Aivotärähys?

Eilen tuli ennätys. Sain Kertun nukkumaan jo kaheksalta illalla. Ei silti voi hehkuttaa. Ehkä voisin kertoa vähän taustoja. Ensinnäkin, en taas kerinny laittaa neitiä päikyille ollenkaan. Ei vaan ollu aikaa. Käytiin kumpikin aamulla vähän kaunistautumassa kotiparturissa. Ittelle vähän väriä ja raitaa, sekä kulmiin väriä, tukkaa ihan vähän lyhemmäksi. Kertun kanssa ollaan puhuttu jo kuukauen verran, että parturitäti leikkaa Kertun tukkaa. Kerran oltiin kattomassa kun setä leikkas isin tukkaa. Tällä pohjustuksella elämän eka parturikäynti sujui täytin ongelmitta. Neiti istui rauhallisesti sylissä ja täti leikkas. Päätettiin leikata takatukkaaki vähän lyhemmäksi. Onhan sillä aikaa kasvaa. Eikä mene niin helposti takkuun. Voi nyt mummiki olla ihan rauhassa, että oli lapsenlapsella varaa käyä parturissa ;)


Yläkuvassa neitillä vielä hymy naamalla. Hymy hyyty illalla kun Suomikoulusta tultiin kotiin. Tietenki olin puhelimessa isin kanssa ja isi kuuli kaiken livenä, mitä tapahtu. Ammeeseen valu vettä ja neiti leikki veden kanssa. Tietty sitä valu lattialle, jonne sitä sitten kaaduttiin. Samalla pää lyötiin vessanpönttöön. Isi alkaa varmaan olla jo aika huolissaan koska joka kerta meille jotain tapahtuu. Sillehän ei koskaan käy mitenkään Kertun kanssa ollessa. Lopetettiin puhelu ja nostin neitin syliin. Oikeaan silmäkulmaan nousi muutamassa sekunnissa kamala kuhmu. Melkein meni silmä umpeen, mutta onneks van puolilleen. Neiti halus mennä ammeeseen kuitenkin, itkun lakattua.

Otettiin uus puhelu isille ja sinä heti puhelun alkumetreillä katoin neitiä ammeessa ja se vaan istu hiljaa paikallaan. Tästä en enää uskaltanu isille kertoa vaan taas lopetettiin puhelu. Nostin neitin ammeesta ja heti tuli mieleen, että se on saanu aivotärähyksen. Sairaanhoitajana tietenki menin nettiin hakemaan ohjeita. Siellä käskettiin pysymään kotona ja seuraamaan tilannetta. Käskettiin myös herättä lapsi ekana yönä 2-3:n aikaan. Tyrkytin myös panadolia Kepalle, muttei se sitä huolinu. Mentiin iltapalan kautta lukemaan kirjaa sänkyyn ja vähän silittelyä pälle ja siihen nukahti. En sitten kuitenkaan herättäny yön aikana. Aamulla kaikki ok, tosin silmässä kehkeytymässä kunnon mustelma, edelleen patti olemassa.


Tänä aamuna suunnattiin puistoon taas Suomilasten kanssa. Mahtavat kelit on nyt päällänsä. Ei mee kauaa ku ilmat vielä viilenee ja iltaisin saa ottaa pitkähihaisen mukaan. Kerrankin muistin tänään ottaa kuvia myös muista lapsosista.


Yksi asia on ruvennu askarruttamaan nykyään. Kun nuita lastenkirjoja suomennetaan, miks niitä henkilöhahmoja ei voi kans kääntää suomalaisiksi? Miks 101 dalmatialaisessa pitää olla O'Brien tai Berdita? Eikö niitä voi laittaa Matiksi ja Maijaksi?