tiistaina, huhtikuuta 01, 2008

Hyvää aprillipäivää!

Kai tänään on sellainen? Ei oikein taas kotiäiti pysy ajantasalla. Melkein aina oottaa sitä päivää kun on väärässä paikassa väärään aikaan. Että menee puistopäivänä kahvilaan tai toisinpäin. Tosi hektistä siis elämä...

Eilen oli oikeasti hektinen aamu. Sängyssä loikoilusta lapsen kanssa on tullu jo tapa ja joka aamu se elämä alkaa aina vaan hitaammin. Puuha-Petet telkkuun ja aamupalaa. Vähän lehtiä samalla ja sitten äkkiä tulee kiire ja koira ulos. Siitä kiireesti tarvittavat tavarat laukkuun ja 100 kertaa avainten tarkistus. Puhelin yleensä jää. Se on kyllä lähes aina out of puheaika ja mallia lankapuhelin nykyään. Olin luvannu tytölle käynnin kissarannalla syöttämässä kulkukissoja. Piti samalla käyä hakemassa vanhat röntgenkuvat hampaista sieltä rannan läheltä. Tällä kertaa ei löyetty kuin 3 kissaa, yleensä niitä on yli kymmenenkin. Ilmat alkaa olla niin kuumat, että ne viisaat kai loikoilee siellä rantakivien alla. Ne kivet on kyllä täynnä kaikenlaista ruokaa, joten ei ne nälkäsiä ole. Tietenki jäin suustani kiinni suomituristien kanssa sekä kolmannen löytämäni asuntoautomatkaijoiden kanssa. Olivat nuori pariskunta Hollannista ja neuvoin heille ne muut tietämäni matkailijat toiselta rannalta. Olivat tavanneet toisensa jokunen viikko sitten, mutta nyt eivät enää tienneet nien sijainnista. Sitten taas kiireesti autoon ja piti soittaa ja ilmoittaa myöhästymisestä. Hamppilääkärissä ei kertitty tällä kertaa kattoa Kertun hampaita, vaikka oli tarkoitus. Äitin pää saatiin kahella johtopuudutuksella niin turraksi, että heikompia olis hirvittäny. Lauantaina mennään taas ja silloin katotaan neitin suu eka. Tosin sitä ennen pitää kattoa myös tontun suu, koska silläki on kuulemma hammas pipinä.

Tuli viime viikolla kahvilassa puhetta tästä "kohublondi-Tukiaisesta". Oli yks suomalainen ollu hänen kanssaan samalla altaalla silloin muutama viikko sitten kun lööpit täytty hänen naamoistaan. Kai liika aurinko oli vähän sumentanu ajatuksia, kun ei ollu noteerannu vieressä olevia suomalaisia ollenkaan vaan oli soittanu puolen kymmentä äänekästä, hyvin epätoivoista puhelua kotimaahan ja välillä itkeä pillittäny ja salaman nopeasti taas puhunu ihan normaalisti työasioista. Suusta oli tullu myös hyvinkin ihmeellistä tekstiä hänen majapaikastaan Dubaissa. En kehtaa ees kirjottaa sitä tähän, etten hanki itelleni hankaluuksia.

1 kommentti:

Tommi kirjoitti...

Moi!
Kuulostaa tutulta aamuhommat lasten kaa, kiire tulee moneen paikkaan vaikka kotosalla ollaan. Onko teillä piilaakson seutu haudattu jo kokonaan suunnitelmista? Meillä täällä olo saattaa jatkua ainakin vuodella. Hienoa, että olet saanut järkättyä sinne edes jonkin sortin agilitya. Meillä täällä on hienot mahdollisuudet harrastaa. SM-kisat ja MM-karsinnat kyllä jätetään väliin, vaikka molemmat koirat on huippukunnossa. Täällä riittää haastetta isompia kisoja kierrellessä. ;-)
terveisin Hanna-Mari perheineen, Berkeley, CA