. Finaalirata tökkäsi pujotteluesteeseen. Oikein sisään, mutta kaksi keppiä seuraavaksi. Pistän tämän kyllä rutiininpuutteeseen. Ei siis kenenkään vika. Tämmöistä sattuu. Sekin helpotti, kun lähes kaikilla muillakin kärjessäolleilla meni totaalisesti pieleen. Tosin voittajakolmikko olikin sitten aika kaukaa haettu. Ymmärtäköön muut sen kuten haluaa. Ensi vuonna taas yritetään uusiksi.
Kisojen jälkeen netissä luki tällainen lauseke suoraan lainattuna:
"Kummallisen piittaamatonta ja ylimielistä käytöstä kilpailijalta SM-kisoissa midien finaaliradalla tulla rataantutustumiseen lapsi sylissä ja jalassa jotkut rantaläpykkäät. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät suhtaudu lajiin ja kisaamiseen kovin tavoitteellisesti saati vakavasti, mutta olisiko liikaa vaadittu, että voisi edes arvokisoissa hieman kunnioittaa kanssakilpailijoita ja itse kilpailutilannetta?" Juttu jatkui myös, mutten jaksa laittaa koko tarinaa tähän. Minusta siis on kyse. Kerttu oli mulla sylissä viimeisellä rataesittelyllä. Vastasin tähän kyseiseen juttuun mm. niin, että olen jo neuvotellut muutaman tutun lapsenkin mukaanottamisella seuraaviin kisoihin. Ja että mietin vielä kenkävalintaani. Mitä se kellekkään kuuluu. Olisi tullut sanomaan suoraan paikan päällä kun ärsytti. Kyllä mullakin menee keskittymiskyky jos joku tosi ylipainoinen tai paskasissa vatteissa kisaava tutustuu rataan ja satun huomaamaan sen. Se siitä.
Loma menee kivasti. Turengin mökillä asustelee supikoira. Se käy vessan nurkilla syömässä eväitään. Satuin näkemäänkin sen yhtenä päivänä. Mahtava turkki, en ihmettele jos niitä tapetaan turkkien vuoksi. Ei se edes lujaa lähteny pakoon. Porvoon mökilläkin käytiin muutama yö välissä. Miesten piti päästä kalaan, jota tulikin kuulemma runsaasti. Harakat vaan pääsi väliin, ennenkuin saalis pääsi sisälle asti. Itse näin kuulemma vain murto-osan saaliista. Uskoiskohan tuota. Oman mökin piirrustuksistä käytiin myös juttelemassa tutun arkkitehdin kanssa. Tänään meitä tultiin hakemaan tänne Nokialle vajaan sadan kilsan päästä. Aikamoisia ystäviä siis meilläkin on. Viikonlopun suunnitelmiin kuuluu mm. särkänniemi. Pannaan Kerttu possujunaan tai karuselliin. Siis mun sylissä tottakai. Kerttu muuten reenaa jo tosissaan sitä seisomista ilman tukea. Aika hyvin onnistuukin jo.
Mutta nyt kello on jo ihan liikaa, joten pehkuihin nyt. Ja se illan jalkapallokin jäi väliin. Huomenna sitten. Vaan miksi sitä enä kattois kun se Torres ei enää pelaa?
1 kommentti:
Moi Jonna,
Olen monta kertaa miettinyt mitä sinulle mahtaa kuulua, kun en itse enää ole kovin aktiivisesti, erinäisistä syistä, seuraillut agilitya. Hienoa, että pääset ja jaksat vielä kisata niin aktiivisesti kuin mahdollista, Hippo to todella mahtava koira ja minä olen aina pitänyt sinun ohjaustyylistäsi, toivottavasti menestystä tulee. Toivottavasti elämä sujuu muutenkin hyvin!
Lomaterveisin
Sanna (ja Hässler)
Lähetä kommentti