National day

Nyt riitti taksilla ajot. Saatiin oma auto huollosta, jossa se oli melkein viikon. Eihän se tavishuolto niin kauaa vieny, mutta se oven maalaaminen. Eka siinä joku meni pieleen ja sitte sitä korjattiin. Ja alennustaki saatiin ku kesti niin kauan. Nyt ovesta ei huomaa mitään koskaan olleenkaan, mukipidikkeet on vaihettu kokonaan uusiksi, bensakorkin luukku pysyy kiinni (kuinka kauan?) eikä jarrut enää vingu ku on uuet palikat siellä paikallaan.


Meni muutenki hermot siihen taksilla-ajoon. Viimiset 3 kertaa kyyissä meni ihan harakoille. Kuskit ajo minne sattuu. Jos ei itellä olis ollu yhtään hajua, missä se määränpää on, oisin varmaan vieläki jossain huitsin nevadassa. Ja oottavat siihen vielä tippiä. Maksan kyllä ylimääräistä jos kyyti on sen arvoista, mutta jos heti alussa joudutaan peruuttamaan vasten tulevaa liikennettä...


Nyt on pidennetty viikonloppu. Miekkosilla on sunnuntai vapaata ja ainaki osalla koululaisista vielä maanantaikin. On UAE:n kansallispäivä se sunnuntai. Katukuvaan onki jo ilmestynyt suuret määrät maan lippuja. Niitä roikkuu kauppojen ikkunoissa ja ovissa, taksien katoilla, lasten vaatteissa ja missähän vielä. Muutenkin huomaa, että osa porukasta pukeutuu jotenki isänmaallisesti. Tuossapa vielä tän maan lippu, kun ei sitä varmaan moni tunne.

Pari päivää sitten oli tuolta yhestä "lähiöstä" löyty vajaan metrin pitunen krokotiili. Oli tietty joku paikallinen tytsi saanu sätkyn ja kroko oli saatu hengiltä. Ei oo kauaa ku lehessä luki Sharjahista (naapuriemiraatti) löytyneen cheetah (gebardi) kuleksimasta kadulla. Ihmiset hankkii mitä kummallisempia lemmikkejä, jotka sitten jostain syystä pääsevät karkuun. En tiiä, millanen laki täällä on, mutta arvelen, että niitä salakuljetetaan tänne ihan samalla tavalla ku muuallekin.

Ei liity salakuljetukseen, mutta olihan Suomeenki tuotu vasta Kiinasta koira, joka kuoli maahantultuaan rabiekseen. Koira oli siis tuotu sairaana eikä kukaan ollu kattonu siltä tullissa papereita. Eläinlääkäri oli sitte raportoinu asiasta eteenpäin. Meillä on kyllä aina katottu tarkasti kaikki paprut.

Jutskasin eilen yhen ranskalaisrouvan kanssa kauppareissulla. Naikkosella oli hirveän kokonen rottweileri hihnan päässä, häntä typistetty ja takajaloissa kannukset (lisähuomio). Sanoi koiran painavan 60 kiloa, jota en epäröiny yhtään. Oli tuonu koiran mukanaan Ranskasta. Totesin ihan huvikseen, että mahtoi maksaa paljon sen tuominen. Nainen vastas, että olisi maksanu 2000 euroa sen tuominen, mutta hän sai ilmatteeks, koska on lentoemo. No se selittiki myös sen naisen naamavärkin. Oli meinaa aikalailla meikkiä koirankusetusretkellä.

Naapureilla on muuten bileet jatkuneet nyt 3 päivää. Toivottavasti ne on viikon vieraat, eikä kahen viikon.

Meillon bileet!

Tämä on niin harvinaista. Meillon naapurissa kunnon bileet. Veikkaan että sille lapsettomalle brittipariskunnalle on tullu vieraita, jotka saa vähän puntteihin vibaa. Musiikki soi ihan täysillä, bassot myös kaakossa asti. Onneks on älyttömän hyvää musiikkia. Avasin parvekkeenovenki ihan siks vaan, etä kuulen kunnolla. Neiti nukkuu makkarissa ja piti laittaa ilmastointi hurisemaan, että pysyy vielä vähän aikaa unessa.

Nyt ollaanki matkattu oikein urakalla taksilla sinne ja tänne. En taas yhtään ihmettele, että yleensä onnettomuuspaikoissa Dubaissa on osallisena vähintään yks taksi ellei useampia. Ne ajelee sellasella ärsyttävällä nytkyttävällä tavalla. Liekkö osalla kuskeista ees ajokorttia. En uskalla ees arvata. Tänäänki mietin, että Suomessa maksaa ihan mielellään enempi kyytistä ku täällä. Suomessa on autot vimpan päälle, kuskit mukavia ja palvelualttiita. Tulevat aina avaamaan ovet ja nostavat tavarat kyytiin. Täällä mainostetaan luxurious takseista, mutten oo ainuttakaan vielä nähny. Kuskit eivät koskaan tule avaamaan ovia saati nosta ees kärryjä kyytiin. Itte saat eka pukata lapsen kyytiin, sitte kasaat kärryt ja yrität avata takaluukun ja heivaat ne sinne. Siihen vielä nytkyttävä kaasujalka.

Alkaa tuo joulu pukkaamaan jo päälle uhkaavasti. Ens viikolla olis naistenilta pikkujouluteemalla. Olen taas ilmoittautunu mukaan, mutta tuskin taaskaan pääsen, koska pippalot on tiistaina, joka on meille huonoin päivä. Siitä seuraavalla viikolla onkin samana päivänä Suomikoulun joulujuhla ja miehen työpaikan kemut. Seuraavana päivänä on suurlähetystön itsenäisyysjuhlat Abu Dhabissa, jonne olen jo melkein päättänyt osallistua. Nyt tuo järjestys meni kyllä jo ihan sekasi, mutta olkoot. Neuvoteltiin eilen kotosalla kuka osallistuu ja mihin ja sain varausnumero ykkösen tonne isoihin kemuihin. Kokeilin jo sitä ainutta hienoa mekkoa, jonka omistan. En olis uskonu, että se mahtuu päälle, mutta mahtu se. Eriasia on sitten ne selluliittimuhkurat, jotka erottui ihan selvästi reisistä. Että kauppaan vaan ostamaan kaikki alusta lähtien.

Arki on taas palannu

Isi palas reissuiltaan päivän etuajassa, sai siis lennot vaihettua. Viikonloppuna piti tietty vähän vaan tehä töitä. Sillä aikaa me käytiin Kepan kanssa kattomassa naapurissa laukkakisoja. Sanoisinko, että hieman itämainen tunnelma siellä. Kaikki kylän puutarhurit ja työmiehet vietti siellä vapaapäiväänsä. Intialaiset perheet oli oikein retkitunnelmissa. Kaikilla viltit ja systeemit mukana siellä nurtsilla. Oli siellä muutama muukin valkonaama eksyny paikalle. Ei jaksettu ku yks lähtö kattoa, onneks niitä heppoja esiteltiin eutkäteen, että niistä näki muutaki ku parin sekunnin pätkän ohijuostessa. Kyllä siitä taas paljon kotona puhuttiin.

Iltapäivällä oli tarkoitus keritä kattomaan red bullin järkkäämää lenskarijuttua. Kyllä sinne kerittiinki, puoli tuntia ennen ku tapahtuman piti päättyä eikä nähty yhtään mitään. Kaikki oli jo ohi. Puisto oli kyllä ku pommin jäljiltä. Kaikki paikat täynnä roskaa. Kaapeliautorataanki oli ihan hillittömät jonot. Kaikki muutki oli just meän tapaan päättäny käyä vähän katteleen maisemia. 5 minsaa seistiin jonossa ja laskeskeltiin, että tunnin päästä saatettais päästä sinne aian toiselle puolelle.

Puiston vessajonossa oli kymmenen ennen mua. Just ku olin menossa veskiin siihen pyllähti paikallinen musliminainen täyessä pynttäyksessä, mustassa kaavussa ja huivissa. Nainen puhu arabiaa, näytti vuorotellen taivaalla kuuta ja välillä kelloa. Hänen siis piti päästä pesemään kätensä ennen rukoushetkeä. Veskistä tuli filsunainen ulos ja piti ovea mulle auki ja puski toista pois. Kaikilla meillä oli kupla ottassa ja olishan se nainen voinu katoa sitä kuuta ja kelloa ajoissa. Muutenkaan nämä kaapupukuiset ei liiaksi osaa jonottamisen taitoa.

Lauantaina ei kyllä saatu yhtään enempää aikaiseksi. Battutassa kävästiin syömässä ennen päikkyjä. Iltapäivällä piti mennä skandinaavisiin joulumyyjäisiin. Sitä koko paikkaa ei viime vuonna löydetty. Tänä vuonna sinne ei keritty. Lähettiin niin myöhään taas liikkeelle. Jäi siis hyvä joulumieli saamatta ja joulupukki näkemättä. Ei kyllä kieltämättä joulun tuntua vielä ilmassa ole. Huolimatta siitäkin, että kaupat pursuilee joulukuusia ja muuta krääsää. Kävästiin illalla hyperpandassa ruokaostoksilla ja sitte autoa viemään huoltoon. Oli tarkotus tulla taksilla kotiin, mutta kuten aina, volvokaupassa on joitain suomalaisia. Jakaannuttiin Nurmisten kahteen autoon ja kärryteltiin kotiin. He olivat siis tulleet hakemaan autoansa huollosta ja olivat kahella autolla liikkeellä.

Kertun yskä ja nuha alkaa ehkä pikkuhiljaa helpottaa. Viime yö meni jo yhellä herätyksellä. Keskellä yötä hokasin, että neiti laitto lukulampun päälle meän sängyn vieressä ja kömpi samaan sänkyyn. Vähän aikaa siinä pyöri ja ehotin siirtymistä omaan takasi. Siihen suostuttiin ja loppuyö meniki ilman herätyksiä.

Täytyy muuten kehasta nyt että Kepa puhuu jo kunnon lauseita. Yhtäkkiä tänään tajusin ku se höpötteli neljän viien sanan lauseita menemään. Pikkusen sanat menee vääriin järjestyksiin ja loppuosat sanoista on puuta heinää, mutta asia tulee ymärretyksi. Huvittavia on myös "ei jaksa", "ei muista" ja "en tiiä" -ilmaukset.

Ai niin, Quukille (äitin koira) on laitettu velipoika tilaukseen. Tulevan äitin juoksut onkin menny jotenki sekasi ja narttu on jo astutettu. Tammikuussa jos sopiva uros sieltä syntyy, muuttaa maaliskuussa Keminmaahan toinen malipoika kasvamaan. Eli vuojen päästä olis mullakin uus aginoviisi siellä oottamassa. Jos siis asuttais ees samassa maassa sen kanssa. Ainaki kesäisin vois sitten alkeita työstää. Tuskin siitä itelle agikoiraa tulee, välimatka olis kuitenki minimissään sellaset 700 kilsaa.

Koirillahan teipataan korvia jos ne halutaan saaha pysymään alhaalla. Ainaki jotkut uskoo, että sillä on vaikutusta. Täällä olen nyt nähny 2 lasta, joilla on korvat teipattu. En oo kysyny, että onko ne saman syyn vuoksi, että ne siis pysyisivät ei-niin-höröllä. Parempi uskoa, että ne on hörökorvaleikkauksen vuoksi. Jotenkin uskon kyllä ennemmin tuohon ensimmäiseen oletukseen. Kyllä omaki huomio kiinnitty Kertun korviin sillon vauva-aikana ja aattelin, että ne aikasessa vaiheessa leikataan, mutta nykyään en ees muista niitä korvia. Saa sitten itte joskus päättää, tehäänkö niille mitään.

Tämä ilta kuluukin taas BB:tä kattellessa ja miehen töistä tuomallaan (jos muistaa) ASB-lehellä. Nii ja ehkä ihan vähän facebookissa.

Mää oon kingi!

Joo saa ottaa minuun yhteyttä, jos tietsikkaas tulee joku onkelma. Vaikka troijalainen. Sain just äsken koneen toimimaan. Mahtavaa! En kyllä voi sanoa, että 4 vuoden inskakoulutuksesta olis ollu tähän onkelmaan hyötyä. Ihan netin keskustelupalstojen ohjeilla sekä pikkuveljen konsteilla pärjäsin. Kaks viikkoa siihen meni. Eka sain googlen toimimaan kunnolla. Sitten sain ne pop-upit poistettua. Putsailin konetta yli kymmenellä eri ohjelmalla ja yritin kaikkea, mitä mieleen juolahti. Sitte poistelin kaikkea turhaa tavaraa. Lopulta putsaus meni siihen pisteeseen, että tänään en saanu enää nuita playereita toimimaan, kuva kyllä kulki, mutta ääntä ei tullu. Muistin, että poistin eilen veljen ohjeilla kaikki playerit, jonka jälkeen oli tarkotus ladata ne kaikki uusiksi. Poistin sitte tietenki vähän liikaa, jolloin äänet lähti samalla. Tänään latailin sitte uusia ohjelmia ja äsken aattelin, että no kokeillaan vielä kymmenennen kerran, että josko olis nuista vaihoista ollu apua. Olihan siitä! Nyt toimii!

Ennen mulla ei ollu mitään muuta ku windowsin palomuuri eikä mitään virusohjelmia. Silti latailin yli vuojen verran kaiken maailman sontaa koneelle, eikä koskaan tullu mitään bakteereja. Nyt on sen verran opittu, että löytyy paremmat palomuurit sekä virusohjelmat.

Tänään oli muutenki huippupäivä. Neiti huusi viime yönä kuumehoureissaan "kahvilaan, kahvilaan!". No se ei ollu huippua, mutta tänään aamukahveilla oli paljon porukkaa ja parasta oli ne naistenlehet, joita jouduttiin jättämään sinne poisheitettäviksiki asti. Niitä oli palijon! Nyt on me naisia, annoja, seiskoja ja muita asialehtiä vino pino. Suomessa ei ees tule luettua nuin paljoa lehtiä.

Eilen tein jotain, mitä itekki ihmettelin. Ajeltiin Ikeaan ja aattelin siinä samalla tehä isille yllätyksen ja käyä varaamassa auton seuraavan huollon. Tietenki isi soitti just ku oltiin siellä volvolla. Meni seki yllätys pieleen, kun en tietenkään itelle tyypillisellä tavalla saanu pietettyä suutani kiinni vaan paljastin aikeeni heti. Sain varattua ongelmitta sen huollon ja sain jopa samalla pyyettyä sitä virkailijaa tulemaan antamaan arvion sen oven korjauksesta. Mieshän siis parkkeeras sen auton tuossa kuukausi takaperin madinatin ahtaaseen parkkihalliin ja jätti aika paljon oven maalia sinne betonipylvääseen. Arvio vaihteli noin 100 eurosta 200 euroon. Varasin siis sen korjauksen samalla. Eikä oo heillä ruuhkaa, 5 päivän päästä on volvon lääkäriaika.

Tuo autokaupassa yksin asiointi aiheuttaa aina verenpaineen nousua sekä hikoilua. Viimeksi jouduin viemään sen auton sinne huoltoon ja piti selittää kaikkia pikkuvikoja. Kuten esim. tyyppiviat: hanskalokeron avautuminen töyssyissä, bensatankin luukun aukipysyminen ja keskikonsolin lokeron jumiutuminen. Nuo vielä meni helposti, mutta se puoltaminen vasemmalle. Onneks tajusin kertoa asian ihan vaan niin, että kun ajaessa päästää ratista irti, auto menee vasemmalle. Ymmärsivät.

Eilen ihan vaan vähän siinä samalla kyyläilin niitä C30:iä. Kerttu tietenki siinä samalla veti korkkareillaan (oikeilla prinsessakorkkareilla) lipat siinä lattialla. Tiskiltä tarjottavat karkit kyllä toimi hyvinä laastareina.

Ikeassa ei ees menty huonekalupuolelle ollenkaan. Marssittiin vaan hakemaan se puolukkahillopurkki ja parit hodarit. Kaalilaatikko on kyllä jo aikoja sitten syöty.

Sain Finnairilta joku viikko sitten anteeksipyyntöjen kera lisäpyynnön lähettää kopiot lentolipuista heille. Halusivat varmistaa, että matkat oli kirjoitettu samalle lipulle. Nehän oli. Laitoin kopiot menemään. Toissapäivänä sain finskiltä emailia, jossa taas pahoiteltiin tapahtunutta ja luvattiin korvata hotelliyöpyminen 103 euroa. Siinä oli kyllä pieni moka, se lasku oli 203 euroa. Nyt pitää vaan laittaa se alkuperäinen hotellilasku menemään. Sitten pitäs rahat tupsahtaa tilille.

Meillä olis nyt sellanen tilanne, että jos haluttais lähteä erääseen euroopassa sijaitsevaan maahan, voitais vaan mennä. Miehelle olis siellä työpaikka. Nyt sitten vaan kikkaillaan ja mietitään, lähetäänkö vai jäähäänkö tänne. Ite en osaa sanoa. Kyseessä olis ihan huippupaikka agilityä ajatellen. Mutta kuten mies on todennu, mää en voi miettiä omia päätöksiä vaan agilityn perusteella. Miten niin en voi?

Yskää pukkaa

Taas ollaan vaihteeksi yskässä, Kerttu nimittäin. Tais vilustua viikonlopun rantareissulla ja eilen oli jo kuumettaki. Siitä kun poistetaan vielä päiväunet niin yhtälö oli taas valmis. Ennen ku kello löi kaheksan oli neiti untenmailla. Toki tämä kai on ihan normaalia arkea muissa perheissä, muttei meillä yökukkujilla. Tänään otetaanki kunnon nokoset ni eiköhän se siitä helepota.

Eilen oli Suomikoulussa juhlapäivä. Juhlittiin etukäteen Suomen itsenäisyyspäivää ja oli arvokkaita vieraita, Suomen suurlähettiläs puolisoineen. Oli ihan puheet, esityksiä ja pullakahveet. Lapset oli tehny kysymyksiä lähettiläälle ja loput esitettiin kahvijonossa. Kuulin ku yks lapsi sanoi, että mulla olis vielä yks kysymys: Missä sää oot töissä? Lähettiläs vastaa, että Suomen suurlähetystössä. Lapsi jatkaa, että niin niin mutta niinku missä, että Nokialla vai missä?

Tänään väsyneen aamupuiston jälkeen sain viimein katottavaksi BB:n sunnuntain talk shown sekä maajussien valintajakson. Täytyy sanoa, että kaikki meni niinku halusin. Suvi sai saahakki kenkää. Samoin maajussit valittivat kaikki just oikeat, no ehkä Tomalle oisin valinnu sen tummatukkasen. Mutta muuten nappiin kaikki! Nyt uskaltaa taas kattoa, mitä iltislehissä lukee kun ei tartte varoa mitään paljastuksia. Ei myöskän tartte vastaantulevien varoa sanomisiaan.

Täällä astui se ostareitten tupakoimiskielto joskus kuukausi sitten voimaan. Kuulin radiosta, että myös ravintoloihin astui eilen voimaan laki, että tupakoijat pitää eristää omiin tiloihin. Mahtavaa! Ennen aattelin, että tämä on takapajuisin maa koko maailmassa, mutta ei. Nyt ovat vielä puuhaamassa tästä muovipussivapaata maata. Kaupoissa kaikki tavarat pakataan erikseen omiin pusseihinsa. Vaikka annat kangaskassin ni silti sinne pakataan kymmenen pientä nyssykkää, ellet kerkiä hätiin.

Sumua, sumumpaa, yli paljon sumua!

Käytiin Kertun kanssa hakemassa isi kentältä perjantaiaamuna. Neitin mielestä on mukavaa oottaa siellä aian takana. Nytkin sattu sopivasti, että isin tulo vähän viivästy ja pääsi jännityskäyrä nousemaan. Eilinen päivä meniki sitten rannalla maaten, ei nukuttu kukaan ees päikkyjä kun ei malttanu. Itseasiassa isihän nukahti sohvalle, mutta saatiin revittyä se ylös ja käytiin autonäyttelyssä illalla. Ite olin ehkä eniten meistä innoissaan siellä. Aika hienoja kärryjä olivat keränneet. Oli ihan taviskaaroja ja sitte aika erikoisia vempeleitä. Minä sitten siellä muitten miesten keskellä näppäilin kuvia niistä autoista. Älkää kysykö, mikä on mitäkin merkkiä, ei mitään hajua... Vaikka ei oltu mitään hakemassa, niin voisin sanoa, että rakkaussuhde syntyi mulla siihen kaikista pienimpään Volvoon, C30. Ah, sellasen ku sais takapuolen alle. Sinne just mahtuis ehkä Kepan istuin ja Hipolle juuri sopiva takaosa. Siitähän mulla ei tietysti ole kuvaa.


Siinä näyttelyn ohessa isi hoiti vähän meän perheen tulevaisuutta. Oli puhelinyhteyessä ehkä tulevan pomonsa kanssa. Tai yritti olla. Tietenki koko näyttelypaikka raikui toinen toistaan erilaisimpia musiikkikipaleita yhtäaikaa, jokanen osasto soitti eriä. Siinä melussa isi onneks nokkelana miehenä meni yhteen autoon puhumaan kännyynsä. Parikymmentä minsaa se siellä istu vänkärin puolella. Kuskit vaihtu tiuhaan tahtiin, mutta kyytiläinen pysy samana puheliaana. Tuloksista ei tietoa.. Ei sentään ollu tuo yläkuvassa oleva auto.


Tänään oliki miehellä taas lyhyen yön jälkeen aika lähteä seuraavaan reissuun, Singaporeen. Koneen piti lähteä joskus kasin aikaan aamulla, mutta kasilta sain viestin, että kaikki lennot myöhästyy ainaki 4 tuntia. Ne tunnit muuttu vähän väliä lukeman kasvaessa lopulta 9 tuntiin. Lento lähti kai lopulta viien aikaan iltapäivällä. Sen jälkeisestä elämästä en ainakaan oo kuullu mitään, että kaipa se nyt lähti viimein. Viivästyksen aiheutti aivan käsittämätön sumu. Nyt onki ollu useamman päivän taas aivan järettömät kosteusprosentit, sellasta 80%. Nyt se sitten veti koko kaupungin ihan sankkaan sumuun. Ikkunoista ei nähny yhtään mitään ku aamulla heräs. Ei tuolla teilläkään ollu mitään nähny, taksikuski oli silti ajanu 120km/h. Vielä alkuillasta pilvenpiirtäjien katot oli pilvien seassa.


Tossa seuraavassa kuvassa en kyllä tähänny mihkään autoon. Oli vaan niin paljon nuita kaapupäisiä miekkosia siinä tyrkyll, että otin muka autosta kuvan. Muuten nuo liehuletit kyllä katteli enimmäkseen kalliimman puoleisia kaaroja. Näin messuilla myös ekan asuntovaunun tässä maassa. Tosin siellä ei ollu ihan tavallisia sohvia ja pöytiä vaan mm. mönkijä sisällä.

Oli muuten myös messuvierailla hyvin varustellut autot. Mekin saatiin parkkispaikka Lamborginilta, joka lähti jo kotipuoleen. Meän auton lähellä oli myös urheilumallin auto, jonka rekkari oli 10 000. Siinäkin taas kilvet maksaa moninkertaisesti auton hintaan nähen.


Viime yö meni aikalailla BB:n pikapäivityksellä miehen uuella koneella. Tietenkään mies ei kerinny hakemaan vanhaa työkonettaan töistä, joten olen jo toista viikkoa ilman toimivaa rakkinetta. Tämä päivä on sitten taas vaihteeksi menny konetta korjaillessa. Koska tämä on eka ihan oma koneeni, eikä pohjalla ole yhtään mitään koneharrastuksia ni voitte kuvitella, onko helppoa poistella jotain fakin torijalaisia. Itseasissa troijat kai häippäs jo, netti-tv ei silti toimi... Google ei enää tarjoa jokaisella haulla pornopätkiä ekaksi vastaukseksi, eikä iltasanomat mainosta seksiseuraa Dubaissa. Jotain positiivista.


Ai niin. Saatiin aika hyvät tulkut (anopinpuolikkaan termi) eli tuliaiset. Pari uutta naistenlehteä, iltis, ruisleipää, Muumipurkkaa, Kepalle 10 dvd:tä ja karkkia. Sain jopa naamarasvan, joka ei nyt ollu ihan sitä mitä pyysin. Pyysin nimittäin sävyttävää päivävoidetta, sellasta, jota on vaan yhtä sävyä. Sain sellasen ihmeellisen asteittan päivettävän rasvan. No sama se. Tulkut piti olla sellasia, jotka tulee käsimatkatavaroissa eli ei mitään yli 100ml:n kannuja. Tietenki Kertun sählymaila kummiski piti laittaa ruumaan, joten olis ollu ihan sama tuua vielä jotain nesteitä...

Aivotärähys?

Eilen tuli ennätys. Sain Kertun nukkumaan jo kaheksalta illalla. Ei silti voi hehkuttaa. Ehkä voisin kertoa vähän taustoja. Ensinnäkin, en taas kerinny laittaa neitiä päikyille ollenkaan. Ei vaan ollu aikaa. Käytiin kumpikin aamulla vähän kaunistautumassa kotiparturissa. Ittelle vähän väriä ja raitaa, sekä kulmiin väriä, tukkaa ihan vähän lyhemmäksi. Kertun kanssa ollaan puhuttu jo kuukauen verran, että parturitäti leikkaa Kertun tukkaa. Kerran oltiin kattomassa kun setä leikkas isin tukkaa. Tällä pohjustuksella elämän eka parturikäynti sujui täytin ongelmitta. Neiti istui rauhallisesti sylissä ja täti leikkas. Päätettiin leikata takatukkaaki vähän lyhemmäksi. Onhan sillä aikaa kasvaa. Eikä mene niin helposti takkuun. Voi nyt mummiki olla ihan rauhassa, että oli lapsenlapsella varaa käyä parturissa ;)


Yläkuvassa neitillä vielä hymy naamalla. Hymy hyyty illalla kun Suomikoulusta tultiin kotiin. Tietenki olin puhelimessa isin kanssa ja isi kuuli kaiken livenä, mitä tapahtu. Ammeeseen valu vettä ja neiti leikki veden kanssa. Tietty sitä valu lattialle, jonne sitä sitten kaaduttiin. Samalla pää lyötiin vessanpönttöön. Isi alkaa varmaan olla jo aika huolissaan koska joka kerta meille jotain tapahtuu. Sillehän ei koskaan käy mitenkään Kertun kanssa ollessa. Lopetettiin puhelu ja nostin neitin syliin. Oikeaan silmäkulmaan nousi muutamassa sekunnissa kamala kuhmu. Melkein meni silmä umpeen, mutta onneks van puolilleen. Neiti halus mennä ammeeseen kuitenkin, itkun lakattua.

Otettiin uus puhelu isille ja sinä heti puhelun alkumetreillä katoin neitiä ammeessa ja se vaan istu hiljaa paikallaan. Tästä en enää uskaltanu isille kertoa vaan taas lopetettiin puhelu. Nostin neitin ammeesta ja heti tuli mieleen, että se on saanu aivotärähyksen. Sairaanhoitajana tietenki menin nettiin hakemaan ohjeita. Siellä käskettiin pysymään kotona ja seuraamaan tilannetta. Käskettiin myös herättä lapsi ekana yönä 2-3:n aikaan. Tyrkytin myös panadolia Kepalle, muttei se sitä huolinu. Mentiin iltapalan kautta lukemaan kirjaa sänkyyn ja vähän silittelyä pälle ja siihen nukahti. En sitten kuitenkaan herättäny yön aikana. Aamulla kaikki ok, tosin silmässä kehkeytymässä kunnon mustelma, edelleen patti olemassa.


Tänä aamuna suunnattiin puistoon taas Suomilasten kanssa. Mahtavat kelit on nyt päällänsä. Ei mee kauaa ku ilmat vielä viilenee ja iltaisin saa ottaa pitkähihaisen mukaan. Kerrankin muistin tänään ottaa kuvia myös muista lapsosista.


Yksi asia on ruvennu askarruttamaan nykyään. Kun nuita lastenkirjoja suomennetaan, miks niitä henkilöhahmoja ei voi kans kääntää suomalaisiksi? Miks 101 dalmatialaisessa pitää olla O'Brien tai Berdita? Eikö niitä voi laittaa Matiksi ja Maijaksi?

Normiarkea

Taas alko yksinhuoltajaviikko samalla temmolla ku edellinen viikon takanen. Kun mies saatiin lopulta sinne taksiin, oli vuorossa pullien leipomista. Oli Suomi-koulun sadonkorjuujuhlat ja jossain hurmiotilassa olin luvannu leipoa sinne noin 25 korvapuustia. Kello 14 aloin jo kaiveleen tarpeita kaapista, olihan aikaa vielä kokonaiset 2 tuntia, ennenku pullat piti olla toimitettuna paikan päälle. Arvaahan sen, miten siinä käy. Sanoiko joku, että minä olen aina myöhässä. Ei ollu mikään poikkeuspäivä. Ensinnäkin alotetaan siitä, ettei ollu kardemummaa kaapissa. Sitähän pitää olla, pulla ei maistu pullalta ilman sitä. Ei ku kauppaan. Kertun päikyt meni siinä samalla, en kerinny alkaa laittaan sitä nukkumaan. Sain pullat ulos uunista varttia vaille neljä. Sitä ennen oli vaatteet puettu, kengät jalkaan laitettu ja laukku olalla. Pullat vaan pakettiin ja kaasu pohjaan. Oli takuu varmasti uunituoretta pullaa. Kypsyyestä en tiiä, en kerinny maistaan.

Sadonkorjuujuhlat oli taas menestys. Aivan sikapaljon suomalaisia. Niistä ei koskaan saa tarpeeksi. Oli ehkä puolet väestä taas ihan outoja mulle. Kerttu sai hyvät leikit ja ekaa kertaa elämässään osallistui kisaan, porkkananheittokisaan, jossa sarjassa 0-3-vuotiaat sai tuloksen 1,20m. Mitalin saivat kaikki palkinnoksi ja siitä naamaki kääntyi viimeistään hymyyn.

Meillähän ei ollu kiirettä (tyhjään) kotiin, joten oltiin kemuissa tappiin saakka. Sovittiin siellä, että lähetään vielä syömään sekalaisella seurakunnalla. Todellakin sekalaisella. Ei ihan Nokialeskiksi voinut sanoa kokoonpanoa, mutta melkein. Minä ja Kepa, joilla isi Suomessa, Sonja poikiensa kanssa, heillä isi Abu Dhabissa ja Reima, jolla vaimo ja poika Suomessa. No kävihän se näinkin, ongelmat tuli laskua maksettaessa. Ottivat diners clubikortin vastaan ja sillä lasku kuitattiin. Jäätiin vielä ravintolan portaille lasten kanssa pelastamaan hemmetin isoa koppakuoriaista (käännettiin se takaisin mahalleen) kun henkilökunta tuli ulos sanomaan, että he eivät hyväksy ku jotain visaa ja masteria. No aikamme sitä pähkäiltyämme maksettiin lasku käteisellä ja ihmeteltiin käytäntöä. Täytyy vielä myöhemmin tarkkailla varmuuen vuoksi tiliotteita.

Illalla sovittiin Sonjan kanssa aamupäivän shoppailureissusta battutassa. Jo parkkiksella kattelin, että ompas taas volvojen kokoontumisajot alkaneet. Leikkipaikalle päästyämme siellä oli "vaan" 3 suomalaisperhettä. Lisää tuli vähän ajan päästä. Eka lapsilta mehut pois pomppiessa ja sitten syömisen kautta shoppailemaan. Ei keritty ku ehkä 2 kauppaa kun hokasin, että kello oli 3, eli 4 tuntia vierähti tuosta vaan. Taas kaasu pohjaan ja Hippoa hakemaan kotoa ja nokka kohti Nad al shebaa. Mentiin ekaa kertaa sellaseen koirien viehejuoksutukseen. Vuojen veran olen niitä emaileja lukenu ja nyt jo päätin mennä. Siellä oikein hermo lepäs. Pääsi takasi koiraihmisten maailmaan. Koiria oli noin 15 ja ekana jutskasin ruotsalaisten kanssa. Olivat muuttaneet afrikan mantereelta tänne 3 kuukautta sitten. Koirat toivat mukanaan. Ihmettelivät kun kerroin raahaavani Hippoa joka kesä Suomeen. Heillä kun koiransa kuulemma kohtaavat 4 kk:n karanteenin Ruottiin mennessä. Hokasivat heti, että menevät sitte joskus Suomen kautta.

Muut koirat oli lähinnä vinttikoiratyyppejä, sekotusvinttikoiria, muita koktaileja, muutama dobberi, yks labbis, yks borderterrieri (!), pari mopsia, joku kokkeri, joku pieni olisko lhasa apso ja Hipsu. Osaavammat rakensivat hiekalle radan, johon laitettiin naru sellasten tolppien kautta ja siihen naruun kiinni Spinneyksen repaleinen pussi. Sitä ne himoisemmat koirat jahtasivat ihan intona. Aattelin, että Hipsulle vois laittaa pallon, tuskin se pussin perässä juoksee, mutta ei tarttenu palloa. Annettiin muitten juosta ekana ja me koitettiin sitten. Ihan innoissaan lähti perään, juoksi sellaset 50 metriä tuttua Hippo-vauhtia ja sitte tuli äitiä ikävä. Eli juoksee ihan hyvin, mutta ei uskalla irtaantua tarpeeksi. Kuulemma jos muutaman kerran reenailee, ni sitte rupeaa juokseen, mikä on varmaan ihan tosi. Kysyin, jos laitettais Hipollekki pallo sinne naruun kiinni, mutta Hipsu juoksee kuulemma jo valmiiksi niin lujaa, että turha sotkea sitä palloa. Pallon kanssa se kone kuulemma liikkuu liian hitaasti. Kokeiltiin vielä kolmas kerta, mutta se tyssäsi Hipon nilkuttamiseen. Kattelin sitä ontuvaa tassua ja tuttu ongelma palas kuvioihin, anturat auki. Hiekka oli näköjään sen verran kovaa, että se riitti. Kahesta tassusta iho ruvella ja nyt parannellaan tassuja. Onneks seuraava kerta on vasta 2-3 viikon päästä. Paikalla oli muuten yks brittipariskunta, joka muisti Hipon sieltä koiranäyttelyn agikisasta. Heän lapsi oli kysyny Hipon nähessään, että: ni nii, isi, mitä meän pitää alkaa tekeen, että meän koirasta saahaan tollanen?

Juoksutuspaikalla oli etukäteisten emailien mukainen "kuri". Radan rakennusvaiheessa oli ns. sosiaalistamista ja leikkimistä, kaikki korat irrallaan. Sitten korat remmeihin ja kun yks koira sai juoksunsa juostua, seuraava sai mennä vasta ku edellinen oli oikeasti kiinni. Lopuksi taas remmit irti. Kukaan ei rähissy eikä tapellu, vaikka monenlaista sukankuluttajaa, tai eihän täällä sukkia kukaan piä, mutta kummiski, siellä oli. Erityisesti katoin hoomoilasena naista, jolla oli koirien rintarepussa joku räpsy (joku valkonen karvaturri). Samalla eukolla oli 2 mopsia ja se lhasa apso. Ei tartte varmaan erikseen kertoa, että sen koirat ei juosseet.

Poristiin siinä lopuksi jotain yleistä älämölöä ja homman vetäjä kertoi suunnittelevansa koirahoitolan avaamista, jonka yhteyteen tulis myös joku reenauspaikka. Sanoi yrittävänsä saaha agilityesteet ja pedigreen siihen sponsoriksi. Kyseli meän agilitytaustaa ja oltiin yhtä mieltä sen täällä olevan ainoan paikan hintapolitiikasta. Nainen sanoi yrittävänsä avata paikan maaliskuun paikkeilla. Kohta on vuosi kulunu siitä, kun se toinen luvattu paikka piti olla käyttövalmiina. Siis se saksalainen firma, joka mainosti itseään täällä koiranäyttelyssä. Tästä ratajuoksuhommasta saa pulittaa 30 dirtsua (6 euroa) kerta, jonka pulittaa ihan mielellään. Kerrankin täällä joku on halpaa, muuki ku bensa.

Olin jo suunnilleen taivaissa ku lastasin Kerttua, neitin leluja ja Hipsua autoon kun siitä auton ohi käveli kaks tummatukkasta miestä. Näyttivät, että mulla jää jotain tavaraa siihen auton viereen. Hipsun vesikuppi oli jäämässä. Hain sen ja hyppäsin rattiin. Miekkoset ei lähteneetkään minnekään kun näkivät Hipon autossa. Veivasin ikkunan auki ja miehet pyys nähän koiran. En olis muuten menny sitä takaluukkua avaamaan, mutta koska yks toinenkin koira-auto oli vielä siinä lähellä, niin aattelin mahollisen ryöstötilanteessa niien auttavan. Heitin varmuuen vuoksi kukkaron sinne vänkärin penkin jalkatilaan...

Toinen miehistä kertoi omistavansa 2 koiraa. Sellasia isoja. Sellasia tappelukoiria. Anteeks mitä? Ovat hyviä tappelemaa. Tappeleeko tuo sun koirasi? Ei tappele, se onkin aika pieni. Minä kysyin että käytätkö niitä jossain tappelussa? Setä ei ymmärtäny kysymystä. Sanoi vaan hymyillen ja rehvastellen, että Good fighters. Kysyi vielä osaako Hippo antaa tassua? Vastasin, ettei. Setä yritti silittää Hipsua, mutta setä rukka vähän pelkäsi, eikä siitä tullu mitään. Kyselivät vielä, että minä päivinä ollaan koiria juoksuttamassa että hekin tulevat. Joo tulkaa vaan... Täällä ihan varmasti järkätään jotain tappeluita, voisin ainaki kuvitella niin. Jotenki vaan jäi arveluttaan se tarina kun ei Hippoa uskaltanu silittää.

Käytiin yks päivä myös kattomassa lähellä olevaa uutta eläinkauppaa. Täällähän eläinkaupoissa myyän tavallisten kalojen, marsujen ja lintujen lisäksi myös koiria ja kissoja. Tässä kaupassa paikat hohteli uutuuttaan ja taso oli samaa ku Suomessa. Kolme kissaa oli myynnissä. Nykyään en enää tunnista kissojen rotuja, toisin ku 15 vuotta sitten, jolloin koko perheen intohimona oli kulettaa kisuja ympäri Suomen maata, sekä joskus ulkomaillakin. Kuulin myyjän sanovan toisille asiakkaille yhen kissan olevan chinsilla. Yks kissa oli ihan "tavis". Koiria oli myynnissä 2, toinen kokkeri ja toinen joku käpiövillakoira. Miesmyyjä tuli kyseleen oltaisko ostamassa koiraa. Käytin tilanteen hyväksi ja kyselin tältä ehkä filippiiniläismieheltä, jolla oli niin sanotusti ikäänku kultaa hampaissa, tai jotain ihmerautoja tai jotain metallia kummiski, menipä pitkäksi lauseeksi... No kummiski hommaavat koiria myyntiin yleensä Thaimaasta tai Venäjältä. Sanoi Venäjältä tulevien koirien luonteen paremmaksi. Niistä kuulemma huomaa, että ne ovat kasvaneet muualla ku jossain ulkotarhoissa. Ite sanoin niien olevan varmasti myös ulkonäöltä parempien, koska venäläiset pärjäävät näyttelyissä hyvin kansainvälisestikin. Sanoin myös, että tässä maassa se luonne on kummiski se tärkein, koska täällä ei ole koiranäyttelyitä. Myyjä ilmeisesti jotenki loukkaantui, koska totesi asiakkaiden olleen tyytyväisiä heidän myymiin koiriin. No niin varmasti.

Kattelin siinä aikani tavaravalikoimaa ja hokasin mm. sellasen patterikäyttöisen kämmenenkokoisen koiran hierontalaitteen. Varmasti tarpeen. Toisaalta Hippoki olis varmaan tyytyväinen kun sitois sen kylkeen kiinni. Naismyyjä tuli kyseleen, että tartteeko meän koiralle ostaa ruokaa? Vastasin, että meän koira ei syö teän myynnissä olevia ruokia, se syö vaan kissanruokaa. Kamalaa, sanoi myyjä. Sun koiras tarttee kyllä kuivaruokaa, koska sen hampaat menee muuten huonoon kuntoon. Meinasin vastata, että se syö kyllä säännölisin väliajoin edelleen esim. värikyniä, huulirasvoja tai muuta kovaa. Mutta periaatteessa oli siis ihan asiantunteva myyjä. Dubaissa on joka pikku ruokakaupassaki eläimille jotain ruokaa tarjolla. Isojen markettien ruokavalikoimatki on ihan ok. Kuivaruokavalikoira on kyllä just sitä samaa Luppaa, mitä Suomessakin. Hipon Kitekattia onneks löytyy joka kaupasta... Tänään tajusin jopa Lulu hypermarketista löytyvän koirille kevythäkkejä ja tosi halvalla. Hipolle sopivia löytyy alle 20 eurolla.

Samaisessa Lulussa on myös akvaariokauppa, jossa myyään myös muille eläimille tarvikkeita. Yks kerta siellä oli kaloja, joiden kylkiin oli maalattu UAE:n (Arabiemiraattien) lippu. Tänään siellä oli kaks ehkä intialaista miestä ostoksilla ja heille ilmiselvästi oli tulossa koira. Tai sitten olivat jollekki isännälleen ostamassa tarvikkeita. Kovasti kyselivät myyjältä, mitä kaikkea he tarvitsevat. Siinä vaiheessa kun he kysyivät, että entäs se nukkumispeti, meinasin sanoa, että äh, se on täysin turha, mutten avannu suuta. Hipolle ku ostettiin sellanen korisänky, meni ehkä 2 viikoa kun sen sai kantaa palasina vähitelln roskiin.

Akvaariokaupasta poistuessamme nähtiin siinä ostarin käytävällä nainen, jolla oli valkonen hieno kissa sylissä. Kerttu tietysti näki sen ja sanoi, että "ei kissaa kauppaan!". Joka päivä saan kertoa sille, että ei, Hippo ei voi tulla kauppaan mukaan, eläimet ei saa tulla kauppaan. Pitää aina perustella, miks Hippoa ei oteta autoon ja kauppareissulle mukaan. Tällä aasinsillalla siis samalla kerron, että neitin sanavarasto ja sanojen tuleminen peräkkäin edistyy aika hyvin. Välillä tulee viienkin sanan lauseita ja ihan uusiaki sanoja. Tänään kaupassa tuli jääteepurkkien kohalla sana "jäätee". Meillä juuaan jääteetä yks tölkki kuussa, eli aika harvoin. Samoin kaupan käytävällä olis metrin kokoisia pingviinejä, jotka neiti hienosti tunnisti, vaikken muista pingviineitä koskaan maininneeni. Jotenkin uskon sen myös oppineen jo valehtelemaan. Liikennevaloissa kysyin aikani kuluksi, että onko äiti hyvä ajamaan autoa? Ei oo, kuulemma. No onko isi hyvä ajamaan? Ei oo. Helpotus. Se valetelee. Sängyssä kysyin, muistaako Kerttu kesäistä kaveria Patua, jonka kans leikki aina agikisoissa mm. Rovaniemellä, Oulussa ja Vantaalla? Muistaa. No oliko Patu kiva? "Ei, tyhmä!". No joo...

Lopuks vielä pari lyhyttä huomionarvoista asiaa:

-Sonjalta tuli illalla viesti, että tultiin vasta seiskan aikaan kotiin sieltä battutasta. Olivat siis olleet samalla ostarilla 8 tuntia! Olivat kahesti käyneet syömässä ja kerran jäätelöllä. Sonja oottaa kolmannen lapsensa syntyvän vuojen vaihteessa.

-Soitin miehelle Suomeen kuulumisia. Oli menossa Suomen jääkiekkopeliin Karjala-turnaukseen! Tahtoo mukaan! Jääkiekkopelit on parasta ajanviettoa heti agikisojen ja agireenien jälkeen.

-Tästä tekstin pituudesta voi tehä vaan yhen havainnon. Mulla on jostain tullu lisäaikaa tähän naputteluun. Mulla ei toimi netti tv! Olen siis viikon ilman BB:tä. Toinenkin viikko menee vielä jos en saa miestä hakemaan ens viikolla vanhaa työkonettaan töistä mulle käyttöön. Mies tulee siis viikon päästä yheksi yöksi kotiin ja lähtee taas viikoksi menemään. Onneks keksin jo ratkaisun nettiriippuvuuteen. Latasin Australian suurinta pudottajaa koneelle riittävästi. En ymmärrä äitejä, joilla ei ole aikaa istua koneen ääressä. Toisaalta joskus vois mennä nukkumaankin ajoissa.

-Just vasta hokasin, että huomenna on pohjoismaiset mestaruuskisat agilityssä Vantaalla. Toivotaan parempaa menestystä ku mm-kisoissa.

Taas alkaa yksinhuoltajuus

Miehellä oli lomaa tämä viikko. Lomasaldona ei saatu juuri mitään aikaiseksi tai tehty juuri mitään, mutta tartteeko sitä lomalla. Isi sai kyllä töitä tehtyä aikalailla parina päivänä, ihan liikaa. Yks iltapäivä/ilta meni aika tarkkaan nettiä seuratessa ja ihmeteltiin, miten se tiedottaminen voi olla niin vaikeaa. Eka ilmoitetaan, että ampuja on kuollu, sitten siitä ei ollakaan ihan varmoja. Ja kauan aikaa meni siinä, kun varmistettiin, että yks on kuollu, sitten oli ainaki yksi ja sitte yhtäkkiä 8 kuollutta. Joku sanoi haastattelussa, että noin monta kuollutta noin pienessä kylässä. Joillain meni varmaan useampikin tuttu.

Tuon onnettomuuden varjoon jäi täällä Dubaissa tapahtunut sillan romahtaminen, jossa kuoli 7 ja useampi kymmenen loukkaantui. Oli tuolla Marinan suunnalla joku rakenteilla ollut silta pettäny. Tunti ennen sitä romahtamista oltiin siellä suunnalla ajelemassa kotia kohti. Käytiin ekaa kertaa "oikein klubilla" siis maksettiin ittemme kipeäksi päästäksemme hotellin uima-allasalueella päiväksi loikoilemaan. Eka aattelin, että mitä sitä suotta, mennään tavallisesti rannalle vaan, mutta se oliki aika huippujuttu. Oltiin koko päivä auringossa. Välillä syötiin oikeeta ruokaa ja sitte taas jäätelöä, bikineissä ulkoilmaravintolassa. Ihan ku olis ollu etelässä lomalla...

Muuten on kyllä rantaviivaa kulutettu tällä viikolla. Kylmälaukkuki saatiin nyt jo ostettua, 2 vuotta sitä 20 euron boksia ollaan suunniteltu. Ei sitä tosin vielä olla käytetty, mutta tulevaisuudessa ehkä. Siinä tulevaisuudessa, josta ei ole vieläkään hajua. Melkein voisin kyllä jo sanoa, että yks maa on taas raakattu joukosta pois, mutta uusi tuli eilen illalla tilalle. Joten plus miinus nolla. Tästä johtuen ei voi tietää, tullaanko vuojen vaihteessa Suomeen vai milloin. Jossain vaiheessa joka tapauksessa, vaikka tänne jäätäisiin vielä määräämättömäksi ajaksi. Mies lähti tänään Suomeen viikoksi hommiin. Tarkoituksena oli antaa listaa, mitä tuliaisia pitää tuua, mutten osannu sanoa muuta ku soita kun oot divarissa.

Tuli muuten mieleen, että taas eilen siellä hotellissa niitä turisteja seuratessa mietin niitä vanha mies - nuori nainen - pareja. Omassa päässä nimitän niitä miehiä Flavio Briatoreiksi. Niitähän ne on. Rikas mies ottaa rahan ahneen nuoren naisen. Yleensä pariskunnalla on vain yksi lapsi. Niin tälläkin eilisellä pariskunnalla, mitä seurasin. Mies on sellanen ällöttävä möhömaha, wanna be-nuori ja atleettinen. Nainen taas on tuhlannu jo puolet miehen omaisuudesta joko silikonitisseihin tai muuten vaan blondattuun tukkaan, Luis Vuitton-laukkuihin tai jokaviikkoisiin manikyyri-pedikyyri-yms. hoitoihin. Yleensä nainen on tosi hoikka ja myös näyttää sen pitämällä sellasia läpinäkyviä tyrkkyvaatteita. Niitä on hauska seurailla. Toisin kuin usein, tällä eilisellä pariskunnalla näytti olevan ihan hauskaa yhessä.

Tänään ihmettelin mieheni poikkeuksellisen pitkää pinnaa. Oli tilannu taksin eilen illalla valmiiksi, 2 tuntia ennen koneen lähtöä. Meiltä menee sellaset 30 minsaa ilman ruuhkia kentälle. Taksi soitti ehkä 20 minsaa ennen kun sen piti olla täällä, että missä me asutaan. Isi yritti selittää. Puhelu meni joten kuten näin:

Isi: Missä nyt oot?

...

Isi: Joo no aja siihen greensin 3-kadulle niin neuvon siitä.

...

Isi: Siis ootko jo siinä 3-kadulla? Ai no aja sinne.

...

Isi: Ei ku mee nyt sinne 3-kadulle. Me asutaan ihan siinä greensin vieressä.

...

Isi: Joko oot siellä? Ai oot Sheikh zayeed roadilla. Miksi sää sinne menit?

...

Isi: Ai oot vielä greensissä? Mee sinne 3-kadulle nyt. Okei, no nyt vaan ajat sitä tänne Al barsha-alueelle.

...

Isi: Joko tulit tänne barshan puolelle? Ai et. No miks käännyit, Sun piti tulla suoraan.

...

Isi: Aja nyt vaan suoraan. Ei ku aja NYT SUORAAN!!! Ei... Aja suoraan nyt vaan. Just. Siitä tälle tien toiselle puolelle. Sitte otat ekasta ympyrästä vasemmalle ja toisesta uukkari. Sitte eka tie oikealle ja 300 metriä suoraan ja oot perillä. Okei.

Kuluu 5 minsaa. Puhelin soi.

Isi: ai oot alhaalla. Joo no minä nyt äkkiä pakkaan (ei siis ollu alottanu ees pakkaamista saati syömistä) ja tuun sitte alas. Oota vähän.

Tässä välissä hermot menee koko perheeltä. Minne saakeliin ne mökin avaimet jo meni. Tietsikan latausjohto irtoaa aika nopeasti seinästä. Kamat lentää kassiin ihan sekasi ja alakertaan.

Eikä taksia mailla halmeilla. Isi tarttuu puhelimeen.

Isi: Missä oot? No et oo. Oon ite alhaalla, eikä täällä ole taksia. Käännyitkö ohjeitten mukaan? No miks et? Ei ku mene nyt sinne ympyrään ja ekasta oikealle ja suoraan. Ei ku suoraan! SUORAAN!

...

Isi: Ootko nyt siinä ympyrässä? Okei, siitä ekasta oikealle sitte. Ennen ekaa taloa. ENNEN! Ei ku ENNEN! Okei, nyt ajat suoraan, ei ku suoraan! Et käänny vaan suoraan. Ei ku SUORAAN! No miks käännyit.

...

Isi: et voi nähä meitä. No et voi. En oo. Me ei nähä sua. Et vaan voi nähä. Aja nyt vaan suoraan.

...

Isi: No missä nyt oot? Ai ekassa ympyrässä? No mitäs sää siellä teet? No tee nyt uukkari ja mee toiseen ympyrään ja siellä kans. Kokonainen uukkari. Ei ku KOKONAINEN uukkari.

...

Isi: Oot nyt siellä toisessa vai, no tee siinä uukkari. Ei ku kokonainen. KOKONAINEN! KOKONAINEN uukkari. Okei nyt ekasta oikealle. ENNEN taloa. EI ku ENNEN TALOA! Okei nyt suoraan. SUORAAN. ÄLÄ KÄÄNNY MIHINKÄÄN!!! EI VITTU!

Tässä vaiheessa mulla loppuu usko ja juoksen toisen tien varteen, jonne en onneksi kokonaan kerkiä. Taksi tuli perille. Kuski vaan levittelee käsiään. En tiiä ehtikö isi sinne kyytiin, koska sillä kuulemma oli myös nuuskat lopussa ja matkalla kentälle se aatteli poiketa moessa ostamassa lisää... Tää on vielä lyhennetty versio käydystä keskustelusta. Tästä jäi pois vielä ne keskustelut siitä, että tällä alueella on paljon uusia rakennuksia. Joo joo on paljon. Niin on paljon. JOO ON PALJON MUITAKI UUSIA TALOJA. Joskus sitä aattelee, että tänne Dubaihin on siunaantunut aika lailla nuita jotenki vähä-älyisiä tummaihoisia. Vaikka varmaan niitäki on ihan normaalimäärä. Kuten meissä valkoihoisissaki...

Monta syytä päänsärkyyn

Syy nro 1: Täti kuoli keuhkosyöpään eilen kotiinsa läheisten läsnäollessa. Hautajaiset lähitulevaisuudessa.

Syy nro 2: Ekasta selvästi vähäpätöisempi. Tietsikka on infektoitunut. Jotain troijalaista pukkaa. Ekaa kertaa ymmärrän, mitä nuo madot ja troijat tekee. Kun käyttää googlea, aina ekaks tulee vastaukseksi joku muka käyttämilläni hakusanoilla haettu youtubeen ladattu pornopätkä. Samoin esim. BB:n sivuilla tulee sellasia seuranhakumainoksia, myös iltiksen sivuilla sama homma. Oon ladannu varmaan kymmenen eri puhistusohjelmaa, muttei vielä oo saatu konetta toimimaan.

Syy nro 3: Netti-tv lakkas toimimasta. Samoin nrj. Onneks mies sai vasta uuen työkoneen ja voiaan laittaa se vanha tähän viereen paukuttaan BB:tä 24/7. Vika siis mun koneessa.

Syy nro 4: Miehellä alkoi loma eilen ja nyt se on töissä! Piti mennä 2-3:ksi tunniksi ja nyt on menny 8 tuntia.

Syy nro 5: Valvon nykyään ihan liian myöhään huomioon ottaen aamuherätykset ja edelleenkin satunnaiset yöherätykset. Eilen yhen jälkeen sänkyynmeno ei ollu viisasta. Parempi sekin ku viimeaikaiset kahen jälkeen tapahtuvat. Päikkyjähän ei malta nukkua.

Syy nro 6: Kuka saatana käski mun mennä kattoon tuota facebookia? Milla! Oon nyt siihen aikalailla koukussa.

Syy nro 7: Uskalletaanko muuttaa Johannesburgiin? Olisi aika houkuttelevaa.

Mitähän vielä? Ai niin. Huomasin olevani lihonut 3 kiloa kesän jälkeen. Sekin vielä.

Olisko jotain positiivista? Joo. Sain tuliaiseksi pyytämäni kunnon naamarasvan. Vaadin kymmentä euroa kalliimpaa ja sain Lancomea. Toivottavasti sen kohtalo ei oo sama ku sen Pradan hajuveden, jonka sain ja jonka Kerttu ystävällisesti tiputti laattalattialle.

Äkkilähtöjä

Jo on aurinkomatkojen sivuilla äkkilähtö Dubaihin ilman hotellia 250 euroa viikon päästä. Siellä Suomen päässä halukkaat vois ruveta katteleen matkoja ;)

Kiire helpottaa elämää

Kyllä se on kiire ja suklaa, mikä surut saa unohtamaan. Mies kun lähti sunnuntaina, on elämä ollu sen jälkeen aika liitoa. Päikkyjen jälkeen käytiin puistossa ja kauppareissulla. Maanantaina oltiin kirkon järkkäämässä leikkiryhmässä Jebel alissa. Aivan loistava paikka, jossa ei kyllä mistään hoksaa olevansa kirkossa. Iltapäivällä oltiin suomi-koulussa muskarissa, josta auto kiiruusti kyytiläisiä hakemaan ja nokka kohti outlet mallia. Sieltä iltamyöhään välillä kotiin nukkumaan. Tiistaina aamulla hakemaan toisia kyytiläisiä ja rannalle muutamaksi tunniksi. Päikkyjen jälkeen Einarin 3-v-synttäreille, josta kiireesti vaatekaapin kautta taas hakemaan kyytiläisiä ja Marina walkille räpiköimään vesihommiin. Jätskibaarin ja ruokakaupan kautta kotiin. Tänään meno jatkui, aamulla kyytiläiset marinasta, autokaukalon haku springsistä ja eikun ruuhkaan istumaan perse hiessä, päämääränä tekstiili soukki ja abralla kultasoukkiin. Nyt on laps nukkumassa vihdoin ja äiti hetken hengähtää. Iltapäivällä on varattuna vieraille manikyyrit ja vähän shoppailua.

Huomenna vois tähätä siihen, että ehtis kunnolla ruokakauppaan ja tekis jo jotain uutta ruokaa. Tarkoituksena oli siivota kämppä kunnolla, ostaa kukkia vaasiin ja tehä joka päivä jotain kunnon ruokaa kun mies on poissa. Nurkat pysyy kunnossa kun yks sottapytty on vähemmän. Samoin ruokaan saa laittaa niin paljon sipulia, juustoa ja vaikka tomaattia kun haluaa. Siivoukset on tehty, mutta ruoka ei. Kukatki on vielä kaupassa.

Ei meillä omia vieraita ole, mutta yhellä toisella perheellä on. Vieraat ei kerinneet paluukoneeseen, koska kattoivat päivämärän väärin. Isäntäperheen miehen taas piti lähtä työreissulle ja isäntäperheen naispuolinen henkilö on ollut täällä vasta 2 viikkoa asumassa, joten seudut ei oo ihan tuttuja. Oon siis vähän autellut ja ollu turistioppaana. Ihan mukavaa hommaa. Vierailla on lähes Kertun ikänen tyttö ja ne meneeki ku paita ja peppu. Varsinkin eilen oli superhyvät leikit marinassa suihkulähteillä. Hyvin siis kuluu omakin aika. Ei mene enä ku kaks yötä ku isi palaa maisemiin ja aloittaa viikon loman.

In memoriam Ruutis 25.7.94-29.10.07

Ensimmäinen oma koirani, ylioppilaslahja, joka kesällä täytti 13-vuotta. Koira, joka tutustutti minut agilityn pariin. Yhdessä kävimme mm. Sveitsissä ensimmäisissä agilityn mm-kisoissa. Meriitteinä mm. pohj. maiden mestaruuspronssia, suomen mestaruuskultaa ja kaksi pronssia. Tokovaliosta puhumattakaan. Niin helppo koira, joka oppi kaiken, mitä sille vaan viitti opettaa. Tavaramerkkinä muriseminen joka paikassa, ainakin vanhuusiässä. Ruutis muutti lapsuudenkotiinsa takaisin 2,5 vuotta sitten. Kerrostaloelämästä ja vauvataloudesta tuttuun omakotitaloon, jossa siitä pidettiin hyvä huoli. Kyllä tulee kova ikävä vielä monta kertaa.

Synkkää talviaikaa

Ettei elämä olis liian helppoa... Täti viettää luultavasti viimeisiä päiviään kotona, loppuun asti kotona. Äiti on siellä lähes kaikki muut aikansa, paitsi työaikansa. Täti ei pääse edes vessaan ilman apua, mutta sairalaan ei halua. En kyllä minäkään haluais siinä tilanteessa.

Mutta että menee toinen "kärpänen" samalla iskulla. 13-vuotiaan koirani elämä loppuu huomenna, mikäli vaan saahaan eläinlääkäriaika hommattua. Viimeinen autoreissu tehtiin jo tänään, mutta koska kyseinen eläinlääkäri on suoraan sanottuna isoin paskiainen, mitä maailmassa on, ei Ruutis-raukka saanut samaa kohtaloa, mitä monet lemmikit siellä saa. Lääkäri lopettaa eläimet yhellä piikillä, ei mitään rauhoitusta ennen lopetuspiikkiä. Muistan elävästi kun kymmenen vuotta sitten lemmikkirottani lopetettiin samassa paikassa yhellä piikillä. Sitä huutoa en unoha koskaan.

Ruutiksen takapää on nyt siinä kunnossa, ettei takajalat kanna ollenkaan. Pääkin on kuulemma vähän vinossa. Että se loppu tulee nyt. Toivottavasti saavat huomiseksi ajan.

Ymmärrettävästi mielialat on ihan maassa siellä kotona myös. Mullahan on helpointa olla täällä tuhansien kilsojen päässä, enkä nää sitä todellista tilannetta.

Meän tilanne täällä on se, että mies pukattiin aamupäivällä Etelä-Afrikan koneeseen ja palailee kentälle viikon päästä. Aikoi nukkua 10 tuntia putkeen heräämättä ens yönä. Minä en varmaankaan nuku kovin sikeästi. Ellei tuo nauttimani pari sataa grammaa ja vielä kaapissa oleva lisäsatsi olonparannusainetta eli suklaata saa jotain humalaa aikaiseksi.

Tulevia viikkoja

Ilmat kun on viilenneet, ollaan Kepan kanssa alettu käyttää bussia liikkumiseen. Tällä viikolla ollaan kolmena päivänä menty bussilla "kylälle". Pari kertaa ostarille ja eilen ihan Safa 2-puistoon asti. Bussimatkathan ei maksa mitään. Kymppikilsaa ostarille maksaa 1,5 dirtsua eli 30 senttiä. Tosin samaan rahaan saa ventata sitä bussia lähes onnenpyörällä pyöritetyn ajan verran. Eli vaihtelee paljon. Yks kerta kerittiin just pysäkille ja eilen meni joku 50 minsaa onnea ootellessa. Eilisen jälkeen haisin varmaan yhtä hyvälle ku ne intialaiset, jotka oli samassa bussissa.

Täällä on ihmekäytäntö valita asiakkaita kyytiin jos bussin kaikki istumapaikat on täynnä. Vain miehet pääsee sen jälkeen sisään. Varmaan ne aattelee ihan hyvää siinä, ettei naisparat joudu seisomaan, mutta aika vihanen oisin itte jos eka oottais jonku puoli tuntia kyytiä ja kun se vihdoin tulee, joutuis jäämään oottaan seuraavaa, joka tulee joskus. Bussien pitäis kulkea puolen tunnin välein täällä meilläpäin ja niissä on muutama eturivi varattu naisasiakkaille. Ei varmaan tartte erikseen kertoa, että Kerttu on ihan innoissaan bussilla matkustamisesta. Jaksaa oottaaki kiltisti niin kauan ku tarttee. Vaikka olis mahiksia kulkea omallaki autolla tai muitten kyytillä, valitsen jatkossakin joskus bussikyytin. Se ei ees ole mielestäni yhtään sen vaarallisempaa täällä kuin yksityisautoilu.

Samalla onnenpyörällä se tuo mieskin varmaan pyöräyttelee kotiintuloaikoja töissään. Sanoi yli 2 tuntia sitten, ettei varmaan kauaa enää mee töissä. Ei oo vielä nokkaa näkyny. Viikonlopun jälkeen se nousee pitkästä aikaa koneeseen ja lähtee työreissulle Etelä-Afrikkaan viikoksi. Sen jälkeen pitäis olla viikon loma. Sitten taas viikoksi joko Suomeen tai Singaporeen, kumpaankin se menee, mutten muista järjestystä. Joten äiteen hermot voi vähän kiristyä tulevien viikkojen aikana kun ei oo tottunu apukäsien ja apuhermojen puutteeseen. Tosin eiköhän jokapäiväisillä shoppailureissuilla saa hermojaki leputettua. On taas mielessä muka niin paljon tekemistä, että kerkiääkö sitä ees kauppoihin?

RÄKÄRÄKÄRÄKÄRÄKÄRÄKÄRÄKÄÄÄÄÄ!

Koko viikko ollaan aateltu, että ne formulat on nyt viikonlopuna. Silti vasta tänään tajuttiin, ettei meillä ole niitä f....n telkkukanavia, joista sitä näkee. Meillähän ei siis oo ollenkaan kanavia. No tuumasta toimeen ja nettiin hakemaan ratkasua. MTV 3:llahan on on maksullinen formulahomma, mutta siellä lukee, ettei ne näy ulkomailla. No maksetaan silti, näkyyhän BB:kin vaikkei mitään takeita ollu Suomen rajojen ulkopuolelle. No ei näkyny, vaikka maksettiin. Sitte hakemaan jotain muuta nettisivustoa, josta se näkyis. Löyty kaikenlaista monen kymmenen dollarin pakettia, mutta ei ihan yhestä kisasta viittis niin paljon maksaa. Se 5 euroa nyt oli pieni summa hukkaan mentäväksi.

Onneks hokasin, että ainaki yks suomalainen hyppii paita hiessä ja takoo jalkaa ja laskee minuutteja kisan alkamiseen. Otin siis skypeyhteyden Suomeen kotiin ja kyllä vaan, niillä mun tunnuksilla pysty siellä kattomaan ne formulat. Edes joku ilo siitä 5 eurosta. Samalla kotiväki sai katottua myös BB:tä livenä. Yks huono homma vaan, että täällä hiekka-aavikolla hävis samalla näköyhteys Espooseen, joten niitä tunnuksia voi siis käyttää muutkin, mutta vaan yks talous kerrallaan.

Jatkettiin silti nettihommia ja kisan puolivälissä onnisti. Ladattiin TVUplayer, jolla voi kattella eri kanavia ympäri maailmaa livenä. Siellä oli yks kanava, jolta tuli kisat suorana. Kuva pätki tosin ihan kunnolla, mutta mukana pysyttiin. Lopulta ku oli 2 kiekkaa maaliin, soitettiin vielä Suomen kisastudioon ja tietenki ne paljasti, että Räkä voitti. Että sellanen viive siis, monta minsaa. Mutta pääasia, että oikeus voitti! Hyvä Räkä! Ja Hippo komppaa... pakosta.

Yritin tarjota tota pipoa miehelle huomenna töihin, mutta se ei suostunu! Niin nätti ois ollu.

Minä oon vilustunu! Uskokaa tai älkää. Oltiin viikonloppuna uimassa vaihteeksi ja se vesi oli taas niin kylmää. Ihokarvat pystyssä ku altaasta nousi. Talvi on tulossa. Vaihoin kännyyn taustakuvaksi sen kesällä näpsimäni kuvan auton kojetaulusta, jossa lukee 50 astetta plussaa.

Mies tuli eilen töistä ja sano, että vaikuttaaki siltä, että ne ja ne lähtiski Suomeen, jolloin se ja se jäiski tänne pomoksi, jolloin se haluais ittekki jäähä. Mitäpä siinä sitten.

Perjantaina oltiin grillaamassa Suomipoppoolla tuossa vieressä greensissä. Piti mennä koko perheellä, kuten oltiin ennen kesääki samalla kokoonpanolla, mutta täällä oli kai kolmet varpajaiset (ainaki sen yhen lapsen, joka synty kotiin vahingossa pari viikkoa sitten) ja parit polttarit tms. samaan aikaan suomalaisilla. Mies lähti siis sinne. Mentiin Kepan kanssa viettämään hauskaa iltaa ja hauskaahan siellä oli. Lapsiaki oli muita ja me jaksettiin aina 11 asti illalla, kunnes väsy iski. No se iski kyllä jo tuntia ennen, mutta paha äiti kidutti lastaan eikä halunnu kotiin. On se kumma homma, kun on muiden alkoholia nauttivien tyyppien seurassa, niin sitä ikäänku ittekki humaltuu. Kotona kattelin mikron kelloa ja yritin sammuttaa sitä kun se näytti 0:04. Aattelin, etä se on jääny siihen lukemaan käytön jälkeen. Aikani sitä painelin, muttei se mihkään lähteny. Se oliki kelloaika. Kohta mieski kolkutteli ovella ja huoju kotiin. Oli sille aika aikanen kotiinpaluu. Ittellä meni silti myöhään, kahteen asti. En ollu tajunnu, että Desperate housewivesit on taas alkaneet, nelos kausi menossa.

Tänään oli miehen työpaikalla perhepäivä, joka tarkotti siis sitä, että vaimot ja lapset oli kutsuttu vieraaksi miehen töihin iltapäiväksi. Siellä oliki täys meininki päällä kun me sinne kerittiin. Arvasin jo aamulla, että neitin päivärytmitys tulee olemaan vaikea sovittaa siihen kello kolmen alkamisaikaan. Laitoin siis imurin päälle noin 1,5 tunnin unien jälkeen. Ei reaktiota. Menin kolistelemaan makkariin ja sanoin neitille, että nyt lähetään sinne isin työpaikalle. Suunnilleen täyestä unesta neiti pomppas pystyyn ja sano, että "Joo, kengät!" ja lähti laittamaan kenkiä.

Paikalla oli pelleä ja ilmapallotaikuria, nukketeatteria, hattara- ja pehmiskoneita, onnenpyörää, pallonheittoa ja kaikenmaailman syötävää donitseista hodareihin. Ekaks lapset sai omat nimikyltit ja se oliki hieno juttu. Myös valokuvakehyksen maalaaminen oli hauskaa. Äitilläki oli kivaa ja pari tuntia meni ku siivillä. Ainut, mitä vaimona jäin kaipaamaan oli se onnenpyörä, jsota vaimot saattaa voittaa sen toimivan kännyn. Olis pitäny antaa palautetta. No ei suutarin lapsilla kenkiä ole, ainakaan ehjiä. Oltiin muuten 27:ssä kerroksessa ja se on nyt meän kaikkien enkka ikinä. Olipa mahtavat maisemat.

En oo muuten sitä kommenttiboksissa mainittua Facebookia koskaan käyttäny. Uskaltaakohan siihen ees ryhtyä, jos siihenki jää koukkuun. Youtubea oon nyt oppinu käyttään, mutta myspace on myös vielkä ihan koskematta.

Kerrottakoon vielä, että aiemmin kertomani tätin syöpähoidot on finito. Hänhän siis sairastui tuossa taannoin keuhkosyöpään. Täti on nyt kotona loppuun asti. Kohta ei oo enää kelle soittaa kun kerran viiessä vuojessa innostuu kutomaan sukkaa aina kantapäähän asti eikä osaa edetä.

Mahahaavako?

Sisäinen lääkärini on havaitsevinaan mahahaavan poikasen. Oon kyllä totaalisesti unohtanu kaikki koulussa oppimani tautien oireet ja nythän niitä ei tarttis ees muistaa, jos olis Suomessa ja olis lakkoaikeissa. Ei kyllä tuu veristä sontaa pönttöön eikä kurkussa kirvele, mutta maha on kyllä sekasi. Ei oo hyvä olla nälissään, mutta syöminen se aiheuttaa ällöttäviä yrjätysajatuksia. Ei oo kyllä muuta mahahaavan aiheuttajaa olemassa mulla ku stressi.

Stressiä aiheuttaa tämä tilanne, että elämä loppuu kuvainnollisesti kahen kuun päästä. Ei oo hajuakaan jatkosta. Kaikista isoin stressin aiheuttaja tässä perheessä on tuo mies. Joka päivä se tulee kotiin uusi mahtava idea meän perheen tulevaisuudesta. Nyt ollaan käyty läpi Itävalta, Singapore, Englanti, Saudi-Arabia, Etelä-Afrikka, Suomi ja tämä nykyinen arabimaa, niin ja jenkit lisättiin taas listaan ehkä? Joka kerta itekki innostun uuesta maasta ja tohkeissani suunnittelen kisoja, mihin heti tyrkkään itteni ja Hipon. Kunnes... Mies ikäänku vahingossa kertoo, että ai niin, ei sinne ja sinne voikaan lähteä, siellon sitä ja tätä tai siellä ei oo mitään mielenkiintoista. Multa muka kysytään mielipidettä, mutta ei kuitenkaan kysytä. Kun vihdoin sanon, että okei, lähetään sinne, mies ei enää olekaan kiinnostunu.

Tänään taas laitettiin maat paremmuusjärjestykseen. Ihan ekaksi käskin deletoida sen Singaporen ja Saudi-Arabian listalta lopullisesti veke. Syyksi sanoin, ettei niissä ole agilityn maajoukkuetta. Ihan oikeesti, se on nyt ykköskriteeri. Sama sille, jos lähetään vaikka Englantiin, jossa ehkä joudun töihin, mutta kun siellon niin hyvätasoista agiliitoa. Silmissä vilahti jo bortsun pentu, vaikka aina olenkin väittäny, että sellasta ei meille tule. Mutta jos niitä nyt siellä jokapaikassa pyörii... Tosin on siellä kai niitä pikkubortsujakin (borter), jota olen haaveillut aika kauan. Mitä sitten jos vähän katto vuotaa, ikkunoista vetää ja vettä sataa ku aisaa. Oppis ainaki englantia kunnolla. Jos reeneiltään ehtii.

Ehkä tuohon järjestykseen muutkin asiat vaikuttaa, mutta lähetään nyt äitin hyvinvoinnista. Jos äiti on hyvällä tuulella päästessään reenaamaan ja kisaamaan, se vaikuttaa aika paljon perheen arkeen, vai mitä?

Eiköhän tämä Dubai ole jo nähty. Eihän täällä muuten mitään vikaa, mutta tuo koiraelämän puute on tosi iso miiiiinus. Jos olis kisoja, mikä täällä olis olla kotosalla kaiket päivät, kurvailla ostarille tuhlaamassa miehen tienattuja rahoja ja illalla innolla reeneihin. Ainut, miks tänne vois vielä jäähä, on se, että tänne on jo kotiutunu, tietää, miten kaikki menee ja elämä on helppoa. Sitten kuitenki vanhuksena harmittelis, että miks ei lähetty.

Asiasta sataan, 100 naista vuojessa-blogin kirjoittaja näkyy kaataneen 4 naista tähän mennessä. Se kirjottaa vaan niin tautisen pitkiä stooreja, että kuka niitä jaksaa lukea.

Eid mubarak!

Siis hyvää Eidiä, tai jotain. Siinä teille arabiantunti. Ja samalla lähes kaikki, mitä tiiän arabiankielestä. Paitsi, että Marhaba on niinku terve. Ramadan on siis loppu tältä vuojelta, hyvä niin. Kahvilat ja ravintelit avaa taas ovensa heti aamulla ja autossakin saa syyä purkkaa tai vaikka hampparia, jos niikseen tulee. En muistanu viime vuojesta yhtään, mitä tämä Eid aiheuttaa. Nyt taas muistan. Tässä lähimaastossa ei oo auton autoa, pihatki ammottaa tyhjyyttään. Varmaan puolet väestä on lähteny maasta tai ainaki kaupungista. Loput on ostareissa tai rannalla tai jossain muualla kokoontuneina yhteen sukulaistensa kanssa. Yritettiin illalla Moeen, käytiin heittään yks kiekka parkkihallissa ja lähettiin meneen. Sain hyvän idean, lähetään beach roadille ja katotaan sieltä joku ruokapaikka. Ei ollu niin hyvä idea sittenkään. Ajettiin aika kauan ja löyettiin ittemme pitkästä aikaa Mercato mallista, joka on sellanen kuulemma italialaistyyppinen hieno ostari. Se oli ihan tupaten täynnä porukkaa. Ruokaa kuiteski saatiin, mutat ei kiinnostanu paljoa lähteä enempää shoppailemaan.

Kotimatka ajettiin rannan kautta ja siellä sitä populaa vasta oli. Kaikki pakistanilaiset puutarhurit, intialaiset ja paikalliset oli pakkautunu ympäri rantaa ja tienvarsia. Käytiin myös Umm suqeim-puistossa ja sama homma. Aivan järkyttävän kokoisia kattiloita oli kotoa asti raahattu ja viltit levitetty nurtsille. Joka paikassa juoksi mustasilmäsiä lapsia ja aikuiset istuskeli tai tanssi musiikin tahtiin. Ei tarttenu kauaa olla puistossa ku hokattiin, että ollaan ainoat valkoihoset. Meininki oli sama ku olis ollu joulu. Paitsi, ettei Suomessa ole tollasta kulttuuria ikinä. Sanoin samantien, että tullaan meki tänne huomenna, otetaan eväät ja viltit mukaan. Mies ei ollu ihan yhtä innostunu.

Ei muuten ollu kaukana, etten olis vetäny herneet nokkaan siellä ostarin ruokajonossa. Siihen on kyllä jo jotenki tottunut, että täällä hyvin harva tummaihoinen osaa jonottaa. Ei eilenkään. Pari emäntää oli levittäytyny tiskille ja vei kaiken tilan. Sitten siihen mun eteen purjehtii vielä jommankumman äijä ja valtaa sen toisen tiskinkin. Pitäs vaan avata suunsa. Vielä sekin päivä koittaa, etten nostele naama kippurassa niitä tarjottimia ihmisten yli vaan sanon sen lauseen, että kuka se sinäki kuvittelet olevas. Rasistisia piirteitä ilmassa, mutta samalla tavalla ne niitten kakaratki käyttäytyy.

Luin lehestä, että tämä Eid on lapsille ihan ku joulu meille. Lapset saa rahaa ja lahjoja Eidin aikaan aikuisilta. Yhetki kakarat sano lehessä haastattelussa, etteivät tyydy vähempään ku sataseen per aikuinen, eli sellanen 20 euroa per nuppi. Ja sitä rahaa saahaan sitten kaikilta sukulaisilta. Ja ne lapset oli sellasia kymmenvuotiaita. Ennen olivat kuulemma saaneet jotain karkkia ja sellasta, mutta hinnat on noussu niilläki.

Hinnat on muuten noussu tupakoitsijoillaki. Ainaki niillä, jotka polttaa ostareissa. Kuukausi sitten sai kessutella vaikka ruokakaupassa, nyt polttaminen on kielletty lailla kaikissa Dubain ostareissa. Ennen sai 500 dirtsua sakkoa kessuttelusta eli 100 euroa. Nyt se on nostettu 5000 dirtsuun (muistaakseni) eli yks kessu ostarissa ja olet 1000 euroa köyhempi.

Meän piti eilen lähtä Snoopy islandille snorklailemaan, mutta neiti rykäs sellaset yrjöt sänkyynsä yöllä, ettei sitten lähetty. Meni karkkipäiväherkuttelut sitten vähän yli äyräitten. Sillä on myös muutamia näppyläitä jaloissa. En tiiä, mitä ne on, mutta täytyy seurailla, ettei mitään rokkoa. En kyllä usko, koska niitä ei oo muualla ku jaloissa, olisko jotain ötökänpuremia. Itekki näin viime yönä unta, että sain jonku rokon. Koko iho oli joittenki läiskien peitossa. Edellisyönä näin, että mulla irtos 4 hammasta sillai yhessä rivissä. Ne pysy kiinni toisissaan. Silti suuhun ei tullu ku sellanen yhen hampaan kolo. Pitäs kai mennä hamppilääkäriin. Nyt kun vielä on hamppilääkärit ilmasia ja sinne pääsee varmaan viikon sisään ilman jonotusta.

Tänään ja huomenna on vielä vapaapäivät ns. normaaleilla työläisillä. Meän isäntä on töissä muutaman tunnin jostain syystä, on kai niiiiin korvaamaton. Yhtä korvaamattomia on nuo raksamiehet, jotka näkyy ja kuuluu palailleen urakoilleen. Raukoilla ei siis ollu ku yks ylimääräinen vapaa.

Finnairin suorat lennot on alkaneet! Hurraa. Turistit valtaa taas tän kaupungin. Harmi vaan. Eilen ku oltiin uimassa ilma oli jo niin kylymää. Helteet on mennyttä. Enää vajaat 40 astetta päivisin. Kadin sanoin: voi ei, harmin paikka.

Tällä viikolla vois repästä ja käyä ostamassa liput tuonne ulkoilmakonserttiin. On tulle ja menny Robbie Williamsit, Shakirat, Pinkit sun muut ja minen ole menny mihinkään. Nyt tulee kai viikon päästä Kanye West, Mika ja muutama muu, päiväsaikaan ihan tohon lähelle. Jos nyt ei saa rahattua ahteria sinne, on jo surkea emäntä.

Keskiviikkokitinää

Olin taas tajuttoman typerä eräänä päivänä. Kai sitä aina jonkin virheen tarttee kerran tehä, että oppii jotain. Pitäis oppia vähän valehtelemaan. Kaverini slovakki-Jana kysyi yks päivä suoraan, että paljonko mieheni tienaa. Oikeesti tuo kysymys kiinnostaa joskus itteäniki, että paljonko täällä yleensä ihmiset tienaa, mutte ole koskaan sitä keltään kysyny. Eihän sellasta voi kysyä. Vastasin aluksi ihan totuudenmukaisesti, etten oikeasti tiiä tarkemmin. Kerroin kuitenki arveluni palkasta sekä muista ns. etuuksista. Jana meni ihan hiljaiseksi. Koska tajusin samantien mokanneeni ja aattelin, että tilanne on jo menetetty, kysyin suoraan hänen miehensä palkkaa. Niissä oli aika ero, hänen miehensä on Pakistanista ja on paikallisella töissä, arvelisin, että jonkin sortin insinöörinä. Seuraavat pari tuntia meni siihen, että purin hammasta ja yritin saaha tilannetta jotenki takaisin vanhoille urille, ennen palkkakeskustelua. Mietin omassa mielessäni, minkälaista palkkaa yleensä Suomessa ja Slovakiassa ihmiset saa ja varmaan samanlaiset erot on niissäki. Samoin mietin, että täytyyhän Janan huomata, että vaikka miesten palkoissa on suuri ero, heän perheessä on 2 autoa, he asuvat rivarissa, heillä on aina suunnilleen uusia vaatteita ja heillä käy puutarhuri. Me kituutetaan yhellä autolla, asutaan kerrostalossa ja sinäkin päivänä mulla oli päällä lahkeista rispaantuneet ja muutenkin rikkinäiset housut ja hikinen paita. Että sellasta glamouria rahalla saa.. Kuka sanoi, ettei tyhmiä kysymyksiä ole, vain tyhmiä vastauksia?

Käytiin yks ilta elämämme ekalla Iftarilla, siis sellasella aterialla, jonka nää Ramadanin ajan paastoajat vetäsee kitusiinsa heti, kun aurinko laskee. Sanoisinko, että oli ns. paikallisin paikka ikinä, missä oon käyny. En muista ravintolan nimeä, mutta tuolla kaukana beach roadin päässä se on. Tosi hienosti sisustettu ja koristeltu, asiakkaana lähinnä ihan paikallisia tyyppejä buffettiaan nauttimassa. Ruuat oli ihan täkäläisiä, joten mausta voi jokainen olla omaa mieltä. Varmaan ihan hyviä, kunhan niihin tottuu. Olihan siellä omaankin makuun erilaista lihaa, kalaa, salaatteja ja jälkkäreitä. Harmi kun ei ollu kameraa mukana.

Vessareissu oli kans ihan paikallista tyyliä. Sinne oli mustakaapuset naiset levittäneet Guessin kassinsa pöydille ja helmat hulmuten lisäsivät huulipuniansa. Ei puhettakaan, että oisivat väistäneet siitä lavuaarien eestä. Jotenkuten päästiin sinne veskipöntölle. Vähän aikaa meni, ennenku tajusin, että ne "excuse me madam"- sanat oli mulle tarkotettu. Minä, että mitä? No se vesi on älyttömän kuumaa, että ole varovainen sen lapsen kanssa. Mietin, että mitähän ne aattelin mun tekevän sillä vesiletkulla Kertun kanssa. Muistin kyllä, että yleensä paikallisten veskissä käynnin jälkeen lattiat lainehtii veestä. Selvittiin sieltä veskistä ulos ja neitit teki käsien pesun kyllä äärimmäisen vaikeaksi. Siitä huolimatta ne tietty ihaili Kerttua ja jakeli sille pusuja suoraan suulle niillä tautisen punasilla huulillaan. Voitte kuvitella, minkä näkönen Kepa oli sen jälkeen.

Jos jotakuta kiinnostaa, enkä ole ennen muistanu mainita niin meidän Kerttu se on oppinu käymään potalla. Kotona ollessa ollaan aina ilman vaippaa kun ollaan hereillä ja neiti käy itekseen potalla ja huutelee sitten, että mitä tuloksena tuli. Vahinkoja tulee ehkä tahtia yks per viikko. Vaikka vaippa varmuuen vuoksi lähes aina on housuissa kun ulos mennään, neiti ilmoittaa kyllä jos tarttee vessaan mennä. Toki sinne vaippaanki jotain joskus tulee. Ollaan myös käyty "puskapissalla" pihalla, vaikkei meillä puskia ookkaan. Tuonne vaan aavikon reunalle ja housut alas. Se vasta onkin mukavaa puuhaa Kepan mielestä. Muutaman kerran on myös heränny kesken yöuniensa puolen yön aikaan ja sillon pitää mennä potalle pissalle ja sitte takas jatkamaan unia. Edistystä, sanon minä!

Puhe ei kyllä kamalasti sitten ookaan vielä parantunu. Tänään itteasiassa kuulin ekaa kertaa 4-sanaisen lauseen ihan vahingossa. Se oli jotain tyyliä: "Ei saa piitää tähä". Kepa on tietty piirtäny kaikki kirjat ja lehet pareman tekemisen puutteessa. Seiniin ei vielä oo pahemmin taiteillu, telkkariin kylläki. Kyllä se kai sen puheen ja seiniin piirtelyn oppii myöhemminki.

Viikonloppu onki sitten tavallista pitempi, koska Ramadan loppuu ja alkaa Eid-pyhät, jotka kestää kai 2 päivää. Lapset ei mene huomenna enää kouluun, sitte on normaali viikonloppu pe-la ja sitte 2 yleistä vapaata. Paitsi meillä toki mennään sunnuntaiksi töihin ;)

Lisää linkkejä

Löytyyhän näitä vielä lisää.. Tässä toinen. Ja vielä yks itkettävä pätkä. Ei kylläkään niin paljoa ku tuo 6-vuotias tyttö. Vaikkakin tämä Bianca voitti koko jenkkilän kisan. Tässä siitä pätkä.

Tässä taas Britannian pätkä, jonka oon nähny ennenki, enkä muista vaikka oisin linkittänykki sen. Äijä, joka ei näytä siltä, että osais mitään tehä. Muutaku korjata niitä kompuuttereita. Tämä mies muuten voitti ton Brittien kisan.

Ei, näitä löytyy vaan lisää. Tässä yks hauska.

Pakko vaan lisätä, tämä. Eka katoin, että ompa paskoja laulajia...

Täytyy myöntää, että Kepa on tän aamun saanu olla luova ihan itekseen. Tässähän vierähti parisen tuntia. Tänään piti mennä puistoon hikoilemaan ekaa kertaa, mutten kai muistanu sanoa illalla miehelle, että tarvittais autoa.

Linkki

Tässä aloin katteleen Suomen talentin klippejä youtubesta ja jotenki etsintä pääty tällaseen. Nyt joutuu menee peseen naaman, koska se on aika moisen märkä... Aivan mahtava pläjäys. Huomatkaa myös kuinka monta kertaa klippi on katottu ja arvostettu suosikiksi. Varmaan listoilla ykkösenä.

Sitä sun tätä

Siinäpä se taas mennä vilahti yks viikonloppu. Tuloksena mm. autoon ekat kunnon naarmut. Onneks en ite ollu ratissa, eikä ollu vauhtia. Kyse oli siis Madinatin parkkihalliin parkkeeraamisesta. Oli niin ahas paikka, jonne se auto piti saaha. Ei ollu mitkään pienet naarmut, mitkä siihen kuskinoveen tuli siitä betonipilarista, mutta mahtuhan se auto siihen paikkaan. Jos minä olisin ollu ratissa, oisin varmaan kuullu kunniani, mutta koska se oli miehen vika, sen saa korjaamolla kuntoon ;) Samalla kotimatkalla liippas läheltä, ettei tullu isompia naarmuja. Mies hiukka kiilas toisen auton eteen, ku meinas tulla sieltä päättyvältä kaistalta suoraan eteen liian hitaasti. Tämä vielä isomman auton kuljettaja veti herneen nenäänsä ja kiersi takaapäin toiselle puolelle kiilaamaan valot välkkyen meät syrjään. Meän oli pakko jarruttaa, ettei olisi tullu tahallista kolaria. Toisessa autossa oli tietty niin tummat ikkunat, ettei nähny, minkänäkönen kuski siellä oli.

Käytiin eilen kyläilemässä ekaa kertaa Jumeirah beach residensessä. Alueella on en-tiiä-kuinka-monta-kymmentä-tosi-korkeeta-kerrostaloa. Talot on just vamistuneet ja suurin osa asunnoista on ihan tyhjillään. Arvelen, että menee tosi kauan, ennenku ne tuhannet asunnot täyttyy. Kämpät on valmiita, mutta ne pihat ei. Laatotukset ja uima-altaat on valmiit, mutta kaikki viherjutut puuttuu. Sinne rakennetaan myös alueen oma beach park, mutta tällä hetkellä siitä ei ole vielä jälkeäkään. Asunto oli tosi kiva, merinäköalalla varustettu kahteen suuntaan. Sama ongelma sielläkin vaan on, mikä meilläki. Kun mikään ei oo oikein vielä valmista, ei kauppaa lähimaillakaan, tulossa vasta. Kyllähän tääkin alue varmaan mukava on sitten kahen vuojen päästä ku ollaan jossain..

Tällä hetkellä meillä pyöritellään kartalla Suomea, kahta muuta euroopan maata ja yhtä ei-euroopan maata. Voin paljastaa, että se maa, jonne haluttiin, mutta jonne enää ei olla menossa, oli jenkkilä ja siellä California. Oisin ollu heti valmis menemään sinne, mutta kun ei niin ei. Eivät osanneet oikein hoitaa nuita haastattelujärjestelyjä ja "pitkäpinnaisena" tunnettu mieheni lähetti viestin, jossa ilmoitti, että saavat pyyhkiä hänen nimensä pois.

Tänä viikonloppuna ei käyty ees autokaupassa. Tai yritettiin me, mutta kun nää kauppojen aukioloajat on jotain ihan käsittämätöntä. Nyt ramadanin aikaan autokaupat menee perjantaisin (Suomen lauantai) kiinni iltapäivällä ja avaavat ovensa taas illalla puoli kasilta ja ovat yli puolen yön auki!

Hipsun elämään on tullu pientä piristystä. Ollaan vähän reenailtu tokoa. Tietenki heti ilman remmiä, naksua, suunnitelmia ja täydellisyyen tavoittelua. Kuhan tekee sinnepäin nii kelepaa. Nyt osaa pikkusen paremmin jo seuraamisen käännöksiä. Oikeestaan ennen ei osannu kääntyä yhtään, nyt on jotenki ite parantanu kontaktia, joten hokaaki helepommin kun käännyn. Liikkeestä maahanmeno ja seisominenki sujuu jo jollain tavalla ja paikalla pysyminen on nyt vaiheessa 70 sekkaa. Eihän meillä mitään häiriötä oo, muutaku rakennusmiekkoset, mutta ens kesänä on pakko saaha alokasluokasta yks ykköstulos. Nyt kun tässä vielä kokoajan kelit paranee (kylmenee) niin jospa sillä naksulla vielä hiotaan hommat kuntoon.

Kyllä se Hipsun elämä vielä enempiki kirkastuu ku muutaman viikon päästä kykenee meneen rannalle vanhaan malliin. Vinkistä viisastuneena suunnataan kyllä Jebel ali beachille. Siellä kun ei kuulemma oo poliiseja ollenkaan. Ei tartte niinku varkaissa olla koiraa uittamassa.

Jostain tuliki mieleeni, että jos ei oo mitään mielenkiintoista lukemista, voi käyä lukeen uutta älysuosittua blogia Sata naista. Rehellisesti sanottuna älytön idea, mutta käykää lukemassa lisää. Toinen blogi, mihin vasta törmäsin oli Sata kiloa pois-blogi. Tässä idea on ihan vaan laihuttaa sata kiloa pois, mutta koska se tietty etenee niin pirun hitaasti, olin jo unohtanu koko jutun. Oma laihutushan alkaa taas aamulla. Ostin tänään uuet urheiluhousut ja lenkkaritki kiiltelee vielä, joten ei oo ainakaan välineistä kiinni. Käyn tuossa kohta vielä heittämässä nuo vaahtokarkit roskakuiluun, ettei niitä saa aamulla enää kaivettua esiin. Avot, siitä se taas lähtee.

Jos haluaa kattella uusia koiraohjelmia, voi käyä täällä. Sieltä suosittelen 4-kokonaisuutta vesipelastusjaksoa, jossa on lopussa hyvinkin tuttu koira pääosassa. Ei muuten oo Quukille varmaan kerrottu, että on pikkuveli tilauksessa. Tosin siihen menee vielä vajaa vuosi.

Mutta nyt taas uuteen elämään, eikä siis nettiä enää puolen yön jälkeen. Paitsi tietty huomenna kun saa kattoo livenä kun sekä Niko että Maxine häädetään pois BB:stä. Veikkaan siis tuplahäätöä.

Ai niin, jos ei ihan mitään keksi tekemistä, kannattaa kävästä Älypäässä pelaamassa virhevisaa. Siihen jää satavarmasti totalisesti koukkuun aikaki viikoksi.

Saatiinhan ne neitin synttärit pietettyä. Reilulla viikolla niitä aiemmin siirrettiin ja eilen jo alotin leipomisoperaation. Lopetin sen yhen aikaan yöllä. Aamu meni taas niin kuin viimeaikoina on ollu tapana, että kun vikana hommana meen käyttään Hippoa ulkona niin vieraat tulee samaan aikaan toisella hissillä ylös ja ulkona totean autot pihalla nähtyäni, että lähetäämpä nopsasti takasi. Kukaan ei kyllä oo tainnu vielä uskaltaa käyttää niitä ovessa roikkuvia avaimia, vaikka ne on siihen vihjeeksi jätetty. Joo, jollain taas nousee karvat pystyyn, ei tartte kommentoida ;)

Mukavaa oli ja leikit suju. Ehkä 9-kuinen Kaarlo ei ihan vielä pysyny näien muitten juoksevien rinnalla, mutta kovasti se yritti. Kerttu ei kyllä tajunnu yhtään, miksi taas syyän kakkuja, mutta kynttilän se osaa jo tottuneesti puhaltaa. Huomaa kuvassa kärryjen sarviin kerätyt hatut. Sarvissa roikkuu nykyään aina vaan enempi tavaraa.

Tällä viikolla onki ollu harvinaisen vapaata, koska mies on pitäny 2 vapaapäivää. Toki se ei auttanu yhtään sitä tiistain naisteniltaan pääsyä. Hommia oli kasiin asti illalla, joten mun naistenilta huipentui Battutan vaatekauppoihin. Lähin kyllä täysissä tällingeissä autolla liikkeelle Kerttu kyytissä, mutta puhelu miehelle töihin murensi koko homman ja jätin menemättä. Aattelin eka ottaa neitin mukaan sinne syömään, mutta kummiski joku Luis Vuitton-tyyppi (jätetään tarkemmin selittämättä) olis paheksunu syvästi asiaa. Kovasti mulle kyllä yritettiin lastenkaitsijaa järkätä, mutta kelle mää uskaltaisin mussukkani jättää? Niimpä. No ehkä ens kerralla.. Oli muuten oikeesti häpeällistä olla avokaulainen mekko päällä ostarissa just ramadanin aikaan. Vasta luin lehestä taas pukeutumisohjeita, joissa ei suositella laittamaan päälle mitään läpinäkyvää, tiukkaa, olkapäät paljastavaa vaatetta. Yritin parhaani mukaan muka suoristella kaulusta tai olla jotenki muuten lytyssä. En kyllä kummiskaan vedä vertoja joillekki tietyn maan kansalaisille, jotka joskus vetävät kaiken pahasti yli.

Eilen oli siis koko perheellä vapaapäivä ja se käytettiin taas vesipuistossa loikoiluun. Mies herätti meät naisväen jo ysiltä (!) aamulla. Siis kuka sanoi, että lapsiperheet herää aikaste ja menee iltauutisten jälkeen nukkumaan? Vesipuiston parkkis ammotti tyhjyyttään. Ei yhtään muuta autoa ku meän. Oli niitä muitaki polskijoita sentään maksimissaan 20 yhteensä. Vessoissaki siivoojat nukku siellä käsienpesutasoilla paremman hommaan puutteessa. Aika luksusolo. Sai ihan yksin olla isoissa liukumäissä ja altaissa makailemassa. Nyt kun Kepakin osaa jo olla kellukkeillaan vapaasti, on homma itellekki aika rentoa meininkiä. Paluumatkan kruunas muutamat aasit, jotka olla pollotteli keskellä tietä.

Ei sais olla vahingoniloinen, enkä ookkaan... mutta kyllä lopullinen niitti onnistuneeseen reissuun oli se ruuhka, joka oli pakkautunu Al Khail roadille just siihen aikaan kun me sitä ajettiin. Onni vaan, että oli just vastaantulevien kaistoilla (3-4 kaistaa leveä tie). Otin kännyvideolla kuvaa minuutin verran siitä ruuhkasta, enkä ees tajunnu ottaa ihan alusta asti ja jouduttiin kääntymään ennen tukoksen loppua muualle, mutta vähän vertailua jonnekki Suomen "ruuhkiin".

Viime päivinä ollaan myös suunniteltu reissua jonnekki ulkomaille, esim. Thaimaahan. En vaan jotenki haluais lähtä Thaimaaseen uimaan ja ottaan aurinkoa kun sitä voi tehä täälläki. Haluaisin lähteä vaikka Pariisiin viikonloppumatkalle, mutta se idea ei saa yhtään kannatusta. Kaikista eniten haluaisin mennä Intiaan, koska se on tuossa aika lähellä. Jostain syystä sekään idea ei ota tuulta purjeisiinsa. Aika monet täältä jossain päin maailmaan käyvät reissussa, edes tuossa Omanissa, mutta me ei olla vielä käyty missään. Nyt vaan alkaa tuntua jo siltä, että jos pääsis vuojenvaihteessa Suomeen "väliaikaisesti pysyvästi" ei muuta tarttis.

Olin myös raskaustestiostoksilla tässä toissapäivänä. Se testi ei suinkaan tullu kyllä itelleni. Eikä se myöskään näyttäny positiivista. Testin tekijä oli kylläki tulokseen tyytyväinen. Minä en olis ollu.

Mitali tuli ja muut meni

No ni, nysse on ohi. Koko vuojen päätapahtuma agilityrintamalla. Yks mitali tuli Suomeen, mineille jukkuepronssia. Mahiksia toiseenkin mitaliin oli, mutta muille meni. Pikkukoirissa voiton vei sheltti 14-vuotiaan ohjaajansa kanssa. Historian ehottomasti nuorin mitalisti. Tässä on heän finaaliratavideo. Medeissä voitto meni Sveitsiin, joka maana keräs aika läjän mitaleita. Tahtoo sinne asumaan ja reenaamaan! Bordercollie valloitti medienkin voittajan pallin. Tässä on voittovideo. Ei auta, vaikka suomalainen Frodo teki yli 3 sekkaa mestaria nopeamman finaaliradan, koska eka rata meni persiilleen. Makseissa tietty voiton vei kans bortsu. Tätä videota kun kattoo, aattelee vaan, ettei ite ehkä ihan nuin hyvässä juoksukunnossa ole. Maksien voittaja oli kyllä mun mielestä kaikista paras nuista uusista mestareista, ainaki videoitten perusteella. Ens vuonna olis toiveita olla itekki kisaamassa kotikisoissa, MM-kisathan on ens vuonna Helsingissä.

On tullu tässä männäpäivinä vähän aateltua ja vertailtua eri maalaisten tapoja. Käytiin eilen Madinatissa (turistirysäpaikka, hyviä ravintoloita) ja Kerttu halus välttämättä mennä sellaseen taidepaikkaan. Siellä ystävällisen intialaismiehen kanssa keskustelin ja lopulta viimeinen kysymys oli, että kauanko olen ollu mieheni kans naimisissa? Sitä ennen keskusteltiin mm. Helsingissä olevista jääbaareista. Siellä kuulemma on aina talvisin sellasia jäästä rakennettuja baareja. Ite en oo koskaan nähny, mutta ehkä siellä joskus on ollu. Nykysillä ilmastoilla ehkä harvemmin. Puhuttiin myös kouluasioista. Mies oli kauhuissaan kuullessaan suomalaisten lasten 7 vuojen koulunaloitusiästä. Sanoi inkkarilasten menevän 3,5 vuotiaana kouluun. Hänen mielestään suomilapset ei voi pärjätä koulussa kunnolla kun niin vanhana sinne menevät. Jos mies ei olisi päästänyt suustaan tuota avioliittokysymystä, olisin alkanu kertomaan eri maiden kouluvertailuja ja Suomen ja Intian sijoittumista ehkä eri päihin sitä listaa.

Yks Suomiäiti oli käyny uuessa outlet ostarissa leikkipaikalla lapsensa kanssa. Kun oli lähössä kotiinpäin, oli leikkipaikan omistaja sanonu suomiäitille, että "you have sexy body." Suomiäiti oli kiireesti lähteny menee.

Tää on oikeesti sellanen kulttuurien sulatusuuni. Löytyy kaikennäköstä hiihtäjää. Eniten vertaillaan nuita äitejä, joilla apulaiset hoitaa lapset vauvasta lähtien. Äiti vaan menee shoppaileen ja kynsihoitoon ja meidi syöttää kakarat ja juoksee niien perässä. Pahalta tuntuu ku ihan suomalaistenkin leikkipiirissä lapsi vaikka kaatuu ja juoksee äitin sylin sijasta apulaisen syliin. Ja äiti ei ees käy töissä.

Voisko joku muuten valaista, miks tietyt intialaiset pitää sitä smurffitötteröä päässä?

Ramadanin aikaanhan pitää tehä kaikea hyväntekeväisyyttä, jotta allah tykkää. Käveltiin tänään moessa kotiäitien kanssa sellasen rahankeräystynnyrin ohi ja silmiini oikein pisti 500 dirtsun seteli eli noin 100 euroa oli jollain ollu ylimääräistä. Sadan dirtsun seteleitä siellä oli oikein läjäpäin. Aattelin kyllä laittaa sinne viereen sellasen kotiäitien kahvikassapurkin myös.

On tässä kotonaki ja automatkoilla pohittu perheen kesken, että päätetäänkö ens vuojen asuinpaikaikka rahan perusteella vai loppuuko ahneus tähän uuteen vuoteen. Että jäähäänkö tänne, jossa asuminen on ilmaista ja palkka verotonta, yritetäänkö jonnekki eurooppaan, jossa asuminen kustannetaan itte ja maksetaan verot vai vieläkö joku muu vaihtoehto siltä väliltä. Yks vaihtis olis mennä Suomeen oottamaan jotain uutta mielenkiintoista paikkaa jossain muualla maailmassa. Se kyllä houkuttelis oikeinki kovasti tällä hetkellä. Aatella, kolmen kuun päästä voin jo olla Purinalla naama huurussa juoksemassa. Kaivelin jo ens vuojen kisakalenteria, mutten löytäny. Työpaikkojaki kattelin, jos tulis tarvetta vaihtaa.

Ai nii, todistusaneistoa Kertun muutamista sanoista. On aika vaikeeta saaha neiti puhumaan käskiessä... Päässäolevan hatun on Kepa omatoimisesti valinnu pieneksi käyneitten vaatteitensa varastosta, jonka tyhjensi ystävälliseti huoneeseensa.

Huomenna oliski naistenilta, jonne on tulossa 30 suominaista. Ainoa huono asia siinä on ajankohta. Mennään iftarille, joka on siis heti auringonlaskun jälkeen, mutta kun sattuu oleen tiistai, miehen pitää tehä töitä puoli kasiin asti ja ruokailu alkaa puoli seiskan aikaan. Ei oo ku yks vaihtoehto, ottaa Kepa alkuun mukaan ja mies hakee sen sieltä sitte pois. En tiiä, mitä uut siitä tykkää. Ehkä ei tykkää.

Ai nii, ollaan saatu taas 2 uutta suomilasta tänne. Viikon sisään synty itseasiassa kolmekin ipanaa, mutta tiiän niistä vaan ne kaks.