Matka oli ja meni jo

Kyllä mennä vilahti ohi nopeasti Helsingin mm-reissu. Slovakkikaveri perui matkansa ihan viime minuuteilla. Ramadan-paastoaikahan loppui tällä viikolla ja se pani aikataulut ihan uusiksi. Kamulla oli hevonen tulossa lentokoneella Dubaihin jostain keski-euroopasta ja lentoyhtiö aikaisti hepan lentoa 4 päivällä, joten se osui kisalauantaihin. Asia jäi niin viime tippaan, että koneessa vasta tarkkailin muita matkustajia, enkä Martiinaa sieltä bongannut. No, toisaalta tätä melkein toivoin, koska näin sain olla ihan ittekseni ja kuljeskella ympäriinsä.

Oli aika outoa olla itekseen noin monta päivää. Ekana iltana oikein piti miettiä, voiko vaan oikaista sohvalle ja nostaa jalat ylös. Eikö muka ole ketään ulkoilutettavaa tai syötettävää ja nukutettavaa? No ei ollu. Ihan sain elefantin jaloiksi muuttuneet koipeni nostaa rauhassa ylös. Loppujen lopuksi tuota turvotusta kertyi sellaset 3-4 kiloa neljässä päivässä, eikä siihen liity kuin yksi kebab-annos ja purkki pringlesiä... ja ehkä jotain muuta, muttei paljoa. Pitkät lennot ja sellanen 10 tuntia istumista ei hyvää tee.

Itte kisat oli ihan loistavat. Viimeksi oon agin mm-kisoja ollu livenä seuraamassa 2004 Italiassa. En kyllä tiiä, onko kehitystä siitä enää kovasti tapahtunut, Italiassakin koirat oli loistavia. Ehkä suurin ero oli juoksukontaktien määrä, joka oli aika korkea, varsinkin mediluokassa. Suomalaisten suoritukset makseja lukuunottamatta oli aika... no... sanotaanko, että ei-hyvät. Makseilla en suoraan sanottuna olis noin hyviä suorituksia oottanu, onneks meni näin päin. Eniten mieleen jäivät miniluokan sveitsin villisohjaaja, joka on kahminu jo useampia mitaleja vuodesta toiseen. Medeistä ei oikeastaan erityisemmin kukaan enää muistu mieleen. Makseista historian eka tummaihoinen mitalisti, kultaa saanut jenkkipoika oli aivan huikee. Hopeaa saanutta norjan Jan-Egiliä en oo koskaan nähny livenä, mutta finaalirata oli aivan sairaan hieno. Monia tosihienoja koiria ja ohjauksia oli joka päivä kaikissa luokissa, mutta eniten huomiota ainakin meän akkakatsomossa keräsivät jostain syystä Kroatian ja Brasilian joukkue. En kyllä muista, mitä ne koirat teki, mutta jotenki ne sai meät naispuoliset valppaiksi... Siinä jo suunniteltiin (koirien) astutusmatkoja keski-euroopan puolelle ja vierailevia kouluttajia hieman kauempaa. Mainittakoon, että olin kotiinpaluumatkalla eräänkin Kroatin kanssa samaan aikaan lentokentän ärrällä. Oli muutenkin useampia kisaajia sekä kannattajia maanantaina kotiin lähössä.

Kisapäivien välissä kävin ihailemassa Helsingin syksyä ja ruskaa. Ihanat oranssit vaahteranlehet kait jäi jotenki mieleen ja ekaa kertaa lentokentällä oliki haikeaa lähteä maasta pois. Ehkä tuolla lyhyellä visiitilläki oli vaikutusta asiaan. Muuten keskustassa kulutin ehkä 3 tuntia ja sata euroa tuliaisiin. Tuli ostettua kaikkea pientä, mitä ei täältä saa, kuten kaikkea Muumi-krääsää (purkkaa, karkkia, hammastahnaa, kangasta), kirjoja ja mm. Ti-ti-nallea. Suomi-astioita mun piti ostaa, mutta jätin tyhmänä sen lentokentälle. Eihän siellä just niitä lautasia ollu, joita oisin halunnu. Jotain piti ostaa, joten aloitin sitten muumi-mukien keräämisen. Olihan sitä mulle luovutettua luottokorttia pakko käyttää. Harrastan myös julkkisbongausta ja yleensä jos jonkun näkee, niitä näkee sitten 4, kuten nytkin. Oikeastaan niitä oli 5, jos Nina Heralan ja Lorenzin lapsikin lasketaan mukaan. Muita oli Anna Hanski ja Agnes Pihlava, joka oli kampin supermarketin kassalla ja ei, en vaihtanu sen takia kassaa, kuten joku jo kerkis kysyä.

Raskaus siis etenee kovaa vauhtia, turvotusten kera. Jos jalat ristissä istuu lattialla, jää allaolevaan jalkaan hillitön kuoppa. Sitten sitä kuoppaa pystyy painelemalla siirteleen, tosi kivaa. Tällaista se oli ekan raskauenkin aikana. Tarkistin just kalenterista ja 32.viikko on nyt menossa. Vaavi on keskimäärin 40 senttiä pitkä ja äitin keskimääräinen painonnousu olis 9 kiloa. No mulla on nyt sellaset 15 kiloa. Tällä kertaa toivottavasti en pääse siihen 30 kiloon, joka viimeksi tuli. Luultavasti en pääse, koska leikkausaika on merkattu kalenteriin 24.11 marraskuuta. Gyne tarkisti istukan paikan ja totesi, että se ei ole senttiäkään siirtyny, eikä enää kerkiä siirtymäänkään. Sain itte valita päivän ja huvikseni sanoin, että joo, haluaisin lapsesta jousimiehen, koska me ollaan niin hyviä tyyppejä. Gyne totes, että jos sää kerta haluat ni tehään siitä jousimies! Nyt siitä siis kai tulee sellanen, ellei ala syntymään liian aikasten.

Kerttu oottaa jo ihan innoissaan pikku... ? Sukupuolihan on jo tiedossa, mutta julkaistaan se vasta sitten kun aika on. Aika moni sen kyllä jo tietää. Kerttu ei ole kertaakaan sanonu mitään negatiivista uuesta tulokkaasta. Oottaa, että saa leikkikamun ja pääsee hoitamaan. Olen kertonu sille kauhutarinoita rääkyvästä kakarasta ja menetetyistä unista. Yhessä ollaan osteltu jo vaippoja, viikkailtu vaatteita ja keksitty nimiä. Muuten on tainnu neitistä tulla jo iso tyttö. Tänään ekaa kertaa sain sen kiinni piruuenteosta. Saksien antamisen jälkeen otin imurin kouraan ja aikani imuroitua kuljin sen huoneen ohi ja eikös vaan ollu just alottamassa keinuhepan harjan saksimista. Kysyin vaan, että mitä sää teet ja neitillä meni suu muikeaksi ja juoksi vähän matkan päähän ja tillitteli sieltä. Kerroin ettei hepan harja siitä enää kasva, jos sen leikkaa ja että vaan paperia saa leikata. Myöhemmin löysin sen huoneen sohvalta leikattuja nallenkarvoja ja eri nalleista irroitettuja pesuohjelappuja. Niistä en oo viittiny mainita mitään, koska ne oli tehty ennen sitä heppajuttua.

Mitäs Dubaihin muuta? Eilen käytiin pitkästä aikaa kissarannalla. Mennessä käytiin ostamassa misuille ruokaa, mutta itte rannalla ei nähty yhtään ainutta kissaa. Toivotaan, että municipality olis eliminoinu ne mirrit kesän aikana, mutta tuskin vaan. Takastulomatkalla pysähyttiin tavoistamme poikkeavasti uuteen ravintolaan, jossa kesken maittavan hammourannoksen ohi ajo kyttäauto pillit vinkuen. Kuulosti siltä, että se jäi väijymään siihen vähän matkan päähän ja niin se jäikin. Sitä seurasivat yhteensä 20 urheiluautoa. Etupäässä oli punaset ferrarit ja joukossa myös muutama corvette ja liekkö jokunen porchekin. Lopussa taas pari piipaata.

Meän autohankinnoille kuuluu hyvää. Joku varausmaksu on maksettu ja auto siis tulossa, ajankohasta ei tietoa. Yllätyin kyllä kun kuulin, mistä autosta nyt on kyse. Ihan tavishenkilömalli, mutta mulle kuiteski yllätys.

Jaahas, taas tunti vierähti tässä kirjoitellessa. Kallista kotiäitin vapaa-aikaa siis ihan hukkaan. Samalla tässä oon kyllä kuunnellu kuulokkeilla bb-taloa, ettei se nyt ihan hukkaan kummiskaan. On tuossa myös "lailliset" nettilatauksen menossa, huomenna saan kattella sen nelosen esittämän ekan mm-kisajakson. Vois kyllä välillä mennä aikasemminkin nukkumaan. Yleensä siinä seiskan aikaan joutuu viimeistään hyppään veskiin ja siinä maha-asukki samalla herää eikä niien kick-boxing-reenien aikaan enää kykene nukkumaan. Jotenki se keskiraskauen yliaktiivinen olotila on jääny kokematta.