Se on täällä tänään!

Tai siis eilen. Kontti tuli ja yli 100 pahvilaatikkoa sen sisällä. Ihan kuin olis ollu joulu. Ei yhtään tienny, mitä sieltä laatikosta esiin tulee. Kokoajan ootin ja pelkäsin gekkoa, mutta yhtään ei löytyny. Vähän olin pettyny. Olis tästäki jutusta saanu vähän jännittävämmän... Jännittämistä oli lähinnä siinä vajaan sadan neliön ahtamisesta 52 neliöön. Kyllä ne mahtuu, mutta eihän täällä siistiä ole. Varastot oli jo ennalta täyttä kaikkea soopaa ja varsinki vaatekaapit pursuaa. Täytyy isolla käellä alkaa rankkaamaan tavaraa pois. Jos vakavasti miettii, niin mikään tavara ei ole elämää tärkeämpi, joten pakko luopua vaikka mistä. Vaatteita vein jo ison kassin UFFin keräyslaatikkoon. Roskikseen menee myös kaikenlaista. Kirpparille en ainakaan omia vaatteita ala kuskata. Vähitellen vois alkaa päättämään, joko lastenvaatteet pannaan menemään vai säilytetäänkö vielä. Viime yön jälkeen olisin heti valmis panemaan kaikki kiertoon.

Kontti tuli viimeisen lupauksen jälkeen 5 minsaa etuajassa, matka kesti noin 7 viikkoa yhteensä. Kaikki oli tosi hyvin pakattu, yhestä lautasesta oli palanen pois, muuta vikaa ei ollu. Minä purin keittiössä astioita ja muuta sälää, mies purki olkkarissa ja 2 työmiestä kanto tavarat sisään. Posiviiviset miekkoset sano jossain välissä, että valmistaudu nyt kun alhaalta tulee kohta hiukan keittiön lattiapinta-alaa isompi ruokapöytä. Hyvin se lopulta mahtu. Tuolit ei niin hyvin.

Tänään ajoin oven eteen auton kun Hemppa nukku päikkyjä kaukalossa. Aattelin samalla kantaa akvaariotarvikkeita (wtf??? niinpä hyvinkin... tilapäisessä mielenhäiriössä olen antanu periksi akvaariolle) sisälle. Johan tuli isännöitsijä kertomaan, että tulen saamaan valituksen jos jätän autoni siihen pihalle. Mies on oikein mukava ja kertoi, että pihalla verhot heiluu jokseenkin tiheään ja kaikesta valitetaan. Eilisestä kontin pihalle tuonnista oli heti tullu valitukset. Ihmettelin kun varaston käytävälle jääneestä jääkaapista (en tiiä, miksi sekin piti tuua Suomeen) ei vielä oltu valitettu.

Tässä kaaoksen keskellä en tiiä, toivoisinko, että nopeasti löydettäis joku uus koti vai olisko kiva välillä hengähtää, eikä heti tarttis pakata just purettuja tavaroita. Kirkkonummen sundsberg nyt kiehtoo kumman lailla taas. Espoon Kalajärven esitteet heitettiin eilen roskiin.

Sunnuntaina olin pitkästä aikaa kisoissakin purinalla. Oli piirinmestaruuskisat ja eessä 5 rataa, 2 henk.koht.rataa Hipolla, yks joukkuerata ja lainakoira-Rallilla (omistaja-Kaisalla jalka revähtäny) 2 rataa. Hipolla perusradasta ihan ok-nolla ja toinen sija. Hävittiin melkein 2 sekkaa voittajalle ja se suunnilleen raivostutti. Oma ohjaus tuntu aika letkeältä, että olishan siinä voinu kiristää, mutta nolla mikä nolla, se on tavoite. Hyppäriltä tippu yks saakelin rima, se eka tälle kisakaudelle. Että ottaa pattiin, mutta olin kuulemma täysin koirarukan eessä. Muuten ohjaus meni miten sattuu, oli tosi mutkarata, mutta mukava. Joukkuerata meni vähän ku vasemmalla käellä nollalla. Ralliparka näytti siltä, ettei olis mun mukaan ollenkaan lähteny, istua tönötti ihan väärään suuntaan. Lähti kuitenki mukaan ja pakko-nolla ekalta, toiselta mun ohjausvirheestä hyllylle radan puolivälissä. Rallin radoilta ei minkäänlaista muistikuvaa, kaikki energia meni siihen, että sai sen pysymään mun mukana. Omalta osalta 5 rataa oli liikaa. Motivaatiota riitti just kummankin koiran ekoille radoille. Ehkä se 9 tuntia kisapaikalla oli liikaa.

Huomenna pääsee tästä kaaoksesta vähäks aikaa pois. Lähen lasten kanssa Tukholmaan päiväksi. 2 yötä Siljalla ja päivä Tukholmassa.

Bloggaaja laiskottelee

Ei millään jaksaisi päivittää blogia! Tänhän piti olla vaan Dubain ajan blogi ja vaan jatkuu, jatkuu, jatkuu. No jos joskus jotain viittis naputella. Se 8 päivää oli ja meni aikoja sitten. Ei ole tavaroita näkyny, mutta huomenna kuulemma niien pitäis jo olla Suomessa. Autot on (luojan kiitos, tai luojan ja luojan...) tullunna viikko sitten. Sen jälkeen en ole julkiseen kulkuneuvoon jalallani astunu enkä ole reeneissäkään käyny. Mihin kummaan sitä saa kotiäiti aikansa kulumaan kun ei muka reenaamaan pääse? Mitään ei oikeen ees tehä eikä mitään saaha aikaiseksi.

Paitti että Ojankoon mentiin viikko sitten julkisilla! Olipa projekti. Haagasta lähettiin ysin jälkeen keskustaan menevään bussiin. Keskustassa vaihettiin Mellunmäkeen menevään metroon. Päätepysäkiltä vaihettiin taas bussiin ja mentiin vähän vikasuuntaan lopussa... Pari pysäkkiväliä piti palata takas ja jatkaa jalkaisin pari kilsaa, loppumatkalla kehä kolmosen ylitys. Perillä kisoissa oltiin joskus ennen kahtatoista. Autolla sen matkan tekis ehkä parissa kymmenessä minuutissa. Mutta mitäpä sitä tekis muuta sunnuntaina? Katteltiin kisat, reenailtiin hitusen verran välissä ja sama kotimatka takas. Kotona 3 tuntia luvattua myöhässä.

Sattuipa varmaan kummallisin juttu ikinä silläkin matkalla. Ooteltiin paluumatkalla ekaa bussia jossain Mellunmäen pysäkillä. Hemppa nukku kärryissä pyörätiellä ja me oltiin Kepan kanssa ehkä 10 metrin päässä keräämässä kukkia. Katoin, että tuleepa siellä huonokuntoinen juoksija, noin 30v miekkonen, joka jauhaa samalla purkkaa. Se ohitti meät ja Kepa katto sitä haavi auki. Näin sivusilmällä, että se heitti jotain mettään. Kerttu sano, että äiti kato! Se näytti siltä ku se olis heittäny meän vesipullon mettään. Kysyin, että mitä se teki? Oliko se meän vesipullo? No oli se. Herra nappas meän vesipullon Hermannin kärryistä ja kai nähtyään, että siinä oli Kertun pampula kiinni, nakkas sen menemään. Sen verran oli vielä röyhkeä kaveri, että jäi puuskuttamaan ehkä 20 metrin päähän meistä ja sylkemään limojansa. Olin niin ällikällä lyöty, etten saanu sanaa suusta (taaskaan) ja bussikin tuli.

Nettikin saatiin vihdoin kotiin (netin lisäksi meillä ei suunnilleen ole muuta ku tuo ekassa kuvassa oleva matkalaukku). Varmuuden vuoksi haettiin vielä nettitikkuki kaheks viikoks. Tai siis se pitää palauttaa kohta jos ei halua sitä sitten vuojeksi tai jotain. Viikonloppuna käytiin mökillä testaamassa nettiyhteyden toiminta jumalan selän takana ja toimi. Hiukka hitaasti, ellen sanoisi jopa sairaan hitaasti, mutta toimi kumminkin. Kyllä siellä mökillä muutaki tehtiin. Ideana oli nurmikon jyrsimellä "tasoittaa" sitä pihaa ja nakata uuet siemenet. Kyllähän sillä jyrsimellä sai siitä pihasta niin taistelukentän näköisen, että ehkä olis pitäny jättää homma tekemättä... Kanttarelleja myös löyty pussillisen verran ja puolukoitaki kävin käsin noukkimassa. Yllättävän mukava viikonloppu kyllä oli.

Asuntorintamalla tilanteet vaihtelee. Ollaan käyty nyt Espoon perämettässä eli Kalajärvellä kattomassa rivareita. Ihan ex-tempore lähettiin, vaikka tiiettiin paikan olevan kehä kolmosen ulkopuolella. Talot oli tosi kivat ja uuet. Ne on vaan niiiin kaukana. Eilen kurvattiin mökiltä erittäin fressinä suoraan Vantaalle esittelyyn. Oli sekä pienkerrostaloa että rivaria. Ekan kerroksen ykstasonen pienkerrostalokämppä oli hyvä, mutta se Lidl takapihalla ei ihan kolahtanu. Tänään sitten uuella idealla uuteen nousuun. Asutaan tässä, tehään keittiöremppa ja ostetaan tontti jostain. Huomenna kaikki on varmaan taas toisin. Oliskohan tässä kuvassa olevassa Mellunmäen aseman talossa yhtään LUUKKUA vapaana? Näyttäis niin viehättävältä.

Viikonloppuna nettitikusta oli oikeasti hyötyä. Agilityn mm-kisat oli Itävallassa ja ei ihan olis koko viikonloppua viittiny istua sisällä koneen ääressä. Mökillä pysy hyvin kärryillä tuloksissa. Samoin purinalla kisoja kattomassa oli kone ajan tasalla. Paitti että akku tietysti loppu just kun viiminen suomalainen oli radalla... Mineissä mahtavasti tuli Suomeen kultaa. Medeissä tuli joukkuekultaa ja makseissa sijat 4 ja 5. Ei siis yhtään hullummin. Sen verran taas ärsytti olla netin varassa, että päätettiin lähteä ens vuonna mm-kisoihin (luultavasti Saksaan). Jos ei päästä joukkueeseen (eka pitäs tehä tuplanolla, sitte muut nollat, sitte vielä pärjätä karsinnoissa... heleppoa ku heinänteko) ni sitten katsomoon.

Eihän sitä nyt sentään ihan ole laiskoteltu. Tai liekkö se tämäkään niin tekemiseksi luettavaa on... Kertun kanssa käytiin 4v-tarkastuksessa. Neitihän saa nostaa yhen lisäsormen pystyyn torstaina. Neuvolassa piti piirtää, tietää värejä, kertoa kuvista, tehtiin näkö- ja kuulotestit, käveltiin viivaa pitkin, punnittiin (16kg), mitattiin (103cm) ja rokotettiin. Kaikki meni aivan älyhyvin. Kuulokkeet ja silmälasit meni päähän ku vettä vaan. Rokotuskin sai vaan silmät vähän punottaan, mutta kyyneltäkään ei tullu. Kaikki oli ok, joten seuraava käynti vuojen päästä. Kävin muuten elämäni ekassa vanhempainillassaki. Ihan tuntuu melkein olo jo aikuiselta tuon jälkeen...

Ja taas muutetaan leiria...

...nimittain huomenna poistutaan tasta hotellista kahen viikon jalkeen omaan kotiin. Edelleen tyhjaan sellaiseen. Huonekalujen arvioitu saapumisaika on 8 paivan paasta. Siita autojen saapumiseen pitais menna muutama paiva lisaa. Laskin uuestaan tan kesan majapaikat ja sain niita kaheksan. Korkeasta lukumaarasta huolimatta meilla yot menee nykyaan aika hyvin. Hermannin oiset maitotarjoilut koki karun paatoksen kun en enaa jaksanu herailla kahen tunnin valein herraa syottamaan. Paatin, etten syota ennen aamukuutta. Luultavasti Hemppa kuuli sen, eika ees pyytany mitaan koko yona. Sita ei oikeasti ole tarttenu yhtaan huudattaa, vaan se jotenkin meni ilman itkuja.

Kertun kerhokin on alkanu sujumaan. Eihan siina kerhossa mitaan ongelmaa ole ollukkaan, mutta sinne jaaminen on ollu iso ongelma. Neitia ei ole koskaan mihinkaan hoitoon jatetty, paitti Dubaissa 1,5 kertaa. Eka kerta meni ilman itkuja ja toinen loppu ekaan tuntiin... Taalla tehtiin niin, etta ekat pari kertaa olin koko kolme tuntia siella kerhossa mukana ikaanku taustalla H:n kanssa. Kolmannella kerralla sain pitkan neuvottelun tuloksena kayda kaupassa valilla mutkan. Sen jalkeen kerhon vetaja ehotti, etta jos seuraavalla kerralla vaan jatan sen vahan ajan paasta. Seurauksena tietty puolen tunnin dramaattiset itkut. Oli huutanu yli puol tuntia suoraa huutoa ja valilla vetany henkea. Tata jatku muutama aamu kunnes tanaan... ei itketty lainkaan! Eilen aamulla iski viela kamalat mahakivut matkalla kerhoon ja viela kerhon eteisessa hivvea nalka. Tanaan jopa hymyilytti ja iloisin mielin vilkutettiin aitille siita vilkutusikkunasta. Muista kerholapsistakin puhutaan jo kaveri-sanalla. Kerhohan kestaa sen 3 tuntia kerrallaan ja se sattuu olemaan vartin kavelymatkan paassa purinalta (koirahallilta). Siina on reippaasti aikaa reenata vaikka mita.

Hipon kanssa on keskitytty perustreeniin ja syomiseen. Hallilla olen kayny pari kertaa viikossa tekemassa valmista rataa... En juurikaan ole mitaan suunnitellu, tehny vaan jotain perusjuttuja. Ei paljoa jaksa yksin raahata mitaan. Josko tassa nyt paasis johonki reeniryhmaan niinku silta kylla nayttais. Haluaisin sellaiseen ryhmaan, joka alkais vasta ysilta illalla, jolloin lapset olis jo nukkumassa, mutta sellaista sopivaa ei oikein ole. Hipon kylkiluitten peitteeksi saahaan varmaan jo kohta jotain, koska neu nayttaa maistuvan. En oikein tiia maaraa, paljonko se saa sita syya, mutta nyt oon antanu syya melkein niin paljon ku syo. Kiva naha oman koiran kerranki nauttivan syomisesta. Kisoihin tulee tai on tullu jo aika pitka tauko. En uskalla mihinkaan ilmoittaa sita kun ei ole sita autoa. Mm. Ojangossa on kylla kisoja ollu, mutta sinne on turhan tyolasta menna julkisilla. Toisaalta, eipa tassa kisoihin ole kiire. Piirinmestaruuksiin sitten varmaan seuraavaksi kuun lopussa.

Asunnon haku on hitaahkosti kaynnissa. Yhessa esittelyssa kaytiin viime sunnuntaina. Mentiin Kirkkonummelle sundsbergiin. Ollaan siella kayty viimeksi 4 vuotta sitten. Nyt katottiin kolmen makkarin rivaria pikkuruisella pihalla. Tultiin lopulta siihen tulokseen, etta se on liian kaukana. Asuinalue on ihanin ikina, talot kivoja, halvempia ku esim. Espoossa, mutta vahintaan 20 kilsan tyomatka on liian pitka.

Eilen tuli tavattua myos tyokavereita. Tai voiko niita sanoa tyokavereiksi jos ei ole ollu toissa neljaan vuoteen? No anyway, tavattiin Sellossa ruuan merkeissa. Oikeastaan meista yks vaan oli toissa. Kaks on hoitovapaalla, yks viimeisillaan raskaana ja yks vaan toissa. Oli kylla mukava rupatella ja paivittaa tapahtumia. Yksikin oli saanu lapsen tammikuussa, enka tienny asiasta mitaan. Talle viimeisillaan esikoistaan oottavalle jakelin tosi hyvia neuvoja ja kielsin ostamasta mm. sitterin ja altaallisen hoitopoydan. Toivottavasti en saa myohemmin syytteita niskaan, mutta ainakaan itte en ole moisia tarvinnu. Illalla mentiin viela ex-Dubai-Tiinan kanssa elokuviin. Oli korkea aika paasta kotoa pois. Kavi nimittain niin, etta kun olin lahossa ja annoin ohjeet Hempan syottamisesta, mies kysyi, etta mista maa tiian, millon silla on nalka?

House hunting ja turistikierroksia

Torstaina mentiin miesta vastaan kentalle ja vikanahan se sielta tuli. Oli jaany kas kummaa matkalaukut jonnekki. Silloin ei viela tiietty, etta ne ei ollu koskaan lahtenykaan Dubaista ja etta niien saapumiseen menis 4 paivaa... Lopulta se laukku tuli suurin piirtein palasina ja mukana oli laukkuliikkeitten yhteystietoja. Perjantaina taas kerran pakattiin ja hurautettiin Espoon puolelle huoneistohotlaan kaheks viikoksi. Paikka on ihan kiva, rauhallisella paikalla, rauhallinen talo. Ymparisto sen sijaan sellainen, jossa en toivoisi lapseni kasvavan... Selloon matkaa vajaa kilsa, josta lahtee lahimmat julkiset kulkuneuvot.

Paivan polttava aihe meilla on uusi koti ja sen ettiminen. Hakukriteerit on niin valjat, etta niihin mahtuu varmaan monta sataa kamppaa 50 kilsan sateelta. Ei siis oo helppoa. Ei osata ees paattaa, halutaanko kerrosta, rivaria vai omakotitaloa. Kaikki kolme paakaupunkiseudun kaupungit sopis. Oikeestaan Vantaa on kylla melkein jo jatetty pois. Eilen kaytiin muitten turistien (?) tapaan pitka kierros Helsingissa kattelemassa maisemia. Lahettiin rautatieasemalta espalle, siita torin ja rannan kautta tahtitornin maelle, kaivopuiston kautta ullanlinnanmaet ja eirat, punavuoren ja kampin kautta taas junalle. Matkassa meni ehka 5 tuntia. Tuli syotya evaat, jatskit ja vahan katteltua myos purjehuskisoja. Paasin piipahtamaan jossain hiukka paremmassa elaintarvikekaupassa, jonka kylla ennustan meneen konkkaan alta aikayksikon. Kuka ostaa timangipantoja fifilleen riittavan usein? Tai jotain juicy couture-pukuja? Maastokuvioista, pinkkia, turkiskauluksella? Anyone? Ei nouse yhtaan katta... Loppumatkalla osuttiin myos Moko markettiin, jossa oli mm. Dubaista tuttuja Intia-kaappeja, ehka 30 prossaa kallimmalla kuin Marina-kaupassa. Kierroksen saldona kipeat jalat, monta uutta paikkaa nahtyna, muutamat julkimot ja miljoona turistia. Turisteja on joka paikka taynna huolimatta siita, etta niita on kuulemma paljon vahempi ku ennen.

Tanaan jatkettiin hiukka lyhyemmalla kaavalla Helsingin kierrosta. Aamulla koitettiin ettia sopivia asuntoesittelyja, mutta yhtaan tosi mielenkiintoista ei ollu. Ainakaan juna- tai bussireitin varrella. Lompsittiin vaan keskustaan ja taas saatiin monta tuntia meneen. Kaytiin mm. hietaniemen hautausmaalla Kertun mummon haudalla. Mielenkiinnon veti kylla eniten ne oravat, joille pahkinoita oli onneks mukana. Yks tuli jopa Kepan kaesta ottamaan syotavaa. Kertulla oli muuten kerhossaki pahkinoita viimeks pikkupussissa mukana ja evastauolla se oli sanonu, etta mulla on oravien pahkinoita (maapahkinoita) mukana. Kerhotati oli pitany hiukka arveluttavana syya niita, mutta neiti oli sanonu, etta Jonna on antanu luvan syya niita. Tati oli kyselly, etta onko se Jonna joku sun kaveri vai kuka, muttei neiti ollu vastannu. Koko tan viikonlopun on meita sanottu omilla etunimilla, ei olla oltu aitia ja iskaa ollenkaan.

Muuten Kerttu on kotiutunu yllattavan hyvin "uuteen kotimaahansa", sehan oli nelisen kuukautta vanha kun Suomesta lahettiin ja ens kuussa tayttaa nelja vuotta. Vaikka kokoajan ollaan vaihettu leiria ku mustalaiset konsanaan, on Kepa nukkunu jopa yonsa lahes ilman heratyksia. Tana kesana ollaan oltu jo viiessa eri majapaikassa. Pikkuveljen nostaminen vaan on asia, jonka kielto ei mene perille. Muutaman kerran on iltasatu jo pitany jattaa lukematta liian monen varotuksen saannin takia.

Kesakuulemisista oon tyystin unohtanu mainita Hipon tokouran jatkumisen. Tulihan sita treenattua tokoakin jonkun verran talven aikana, mutta ne ryhmapaikallaolot jai siihen yhteen kertaan, joka tehtiin kahta paivaa ennen kisoja. Paikalla kuitenki pysyttiin, kuten ryhman muutkin koirat ja tasaisesti ok pisteita kaikista liikkeista. Kapulakin tuotiin ja luoksetulossa pysahyttiin. Tuloksena avoimesta joku 180 pojoa ja siirto voittajaan. Mehan ei kayda ku ne tarpeelliset kokeet per luokka, eli koulutustunnuksia ei haeta. Ens vuonna tavoitteet voittajan lapimenoon. Ehka..

Nyt ku on ees jotain agikisoja takana, on onneks mahollisuus paasta jonkun kameraanki. Belgikisoissa oliki kuvaaja, joka pani otoksensa nettiin. Sielta loytyy Hipostaki mahtavia kuvia, esim. tama otos, joka todistaa suhteellisen hyvat ominaisuudet hypata taysin mutkalla... Ei muuten ole viela yhtaan rimaa tippunu tana kesana. Viime vuonna niita tais tulla useampiaki.

Talla hetkella Hippo on luurangonlaiha. Ei ole oikein ollu motivaatiota ees tarkkailla sen syomisia, kunnes hoksasin sen olevan sairaan laihassa kunnossa. Syominenhan on sille muutenkin ongelma, kun ei maistu niin ei maistu. Asia on sentaan jollain tavalla jo korjaantunu. Kavin hakemassa koetteelle potkon neuta kaupasta (samalla ku uusittiin kisoissa poikki menny joka-koiran-omistajan-kauhu-vehe eli flexi). Ja se sattu maistumaan! Eli siis nain helppoa. Saahaan jattaa kissanruuat nykyaan kaupassa kissojen omistajille ja siirtya koiranruokaan :)

Ai niin, meinas unohtua. Kesan aikana oon tavannu enempi ku aikasempina vuosina naita muita "suomalaisia dubailaisia" tai entisia dubailaisia. On tavattu esim. Sonjaa, Tanjaa, Carinaa ja Ilsea. Voin sanoa, etta joillekkin tuo mahan kasvatus nayttaa olevan akuuttiaihe???

Kirjastossa taas

Kepa oli ekaa kertaa tunnin verran yksin kerhossa eikä ees itku tullu. Puolitoista tuntia siinä maanittelussa kyllä meni.

Alla pitkästä aikaa kuva. SIinä kaikki serkukset isiensä kanssa. Kerrankin sattui kaikki olemaan samassa paikassa.

Arkielämään sopeutumista

Tällä hetkellä istun kirjastossa Kertun kerhon lähistöllä. Kerho alkoi eilen ja vielä en ole sieltä pois itte päässyt. Huomenna ajattelin koittaa moista. Kontti on Dubaissa pakattu reilu viikko sitten ja tavarat sekä autot seilaa jossain, toivottavasti kuun vaihteen jälkeen jo täällä perillä. Mies on tulossa parin päivän päästä ja silloin pakataan vaatteet ja matkataan ihan niin kauas kuin Espooseen johonkin perämettiin huoneistohotelliin pariksi viikoksi. Nyt ollaan muutama yö vietetty omassa Haagan kämpässä patjoilla ja laina-astioilla. Telkkuki löytyy, mutta mökiltä raahattu digiboksi sattui olemaan väärää mallia. Varaston lukotkin saatiin murrettua huoltomiehen pihteillä lopullisesti paskaksi, mutta digiboksia ei löytyny. Tietsikan raahasin rinkassa mökiltä kans, mutta kellään naapureilla ei taida olla langatonta nettiä.

Oma kappaleensa voisi olla myös tuo mökiltä kotiin muutto ilman autoa, mutta kuitataan se vaan niin, että rinkka selässä (rinkassa vaatteita, tietsikka, Kepan autopalli yms), Hermanni turvakaukalossa kärryissä, kärryissä roikkumassa matkasänky, sateenvarjo yms, Hippo 30 sentin rikki menneessä remmissä Kertun auttavissa (?) käsissä ja tällä bändillä tyhjään kämppään kaupan kautta... Muutaman kerran voin myöntää hermojen kilahtaneen ennennäkemättömästi tämän vajaan kuukauden yksinhuoltajuuden aikana, mutta onneks apu on jo kohta tulossa. Ekaks aattelin mennä elokuviin kattomaan Brunoa.

Muutamat kisat on käyty, reeneissä ei. Belgikisoissa kahesta radasta yks hylly ja hyppynollavoitto, joten hyppyvalioksi säälittävän helpolla. Viime viikonloppuna oltiin yrittämässä tuloksia Janakkalassa kolmella radalla, joista yksi tais olla vitonen, yks hylky ja yks nollalla kakkonen. Reeniä tarttis kumpikin, itte myös kisapäivän ruoka-ja nestehuoltoon pitäis paneutua ja ainaki muistaa juua. Janakkalassa meinas monta kertaa pökrätä kun kyykystä nousi ylös. Kyllähän sitä tällä metodilla laihtuu, mutta joku raja kuiteski. B-maajoukkueeseen laitoin lyijykynällä kirjoitetut pitkän hakemuksen, joka hyväksyttiin, joten ainakin reeniä on tulossa. Lisäks tais löytyä ryhmäpaikkakin talvikaudelle.

Kerttu on aika riemuissan edelleen Suomesta. Äsken käveltiin ehkä 300 metriä kerhosta kirjastolle ja sillä matkalla kärryihin piti kerätä omenia ja tammenterhoja. Myös kepit kelpaa. Hermanni on alkanu nousta tukea vasten seisomaan ja hampaitaki löytyy jo 6 kipaletta. Lääkäriin mennään ens viikolla ottamaan mitat ja kattomaan kehistystä. Jonkinmoista kehitystö vois saaha ainaki ikuiseen murheenkryyniin eli nukkumiseen. Aika vähillä herra näyttää pärjäävän öisin.

Haagan naapurit ratkes varmasti riemusta heti ekana päivänä kun huomasivat lapsi- ja koiraperheen saapuneen heän iloksi. Nyt ne ei saa nukkua öisin (Hermanni heräilee) eikä päivisin (Hippo kiljuu yksikseen). Onnittelut heille!

Heinäkuun päivitystä

Pikainen tili Suomeen paluusta:

-Avoimissa SM-kisoissa loistoavaus, hopeaa yksilökisassa. Karsinnassa oltiin vasta en-ees-muista-mones. Otin vähän lisämutkaa ja kontaktikurssia, nolla kummiski.
-MM-karsinnoissa oltiin nollakoirakkoina, loistavat suoritukset, kunhan ekasta luistelusuorituksesta toivuttiin ja heitin lenkkarit nurkkaan.
-Mökkeilyä ollaan harrastettu kokoajan, nyt tänään sivistyksen parissa Nokialla, miehen työt jatkuu viikon verran Suomessa ennen lauantaista Dubaihin paluuta.
-Lapsille neuvolat varattu, muuttoilmoitukset tehty, Kelalla käyty, Kepalle saatu kerhopaikka!
-Rusketukset lähteny, mutta muuten tosi mukavaa :)
-Hermanni alias Hemuli täyttä jo 8kk tällä viikolla, ryömii sujuvasti ja nousee istumaan.

Sellanen pikahomma.

Bye bye Dubai!

Kaks vuotta siellä piti olla, reilut kolme vierähti. Tärkeimpänä tuliaisina aikaan saatiin Hermanni, lapsiahan sinne lähin "tekemään". Monta kertaa suunniteltiin jonnekin muualle lähtöä, oli tyrkyllä maita niin Euroopassa kuin muuallakin. Jostain puskan takaa taas kerran tuli työpaikka Espoossa ja sinne mies nyt sitten menee. Pari kuukautta tätä ollaan vatvottu ja nyt se on päätetty. Minä ja lapset sekä Hippo ei käytetä sitä paluulippua. Tosin suunnittelen kyllä jo ekaa lomavisiittiä sinne...

Asumaan asetutaan ihan ekaks Haagaan, josta lähettiinkin. Ahdasta siellä tulee, joten katellaan rauhassa uutta isompaa kotia. Käytännössä mies menee lopettelemaan hommat vielä Dubaihin sekä pakkaa kodin muuttokonttiin. Tavarat ja autot saapunee sitten joskus ehkä varovaisesti arvioiden elo-syyskuussa. Siihen asti oleskellaan mökillä.

Joten nyt alkaa sitten se masennusvaihe! Se kuulemma iskee lähes kaikille expattielämästä palaileville aika pian. Kesä on kyllä hyvä aika palata. Ennemmin olen (olisin) Suomessa 20 asteessa kuin Dubain 45 asteessa, vaikka ei siellä iltiksen mukaan nyt niin kuumaa ole. Masennusvaihetta toivottavasti auttaa muut masentuneet Dubaista jo palanneet pääkaupunkilaiset... Useampi hyvä tuttu on palannu jo aiemmin, joten viilletään yhessä sitten ranteet :)

Masennuksen täsmälääkkeenä kävin tänään vielä vikaa kertaa täällä Gävlen paikallisella agikentällä. Paikalla oli muitakin reenareita ja ovat kyllä älykivoja. Jos Suomessa tunget jonnekki kentälle muina miehinä niin ainaki joku tulee nokka pystyssä kertomaan, kuinka tarttee olla jäsen ja plaaplaa. Täällä pyyettiin mukaan reeneihin ja tänään jopa tarjottiin keksejä :) Paikalla oli pari shelttiä, käppänäsnautseri ja kelpie, jonka pentuja on kuulemma Suomessakin. Ihan näin tunnin reenin jälkeen en kyllä itte siitä koirasta niin innoissani olisi, tosin voihan siinä olla ainesta johonkin muuhun lajiin. Tietysti täällä on just nyt viikonloppuna tosi isot kisat (lähistöllä), mutta mielellään kyllä tulen Suomen puolelle agirotuun. Eniten sinne kyllä vetää puolikas perhe, jotka kuulemma ihan hyvin mökillä pärjäävät. Ekana iltana Kerttu soitti itkuissaan kun oli niin äitä ikävä. Nyt tulee melkein kaks viikkoa äitistä erossaoloa, joka on kyllä liian pitkä. Mutta odotushan palkitaan. Ja tuliaiset on hyvät. Isillekin pitää ostaa "vain" 60 purkkia nuuskaa laivalta.

Huomenna siis aamulla Hermanni autokaukaloon, serkkupoika ilman turvaistuimia, turvavyö vain nimellisesti paikoillaan, pomppien arabimaisesti takapenkillä, puhumista kieltäen... Niin siis rattoisa matka Tukholman quality outlettiin, paluu tuulipukukansan pariin vaatii uudet tuulihousut. Sitten keula kohti Siljan satamaa ja Suomeen. Pysyvästi! Ja nettipimentoon kesäksi. Ai niin, mutta onhan onneksi Turengin kirjastossa koneet.

Volvoja siellä ja täällä

Taas on viikko vierähtäny ja siihen mahtuu monenlaista. Mies meni Kepan kanssa jo Suomen puolelle mökille eka junalla, sitten lentsikalla ja lopuksi amazing race jatkui kentältä Hertzin pisteen kautta Hämeenlinnaan. Ovat saaneet aikaiseksi yhen puun kaadon (piti kaataa yli kymmenen jo viime talvena, mutta siirtyy syksyyn) ja ainaki Korkeasaari on nähty. Soittivat multa ajo-ohjeita sinne eläntarhaan... Viime vuonna itte ajoin sinne ja piti kahesti kysyä matkalla ajo-ohjeita kävelijöiltä sekä puhelimitse pari kertaa. Vaikka Helsingissä "asutaanki" ei ole sinne koskaan tarvinnu mennä. Täällä Gävlessä käytiin just ennen nuitten Suomeenmenoa Furuvik-eläinpuistossa, joka oli kyllä hieno paikka. Simpanssien, kamelien, käärmeitten ja vuohien lisäksi siellä oli sellasia eläimiä, joitten nimiä en ees tiiä ja kaikilla oli tosi hienot puitteet ja niitten lähelle pääsi. Vuohia pääsi silittäänki. Jos vaan olis se yks tarpeellinen piuha tullu matkalaukkuun niin kuvia voisin laittaa, mutta... Sinne se jäi Dubaihin ja mukaan tuli kännyn laturipiuha sekä läppärin laturipiuha, vaustettuna arabialaisella pistokkeella. Paljon niitä täällä tarttee.

Hermannista ja Kertusta on muuten otettu Terhin toimesta taas uuet satsit kuvia ja niistä on maistiaisia Terhin sivuilla. Aivat ylihyviä ovat taas! Hermanniki istuu parhaassa kuvassaan vaikkei se ihan vielä osaa istua, ainakaan tasaisella lattialla. Konttausasento pysyy hyvin, muttei liiku vielä. Samoin nyt on muutaman kerran ottanu sellasen vain kämmenet ja varpaat lattiassa asennon. Herra täytti toissapäivänä 7kk, Hippo muuten täytti eilen 6v. Hermannin syöntirytmi on taas ihan sekaisin, yösyönti siis. Nukkuu mun vieressä, joten maitoa on aina tarjolla. Viime yönä en enää jaksanu alkaa syöttään sadatta kertaa, joten otti sitten tyynynkulman suuhun... Päivisin sille maistuu ruoka tosi hyvin ja sen kyllä huomaa. Kaupan purkkeja meillä tällä hetkellä nautitaan kun ei olla omassa kotona, eikä täällä vieraissa ole pakastinta. Eilen kyllä tein omaa sössöä ja hyvin maistui. Hampaita ei ole vieläkään lisää tullu, niitä ootellessa.

Hippo on päässy reenaamaan oikein kunnolla pitkän tauon jälkeen. Onhan me Dubaissakin reenailtu ahkerasti, mutta nyt kun lämpöä on noin 20 astetta vähemmän, sujuu reenitki paremmin. Itte lyllertelen perässä, mutta koira painaa ku vanha tekijä. Nyt vajaan kahen viikon täälläoloaikana ollaan käyty 6 kertaa kentällä. Eilen jo melkein rupes hymyilyttään kun mietin, että se menee itseasiassa aika hyvin. Eilen oltiin kentällä jo kaheksalta aamulla ja ysin aikaan sinne tuli paikallisia harrastajia. Ottivat meät reeniin mukaan ja niin sain annoksen ruottalaisista agilitaajista. Olivat kakkosluokan kisailijoita ja voi jösses. Rataa rakennettiin noin tunti ja estevälit oli noin 3 metriä. No, kaikki reeni on meille hyvää ja ekaa kertaa melkein vuoteen saatiin tuntumaa pienoisesta jännityksestä sekä "treenitunnelmasta". Parasta antia eilisestä oli muistutus puomin ylösmenokontaktista. Täytyy muistaa jarruttaa, muuten voi mennä helposti yli.

Nyt kun on "uhkana" muuttaa Suomeen (ei siis vieläkään tiietä mistään mitään) tuli mieleen Hipon tekemättä jääneet pennut. Nythän se täytti jo kuus vuotta, joten taitaa olla myöhäistä tehä ensimmäisiä enää tässä iässä. No kummiskin puhuin ääneen tästä asiasta ja lapset istu takapenkillä. Kerttu ja serkkunsa Eric 4v. Eric puhu, että hän haluais koiranpennun. Kerttu sano, että ai sää haluat Hipon pennun? No kuule, nyt on niin, että Hipon pennut on kaikki jo myyty, mutta Bossen (ukin kultainen noutaja) pentuja on vielä paljon jälellä. Ja sillon mää repesin.

Multa tais revetä jotain muuta eilen kun leikin taas omakotitalkkaria. Yks päivä avasin täällä keittiön viemärin kun oli tukossa. Toinen päivä koitin korjata jumittunutta mankelia. Sain kyllä lakanan välistä pois, mutta ei se pyöritä yhtään. Ikkunoita pestiin yks päivä noin 5 metrin korkeudelta tikkailla keikkuen. Eilen leikkasin pensasaitaa ekaa kertaa elämässä. Nettiohjeitten mukaan tein ja hyvä siitä tuli. Tontilla riittää kokoa ja aitaa oli ehkä 200 metriä. Autotallista löyty siihen hommaan sopiva työkalu ja johtoa ainaki 50 metriä. Siinä sitten huseerasin muutaman tunnin ja aita on valmis. Vasen käsi ei kai ollu tottunu tuollaseen rasitukseen, joten sitä jomottaa aivan älyttömästi. Nyt pitäis vielä haravoida ne aidanrippeet, ettei kukaan tule valittaan. Tämä on vuokraomakotitalo, josta naapurit pitää huolta. Ovat ilmoittaneet omistajalle jo muutaman kerran kun on mm. trampoliini jääny lumen alle tai nurmikko leikkaamatta. Naapurit ovat muuten alkaneet tervehtiä talon emäntääkin vasta sen jälkeen kun Yaris kasvoi Volvoksi... Ja näitä Volvojahan täällä riittää. Vähintään joka toinen auto liikenteessä on sellanen.

Täällä nautitaan vielä hellekeleistä viikonloppu ja tiistaina lähetään Tukholman quality outletin kautta satamaan ja Siljalla Suomeen. Sitä ennen käydään Ockelbo markkinoilla (jossa on kolmen päivän aikana 150 000 kävijää), huomenna meen kattoon paikallisia tokokisoja ja reeneissä vielä ainaki yhen kerran. Viikon päästä Agirotuun ja siitä se kesä lähtee!

Sivistyksen piirissä ollaan taas

Ollaan laskeuduttu ja kotiuduttu euroopan puolelle, Ruotsin Gävleen. Kirjoitetaanko eurooppa muuten isolla? Alkaa olla liikaa aikaa koulusta... No anyway, matka tänne meni hyvin, kunhan pääsi alkamaan. Dubaissa tuli tietty jumalaton paniikki pakkaamisen kanssa, kun hokasin olevani alennusmyynneissä kaks tuntia ennen kun taksin piti tulla, enkä ollu vielä alottanu pakkaamista. Kotimatkaa ostaristaki oli ehkä 20 kilsaa. Taksi onneks tuli vasta ihan ajallaan, eikä yhtään etukäteen. Saatiin kamat kasaan ja koti suunnilleen jättövalmiiksi. Vain astianpesukone jäi päälle. Taksiin sullouduttiin ääriään myöten eikä kuunneltu kuskin mutinoita koirasta. Dubaissahan ei koiria kyytiin oteta.

Kentällä muistin edellisvuosien paniikin koiran matkan maksusta. Muistin, ettei siellä käy kortti ja automaatit ei yleensä toimi. Menin kokeilemaan ATM:ää, joka ei tietenkään toiminu. Mentiin kuiteski tiskille maksamaan koiraa ja siellä toimi kortti! jotain kehitystä sentään. Seuraavaksi piti saaha kopiot koiran papereista. Niitähän en tietenkään ollu tajunnu ottaa etukäteen. Kiire oli kova ja käämit meinas palaa siinä vaiheessa kun ei kopiokone toiminu. No juoksin seuraavaan kiskaan, jossa kone piti olla. Täti neuvoi koneen käytössä ja sano, että painat tuosta ja kolmen minuutin päästä se alkaa toimiin. Siis kolmen minuutin!!! No siinä välissä käytiin juosten Kepan kanssa veskissä ja paluumatkalla käytiin nappaseen paperit koneesta ja takas tiskille. Setä sanoo, että näitä piti ottaa kahet... Siinä vaiheessa meinas itku päästä, mutta koitin ottaa rauhallisesti. Mutkien jälkeen saatiin koira laitettua meneen ja päästiin passijonoon. Ite en kai tajunnu miehen puheesta mitään, mutta oli vielä yks mutka matkassa. Vähän aikaa sitten ei yks suomalainen ollu päässy maasta pois kun oli joku asuntoasia oikeudessa vetämässä. No meillä taitaa olla vähän samansuuntainen homma menossa, mutta miehelle vaan hymyiltiin ja matkaan päästiin.

Matkat meni rattoisasti lähes kaikkien nukkuessa koko eka matkan. Hermanni nukku kopassa, muut penkillä paitsi minä. Pari tuntia taisin torkahtaa, mutta muuten nautin siitä matkustamisesta. Oikeastaan kattelin sitä koneen lentokarttaa välillä ja kun oltiin päästy vesistön yli, ajattelin, että no hyvä, jos tämä kone nyt tippuu, niin meät ainaki löydetään.

Nyt ollaan siis Gävlessä miehen sukulaisten luona. Kepa nauttii serkkunsa kanssa leikkimisestä ja pihalla olemisesta. Metästä on kerätty pussitolkulla kaikenlaista moskaa, käpyjä, kukkia, havuja ihan kaikkea, mikä irti lähtee. Kylmää oli ekat päivät, mutta tänään on jopa oltu t-paidalla pihalla. Visakortin olen kerinny jo hukata (löyty pihalta), just avatun nettipankin sain taas lukittua ja uus valtakirja on jo kohta menossa Suomeen, Hippo on nypitty ja reeneissä on käyty kaks kertaa. Paikallisella agikentällä toivottivat tervetulleiksi ja siellä saa käydä millon tahtoo. Kaks kenttää vapaana lähes aina ja kunnon esteet. Hipolla on tietenki jo yks tassu auki, vaikka esteissä on mattopohja. Eilen käytiin junaratamuseossa ja tänään koitetaan mennä johonki toiseen lastenpaikkaan. Aivan mahtavaa olla "melkein" Suomessa. Vielä kun muistais Ruotsin kielen, eikä tarttis esittää tyhmää ja puhua kaupasa englantia...

Niin ja tulevaisuus edelleen auki.

Liput hankittu

KLM kuskaa koko perheen Tukholmaan pe-la yönä, josta kuljetus Gävleen la aamulla. Siellä viihytään parisen viikkoa (Kepa ja mies ehkä viikon vähemmän) ja minä, H&H laivalla Suomen puolelle sitten kesäkuun ihan lopussa. Paluulento on 13.8 Helsingistä Dubaihin, mutta jospa siitä tiketistä vois tehä paperilennokin.

Ihme ja kumma, mutten ole ilmoittautunu yhteenkään kisaan koko kesänä. Yleensä ilmotan jo huhtikuussa ekoihin, ni kesä tuntuu olevan lähempänä. Tällä kertaa mun pankkitili on ollu lukittuna jo pari kuukautta kun avainlukulistalle kävi köpelösti. Toivottavasti se nyt saatais avattua mahdollisimman pian ja vois maksaa lisenssin. Vasta sitte voi ilmottautua kisoihin...

This is Dubai!

Paikallisuutiset kertoivat seuraavaa: 50 ekana paikalle saapunutta, jotka pystyivät todistamaan jääneensä vastikään työttömiksi, saivat botoksia pärstäänsä ilmatteeksi! Pitäis kuulemma auttaa hurjasti, jos naamassa olis vähemän ryppyjä... Toinen, mitä työttömille tarjotaan ilmatteeksi, on bootcamp. Se ei varsinaisesti ole oikeaa bootcamppia, mutta sinnepäin. Joku tyyppi sai itte kenkää pari kuukautta sitten ja alkoi vetää kaltaisilleen kolme kertaa viikossa aamuisin tuota rankkaa liikuntaa. Lehtijutussa tosin luki, että yleensä vain puolet ajasta menee siihen hikoiluun ja puolet rupatellaan. Tämä työttömien bootcamp on kuulemma saanut runsaasti palstatilaa ja muuta huomiota myös ulkomailla.

Yks dubailainen juttu, mikä on alkanu kiinnittään mun huomiota on se, kun telkusta yhtäkkiä pannaan ohjelma poikki ja tulee ilmoitus, että on rukousaika. En muista tällaista kauan olleen, mutta mies kyllä väittää, että näin on aina ollut. Samalla sekunnilla alkaa myös pihalta kuulua rukousäänet.

Ja mikäs vielä oli mielessä? Ai niin se, että jos ei ole varaa ostaa omaa luuvitosta eli Luis Vuittonia niin sen voi vuokrata nykyään. Täällä on tietty firma sitäkin varten. Vuokraavat siis tosi kalliita ja vähän vähempi kalliita veskoja. Asiakkaina on kuulemma enempi emiraatteja kuin länkkäreitä. Lehessä myös luki, että löytyy myös erikoisempi autofirma. Siihen liitytään jäseneksi jumalattoman kalliilla hinnalla ja sitten saa esim. Ferrarin joksikin aikaa käyttöön. Eikä tartte huolehtia kolareista sun muista, koska ne kaikki bensoineen kuuluu hintaan.

Me nyt ollaan kummiski vietetty ihan tavallista elämää talviurheiluineen. Itte kävin tänään Ski Dubaissa lumilautailemassa ja nyt oikein kurssilla. Meitä oli 2 suomiäitiä ja lisäksi yks nainen ja yks mies. Mentiin level 1-tasolle, koska arveltiin, että siihen kuuluttaisiin. Onneks osu oikeaan ja taidot oli riittävät siihen. Samaa ei voinu sanoa siitä miehestä, koska se ystävällisesti tiputettiin jossain vaiheessa alemmalle tasolle. Kerttu ja isi jatkoivat kylmissä merkeissä illalla kun kävivät taas luistelemassa. Kepa on oikein innostunu siihen touhuun ja useamman kerran siellä ollaan käytykin. Nyt vaan tulee kaikkiin kylmiin harrastuksiin taukoa kun lähetään lomille tai muutetaan. Liput aateltiin ottaa joka tapauksessa viikon päähän ja määränpää on ekana Ruotsi. Suomeenhan kyllä pääsis kohta kai hiihtämäänki kun siellä kelit heitti häränpyllyä.

Tänään käytiin vielä hikoilemassa agireeneissä. Ei niinkään se lämpötila (ehkä +36) vaan se kosteusprosentti (mitä sitten lienee) takas jatkuvan hikivirran ilman liikuntaaki. Nämä oli viimeistelyreenit ennen kauden päättäjäisiä. Reenataan vika kerta piknikin kera ens viikolla. Ihan kaks koirakkoa meitä on ollu reeneissä, ettei sen isommista pippaloista ole kyse, mutta täytyy yksityisoppilas-Carloksenkin saaha päättäjäisnakit. Ja meän Dunkin donitsit... Niin ja Hipon toisesta etujalasta on nyt sitten lähteny se yläanturan kynsi. Uusikin on jo tullu.

Kesä tulee kohisten!

Niin se vaan käänty kesäkuulle, eikä kesästä tietoakaan. Siis onhan se kuuma, mutta "kesälomaa" tässä ootellaan. Aikaisempina vuosina tässä vaiheessa on jo oltu Suomen kamaralla pari päivää vaan ei nyt. Ei ole vieläkään ees lippuja, saati kiirettä ostaa niitä. Onneks tuli Suomeenki kylmemmät kelit :)

Eilen vietettiin Suomikoulun kevätjuhlia. Suvivirsi laulettiin ja ohjelmaa katsottiin. Kerttu ei tietysti uskaltanut mennä ryhmänsä esitykseen lavalle, tosin en sitä oottanutkaan. On se sen verran arka. Oli joskus muuten jollekin täällä kertonutkin, että hän on vähän ujompi ja hiljaisempi lapsi. Joskus mietin, että onko sille pietetty liian kovaa kuria eikä ole annettu touhuta tarpeeksi kun on niin arka. Toisaalta on tainnu tämä äitinki olla lapsena ja vielä nuorenaki ujomman puoleinen. Kyllä se vielä kerkiää mielipiteensä sanomaan, jos vanhat merkit paikkansa pitää.

Ennen juhlia yllätin Kertun juna-ajelulla. Metroratahan tänne valmistuu 09.09.09, mutta tekosaari-Palmulle on monorail jo avattu. Lehessä oli juttua, ettei ole kovinkaan suosittua puuhaa eikä ihme. Sehän kulkee vain sen saaren kymmenessä minuutissa toiseen päähän, eikä niitä liityntäreittejä ole vielä. Todistettiin täysin tyhjä iso parkkihalli ja täysin tyhjät lippuluukut. Lippu oli musta kallis, 25dhs (5eur) menopaluu päähän asti. Siis koskien yhtä aikuista, lapsista ei menny mitään. Asematyöntekijät oli niin iloisia nähessään matkustajia, että kädestä pitäen opastivat lippujen kanssa. Junassa oli hienot plyyssipenkit eikä kuskia ollut! Kepa kysyi, että missä tämän junan isi on? Kuskia siis meinas, mutta juna olikin automaattivehe. Päässä käytiin Atlantishotellilla haukkaamassa jätskiannokset ja tsekkaamassa kalat, jonka jälkeen matka takaisin. Kyllä taas matkasta riittää kerrottavaa. Suomessakin viime kesänä piti varta vasten hypätä ratikkaan ja siitä seuraavaan ihan kokemuksen vuoksi.

Osa suomalaisista on jo lähteny kesälaitumille, aika moni lähtee viikon sisään ja loput oottaa pitemmälle. Tuntuu, että porukka lähtee tänä vuonna aikaisemmin. Kouluvuosi jatkuu syyskuun 6. päivä ainakin parissa opinahjossa, ramadan sotkee kai kuvioita jonkin verran. Tämä kevätlukukausi loppuu nyt kesäkuun lopussa kai melkein kaikissa kouluissa. Samalla kun oppilaat valmistautuu lomille, on myös monet muut "projektit" saatu loppuun. Nimittäin nämä Suomi-raskaudet. Meitä oli se 12 yhtä aikaa paksuna ja nyt se viimeinenkin on saatu maailmaan. Uutta epidemiaa ei ole vielä tullut, mutta ainakin yks näkyvä ja yks vielä piilossa oleva taitaa muhia. Tosin ei tässä nyt riitä vielä uuteen aaltoon kai ihmisiäkään, ellei nämä edellisen aallon naikkoset ala vääntää lisää työmaata...

On tullut tässä päivänä muutamana hieraistua silmiä kun lukee paikallislehteä. Nimittäin jos Suomessa on iltisten lööpit kirkuvan keltaisilla pohjalla varustettuna raaoilla tai pornahtavilla teksteillä niin Gulf news ja muut lehet panee kyllä rankasti paremmaksi. Etusivulla saattaa olla kuva jostain ruumiista suurin piirtein pää irti tai kuten muutama päivä sitten oli Iranista hirttokuva, jossa 3 pommimiestä roikku narujen varassa. Joka päivä on verta pursuavia kuvia sivutolkulla. Ei liity tähän, mutta täällä oli joku aika sitten juttua Abu Dhabissa pahoinpidellystä lapsesta, joka oli vuosikausia joutunut olisko nyt isän ja äitipuolen aivan sairaan väkivallan kohteeksi. Nyt on tehty laki, että jos apulainen näkee tällaista tapahtuvan, voi itte joutua syytteeseen, jos ei asiasta tee ilmoitusta. Miten ne raukat vois edes uskaltaa tehä ilmoituksen kun eivät uskalla tehä ilmoitusta edes omasta pahoinpitelystä? Jos tekee yleensäkin jonkunmoisen ilmoituksen, työt ainakin loppuu.

Ääni kuuluviin!

Kävästiin akkaporukalla (no oli H mukana) Abu Dhabissa hoitamassa kansalaisvelvollisuudet ja raapustettiin numerot lappuseen. Menomatkalla suurlähetystöön poikettiin ihailemassa järisyttävän isoa ja mahtavaa moskeijaa, joka todella on käymisen väärti. Jumeirahin moskeija ei ole mitään. Taitaa olla maailman suurimpia ja sen kyllä uskon. "Tönö" on vielä hieman keskeneräinen tai lähinnä sen ympäristö ja parkkiksen löytäminen olikin hiukan hankalaa. Mentiin vahingossa VIP entrancelle, josta isolla aseella varustettu sotilasmies päästi meät pois neuvojen kera. Moskeijassa naisille jaetaan huivit ja abayat päälle ja paikassa saa vapaasti käyskennellä ja osallistua niin halutessaan kierrokselle. Vaikka lämpöä oli yli 40, paikassa oli niin hyvät tuuletukset, ettei juuri kuuma ollut, vaikka välillä oli vain katos pään päällä. Isossa "rukoussalissa" on koko latian peittävä käsin tehty todella hieno matto, jossa saa käyskennellä vain ilman kenkiä. Vessoihin mennään liukuportailla. Myös jalkojen pesuun tarkoitetut tilat oli hienot.

Moskeijassa ei keritty edes abayatiskille asti kun tuli suomalaisia vastaan. Nämä asuivat vielä Abu Dhabista 200 kilsaa Saudeihin päin jossain paikassa, jonka nimi ei jäänyt mieleen. Kuulemma siellä esim. kauppojakin on, mutta parin viikon välien täytyy lähteä isompaan cityyn ostoksille. Paikassa on kuulemma erityisen paljon sotilaskalustoa ja matkalla olivatkin ohittaneet monen kymmenen sotilasauton letkan vai oliko ne jopa panssariautoja, en nyt muista. Naamasta päätellen heillä oli myös turisteja mukana. Täällä suomalaisen turistin kyllä siis tunnistaa ihonväristä. Mitä palaneempi, sitä vähemmän aikaa täällä on ollut.

Muuten viime päivät on menny lähinnä erilaisia vouchereita kulutellessa. Eka sain baby shopin viimeisen lahjakortin kulutettua. Sitten wafista haettiin gulf newsin kortilla turhaakin turhempi voileipägrilli. Jossain vaiheessa tuli syötyä ilmaiset jätskit marble slabilla. Eilen pääsin kuluttamaan äitienpäiväksi saamani spa-lahjakortin. Reilu 2 tuntia hierottavana ja kasvohoidossa oli melkoista luksusta. Sai vain ajatella rauhassa pari tuntia ja siinä ohimennen otin ihan vaan pienet torkut, tai siis kahet.. Uuet rillitkin on jo päässä, vakuutuksen etujakin on siis käytetty. Tänään isi pääsi käyttämään synttärilahjansa, formula-ajo-lahjakortin. Oltiin autodromella kattomassa sitä kaahausta hillittömässä paahteessa. Lisäks ollaan pulikoitu altaalla vähän väliä, koitettu ottaa aurinkoa ja vetää lonkkaa. Pitää nyt vielä nauttia näistä keleistä jos tämä kohta loppuu. Voin sanoa, että ihan pikkuriikkisen verran olis kiva ollut olla tänään stadi gameseissa.

Missä se kiuas on?

Otsikko juontaa juurensa sille, että reilu viikko sitten hokasin yhtäkkiä, että ilmastointi taia oikein kunnolla toimia. Miehen mielestä sitä nyt ei kannata alkaa korjata kun pystyyhän täällä silti oleen. Kunnes sillä tuli vapaapäivä ja alko olo kuumottaa. Monen mutkan kautta sitten eilen jo (?) tuli korjaaja ja homma jatkui tänään. Ennen alakerran ilmastointi ei toiminu ja ylhäällä toimi. Nyt korjauksen jälkeen tilanne on toisinpäin. Ylhäällä on 31 astetta plussaa ja alhaalla sellaset 20. Tässä yrittää insinööri miettiä, mille asteille alakerran laittais, että sais kylmää myös ylhäälle. Entä sitten tuuletuksen tehot, pannaanko ne alhaalta maksimille ja ylhäältä minimille vaiko miten? Kuka keksii? Nyt illalla puoli yheltätoista ulkona on pilkkopimeää ja lämpöä 36, joten turha avata ikkunoita. Huomenna päivällä on taas 44... Luultavasti me nyt ootetaan jotain uutta osaa systeemiin, että korjausmiehet saa hommansa päätökseen. En kyllä ymmärtäny sanaakaan, mitä ne yritti mulle aamulla kertoa.

Tänään piti leikkiä nuuskijaa. Peppi-elokuvassa lapsen leikkii nuuskijaa, josta siis tuo nimike... Olen vihdoin löytäny uudet rillit arviolta noin 200 kehyksen kokeilun jälkeen, eikä tuossa ole yhtään liioittelua. Oon käyny neljässä eri ostarissa lähikaupan lisäksi parin viikon aikana. Tietenki lopulta ostin ne rilekset tuosta kävelymatkan päästä. Välihuomautuksena vielä se, että näkö oli parantunu -1,5:stä -0,75:een. Mutta siis anyway, samalla kävin ruokakaupan puolella jossa kiinnitin huomioni tyylikkääseen keski-ikäiseen pariskuntaan, joitten ostoskärryjä pukkas kaupan henkilökuntaan kuuluva mies. Tottakai sellasen huomioi ja minä uteliaana tyyppinä menin niin hämilleen/sekasin, että unohin puolet ostoslistan tavaroista kauppaan. Jotenkin mun tavarat sattu oleen aika samoilla reiteillä ku niittenkin, joten osaan kertoa niien olevan venäläinen lapsiperhe ostosten perusteella. Naisella oli Louis Vuitton (tietenki) olalla ja miehellä saman sarjan pörssi. Yleensä täällä venäläiset tunnistaa Armani Jeanseista, ainakin lapset. Miehet on yleensä isomahaisia ja naiset hoikkia korkkareilla keikkuvia typyjä, mutta ei nämä. Jotenkin ajauduin just samalle kassallekki niien kanssa ja idyllisyys kyllä romahti kun kassamies sanoo tälle setälle, että anteeki, olisko sulla joku toinen kortti, kun tämä ei toimi! Mielessä kävi jo vaikka mitkä seuraukset, mutta harmi, seuraava kortti toimi. Alko kiinnostaa, että millasella autolla ne ajaa. Jotenkin mun jalat vaan vei samaan suuntaan kun niien, vaikken ollu sinne suuntaan menossa. Piti vaan ottaa selville, että Bentleyllä ne lähti. Helppo veikkaus, että Jumeirah Islandin suuntaan. Sitä en sentään lähteny tarkkailemaan. Melko lapsellista hommaa myönnän, mutta täytyy kai sitä kotiäitilläki jotain piristystä olla..

Onhan täällä noita ökyjä pilvin pimein, mutta ei niitä ihan tuolla leikkipuistoissa näy. Ei nämäkään silti mitään öky-ökyjä ole, koska käyvät ite kaupassa. Jumeirah Island on sellainen hehtaaritalojen asuinalue, johon ei pikkurahalla pääse. Siellä on silti kuulemma sellainenkin talorakennelma, missä on 2 vierekkäistä taloa yhistetty. Siinä asuu pariskunta, joista mies on saudi ja olisko nainen ollut jenkki. Henkilökuntaa kuulemma piisaa ja koirallakin (sakemanni) on oma taluttajansa.

Tuleekohan Hermannista hämmentäjä? Näin se Kepa kysy iltapalalla. Ihmeteltiin, että mikä hämmentäjä? No siinä Bee-elokuvassa, tai mikä mehiläispätkä se nyt on, siinä osasta tulee hämmentäjiä. Ilmeisesti liittyy hunajaan tai johonki, emminä tiiä...

Hermanni 6kk!

Niin se "vauva" kasvaa ja tänään tuli 6kk mittariin. Päivän kunniaksi käytiin lääkärissä hakemassa läjä rokotuksia. Aiemmin olen käyny cooper klinikalla dr Khanilla, mutta on alkanu vähän ottaan pattiin sen lääkärin välinpitämättömyys vauvaa kohtaan. Äijä kyselee selkä vauvaan päin, että pitääkö päätä pystyssä, seuraako katseell yms. Peruin viimeksi sen kuukausi sitten varatun ajan ja eilen soittivat, että varmistame vain, että muistatte iltapäivän ajanvarauksen? Kysyin, että anteeks vaan, minkähän ajan, en ole mitään varannu. Sain vinkin toisesta paikasta, marinan lifelinesta, jonne tänään mentiin. Naislääkäri oli just sellainen kun pitäis, tutki vauvaa kunnolla, kyseli ja antoi neuvoja. Kaikki oli kunnossa, H on kuulemma just sopivan painoinen pituuden suhteen. Painoa oli kai 8,7kg ja pituutta noin 70cm. Soseita ollaan nyt maisteltu pari viikkoa ja eilen jopa suu aukeni muutaman kerran. Mango taitaa olla parasta ja ceralac-"puurokin" menee aika hyvin alas. Hampaita ei ole tullu niitten kahen jälkeen lisää, mutta sen verran pahasti ikenet pullottaa, että huh huh!

Agireeneja ollaan jatkettu viikoittain. Aika alkeellisia ne kuviot on, mutta onpa edes jotain. Tehään hyppyjä ja keppejä, ei juuri muita. Nyt ollaan 3 viime kertaa reenattu vähän eri paikoissa ja joka kerta on saatu valitukset aikaiseksi! 2 edellistä kertaa oli varmasti sama nihilisti-pariskunta liikkeella, mutta eilen tuli yks naikkonen valittaan, että hänen sairas lapsensa ei saa nukuttua kun Hippo niin huutaa. Täti oli kyllä varmasti ihan oikeassa, mutta ei me kyllä paljon uusia paikkoja enää keksitä. Mikä näitä Dubain tyyppejä oikein vaivaa?

Ja mikä vaivaa Hippoa? Juoksu on nyt ohi, mutta tänä aamuna se ei kävelly kunnolla, eikä siis kävele edelleenkään. Aamulenkiltä piti palata takaisin kotiin, koska se löi makaamaan heti kun vähän pysähyttiin. Ihan ku takajaloissa olis jotain vikaa. Koskea en uskalla, koska jo takapään silittäminen saa sen vetäytymään pois. Selkärankaa se ei onneksi arista, mutta reidet/pakarat on arat. Kipulääkettä sille menin ostamaan apteekista ja lasten nestemäistä panadolia tarjosivat... no en ostanu.

Eurovaalit tulee! Kyllä on huonosti mainostettu tapahtuma. Onneks uima-altaalla tuli puhetta koko hommasta ja auton nokan suuntaan kyllä torstaina Abu Dhabin lähetystöön ja hoidan velvollisuuteni. Täällä äänestämistä ei tehdä kyllä kovin helpoksi, koska se on tehtänä reilun sadan kilsan päässä arkipäivänä ja virka-aikana. Lähetystö on siellä maan pääkaupungissa, vaikka suurin osa meikäläisistä asuu muualla.

Kesäsuunnitelmat ei edisty, vaikka Dubain plus 40 joka päivä alkaa jo melkein ahistaan. Eilen käytiin ostarilla kesken päivän ja se oli tupaten täysi. Kukaan ei ole enää ulkona, koska siellä ei pysty oleen. Uima-altaalle sentään voi mennä, ainakin vielä. Rannallakin oli porukkaa ku pipoa illan saapuessa, koska silloin siellä on siedettävää. Jos tässä viikon sisään selviäis tulevaisuus, ni tyytyväinen olisin. Myydäänkö jääkaappi vai ei?

Ja tapahtui eräänä päivänä...

... etten uskonut auton parkkitutkaa. Se ulvoi suoraa huutoa ja minä vaan peruutin. Sanoin Kertullekki, että voi vitsi, tää auto on menny rikki. Sitten kuulu vähän muutaki outoa ääntä ja ihan ku siellä takana oliski ollu jotain. Onneks lapset olin kyllä muistanu nostaa kyytiin, mutta ne kärryt oli jääny nostamatta. Muusiksihan ne meni. Kauan olen manannu niitä kärryjä ja suorastaan toivonu, että ne hajoais. Silti vakuutan, etten tahallani ajanu niien päälle. Onneks olin päivää aiemmin käyny muitten ostosten lomassa ihailemassa uusia vihertäviä kärryjä babyshopissa ja eilen vielä tuli tekstarimainos alkavasta alesta. Nyt meillä sitten komeilee uuet kärryt eteisessä. Alunperin kyllä halusin Maclaren kärryt, mutta ostin kylläki ihan muuta. Vanhat kärryt oli sentään yli 3 vuotta palvelleet hyvin, ne on kasattu ja avattu useita kertoja päivässä, tavarakori repsotti, työntöaisan päällinen oli rikki, jarrua piti nostaa vähän väliä ja yks rengaski heilu. Seliseli, mutta kohta olis joka tapauksessa ostaa uuet.

Kävipä sitten taas. Eilen menin lähikauppaan kävellen ja tietty otin Hipon mukaan. (Hipolla alkaa juoksu oleen jo voiton puolella.) Hermanni oli rintarepussa ja sidoin Hipsun flexistä siihen kaupan eteen kiinni. Ostosten jälkeen kävelin siitä kaupan eestä vaan pois ja pääsin melkein puoli väliin kotimatkaa ku hokasin, että unohtukos jotain? No se koiraparka siellä sitten takas palatessa oli yhtä iloisena ku aina, että kiva kun mutkin muistit.

Ja kävi viikko sitten niin, että oltiin harkkaamassa agia tuolla jonkun matkan päässä hyvällä nurtsilla. Vartin päästä tuli vartijasetä pyörällä tuomaan iloisen uutisen meille. Oltiin saatu valitus aikaiseksi. Mäyräkoira-Carlos oli kuulemma vaarallinen ja se pelottaa ihmisiä. Meän koirat ei kyllä ollu käyny kenenkään luona, eikä varsinkaan Carlos tee yhtään mitään, ei ees hauku. Hippo sen sijaan louskuttaa koko radan ajan ja vielä puussakin koittaa, jos sitä ei kiellä. No, tänään siirryttiin ehkä sata metriä eespäin. Kävipä sitten niin, että reenit oli melkein lopussa kun taas sama vartijasetä pyöräilee meän luokse ja tuo saman ilouutisen ku edelliselläki kerralla. Tällä kerralla nähtiin kyllä kun yks pariskunta kävi siinä takaovellansa kattomassa meän touhuja. Vartijasetä sanoi, että valitettavasti hälle oli taas soitettu, eikä häntä kyllä meän touhu haittaa. Sama pariskunta kuulemma valittaa myös jos joku on siinä nurtsilla ihan vaan viltin päällä istuskelemassa rauhassa. No ei jakseta alkaa vääntään kättä harrastusoikeuksista. Ehkä sillä pariskunnalla menee muutenki huonosti. Siirrytään seuraavalla kerralla pikkusen enempi. Täällä Dubaissa ei kyllä saa mitään muutakaan harrastaa. Yks Suomi-perhe oli lennättäny leijaa rauhallisella nurtsilla ja sekin oli tultu kieltään.

Toim.huom. nämä yläkuvan käryt EI ole ne uuet! Ja huomatkaa ylemmässä kuvassa H:n kaks legoa.

Googletusta

Joskus heikkoina hetkinä kun ei ole mitään tekemistä... onko niitä ees... no tänä aamuna oli 5 sekkaa ylimääräistä aikaa... no kummiski. Siis avasin googlen ja mietin, mitä haluaisin tietää? Oon tässä päivänä muutamana miettiny, että minkä verran rahaa tarttee olla taskussa voiakseen sanoa olevansa sheikki. No googlesta en löytäny vastausta, mutta jotenki ajauduin tähän meän maan pää(s)heikin tietoihin, eli Sheikh Mohammed bin Rashid Al-Maktoum. Setä on ainaki maan pääministeri ja ruler of Dubai, ja tais olla vara-presidentti. Tällä heikillä on 2 julkisuudessa esiintyvää poikaa ja oonkin pähkäilly, että kenen kanssa ne on tehty ja onko niitä lapsosia enempiki olemassa. Kävipä ilmi karmaiseva totuus! Sehän on oikein urakoinu ja pannu vaimot hommiin. No tuskin vaimot vaan palvelijansa kummiski. Sillä on senior-vaimo ja junior-vaimo. Tämä senior on sen serkku, jonka kanssa on tehty 12 lasta. Junior-vaimo, joka on Jordanian kuninkaan tytär, on pyöräyttäny yhen mukelon ja sitten löytyy lista children of unknown wives, joitten kanssa on tehty loput 6 tenavaa eli yhteensä siis 19 lasta. Populaa siis löytyy ja vaimojaki vaikka muille jakaa. Nää lapset on aika nykyaikaisia muuten, koska esim. yks tytär edusti Pekingin olympialaisissa tätä maata taekwondossa tai karatessa, en enää muista kumpi se oli. Ei ne ainakaan mitään vanhanaikaista kasvatusta siis saa.

Tämä meän isompi mukula on alkanu jättää ekaa murrosikäänsä jo taaksepäin. Yks päivä huomasin, että enää ei mene läheskään niin usein napit vastakkain. Hermannin syntymän jälkeen alko olla päivittäistä napinaa aiheesta ku aiheesta ja hivenen äitiki tyytyväisenä välillä katteli "raivoavaa" ja itseään ilmaisevaa, ennen niin kilttiä ja rauhallista tyttöä. Tämä rauhallinen neiti sai maanantaina silti kyytiä kun mentiin puolijuoksua Moessa auton suuntaan. Suomi-kouluun oli kova kiire ja ehkä se joutuki pikkusen juoksemaan jos tarkkoja ollaan. Neiti huomautti, että taietaan itseasiassa mennä vähän ylinopeutta. Siis ostarin käytävällä. Siinä kohtaa mää repesin. Edellisen kerran repesin päivää aikasemmin kun oltiin just vastikään mitattu Kertun pituudeksi tasan metri. No, Hippo oli taas kai koittanu ilmottaa pienestä hädästään, mutten tajunnu päästää sitä ulos. Oli sitten tehny isomman asiansa Kertun matolle. Ihmeteltiin talossa vallitsevaa hajua ja Kepa meniki yläkertaan tarkistamaan tilanteen. Kysyin, että oliko siellä isoki kakka? Neiti vastas, että oli. Kysyin, kuinka iso? Vastaus kuulu, että metrin pitunen!

Ja voin kertoa, että tämä ilta jatkuu googlen parissa. Nyt olen menossa Jordanian kuningassuvussa...

Teheran, Iran

Mahtava Iran ja Teheran! Aivan loistava reissu takana ja hyviä muistoja loppuelämäksi. Kun alunperin tuskailtiin lippujen ja hotellin saamisen vaikeuksissa, tuumittiin, että tämä voisi ennustaa loistavaa matkaa. Niinhän se oli. En todellakaan voi suositella Teherania heikkohermoisille, hienohelmoille tai shoppailijoille, mutta jos haluaa nähdä toisenlaista elämää ja ikäänkuin palata ajassa taaksepäin, niin Teheran on loistovalinta. Yksi maailman suurimmista kaupungeista, jota ei ole pilattu jenkkimeiningillä tai englantia taitavilla ihmisillä, eikä suinkaan turisteilla. Huivin käyttöön tottuu helposti ja sen poisotto sai olon tuntumaan alastomaksi. Muutama päivä Teheranissa sai ajatukset totaalisesti pois muusta maailmasta.

Onneksi valittiin lenotyhtiöksi Iran air eikä "ykkösluokan" Emirates, koska reippaasti halvemmalla hinnalla saatiin hyvää laatua. Matka kesti noin 2 tuntia ja perillä saatiin kelloa vääntää ihmeelliset puoli tuntia eteenpäin. Tuli siis koettua sellainenkin aikavyöhyke. Viisumia ei hankittu etykäteen, koska sen sai kentältä. Lysti maksoi 70 dollaria per passi, joten se olikin suurin kustannus siinä maassa. Viisumitiskillä siirryttiin Iranin tyyliin sukupuoliasteikossa pohjalle ja kaikki miehet pääsi meän ohi. Virkailija tivasi multa, missä on Hermannin isä? Ja mitä kansalaisuutta se on? Onneks meillä oli hotelli varattuna etukäteen ja saatiin setä rauhotettua hotellin puhelinnumerolla. Toisin oli espanjalaisten neljän miekkosen laita, jotka tuli sääntöjen vastaisesti sortseissa ja ilman mitään kytköstä koko maahan. Saivat tovin selittää virkailijalle, ettei heillä ole Iranissa ystäviä, ei kutsua maahan, eikä etukäteen varattua hotellia.

Koneessa naamioiduttiin paikalliseen tapaan vartalonmuodot peittäviin vaatteisiin: pitkät housut, pitkähihainen trikoopaita ja huivi päähän. Niissä sitten jatkettiin kentällä matkaa rahanvaihtopisteeseen ja oltiin ekaa kertaa elämässämme miljonäärejä. Sitä rahaa sai aivan käsittämättömän määrän. Sillä ei siis ollut mitään arvoa. Tuossa nipussa on suunnilleen 1,7 miljoonaa. Eka kerran mentiin sekasi taksin maksussa. Kukaan ei ollut etukäteen maininnut, että maassa on tapana ilmoittaa hinnat niin, että viimeinen nolla jätetään mainitsematta. Siis jos hinta on vaikka 10 000, se on oikeasti 100 000. Taksikuski siis meinas vetää hikarit, kun tarjottiin sille melkein 10 kertaa liian pientä summaa... Tämä opittiin kyllä nopeasti, eikä enää paljastettu tyhmyyttämme.

Hotellilta saatiin onneksi hyvä kaupungin kartta, johon oli tosin tiivistetty suunnilleen 60 kilometrin levyinen kaupunki. Lähettiin silti heti kuluttamaan kengänpohjia ja käveltiinkin ekana päivänä varmasti yli 10 kilsaa. Taksia ei otettu! Käytiin puistossa tutkailemassa paikallista elämää sekä mm. mattomuseossa sivistämässä itteämme. Iso erittäin vehreä puisto oli täynnä paikallista kansaa, erityisesti pariskuntia nauttimassa toisistaan. Ihmeteltiin matkan aikana lapsien vähyyttä. Näin kolmen päivän aikana ehkä yhteensä viiet kärryt ja yhen pyörätuolin. Ei silti, kyllä niihin saakelin "mukulakiviin" hermot meniki monta kertaa. Vähän väliä oli joku este rakennettu, josta kärryt sai nostaa ylitte. Onneksi paikalliset miehet oli avuliasta porukkaa. Yhtään lemmikkieläintä en nähny, Satu tosin väitti nähneensä yhen koiran. Muutama kulkukissa sekä pari kanaa jäi mieleen. Niin ja yks mahottoman iso rotta, joka sai Satun haukkomaan henkeä. Itte tecomin raksa-alueella 2 vuotta asuneena ei rotat enää kiinnitä mun huomiota vaikka oliskin kissan kokoa, kuten tämä Teheranin paikallisrotta.

Iltaa kohti elämä kaupungilla kiihtyi ja nuorisoakin tuli kaduille aikaa tappamaan. Ihme ja kumma, tässä noin 10 miljoonan asukkaan kaupungissa vastaan tuli ne samalla lennolla Dubaista saapuneet sortiasuiset espanjalaiset, jotka olivat löytäneet ittelleen hotellin sekä paikallisen oppaan. Kaikki he puhuvat erittäin huonoa englantia, jopa paljon huonompaa ku minä, joten kommunikointi oli pikkusen vaikeaa ja väärinkäsityksiäkin tapahtu...

Perjantaina hypättiin taksiin ja hurautettiin etukäteen suunnitellulle museokierrokselle. Päivän aika käytiin tiiraamassa pari palatsia, taidenäyttelyä, villieläinmuseo ja lisää palatseja! Ennalta oltiin netistä listattu wikitravelin suosittelemat 7 kohdetta, joista lopulta 5 käytiin tsekkaamassa. Nähtiin mm. Picasson pari työtä, Warholin rustauksia sekä historiallisia hallitsijoiden hienoja palatseja. Istuttiin paikallisten (no ei ollu muutenkaan paljon turisteja...) suosimassa kahvilassa, jonka lattiasta kasvoi iso puu läpi katon. Ajettiin "pimeällä" taksilla, koska ei ollu vaihtoehtoja, muut ei ottaneet kyytiin. Oltiin menossa pari kymmentä kilsaa väärään suuntaan heän reiteiltään. Kuskit sanoi, että ei, he eivät mene yläkertaan vaan alakertaan... Jouduttiin vähäjärkisen parkkipaikkajärkkääjä-äijän huohottamaksi. Nähtiin kun 7-kuiselle paikalliselle vauvalle syötettiin ranskista. No, samassa raflassa saatiin myös ylihyvää pitsaa ja Hermannille tuotiin oma soppalautanen... Todettiin kahen toisistaan tykkäävän miehen hivelevän toisiaan avoimesti. Satuttiin olemaan ketjukolaripaikalla. Mitähän vielä? Ennen kaikkea melkein totuttiin aiheuttamaamme huomioon. Erityisesti Hermanni oli ihmetyksen kohde. Toisena päivänä arvelin Hermannin saaneen jonkun allergisen reaktion punoittavien poskien takia, mutta ehkä se vain johtu niistä lukuisista pusuista ja poskien puristeluista. Dubaissa lapsiin ei juuri kiinnitetä huomiota verrattuna Iraniin. Ehkä tämäkin johtuu siis vaan turistien vähäisestä määrästä ja iranilaisten tummista silmistä. Kyllähän tuollanen sinisilmäpoika vetoaa. Toisena päivänä aloinkin "velottaa" kuvan kuvasta. Siis jos halusit ottaa H:sta kuvan, otin myös kuvaajasta kuvan. Näin saatiin myös omalle kameralle tallennettua paikallisia kasvoja.

Etukäteen oltiin luettu Teheranin olevan erittäin saasteinen ja liikenteen kaaosmaista. Saasteista en olis läheskään samaa mieltä eikä se liikenne nyt niin kamalaa ollut. Olihan siellä toki tapana ajaa päin punaisia, jalankulkijoita ei väistetty, turvavöitä ei käytetty (takapenkeillä ei niitä myöskään ollu), yks eukko peruutti yks suuntaista suht vilkasta katua noin 300 metriä pimeässä ilman valoja yms. Poliiseja oli joka paikassa ja varsinkin partioivia armeijaäijiä, mutta kukaan ei puuttunu millään tavalla. Näistä armeijahommista sai ekan kuvan heti lentokentältä lähettyämme. Tien sivuilla oli jos minkälaista rakennelmaa ja katoilla heilu aseistautuneet tyypit. Teheranin kaupunki oli täynnä partiotyötä kuulemma tekeviä maastohousuja, joiden merkitys jäi pikkusen epäselväksi meille. Aseita ja pamppuja tuli nähtyä enemmän ku ikinä. Samoin muuten myös kerjäläisiä, katumyyjiä (myivät kaikkea hammasharjoista housuihin, kukkiin, sytkäreihin ja teehen) ja lapsityövoimaa. Puistoissa oli telttoja ihan asumiskäyttöön, muutama tyyppi asui tien varrella tai ojan reunamilla.

Lauantaina suunnattiin mm. Golestanin palatsille, jossa tyypilliseen tapaan piti ostaa portilta 6 eri lippua, jokaiseen pieneen tai vähän suurempaan tönöön. No oli ne kyllä oikeasti mahtavia palatseja, mutta alkoi vähän olemaan jo sellainen kulttuuriähky. Iranin kansallismuseossakin oli vaikka mitä, mutta me moukat kehattiin kiertää se paikka viiessä minuutissa läpi ja vaihtaa paikkaa. Posti löytyi lopulta sattumalta, ei toki siitä, missä se kartan mukaan olis pitäny olla, mutta postimerkkejä meille ei myyty. Postissa ei tietysti ollut postikorttejakaan myynnissä, joten sori, kortteja ei saa kukaan. Lopulta suunistettiin jätti isoon basaariin, jossa kuhisi varmaan tuhansia ihmisiä. Ahtaat ja ah niin mukulaiset kujat... oli täynnä jos jonkinlaista kapustaa ja kattilaa, vaatetta, korua ja meisseliä. Paikka oli niin iso, ettei siitä jääny minkäänlaista hajua. Mansikan maku sentään hurmas. Aika nopeasti todettiin, että juuri mitään ei löydetä ostettavaa, ei ainakaan sellaista, mitä tultiin hakemaan. Tefalin kattiloita saa carrefourista ja Dolce&Gabbanan alkkareita ei välttämättä haluta. Ainakaan niin aitoja, samoja saa tekstiili soukista. Suuri ero vaan siinä, että kukaan ei tyrkyttäny yhtään mitään!

Lentokentälle lopulta lähettiin hotellihenkilökunnan suosittelemana hyvissä ajoin just ja just ratin ja taakse vedetyn penkin väliin mahtuvan huohottavat kuskin ajamana. Tyyppi selitti koko matkan farsin kielellä meille taakse jäävien rakennusten nimiä ja tarkoituksia kai... Kentällä tavattiin sama espanjalaisjoukkio, jotka olivat viettäneet koko ajan uuden iranilaisen ystävänsä kanssa mm. kotibileissä. Satu kysäisi tyypeiltä, mitä ne Dubaisa työkseen tekee ja miten ne pystyy työskenteleen, kun niien enkku on niin huonoa. Siinä vaiheessa mulla vähän hävetys nosti päätään, mutta kyllä ne itekki asian tiedostivat. Olivat mediafirmassa töissä, jossa yli puolet on espanjaa puhuvia kavereita. Kuvaavat 2 päivää viikossa työkseen jalkapalloa. Lopun ajan makoilevat rannalla, hengaavat baareissa, asuvat JBR:ssä työnantajan piikkiin ja saavat tuplapalkkaa Espanjaan verrattuna. Pesti kestää 9kk ja kaks viikkoa on aikaa enää kotiinpaluuseen. Työhän se on sekin :)


Hermannin osalta ensimmäinen lentokoneella tehty reissu meni loistavasti. Sekä meno- että paluumatkan tyyppi veti sikeitä. Päivät seurailtiin menoa rintarepusta tai sai rytisevää kyytiä kärryissä. Yöt meni kyllä enemmän syödessä ku nukkuessa, tosin hotellilla ei ollut matkasänkyjä, joten ymmärrän yskän. Viime yö kotona meni vanhaan yhen-syötön-malliin.

Kuvia olis vaikka muille jakaa, mutta tämä bloggeri on menny sen verran hankalaksi kuvien lisäämisen suhteen, että tällä erää en jaksa enempää laittaa. Jatkossa ehkä lisää. Pari tuntia tähänkin meni, joten vois jo pikkuhiljaa valua yläkertaa koisimaan. Siellä se Herkkukin jo vetää sikeitä, ekat pottu-perunalusikalliset masussaan! Tosin suurimman osan se kielellä sujuvasti pukkas ulos. Varsinainen Suomipoika. Syntyny Arabiemiraateissa, ei koskaan käyny Suomessa, passista löytyy sekä Omanin että Iranin viisumit.

Matkalle mars!

Eilen oltiin pitkästä aikaa järvilenkillä. Kelit viileni sopivasti vähäksi aikaa ja päästiin mm. syöttään ankkoja. Hipolle, jolla juoksu alko pari päivää sitten, heittelin palloa tohkeissani siihen varmaanki myrkyillä terästettyyn järveen. No siinä kesken heittosession tuli sellanen teinityttö poikakaverinsa kanssa kertoon, että siinä järven lähellä on vasta tapahtunu kaks raatelutapausta. Toinen uhreista oli pikkukoira, joka kuoli rotweilerin hampaisiin. Toinen oli hänen kaverinsa koira, joka just ja just jäi henkiin, raatelijoina 2 dalmatialaista. Sen rotiskan olen ittekki nähny, iso uros, jota kuletetaan koulutuskaulaimella (tylpät piikit kaulaa vasten). Kulettajana tietty sellanen vähän machoileva tumma mies. Muistaakseni olen myös ne dalmikset nähny tai sitten mua sekoittaa se, että joka roskiksen kylkeen on teipattu "löytynyt 2 dalmista"-lappu. Koitin selittää sille tytölle, että mun kohalla ei ole hätää. Jos mun koiran kimppuun joku käy, tapan eka sen omistajan ja sitten hakkaan sen koiran. En kai osannu tarpeeksi hyvin selittää, koska ei sitä tyttöä ainakaan naurattanu...

Niin se vaan lähtö lähenee. Siis Irania tarkoitan. Huomenna aamulla lähtee Air Iran meitä kuljettaan Teherania kohti muutamaksi päiväksi. Satun kanssa ollaan tässä koitettu miettiä, mitä laittaa päälle. Lämpöä on kuulemma vajaa 20 astetta ja vettä on satanu jo monta päivää. Netin mukaan just ne meän "lomapäivät" pitäis olla puolipilvistä. Mua ei haittaa, vaikka oikein kunnolla satais, ihanaa vaihteluahan se olis. Vaatteet pitäis olla muodot peittävät, jonka takia aattelinki laittaa yhen äitiyspaidan päälle ja sinne alle mustan pitkän paidan. Huivi on vielä kaupassa. Eiköhän siitä reissusta selvitä hengissä... Tänään vois vielä käyttää Hermannia varmuuden vuoksi lääkärissä, sillä kun yskä rohisee aika lailla ja huomenna herra lentää ekaa kertaa elämässään. Kerttukin itki toissayönä 3 tuntia korvakipua, josko sitäkin kävis näyttään. Tosin sitä kipulääkettä nyt osaa itekki antaa.

Kattelin tuossa just äsken Diiliä. Ovat näyttäneet vanhoja jaksoja aikansa ja nyt taitaa olla ihan uusi kausi menossa. Ihan alussa tehtävänä oli kasata iso teltta pihalle. Siitä katottiin, ketkä olis hyviä projektipäälliköitä. Ne sai valita joukkueet, joilla eka kisa mentiin läpi. Voittajajoukkue pääsi sitten asumaan hienoon kämppään ja häviäjät joutu sinne telttaan ulos. Käytössänsä on ulkosuihkut, ulkokeittiöt yms. Pääsevät sisälle vasta kun ovat yhen tehtävän voittaneet, jolloin häviäjät joutuu ulkoruokintaan. On vähän muuttunu systeemit siis sielläki. Talouskriisi puskee päälle...

Ittellä pukkaa tukkakriisi. Päästä lähtee joka päivä enemmän hiuksia kun sinne jää jäljelle. Hormonit siis heittää häränpyllyä ja kai tuo isäntä imee viimeisetki vitamiinit mennessään. Kyllä muistan, että Kerttuaki imettäessä tukkaa lähti, muttei kyllä näin paljoa. Kiva homma kun just on saanu tukan pitkäksi kasvatettua, pakko kai sitä on kohta leikata. Nii jos kohta on enää mitään leikattavaa.