Ihanaa just nyt on ramadan. Vaikkei kahviloista eikä ravintoloista saakaan mitään syötävää ennen auringonlaskua, on sillä positiivisiakin seurauksia. Ei oo ruuhkaa illalla. Aamuruuhkat on pahimmat ikinä, koska koulut alkaa myöhemmin ja yleensäki eteneminen ihan mihin suuntaan tahansa on tervaista. Radion joka kymmenen minsan välein tulevat liikennetiedotukset on ihan sontaa. Eilenki aamulla juontaja totes, ettei tiiä, mistä alottaa. Jossain on neljän auton kolari, jossain rekka tulessa. Sharjah on tukossa, SZR on tukossa ja Al Barsha se vasta tukossa onki. Välttäkää Al Barshaa! Ja siellähän me. Mutta onneks oltiin aikasten liikenteessä. Nyt muuten vasta hokasin, etten nykyään oo enää yleensä myöhässä, kuten ennen. Tein myös eilen juustosarvia, mitä en myöskään ennen oo tehny. Oon kai tulossa vanhaki. Tai aikuiseksi. Ei nuo mitenkään nuihin ruuhkiin liity, mutta... No kummiski. Illalla kun menee miestä hakemaan töistä kuuen aikaan, saa ihan vapaasti ajella ilman jonotuksia. Kaikkihan on sillon syömässä tai just oottamassa ruuan saamista. Nyt aurinko laskee joskus puoli seiskan paikkeilla. Tänään mentiin Moeen just seiskan aikaan eikä siellä ollu juuri ketään.
Tämä aamu alko melko huonosti. Kertun nuha oli vaan pahempi ku eilen. Yölläki röhisi jo aika pahasti. Ääniki oli jo vähän käheänä. Itte kun avasin silmät, en nähny kunnolla. Naamanpesu ei auttanu asiaan ollenkaan. Näin vaan suoraan hyvin ja sivuilla ikäänku surisi tai kimmelsi tai jotain. Lasien käyttö ei myöskään tuonu asiaan parannusta. En tajunnu, että päätä särki niin jumalattomasti ja siks en nähny. Suomennettuna siis migreeni. Luulin jo, että on joku aivoverenkiertohäiriö tai jotain ja tunnustelin jo pulssia, mutta se oli normali. Otin 800 buranan ja mietin, että kotiin en jää kuolemaan. Lähettiin nuhanenien leikkipiiriin, Jasminin tykö, jossa oli lisäks muitakin nuhaisia. Siellä otin vielä 400 buranan lisää. Lapset tietty leikki innoissaan kaikilla äänekkäillä leluilla kilpaa ja mulla teki pahaa. Kauppaan ku mentiin, mietin, että mihin puskaan yrjöän jos on pakko. Ei tarttenu yrjötä ja kotiinki selvittiin kävelemällä. Kotona olo oli jo paljon parempi ja uskaltauduttiin vielä aikaa kuluttamaan altaalle. Nyt ei oo migreenistä tietoakaan. Edellinen tapaus oli sellaset 7 vuotta sitte.
Kerttu on innokas kännykuvaaja. Alla neitin tuorein otos ja onnistunein tähän mennessä ;)
Pienistä asioista sitä itekki ilostuu. Kävin äsken Hipon kanssa pihalla ja samaan hissiin tuli lihava labbis. Vaikka nuita koria täällä näkeeki, niin todennäköisyys joutua samaan hissiin on aika pieni. Eilen illalla repes riemu siitä, että oli sen verran viileämpää (noin 35 astetta), että päästiin ekaa kertaa kesän jälkeen kiertämään tämä meän asuinalue.
Vielä lopuksi todistusaineistoa, että neitillä tukka kasvaa. Sen saa jo nipinnapin ponnarille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti