Bloggaaja laiskottelee

Ei millään jaksaisi päivittää blogia! Tänhän piti olla vaan Dubain ajan blogi ja vaan jatkuu, jatkuu, jatkuu. No jos joskus jotain viittis naputella. Se 8 päivää oli ja meni aikoja sitten. Ei ole tavaroita näkyny, mutta huomenna kuulemma niien pitäis jo olla Suomessa. Autot on (luojan kiitos, tai luojan ja luojan...) tullunna viikko sitten. Sen jälkeen en ole julkiseen kulkuneuvoon jalallani astunu enkä ole reeneissäkään käyny. Mihin kummaan sitä saa kotiäiti aikansa kulumaan kun ei muka reenaamaan pääse? Mitään ei oikeen ees tehä eikä mitään saaha aikaiseksi.

Paitti että Ojankoon mentiin viikko sitten julkisilla! Olipa projekti. Haagasta lähettiin ysin jälkeen keskustaan menevään bussiin. Keskustassa vaihettiin Mellunmäkeen menevään metroon. Päätepysäkiltä vaihettiin taas bussiin ja mentiin vähän vikasuuntaan lopussa... Pari pysäkkiväliä piti palata takas ja jatkaa jalkaisin pari kilsaa, loppumatkalla kehä kolmosen ylitys. Perillä kisoissa oltiin joskus ennen kahtatoista. Autolla sen matkan tekis ehkä parissa kymmenessä minuutissa. Mutta mitäpä sitä tekis muuta sunnuntaina? Katteltiin kisat, reenailtiin hitusen verran välissä ja sama kotimatka takas. Kotona 3 tuntia luvattua myöhässä.

Sattuipa varmaan kummallisin juttu ikinä silläkin matkalla. Ooteltiin paluumatkalla ekaa bussia jossain Mellunmäen pysäkillä. Hemppa nukku kärryissä pyörätiellä ja me oltiin Kepan kanssa ehkä 10 metrin päässä keräämässä kukkia. Katoin, että tuleepa siellä huonokuntoinen juoksija, noin 30v miekkonen, joka jauhaa samalla purkkaa. Se ohitti meät ja Kepa katto sitä haavi auki. Näin sivusilmällä, että se heitti jotain mettään. Kerttu sano, että äiti kato! Se näytti siltä ku se olis heittäny meän vesipullon mettään. Kysyin, että mitä se teki? Oliko se meän vesipullo? No oli se. Herra nappas meän vesipullon Hermannin kärryistä ja kai nähtyään, että siinä oli Kertun pampula kiinni, nakkas sen menemään. Sen verran oli vielä röyhkeä kaveri, että jäi puuskuttamaan ehkä 20 metrin päähän meistä ja sylkemään limojansa. Olin niin ällikällä lyöty, etten saanu sanaa suusta (taaskaan) ja bussikin tuli.

Nettikin saatiin vihdoin kotiin (netin lisäksi meillä ei suunnilleen ole muuta ku tuo ekassa kuvassa oleva matkalaukku). Varmuuden vuoksi haettiin vielä nettitikkuki kaheks viikoks. Tai siis se pitää palauttaa kohta jos ei halua sitä sitten vuojeksi tai jotain. Viikonloppuna käytiin mökillä testaamassa nettiyhteyden toiminta jumalan selän takana ja toimi. Hiukka hitaasti, ellen sanoisi jopa sairaan hitaasti, mutta toimi kumminkin. Kyllä siellä mökillä muutaki tehtiin. Ideana oli nurmikon jyrsimellä "tasoittaa" sitä pihaa ja nakata uuet siemenet. Kyllähän sillä jyrsimellä sai siitä pihasta niin taistelukentän näköisen, että ehkä olis pitäny jättää homma tekemättä... Kanttarelleja myös löyty pussillisen verran ja puolukoitaki kävin käsin noukkimassa. Yllättävän mukava viikonloppu kyllä oli.

Asuntorintamalla tilanteet vaihtelee. Ollaan käyty nyt Espoon perämettässä eli Kalajärvellä kattomassa rivareita. Ihan ex-tempore lähettiin, vaikka tiiettiin paikan olevan kehä kolmosen ulkopuolella. Talot oli tosi kivat ja uuet. Ne on vaan niiiin kaukana. Eilen kurvattiin mökiltä erittäin fressinä suoraan Vantaalle esittelyyn. Oli sekä pienkerrostaloa että rivaria. Ekan kerroksen ykstasonen pienkerrostalokämppä oli hyvä, mutta se Lidl takapihalla ei ihan kolahtanu. Tänään sitten uuella idealla uuteen nousuun. Asutaan tässä, tehään keittiöremppa ja ostetaan tontti jostain. Huomenna kaikki on varmaan taas toisin. Oliskohan tässä kuvassa olevassa Mellunmäen aseman talossa yhtään LUUKKUA vapaana? Näyttäis niin viehättävältä.

Viikonloppuna nettitikusta oli oikeasti hyötyä. Agilityn mm-kisat oli Itävallassa ja ei ihan olis koko viikonloppua viittiny istua sisällä koneen ääressä. Mökillä pysy hyvin kärryillä tuloksissa. Samoin purinalla kisoja kattomassa oli kone ajan tasalla. Paitti että akku tietysti loppu just kun viiminen suomalainen oli radalla... Mineissä mahtavasti tuli Suomeen kultaa. Medeissä tuli joukkuekultaa ja makseissa sijat 4 ja 5. Ei siis yhtään hullummin. Sen verran taas ärsytti olla netin varassa, että päätettiin lähteä ens vuonna mm-kisoihin (luultavasti Saksaan). Jos ei päästä joukkueeseen (eka pitäs tehä tuplanolla, sitte muut nollat, sitte vielä pärjätä karsinnoissa... heleppoa ku heinänteko) ni sitten katsomoon.

Eihän sitä nyt sentään ihan ole laiskoteltu. Tai liekkö se tämäkään niin tekemiseksi luettavaa on... Kertun kanssa käytiin 4v-tarkastuksessa. Neitihän saa nostaa yhen lisäsormen pystyyn torstaina. Neuvolassa piti piirtää, tietää värejä, kertoa kuvista, tehtiin näkö- ja kuulotestit, käveltiin viivaa pitkin, punnittiin (16kg), mitattiin (103cm) ja rokotettiin. Kaikki meni aivan älyhyvin. Kuulokkeet ja silmälasit meni päähän ku vettä vaan. Rokotuskin sai vaan silmät vähän punottaan, mutta kyyneltäkään ei tullu. Kaikki oli ok, joten seuraava käynti vuojen päästä. Kävin muuten elämäni ekassa vanhempainillassaki. Ihan tuntuu melkein olo jo aikuiselta tuon jälkeen...