Skypeilya

Eilen sitten oikein urakalla saastettiin, nimittain puhelinkuluissa. Ensin olin skypella aitiini yhteyksissa varmaan puoli tuntia ja sitten Shanghaihin yli tunnin. Kovasti tuli saastoa kun on ihan ilmaista. Taytyy viela webbikamera hankkia niin nakee kuvankin. Tuli viela mieleen, etta sitahan voisi varmaan vaikka katsella tv:ta suorana Suomesta webbikamern avulla... Niin varmaan. Laskuja oli tullut ihan kivasti, onneksi ei mulle. Tosin oli tullut kutsu irtosolunaytteen ottoon, olen kuulemma sen ikainen. No jaapi kaymatta, ainakin nyt.

Shanghaissa asuu toinen agilityharrastaja, tai fanaatikko, entinen KASsilainen, nykyinen VASsilainen, Marita borterinsa kanssa. Eipa ole siella mitaan reenimahollisuuksia olemassa. Ovat rakennuttaneet omia esteita, joilla voisi jotain tehda, kunhan niille olisi paikka. Koiria siella kuulemma on, mutta koiraharrastukset liittyvat mm. siihen etta mietitaan minkavariseksi puudelin korvat seuraavaksi varjataan tai mita vaatteita koiralle ostetaan. Kovin samanlaiselta muutenkin elama siella kuulosti. Kotirouvat kuluttavat paivat pitkat manikyyreissa ja hieronnoissa ja joka taloudessa on siivoojat ja sisakot. Kuten taallakin, muttei meilla eika heilla :)

Tanaan kavin eka kertaa itsekseni ostoskeskuksessa, tottakai Kerttu oli mukana, muttei muita aikuisia. Hyvin siella aika kului vaikka viime viikolla paatin, etten viikkoon mene mihinkaan. Menin kuitenkin. Kerttu laittoi heti karryihin nukkumaan kahdeksi tunniksi, joten aiti sai rauhassa kierrella. Loytyi aivan uusia kauppoja, missa en ollut koskaan kaynyt, vaikka siina samassa ostarissa varmaan kymmenen kertaa olenkin vieraillut. Huonekalut tuntuvat taalla olevan onneksi Suomen hintatasoa halvemmat. Pitaisi ostaa kai ruokapoyta, sohva, vierassanky ja paljon muuta. Vahitellen sitten. TV ja uunikin viela odottavat.

Eilen sanoinkin Mikolle, etta tyhmaa istua kotona kun pihassa seisoo tulitera auto. Mulla ei ole viela takalaista korttia, joten en saa ajaa. Kortin saan ehka ens viikon lopulla. Vuokra-autokin on viela muutaman paivan meilla ja sen tankkauksen vuoksi Mikko oli silla eilen toissa. Tanaan hurautin taksilla ostarille ja nain mittarista, etta matkaa sinne on 10 kilsaa. Tama taksikuski, kuten muutkin kuskit taalla, ei tunne juurikaan naita seutuja ja ei ole kovin epatavallista, etta mennaan minne sattuu. Sitten yhdesa mietitaan, etta minne oltiinkaan menossa. No tama kuski tiesi kylla minne ollaan menossa muttei miten. Ootettiin yhessa liittymassa, etta muut autot tulivat vastaan ja sitten kurvattiin sita liittymaa vaaraan suuntaan. Jotain se kuski hopisi, mutten ymmartanyt sen englannista taas mitaan. Takasitulomatkalla oli taas maailman puheliain kuski, ei sanonut sanaakaan, paitsi kun oltiin taalla Springsissa, alkoi kysella missa se nelonen on. Oli harvinaislaatuinen taksi muutenkin, ei ilmastointia eika automaattivaihteita. Satasta ajettiin ikkunat auki. Taksit on muuten taalla aika edullisia. Se kymmenen kilsan matka maksaa noin 20 Dhs eli alle 5 euroa. Ja bensahan taalla on ilmaista verrattuna Suomen hintaan, olikohan jotain kolmanneksen kotimaan hinnasta.

Kerttu herattaa aina hilpeytta ihmisten ilmoilla, kuten varmaan kaikki muutkin vaaleat lapset. Yleensa tummat lapset ovat kiinnostuneita ja haluavat tulla lahelle, mutta tanaan oli kaksi aikuista miesta, jotka tulivat sanomaan, etta luulivat etta mulla on nukke matkassa. Kyselivat muutenkin kaikkea, mita teen Dubaissa yms. Kummallakin oli Intiassa perheet ja pienet lapset. Yleensa taalla on paljon lapsia joka paikassa, mutta aidit ei juurikaan niiden kanssa ole. Kaupoissa edella kulkee aiti mustassa puvussa ja hunnussa ja perassa tulee lastenhoitaja karryjen kanssa, tai mies ostoskarryjen kanssa, jotka on taynna eri kauppojen kasseja. Taalla asuinalueellakin Hipon ulkoilutuslenkilla tulee vastaan tummia kotiapulaisia vaaleiden lasten kanssa. Asiasta kymmenenteen, eilen vastaan tuli eka rotweiler.