Viimistä viiään

Tänään on kai virallisesti vimonen hoitovapaapäivä mulla. Maanantaina alkaa työt aamuseiskalta. Mies vie lapset hoitoon muka puoli kasin-kasin välillä. Ei takuulla. Ekaa kertaa sen tarttee pukea molemmat ja ahtaa ne autoon ja jättää hoitoon, jonne niitä ei ole koskaan jätetty. Rasti seinään, jos menee suunnitelmien mukaan. Ite sanoin hoitopaikkaan, että kun mies ne tuo siinä ennen kymmentä, sillä menee muutama tunti, ennenkuin se pääsee sieltä töihin. Onneks se voi mennä myöhempään.

Asioitten hoitaminen on joskus vähän työlästä, vaikka oliski pikkuasioita. Eilen sain viimein tilattua uuen verokortin, vaikkei siitä tulekaan sellanen ku haluaisin. Miten tilataan kortti, jossa on suht pieni prosentti ja jossa ei ole kauhean pienet kuukausitulorajat? Menen kuitenki töihin vaan 3,5kk:ksi ja loppu vuosi meneeki taas kelan tuilla. Tää ei osaa. Toinen tilattava lappu oli maistraatista saatava paperi, jossa ilmenee se tosiasia, että olen muuttanu paikkakunnalle jossa ei ole elixian kuntosalia. Sekin oli vaan yhen puhelun päässä. Nyt tarttee vaan marssia se lappu käessä salille ja valitettavasti lopettaa se hyvin alkanut suhde. Kävinhän mää siellä viien kuukauen aikana 2 kertaa.

Yks lisäjuttu on vielä hammaslääkäriajan saaminen. Kirkkonummella on keskitetty ajanvaraus joka on aina tukossa. Kolmannella päivällä tärppäs. Ei ihme, että on tukossa. Vastaajatäti lörpötteli maan ja taivaan väliltä aivan kaikkea. No pääasia oli ajan saaminen mulle ja lapsille.

Eilen oltiin ekaa kertaa tuossa naapuritalossa mammakahveilla. Ehkä kymmenen mammaa ja pari kymmentä kakaraa. Melua oli järjetön määrä ja uusia tuttavuuksia tuli niin, etten kenenkään nimeä muista. Ainut, jonka muistan, jonka kans en sanaakaan vaihtanu, oli eräs äiti, joka oli muutamia vuosia sitten mukana unelmakämppäohjelmassa. Ovat siis muuttaneet tänne ja saavat kohta toisen lapsensa. Muutamien päivien aikana ollaan jopa oltu ulkona ja tavattu muita lapsia. Kerttu on saanu uusia kamuja, jotka on vieraillu jo meillä ja päinvastoin. Vielä kun lumet sulaa ja aletaan asua ulkona, saa neiti vielä lisää leikkikavereita. Naapurin Ella onki ollu koko viikon lomalla pohjoisessa, joten uusia kamuja tarvitaan.

Hipon kanssa ollaan tän viikon aikana käyty jopa kaks kertaa reeneissä. Yhet pikareenit ja yhet suunnitellut, ainaki suunnilleen. Molemmat takajalat on nyt auki. Tauon jälkeen anturat on näköjään niin pehmeät, ettei ne kestä. Ilmastointiteipillä sukka pysyi kyllä hyvin jalassa, sitä vois alkaa käyttää. Kävin samalla vetämässä yhet reenit ja on kyllä mukavaa nähä uus tulokas, joka pääsee pitkälle. Meän kimpparyhmän kouluttamassa ryhmässä on lenderi nimeltä Hikka. Koira on nuori, just viikonloppuna nousi kolmosiin, ohjaaja on nuori, mutta hyvin kokenut aikaisempien koirien kanssa. Hikka on aivan loistava. Ihan Hippomainen, paitsi, ettei tiputa rimoja. Loistava vauhti, todella hyvin opetettu teknisesti, ohjaaja taitava. Ei siis mitään puutteita. Kesän arvokisoissa tavataan.

Noroa vai mitä?

Kertulle tein diagnoosin: norovirus. Se mahakipu ei ollu vaan kerhosta johtuvaa. Kolme yötä valvottiin, kahtena se oksensi ja muuten vaikeroi ja itki kippurassa mahaansa. Ekana oksennusyötä edeltävänä iltana tehtiin mustikkapiirakkaa ja sitä sitten siivosin veskin lattialta, seinistä, pöntöstä, matosta ja kaikista muistaki paikoista plus kummankin vaatteista. Oksennus tuli niin vauhilla, että sitä tursus nenästäki. Maha ei muuten ollu kuralla eikä meille muille ole mitään tarttunu, mutta kai se sitä noroa oli. Loppuviikosta lasten piti mennä sinne hoitoon reenaileen, mutta sillon oli se täti kipeänä, sama tauti. Nyt sitten ens viikko aloitetaan ilman harjoitteluja..

Kirkkiksen kisat oli tossa muutaman kilsan päässä mahtavan lämpimässä hallissa. Taitaa oikeesti olla joku 5 vuotta kun masalan kuplassa olen viimeksi ollu. Oli lähellä, etten perunu pakkasen takia koko osallistumista, kunnes googlettamalla sain selville tuon sisälämpötilan. Ekalla radalla oli yks huoleton ohjaus muka ei vaikeaan kohtaan ja ei se koira sitten tajunnutkaan mennä takaa vaan väärästä suunnasta yhen hypyn. Toisella radalla tippu toka rima, muuten kivasti. Juutubissa on meän toka rata nähtävillä. Ekaa kertaa Kerttu ei halunnu missään nimessä lähteä kisoja kattomaan. Olihan isi just tullu aamulla kotiin lomaltaan tuliaisten kanssa. Oltiin sitten Hempan kanssa hallilla. Illalla kävin vielä yksinäni kattomassa minejä. Sunnuntaina käytiin eka aamusella ihmettelemässä veneitä venemessuilla. Yksissä tuumin päätettiin ostaa sellanen isompi vene sitten viien vuojen päästä kun lapset on vähän isompia. Ne veneet ei maksanu maltaita kuitenkaan. Toista on varmaan sitten ne säilytykset ja huollot plus bensat, vai millä ne kulkee?

Iltapäivällä kurvasin takasi kuplalle viieksi tunniksi kattomaan kisoja. Kyllä siellä motivaatio reenaamiseen tai ainaki onnistumiseen nousi, vaikka oliki "vain" ykkösluokat menossa. Samallahan sitä saa itteensä sosiaalisetttua ja puhuttua "roskaa" muitten yhtä horojen kanssa :) Tuli päivitettyä juorut entisistä pareista ja todistettua uusikin pari. Hyvin oli valinta tehty, todettiin kaverin kanssa yhessä.

Tänään maanantaina meninki innolla purinalle reenaileen. Aattelin, että pitäis alkaa oikeesti tekemään taas jotain, eikä vaan haaveilla. Vois koittaa harkata muutaman viikon, ennenku menee taas kisaamaan. Karsinnoistahan meillä puuttuu yks aginolla vielä, mutta on se karsintoihin osallistuminen muutenki todella epävarmaa. En kuitenkaan jaksanu alkaa rakentaan sitä suunnittelemaani rataa vaan kyhäsin erilaisia tilanteita. Tuloksena yks auennu takatassu. Onneks siellä hallilla on nykyään hieno se "kuraritilä" jossa pystyy koiran tassut huuhteleen. Todistin muuten hallin pihalle ajaessani luultavasti yhen pariskunnan autosta itse teosta. Kovasti siitä vänkärin penkiltä pää nousi äkäsesti ja tyyppi hyppäs kuskin penkille. Vähän aikaa sieltä kuikuiltiin ja kun näkivät että pystytin lasten rattaita, nostivat kytkintä ja ajoivat naapurihallin parkkikselle. Ei ollu pokkaa mulla kävellä sen auton ohi..

Ja nyt jatketaan mäkihypyn kattomista. Todistetaan samalla kun Suomi jää sijalle neljä. Sanokaan minun sanoneen. Ja juuri Happonen vetäs toooosi hienon loikan! Syön siis hatullisen paskaa.

Kisoja, kisoja jos jaksaa...

Siis nuita olympialaisia. Eilenki oli hyvä yritys ja lähes loppuun asti jaksoin oottaa yhistetyn hiihtoa. Lopulta pää paino niin turkasen paljon, etten jaksanu ees sohvalle asti mennä vaan ilman tyynyä kellahin olkkarin matolle. Harmittavan huonosti on miehillä menny hypyt, kumpareet ja yhistetyt, mutta onneks nuo rautaset naikkoset hakkaa jääkiekossa kunnolla muut. Tänään taas ootetaan hiihosta ja paljon. Alakuvassa Hemppa on aina ihan riemuissaan kun naapurin Ella tulee meille. Tänään se tuli hiihtomonoilla ja niistäkös riemua riitti!

Viikko ilman isiä menee kohtalaisesti. Ehkä kerran olen huutanu kitarisat ulkona ja jälkikäteen pyyelly anteeksi. Jonkunlainen "kausi" tuntuu olevan neitillä päällänsä ja usko meinaa loppua äitin kielloista. Tänään on tällainen mahakipupäivä, joka selvisi kun osasin kysyä, että johtuuko se siitä, että huomenna pitäis mennä kerhoon? Saattaa se johtuaki, tuli vastaus. Lupasin, ettei tartte mennä sinne, koska se olis joka tapauksessa vimonen kerta koko kerhoa. Ens viikolla taitaa olla hiihtolomat ja sitten nuo meneeki hoitoon. Tänään käytiin tutustumassa perhepäivähoitajaan. Alle 2 kilsaa oli matkaa tuohon masalan puolelle. Rivari oli sellanen ehkä 80-luvun vanha pääty ja sisustus myös sen mukainen. Paikalla oli 2 muuta hoitolasta, 3- ja 6-vuotiaat tosi mukavat pojat, tosi kiva hoitaja ja sen tosi mukava koulutyttö. Koira oli mukava, akvaario oli tosi mukava ja paikka tosi siisti. Lapset meni heti leikkihuoneeseen touhuamaan eikä neiti olis halunnu lähteä ennen väritystehtävän saamista kotiin. Sovittiin, että ens viikon hiihtoloman takia meän lapset menee jo nyt torstaina ja perjantaina sinne "hoitoon". Koitan jättää ne molempina päivinä joksikin aikaa ja nyt on jo ongelma, että mitä ite teen sen ajan? Jos käyttäis vaikka koiraa ulkona kunnolla pitkästä aikaa. Sekin raukka on ilmoitettu viikonlopun KKK:n kisoihin ja kunto on mitä on. Muutenkin sen ulkomuoto näytää tursakkeelta... Emäntä ei kyllä ole yhtään hohdokkaampi.

Eilen oli työntäyteinen päivä. Aamusta revin lapset ylös (aamupala mukaan) ja mentiin Purinalle kisoihin töihin. Onneks osaan nykyään valita siistit sisätyöt, eli tietsikkahommia. Kerttu oli pöyän alla oman tietsikan kimpussa monta tuntia, elokuvien parissa siis. Hemppa hiippaili ympäriinsä ja nukku päikytki välillä kärryissä. Suht helposti siitä selvittiin. Sieltä mentiin 83v-mummin (ei sukulais) luo kylään ennenku kurvattiin jäähallille kattomaan Muumien jääshowta. Ostin liput sundsbergin oman keskustelupalstan kautta halvemmalla ja sain vielä myytyä yhen ylimääräisen lipun ovella. Itse show oli hieno ja mukana oli myös jotain Helsingin luistelijoiden tyttöjä. Hemppa jaksoi myös kattoa koko 1,5 tuntia kestäneen (yks väliaika) esityksen tosi hyvin. Illalla oltiin kasin jälkeen kotona päästämässä jalat ristissä ollutta Hippoa pihalle.

Sisustusvimma iskee taas vähän päälle. Ikeasta on jo yli kuukausi sitten valittu hyllykkö. Koko perheen kera väännettiin sillon kättä, että mitä osia ja värejä siihen tulee. Nyt kun sain yksin sen käydä hakeen, valittin oman maun mukaan kokovalkoisen, ilman mitään laatikoita tai vitriinejä. Sen pääasiallinen käyttö on säilytys. Kaiken saa piiloon tuohon systeemiin, jonka kokoamisene kulu 4 tuntia! Tänään haettiin plantagenista vähän kukkasia ja samalla innostuttiin laittaan myös jotain yrttejä kasvamaan. Jostain syystä tekastiin valmispakastetaikinasta myös mustikkapiirakka. Vielä ei olla maisettu, mutta ainaki se näyttää syötävältä. Toki on lisäks vielä vaniljakastiketta. Saa nähä, kuinka jostain syystä tuo uusi ongelma nimeltä närästys taas kohta vaivaa.

Kotona taas

Käytiin viikon verran tarkastamassa, että Dubai on paikoillaan. Olihan se. Satun, Samin ja Carlos-mäyriksen (josta tuli muuten Hempan paras kamu) majatalo sijaitsi 18. kerroksessa golf-kentän reunalla. Hienot oli maisemat. Siellähän pelattiin samalla miesten arvoturnaus ja maailman parhaat pelaajat siellä kiersi, paitsi tietty Tiger, joka kierttää omia turnauksiaan. Metro oli aloittanut kulkunsa ja sillä käytiinki Dubai mallissa. Hankalaksi oli vaan muuten tehty julkinen liikenne tai ainakin sen aloittaminen. Bussista ei saanu ostettua sellasta arvokorttia, eikä käteistä hyväksytty. Joten ota ekaks taksi ja aja lähimmälle metroasemalle (suurin osa niistä on vielä kiinni) ja sitten pystyt ajeleen. Metrossa ei saa syyä, ei juua ja matkalaukun kokokin on rajoitettu. Ite menin sinne kahen lapsen ja kärryjen kanssa enkä siis kerinny istumaan. Mua nuoremmat kotiapulaiset ja pakistanimiehet miinoitti kaikki penkit, eikä näyttäneet yhtään sitä paheksuvan. Onneks siellä oli joku metron työnekijä, joka tuli kysymään haluaisinko istua. Hänen avullaan pääsin sinne Kepan kanssa istumaan niihin mummoille ja raskaana oleville tarkoitetuille penkeille.

Muuten viikko meni aamusta iltaan joka paikassa heilumiseen. Ilmat oli surkeat. Ekana ja vikana päivänä paistoi kunnolla. Rannalla silti oltiin 4 kertaa ja altaalla 2 kertaa, käytiin emirates mall 2 kertaa, battuta samoin 2 kertaa, dubai mall, suomalaisten aamukahvit, toukkakahvit, liikuntakerho, Suomi-koulu ja 2 eri kyläpaikkaa. Että mitä me siis tehtiin? Nähtiin lähes kaikki tutut suomalaiset. Kerttu sai jakaa niiskuneiti-hammastahnansa ja muumipatukkansa. Simpukoita kerättiin kai 3 kiloa, myös sellanen joku ihme pitkä siemenkotakeppi (noin 40cm pitkä) tuli kotiin asti. Lentokentällä hihnalla tuli myös Hempan pikkuauto ihan yksinään. Hieman petti pokka siinä vaiheessa. Oli tippunu kärrypussista. Pahimmasti pokka petti mulla ja Satulla silloin kun käytiin Battuta mallissa kosmetiikkakaupassa. Oltiin jo poistumassa kaupasta kun myyjä tuli kysymään multa, että "is that your natural colour?". Jos aurinko on harvinaista herkkua niin kuka nyt aurinkorasvaa käyttäis?

Kaikki kysyi samat kysymykset: Miten Suomeen paluu meni? Mikä Suomessa ahistaa? Haluaisko palata Dubaihin? Paluuhan on menny loistavasti, masennuskautta ootellessa. Suomessa ei ahista mikään. En haluais ainakaan vielä palata Dubaihin. Tuntuu, että paljon on porukkaa tulossa pois sieltä ja lisää haluais tulla pois. Aamukahveilla oli kuulemma yleisöennätys, joka johtui meistä. Musta siellä oli vähän sakkia ja sama homma toistui muissakin touhuissa. Liikuntakerhoon porukka ei tullu, koska oli hiekkamyrsky. En hokannu mitään myrskyä, yhtään ei hiekka narskunu suussa vaan keli oli mainio pilvinen keli.

Burj Khalifa-torniin meinasin hankkia liput, mutta kattelin sitä lippujonoa enkä halunnu liittyä seuraan. En näe kuitenkaan itteäni ihan turistina ja sitä tönön rakentamista olen kattellu yli 3 vuotta. Liput olisin saanu maanantaiksi ja se paikkahan laitettiin kiinni just maanantaina. Ei siis olis ees päästy. Oli porukka juuttunu hissiin yli tunniksi ja savua ollu näkyvissä. Siellä sitten oisin ollu lasten kanssa "nauttimassa". Muuten oli kiva nähä taas isot akvaariot, luistelukaukalo, hiekkarannat, jbr:n walk ja tivoli ja muut tutut kuviot. Chicken comboa söin noin 4 kertaa ja mäkkärissä vaan kerran. Isin tuliaiskarkkeja haettiin viiestä kaupasta, tuloksetta.

Tässä siis pikakertaus matkasta. Mukavaa oli mennä ja mukavaa palata kotiin. Lentomatkat on luku sinänsä. Menomatka meni kivuttomasti mutta ahtaasti. Paluumatkalla molemmat lapset näytti pahimmat puolensa ja siinä superahtaassa penkkirivissä keskimmäisenä istuvana riehuva Hemppa sylissä sain annoksen huonosti käyttäytyvistä kakaroista. Kirosin molemmat moneen kertaan ennenkuin neljän tunnin riehunnan jälkeen pienempi nukahti. Muuten lapset oli superhyviä matkakumppaneita. Huolimatta aina vaan myöhempään venyvistä nukkumaan ajoista... Pahimmillaan kukuttiin yli puolen yön.

Kotona odotti kirje lasten hoitopaikasta. Lapusta ei tarkkaan selvinny, mikä paikka on kyseessä, mutta arvelisin perhepäivähoitajaa. Täytyy soittaa ja sopia tapaaminen, mutta näillä näkymin vapaarouvan elämää kestää siis enää pari viikkoa ja sitten 1.3 töihin. Nyt viikon "loman" lasten kanssa jälkeen olen todellakin loman tarpeessa. Seuraava "loma" alkaa huomenna kun mies lähtee reissuun viikoksi. Täytyy siis tänään ottaa omaa lomaa, että jaksaa taas lomailla...

Ja nyt pakataan!

Tai ainaki pitäis pakata. Aina se jää viime tinkaan. Mitähän tuokin tinka tarkoittaa? Viikonlopusta suuri osa vierähti Kangasalla kavereitten luona. Kerttu leikki 2 päivää kahen pojan kanssa niin kuin olis aina leikkiny. Hermanni lähinnä harjoitteli portaiden menoa pylly eellä sekä "siivos" lattioita lastalla. Miesten mielestä se harjoitteli jääkiekon peluuta, mutta selvästi se haluaa siivota. Pikkuherralla valuu räkää kohtuuttoman paljon koko ajan, joten voi olla mukava lento huomenna. Onneks se ei ole kuin jotain 6 tuntia.

Töitäkin löyty. Soittivat Jorvista, että sellaisella yhistetyllä plastiikkakirurgisella sekä naistentautien vuodeosastolla tarttee sijaista. Kävin siellä heti samantien ja paikka oli tosi kiva. Osastonhoitajalla on tietysti koira, jonka kanssa on alottanu jossain yksityisella agin alkeiskurssin. Tietysti me siihen keskusteluun lopulta päästiin. Aloitan maaliskuun alusta, mikäli saan lapsille hoitopaikan. Ei nyt kannata kauhistella, vaikka pahalta kuulostaa. Olen aina ollu vastaan nuin pienen lapsen hoitoonlaittoa (1v 3kk), mutta meän lapsien hoitokausi kestää 3,5kk. Kesäkuun puoli välissä ne tulee takas kotihoitoon. Eihän sinne töihin nyt pysyvästi mennä.

Ai niin, lähteehän se mieskin lomalle, muttei meän kanssa. Oishan me voitu mennä samaanki paikkaan, mutta mua ei vaan mikään veä Thaimaahan. Ite haluan mennä ja viiä lapset vielä kerran Dubaihin kamujen tykö ja mies ei halua sinne. Mies lähtee veljensä kanssa Vietnamiin 2 päivää meän paluun jälkeen. Meneehän se näinki.