Täällä varmaan lähes kaikilla pyörii samat jutut mielessä säännölliseti: kauanko täällä asutaan, minne sitten muutetaan, mikä auto ostetaan yms. Me ollaan löyetty jo useita uusia asuntoja meän perheelle Suomesta. Nyt löyty taas uus, kerrostalo Espoosta, valmistuu vuojen päästä. Olis ihan ihanteellinen sijainti siellä Leppävaaran takana, lähellä Selloa, lähellä Purina-areenaa. Tai no alle 10 kilsaa. Tilaa pienelle perheelle, sellanen väliajan asunto, ainaki ennenku adoptoidaan ne 7 lasta ;) No adoptiosta ei sentää oo ollu puhetta. No sit jos tollasen varais ja ostais, pitäs taas ottaa aiheeksi se entisen asunnon tyhjennys ja vuokralaisille kenkää. Johan siitä hommasta selvittiin ku päätettiin ottaa uuet vuokralaiset. Joista muuten valitettiin jo. Ne kuulemma luistelee rulliksilla rappukäytävässä... Joo mutta uutta kotia siis kattellaan. Mies jo eilen sanoi, että jos vaan muutettais takas Suomeen vuojen vaihteessa. Ja minä olin vastaan. Ittehän oon halunnu täältä pois mahollisimman pian, jotta pääsisin harrastamaan. Nyt olen vastaan. Oon varsinainen vastarannan kiiski, asiassa ku asiassa.
Meän perheen toinen kiiski, Kerttu on nyt päikyillä! Hoplaa! Eilen kaks tuntia pyörimistä sängyssä ja siihen tunnin unet. Illalla ilman kitinää vajaassa tunnissa yöunille omaan sänkyyn ja kokoyön unet. Nyt kitisi puolisen tuntia ja unia vetää. Aamulla käytiin aamukahveilla springsissä muitten suomalaisten kanssa ja jopa meitä oliki paljon. Puolet kahvilan pöyistä ja tuoleista vallattiin. Onneks yks oli älynny tuua lehtivarastonsa jakoon, joten nyt on isillekki naistenlehtiä viikoksi. Luen minäki niitä, mutta kyllä ne koko perheelle on tarpeellisia. Kahvilan jälkeen käytiin vielä altaalla tunnin verran, että varmasti unia ei vois välttää. On muuten ihaninta hommaa ikinä olla keskellä päivää uima-altaalla 40 asten lämmössä.
Eilen kävi slovakkiäiti kylässä pikku-Saddamin kanssa. Sillä nimellähän se poikaansa kuttuu. Olivat olleet kotimaassa pari kuukautta eikä olleet takasin halunneet palata. En ihmettele ja toisaalta ihmettelen. Slovakialaisia ei kai tässä kaupungissa paljoa ole ja ne kaikki vähäsetki on hyvin epäsosiaalisia. Jana on kuulemma yrittäny nettisivujen kautta saaha kontaktia muihin, mutta kukaan ei halua olla toistensa kanssa tekemisissä. Ovat olleet nyt yli 6 vuotta tässä maassa, eikä heillä oo yhtään slovakkituttuja. Janan mies on Pakistanista ja se oli koko kuukauen ajan, jonka se oli slovakiassa ollu, valittanu sitä kuumuutta ja maannu sisällä. Vaikka se on jo valmiiksi tummaihoinen, se häpeää sitä väriään ja välttelee aurinkoa, ettei tummuisi enempää. Vesipuistossa sillon viime keväänä se oli kokoajan varjossa ja valitti. Saman oli tehny nyt. Samoin se yrittää saaha poikansa pysymään auringosta kaukana. Ja vaimo makaa auringossa aina ku kerkiää, et tummuis. Tasan ei käy onnenlahjat.
Nokian miehillä on täällä joku ihme kuntoiluinnostus. Ovat menossa porukalla maratonia tai puolimaratonia juokseman joulukuussa. Oma mieskin tuli yks päivä töistä ja arvuutteli, että mitä hän tekee joulukuun olisko nyt 9. päivä. No juoksee puolimaratonin. Todisteena siitä on jo pari viikkoa sitten ostetut taas uuet lenkkarit, joita on nyt kyllä käytettyki suht ahkerasti. Ite jätin erittäin sujuvasti omat lenkkarit Suomeen, koska niihin meni vähäsen maalia. Uusia ei oo vielä tehny mieli lähtä ostamaan. Ehkä ens kuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti