Sadetta ropisee

On se vaan niin mukavaa kun sataa. Jos Dubaissa sataa keskimäärin 5pv vuodessa, täällä sataa 5pv viikossa. No ei ehkä ihan, mutta riittävästi silti, että metsäpalovaroitus kumottiin tänään. Nyt sais laittaa vaikka kokon pihalle. Ei se silti vaan varmaan syttyis.

Ihan tässä sormet itekseen naputtaa. Pulssi hakkaa varmaan jo kuutta sataa. Varasin just liput ylihuomiselle lennolle Helsinkiin. Eihän tässä vielä ole kunnolla matkustettu, joten hilipastaan koneeseen ja avot, 1,5 tuntia ja jo ollaan koko perhe yhes koos. Kuukausi on vierähtäny tosi nopeasti, enkä ole mitään "kerinny" tekemään. Monta kyläpaikkaa olis käymättä. Mutta kaikki ihan tarpeellinen on tehty. Nykyisin en enää juoske talosta taloon vaan luen rauhassa aamulla lehen, käyn kävelyllä jos jaksan. Kerran oon kuukauen aikana käyny vaatekaupassa, Dubaissa saa sitä tehä liikaakin. Tänään vois käyä reenaamassa Hipon kanssa, jos jaksaa. Ei pakko.

Käytiin Kertun kanssa viemässä mummu töihin. Samalla kävästiin vilkasemassa Miisa-tätiä, joka on päässy sairaalasta kotia. Siinä apteekin kulmilla meinasin tukehtua. Tiesin, että ylihyvä lapsuuenkaveri on täällä viikon verran kotonaan, asuu siis Lontoossa, mutta että se tuli sattumalta Kemissä vastaan. Muutamans ekan mietin, että onko se tuo ja huusin ikkunata. Olihan se. Viimenäkemästä on varmaan se 6 vuotta aikaa. Olihan se muuttunu, mutta persoonallisuus ihan ennallaan. Sama vanha Vesku. Italialaisen Luca-partnerinsa kanssa olivat Suomessa käymässä. Mökillä olivat jo kerinneet soutaa rakot käsiin ja kankaita olivat nyt keränneet ostoskassiin. Heillä on siis tanssipukuja valmistava oma yritys.

Vaan ei siinä kadulla paljoa kerinny jutskailemaan. Sovittiin vaan, että tavataan taas kuuen vuojen päästä. Sen verran kerkesi Vesku muistelemaan, että joskus muinoin kun meillä oli paljon kissoja, meillä oli joku kissatätien kokous. Äiti oli leiponu kasan pullaa. Just kun täti oli alkamassa juomaan kahvia ja haukkaamaan niitä pullia, oli mun pikkuveli huutanu, että "mää oon nuollu kaikki ne pullat". Siinä tätit sitten tuskaillen olivat joutuneet niitä pullia syömään. Tämä on just sen saman koplan jäsen, jonka kanssa lapsena jouluisin hypittiin ihmisten pihoilla ja revittiin jouluvalosarjojen lamppuja irti. Niitä meillä oli sitten kunnon kokoelmat vuojen lopussa. Onneks nyt jäi muistoksi se nappaamani valokuva pariskunnasta. Kunhan sen vaan saan joskus koneelle talteen.

Juhannuskokoelma

Tuli niin paljon ryypättyä juhannuksena, että vieläki on ihan nuppi turvoksissa. Vai olisko sittenki huonosti nukutusta yöstä johtuvaa? Juhannus sujui mainiosti, mutta vaatii veronsa jälkikäteen. Kerttu nukahti eilen yöllä vasta yhen jälkeen, heräillen muutamaan kertaan huutamaan keskellä yötä..

Perjantaina pakattiin laina-auto täyteen tavaraa ja lisätäydennystä haettiin vielä Prismasta. Reippaat pari tuntia ajomatkaa Rokualle ja yötöntä yötä juhlimaan. Aattoiltana oli yks kisa, jossa tehtiin ihan uuenlainen enkka. 3 rimaa alas yhellä radalla. Jos oisin masentuvaisuuteen taipuvaista sorttia, olisin avannu ne kokonaiset 2 siideripulloa, jotka ostin. Sen verran silti kyrsi, ettei ollu kaukana lopettaa lyhyeen koko viikonloppua. Onhan se kenttä tosi pehmeä ja raskas juosta. Kevyttä pöllyävää hiekkaa ja kentän korkeuseroa kuulemma päädystä toiseen noin 2 metriä. Mutta että 3 rimaa.

Yöksi vedin Kertulle pari kerrokset vaatetta päälle, oli nimittäin majapaikka vailla lämmitystä. Iltaohjelmat jätettiin suosiolla väliin. Kepa nukahti keskiyöllä ja minä parin sudokun jälkeen. Lauantaina jatkettiin agiradalla, jonka suoritus oli kyllä meiltä täysi kymppi. Nolla siis pukkas ja voitto. Siinä oli vika mm-karsintoihin vaadittava suoritus. Kylläpä helpotti. Viimeks varmaan synnytyksen jälkeen on ollu samanlainen helpotus. Iltakisassa kämmäsin itte ja siinä ihan ainoassa viikonlopun takaaleikkausessa sain kiellon aikaiseksi. Illalla alkoi tosi tasokas karaoke siinä meän ovelta noin 10 metriä. Siinä raiskattiin mombasat ja kuumat moottoritiet oikein tosissaan. Laululava onneks vaikeni yhen aikaan yöllä, jolloin sain sen illan kohokohdan, eli Kodin kuvalehen luettua ja kokonaisen suklaalevyn syötyä ja pää tyynyyn.

Kello soi ysin jälkeen, mutta Kepa vaan nukku. Edellispäivän päikyt jäi puoleen tuntiin ja se veti veronsa. Puoli 11 nostin neitin suoraan sängystä kärryihin ja menin kisakentälle tarkistaan tilannetta. Siellä se siristeli silmiään ja jo kohta jatkettiin viikonlopun leikkejä. Rokualla oli sellaset puolen kymmentä vaahtosammuttimen kokoista taapertajaa, joilla leikit suju hyvin yksiin. Mitä nyt välillä vähän kärhämää, mutta se kuuluu asiaan. Koska kaikki leikki tapahtu hiekalla, oltais varmaan saatu suorilta joku Omo sponssaamaan vähän pesuainetta. Nettiin varmaan tulee jossain vaiheessa vähän kuvia nuista lapsistaki. Tosin, miks kenenkään muun lapsi ei ollu niin likainen ku mun? Kävin sellaset kymmenkunta kertaa päivässä pesemässä neitin käet ja naaman, mutta ei mitään hyötyä. Olis voinu veikata jonku tummaihosen lapseksi.

Kertun ja Patrikin muutaman viikon kestänyt suhdekin nyt katkes. Ollaan oltu samoissa kisapaikoissa nyt vajaan kuukauen, eka Oulun iltakisat, sitten Rovaniemen kisat, Tampereen kisat, Ylöjärvi ja vielä Rokua. Seuraavaks tavataan kai karsinnoissa, muistaakseni.

Sunnuntaipäivän kisat meni samalla tavalla ku lauantaikin. Ekasta agiradasta nollavoitto ja tokasta radasta rima alas. Oli taas kohta jossa en ohjannu niin ku suunnittelin kun en muka kerinny. Muuten kerkesin omasta mielestä jo aika hyvin mukaan. Päätin silti, että Gällivaaran kisaviikonloppu jää meiltä väliin. Hipon tassut ei ole vielä kunnossa, joten annetaan koiralle vapaa viikonloppu. Osa tassuväleistä on märkänä ja osa anturoitten reunoista kovana ja rikki. Ei se menoa ainakaan vielä oo haitannu, mutta ettei rupeais haittaamaankaan.

Viikonlopun suunnitelmien muututtua totaalisesti lennämmekin luultavasti torstaina Helsinkiin tämän remmin kanssa. Mies tulee ylihuomenna Suomeen ja jää sinne etelään. Ens viikko ollaan luultavasti Vantaalla ja siitä sitten Vöyrin kautta Turenkiin mökille. En oo tosin muistanu kai mainita tuosta Vöyrin mutkasta...

Onneksi muuten silloin 1,5 vuotta sitten tilasin niitä lentobokseja 2 kappaletta, eka oli liian pieni, enkä ole saanu sitä myytyä. Nyt aattelin yrittää lennättää siinä Hipon Helsinkiin. Toivottavasti hyväksyvät sille lyhyelle lennolle sen pikkusen pienen boksin.

Ai niin, Hippo täytti tänään 4 vuotta! Ja isäpuoli eilen 57 vuotta! Ja Kerttu eilen 1v9kk! No ei siinä juhlimista, siis tuossa Kertun iässä, mutta kahen ekan kunniaksi kaapissa oottaa kakkuainekset.

Hipon mahollinen pennutus lähestyy. Jos asuttaisiin ens vuosi Suomessa se voisi toteutuakin. Ens vuojen suunnitelmat ei ole missään jamassa. Vaikka ens kesään on vuosi aikaa, hautasin jo 2008 sm-kisat mielestä. Se uus tuplanollasääntö on meille mahoton. Taas oli 2 tuplanollaa ihan tyrkyllä. Rata oli niin helppo, että otat siitä vaan rauhallisen tuplanollan, niin ei. Siksi suunnittelin jo ens kesäksi joko itelle tai Hipolle ison mahan. Tai vaikka jalka pakettiin, nii ei tarttis murehtia. Mutta tuolle Suomessa asumiselle on ehkä olemassa 10% todennäköisyys, Hipon pennuille 20%, omalle mahalle 30% ja pakettijalalle rajattomat mahollisuuet. Valitaan siis tuo jälkimmäinen.

Jos joku ei vielä ole käyny kattomassa minien sm-voittajan videoita netissä, tässä linkki. Sieltä löytyy kummatkin kisaradat. Ite en saanu niitä dvd-toimittajan sivuilla olleita videoita pyörimään. Sattumalta olin viime viikolla vepereeneissä Kemissä ja siellä oli reenaamassa yks niistä kuvaajista. Osasin avata kerrankin suuni oikeassa paikassa ja niimpä saan ihan for free tällä viikolla medien ratoja levyllä.

Miehen veli perheineen lähti reilut 2 vuotta sitten Ruottiin, myivät autot ja asunto vuokralle. Siellä oli kuulemma kaikki paremmit ku Suomessa, erikoislääkäriksi valmistumiselleki paremmat puitteet. Tulivat vuojen päästä takasin. Ostivat uuet autot ja ajoivat vuokralaiset ulos. Nyt päättivät lähtä uusiksi pohjoisempaan Ruottiin. Autot myyntiin ja asunto laitetaan vuokralle. Eilen mies meni kentälle kassiensa kanssa, mutta kun pieni parivuotias poikansa sanoi, että älä isi lähe, isi ei sitten lähtenykkään. Nyt sitten jäävät vissiin Suomeen. Tähän liittyy niin monta muutakin mutkaa ja käännettä, ettei kukaan enää pysy perässä, eikä mitään tietoa kannata uskoa. Appiukko totesi minulle, että on kai tälleki sairauelle olemassa jokin diagnoosi.

Oottavan aika on piiiitkä!

Miten täällä muka jaksaa joku käyä norkoilemassa, kun ei mitään uutta tekstiä ilmaannu? EN minä jaksais ainakaan.

Aika menee vaan niin nopeasti tekemättä yhtään mitään. Ens viikolla mies tulee Suomeen ja siirrytään sellaset 600 kilsaa etelämmäksi. Viikonloppuna kävästii Tampereen suunnalla. Mentiin aamujunalla Nääskylään, jossa ekaks syöksyttiin saetta pakoon stokkalle. Sinne raahasin Hipon ja kärryt ja viikonlopun tavarat. Kävästiin hakemassa Kepalle vähän leluja sekä mahaan murkinaa. Bussilla päästiin illan kisapaikalle kuskin ohjeista huolimatta. Kysyin nimittäin bussikuskilta apua oikealle poisjääntipysäkille, muttei se osannu auttaa. Oli joku ihan uus tollo. Onneks sattu yks nainen oleen siinä lähellä, joka jäi just edellisellä stopilla pois. Ite kisat meni persiilleen. Mutta ei jotain huonoa ellei jotain hyvääkin, vai miten se menee. Koira kulki lujaa. Ite en... Huokasin raskaasti helpotuksesta kun tajusin, että Hippo sittenkin löysäs sen käsijarrun ja alko meneen vanhaa tuttua tappotahtia. Sain ohjattua sen väärin pujotteluun, yhen hypyn ohi ja 2 rimaa alas. Saldo siis kahelta radalta oli tuo. Kontakteille tein paljon työtä ja sain sen pysäytettyä.

Millan kyytiin hypättiin ja majapaikkaa hakemaan. Oli kyllä hyvä paikka, harmi vaan, ettei koskaan jää aikaa tutustua yöpaikkojen ympäristöön ollenkaan. Onneks Kepa sai puristettua viikon panttaamansa sonnat kisapaikalla, joten katkottomat yöunet oli taattu.

Joukkuekisat oli lauantaina vuorossa. Meän joukkueelle tuli huipputulos. Me oltiin ainoat, jotka päästiin maaliin, kolme muuta hylättiin, ei siis saatu tulosta joukkueena. Vaan olin silti naama näkkärillä kun kattelin tuloslistoja. Meillä tippu 2 rimaa, mutta oltiin nopeimpia maaliinpäässeistä. Lohtu se on laihaki lohtu. Kyllä se silti ketutti kun tuli ne rimat. Ennen tätä viikonloppua 9 kisaa ja vain 1 rima. Nyt pe + la 3 rataa ja 4 rimaa yhteensä. Löyty siis lisää reenattavaa. Haun joukkue sentään sai hopeaa.

Sunnuntaina yksilökisan karsinnassa tippu taas rima olisko kuuennella esteellä. Alko vituttaan. Vielä enempi alko ottaan päähän ja jäin hämmästelemään kun kuulin kuinka yleisö taputti? Toisella radalla oli rataesittely menossa, joten olin ainut kelle ne pysty taputtaan. Ainaki se kuulosti mun korviin siltä. Toivon, ettei se sitä ollu vaan että oisivat eläneet niin mukana, että kohahtivat sitä rimaa. No, anyway, siihen lopetin ohjaamisen ja yks hyppy jäi kohtapuolin väliin ja sama vielä loppusuoralla. Pitäkää vaikka kusipäänä, mutta kyllä lohutti kovasti kun näki kuinka omista suosikeista mm. Frodon ja Viiman matka katkesi samaan karsintarataan. Toki olisin ollu iloinen niien onnistuessa, mutta että joku toinenkin voi kokea saman finaalista tippumisen. Ekan radan jälkeen toivoin kovasti sekä Lukalle, Sonicille ja Taaville menestystä. Omaan suoritukseen kyllä mausteensa pisti aivan saakelinmoinen jännitys. En muista millon oisin niin paljoa ollu oksentamistuulella.

Oma vuoro oli heti aamulla puoli ysin aikaan ja kun se siis loppui lyhyeen, oli koko päivä aikaa nauttia hyvistä kisoista. Vielä kun aurinko paistoi ja Kerttu nukku 3 tunnin päikkärit, avot, mikäs siinä. Silti vaikka siellä 2 päivää notkui, tuntu ettei mitään kerinny näkeen. Ei tullu ees käytyä monen kanssa jutskaamassa.

Minien finaali jäi kokonaan näkemättä, koska kaverit tulivat hakemaan meitä Nokialle kyläilemään. Käytiin kattomassa Heliä ja Neaa, joitten luona kuorittiin suurin osa viikonlopun sonnasta päältämme, jotta kehattaisiin mennä junaan. Juna lähti vasta kymmenen jälkeen, joten aikaa kyllä oli. Juna oli ihan täpösen täynnä ja lemmikkivaunu tietty kansoitettu kaikilla muilla ku lemmikkien kans matkustavilla. En kyllä enää nähny niitä "tämä osasto on tarkoitettu ensisijaisesti lemmikkien kanssa matkustaville"- kylttejä, joten en viittiny nostaa meteliä tai olla muuten veemäinen. Tosin, sitä en kyllä koskaan tee.

Oli kyllä taas niin kylymää junassa. Vasta Oulun kohalla älysin kysyä konnarilta lämmitystä lisää ja tulihan sitä. Kemissä kun aamulla seiskan aikaan hypätiin kyytistä pois, oli jo kotoisan lämmintä ;)

Koska viikonloppuna Hippo kulki niin kovaa ja hyvin, päätin, että alan reenaamaan sittenkin. Että meillä saattais vielä olla jotain mahiksia pärjätä tänä kesänä. Päätin lähteä maanantaina juoksulenkille. Kumosin sen päätöksen heti alkuunsa. Junassa en saanu istualtaan nukuttua paljoakaan, joten silmissä oli hiekkaa koko päivän. Nyt on keskiviikko, eikä lenkkipolku oo kutsunu vieläkään. Reenaamassa kyllä kävin ja tänään jopa epävirallisissa kisoissa. Menin ykkösten radan ja hienosti se koira sielä loikkasi puomin kontaktilta. Ennen rataa joku sanoi, että tuli reenaamaan kontakteja, että ottaa makkaraa suun täyteen radalle. Itte totesin ottavani puukon taskuun. En silti vakaasta aikomuksesta löytäny puukkoa vaan nostin koiran vihaisesti syliin ja mentiin puomi uusiksi. Otettiin vielä 2-3-luokan rata ja hienot oli kontaktit.

Ylihuomenna korkataan juhannus ja sillon on seuraavat kisat. Jos korkkais yhen kokonaisen siiderinkin. Kumma kun on raskaana tai imettää, sitä päättää, että heti ku en imetä otan siiderin. Siitä on nyt 9kk, eikä ole vielä korkkia avattu.

Gällivaaraan pitäis saaha majoitus vielä hankittua. Mökkejä tai retkeilymajaa en ole saanu, joten miehen kehoituksesta siirryin hotellikyselyihin tänään. Vähän sama homma Kepan neuvola-ajan kanssa. Sata kertaa oon koittanu soittaa ja aina vaan se automaatti sanoo, että parhaiten tavoitat kello 12-13 vaikka oon soittanu just oikeeseen aikaan. Aattelin varata ajan heinäkuun ekalle viikolle Haagaan, koska mies menee viikoksi Espooseen töihin ja me siis mennään viettämään hotellielämää siksi aikaa.

Kesämökkihanke edistyy hitaasti. Ensin oli ongelmia sähkön saannin kanssa. Kuns e saatiin veettyä, on ollu puutavaratoimituksessa häikkää. Toimittajan veli kuoli tapaturmaisesti. Oli töissä jossain kait sahalla ja sille lensi kylkeen joku kamalan iso justka, en tiiä mikä ja se oli itte sitä yrittäny irrottaa.

Ja sitten loppukevennyksenä kaikille niille, jotka harkitsevat sakemannin hankintaa, siis saksanpaimenkoiran. No ehkä tämä ei riipu rodusta vaan ihan koiran kanssa yleensä elämisestä. Yks tuttumme on vuosikaudet ajellu autoaan korvatulpat korvissa, koska sen koira huutaa aina ja kokoajana autossa. Nyt sillä on uusi koira, sakemanni, eikä niitä tulppia enää tartte. Vaan nyt sen tarttee olla kumpparit jalassa kotona kokoajan, koska sen koira puree nilkkoja. Että silleen.

Kaasujen talo

Eilen käytiin bussilla Kemissä sairaalassa tätin tykönä. Ihanaa kun täällä bussiaikataulut pitää. Dubaissa voi busseja jäähä välistä pariki kipaletta, mutta Suomessa ei juurikaan. Vähiin vaan käy koko bussit ennenku loppuu kokonaan. Menomatkalle päästiin ihan tuosta parin saan metrin päästä mutta paluumatkalla piti jäähä parin kilsan päähän tien poskeen ja lykkiä sieltä kärryjen kanssa. Ennen pääsi ihan nurkilta kerran tunnissa menemään joka päivä. Täti oli edelleen kipeä, muttei ihan niin paljoa ku ennen. Ei vaan ollu taas saanu yöllä nukuttua, ainakaan omien sanojen mukaan. Hiukka meni jo ajatus sekasi parissa kohtaa lääkkeistä ja väsymyksestä. Toivottavasti saavat jotain selkoa vähitellen tilanteeseen.

Illalla kävin vetämässä reenit vuojen tauon jälkeen. Arctic agility teamin kenttä on tuossa kahen kilsan päässä, jonne huitastiin Kertun kanssa pyörällä. Onneks otin se saevaatteet mukaan, vettä alko nimittäin tulla. Ittelle en toki mitään varusteita kerinny haalia joten olo oli sen mukainen. Kotiin palattua neitillä oli huulet sinisenä ja käet ihan jäässä. Siitä sitten elämänsä ekaan kunnon saunaan. Ylälauteilla alko pikkunen puuskuttaa ja sihistä. Mistä se osaski alkaa huohottaan? Ei sieltä silti heti lähetty pois. Taitaa tulla himosaunoja Kepasta, toisin ku kumpiki vanhempansa, jotka viihtyy vajaan 5 minsaa haaleissa löylyissä.

Huolimatta eilisestä sateesta oli kyllä mieli korkealla. Oli vaan niin mahtavaa polkea pyörällä vesisateessa ja sateenkariki oli komiasti taivaalla. Mitään tällasta ei Dubaissa koe. Tänä aamuna jatkettiin saeteemalla. Just ku saatiin vaatteet päälle ja astuttiin ovesta ulos tarkoituksena lähteä pyörällä kylään, alko sataa. Menin silti leikkaamaan nurmikkoa takapihalle. Sain sen onneks just ajettua ennenku alko tuleen kaatamalla. Soitettiin vieraat tänne meille ja sieltä saapu vajaa 3kk Oskari äitinsä (Kertun kummitäti) kanssa. Heti hokasin, että mikäs se tuossa sormessa kiiltelee. Olivat menneet ristiäisissä naimisiin kaikille yllärinä. Onhan sitä yhteiseloa jo joku 12 vuotta takana. Kepa oli taas oikein elementissään kun vauvan näki. Se menee aina ihan sekasi.

Sekasi on kai menny yhen tutun lapsiki. Muutaman vuojen vanha poika oli pitäny potkia perhepäivähoitajalta pois, kun oli niin kamala käytökseltään. Tarhassa se oli siirretty vanhempien ryhmään, että jos ne vanhemmat lapset pitäis ipanan kurissa. Enpä oo ennen kuullu, että jotain lasta ei huolittais hoitoon.

Kerttu eilen taas vähän valotti orastavaa temperamenttiaan keskellä kaupunkia. Ei halunnu istua kärryissä enkä minä suostunu kantamaan. Neiti alko sitten konttaamaan keskellä valtakatua. Ihmiset katto ja naureskeli, Kerttu ei nauranu. Naama väärässä se konttas pari kymmentä metriä ennenku suostu tulemaan kärryihin. Sama toistu 10 minsaa myöhemmin Euromarketissa. Siellä se makas lihahyllyjen eessä ja ihmiset katto. Annoin sen maata ja kävelin etiäpäin. Jo kohta kelpas kärrykyyti. Ei vaan neiti taia tietää millaseen perheeseen on syntyny, ei kannata alkaa mittelemään.

On kemiläiset muuten hullua kansaa. Nyt ne haluaa tänne sen uuen ydinvoimalan. Täällä on jo muutenki niin saatunutta, että joka toisessa talossa on joku syöpä. Rakentais ensin lisää sitä tuulivoimaa, kun ne niin hyvin pyörii. Vaan jotkut niistäki valittaa ku ovat niin rumia... Musta jotenki tuntuu, että meillä on jo se uus ydinvoimala tässä samassa huoneessa, missä naputan. Ruutis-koira täyttää ens kuussa 13 v ja nyt se täyttää tämän huoneen kaasuillaan. Miten jostaki voi lähteä tollaset hajut?

Olen jo antanu ittelleni periksi kisojen suhteen. Ei tartte tänä vuonna menestyä. Ei tällä reenitahilla mihinkään pääse. Tänään vois yrittää käyä kentällä, jos vaan viittii. Kisalaput tuli ja startataan numerolla 11, joka on ihan sikahyvä starttipaikka. Mitä aiemmin sen parempi, sanon minä. Saa sitten rauhassa kattoa muut.

Ei taas elämä paljoa hymyile...

Oltiin menossa tätin tykö kylään ja aateltiin, että soitetaan kuiteski eka ja kysytään jaksaako ottaa vieraita vastaan. Tämä on se täti, joka sairastaa keuhkosyöpää, mutta kävi meillä viimeksi 2 päivää sitten kylässä ihan ok-kuntosena. Vastashan se puhelimeen, mutta ei ollu kunnossa ei. Lähettiin samantien autolla liikkeelle. Siellä se oli jo toista päivää tuskissaan sohvalla kippurassa. Soitettiin ambulanssi ja nokka kohti sairaalaa. Ei kyllä hyvältä näytä se tilanne. Hirveet tuskat joka paikasssa. Näitten tuskien kanssa suomalaisen sairaanhoitojärjestelmän kanssa on kyllä pulassa. Ennenku saat jotain helpotusta tuskiin, pitää vastata tuhanteen kysymykseen vähintään neljä kertaa. Eka ambulanssimiehille kerrot koko stoorin, seuraavana samat tiedot päivystyksessä hoitajalle, sitten lääkärille ja vielä osastolla hoitajalle. Sitten hoitaja lähtee selvittelemään taas lääkäriltä lupaa antaa kipulääkettä. Siinä välissä mitataan pulssia, paineita ja lämpöjä moneen kertaan, jokainen erikseen. Ihan ku se lämpökin paljoa vaihtuis 10 minuutissa. Voishan sitä kipua hoitaa ihan eka niin, että olo helpottuu ja sitten vasta kattoa niitä muita seikkoja. Just oli radiossa syöpäpotilaitten kivunhoidosta ja olikohan 50% kaikista ku sanoivat, että välillä on niin kovat kivut että toivois kuolevansa. Huomenna mennään Kertun kanssa vierailulle ja varmistamaan, että tämä potilas saa tarvittavansa.

Eilen käytiin Rovaniemellä. Sinne asti piti mennä uran ekaa kontaktivirhettä virallisissa kisoissa hakemaan. Komea LOIKKA puomin alastulon yli, ihan sairaan siisti ku tarkemmin aattelee. A:lta yritti samaa ja palautin sen takasi. Ihan kaameaa. Toinen agilityrata oli vähän parempi. A:lle muistaakseni pysähty, muttei puomille, joka mentiin 2 kertaa. Se vaan lipsuu yli. Lipsu vielä kisan jälkeenki ku ryntäsin ottaan puomia. Sain sen palautettua takasi oikeeseen kohtaan. Tänään olis ollu ev-kisat Torniossa, mutta vanhemmat oli erikoisjälkikisoissa, joten ei ollu mahiksia päästä kisapaikalle. Nyt viikko reenataan ja katotaan, missä kunnossa viikon päästä ollaan. Tuli sieltä Roista silti yks nollaki jälkimmäiseltä radalta. Osu jollaki tapaa niihin kontakteihin ja voitettiin kisa. Nyt olis siis yhtä vaille karsintaa.

Äsken käytiin jopa kentällä ottaan niitä kontakteja, mutta mihin se harkoissa lipsuis, ei mihkään. Ihan innolla se kyllä revittelee kentällä ku on niin pitkä aika viime kesästä. Nyt ollaan oltu täällä Suomen kamaralla 11 päivää, saldona 9 kisaa (4 nollaa) ja 3 reeniä. Pitäis olla numerot vähän toisinpäin, jos menestyä meinais ;)

Mummolaan kerittiin tänään piipahtamaan. Mummu on (siis mun mummu) 81v ja asustelee omakotitalon laajennusosassa. Pappa kuoli 5 vuotta sitten kun meni katolle lunta puottaan ja putos itte. Nyt oli mummu vieny vasta papan vaatteet kirpparille. Oli kuulemma niitä 5 vuotta uskollisesti tuuletellu ja huoltanu. Tällä kertaa ei itkeä tirauttanu yhtään kertaa papan muistolle, harvinaista. Muutenki vaikutti aika hyväntuuliselta.

Kertusta pitäis ottaa nyt valokuvia muistoksi. Huuli on auki ku Riihimäellä kaatua lysähti asfalttiin, otta auki ku kaatu täällä asfalttiin ja poskessa on pitkä naarmu jostain en tiiä mistä. Kyynärpää on ruvella lähikontaktista tiehen, kummassakin polvessa on naarmuja. No tekevälle sattuu ja neiti on TEKEVÄ. Nyt kun talossa ei ole enää yhtään kissaa (tällasta tilannetta ei oo ollu noin 25 vuoteen) saa ovet olla sepposen selällään koko päivän. Neiti kuskaa nukenkärryjä ja muuta tavaraa kokoajan eestaas. Ihan innoissaan nauttii lämpimästä säästä ja ulkona leikkimisestä. Tällasta mahista ei Dubaissa ole. Meinaa leikit jäähä aina päälle eikä millään malttais mennä koisimaan. Nytkin sammu vasta lähelle kahtatoista. Vähän tämä vallaton valon määräki taitaa häiritä. Eihän täällä ole pimeää yölläkään. Ei tässä itekkään tajua mennä sänkyyn...

Kaamea rangaistus

Jäi tuosta matkakertomuksesta pois koko paniikin alkuosa. Ekalle tiskille löin Hipon paperit ja virkailija avas ekan aukeaman, jossa on koiran omistajatiedot. "Kuka tämän omistajan sukunimen on vetäny yli ja vaihtanu?" kysyttiin. Minä, vastasin. "Tässä ei ole minkään viranomaisen leimaa." No ei oo joo, ku menin naimisiin ja vaihoin siihen sen nimen. Eipä olis pitäny. Ne alko epäileen, että oon viemässä jonku muun koiraa maasta. Seuraavaks ne avas mun passin ja käänteli valoa vasten sitä ekaa sivua. Ääneen ihmettelivät, että onko Suomen passi muka tällanen? Siinä vaiheessa yritin vaan hymyillä ja olla näyttämättä rikolliselta. Onnistuin ilmeisen hyvin, koska meni ehkä vaan 5 minsaa ja sain paprut takasin.

Olisko viikko aikaa ku tein ittelle diagnooseja. Mitä ne oli, varvasmurtuma, mahalaukun kiertymä ja joku muu. Varvasmurtuma oli varmaan ainut nuista, joka luultavasti piti paikkansa. Nyt se alkaa olemaan kunnossa, tosin vieläkin siihen sattuu jos se johonkin osuu. Lenkkarilla pystyy silti jo kulkemaan. Pari viikkoa sitten diagnosoin lisäksi rintasyövän ittelleni. Tänään sain siihen asiaan vastauksen kun kävin ihan lääkärillä asti. Kystia löyty molemmista rinnoista kyllä, muttei mitään vaarallista. Yks kaveri sairastu rintasyöpään vuosi sitten, joten se voi iskeä kelle tahansa. Tänään myös kuulin taas uuen syöpätapauksen tässä lähiympäristössä, sattuu olemaan pitkäaikainen agilitaaja.

Viimein oli Mikkoki kuullu jotain niistä suomalaisista pidätetyistä siellä Irakin vesillä. Yhen nimen se oli kuullu ja sehän oli tutun tytön iskä. Ne on just palaamassa Dubaista kokonaan Suomeen. Toivottavasti ei matkasuunnitelmat nyt menny uusiksi.

Viime yönä meillä valvottiin pitkästä aikaa. Neiti heräs ja herätti koko talon varmaan naapureineen päivineen kolmen aikaan yöllä. Takasin uneen päästiin viien jälkeen. Että tuli sitten kokonaista unta yhteensä 6 tuntia. Tänään päivällä tein suuhun tupatarkastuksen ja siellähän niitä pilkotti, uusia hampuja. Yks enää on tulematta ikenen läpi, muut on osapuilleen puhjennu. Pappa nimes Kepan jo "kaameaksi rangaistukseksi."

Valvomisista ja siitä just johtuvasta kitinöistä huolimatta ollaan nautittu Suomen kesästä kaikki nämä päivät mitä täällä ollaan keritty viettää. Naapurista saatiin pyöränistuin lainaan ja nyt ollaanki joka päivä kurvailtu tuolla kylillä. Kepa aivan onnessaan istuu kyytissä. Tänään käytiin tutkimassa kylänraitteja iltasella ja voi veikkoset, mitä elämää täällä on. Miten se tuntuu, että sillon 15 vuotta sitten meininki oli aivan erilaista. Nyt oli nuoriso valloittanu useamman paikan kylältä mopoineen ja pulloineen. Ostarin nurkilla pyöri venäläisiä naisia vajaa kymmenkunta. Samaisen ostarin eessä oli mustalainen myymässä piraattikampetta. Kirjaston eessä oli pyörällään keski-ikäinen mies, jolla oli lyhyt nahkatakki, alushousut, kengät ja pullo käessä. Ei ollu sitten viittiny päällishousuja laittaa.

Tässä kun on tavannu tuttuja pitkästä aikaa niin täytyy olla tyytyväinen, että itellä on mahollista olla lapsen kanssa kotona, eikä tartte hoitoon pientä laittaa. Kolmella tutulla on samanikäiset lapset ja kaikki on hoidossa. Yhellä on jo putket korvissa, toinen on menossa laittamaan niitä ja kolmannella on sama homma luultavasti eessä. Ja meillä ei mittään.

Huomenna taas kisaamaan, napapiirille Rovaniemelle. Eipä olla reeneihin taas keritty.

Suomessa ollaan...

... mistähän taas alottais. Moni vastaantullu on jo kyselly, että milloin blogi päivittyy? No nyt se tapahtuu.

Palataampa Dubain kentälle silloin yöllä. Oikeesti ei huvittais kerrata koko koneeseen menoa, koska en ole ennen niin maan matoiseksi itteäni tuntenu. Kuinka ihmistä voi niin nöyryyttää ja juoksuttaa luukulta toiselle, puhua palturia ja tuloksena seka hien että kyynelten norona valuminen? Ennen koneeseen astumista märisin täyttä päätä siellä kentällä ja halusin kuristaa jonkun hengiltä.

Päästin miehen menemään kotiinpäin ja menin suurin toivein maksamaan Hippoa. Ekalla tiskillä sanottiin matkan maksavan 300 euroa. Marisin jo siinä vaiheessa, koska hinta oli tupla viime vuoteen verrattuna. Setä sanoi, että luottokorttimaksu kyllä käy. Seuraavalle tiskille jonotin vajaan tunnin, tuloksena se, että hinta olikin 600 euroa yhteen suuntaan, eikä käy ku käteinen. Samalla hokattiin, että yks lippu on hävinnyt. Tietenki siitä syytettiin mua, vaikka kannoin koko sitä pirun nippua kätösissäni enkä varmasti hukannu yhtään mitään. Siis siinä vaiheessa vielä. Koneen lähtöön oli aikaa puolisen tuntia ja koira vielä maksamatta eikä ollu tarpeeksi rahaa käteisenä. Juoksin lapsi sylissä automaatille, jonne pästyäni olin jo niin paniikissa, etten saanu oikeaa numeroyhistelmää naputeltua koneeseen. En siis saanu rahaa ja automaattikin tilttas ja lopetti toimintansa. Juoksin seuraavalle ja sama homma. En millään muistanu sitä koodia. Sekin tilttas. Sitten hokasin, että paljonkos mun eurosita ja dirhameista tulee yhteensä ja sain tulokseksi tasan 600 euroa. Muistin saaneeni mieheltä 400 euroa köteisenä. Olis kantsinu siinä vaiheessa laskea ne setelit eikä luottaa muistin varaan. Annoin sille setälle siinä tiskillä ne rahat ja sanoin siinä olevan 400 euroa ja 1200 dirtsua. Se vielä kysyi, että paljonko annoin ja vastasin sen 4 satasta. Myöhemmin Mikko korjas, että oli antanu mulle 500 euroa, muttei se tiskisetä mitään maininnu. Taas tyhmää veettiin linssiin. Se ylimääräisten kilojen maksutiski veti ihan sairaan hitaasti. Koneet muka oli niin hitaat. Kaikki asiakkaat marisi ja kyseli mikä maksaa. Siitä laitan oikeasti taas palautetta menemään kunhan ehin ja viittin. Ne vaan naureskelee kun selittää, että kone lähtee kohta. Sain lopulta sen maksukuitin ja se lippukin löytyi. Oli ollu sillä ämmällä siinä viereisellä tiskillä kokoajan nenän alla. Juoksin koko matkan sinne portille eikä Dubain kenttä pieni ole. Lukuisat liukuportaat hiukka hidasti meän juoksua, mutta onneksi kone lähti myöhässä.

Matka meni mukavasti, paitsi että neiti nukahti vasta neljältä yöllä. Aamulla herätin sen Moskovassa. Oli taas hirveetä käen vääntöä se Kertun kärryjen koneeseen laitto. Viime vuonna mua syytettiin siitä ku itte hukkasivat kärryt. En tienny vaatia mitään kuittia niistä, vaikka olis pitäny. Nyt vaadin sitä kuittia heti Dubain päässä ja kaikki vaan vanno, ettet mitään lappua tartte. Viimeisellä tiskillä sanoin, etten mene koneeseen ennenku saan jonku lapun, koska viime vuonna teitte paskan tempun. Lopulta sain lapun, jollei tehny mitään. Moskovassa oli taas kärryt hukassa, mutta niin oli muiltaki. Lopulta ne taas jostain kaivettiin.

Helsinkiin laskeuduttiin kahen jälkeen myöhässä taas. Se oliki ainut kohta, missä Kertulla loppu hermot. Viimeinen kymppi minuutti oli tuskaa ja neiti piteli korvia. Urheasti se silti taas mukana roikku ja mielissäänhän se oli kun Hippo taas saatiin koneesta pois. Koko matkan ajan se hoki Ippo, Ippo ja etti sitä. Moskovan kentällä nähtiinkin lasin läpi kun boksia koneeseen lastattiin. Oli Moskovan kentällä pari koiranpenturaukkaakin. Raukkoja siksi, että sattuivat olemaan jonkin sortin kaukaasialaisia, joilta oli korvat revitty irti.

Eka viikko meillä vierähti Helsingin päässä ja nyt ollaan jo Keminmaassa. Helsingissä kerittiin kaks kertaa kävästä hallilla reeneissä ennen Kirkkiksen kisoja. Hipolla aukes tassut, luultavasti kontaktien ansiosta. Kaheksan kuukautta taukoa oli tehny tehtävänsä. Kynsien reunat ja takajalkojen anturat ei hyvältä näyttäny. Onneks ne paranee nopeasti. Kirkkiksellä eka rata onnistu heti nappiin ja nyt on SM-nollat kasassa! Nyt meillä on vaan juoksukontaktit ja tosi rumat. Ekaa kertaa elämässään Hippo tulee vaan läpi kaikki kontaktit yrittämättäkään pysähystä. Arvelen, että se johtuu nimenomaan niistä tassujen kunnosta. En usko, että se maan matonen niin vaan rupeis mulle kukkoilemaan, ettei viitti pysähtyä. Sama juttu toistu Stadi gameseissä. Kaikista kontakteista läpi ja kaupan päälle lentokeinu. Stadeissa kummallakin päivällä yks rata onnistu ja toinen ei. Nyt puuttuu karsintoihin vielä 2 nollaa. Yhtään kontaktivirhettä ei vielä ole tullu.

Meille oli hommattu Helsingin päähän auto lainaan, ihan ilman pyytämättä. Yritin osalle selittää kenen auto se oli, mutta hankalaa sekin selitys oli. Miehen kuolleen mummon kaverin tytön työntekijän auto. Haettiin se Riihimäeltä ja sehän oli luksusta. Viikon aikana käytiin mm. Korkeasaaressa Millan ja Ninan kanssa. Samoin yritettiin mennä veljen kanssa Linnanmäelle, muttei se ollukkaan auki vielä kymmeneltä aamulla. Mentiinkin sitte Hietsun kirpparille. Kepalle löytyi usean kirpparin saldona mm. sadetakki ja -housut, hienot kumpparit, lämmin haalari mahollisia kylmiä kelejä varten, housut, lakki, takki ja jotain muuta.

Työpaikallaki pyörähin. Kovasti oli uutta sakkia tullu töihin ja vanhaakin palannu takasi, tosin vaan väliaikaisesti. Kolmiosairaala on jo ruvennu maasta nousemaan, mikä vähentää kiinnostusta palata samaan paikkaan takaisin. Tosin se valmistuu vasta muutaman vuojen päästä, että jos hyvin tai huonosti käy, sitä voi ittensä vielä dialyysistä löytää. Sen verran mukava työpaikka se nykyisellään on.

Eilen köröteltiin päiväjunalla etelästä Ouluun, jossa ukki onneks tuli asemalle vastaan. Tavaraa on nimittäin taas tutut määrät. Kertun kärryt, sairaan painava rinkka, 2 pienempää kassia, teltta, koira ja lapsi sekä turvaistuin. Ukkilassa ei keritty kauaa rupatella ku lähettiin kisapaikalle. Anoppi sanoiki jo, että kun kuuli, että ollaan tulossa Ouluun, niin oli heti hokannu, ettei me ihan vaan niitä varten tulla, niillä on varmasti jotkut kisat jossain lähistöllä. No kaks kärpästä yhellä iskulla. Sitä oppii suunnittelemaan ja organisoimaan erinäisiä juttuja. Ite kisarata oli naurettavan helppo, ihan toista luokkaa ku Stadi gamesien radat. Rima saatiin tippumaan, mutta iso ylläri oli se, että Hippo pysähtyi puomin päähän. En ees tutustunu rataan kunnolla, koska aattelin, ettei se kuitenkaan pysähy. Siinä se nökötti puomin päässä ja saman teki A:n lopussa. Istutin sitä siinä tovin ja jatkettiin maaliin. Omasta mielestä koira ei kule kunnon vauhtia. Ei ole sellasta viime vuojen hurmaa näkyvissä. Vastaavasti taas kaikki muut huiput menee tosi vauhtia ja tietty hallitusti. Meikäläinen unohtelee ratoja ja seisoo koiran eessä. Että ens viikon sm-kisoihin olis kovasti tekemistä, mutta ei ole kyllä riittävästi aikaa. Mutta tuurilla koitetaan.

Eilen kisoissa tapasin myös yhen kisaajan, joka on muuttamassa expattielämään erääseen maahan, joka sattuu olemaan sama maa, jonne me toivottavasti päästäisiin. Välimatkaa saattais olla ehkä reilu 100 kilsaa. Sepäs olis kyllä mukavaa.

Miehen Suomeen tulosta ei ole hajuakaan. Tässä kuussa sen pitäis saapua. Serkut sen sijaan muuttaa taas naapurimaahan. Vasta viime kesänä ne palas Ruottista yhen vuojen jälkeen kyllästyneenä ja nyt ne muuttaa pohjoisempaan. Taas menee autot myyntiin ja koti vuokralle. Niistä ei kyllä ota selvää, mitä ne haluaa. Appiukko sanoiki, että joku diagnoosi siihenkin tautiin pitäis saaha.

Hajua sentään on niistä Iranin vesillä pidätetyistä suomalaisista "liikemiehistä". Suomessa niistä uutisoitiin jo monta päivää sitten. Oma mies ei tienny asiasta vielä mitään. Itte tiiän enempi. Samalla muuten siinä uutisoinnissa mainittiin, että UAEssa asuu noin 800 suomalaista. Sekin on nyt sitten selvinny.

Eilen tultiin vanhempien kyytissä Oulusta tänne Keminmaahan, olivat siellä viestireeneissä. Tänään ollaan oltu vepereeneissä ja illalla match showhun pyörällä. Kepalle haettiin naapurista lainaan pyöränistuin. Lauantaina mennään Rovaniemelle kisaamaan. Siellon 2 kisaa ja kummassaki on 5 medi kolmosta!

Että joko riittää tämä teksti? Ihme jos jaksoit lukea tänne asti...

Pakkauksen lomassa

Tää on nyt vihonviimeinen teksti. Kentälle lähetään reilun puolen tunnin päästä. Kone lähtee kahelta yöllä ja aamuseiskalta ollaan Moskovassa. Siellä palloillaan 4 tuntia, jonka jälkeen tunteroinen Helsinkiin, vai olisko 1,5 tuntia. Helsingissä siis 14.00. Hipsulle tulee noin 14 tuntia boksissaoloa, mutta on se sen ennenkin kestäny. Paluumatka on nopea, kokonaisuudessaan yheksisen tuntia.

Aamulla kävin tavaroitten jakelu- ja keräilykierroksella. Marille desperateja, samoin Tiinalle, Meritalle dvd:n palatukset, Tanjalle vhs-kasetti, Sinikalle yks elokuva ja Sonjalta kello + sormukset. Marin luona käännyin niin rivakasti, että en hokannu ovenpieliä tarpeeksi ajoissa. Monotin pikkuvarpaan täysillä seinään. Arvelen, että se on vähintään murtunu. Oon nuita ennenki potkinu, tahtia kerta per viikko, mutta nyt särkyä kesti koko päivän. Peruutin elämäni ekan pedikyyrin. Manikyyrissä kyllä kävin, laitatin sellasta psykedeelistä pinkkiä. No joo.

Joku kysy kommentissa Hipon kuntoreeneistä, että miten eroaa kisakaudella ja peruskuntokaudella. Siis millä kaudella? Meillä kun on vaan hellekausi ja sitten kuuminta hottia-kausi. Meillä ei siis näin huhtikuun loppumisen jälkeen olla juuri lenkkeilty. Ei pysty. Ite oon kasvattanu kuntoa nyt enempi varmaan ku moneen vuoteen, mutta koiraparka on kyllä heikossa hapessa. Tullaan siis Suomeen lähinnä hengittämään.

Kaivaa jo lähtökuoppaa

Huomenna tähän aikaan ollaan jo ehkä menossa kentälle. Olen kyllä ihan valmis jo lähtemään. Moni on kysyny, että onko mukava lähteä? ON. Mutta kivahan sitä on palata tänne takaisinkin. Toisaalta kyllä tän vuojen lopussa alkaa Dubai olla nähty ja kuultu. Että vois jatkaa matkaa. Todennäköisesti ei silti Suomeen palata. Joko jäähään tänne vielä vuojeksi tai sitten vaihetaan seuraavaan paikkaan. Pieniä viitteitä uuesta paikasta jo olis, mutta paikkaa en kerro. Kummatkin oltais ihan kympillä menossa jo sinne uuteen paikkaan, varsinkin minä. Mutta siitä ei oo ees pienintä varmuutta. Sieltä uuesta paikasta vaan ehkä olis se nykyinen tyyppi lähössä pois ja siitä vapautuis miehelle paikka. Tylsää se kuulemma tulis olemaan se homma, mutta paikka olis niin muuten mukava. Ja siellä minä pääsisin reenaamaan ja kisaamaan.

Tänään oli pienimuotoiset läksiäiset aamukahvien merkeissä yhelle porukalle. Aapo ja Ella äitinsä kanssa lähtevät ens kuussa Suomeen ja mies jää vielä tänne, tulee sitten myöhemmin tänä vuonna perässä. Näin sitä alkaa väki vähentyä. Lähtee täältä ainaki puolen kymmentä perhettä ihan näinä hetkinä ja tästä varmaan eteenpäinki tasaiseen tahtiin. Osa lähtee jopa kesälomille, eikä tiiä, palaavatko ollenkaan.

Tänään käytiin kurkkaamassa uus ostari. Vaihteeksi uus... Times square tuossa sheikki-tien varrella. Mukavannäköinen pienehkö paikka. Useat kaupat ovat vielä avaamatta, mutta ainaki elektroniikkajättikauppa tulee olemaan meän suosikki. Samoin jättimäinen lelukauppa. Neitiä oli jo nyt aika vaikea saaha sieltä ulos. Siellä oli myös tutut kaupat Jysk ja Intersport. Vielä ku R-kiska ja K-market tänne saahaan, niin avot!

Kepa on muuten alkanu osoittaan ittepäisyyen merkkejä. Yleensä kun tullaan vaikka Hippoa käyttämästä ulkoa tai kaupasta ulos ja laitan neitin kävelemään, se meinaa nostaa metelin. Ei muka voi kävellä metriäkään. Ala-aulassa se joskus jopa heittäytyy lattialle makaamaan ja läpsyttää lattiaa käsillään. Naama on kurtussa ja huulet rullalla. Ja mua aina naurattaa. Vielä se ei oo karkkihyllyjen kohalla kaupassa keksiny ruveta huutamaan, mutta aina se ne hyllyt bongaa.

Ollaan me reenattukki kovasti, kuten kuvasta näkyy. Ai miten niin? No tuossahan on ilmiselvästi menossa pöytäreenit. Arabialainen agilitypöytä ;) Ja johan pamahti ekat aikataulutki ekoihin kisoihin. Jo alkaa jänskättään. Että muistaahan se koira niistä elokuisista reeneistä kaiken.

Sain muuten eilen puhelinsoiton, jossa vilahti jotain outoja sanoja ja tuli oudosta numerosta. Välissä oli sana properties ja siinä vaiheessa meinasin jo sanoa, etti mua kuule sun kiinteistöt kiinnosta. Se puhelu olikin ihan muuta. Täytin siellä communitypäivillä sellasen kyselykunpongin sen takia, että kun sen palautti, sai kylmän vesipullon. Siinä oliki samassa arvonta ja minä voitin siellä. Palkintona oli lahjakortti spahan. Setä vaan kyseli, että miten voivat sen mulle toimittaa. Ei ole vielä korttia kuulunu. Mun tuurilla se on kuukauen voimassa ja siis vanhenee sinä aikana ku en voi sitä käyttää.

Hippolandia vaikenee nyt viikoksi, että tiedoksi vaan. Seuraavan kerran olen nettipiuhan ääressä joskus kesäkuun puolella. Ekaks aattelin ottaa oman koneen matkaan, mutta kai sitä nyt ilman konettaki pärjää. Vai pärjääkö?

Valmiina lähtöön!

Eilen oli meän alueen community-päivä. Neljältä iltapäivällä alkoi markkinameininki. Ihmiset sai myydä tarpeettomia tavaroitaan ja paikalla oli mm. lapsille kaikenlaista pomppulinnaa ja liukumäkeä, oli myös kasvomaalausta ja ilmapallotaikureita yms. Menin optimistisena sinne heti neljältä Kertun ja Hipon kanssa. Kävelin paikalle noin 300metrin matkan ja hiki valui norona. Oli aivan SAIRAAN kuuma päivä. Kuumin ikinä, tänä vuonna siis. Siihen lisäksi hillitön kosteus. Hipon palautin heti vartin jälkeen kotiin. Kannoin sen kaiken muun matkan paitsi nurmikon, muualla ei voinu kävellä. Kerttu vaan jaksoi pomppia ja riehua. Ostettiin sille parit kengät lisää, mitäpä muuta kenkäfetissin omaavalle lapselle voisi hankkia. Niitä onkin jo käytetty ahkerasti. Eilen ei myöskään nukuttu päikkäreitä ollenkaan.

Tapasin tänään illalla toisen koiran tuolla pihalla. Muuttivat tähän taloon eilen, kuulemma. Siitä oli heti hyötyä meille. Hipon on niin kamalan vaikeeta kusta ihan vaan hiekkaan. Se koira oli heti nostanu jalkaa tuonne useampaan paikkaan, jonne meänkin hienohelma halusi merkkailla. Oon meinannu jo monena iltana kirjaimellisesti nirhata tuon elukan, kun on niin vaikeeta ihan vaan kusta. Kattoo alta kulmain ja luimistelee kun yritän usuttaa kusemaan. Ei siinä muuta ongelmaa ku, että aamulla voi taas sitten tarkistaa, että mihin kohtaa mattoa on yöllä osunu. Ei jaksais koko ajan mattoa pestä.

Päivällä saatiin Hipolle tarvittavat lupapaperit kasaan. Käytiin cargo villagessa tapaamassa eläinlääkäriä. Eka sain sen täältä poistumislapun, se kävi helposti. Kunnes sen tätin tulostin alko sylttään paperia. Se toimisto ei ole koskaan tuntunu mukavalta paikalta. Vähän ku olis jotain rikollista tekemässä tai väärentämässä jotain. Onneks se täti oli paljon mukavampi kuin edellisvuonna töissä ollut setä. Vihdoin se tulostin sylttäs sen takaisintuloluvan ulos. Täti alko selittään, että kun tuun takas, Hiposta pitää ottaa rabiesvasta-ainetesti. Minä sitä ihmettelemään, että mitä helv....? Joo, se on ihan uus sääntö. Täti luki papereista ja asia tuli selväksi. Pyysin sitä paprua, että otan siitä ittelle kopion. Onneks kopiokoneen eessä oli ruuhkaa ja oli aikaa lukasta sitä lappua tarkemmin. Siinä sanottiin, että jos eläin tulee ryhmän 1 maista, pitää veritestit ottaa, mutta jos tuut 2-ryhmän maasta, ei tartte testejä. Suomi oli ryhmässä 2, joten ei mitään testejä tartte. Täti sanoi, ettei ittekkään oo vielä sujut sääntöjen kanssa. No ei ollu.

Täti muuten katto Hipon EU-passia ja siinähän on kuva liimattuna. Hipsulla on sellanen keltanen villapaita siinä. Sain selitellä, että Suomessa on oikeasti joskus kylmä, että niitä tarttee pitää. Oon myös yrittäny ettiä kaupoista meille kaksjalkasille lämpimiä vaatteita, tuloksetta. Kun nuita tuoreita kisakuvia kattelee netistä, siellä kaikilla on vielä pitkähihaista ja -lahkeista päällä. Ittellä on viimeksi ollu pitkät housut kai helmikuussa, ku kävin Suomessa.

Sain ilmoitettua vielä muutamaan kisaan. Juhannuksena ollaan Rokualla 3 päivää ja kesäkuun lopussa mennään sinne Jällivaaraan kaheksi päiväksi. Oulussa hypätään junasta pois heti kesäloman alussa yhtä iltakisaa varten, kun Helsingistä ollaan menossa Keminmaahan.

Skitsofreenista meikkausta

Käytiin eilen ihan sattumalta kattomassa flamingoja. Sattumalta siksi, että luulin ajavani oikeaa reittiä festival cityyn, mutta ei se tie sinne vienykkään. Se vei siihen flamingobongauspaikkaan. Tulipa sielläkin siis käytyä. Hienot oli linnut, niitä oli varmaan satakunta. Olivat vaan niin kaukana, etten kehtaa sitä töhrystä kännykuvaa tähän laittaa. Täällä on niin kuuma, että niitten lintujen vesistö oli jo niin kuivunut siitä bongauspaikan vierestä. Paikan vartijasetä ystävällisesti antoi meille kiikarit, joilla pääsi tarkastelemaan otuksia. Tuli vaan mieleen, että mahtaa silläkin vartijalla olla kuuminta hottia oleva työpaikka, sellanen tönö keskellä ei mitään, eikä ees ilmastointia. Luulis sen paikan menevän kiinni keskikesällä. Ainakin tällä hetkellä flamingojen työaika on 9-16.

Tänään käytiin taas lääkärissä. Itte en sinne kyllä olis menny, mutta kun ei se kerran maksa vaivaa enempää niin olkoon. Lääkäritäti kysyi, että minkäs takia te tänne tulitte? Meinasin sanoa, että kun käskit viikko sitten. Silläkin muisti palautui pätkittäin ja sitten vaan Kepan leukaa kattomaan. Sanoi, ettei ole tulehtunut ja laittaa siihen sellasen teipin taas, jonka pitäis pysyä muutaman päivän. Kerroin sen lähtevän muutaman tunnin päästä varmasti irti.

Tunnin se siinä pysyi. Otettiin synttärijuhlilla se sitten pois. Oltiin siis Ellan prinsessasynttäreillä. Kepalle olin onneksi ostanu kerran sellasen oikein hörsömekon, joka nyt siis päälle laitettiin. Hyvät oli leikit, aikuisetkin innostui vaihteleen barbeille vaatteita ;) Keskimmäisessä kuvassa päivänsankari puhaltaa kynttilää. Alimmassa autokuvassa on vaan arkipäivää expattivaimoijen aiheuttamana. Jos jossain suomivaimot tapaavat, siellä yleensä on nuita volvoja nippu. Eikä tuossa ole ku 5 yhtäaikaa. Maanantaipuiston reunalla on ollu parhaimillaan 10 samanlaista. Tuo kuva voitiin ottaa heti, kun Raila lähti Mitsullaan kotia. Jotkut siis kykenevät hankkimaan joitain muitakin merkkejä.

Tänään olen diagnosoinut ittelleni rintasyövän ja mahalaukun kiertymän. Jouduin halailemaan pönttöä muutaman minsan, mutta sitten alkoi helpottaa. Hippo loukkasi jalkansa, en tiiä miten, mutta yhtäkkiä ei vaan enää astu toisella takajalallaan. Ja Kepan rupi lähti jo irti leuasta. Löysin siltä myös uuen hampaan, nyt niitä on 17. Päiän tapahtumista johtuen, ajattelin tilata ittelleni ihan peruslääkärintarkastuksen, Suomeen. Haluan ymmärtää kerrankin täysin, mitä joku yrittää selittää.

Tapasin muuten tuolla ulkona uuen koiran. Olisko joku kokoluokkaa Moskovan kääpiöterrieri ja siltä se myös näytti. Sen omistaja oli Jugoslaviasta kotoisin, mutta asunut Kyproksella 12 vuotta, 49-v. nainen. Kertoi olevansa erittäin masentunut tähän Dubaihin, koska ei ole mitään tekemistä. Mies oli sen koiran ostanu ajanvietteeksi. Kerroin omasta tilanteesta, että lähetään ens viikolla Suomeen ja ehkä tän vuojen lopulla kokonaan pois. Nainen totesi, että he olevat tällä ainakin vuoteen 2015! Hänen miehensä työskentelee Jebel alin lentokentällä, jota ei vielä olla ees alettu rakentaa. Onnittelut vaan! No, jokainen tekee oman asumisensa täällä ihan niin miellyttäväksi ku haluaa.

Sillä naisella oli muuten meikit naamalla ihan kuin skitsofreeniaa potevalla ihmisellä. Siis ihan liikaa ja väärissä paikoissa. Mustaa luomiväriä oli hiukka poskilla ja luomillakin kyllä, tosin ihan omituisissa paikoissa. Kertoi menneensä johonki maskeerauskurssille aikaa tappamaan. Ihan sopiva kurssi sille. Pyysi myös tulemaan kylään, ihan varmaan joo.

Näin kyllä myös tänään eniten seuraamani blogin kirjoittajan, ajoit autolla ohi. Tajusin vaan liian myöhään, että siinä se meni. Kummallista ns. osittain tietää joku, muttei tiiä kuitenkaan ;)

Viikko aikaa joulun alkuun!

Tasan viikko koneen nousuun, alkaa jo puntit tutiseen. Tänään löysin lähistöltä melkein metrin korkeudella olevan narun, jonka yli hypytin Hippoa. Joten sekin alkaa olemaan kisakunnossa... Heh heh. Ei tartte siellä nettipalstoilla huolehtia kunnostamme. Kommentoin siis siellä asiaa, joka koski iltakisoja ja sitä, ehtiikö sinne iltakisaan ajoissa jos on työssäkäyvä. Vastasin, että täältä Dubaista pitää lähteä jo tiistaina matkaan, että ehtii perjantaiksi Kirkkonummelle. Siinä välissä kun pitää vielä kahtena päivänä käyä reenaamassa useiden kuukausien tauon vuoksi. Joku valopää ehotti, että kantsii ensin hankkia kuntoa ja sitten vasta kisaamaan. Juntti! Jos on just 2,5kk aikaa harrastaa vuojen harrastukset, niin me ainakin mennään jokaiseen kissanristiäisiin, mitä järkätään. Tämän hetken suunnitelmalla kesäkuussa mennään akselilla Helsinki-Rovaniemi-Gällivaara 15 starttia plus mahollinen sm-startti. Ei siinä kuulkaas paljon reenaamaan keritä. Moukan tuuria sinä tarvitaan.

Moukan tuuria tänään oli taas mukana. Aamulla ei mitään suunnitelmia kunnes puhelin piippaa. Lähettekö Ikeaan? No tottakai. Neuvoin niin hyvän reitin, että oltiin ihan väärässä paikassa. Just kuski (Piia) kertoo, että hän yleensä aina löytää ittensä väärältä sillalta. Minä siihen, että tee vaan niin ku minä sanon, minä KYLLÄ tiiän reitin. Että pysy vaan tällä kaistalla. Vaikka tuossa lukee, että Maktoum-bridge, niin ei se silti sinne mene. No menihän se! Loppumatkan pysyin hiljaa. Käytiin Mark&Spencerillä mm. Ainut paikka, minne ite välttämättä halusin, oli yks silmälasikauppa. Siellä oli viimeksi yhet siistit rillit, mutta nyt ne oli myyty. Kokeilin yksiä toisia ja ostin ne samantien. Kerrankin löytyi jotain, joka tässä maassa on halpaa. Siis limujen ja sipsien lisäksi, niin ja bensan. Kehykset maksoi kokonaista 240dhs eli 50 euroa ja ne linssit piti olla 80dhs kappale eli 16euroa. Laskun loppusumma oli kokonaista 300dhs eli sain ihka uuet rilekset 60 eurolla! Tuostahan vois tulla tapa. Entiset rillit on Hipon pentuna syömät, siis lähes 4 vuotta vanhat. Toinen sanka on oikeesti syöty ja toinen nenätyyny liimattu kiinni. Ne on siinä kunnossa, että aina kun menen kattoon rillejä, jota oon harrastanu nyt 3 vuotta, menen piilarit päässä, koska en kehtaa kellekkään näyttää niitä resuja.

Sen aikaa ku olin näöntarkastuksessa, Piia oli Kepan kanssa oottamassa. Ku tulin siitä kopista pois, Piia sanoo, että tuolla yhellä myyjällä oli muuten Kepan kuva kännyssä. Käytiin siinä liikkeessä joskus 3 viikkoa sitten. Silloin se miekkonen otti kuvia Kepasta aurinkolasit päässä. Siellä ne kuvat siis oli edelleen. Oli muuten kyllä omituinen näkötesti. Näetkö tän ekan vaiko tokan rivin paremmin? No en tiiä, ehkä eka, eiku toka. En tiiä, kummatki näyttää samalta. No entäs tämä, eka vaiko toka. Eka ehkä. Sillä testillä tuli silti sama tulos ku Suomessa aikoinaan.

Hippo on käytetty jo saamassa se heisimatolääkitys, vielä maastapoistumislupa hankinnassa. Nyt sen voisi jo hakeakin, kun on alle 10 päivää aikaa lähtöön. Pitää muuten taas rokottaa koiraparka Rabiesta vastaan, vaikka edellinen rokotus oiskin voimassa ens vuoteen asti. Agisäännöt velvoittaa rokottamaan ulkomailta tuodun koiran max vuoden välein.

Kepan leuka näyttää, no ehkä ei kamalan kauniilta. Laastari otettiin eilen lopullisesti pois. Arvelisin, että on siitä teipistä saanu vähän oireita. Se ympäristö on kuiva ja karhea ja hiukka punanen. Ite haava on kyllä auki, siis siitä tursuaa se rasva ja siihen on tullu pieni rupi päälle. Seuraavaksi pääsee isi lääkäriin, hammaslääkäriin. On valvoskellu vimpat 3 yötä hammaskivun kourissa. Juurihoitoa lupasivat tänään.

Kyllä täällä ei taas tunne oloaan juurikaan ulkomaillaeläjäksi. Lähes joka päivälle on jotain aktiviteettia. Yks aamu oltiin aamukahveilla muitten suomalaisten kanssa yhen kotona isommalla porukalla. Onneks jollain on isot talot, jonne mahtuu. Eilen oltiin maalaamassa keramiikkaa yhessä kahvilassa. Tänään olis ollu tässä lähellä iltakahveet, jotka skippasin. Huomisia aamukahveja taas ei voi jättää väliin, siellä on aina niin hyvä porukka. Kävin yks ilta kampaajallakin, toki suomalaisella. Ja mikä parasta, olin siellä ilman Kepaa.

Rottabongausta

Miten saahaan yks kappale vajaa 2-vuotiaita rääpäleitä pysymään pinnasängyssä? Kyselee epätoivoiset vanhemmat. Toissayönä valvottiin koko perhe pari tuntia ja katsottiin olkkarissa Animal planettia noin kello 03-05. Sitten nukuttiin aamukymppiin. Neitillä vaan oli joku paikka kipeänä ja sitä piti kanniskella pari tuntia. Unirytmit on ihan sekasin. Eilen saatiin se nukahtamaan joskus yhentoista jälkeen illalla. Sitä ennen se esitti uuen taitonsa. Jalka heivautetaan laian yli ja mennään itte perässä kokonaan. Sain ilmasta kiinni. Nyt sitä pitää vahtia koko ajan ennenku nukahtaa. Tänä iltana nukahtamisprosessi kesti tunnin ja vartin. Nyt ei yritetty tulla laian yli. Päivällä kyllä sitäkin koitettiin, mutta kielto meni perille.

Eipä ole aasinsiltaa rottiin, mutta kerron niistä silti. Ennenku muutettiin tänne kerrostaloalueelle, en ollu Dubaissa koskaan rottia nähny. Täällä oon parin kuukauen aikana nähny noin puolenkymmentä elävää ja saman verran kuolleita, auton alle liiskautuneita tapauksia. Nyt kun aattelee tarkemmin, niin tämäkin maa on aika roskalla kyllästetty. Varsinkin raksa-alueilla nuo maket, siis työmiehen vaan tiputtaa roskat siihen, missä sattuvat seisoskelemaan. Tuossa naapuritontilla niitä rottia vilistelee aina silloin tällöin. Eilen käytiin yhellä huoltiksella, joka muuten sekin on toinen tarina, mutta kummiskin, siellä nurtsilla näin yhen rotan ja vinkkasin miehelle siitä. Mies totesi, ettei ole koskaan nähnyt livenä rottaa. Kattelin ympärille ja totesin, että tuolla on toinen, ja kolmas, ja neljäs ja tuolla vielä viies. Siellä ne tuumaili ihan rauhassa, ei ykskään lähteny karkuun. Heitettiin niille babyporkkanoita, kun sattui olemaan matkassa eväinä.

Varmaan tuostaki nyt joku lukija syyttää meitä itteämme roskaamisesta, mutta ihan vapaasti!

Ei ole mitään uutta kuvaa, mitä laittaa, niin laitetaan puoli vuotta vanha. Oltiin Montsun kanssa aavikkosafarilla ja meän kuski oli sellasta vouhottajasorttia. Kurvasi auton reteästi muitten eteen ja juuttu hiekkaan kiinni! Meän kuski oli tuo autoon nojaileva harmaapaitainen. Tartti muitten apua auton liikkeellesaamiseksi. Lopulta se hinattiin toisella autolla irti.

Se toinen tarina siitä huoltiksesta. Sen yhteydessä oli rengasmyymälä. Käytiin siis kysymässä autoon uusia renkaita. Ei meillä kyllä hajuakaan ole siitä, milloin renkaat pitäis vaihtaa, mutta varalta käytiin utelemassa asiasta. Jos ne täällä sattuis oleen halvemmat ku Suomessa. Myyjä oli tyrkyttäny sellasia talveksi sopivia renkaita. Siis sellaisia, joilla voi ajaa sateella ja kovassa tuulessa... Ei kai ymmärtäny, mikä on talvi. Pari sataa euroa kipale oli sellaset tavisrenkaat tuohon autoon. Se myyjä itteessään oli nähtävyys. Tai sen tukkalaite. Kansalaisuutta en osaa ees arvella, mutta se letti! Joskus täällä näkee sellasia kohtuullisen epäonnistuneita miesten hiustenvärjäyksiä. Intialaiset ja pakistanilaiset mustatukkaiset miehet laittaa punaista tilalle. Tällä ehkä parikymppisellä kaverilla oli sellanen sivuilta ajeltu, takaa ja pään päältä pitkä, ponnarilla oleva punaiseksi tai ehkä oranssiksi värjätty letti. Vain se ponnarilla oleva osa oli värjätty, muuten mustaa. Jos olis ollu pokkaa, oisin ottanu kuvan. Lisäks sillä oli sellanen niinku pulisongeista lähtevä partaviiru leukaan asti.

Agilityn sm-kisoihin saahaan mielenkiintoinen joukkue. Edustan siis lenderiyhistystä ja samassa joukkueessa on luultavasti Hippo, Chili, Rumba ja Ralli. Vauhtia ei tältä joukkueelta puutu, taidosta en sano mitään. Me munattiin itte ainaki viime vuonna totaalisesti joukkueosuus.

Piti tarkistaa kartasta, missä sijaitsee Enontekiö. Etin siis googlesta Suomen karttaa ja löysin tällaisen. Aika mielenkiintoinen ;)

Masafi water makes you fat!

Kiitokset äitille ASB-lehistä! Alla todiste, että niitä luetaan. Itseasiassa tilanne on niin paha lehtien suhteen, että jopa mies kysyi illalla, että missä ne lehet on. Sieltä se lueskeli mm. ranking-listaa ja ihmetteli, miten me yleensä ollaan vielä koko listalla. Itte luulin kans meän tippuneen sieltä jo aikapäivää sitten.

Olin äsken salilla polkemassa pyörää ja siihen viereen tuli, luulisin libanonilainen nainen. Päättelin sen blondatusta pitkästä hiuslisäkkeestä, tummista silmistä sekä erittäin laitetuista kynsistä. He kun yleensä laittavat ittensä vimpan päälle. Nainen näki mun juovan masafi-pullovettä. Totesi siihen, että toi vesi muuten lihottaa. Hän oli tänne muuton jälkeen lihonu 3 kiloa tekemättä muita muutoksia kuin juomalla kyseistä vettä entisen sijaan. Oli myös eilen joltain kuullut luennon kyseisen veden vaikutuksista. Kysyin oliko tosissaan ja kyllä se oli. Ihan pokkanaamalla se sitä selitti. Samalla selitti, että hänen pitää laihtua se 3 kiloa. Missään ei juuri ollu ylimääräistä. Siinä se neitonen polki vieressä 3 minuuttia lipokkailla, kuvitelkaa lipokkailla ;) Sitten se kokeili yhtä lihaskuntolaitetta ja lähti väsyneenä pois. Kyllähän sillä pitäis laihtua. Sanoi myös kommentin mun vartalosta, jota en kehtaa tähän kirjoittaa. Se oli oikeasti kohteliaisuus, joka sai mut nauramaan kippurassa.

Neitin leukateippi pysyi kohillaan melkein yhen päivän, ei ihan. Repäs sen autossa yhellä ranneliikkeellä veke. Kotona laitettiin paljon kivemmannäköinen nalle puh-laastari päälle. Sama uusittiin taas eilen illalla. Onneks haava ei näytä pahalta.

Tässä on kepan uudet hienot liukumisestetossut, Made in UAE. Ei tartte enää liukastella rannalla eikä altaalla. Ei muuten voi ku ihmetellä uskomatonta rahanmäärää, jonka täällä saa kulumaan. Just tuollaset tossut ku houkuttelee kauppaan, mistä tarttuu mukaan myös muuta vaatetta. Pitäähän Suomessa olla pitkähihaisia ja jos sellasen sopivan löytää, niitä pitää ostaa useampi kappale samantien. Itsekuri kyllä piti ostosten lukumäärän yhessä, mutta tossut, paita, puhelinkortti, ruuat, kahvilamaksu... Sinne meni taas kaikki, mitä automaatista nostin. Ai niin, ostin ruusukimpun. Parantelin sillä haavoja, jotka aiheutuivat siitä, ettei äitienpäivää muistettu juurikaan. Samaan syyhyn menee myös tuo paita. Ja kampaaja, jonka varasin. Ja manikyyri, jonne myös menen, kunne täysin syödyt kynsinauhat siihen kestää.

Ja että se aika kulkee. Tänään on meillä 5-vuotis kihlapäivä. Yritetään juhlistaa sitä huomenna menemällä syömään jonnekki. Toivottavasti jonnekki muualle ku battutaan tai moeen... Meiläl varmaan tulevaisuudessakin juhlistetaan enempi kihla- kuin hääpäivää. Pakkoavioliitossa ku ei ole paljoa hurraamista. No ainaski puoleksi se oli pakkoavioliitto.

Kohta nokat suunnataan tuohon naapuriin Greensiin grillailemaan. Mahtaa olla kokemus grillata tällaisessa helteessä. Ei tartte välttämättä tultakaan laittaa.

Verta, hikeä ja kyyneleitä

Eilen olin taas päivättäisellä urheilutuokiolla salilla. Poljin sitä typerää kuntopyörää tunnin. Olen siihen niin ihastunut, koska siinä samalla tulee luettua ainakin yksi lehti ja hiki virtaa ihan ku ittestään. No ei ehkä ihan.. Nousin pyörältä ja naps. Niskassa kävi ku salaman isku. Vasemmalle puolelle kävi ihan turkasen kipiää. Eikä ole siis kyse siitä, etten olis lämmitelly. Melkein itkua väänsin ja mietin, mitä tehä. Päätä ei voinu kääntää mihinkään ku kokoajan sattu. Kotona otin särkylääkkeen sen jälkeen ku yritin ettiä netistä jotain ohjeita. Ihan niin, netistähän ne ohjeet löytää. Tänään ei sattunu kovinkaan paljoa kunnes...

Oltiin aamulla Kepan kanssa altaalla. Neiti leikki siinä kastelukannullaan ja hups, yritti mennä lastenaltaalle hieman vauhdilla. Kaatua mulahti sinne altaan pohjalle ja hirveä huuto. Eihän se osaa sieltä itte ylös nousta. Nostin sen ja luulin, ettei käyny muuta ku säikähti. Leuasta vuoti verta. Mentiin veskiin hakemaan paperia ja siinä kattelin haavaa, joka näytti pieneltä eikä verta tullu paljoa. Se oli kuitenkin avonainen, noin sentin pitkä. Haavasta näkyi rasvakudosta, jota en arvannu nuin pienellä ja varsinkin hoikalla lapsella olevan, ainakaan leuassa. Siinä taas hoitsuäiti yritti tehä järkevää ratkasua, mitä tehä. Mennäkkö lääkäriin vaiko ei. Autoa ei ollu pihassa, isi oli sillä töissä, eikä ole tullu lääkäreissä paljoa käytyä.

Mietin, että jos en mene ja leukaan jää paha arpi siitä hyvästä, ettei äiti viittiny käyä sitä ompeluttaan, Kerttu vielä joskus teini-iässä kostaa sen äitilleen. Siis lähettiin matkaan. Taksi vaan alle ja ilmoittamatta etukäteen astelin Nicholas & Aspille marinaan. Selitin asiani ja kymmenen minuutin päästä oltiin jo lääkärin hoivissa. Todettiin haava niin syväksi, että pakko se on ommella. Vähän ajan päästä vaihettiin suunnitelma silti ihan teippeihin, joilla haavan reunat saahaan yhteen. Filippiiniläishoitaja siinä yritti parhaansa mukaan avustaa lääkäriä, sai varmaan kuulla kunniansa meän lähön jälkee. Niillä oli vaan sellsta noin millin levyistä teippiä, meillä ainakin töissä on sitä samaa sentin levyisenä. Leuka saatiin pakettiin ja ohjeeksi tulla kaheksan päivän päästä avaamaan paketti ja olla kastelematta sitä naamaa. Kerttu tietenki huusi ku syötävä silkasta pelosta. Neuvolassahan se myös aina alkaa huutaa viimeistään riisuutumisvaiheessa. Ennen kotimatkaa pakitsin urhean potilaan pienellä karkkipussilla.

Täällähän koko perheellä on vakuutukset, jotka kattaa kaikki tarpeelliset sairaala- ja lääkärikulut. Saa kävellä mihin asemalle tahansa eikä tartte laskun summasta paljoa huolehtia. Tietyt rajat on esim. hammashuoltoon per vuosi asetettu, mutta saa siihen summaan aika paljon penkkiä kuluttaa. Ei tietty mitään kosmeettisia korjauksia korvata, mutta kaikki normaalit. Nyt kun on vielä vaihettu toinen vakuutusyhtiö, esim. tänään meni niin helpolla, ettei tarttenu ite maksaa yhtään mitään. Vakuutuskortti vaan heti virkailijalle käteen ja veloitus menee ku ittestään. Ennen tartti täyttää niitä kaavakkeita ja periä itte maksamansa laskut jälkikäteen takasi. Tätä ulkomaillaeloa hyvin kuvastaa taas se, että lääkärissä oli myös toiset suomalaispotilaat... Ei meistä eroon pääse missään ;)

Käytiin isi eilen hakemassa kentältä. Kerttu oli taas niin ujona tyttönä, ettei ees syliin uskaltanu mennä vasta ku kotona varmistuksen jälkeen, että se tosiaan oli meän isi. On se aika surkeaa selittää lähes puhumattomalle lapselle, ettei isi tule tänään kotiin, eikä itseasiassa tule vielä viikkoon. Onneksi meillä tätä tapahtuu tosi harvoin, tämä oli vasta toinen työmatka tälle vuojelle. Monissa muissa perheissä isit on joka viikko jossain matkoilla. Ei tartte ihmetellä, että osalla äiteistä on hermot kireällä.

Tasan 2 viikkoa enää Suomen matkaan. 2 viikkoa ja 3 päivää ekoihin kisoihin. Pikkusen alkaa jänskättää mennä yli 9kk:n tauon jälkeen kisaamaan. Hieman helpottaa tieto, että mies tuo tänään töistä paketin, joka on tullu Keminmaasta. Uskoisin siinä olevan ASB:lehtiä, toivottavasti 2 kappaletta.

Pitäisi vielä hankkia Hipolle lääkäriaika sitä loishäätöä varten, hankkia maastapoistumislupa sekä takaisintulolupoa, tulostaa lisenssimaksukuitti ja ilmoittaa muutamaan kisaan, joihin ei voi emailitse ilmoittautua. Kertulle pitää varata Suomeen neuvola-aika. Ai niin ja pitäis kai ilmoittaa Helsinginpään majapaikkaan, että tulossa ollaan. Ja mikä tärkeintä, kukille pitäisi kehitellä joku järjestelmä, mikä takaa niille selviytymisen miehen hoidosta. Se ei koskaan niitä muista kastella. Viisainta ehkä olis viiä nuo kukat tuonne alakerran securitymiehille hoitoon.

Mulla on muuten tapana jättää avain oveen roikkumaan jos menen esim. salille tai Hippoa käyttään ulkona. Eilen tulin uimasta ja avain oli viety. Kävin tarkistamassa vielä alhaalla, muttei se salille ollu jääny. Kävin kysyyn asiaa securitymieheltä enkä ymmärtäny yhtään, mitä se selitti. Siellä se avain kuiteski oli.

Luotan aika paljon muutenki ihmisiin. Yleensähän jätin auton avaimetkin Suomessa virtalukkoon yön ajaksi. kerran vaan auto oli viety, ei siis varastettu vaan luvatta käyttöön otettu. Löytyi se sitten kun lumet suli, sellasen hörhökerrostalon parkkikselta lumikasan alta. Bensat oli ajettu loppuun ja sukset viety. Kerran oltiin lomalla jossain kanarialla eikä lukittu ovia yöksi. Yhtenä aamuna sitten herättiin ja yläkerrasta, jossa nukuttiin, oli meän vierestä yöpöydiltä viety kaikki rahat ja kännykät. Vyölaukku löytyi pihalta. Onneks oli insinööriliiton vakuutus, josta saatiin vahingot korvattua. Tuo inssivakuutus on kerran myöhemminkin pelastanu tilanteen. Agilityn mm:iä Italiassa seuraamassa ollessani heitin digikameran yhelle penkille, muttei se siihen pysähtyny vaan tippu ja hajosi. Omavastuun maksettuani sain kameran korjattuna takasi. Ja ihan ilmanen vakuutus.

Löhti taas juttu vähän käsistä, mutta koskapa ei lähtis?

Voi jukopliuta!

Uskoin loppuun asti, että Suomi voittaa, mutta aika epätoivoista se oli. Paitsi ennen loppua ne heräs ja tekas vaan pari maalia. Eihän se mihinkään riittäny, mutta kyllä niillä kahella maalilla kehtaa sen hopean vastaanottaa. Jos ois hävinny vaikka 3-0, olis ollu toinen juttu.

Oltiin paikallisessa kisakatsomossa vieraina. Kepa heräs sopivasti kuuelta päikyiltä, riehuttuaan sitä ennen lähes 2 tuntia sängyssään ja tyhjentäen sen täysin kolme kertaa... Jaksoi hyvin valvoa koko pelin ja vielä kotimatkan. Pelin piti tulla telkusta, mutta sieltä tuli vain jalkapalloa. Pikaisesti netin kautta pelin tilaus ja siinä vahattiin tietsikan näyttöruudulta koko peli. Hyvin se näkyi.

Dubaissahan kuolee keskimäärin joka päivä yks tyyppi liikenneonnettomuudessa. Ei ole vaikea uskoa, koska tuosta meän talon ohi menee noin kerran tunnissa ambulanssi pillit päällä. Nyt siihen on oikein alkanu kiinnittää huomiota. Joka kerta kun autolla käy jossain, näkee ainaki yhen kolaripaikan. Ja joka toinen tai joka kolmas auto on jostain suunnasta lommoilla tai naarmuja on jossain kyljessä. Kai sekin riippuu hintatasosta. Jos autot maksais saman kun Suomessa, niitä ehkä pietettäis pikkusen varovaisemmin. Onneks ei oo itte vielä mihkään rytänny.

Ennenku uudistettiin auton rekisteröinti, piti maksaa sakot pois. Ne kertyy vuojen verran ja autoa et saa rekisteröityä uusiksi, jos et maksa sakkoja. Täältä on hauska kattella muitten autojen sakkoja. Laittaa tuon palleron tuohon plate no- kohtaan ja Plate codesta valittee jonkun kirjaimen. Saa siinä jonkun aikaa naputella, että löytää jollekki sakkoja. Oon yrittäny kyyläillä liikenteessä sellasia kaahareita ja painaa numerot mieleen, mutta yhen ainoastaan muistan, eikä sillä ole ku yks sakko. Pitää kyyläillä lisää.

Käytiin tänään äitienpäivälounaalla Wagamamassa muutaman äitin ja lapsen kera. Olipa hyvää ruokaa ja halpaa! Voin suositella kaikille. Hieman kateellisena kuuntelin ku yks äiti oli saanu äitienpäiväylläriksi päiväkahvit Burj al arabiin, siis siihen 7 tähen hotelliin. Oikeastaan se on kai iltapäivätee. Se on edullisimmasta päästä oleva tapa yleensä päästä käymään koko hotellissa. Sinne ei niin vain mennä sisälle. Nämä teet/kahvit maksaa noin 50 euroa ja siihen kuuluu kaikenlaista suolaista ja makeaa pientä purtavaa. Kai sen vois kerran elämässä kokea ja maksaa. Sieltä kuulemma tulee kolmen sivun mittainen lista pukeutumisohjetta. Huh huh.

Ja huh huh hellettä! Tänään oli jo 44 astetta. Kyllä siinä meinaa henki salpaantua kun ei taas ole tottunu. Tästä voi kattoa, mitä tuleman pitää. Onneks keskiviikkona viilenee ja lämpötila tippuu taas 10 astetta yhtäkkiä. Se taas voi meinata lisää hiekkaa ilmaan. Yleensä kai täällä hiekkamyrskyn jälkeen viilenee.

Huomenna palataan ruotuun mm. nukkumisjärjestelyitten kannalta. Isi palaa kotiin ja taatusti kummastelee taas näitä yheltätoista-nukkumaan-aikataulua. Tosin mullahan se rytmi menee jo niin, että yhen ja neljän välillä nukkumaan, siis yöllä. Joka tapauksessa, huomenna mennään Kepan kanssa ekaa kertaa isiä vastaan kentälle.

Suomi jee!

Huippujen huippua on Suomen selviytyminen kiekkofinaaliin. Kaikista huippua on se, että mekin nähään se peli. Tänään meän töllöstä peliä ei tullu suorana, mutta muutaman tunnin viiveellä tuli kummiski. Ruotsin peli tuli suorana... Huomenna kokoontuu pienimuotoinen kisakatsomo Suomen lippujen kera. Solmin jo tänään Kepan kärryihin Suomihuivin. Tuskin sitä kukaan näki, eikä täällä jääkiekko mitenkään ole esillä. Ittelle silti tuli hyvä mieli. Toki siinä vaiheessa kun se jatkoaikamaali tuli, selasin kanavia läpi ja etin sitä hyvää ja parasta kanavaa.

On muuten sellanen tutina, että Suomi voittaa huomenna.

Viisut on nyt siinä vaiheessa, että kohta alkaa pisteitten jako. Ennenku se alkaa, kerron omat suosikit. Ne on Kreikka, Latvia ja Belarus eli olisko Valko-Venäjä. Olihan sinne Cris Owen ja Ressu Redfordkin päässy livahtamaan vieraitten maitten biiseihin.

Viisujen aikana piti kattoa samalla koneelta big brotheria, muttei siitä mitään tullu. Nuo viisut on liian mielenkiintoista seurattavaa. Sain sentään maalattua kaks tuolia kepalle ylläriksi huomen aamulle. Ihme, ettei väsytä yhtään, kello on jo yli yks meän aikaa. Huomenna takuulla väsyttää. Onneks kävin vähän ku varastoon tänään kaks kertaa salilla rehkimässä. Ei tartte huolestua, ei tämä kuntoiluvaihe koskaan kestä kuukautta pitempään...

Ai niin siis hyvää äitienpäivää, vuorokausihan vaihtu jo!

Osta koira Dubaista

Tuntui oikeastaan aika kummalliselta ja samalla mahtavalta kattoa eilen niitä viisuja suorana. Kannatin Puolan teeveetä ja äimistelin niitä kummallisia kipaleita. Miten joku oikeasti voi laulaa vampyyreista ja kuvitella pääsevänsä jatkoon. DJ Bobo oli kova sana sillon yli kymmenen vuotta sitten, muttei enää. Ja se yks pornopuku oli aika ällö. Ees Britney ei laita tollasia väköstyksiä päällensä. Oliko se niinku housut vai hame ja oliko kangas loppunu kesken? Kappaleitten välissä näytettävät "postikortit" oli hienoja, tosin ehkä yhdyn siihen mielipiteeseen, että ne oli aika ykstoikkoisia. Ehkä silläkin oli merkityksensä etten kattonu koko aikaa. Mukavia pätkiä oli mm. lasten leikit ruskalehillä sekä suosähly.

Jääkiekkoa ei tietty näkyny mistään ja ylen selostuskaan ei ihan koko aikaa kuulunu, mutta asia tuli seleväksi. Jatkoajan kulutin kuntosalissa hikoillen ja oli positiivinen ylläri, että oltiin voitettu. Huom sanamuoto, oltiin. Ainahan se on niin, että me voitetaan ja joku toinen häviää. Huomenna onkin taas kotimaapäivä. Ensin vähän Räkää telkkarista, sitten toivottavasti kiekkoa telkusta, ainakin selostus taas netistä ja illalla ja yöllä viisuja suorana. Voipi olla, että sunnuntaina otan tän vuojen ehkä kolmannet päikkärit.

Eilen altaalla justkasin taas itävaltalaisäitin ja olisko jostain syyriasta tai mistälienee kotoisin olevan äiteen kanssa. Kysyivät Hiposta. Tuli puhetta siitä lennon hinnasta ja sanoin sen maksan sen 900 euroa. Itävaltalaisäiti sanoo, että siis 900dhs? Ei ku euroa. Meinas lentää persiilleen. Sanoi, ettenhän minä elefanttia ole kuskaamassa. Toinen äiti fiksusti kysyi, miksei ostettu sitä koiraa täältä kun on niin kallista. Nii just. Vastasin, että kun se koira on perheenjäsen.

Tänään se perheenjäsen pääsi uimaan pitkästä aikaa. Käytiin aamulla rannalla pari tuntia ja kyttäsin niin kauan, etti mikään auto ollut lähimailla liikkeellä ja sitten vaan pallo mereen. Pitää varoa niitä siviilikyttiä ettei ne tule korjaamaan tuota otusta parempaan talteen. Merivesi on muuten jo ällölämmintä!

200:s kerta tarinointia

Kotiäitin päivät on kyllä kiireiset. Maanantaina uintia Arabian rancheillä, tiistaina kahvit greensissä, keskiviikkona kahvit springsissä, torstaina reissu Sharjahiin central soukkiin, perjantaina rannalle, sunnuntaina katkerat äitienpäivälounaat wagamamassa ja taas maanantaina alkaa uintikierrokset alusta. Nämä siis sellaisia hommia, jotka on sovittu muitten äitien kanssa. Lisäksi tietty oma elämä ja muut kuviot. Mutta näin se aika kuluu ja matka lähenee. Välillä iskee sellanen kotiäitin infoähky, ettei jaksa eikä halua nähä ketään. Parasta vaan kierrellä jossain ostarilla vieraitten ihmisten keskellä. Huomenna vielä ollaan sosiaalisia ja lauantaina välipäivä.

Tämä Dubai alkaa olla aika pieni kaupunki. Tutustuin tässä talossa siihen itävaltalaisäitiin ja tämä äiti oli eilen tavannu Karinan ja Kaarlon, joitten kanssa ollaan nähty tälläkin viikolla jo moneen kertaan. Kummatkin siis tietävät minut. Itävaltalaisäiti oli selittäny, että asuu greensissä ja samassa talossa on joku suomalaisäiti (minä). Tapaaminen tapahtui siis tässä miljoonakaupungissa, 450 kaupan ostarin yhessä useista lastenhoitohuoneissa. Voi sitten vielä laskea, että kuinka monen vieraan tyypin kanssa tulee juteltua. Todennäköisyys tavata joku joka tuntee jonkun tutun, on aika pieni.

Leivottiin eilen Kertun kanssa pullaa. Tai minä leivoin ja Kerttu söi taikinaa. Yritti se kauliakin. Alla todisteet mun leipomisurakan epäilijöille. Niitä epäilijöitäkin kummiski riittää..

Eilen pullanleipomisurakan jälkeen otin taas kalenterin käteen ja yritin saaha jotain tolkkua kesäsuunnitelmiin. Ilmoittauduin neljään kisaan. 9.6 Rovaniemelle ja sm-kisaviikonlopun perjantain kisoihin. Jotain siis sain päätettyä. Lähen sm-kisoihin jokatapauksessa, vaikken yksilökisaan pääsiskään. HAUn joukkueeseen ei mahuta, koska ei ole seittemää nollaa kasassa saati että oltais tänä vuonna kisattu kertaakaan. Vielä jos tietäisivät reenikertojen määrät. Ajattelin pyrkiä lendereitten joukkueeseen.

Eilen kävin kiertämässä tämän Tecom-alueen ympäri ja napsin kännyllä kuvia maisemista. Otan kesän jälkeen uuet kuvat ja vertaan, kuinka monta taloa on valmistunut tai montako kerrosta talot on kasvaneet. Tässä on eka kuva meän omasta talosta. Meän parveke on just toisella puolella.

Tässä on talo, joka on ihan meän talon eessä. Asentelevat just ikkunoita tai niitä karmeja. Lähes kaikissa taloissahan on nykyisin uima-altaat ja kuntosalit. Tämän talon kylteissä mainostetaan Health clubia ja luxus apartmentseja. Oliskohan marinassa, jossa ihmisiä houkutellaan asumaan elokuvateatterilla. Mitähän seuraavaksi?

Täällä kun talon rakennus aloitetaan, kaivetaan eka ihan järjettömiä kuoppia maahan. Toki kaikkiin taloihin kuuluu ainaki yks kerros autoille maan alla. Joskus mietityttää, miten nämä talot pysyy hiekassa pystyssä. Tuossa kuopan takareunassa näkyy, ettei se hiekka ihan olekaan pehmoista koko matkalta. Kyllä ne ihan järeillä työkaluilla joutuu tuota maata työstämään. Kovaksi se mene heti pari metriä Kiinaan päin.

Ollaan nyt vihdoin saatu se rakennuslupa sille pikkupikku mökille. Huomenna on luultavasti sellanen palaveri siellä tontilla. Mikon mukaan voivat alkaa rakentamaan heti lauantaiaamuna. Tuskin ne silti ihan meitä ovat oottaneet koko kevään, siis ne raksamiehet. Että jos juhannuksena olis valmis? Eipä ehkä. Toki miehen iso huolenaihe oli, että miten siihen mökin pihalle saahaan nurmikko laitettua. Yritin toppuutella, ettei sitä tänä vuonna tartte ees aatella.

Mutta nyt pitää juosta tuonne salille. Kepa nukkui tämän päivän päikkärit autossa, joten jäi kuntoilu väliin kokonaan. Reilun puolen tunnin päästä alkaa ne viisut. Ainaki kahelta kanavalta ne pitäis näkyä, uuet ystävämaani Puola ja Romania tarjoaa viisut. Jääkiekkoa ei tarjonnu mikään meillä näkyvä kanava. Yle onneks pukkaa tuon selostuksen netistä. Päästivät just 4-4 maalin, prkl!

Missä palaa?

Vihdoinkin! Mulla on ne liput tuossa kirjahyllyssä. Aamulla ajelin sinne Deiraan ja sattumalta satuin oikealle tielle, josta muutaman uukkarin jälkeen löytyi se Aeroflotin toimisto. Pienten selkkausten jälkeen sain ne liput. Piti kymmenen minsaa selittää, että haluaisin mitätöidä ne nettivaraukset ja ottaa ihan uuet liput ja maksaa ne omalla kortilla, ei sillä Suomessa olevalla miehen kortilla. Eka virkailija, jolle asia ei menny perille, oli just stereotyyppi tavallisesta venäläisestä naisesta. Hiustenpidennykset, reilusti huulten luonnollisen rajan ylittävät maalaukset, toki erisävyllä rajaus ja puna, kynsiin ei riittänyt pelkkä manikyyri, saati pidennykset vaan jokainen kynsi oli lisäksi koristeltu hienosti. Valkoiset korkeat korot puuttui. Ei siis mitään venäläisiä vastaan, onhan niitä ihan suvussakin, mutta joskus kun joku nainen kävelee vastaan ostarilla, tietää kansalaisuuden jo kysymättäkin. Toiselle virkailijalle asia meni perille ja saatiin liput. Välissä siinä pyörähti joku mies, joka puhui vaan venäjää ja se oli huolissaan, että olenko varmasti viemässä omaa koiraani koneeseen. Vaativat jotain dokumenttia saman tien. Kerroin, että oon saman reissun tehny myös edellisenä vuotena ja tiiän kyllä, että omistajuussuhteen tarkistetaan monessa paikassa. Samantien mies häipyi ja mumisi jotain omalla kielellään, eikä naisvirkailija suostunu kääntämään mulle sitä. Samapa sille. Keskiviikkoyönä 30. päivä tätä kuuta lähtee kone ja elokuun 12. päivä lähtee kone takaisin.

Kotimatkalla kävästiin vielä ekaa kertaa SZR:n varrella olevassa Petzone-eläinkaupassa. Hieman epäilleen kannattaa aina tässä maassa mennä nuihin paikkoihin, mutta olipa positiivinen yllätys. Toki kauppa näyttää ulospäinkin kivalta. Alakerrassa oli kilpikonnia ja käärmeitä joka lähtöön, lisäksi oli akvaarioita. Yläkerrassa kaneja, hiiriä, lintuja, kissoja ja koiria. Kaikilla eläimillä oli siistit häkit, vettä, ruokaa, leluja ja ne näytti hyvinvoivilta. Kellään ei rähminyt silmät ja kaikki oli ilosia. Kissoja ei ollu ku pari, koiria ehkä 5 kappaletta. Ihanin koirista oli valkoinen puminnäköinen karvapallo. Melkein lähti mukaan. Rodusta ei hajuakaan. Arvelisin sen silti jotain rotua olevan. Hehän tuovat pentuja euroopan puolelta ja myyvät täällä paperikoiria. Yläkerrassa oli myös trimmauspalvelut. Varustepuolella oli kaikkea mahollista, ruuista leluihin, pantoihin, remmeihin, peteihin, ihan ku Suomessa, tai vähän enempiki. Kepa oli tietty riemuissaan, varsinki kissoista. Raukka kun ei tiiä, ettei äiti halua kissaa. Isi varmaan joskus äitin kiusaksi kantaa Kepalle 5-vuotislahjaksi kissanpennun. Siinä tilanteessa äiti hankkii itelle lahjaksi uuen koiran.

Oli muuten menomatkalla taas yks auto tulessa SZR:n varressa. Yritin tietty ottaa kännykuvaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Täällähän palaa jatkuvasti jotain. Muutama päivä sitten oli se merenpäälle rakennettu saari tukossa. En tiiä mikä siellä paloi, mutta sinne saarelle kulku oli poikki muutaman tunnin. Oota siinä sitten. Siisti ku ei pääse kotiin. Osa siitä saaresta on jo ihan asuttua. Mikähän katastrofi siitä joskus syntyy kun se on kokonaan valmis. Marina ainaki on jo ihan tukossa, koska siellä on tyyliin 100 pilvenpiirtäjää pienellä alueella ja olemattomat kulkuväylät. Sieltä poispääsy ja sinne pääsy kestää kuulemma jo aika kauan. Jos kilometrin matkalla kuluu yli 30 minsaa, mitä järkeä siinä on. Täällä rakennetaan eka talot ja sitten vasta mietitään, mihin ne tiet laitetaan. Tähän lykätään kesällä lisäksi vielä ne tietullit! Sus sienakkoon.

Kepan sanavarastoon lisättäköön appelsiini ja no niin!