lauantaina, marraskuuta 10, 2007

Normiarkea

Taas alko yksinhuoltajaviikko samalla temmolla ku edellinen viikon takanen. Kun mies saatiin lopulta sinne taksiin, oli vuorossa pullien leipomista. Oli Suomi-koulun sadonkorjuujuhlat ja jossain hurmiotilassa olin luvannu leipoa sinne noin 25 korvapuustia. Kello 14 aloin jo kaiveleen tarpeita kaapista, olihan aikaa vielä kokonaiset 2 tuntia, ennenku pullat piti olla toimitettuna paikan päälle. Arvaahan sen, miten siinä käy. Sanoiko joku, että minä olen aina myöhässä. Ei ollu mikään poikkeuspäivä. Ensinnäkin alotetaan siitä, ettei ollu kardemummaa kaapissa. Sitähän pitää olla, pulla ei maistu pullalta ilman sitä. Ei ku kauppaan. Kertun päikyt meni siinä samalla, en kerinny alkaa laittaan sitä nukkumaan. Sain pullat ulos uunista varttia vaille neljä. Sitä ennen oli vaatteet puettu, kengät jalkaan laitettu ja laukku olalla. Pullat vaan pakettiin ja kaasu pohjaan. Oli takuu varmasti uunituoretta pullaa. Kypsyyestä en tiiä, en kerinny maistaan.



Sadonkorjuujuhlat oli taas menestys. Aivan sikapaljon suomalaisia. Niistä ei koskaan saa tarpeeksi. Oli ehkä puolet väestä taas ihan outoja mulle. Kerttu sai hyvät leikit ja ekaa kertaa elämässään osallistui kisaan, porkkananheittokisaan, jossa sarjassa 0-3-vuotiaat sai tuloksen 1,20m. Mitalin saivat kaikki palkinnoksi ja siitä naamaki kääntyi viimeistään hymyyn.


Meillähän ei ollu kiirettä (tyhjään) kotiin, joten oltiin kemuissa tappiin saakka. Sovittiin siellä, että lähetään vielä syömään sekalaisella seurakunnalla. Todellakin sekalaisella. Ei ihan Nokialeskiksi voinut sanoa kokoonpanoa, mutta melkein. Minä ja Kepa, joilla isi Suomessa, Sonja poikiensa kanssa, heillä isi Abu Dhabissa ja Reima, jolla vaimo ja poika Suomessa. No kävihän se näinkin, ongelmat tuli laskua maksettaessa. Ottivat diners clubikortin vastaan ja sillä lasku kuitattiin. Jäätiin vielä ravintolan portaille lasten kanssa pelastamaan hemmetin isoa koppakuoriaista (käännettiin se takaisin mahalleen) kun henkilökunta tuli ulos sanomaan, että he eivät hyväksy ku jotain visaa ja masteria. No aikamme sitä pähkäiltyämme maksettiin lasku käteisellä ja ihmeteltiin käytäntöä. Täytyy vielä myöhemmin tarkkailla varmuuen vuoksi tiliotteita.



Illalla sovittiin Sonjan kanssa aamupäivän shoppailureissusta battutassa. Jo parkkiksella kattelin, että ompas taas volvojen kokoontumisajot alkaneet. Leikkipaikalle päästyämme siellä oli "vaan" 3 suomalaisperhettä. Lisää tuli vähän ajan päästä. Eka lapsilta mehut pois pomppiessa ja sitten syömisen kautta shoppailemaan. Ei keritty ku ehkä 2 kauppaa kun hokasin, että kello oli 3, eli 4 tuntia vierähti tuosta vaan. Taas kaasu pohjaan ja Hippoa hakemaan kotoa ja nokka kohti Nad al shebaa. Mentiin ekaa kertaa sellaseen koirien viehejuoksutukseen. Vuojen veran olen niitä emaileja lukenu ja nyt jo päätin mennä. Siellä oikein hermo lepäs. Pääsi takasi koiraihmisten maailmaan. Koiria oli noin 15 ja ekana jutskasin ruotsalaisten kanssa. Olivat muuttaneet afrikan mantereelta tänne 3 kuukautta sitten. Koirat toivat mukanaan. Ihmettelivät kun kerroin raahaavani Hippoa joka kesä Suomeen. Heillä kun koiransa kuulemma kohtaavat 4 kk:n karanteenin Ruottiin mennessä. Hokasivat heti, että menevät sitte joskus Suomen kautta.

Muut koirat oli lähinnä vinttikoiratyyppejä, sekotusvinttikoiria, muita koktaileja, muutama dobberi, yks labbis, yks borderterrieri (!), pari mopsia, joku kokkeri, joku pieni olisko lhasa apso ja Hipsu. Osaavammat rakensivat hiekalle radan, johon laitettiin naru sellasten tolppien kautta ja siihen naruun kiinni Spinneyksen repaleinen pussi. Sitä ne himoisemmat koirat jahtasivat ihan intona. Aattelin, että Hipsulle vois laittaa pallon, tuskin se pussin perässä juoksee, mutta ei tarttenu palloa. Annettiin muitten juosta ekana ja me koitettiin sitten. Ihan innoissaan lähti perään, juoksi sellaset 50 metriä tuttua Hippo-vauhtia ja sitte tuli äitiä ikävä. Eli juoksee ihan hyvin, mutta ei uskalla irtaantua tarpeeksi. Kuulemma jos muutaman kerran reenailee, ni sitte rupeaa juokseen, mikä on varmaan ihan tosi. Kysyin, jos laitettais Hipollekki pallo sinne naruun kiinni, mutta Hipsu juoksee kuulemma jo valmiiksi niin lujaa, että turha sotkea sitä palloa. Pallon kanssa se kone kuulemma liikkuu liian hitaasti. Kokeiltiin vielä kolmas kerta, mutta se tyssäsi Hipon nilkuttamiseen. Kattelin sitä ontuvaa tassua ja tuttu ongelma palas kuvioihin, anturat auki. Hiekka oli näköjään sen verran kovaa, että se riitti. Kahesta tassusta iho ruvella ja nyt parannellaan tassuja. Onneks seuraava kerta on vasta 2-3 viikon päästä. Paikalla oli muuten yks brittipariskunta, joka muisti Hipon sieltä koiranäyttelyn agikisasta. Heän lapsi oli kysyny Hipon nähessään, että: ni nii, isi, mitä meän pitää alkaa tekeen, että meän koirasta saahaan tollanen?

Juoksutuspaikalla oli etukäteisten emailien mukainen "kuri". Radan rakennusvaiheessa oli ns. sosiaalistamista ja leikkimistä, kaikki korat irrallaan. Sitten korat remmeihin ja kun yks koira sai juoksunsa juostua, seuraava sai mennä vasta ku edellinen oli oikeasti kiinni. Lopuksi taas remmit irti. Kukaan ei rähissy eikä tapellu, vaikka monenlaista sukankuluttajaa, tai eihän täällä sukkia kukaan piä, mutta kummiski, siellä oli. Erityisesti katoin hoomoilasena naista, jolla oli koirien rintarepussa joku räpsy (joku valkonen karvaturri). Samalla eukolla oli 2 mopsia ja se lhasa apso. Ei tartte varmaan erikseen kertoa, että sen koirat ei juosseet.

Poristiin siinä lopuksi jotain yleistä älämölöä ja homman vetäjä kertoi suunnittelevansa koirahoitolan avaamista, jonka yhteyteen tulis myös joku reenauspaikka. Sanoi yrittävänsä saaha agilityesteet ja pedigreen siihen sponsoriksi. Kyseli meän agilitytaustaa ja oltiin yhtä mieltä sen täällä olevan ainoan paikan hintapolitiikasta. Nainen sanoi yrittävänsä avata paikan maaliskuun paikkeilla. Kohta on vuosi kulunu siitä, kun se toinen luvattu paikka piti olla käyttövalmiina. Siis se saksalainen firma, joka mainosti itseään täällä koiranäyttelyssä. Tästä ratajuoksuhommasta saa pulittaa 30 dirtsua (6 euroa) kerta, jonka pulittaa ihan mielellään. Kerrankin täällä joku on halpaa, muuki ku bensa.

Olin jo suunnilleen taivaissa ku lastasin Kerttua, neitin leluja ja Hipsua autoon kun siitä auton ohi käveli kaks tummatukkasta miestä. Näyttivät, että mulla jää jotain tavaraa siihen auton viereen. Hipsun vesikuppi oli jäämässä. Hain sen ja hyppäsin rattiin. Miekkoset ei lähteneetkään minnekään kun näkivät Hipon autossa. Veivasin ikkunan auki ja miehet pyys nähän koiran. En olis muuten menny sitä takaluukkua avaamaan, mutta koska yks toinenkin koira-auto oli vielä siinä lähellä, niin aattelin mahollisen ryöstötilanteessa niien auttavan. Heitin varmuuen vuoksi kukkaron sinne vänkärin penkin jalkatilaan...

Toinen miehistä kertoi omistavansa 2 koiraa. Sellasia isoja. Sellasia tappelukoiria. Anteeks mitä? Ovat hyviä tappelemaa. Tappeleeko tuo sun koirasi? Ei tappele, se onkin aika pieni. Minä kysyin että käytätkö niitä jossain tappelussa? Setä ei ymmärtäny kysymystä. Sanoi vaan hymyillen ja rehvastellen, että Good fighters. Kysyi vielä osaako Hippo antaa tassua? Vastasin, ettei. Setä yritti silittää Hipsua, mutta setä rukka vähän pelkäsi, eikä siitä tullu mitään. Kyselivät vielä, että minä päivinä ollaan koiria juoksuttamassa että hekin tulevat. Joo tulkaa vaan... Täällä ihan varmasti järkätään jotain tappeluita, voisin ainaki kuvitella niin. Jotenki vaan jäi arveluttaan se tarina kun ei Hippoa uskaltanu silittää.

Käytiin yks päivä myös kattomassa lähellä olevaa uutta eläinkauppaa. Täällähän eläinkaupoissa myyän tavallisten kalojen, marsujen ja lintujen lisäksi myös koiria ja kissoja. Tässä kaupassa paikat hohteli uutuuttaan ja taso oli samaa ku Suomessa. Kolme kissaa oli myynnissä. Nykyään en enää tunnista kissojen rotuja, toisin ku 15 vuotta sitten, jolloin koko perheen intohimona oli kulettaa kisuja ympäri Suomen maata, sekä joskus ulkomaillakin. Kuulin myyjän sanovan toisille asiakkaille yhen kissan olevan chinsilla. Yks kissa oli ihan "tavis". Koiria oli myynnissä 2, toinen kokkeri ja toinen joku käpiövillakoira. Miesmyyjä tuli kyseleen oltaisko ostamassa koiraa. Käytin tilanteen hyväksi ja kyselin tältä ehkä filippiiniläismieheltä, jolla oli niin sanotusti ikäänku kultaa hampaissa, tai jotain ihmerautoja tai jotain metallia kummiski, menipä pitkäksi lauseeksi... No kummiski hommaavat koiria myyntiin yleensä Thaimaasta tai Venäjältä. Sanoi Venäjältä tulevien koirien luonteen paremmaksi. Niistä kuulemma huomaa, että ne ovat kasvaneet muualla ku jossain ulkotarhoissa. Ite sanoin niien olevan varmasti myös ulkonäöltä parempien, koska venäläiset pärjäävät näyttelyissä hyvin kansainvälisestikin. Sanoin myös, että tässä maassa se luonne on kummiski se tärkein, koska täällä ei ole koiranäyttelyitä. Myyjä ilmeisesti jotenki loukkaantui, koska totesi asiakkaiden olleen tyytyväisiä heidän myymiin koiriin. No niin varmasti.

Kattelin siinä aikani tavaravalikoimaa ja hokasin mm. sellasen patterikäyttöisen kämmenenkokoisen koiran hierontalaitteen. Varmasti tarpeen. Toisaalta Hippoki olis varmaan tyytyväinen kun sitois sen kylkeen kiinni. Naismyyjä tuli kyseleen, että tartteeko meän koiralle ostaa ruokaa? Vastasin, että meän koira ei syö teän myynnissä olevia ruokia, se syö vaan kissanruokaa. Kamalaa, sanoi myyjä. Sun koiras tarttee kyllä kuivaruokaa, koska sen hampaat menee muuten huonoon kuntoon. Meinasin vastata, että se syö kyllä säännölisin väliajoin edelleen esim. värikyniä, huulirasvoja tai muuta kovaa. Mutta periaatteessa oli siis ihan asiantunteva myyjä. Dubaissa on joka pikku ruokakaupassaki eläimille jotain ruokaa tarjolla. Isojen markettien ruokavalikoimatki on ihan ok. Kuivaruokavalikoira on kyllä just sitä samaa Luppaa, mitä Suomessakin. Hipon Kitekattia onneks löytyy joka kaupasta... Tänään tajusin jopa Lulu hypermarketista löytyvän koirille kevythäkkejä ja tosi halvalla. Hipolle sopivia löytyy alle 20 eurolla.

Samaisessa Lulussa on myös akvaariokauppa, jossa myyään myös muille eläimille tarvikkeita. Yks kerta siellä oli kaloja, joiden kylkiin oli maalattu UAE:n (Arabiemiraattien) lippu. Tänään siellä oli kaks ehkä intialaista miestä ostoksilla ja heille ilmiselvästi oli tulossa koira. Tai sitten olivat jollekki isännälleen ostamassa tarvikkeita. Kovasti kyselivät myyjältä, mitä kaikkea he tarvitsevat. Siinä vaiheessa kun he kysyivät, että entäs se nukkumispeti, meinasin sanoa, että äh, se on täysin turha, mutten avannu suuta. Hipolle ku ostettiin sellanen korisänky, meni ehkä 2 viikoa kun sen sai kantaa palasina vähitelln roskiin.

Akvaariokaupasta poistuessamme nähtiin siinä ostarin käytävällä nainen, jolla oli valkonen hieno kissa sylissä. Kerttu tietysti näki sen ja sanoi, että "ei kissaa kauppaan!". Joka päivä saan kertoa sille, että ei, Hippo ei voi tulla kauppaan mukaan, eläimet ei saa tulla kauppaan. Pitää aina perustella, miks Hippoa ei oteta autoon ja kauppareissulle mukaan. Tällä aasinsillalla siis samalla kerron, että neitin sanavarasto ja sanojen tuleminen peräkkäin edistyy aika hyvin. Välillä tulee viienkin sanan lauseita ja ihan uusiaki sanoja. Tänään kaupassa tuli jääteepurkkien kohalla sana "jäätee". Meillä juuaan jääteetä yks tölkki kuussa, eli aika harvoin. Samoin kaupan käytävällä olis metrin kokoisia pingviinejä, jotka neiti hienosti tunnisti, vaikken muista pingviineitä koskaan maininneeni. Jotenkin uskon sen myös oppineen jo valehtelemaan. Liikennevaloissa kysyin aikani kuluksi, että onko äiti hyvä ajamaan autoa? Ei oo, kuulemma. No onko isi hyvä ajamaan? Ei oo. Helpotus. Se valetelee. Sängyssä kysyin, muistaako Kerttu kesäistä kaveria Patua, jonka kans leikki aina agikisoissa mm. Rovaniemellä, Oulussa ja Vantaalla? Muistaa. No oliko Patu kiva? "Ei, tyhmä!". No joo...
Lopuks vielä pari lyhyttä huomionarvoista asiaa:
-Sonjalta tuli illalla viesti, että tultiin vasta seiskan aikaan kotiin sieltä battutasta. Olivat siis olleet samalla ostarilla 8 tuntia! Olivat kahesti käyneet syömässä ja kerran jäätelöllä. Sonja oottaa kolmannen lapsensa syntyvän vuojen vaihteessa.
-Soitin miehelle Suomeen kuulumisia. Oli menossa Suomen jääkiekkopeliin Karjala-turnaukseen! Tahtoo mukaan! Jääkiekkopelit on parasta ajanviettoa heti agikisojen ja agireenien jälkeen.
-Tästä tekstin pituudesta voi tehä vaan yhen havainnon. Mulla on jostain tullu lisäaikaa tähän naputteluun. Mulla ei toimi netti tv! Olen siis viikon ilman BB:tä. Toinenkin viikko menee vielä jos en saa miestä hakemaan ens viikolla vanhaa työkonettaan töistä mulle käyttöön. Mies tulee siis viikon päästä yheksi yöksi kotiin ja lähtee taas viikoksi menemään. Onneks keksin jo ratkaisun nettiriippuvuuteen. Latasin Australian suurinta pudottajaa koneelle riittävästi. En ymmärrä äitejä, joilla ei ole aikaa istua koneen ääressä. Toisaalta joskus vois mennä nukkumaankin ajoissa.
-Just vasta hokasin, että huomenna on pohjoismaiset mestaruuskisat agilityssä Vantaalla. Toivotaan parempaa menestystä ku mm-kisoissa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huomenta. Aamunpelastus. Tata luettaessa tuli kuppi kahvia horpattya...Ihanaa kun tietaa mita naapurissa tapahtuu kun ei kerkia kuulumisia markkinoilla vaihtamaan :)

Anonyymi kirjoitti...

Jaksoin täällä töissä lukaista. Oli PM:t: hyvät puitteet, lässähtänyt tunnelma. Luka ja Sami meni hienosti, Pohjoismaiden mestareiksi, kuten Leila ja Päivikin. maksit voitti Elvis ja Jenny D.
Raltsu meni lauantain kv-kisan keskari pystyssä, koitin olla mielessäni murhaamatta loikkakontakteista ;o) hypäri selvittiin vitosella, liukui putken suun ohi, mutta sen korjaamiseen meni aikaa...
K
P.S. Älä syötä Kitekattia, ts. kerran yksi kauppias sanoi, että siinä on liikaa A-vitamiinia koiralle, kun äitini antoi sitä Puustille...