Alien-päivä

Tänään oli varsinainen alien-päivä. Käytiin Kertun kanssa taas vaihteeksi kattomassa masuasukkia ultrassa, tällä kertaa rakenneultrassa. Kemissä lääkäri sanoi viimeksi, etten tartte mitään rakenneultraa erikseen, kaikki näyttää olevan kunnossa. Samoin sanoi, ettei se 90%:n tarkkuus sukupuolesta vielä välttämättä mitään tarkoita. Varasin silti ajan Cacciatorelle, joka on kai alansa experttejä. Kyllä olis ihan tavisäijäki käyny siihen hommaan, mutta en pannu ajanvaraustätille vastaan. Gyne näytti aina välillä normaalikuvaa ja välillä sitä huippu-4D-kuvaa, jossa näkee ihan kaikki kasvonpiirteet sun muut täysin selvästi. Vaavi näytti aika valmiilta paketilta kaikkine puolineen. Tarvittava määrä sormia ja varpaita löytyi, sydän toimi normaalisti, jalkoväli oli nyt satavarmasti se, mistä on ollu puhe. Dubaissa niskapoimu-ultrassa saksalainen gyne sanoi istukan olevan totaalisesti väärässä paikassa, Kemissä gyne sanoi sen olevan vain marginaalisesti "reiän" eessä ja sanoi, että se takuuvarmasti tulee siirtymään eikä mitään keisarileikkauksia tartteta. Nyt tämä italiaanosyntyinen sanoi istukan olevan just niin paljon väärässä paikassa, että saan varautua melko varmaan leikkaukseen. Ennenkuin istukan paikkaa tutkittiin, setä sanoi vaavin olevan 500grammaa nyt ja tulee olemaan iso ja synnytys tulee tapahtumaan etuajassa, arveli mittausten mukaan sen tapahtuvan lähes 2 viikkoa etukäteen, eli marraskuun lopussa. Kommentoin vaan, että hyvä jos tulis ajoissa, näkis linnanjuhlat koneelta livenä, muutenhan laskettuaika on just itsenäisyyspäivänä.

Kerttuhan on myös raskaana, sillä on mahassa tyttövauva. Pyysin lääkäriä painelemaan myös neitin mahaa kun se kerran sitä halusi. Lekuri ehotti, että jos katottaisiin ihan ultralla samoin kuin äitin mahaa. Neiti suostu ja niin nostin sen siihen petille ja koneet käyntiin. Ultralla saatiin tietty neitin sydänäänet kuulumaan ja hymy oli korvissa. Ihmeellisiin hommiin suostuu tämä maailman arin lapsi..

Eilen käytiin kattomassa vajaa 5-viikkoisia malin pentuja. Ensinnäkin olin yllättynyt kun junaan hypättiin Kertun, kärryjen ja Hipon kanssa, että matka Helsingistä Kirkkonummelle on nykyään ilmainen kärryjen kanssa. Ennen oli vaan Hki-Vantaa-Espoo niin, mutta nyt pääsee Kirkkiselle saakka. Pennut oli nukkumassa kun mentiin, mutta jututettiin ekaks talon muita malikoita. Pennut kun heräs, talo oliki täynnä ihmisiä kun paikalla oli talonväen lisäksi kenneltyttö, toinenkin pennunostaja ja vielä saksalaisia mali-ihmisiä isäntäväkineen. Kauaa ne pennut eivät jaksaneet olla hereillä syömisen ja maitobaarin ja pienen leikkihetken lisäksi, mutta kyllä sieltä sain suosikkini valittua. Onhan se helppo toiselle pentua valita ku ei itte tartte seuraamuksista kärsiä. Sanoin haluavani äitille mahdollisimman ongelmallisen pienen riiviön. Niimpä sovittiinkin kasvattajan kanssa naksukoulutuksen aloituksesta. Aina kun vinkuu aian takana ni naks ja pääsee syliin. Kyllä se siitä ehollistuu.

Viikonloppuna oltiin kattomassa agi-mm-karsintoja Helsingin jäähallissa. Vähän lorvailtiin aina aamulla, koska ei tuo alle 3-vuotias vielä ihan jaksa aamusta iltaan kahta päivää katsomossa istua. Hippohan ei siis kisannu ku ei olla tarpeeksi hyviä, enää... Yllättävän hyvin saatiin aikaa siellä hallilla kulumaan ja suurin osa radoista katottiin loppuun saakka. Hyvät joukkueet tuli kasattua, ei oikeastaan paljoa yllätyksiä, no Ava oli kyllä mulle erittäin positiivinen yllätys. Hirmu paljon tuli viimeisellä radalla virheitä ja monelle muullekin olis paikka ollu tyrkyllä, mutta eivät siihen kyenneet. Tosi helppo oli taas arvostella katsomosta. Mieli ei tehnyt yhtään itte radalle, sen verran on todellisuuen tajua, että oisin jääny ku nalli kalliolle heti ekojen esteitten jälkeen. Silti olen pannu ilmoittautumisia meneen kuuteen starttiin ja vielä sama satsi lähtee tässä joku päivä, ellei se juoksu pirulauta yllätä.

Itseasiassa oisin jo valmis lähteen kotiin Dubaihin, mutta tilanne varmaan muuttuu kunhan saahaan tuo isi tänne perjantaina. Nyt on majapaikka Vantaalla tosi hiljainen ku talonväki lähti eilen mökille. Illaks reenaamaan, että kehtaa ens viikolla kisoihin.

Päätä särkee jo

Taas tätä pakkaamista. Nyt ollaan palaamassa pohjoisesta etelä-Suomeen reiluks viikoks oottamaan miehen loman alkua. Tavaraa on jumalattomat määrät. Eihän tuosta läjästä tänne jää ku tuliais-crocsit. Laskin, että ittellä on viiet kengät ja neitillä neljät. Kerttu tietysti haluais ottaa kaikki lelut ja vehkeet mukaan, mutta pakko piilossa kasata tavaraa takas kaappiin. Tuossa se on jo tunnin verran kävelly muumirepun ja muovipussin kanssa kumpparit jalassa. Hipolla on panta ollu kans jo pitkän tovin kaulassa.

Kun ei ole omia puhelinpiuhoja, ni tarttee käyttää hyväksi ja varastaa kaverilta kuva laittomasti ja panna omaan blogiinsa.. Kävästiin Tervolassa kattomassa Maahiskallion kennelin ekoja pentuja, kahta kolmeviikkoista bordercollieta. Kenneltyttö pyöritteli, silitteli ja väänteli pentuja ammattitaitoisesti. Suloisia pentuja ja mainittinkin taas, että kunhan Suomeen palataan niin Kerttu saa "oman" koiran, sopivanrotuisen tietysti. Siihen kyllä menee vielä varmaan parisen vuotta. Ai niin, toinen pennuista on muuten vailla kotia. Näinhän se meni? Ulla?

Ens viikolla mennään kattomaan mummin ja papan uutta koirulia. Nekin on jotain 3-viikkoisia malikoita Tämä on-kennelissä Kirkkonummella. Niitä onkin mustaakseni kaheksan kappaletta, joista 6 urosta, joten siinä riittääki teräviä hampaita. Tätä ennen olen kait käyny muutama vuosi sitten kattomassa länderin pentuja ja täytyy sanoa, että roduista ja kivoista pennuista huolimatta ei koskaan ole tullut sellaista "ovatpa tosi suloisia, mulle heti yks" -tunnetta. Sama se on vauvojen kanssa. Onhan se ihania, mutta kasvaessaan vasta ihania ovatkin. Siitä puheenollen tämä oma kakkonen mahassa potkii sinnikkäästi, muttei ihan vielä niin, että sen toinen tuntis nahan (=mäkkärimahan) läpi. Kerttukin alkaa jo vähitellen muistamaan ja tajuamaan, että siitä tulee isosisko. Eilen viimenen kysymys ennen nukkumaanmenoa oli, että syntyykö se vauva nyt?

Monet on kysyneet, että synnytänkö Suomessa vaiko enkö? Ekaks päätettiin tulla Suomeen ja synnyttää täällä, mutta kun selvisi, että Dubaissa oleva tosi mukava gynekologi hoitaa myös synnytyksiä, päätettiin jäähä sinne. Meitähän on nyt tällä hetkellä 6 suomalaista paksuna Dubaissa. Tämä on se luku, joka on mun tiedossa. Kaikki ollaan suunnilleen parin kuukauen sisällä tultu paksuks, joten seuraa kyllä riittää, eikä kotiin tartte vauvan kanssa yksin homehtua.

Kuuleeko Kalifornia? En saa sitä kommenttilootassa mainittua postiosoitetta auki, joten en saa lähetettyä mitään viestiä. Pistäkää mulle viestiä hotmailiin (etunimisukunimi@h...)

Nyt ruvetaan vähitellen survomaan kamat autoon ja matka kohti Vantaata ja karsintoja (katsomoa) alkaa.

Itsarin partaalla

On nimittäin ollu tässä perheessä jo muutama tyyppi. Toissayönä neiti näpsä veti sellaset showt puoli neljän aikaan, että oksat pois. Kanniskelin Kerttua keittiössä ja mietin, että mitä ne tekee siinä pikkujulmurit tai supernanny 911-sarjassa kakaroille, jotka ei nuku öisin. Sama vanha vaiva. En muistanu yhtään kikkakolmosta, niillähän ei ole ongelmana se herääminen vaan se itekseen nukahtaminen. Kerttu rupes huutaan, mikään ei kelvannu, kaikki oli huonosti. Ihan pelkkää kiukuttelua. Pissahätäänhän sitä ekaks herätään tai pahaan uneen, mutta kun ei siitä enää osaa nukahtaa. Saattaa muutaman minsan olla hiljaa ja sitten konsertti alkaa taas. En enää muuta keksiny ni vein lapsen ulkoportaille huutaan. Menin ite sisälle ja aattelin, että hitto jos joku postinjakaja soittaa poliiseille. Ei auttanu ku mennä seuraks istuun ulos. Sitte rauhoituttiin ja pääsiin yksmielisyyteen nukkumaan menosta. Sama rumba silti vaan jatkui ja ulkona käytiin kolmesti. Lopulta en jaksanu kuunnella huutoa ja panin radion päälle. Siitäki tuli käenvääntöä, että mitä musiikkia ja millä volyymillä sitä kuunnellaan. Lopuksi nostin Kertun istumaan tietsikkapöyän ääreen ja laitoin piirrustusvehkeet eteen ja panin ite nukkumaan. Kohta tuli neitille tietenki nälkä. Eka en antanu periksi, mutta olin jo siinä pisteessä, että hain sitä kuivaa leipää ja vettä ja panin ne nkan eteen. Ei menny enää kauaa ku kumpiki sammuttiin sänkyyn ja jatkettiin nukkumista. Puoli neljältä alkanu taistelu loppu vähän ennen kuutta ja neitihän tietenki heräs sitte lounasaikaan kaheltatoista.

Viime yö oliki jo ihan eri juttu, kerran herättiin pissalle ja siinä kaikki. Arvelisin, että tmä virikkeitten määrä ja nukkumisen vähyys ei oo ihan hyvä ratkaisu. Pitäs kai välillä vetää niitä päikkyjäki, mutta jos yhentoista aikaan herää ni moneltako sitä sitte nukkumaan menis? Iltaisin menee niin myöhään ennenku kotiudutaan (mummoloidutaan) että ilta venyy väkisin. No, toinen mukula ei kai voi olla enää huonompi nukkumaan? Sitte iskee koliikki...

Hippoki oli kai jo niin epätoivonen laadukkaitten unien suhteen, että päätti päättää päivänsä eilen illalla agikentän reunalla. Olin vetämässä reenejä Kemkolle ja olin Hipon jättäny autoon ikkunat auki. Eka kuulu kauhee räkytys kun näki muitten menevän rataa. Sitten sellanen ihmevinkaisu ja ihan hiljasta. Kattelin autoonpäin (onneks) ja mietin, että onko se jumissa vai miks ei liiku. Pää oli ulkona ikkunasta. Onneks juoksin autolle ja hokasin, että se oli eka laittanu pään siitä ikkunan yläosasta ulos ja hilannu sen sitte sinne eteen sivummalle siihen pienempään rakoon ja siinä se oli puristuksissa kaulasta. Ei saanu ite päätä mihinkään suuntaan vaikka yritti. Sain itte käen siitä ikkunan yläosasta sisälle ja niskanahasta revin sen pään ylös sinne leveämpään kohtaan. Kyllä se rutisi ja paukku, mutta ei se ollu moksiskaan. Onneks auto oli siinä näkyvissä ja kuulin sen ainoan vinkasun. Muuten olis voinu käyä pahasti.

Hipolla on myös etujalan yläåanturan kynsi aika huonossa jamassa. Viikko sitten se sojotti kummallisesti sivulle. Olin jo varaamassa aikaa kynnen poistoon ja varautunu pitämään kuukauden doping-varoajan nukutuksen takia ja hylkäämään siis varmaan koko loppukesän kisat (juoksukin pitäs alkaa milloin tahansa), mutta kysyin tuolta "Keminmaan eläinsairaalan teho-osaston hoitajalta" (=äitiltä, joka on pitäny tuossa keittiössä muutaman kerran nesteytysklinikkaa), mitä tehä. Arveli kynnen tippuvan ja uuen kasvavan paikalleen. Se on just tapahtumassa. Uus kynsi näkyy pari milliä vanhan alta eikä kirurgisia operaatiota näin taia tarttea. Kynsi ei haittaa milllään muulla tavalla kuin jos maahan menee, tassu ei mene suoraan vaan se pitää koukistaa. Menoa se ei hiasta, päinvastoin. Eilisien reenien perusteella ollaan jo niin syvällä suossa, ettei sieltä viikossa nousta. Koira menee ku tykinkuula ja minä niinku möhköfantti vyöryn perässä ja huuan epätoivoisesti. En ees kehannu eilen ottaa uusiksi ratoja, mitä olin itte suunnitellu. On se niin epävoivoista.

Eilen olis ollu viiminen ilmopäivä HiHan kisoihin, mutta jätin väliin. Yritän silti epätoivoisesti käyä luultavasti vielä 12 starttia (4 kolmen startin päivää) ennenkuin taas tulee vajaan vuojen tauko. Ellei se juoksu iske.

Täällä kotipuolessa kyllä taas viihtyy yllättävän hyvin. Parasta on se kun kauppareissulla saattaa isomummo tulla pyörällä vastaan. Ihan meinasin tukehtua kun se 82v vetelee pyörällään tuolla kylillä. Kyllähän se asuu tuossa kilsan päässä, mutta kun ei Dubaissa tule ketään sukulaisia vastaan. Eihän siellä ees käyä kävelemällä kaupassa. Isomummo on kyllä hyväkuntoinen, mutta oli siltä kuulemma kielletty jo pyörälläajo sukulaisten toimesta ja avaimet piilotettu. No, kyllä kait se oman talonsa tuntee ja niin oli taas liikenteessä. Liikenteessä ne on muutkin sukulaiset. Vähän väliä on joku rattijuoppo ajellu Tervolassa tai jopa kaks rattijuoppoa törmänny toisiinsa Kemissä. Aina tulee mieleen, että oma setänän se siellä. Asuu Tervolan mettäperillä ja käy kylällä kilvettömällä autolla. Täytyyhän sitä alkoon päästä.

Norjalaisia sukulaisia (täti ja serkkujen lapset) näin myös 7 vuojen tauon jälkeen kun olivat käymässä. Niitä lapsia en oo kai koskaan nähny. Toinen tätiki on kait nyt saapunu Kemiin, joten niitäki tarttis kyllä tavata.

Teknistä apua oon saanu kans antaa. Ekaks "vähän" siivosin tätä tietokonetta. Poistelin tapani mukaan kaikkea turhaa ohjelmaa ja kappas vaan. Ei enää kuulunu äänet. Olin poistanu koko äänilaitteen, vaikken sellasta muistakaan. Aamulla kolmisen tuntia ja illalla jatkoin vielä pari tuntia ja konsultoin veljeä ja sain taas äänet palautettua. Tein tän saman virheen omalle kannettavalle tuossa männä talvena. No, kolmas kerta toden sanoo. Sitten piti korjata digiboxia. Se oli toimiva vehe vielä talvella, mutta mummo oli iskeny imurinsa sinne lähelle ja sen jälkeen se löytäny yhtään kanavaa. Pappaa syytettiin ku ei löytäny takuulappua eikä näin pystytty sitä viemään mihinkään korjaukseen. Tarkistin piuhat enkä saanu boxia kuntoon. Yks ilta oltiin kaupassa ja tuli sopivan hintanen boksi vastaan ja ostin sen. Samalla reissulla puotin ihan ohikulkemassa yhen ison lampun hyllystä ja se min tuhannen säpäleiksi. No se on toinen juttu. Mutta oltin siis sen boksin ja asensin sen paikalleen. Aattelin, että kokeilen kumminkin sitä rikkinäsitä boksia vielä toisen makkarin telkkuun ja kappas vaan. Sehän toimi! Piuhat oli siis vaan väärin, tietenki. No nyt on kaikissa kolmessa telkussa boksi ja talossahan asuu kaks ihmistä. Ompahan vieraillekki toimivat vehkeet.

Jopas taas...

...venyy kirjotusväli, mutta ei kai näitä muutenkaan kukaan ainakaan kesällä lue. Tosin kelit on sellaset, että konekin houkuttelee usein. Me kävästiin kesäturnee, joka alkoi sillon Liedon "eliittikisoista", eli ne skandaalikisat (kalliit räätälöidyt), joihin myös me osallistuttiin. Osa porukkaa vaan ei tienny, että siellähän oli myös 2 normihintaista starttia. Enempikin olis sinne sakkia mahtunut, kisapaikka hyvä, samoin palkinnot ja osallistujatkin sai kanttiinista hakea ihan samaan rahaan murkinaa. No, silti olen eri mieltä siitä, pitäskö tällasia kisoja järkätä. Ei mun mielestä. Yks nolla sieltä saatiin saaliiksi. Nollarata oli niin vaikea muistaa, että onneks Hippo on alkanu uskoon kontakteilla kunnolla ja pysähtyy, siinä annoin sen seistä sekä puomilla ja A:lla ja käytin aikaa seuraavan numeron ettimiseen. Housujaki piti taas nostella oikein urakalla.

Hosuthan on alkanu tippuun kun maha ja persus kasvaa. Puoliväliin edenny raskaus näkyy jo niin hyvin, että jopa 2 on uskaltanu kysyä mahollisesta lisääntymisestä. Kaplas oli eka joka uskalsi esittää kysymyksen: "ootko paksuna vai ootko muuten vaan nuin lihonu?". Rupesin nauraan vaikka olin etukäteen päättäny esittää vastakysymyksen: miten niin? No sen sain esittä seuraavana päivänä Åsalle ja pidin vielkä piinallisen monen sekunnin hiljaisuuen perään, jolloin toinen vastaa, että aattelin vaan. Päästin piinasta ja myönsin. Kylmät kelit vaan vaatii laittaan enempi vaatetta, eikä se monelle siks näy. Muuten vaan oon lihonu jonku 7-8 kiloa.

Liedosta suunnattiin Naantaliin Muumimaailmaan muutamaksi tunniksi. Meinasin kuolla sinne muumilandiaan, mutta onneks se kävi vaan lähellä... Sieltä 3 tunnin ajomatka vielä Kangasalle, jossa ei ollu hajuakaan majapaikan sijainnista ja akkuki loppu kännystä paikanpäällä. Onneks kello oli vasta viittä vaille yheksän illalla ja verkkovirtalaturi oli mukana. Kauppaan vaan kyseleen jelppiä. Mentiin ilahuttaan Kertun kummeja 3 yöksi. Oikeestikki melkein vain öiksi, koska agirotu-aikataulut piti huolta siitä, ettei muuten kyläillä ehtiny. Tuli koettua sekin, että rataesittelyn ja suorituksen välissä oli reilut 5 tuntia.

Itte kisat Ylöjärven puolella meni niin sanotusti täysin vituralleen. Kerran puomille vinosti ja sutimalla puolivälistä alas, kepeille kielto, pari rimaa, hypylle kielto... siinäpä sitä tämän kesän summaa. Kovaa mennään edelleen, mutta rutiini puuttu kokonaan, kummaltakin. Tai siis multa. Koira on alkanu jostain syystä uskomaan aika hyvin kontakteilla käskyt, tosin entisvanhan nopeisiin täydellisiin kontakteihin on matkaa. Tähtäys oman mahan ansiosta on ens vuojen sm:kisoihin. Itte agirotu-joukkuekisa meni meän suorituksesta huolimatta (15p) loistavasti, voitto tuli yli 50 joukkueen seasta.

Ylöjärveltä auto kohti Vantaata yöksi ja päiväjunalla Kemiin. Siinä välissä kävin imuroimassa yli tunnin autoa, koska eihän siinä ollu ees mitään koiraa kuskattu. Eihän? Puhas siitä tuli eikä ainakaan vielä ole perään soiteltu. Junamatka meni loistavasti, koska seura oli hyvää. Samassa lemmikkivaunussa oli meän kanssa yks kroatiapaimenkoira+omistajansa, joka oli ollu myös agirodussa, samoin Julkun perhe ja matkalta vielä kyytiin ex-maajoukkue-edustaja-puli-Xosmo, jonka omistaja oli ollu Ruotsissa maailmanvoittajanäyttelyssä. Laatuseuraa siis.

Mummolassa on ihmetyksen aiheita tuottanut neitille papan pupu, kissaemo kahen n. 5-viikkoisen pentunsa kanssa, pihan oravat, linnut ja siili sekä puutarha- ja sementtityöt. Siinä hommaa riittää, että kaikki saa ruokittua monta kertaa päivässä.

Itte olen käyny luokkakokouksessa, jonka kanssa meinas mennä hermot. 3 tyyppiä peru viimemetreillä, mutta eipä se meitä hiastanu. Oppia seuraavalle kerralle (5 vuojen päähän), sitovat ilmot ja rahat etukäteen. Kyllä siinä kummasti sittenkin pääsee töistä ajoissa lähtemään, luulisin. Mukavaa oli nähä koulukamuja 10 vuojen takaa, muutamat oli jo eronnu, useilla lapsia, yhtä pieniä ku meillä, se oli yllätys. 4 tuntia meni rupatellessa ihan hetkessä. Siitä jatkoille paikalliseen baariin pariksi tunniksi. Puoli kahelta oliki jo pakko päästä pitkäkseen ku mahaa kiristi. Rupes kakara potkimaan sen verran napakasti, että ymmärsin uniajan tulleen. Nyt tuli uniaika Kertulle, joka ei ole päikkyjä nukkunu koko kesänä paitti tänään. Kaks päivää on oltu vepe-kisoissa ja nyt se vetelee kohta kolmatta tuntia..

Nopeaa...

Tosi pikainen päivitys. Hengissä ollaan. Mökillä ollaan vietetty suurin osa ajasta. On käyty Varkauden sm-kisat, ei toki osallistuttu yksilökisaan, mutta perjantain iltakisa menin täysin putkeen, nolla ja oltiin kakkosia, lauantaina joukkuekisan meän osuus meni samoten, nollalla oltiin tokana kaikista medikoirista. Porvoossa on käyty 2 kisaa, ekassa 2 rimaa ja tokassa kielto kepeiltä. Hau-openeita on käyty ja siellä kontakteja reenattu, niissä riittää tekemistä. Oon ekaa kertaa ottanu kontaktit uusiksi kun lipeää sieltä ja toimii. Kunhan vaan sais oman päänsä pietettyä myös virallisissa, mutta kun tälle kilpailuvietilleen ei mitään voi. Eihän sitä voi virallissa kisoissa hylkyä ottaa... No vois sitä.

Tokoissakin ollaan startattu ekaa ja tokaa kertaa. Ekalla kerralla vettä tuli ku esterin peestä, Hipppo pysy ehkä yhen sekunnin maassa. Kaheksasta koirasta 2 kokonaista pysy paikallaan. Muut liikkeet ok ja pisteitä joku 145 ehkä. Toinen toko oli myös rankkasateessa ja ukkosessa, mutta sisällä hallissa. Peltikattoon jyrisi aivan helkutisti, mutta onneks loppu just ennen kisan alkua. En uskonu hetkeekään paikalla pysymistä, koska ei myöskään pysyny aamupäivän reeneissä. Ihme tapahtu ja saatiin kymppi siitä. Koskaan ei ole kisoissa oksettanu yhtä paljoa ku laskiessa niitä 120 sekunttia. Muutkin liikkeet meni hyvin ja tuloksena 184 pojoa ja luokkavoitto, kisaajia oli kai 13. Pohjoisen tokoja seuratessa 20 vuotta voin sanoa, että etelässä kaikki on toisin. Ei ole liikkeenohjaajia eikä tuomarit juuri kommentoi, latelee vaan pisteitä ilman kommentteja. Eräillä tuomareilla tahti on myös erittäin nopeaa...

Tänään tultiin ihka omalta mökiltä Vantaalle, huomenna mennään Turun suuntaan ja illaksi Kangasalle. Viikonloppu menee agirodussa tiiviisti ja sunnuntaina takas Vantaalle. Maanantaina pohjoiseen junalla, jolloin myös pääsee netin ääreen enempi.

Huomenna lähtee

Jostain syystä neiti on alkanu heräilee kukonlaulun aikaan, tänään jo 7.20. Se on siis meille tosi aikasten. Toisaalta se nukahti eilen illalla autoon ja Battutassa saatiin kierrellä tunteroinen ennenku silmät aukes, kello oli 7 illalla. Yö nukuttiinki kokonaan heräämättä. Viimeksi sitä on tapahtunut valehtelematta 2 viikkoa sitten.

No siis herättiin lähes keskiyöllä ja lähettiin kasin paikkeilla ajaan sinne cargo villageen. Vaikka kuinka vakuuttelin neitiä tosi tosi pitkästä ja tylsästä matkasta, se halus mukaan. 300 dirtsua homma kustansi (noin 53eur) ja saatiin sekä maastapoistumislupa että takasitulolupa. Hommat siis hoidossa. 2 tuntia siihen meni, vaikkei ollu yhtään ruuhkaa. Nämä välimatkat on tosi kamalat välillä, vaikkei sitä ajelessa tule mietittyä. Nyt on tullu kurvailtua tonne 20-30 kilsan päähän pikkusen liian usein, sattuneesta syystä.

Eilen alkoi taas kotiäitin kirous, brittien BB. Onneks pääsee nettipimentoon mökille. On muuten valittu sekalaista seuraa sinne heän taloon, löytyy sokeaa, albiinoa, Muhammedia ja thaimaalaista hierojaa...

Ja nyt muka pitäis alkaa pakata.

Pikkupäivityksiä

Ei muuten satu olemaan mikään narun juuttuminen se Saudien lipun korkeallaolo näin suruaikana. Aattelin vaan, että kun ei se naru voi juuttua kaikissa lähialueitten hotelleissa. Joku muu syy siinä täytyy olla. Jos joku tietää, voisi valaista tätäkin blogia.

Eilen käytiin outlet mallissa, hyvin hyvin kaukana. No, ehkä 50 kilsaa matkaa. Lastattiin autoon 3 aikuista, kolme lasta turvaistuimissa, yks vauva kaukalossa ja kahet rattaat. Harvoin tarttee nostaa niitä kahta takatakapenkkiä pystyä, mutta pitkästä aikaa oli tarvetta. Onneks kukaan ei ostanu mitään sohvaryhmää tai ruokapöytää, ei niitä kyllä siellä ees myyä. Jos joku vielä osais laskea ne tuolit takas piiloon, ni hyvä. Alla kuva taas tämän päivän lämmöistä. Kivvaa tulla Suomeen!

Tänään käytiin Hipon kanssa hakeen se loishäätö. Harvoin tarttee mistään valittaa, mutta tänään ajoin sinne takasi heti ku olin käyny kotona kääntymässä. Ihmettelin kun homma maksoi tuplat edellisiin vuosiin verrattuna. Sain sellasen 20 euron paperin, jossa on kaikki samat tiedot ku EU-passissa. Valitin, etten tätä halunnu enkä tilannu enkä tätä mihkään tartte. Toimistotäti vakuutti, että tätä on käytetty jo pari vuotta. Aikani väänsin kättä ja sanoin, että ok jos tämä on tätä maata varten, mutat ei ole ok, jos se on muka Suomea varten. Katotaan pitääkö mennä kesän jälkeen valittaan uusiksi.

Käytiin tänään akka- ja lapsiporukalla koruja hipelöimässä lähialueen kultaparatiisissa. Saman katon alla on varmaan sata helykauppaa ja että ne on halpoja. Alle puolet Suomen hinnoista, jos vaan jaksaa ja kehtaa tinkiä. Sormus olis luvassa, mutten taia raskia sitä ennen lomia ostaa, enkä kyllä ole sitä ees löytäny. Korvikset lähti tänään mukaan, pienet helmet ku olivat niin halvat.

Paan tähän loppuun vielä yhen kuvan liikennevaloissa seisseestä autosta, lähinnä sen takalasista. Tää on vielä pientä joihinki vielä enempi kiihkouskovaisiin tai muihin fanaatikkoihin, jotka haluaa autossaan mainostaa kaikkea maan ja taivaan väliltä. Luulis, että Suomessa poliisit aika nopeasti pysättäis tällaset. Joillain on koko takalasin peittävät kuvat hallitsijoista.

5 päivää vielä

Kylläpä käy aika väliin. Joka päivälle on tekemistä. Jopa niin paljon, ettei kerkiä aurinkoa ottaan. Pitää yrittää korjata tilanne viikonloppuna, jos vaikka ajettais taas vesipuistoon koko päiväksi. On kaikenlaista hommaa, muttei oikeesti mitään tärkeää. Tänään oli synttärikutsut pikkuväelle, huomenna mennään porukalla outlet malliin, sitten torstaina sormusshoppaileen, uimaan pitäs keritä, tuliaisia ostella jne. Tänään kyllä todettiin porukalla, että miksi ostaa ees niitä tuliaisia, eihän nykyään kukaan muukaan tuo mistään tuliaisia. Tänään myös tajusin, etten ole tehny Hipon maastaviennin vuoksi vielä mitään, muuta kuin ostanu sille lipun. Varasin siis heti siihen loishäätöön ajan torstaiaamulle 8.45. En kyllä tiiä, millä ilveellä siihen kerkiän. Nykyään meillä herätään 8-9.30, joten kello on pakko panna soimaan. Ennen sunnuntai-iltaa pitäs käyä kaupungin toisella laialla hakemassa se poistumislupa ja taas re-entrylupa.

Reenejä on oikein urakalla peruutettu ja viime viikolla lopetettiin kaikki yleiset agireenit kuumuuen takia. Alla oleva kuva on otettu vartin ajon jälkeen. Lauantaisin järkätään sellasia sosiaalistamiskävelyjä tuolla aavikolla ja sinne mekin viime viikolla suunnattiin. Eniten yllätyin Kertusta, joka käveli sellasta vauhtia, ettei oo ennen nähty. Ihan piti itekki pistää töpinäksi, että perässä pysyi. Varmaan sellasen reilun kilsan/vajaan kaks kilsaa yhteensä reippaili ja sitten tuli väsy. Lopun sata metriä oli jo ylivoimasta. Ilma on tuskasen kuumasta reenejä aatellen. Neljäkymmentä paukkuu mittarissa vielä myöhään illalla, juokse siinä sitten. Ekat kisat olis tasan viikon päästä, onneks keli on hyvällä säkällä ainaki 20 astetta kylmempi. Päästiin myös lenderien sm-joukkueeseen ankkurikoirakoksi, joten yks startti ekalle viikolle lisää.

Tänään synttärikemuilla hokasin, että miten viiellä kotiäitillä voi puhelimet piristä niin ahkerasti. Olis pitäny laskea niien puheluiden ja viestien määrä, mitä kolmen tunnin aikana tuli. No yks viesti/puhelu koski kuitenkin ihan asiaakin. Abu Dhabin sheikin veli kuoli eilen helikopterionnettomuuessa ja sekä Abu Dhabissa että Dubaissa alkoi välittömästi kolmen päivän suruaika. Mulla heti mielessä, että apua. Nyt on cargovillage kiinni, lennot ei lähe ja me ei päästä täältä pois. No ei sentään. Tämä olis ollu todennäköisempää, jos uhrina ois ollu joku pääsheikeistä. Nyt suruaika ei vaikuta virastojen eikä muidenkaan toimintoihin. Ainut, mitä oon huomannu on liput puolitangossa (lähihotellin tangoissa tosin Saudien lippu oli korkealla, liekö naru juuttunu kiinni) ja radioissa tulee vaan instrumentaalimusiikkia. Sheikkitietä tänään ajellessani hokasin myös siellä messukeskuksen tienoilla kyltit: "Al Maktoum wedding, car park A". En tiiä, olisko pitäny kurvata kattomaan.

Autoilu alkaa oleen iso ongelma tässä kaupungissa. Lähikaupan parkkialue tuli maksulliseksi kuukausi sitten. Kirosin sen alimpaan helvettiin, kunnes tajusin, että se on oikeesti pirun nerokasta. Eka tunti on ilmanen. Otat poletin siitä ekasta portista, käyt hoitaan ostokset ja toisella portilla annat poletin takas ja setä sanoo morjens! Tai tänk juu. Tänään luin lehestä, että Burjuman-ostarin (sisältä löytyy taviskauppojen lisäksi aimo annos haute couturea, sitä, mitä minä en tartte) parkkeeraaminen maksaa 3,5 euroa tunti, paitsi jos ostat jollain 17 eurolla, se on ilmanen. Se on jo ryöstöä. Jos meän perhe käy vaan ikkunaostoksilla ja syömässä, ei saaha tuota vähittäishintaa kulumaan. No, ei siellä muutenkaan oo ku kerta vuojessa-tahtia tullu käytyä.

Tietulleja on nyt kaupungissa kaks. Autoihin on laitettu sellaset lätkät, jotka ne tullipalkit tunnistaa ja tekstarilla tulee viesti, kun salik-summa on hälyyttävän pieni. Ajat huoltikselle lataamaan lisää rahaa ja asia on taas kunnossa. Ainut ongelma on vaan se, että jos pitää mennä esim. lentokentälle ja haluat ajaa tuosta vierestä menevää nopeaa tietä, se maksaa yhteensä 16 dhs mutka eli 2,8 euroa entisen ilmaisen sijaan. Jos sitä useemmin ajaa, saa olla kokoajan lisäämässä luottoa. Onneks sinne on myös muita teitä, mutta joskus olis vaan helpompi ajaa ja maksaa, kuten esim. tänään. Yhteen suuntaan jaksaa vielä kiertää. Nyt niitä tullipaikkoja tulee kaks lisää. Tämähän vaan aiheuttaa lisää tungosta tiettyihin paikkoihin kun meitä kiertäjiä kiusataan lisää.

Ens vuonna uhataan myös veroilla. Jos yhtään ymmärsin lehtijuttuja (saattaa mennä ihan pieleen) ainakin ruokiin lisätään 3%:n vero. Ei se onneks taloutta kaaja. Palkoista sitä ei kuulemma veroteta. Lisätään tähän ne ainaiset vuokrien korotukset ja muut lisäkulut, ei ihme, että ihmiset valittaa asioista ja uhkaavat muuttaa takasin kotimaahansa. Jostain kuulin myös, että osa tyypeistä haluais, että kaikkien pitäis osata puhua arabiaa, tai ei tule viisumia. Se olis kivaa. Kivaa on myö se, että Sinkkuelämää-elokuvaa ei kai sitten kielletäkään täällä, tosin ei oo vielä julkaistu, milloin se näytäntöön tulee. Leikattuna versiona tietenki.

Ai niin, pitäis viikonloppuna kävästä vielä Hard Rock Cafeessa viimistä kertaa. Se saattaa olla jo maan tasalla kun lomilta palataan. Ja taas huomaan, että kello on puoli yks. Herätyskello on siis pakko panna soimaan.

Vähiin käy,

ennenku loma alkaa! Ei jaksais oikein mitään tehä, kun riemu repeää alle kahen viikon päästä. Nyt on miehellekkin saatu liput samaan koneeseen meän kanssa. Tosin istumapaikat on varmaan miten sattuu. Previsiitillä oltiin samassa koneessa koko perhe, silloin ku neiti oli jotain 3kk vanha. Majapaikkaa kyseltiin ekalle viikolle Vantaalle ja miten sattuikaan sama homma ku viime vuonna, talonväki ittessään lähtee lomalle just silloin. Mennään siis sinne alkuviikoksi ja varmaan sitten Tampereen suuntaan iltakisoihin ja kavereille kylään. Ekana viikonloppuna saattaa olla kotiäitin vapaapäivät heti kyseessä, jos vaan saahaan tarpeelliset tavarat hankittua mökille ja isi jäis lapsen kanssa sinne. Mutta turha nuolasta vielä ennenku tipahtaa.

Eilen illalla hokasin, että agirotuun loppuu se halvin ilmoittautuminen. Onneks nykyään lähes joka paikkaan saa netin kautta ilmot hoiettua, joten asia kunnossa. Jos nyt osaan laskea ja muistan kaiken, oon tällä hetkellä ilmot hoitanu kahteen tottelevaisuuskokeeseen ja kymmeneen agistarttiin plus sm-joukkueeseen plus agirotujoukkueeseen. Viime vuonna tais olla vielä isommat lukemat. Juhannuksen lupasin olla kisaamatta, kunhan pääsen tuonen Tampereen iltakisoihin. Mies kun lähtee jussin jälkeen heinäkuuksi takas tienaamaan, alkaa kokopäivätoiminen suhaaminen eestaas ja reenaaminen. Tietty siihen väliin mahtuu särkänniemeä, puuhamaata, korkeasaarta ja muumimaailmaa, mökkeilyä unohtamatta.

Kävin äsken kattelemassa agi.fi sm-nollatilastoja ekaa kertaa ja yllätyin kun meillä oliki 4 sm-nollaa, tosin ei niillä mitään tee, ku niitä pitäs olla melkein tuplat. No kummiski kattelin niitä kärkipään koiria, että keskimääräisesti puolet starteista on johtanu nollaan. Hain meän tiedot ja kyllä hävetti. 14 starttia, joista 4 nollaa ;( Että me ollaan niiiin huonoja. Sitä ku menee tukka putkella, ni ei ihan sitte viime vuonna ainakaan rimat pysyny paikoillaan. Ihme, jos tänä vuonna olis eri tilanne. Oli siellä onneks niitäki, joilla tyyliin 20 starttia ja yks säälinolla.

Eilen oltiin Suomi-koulun kevätjuhlassa. Kerttukin sai ekan toikkarin, osallistumisesta. Kovasti on ollut harmissaan kun muskari on nyt loppu, onneks muistoiksi jäi paljon lauluja, joita hoilotetaan jopa yksin nukkumaan mennessä. Ens vuonnahan neiti meneekin sinne isompien ryhmään, jonne äitin ei enää mene. Sitäpä ootellessa...

Täällä lämpötilat ja kosteus nousee tasasta tahtia. Tai ei oikeestaan tasaista vaan ehkä viien asteen pykälissä. Vasta oli taas ihan kohtuullista, mutta eilen ja tänään... huh huh. Silti paljon on porukkaa kipeänä. Kellä on kuumetta, kellä nuhaa ja kellä jopa jotain kurkkutulehuksia. Meillä nokka vuotaa säännöllisen epäsäännöllisesti, toivotaan että lähtöpäivänä ollaan kunnossa.

Tässä muutamana päivänä oon leikkiny insinööriä, tosin näitä asioita ei ole kyllä koulussa opetettu. Koulussa keskityttiin koodien vääntöön ja siihen, miten kännyt toimii. Eilen avasin miehen vessan (meillä omat veskit) lavuaarin viemärin. Se on vain ehkä pari viikkoa ollu ihan tukossa. Ei jaksanu pyytää korjausmiestä mitään meän hiuksia sieltä ulos vetään. Yleensähän ne putket saa helposti auki, mutta niitten tiukkaan kiinnilaittaminen on se olennainen ongelma. Nyt sekin sujui ja kotiäiti tuli hyvälle mielelle. Toinen "iso projekti" on ollu matkarattaitten peseminen. Tähän asti oon pessy vaan ne yhellä käellä irrotettavat kankaat. Nyt tässä yhtenä päivänä sain jonku kohtauksen ja irrotin noin 20 ruuvia, jolloin kaikki kankaat lähti pesuun. Sen verran järkeä oli, että samantien laitoin ne ruuvit paikoilleen. Nyt jos joku vielä jaksais ne kankaat laittaa paikoilleen.

BB fanina kerrottakoon, että eilen Aussien big brotheriin saivat pienen pienen kultaisen noutajan pennun, jolle opettavat mm. agilityä. Siinä vois mennä eräältäkin kouluttajalta muusin väärään kurkkuun ku näkis, miten sitä ehkä 12 viikkosta pentua viiään minikeinuun. Pääsee rävähtään aika kovasti. Mulla menee takuuvarmasti uuet potut heti Suomessa väärään kurkkuun kun jää netistä pitkälle tauolla. Ellei sitten ihme ole tapahtunut ja mökkialue saatu 3G-kartalle talven aikana.

Dubain ja Sharjahin rajalla oli joku nähny pahaa pahaa katottavaa. Kaks naista (libanonilainen ja bulgarialainen) oli kähmineet, pussailleet ja kierineet hiekassa toistensa kanssa. Siis kamalaa! Oli tietty poliisille soitettu ja nyt neitokaiset on kuukauen linnassa, jonka jälkeen ne karkoitetaan maasta. Mitähän muuta täällä? Delfinaario on avattu. Brittieläinaktivistiryhmä on jo tuominnu koko homman, kertomalla, ettei ne eläinparat suinkaan ole mitään toisen polven delfinaarioelukoita, ikään kuin se olis jotenki parempaa kohtelua. Mutta anyway, sanovat niien olevan ihan luonnosta pyydystettyjä ja koulutettuja elukoita. No ihan sama, meän perhe luultavasti ei tue minkään sortin delfinaariota. Tuo korkeasaariki on siinä rajalla, mutta viime vuojen kokemuksen perusteella ok.

Alkais olla lounasaika oikeestaan jo ohi. Hirveesti tekis mieli kiinalaisen Pandaravintolan chicken comboa, mutta ei sitä tähän hätään saa. Sitä paitti oon syöny sen nyt tällä viikolla (3. päivä menossa) jo kaks kertaa. Voikohan siitä saaha yliannostusta. Pitää silti vielä monta kertaa käyä Pandassa vierailulla, että saa tarpeekseen ennen kesää. Annos maksaa 3,5 euroa, joten hinnat on ihan erit kotimaan kanssa. Mutta onneks Suomessa saa kunnon kebabit ja pitsat. Ja maksalaatikot, hikipitsat, makkarat, mansikat ja kaikki muut. Miten niin ruoka aina mielessä? En ees kehtaa sanoa, montako ruisleipää söin eilen siellä kevätjuhlassa.

PS. Niinhan ne viisut meni aivan perseelleen. Köyhät maat anto toisilleen pojoja. Jostain syystä silti Norja sai pisteitä yli tarpeen. Ruotsin laulaja oli kyllä meikattu ihan kotkan näköseksi. Venäjän biisin takaa paljastu tuottaja-Timbaland, eipä ihme, että pärjäs. Ei se silti paras kappale ollu missään nimessä. Ainoastaan sen sokean laulajan kappale jäi soimaan päähän. Aika erikoinen esitys heillä silti oli. Eka se sokea laulajaparka yritettiin savulla saaha kai itkemään ja sitte vielä jotain tuulta vai mitä se oli.

Pikkusen vaan pieleen

Meillä on ollut projekti nimeltä: "neiti yksin nukkumaan". Aina kun ite kirjojen luvun jälkeen jää yksin makkariin ja nukahtaa ilman apuja (seuraa) saa aamulla tarran. Kymmenestä tarrasta pääsee lelukauppaan. Fiksu äiti on tuplannu tarramäärän entisen viien tarran sijaan. Ennen ei siis tarttenu ku 5 kertaa tehä joku asia, että pääsi paratiisiin. Päikyistä ei kymmenen tarran joukkoon tainnu tulla yhtään tai ehkä yksi, koska neiti vaikuttaa tällä hetkellä siltä, ettei niitä enää tartte. No eilen sitten aamulla se kymmenes napsahti jääkaapin oveen Pikku-Myyn päälle, joten iltapäivällä ostarille. Oon siellä Time Square mallilla käyny ehkä viis kertaa aiemmin ja tiiän, ettei se kaukana ole. Silti meni yks kymmenen kilsaa, ennenkuin tajusin, että ohihan tässä ollaan menty. Neiti onneks oli jo alkumatkasta nukahtanu. Ettei muka tartte päikkyjä? No uukkari siellä mukavan sheikkitien päässä ja takasi. Sama homma tapahtu taas, olis pitäny tajuta kääntyä tietystä liittymästä, muttei siinä risteyksen kohalla ollu mitään ostarin mainosta. Se oli vasta kun ei enää päässy kääntyyn, fiksua! No moen kohalle taas kääntymään ja sillan alta ja uukkaria peräperään. Lopulta se ostarin liittymä oli se aivan eka. Siinä meni reilu tunti koko matkassa, jonka oikeesti ajaa vartissa. No lelut saatiin ja paljon muuta (tarpeellista).

Jääkiekot tuli katottua livenä netin kautta. Eilen vasta hokasin, että ne euroviisutkin tulee. Vaikka joka päivä käy iltislehtiä lukemassa netissä, ei ollu hajuakaan, että ne tosiaan nyt jo tulee. Vanhana viisufanina olin onnellinen kun meiltä löytyikin epäilysten jälkeen edelleen ystävämme Tv Romanian, joka näyttää kisat suorana. Oikeesti se Suomen esitys oli tosi hyvä, varsinkin laulajan äänihän on mahtava. Venäjän mestariluistelija ei mielestäni mitenkään liittyny kappaleeseen, eikä se viiksivallun paidan auki repiminen mitenkään nostanu niitteen pisteitä. San Marinosta tykkäsin, tosin en muista pääsikö ne jatkoon. Tänään kävin todellisen viisufanin luona, joka kyllä tiesi jo voittajan. Oon hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Voittaja tulee olemaan Ruotsi. Aivan sairaan hyä kipale. Tää toinen fani soitti kappaletta koneeltaan ja se oli siellä monena erilaisena versiona. Fanin mies sattuu olemaan ruotsalainen, joten ehkä siinäkin syy. Onhan siellä kyllä monta muutakin hyvää kappaletta. Täytyy vaan toivoa, ettei se sama vanha kaava toistu, että nämä itäisen euroopan maat vaan antaa ne täydet pojot naapureilleen.

Mitäpä tässä muuta? Liput polttaa takataskussa, eikä normaalielämästä ole hajuakaan. Toisaalta, voiko täällä olla sellasta? Ruokaa en oo perheelle tehny moneen päivään, noutoruualla mennään. Onneks mies syö töissä..

No niin.

Lauantaipäivän kierros tehty ja asioita tuli hoidettua. Eka tunti meni KLM:n toimistossa, josta tuliaisina liput 9.6 yökoneeseen mulle, neitille ja Hipolle. Eka kerta kun saatiin nyt jo koirallekki lippu. Paluuliput otettiin 1.9 joten lähes 3 kkk Suomessa!!! Jos ei siinä ole tarpeeksi ni en tiiä, mitä tarpeeksi tarkoittaa. Aattelin nyt olla reilusti kotimaassa ja skipata kokonaan sen tutun hiihtolomareissun. Eli seuraavan kerran tän kesän jälkeen sitten varmaan vasta ens kesänä.

Sanoisin, että tuli ostettua kalliimmat liput ikinä, mutta eipä paljoa ollut vaihtoehtoja. Finnair ei lennä ollenkaan, Aeroflotin kanssa olen sanonut sopimuksen irti, sillä en ainakaan koiran ja lapsen kanssa lennä ikinä, Lufthansa oli vielä kalliimpi, Air France vaatii ranskankieliset dokumentit koiralle, Emirates ei lennä Helsinkiin asti ja Austrian ei ota koiria Wienistä Helsinkiin asti. Siinä sitten valittet. Piti saaha lennot samalla yhtiöllä alusta loppuun asti.

Volvolle seuraavaksi. Autohan laitettiin laivakuntoon, muttei sitä pantu laivaan. Ikkunoihin laitatettiin tinttaukset, jotka ei nyt ihan ole sitä, mitä haluttiin. Takaikkunassa on kahta eri sävyä, alhaalla vaaleampaa ja ylhäällä tummempaa. En tiiä, onko ne niin tyhmiä, että kuvittelee, ettei me huomata vai loppuiko paperi kesken vai mitä, mutta valitukset tehtiin. Paska homma vaan, että taas joutuu ajeleen toiselle puolelle kaupunkia niitä korjauttaan. Volvohan teetti ne V-Koolilla, joten niien vika.

Joku kommentoi vanhaa kirjoitusta siitä, etten tykkää mersuista, koska mun mielestä tietyn tyyppiset ihmiset ajaa mersulla, enkä halua olla sellanen. Onhan niitä hienojakin mersuja olemassa eikä kaikki mersutyypit ole sellasia pröystäileviä ihramahoja ja vielä viinaan meneviä, mutta jotenkin lapsuudesta on jääny sellanen kuva, että ne on. Ehkä se mun Volvorakkaus johtuu siitäki, että omilla sekä miehen vanhemmilla on volvot. Se vaan on kiva auto. Mutta jos ilmaiseksi annettais, voisin ottaa sellasen B-sarjan mersunki. Volvon C30:stä voisin maksaaki. Jos siis olis rahaa. Niin, toisethan tykkää mokkakikkelistäki ja toiset ei.

No autokaupasta sitten ystäväämme Ikeaan katteleen mökkikalusteita. Ei siitä ihan hullua hurskaammaksi tullut, mutta suunnitteluhan se mukavinta on. Vuodesohva löydettiin, ostetaan se sitten Suomen päästä. Paljoa muuta sinne ei mahukaan, jotain pientä vaan. Ikean maittavan ravintolan kautta Dajm-pussi käessä kotiinpäin.

Ihan huippu muuten tuo Huvila ja huussi-sarja, joka löytyy nelosen netti tv:stä. 6 jaksoa meni yhessä hujauksessa ja monta hyvää vinkkiä. Ihan huussin rakentamisesta ja sen sisustuksesta lähtien.

Eilen päästiin miehen kanssa kaksistaan elokuviin. Itseasiassa ei olla käyty yhessä elokuvissa sitten syyskuun 2005 kun neiti synty. Kerran ollaan syömässä käyty ilman kakaraa. Elokuvakin oli tosi hyvä, What happens in Vegas. Kertulla oli Tilli äitinsä kanssa kamuna täällä meillä, eikä tietenkään ollu mitään ongelmia. Ei ees hätävarakarkkeja tai sipsejä tarvittu. Tähän vois vaikka tottua.

Asiasta puuhun, jenkkilän idolsit vetelee viimeisiään. Ens viikolla on finaali ja mulle on itseasiassa aivan sama kumpi voittaa. Kummatkin on ihan loistavia ja kumpikin tulee tekemään kunnon uran. Ehkä vanhempi silti vois voittaa, mutta uskon kyllä nuoremman vetävän pitemmän korren.

Mutta tässä neljän kympin helteessä (illalla laskee jo kyllä alle kolmen kympin) hypistelen lentolippuja ja lasken päiviä. Kertullahan on tietty kunnon nuha, kuten kesään kuuluu. Illalla taas reenaamaan Hipon kanssa. Viimeksi oli ihan tappavaa neljässä kympissä juosta upottavalla hiekalla, ihan ku rannalla reenais. Yks rata ja oli ihan jalat maitohapoilla. Moiti siinä sitten koiraa rimojen tiputtelusta. Tänään onneks mennään jo nurmelle.

Ohjeet Suomen jääkiekkopelin katsomiseen netistä

Kopsasin tän vaan suoraan itte kirjoittamastani sähköpostiviestistä. Aattelin, että jos joku muukin ulkomailla asuva haluaa katella jääkiekkoa:

Hei, kaikille, jotka haluavat katsoa illan pelin koneeltaan tai yhistettynä telkkuun, tässä ohjeita ilmaiseen keinoon. Itte olen kattonu muutaman viime pelin menestyksekkäästi, jopa ilman tökkimistä. Tänäänhän peli tulee kuulemma vielä ihmisten aikaan, joskus ysin aikaan illalla. Eka pitää ladata TVU Player netistä. Itte latasin oman versioni muutama päivä sitten, enkä muista osoitetta mutta tässä yksi esim. http://finnish.toggle.com/lv/group/view/kl40169/TVUPlayer.htm toivottavasti se lataus toimii... Ottakaa se uusin versio. Jos ei tuo toimi, niin sitten vaan googleen ettimään muuta versiota.

Ekan pelin katoin suoraan siitä TVU playerin kanavalistasta vasemmalta valitsemalla oikean kanavan, joka oli joku NV4-jotain (kanavanumero oli jotain 60 000, ei kannata huolestua, ei siellä ihan niin montaa kanavaa ole olemassa). Viime pelin aikaan sitä kanavaa ei enää löytynyt, joten piti ottaa toiset keinot. Tuossa TVU playerissä on myös chattipalsta, josta voi kysyä ihan suomeksi neuvoa, siellä on paljon suomalaisia linjoilla ja antavat myös neuvoja. Ai niin, jotta siihen chattipalstalle voi kirjoittaa, piti eka rekisteröityä käyttäjäksi, mutta se oli ihan iisi biisi. Tämä player on ihan simppeli käyttää. Lataa se jo nyt valmiiksi ja kokeile toimivuus etukäteen.

Koska se kanava oli siis häipynyt viimeksi, piti mennä sivulle: http://www.myp2p.eu/broadcast.php?matchid=12462&part=sports Siellä on nyt näkyvillä Venäjä-Suomi-pelin tiedot, muttei vielä mitään linkkiä, mistä voisi paineskella. Linkit tulee myöhemmin illalla näkyviin, niin siellä ainaki luvataan. Sitten kun sieltä niitä linkkejä löytyy, niin painatte esim. sitä tanskalaista linkkiä, missä lukee TVU player (siis myöhemmin illalla toivottavasti). Silloin se kuva alkaa pyörimään suoraan siellä äskettäin lataamassasi TVU playerissä. Viimeksi oli myös jenkkiläisiä versioita, muttei ne toiminu.

Ratkaisin asian niin, että pistin pelin pyörimään ja samalla www.yle.fi/areena ja sieltä liveradioista Radio Suomi päälle. Ongelma on vaan sellaiset 30 sekunttia. Kuva tulee sen verran myöhässä, tietääpä ainakin, milloin maali tulee etukäteen... Lykkyä pyttyyn!

Tunnustuksia

Luin taas pitkästä aikaa tunnustusten luolaa. Aika vähäjärkisiä tunnustuksia on ihmisillä. Kuka on rakastanut kaveriinsa ja kuka tekee jotain muuta. Pakko tunnustaa, että tänään syyllistyin varkauteen, enkä ees käyny korjaamassa vahinkoa. Rahatilanne nyt on vaan niin huono, että ei ole varaa ostaa pattereita, siis niitä sormipattereita. No ei vaiskaan. Lastasin ostoskärryihin tavaraa. Matto-osastolla kärryyn nostettiin iso matto, joka vei lähes kaiken tilan sekä näkyvyyden joka suuntaan. Kassalla nostelin ostokset hihnalle ja Kerttu seisoskeli kaikkien ohjeitten vastaisesti (inhoan inkkari-arabiperheitä, jotka antavat lastensa seistä kärryissä ja nyt teen sitä ite) siellä ostosten lomassa. Se ei mahtunut siihen istuinosaan sen maton takia. Hokasin sitten kaupasta ulos tullessa, että ne patterithan oli siellä neitin jalkojen alla. Tähän asti oon aina menny palauttaan ostokset ja maksamaan vahingot. Nyt kuittasin maksun toteamalla, kuinka monta kertaa Carrefourikin on veloittanu väärän summan jostain tavarasta, yläkanttiin siis. Tosi monta kertaa.

Tunnustan myös, että eilen katoin ekaa kertaa kiekkopelejä netistä, kiitos Millalle neuvoista (ei koira-Millalle, no tavallaan kummatkin tuntemani Millat on koiraihmisiä), joilla sain pelin näkyviin. Tunnustus kyllä koskee sitä, että kahen paskan erän jälkeen tuli tuttu tunne, että ihan vaan vähäksi aikaa lepuutan silmiä nojatuolissa. Heräsin pelin loputtua ja piti iltiksestä kaivaa tulos. Kyllä harmitti. Ei tulos vaan se, että missasin kuulemma parasta peliä ikinä.

Tunnustan myös olevani taas kerran koukussa ystävääni isoveljeen, Australian Big brotheriin. Asukkaat ei kyllä ole aikaisemman kauden kaltaisia kiinnostavia tyyppejä, mutta brittien kautta ootellessa tämäkin menee.

Välihuomautuksena jenkkien tutkimustulos jonka mukaan väkivaltaisten tietsikkapelien pelaaminen ei lisää väkivaltaista käyttäytymistä. Väkivaltapelejä pelaavat nuoret ovat jo valmiiksi väkivaltaisia. Sen tyyppiset ihmiset siis pelaavat vaan enempi sen tyyppisiä pelejä. Mistähän tämäki tuli mieleen. Ite en myönnä pelaavani sudokua ja mahjongia väkivaltaisempia pelejä.

Ilmoitin eilen Pärnuun agilitykisoihin. Kahta starttia, näyttelyä ja maisemamatkailua ootan reissulta. Oikeesti olen käyny vuonna 1996 Tallinnaa kauempana Viron puolella.

Mukavaa kun saa ihmisten päät pyörälle meänkin perheen tulevaisuudesta. Joku kertoo toiselle, että nyt ne muuttaa pois. Toinen kertoo, että ei kun sää olet jutussa jo pykälän jälessä, ei ne mihkään muuta. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa kesäloman alkukin on vielä auki. Miehenhän ei pitäny kuitenkaan tulla kesäkuussa Suomeen, mutta nyt se kai tulee sittenkin. Yritän sitä houkutella, jos on kerta mahista. Mikään ei ole vielä varmaa, ennenku ollaan kentällä oikeassa maassa.

Millä muuten saa 2,5 vuotiaan nukkumaan? Jotenki tuntuu, että olen kysyny tähän ongelmaan vastausta jo ennenki. Puolentoista tunnin nukuttamisen jälkeen se nukkuu tunnin päikyt (tai 30 minsaa) ja illalla sama rumba. Aamulla herätään ysin jälkeen, jolloin päikkyjä on turha oottaa ennen kolmea, jolloin ilta menee taas vaan myöhemmäksi ja oravanpyörä pyörii.. Kiristys ja lahjonta on nyt käytössä.

Ja nyt tunnustan, että käyn hakeen jääkaapista eilen tekemääni suklaakakkua.

Ai niin ja vielä yks tutkimus, joka osoittaa, että parhaan kaverin lihominen lisää omaa lihomisriskiä jotain 60%, mutta puolison lihominen vaan 40%.

Kertun kanssa on nyt käyty monta kuukautta Suomi-koulun muskarissa. Melkein puolet kerroista se istuu naama näkkärillä eikä avaa suuta eikä taputa käsiään. Silti se joskus vahingossa kotona paljastaa osaavansa vaikka kuinka monen laulujen sanat. Jopa 5 pientä ankaa- laulu menee lähes kokonaan. Sävelkorvasta ei ole ihan vielä taikaa ;)

Yleisön pyynnöstä eka kuva tässä jutussa on vaihettu. Oli kuulemma niin kamala edustuskuva... No, sori muut, jotka nyt on siinä aloituskuvassa ;)

Uuet tuulet puhaltaa... taas

Auton huolto kesti lähes viikon. Sinä aikana päätettiin, ettei sitä panna mihkään laivaan. Ei me mihkään Suomeen muuteta tai minnekään muualle. Emme siis kuulu siihen yli kymmeneen Suomiperheeseen, jotka tavaransa täällä pakkaa. Palataan tänne kesän jälkeen ja ollaan vaikka 3 vuotta jos tarttee. Siis jos ei muuta paikkaa myöhemmin löydy. Tuskin taloudellisesti parempaa paikkaa on. Jos kivempi paikka löytyy, kattellaan sitä sitten loppuvuonna. No, ei kai tänne sentään 3:ksi vuojeksi jäähä... Kyllähän tässä jo asunnon ostokin täältä mainittiin.

Joten elokuun lopussa tänne takasi ja alkuperäinen suunnitelma äitin rentouttavasta Helsingin agi mm-reissusta pätee yhä. Itseasiassa sain tänään jopa matkaseuraa Suomen reissulle. Slovakkikoiraharrastaja lähtee mukaan. Mainitsi jo aikaisemmin, että häntä kiinnostais lähteä kanssa kattomaan kisoja. Tänään pyysi varaamaan liput tapahtumaan. Martina on oikeasti tosi mukava ja järkevä tyyppi, jonka kanssa lähtee matkaan mielellään.

Kuten alakuvasta näkyy, on puomikin jo rakennettu. Menin tohon naapuritontille yks päivä ja vähän raahailin betonipalkkeja ja lankkuja ja kyllä tuo joltain näyttää. En jaksanu enempää nuita palkkeja nostella. Itseasiassa jos oisin enemmän niitä ottanu, nuo raksaseinää vasten olevat puut ei olis enää ollu niin hyvin pystyssä... Samalla kertaa tein myös keinua. Löysin sellasen tynnyrin (ei kuvassaoleva) ja siihen vaan lankkua päälle. Ihan se keinusta menee. Ei hääviä, mutta kuten oon todennu ennenkin, monta sataa prosenttia parempi tilanne tänä kesänä ku ennen.

Mm-reissun jälkeen loppuvuosi kuluu varmasti nopeasti, varsinkin joulun aika. Alkuvuosi tulee kulumaan sitäkin nopeammin. Sittenhän on jo taas kesä kohta ja vuosi menny. Ei se nyt niin kamalaa voi olla. Jospa se toinen auto vihdoin saatais hommattua. Ja ne omatki sukulaiset tänne.

Niin ja se miehen kesäkuun Suomen lomaki peruuntu. Tullaan sitten ihan vaan akkaporukalla. Kotimaan auto-ongelma on nyt pahin ikinä. Jos auton vuokraa, se kustantaa yli tuhannen euroa kuussa, joten se ei ole ratkaisu ainakaan koko kesäksi. Jos jonkun kivan kesäkoslan hommais. Vois ajaa sen sitten loman lopuksi vaikka seinään. Lentokentän seinään. Tämä autoton kesä tietty rajaa aika vähiin nämä kesäsuunnitelmat, joten kamut hei, mut/meät saa aina ottaa kyytiin joka puolelle Suomea. Eikä me viedä ku koko takapenkki. Ai niin, Milla eihän sulla oo sellasta ;)

Luokkakokous edistyy hyvin, Tänään sain paikankin varattua. Kyselin ainaki viittä eri paikkaa ja se kuues onnisti. Saunallinen kiva paikka. Kaikki luokkalaisetki on jo saatu kiinni, viimeinen Norjasta.

Kepa on kuumeessa. Käytiin toissapäivänä altaalla useampi tunti ja neiti oli lähes kokoajan veessä. Ei auta, vaikka lämpötilat on noin neljänkympin luokkaa, vesi on kylmää. Kuume nousi eilen jo 39:ään asti. Onneks ei oo nuhaa eikä muuta.

Jääkiekot siellä menee ihan ittestään. En oo ainakaan vielä löytäny mitään netti tv:tä, mistä pelejä näkis. Pitää kai laittaa ihan tällä minuutilla ylen joku nettiradio päälle ja kuunnella. Huomenna voi sitten kattoa tv-kaistasta jälkikäteen pelin. Tosin meän nettiyhteys on luokkaa matoposti, joten kuva tökkii pahemman kerran, mutta jos aamulla laittaa pelin lataukseen, illalla voi jo saaha ekan erän ilman stoppausta ;)

Kuten kuvista voi päätellä, olen saanut perinnön. Mies sai uuen luurin ja minä sen vanhan.

Omituisuuksia

Tänne on kahen vuojen aikana kotiutunu ihan älyttömän hyvin. Silti aina joskus sitä miettii, että mitä hemmettiä, mikä maailma tämä oikein on. Avasin aamulla ilmaisjakelulehen ja hieraisin silmiäni. Ajman-emiraatissa oli ostarin työntekijät, itseasiassa siivooja löytäny food courtiin unohtuneen kassin ja toimittanu sen vartijalle. Vartija oli avannu kassin ja nähny siellä 400,000dhs (noin 70,000eur) käteisenä sekä 1,7milj dhs (300 000eur) shekkeinä. Tyypit on palauttanu kassin poliiseille, jotka taas oli palauttanu ne omistajalleen. Tais olla kassin omistaja jotenki erityisen rahoissaan, vai minkähän takia joku ees kulettelee tuollaista kassia mukanaan, saati ei piä siitä huolta. Itte olin ihan paniikissa kun yks ilta pörssi oli hetken hukassa, vaikkei siellä ollu ku ehkä noin 20 euroa plus kaikki tuiki tarpeelliset kortit (donistipaikan, pirtelöbaarin, jätskibaarin ja lasten leikkipaikan kanta-asiakaskortit).

Rahasta puheenollen pieni sivuhuomautus, että on se vaan kumma asia tuo verotushomma. Vaikkei työssä ole moneen vuoteen ollu (kohta 3 vuotta pois töistä) niin rahaa vaan tulee. Veronpalutuksissa siis. Ennen isoin summa on ollu jotain 900 euroa, joka tuli viime vuonna. Tänä vuonna tulee vielä rutkasti enempi. Kannattaa olla kotosalla! Vaan kyllä se rahareikäki löytyy vielä loppuvuonna. Sisäpiirivitsi ;)

Toinen erikoinen asia, johon kyllä täällä on jo tottunu, on tuo rahan lahjoittaminen. Taas oli kai yks päivä ollu lehessä tarinaa pojasta, joka tarttee kalliita munuaislääkkeitä. Toki perheellä ei ole sellaisia rahoja käytössään. Jo oli joku tuntematon lahjoittaja avannu pussinsa nyörit ja maksanu vajaat 10 000 euroa, jotta poika saa vuojeksi lääkkeet ja hoidot. Lahjoittaja kuulemma tekee näin aina kun näkee jonkun olevan tosi tarpeessa ja pysyy aina nimettömänä. Täällä on lähes viikottain samanlaisia juttuja lehet pullollaan.

Muutama viikko sitten oli kansijuttu intialaisista työmiehistä, jotka oli asunu 6 kuukautta puistossa. Olivat maksaneet kotimaassaan isot summat tänne tulosta ja heille oli luvattu hyvät palkat ja asumiset. Heti Dubaihin saavuttuaan agentti oli vieny passit ja häippässy. Miehet oli tässä tilanteessa rinnastettavissa laittomiin maahantulijoihin, joten ei voineet hakea ees töitä. Joku hyväntekeväisyyspuulaaki oli kuskannu miekkosille ruokaa sinne taivasalle jo jonkun aikaa. Lehtijuttua seuraavana päivänä oli uus lehtijuttu, jossa kerrottiin jonkun raksafirmat ottaneet miehet listoilleen ja olivat vielä luvanneet, että ne, jotka oli järkyttyneenä tilanteeseensa haluamassa kotiin takaisin, saisivat tarvittavat paperit ja lentoliput. Joten taas loppu hyvin kaikki hyvin.

Tänään kuulin suomalaisesta naisesta, joka on ollu täällä koomassa jo 3 vuotta. Perhe ei ole suomalainen, eivätkä ole enää tässä maanosassakaan. Naiselle kuulemma tarvittaisiin suomalaisia juttukavereita. Tosin tuo kooma yhistettynä puhumiseen ei ihan mulle aukea, mutta onhan siitä apua tajuttomallekin, jos joku puhuu ees samaa kieltä. En siis tiiä, onko se nainen jo vironnut tilastaan, mutta ajattelin ottaa selvää ja tarjota aikaani, jota kyllä riittää.

Niin se taas vierähti tunti tässä koneella, vaikka olis ollu kyllä muutaki tekemistä. Olis voinu kattoa vaikka jenkkilän big brotheria tai jotain suomalaista, jota koneelta nyt taas löytyy. Onneks tuo BB loppuu tällä viikolla, idolsit loppuu pariin viikkoon, kotikatu loppu jo.

Soitin veljelle skypellä ja kysyin, että lähtikö se serkku ja serkun iskä Thaimaahan kun facebookissa jotain sinne viitattiin. Veli kertoi vieneen sukulaiset lentokentälle ja miehet oli sanoneet lähtevänsä Rovaniemelle (Vantaalta). Hawaiji-paidat oli kuitenki olleet päällimmäisenä, ettei ihan kuitenkaan ollu veli varma asiasta.

Helpotuksia elämään

No niin, asiat alkaa selvitä. Ei toki se isoin, eli missää ollaan loppuelämä, mutta jotain pientä kuitenki. Ostettiin viikko sitten uus ruokapöytä ja se piti toimittaa kolmen päivän kuluttua. Mieshän on vielä Kiinassa, joten sitä ne ei ainakaan ole saanu kiinni, kuten en minäkään pariin päivään. Marssin siis kuittien kanssa sinne liikkeeseen ja kävin vähän kyseleen. Olivat kuulemma koittaneet tuua sitä pöytää tässä yks päivä, mutta alakerran vartijamies ei ollu päästäny niitä sisään. Tuovat huomenna. Hyvä niin. Eihän niitä tuolejakaan vielä ole...

Seuraavaksi ajoin Volvon liikkeeseen hermostuksissani. Autohan pitäis laittaa kaiken järjen mukaan kahen viikon päästä laivaan konttiin, jos se kerran meinataan nyt viiä. Tai siis minä vien. Huollot on kaikki tekemättä ja huoltokin varaamatta. Siinä sitten huoltomiehen kanssa kierrettiin ja koputeltiin kaaraa ja kirjattiin korjauskohteita ylös. Ekaks pitää saaha uuet renkaat, samoin joku hiton en-nyt-muista-mikä-säätö on kai pielessä, koska vain yksi rengas olis ainaki Suomessa ihan selvä sakon paikka. Ihan sielä reunasta. Hanskalokero aukeaa edelleen jokaisella humpilla. Sekä ulko- että sisäkuori vaatii puunausta ja jotain vahaa. Ulko-ovien kaikki pikkulommot (ovien iskut) pitäis saaha korjattua. Ja sittene ne ikkunoitten tummennukset valoisaa kotimaatamme varten laitetaan. 40 000 kilsaakin tulee kohta täyteen, joten sekin huolto varmaan tehään. Mitähän vielä? Niistä penkinlämmittimistä en osannu sanoa mitään. Vai pannaanko sinne sitten Suomessa joku vepasto vaiko mikä. No ajan sain ja se on jo kahen päivän päästä. Mikä säkä! Ehkä se auto saahaan ajallaan laivaan, jos vaan varattais sille ekaks paikka... Äsken sain kattavan ohjeen siirtokilpien saannille, joten sekin ehkä matti myöhäisiltä luonistuu.

Volvolta sitten sinne harmaitten hiuksien paikkaan, eli Cargo-villageen. Missään ei sanota näistä UAE:n uusista elukoitten kuljetuksista sitä ratkaisevaa asiaa, eli tartteeko koírat kuskata täältä muualle käyttäen Cargoa. Menin suurin toivein sinne tuttuun paikkaan export-officeen, jossa tiiän veterinärin oleilevan. Lähetään nyt ihan siitä, ettei setä ymmärtäny, mikä on June. Yritin selittää niin selvällä enkulla, että nainth of june. Me ollaan lähössä ehkä kesäkuun alussa. Ei menny jakeluun. Sain kattavan selityksen niistä kaikista terveyspapereista ja millon ne tulee hakea. Oon tehny sen saman homman jo monta kertaa ja kerroin, että tiiän kyllä, mutta kun teillä on nää uuet säännöt. Että pitääkö olla cargona vai kelpaako excess baggagena? Se on susta ihan ittestä kiinni, miten haluat. Ja paskan marjat. Sanoi saman olevan maahan tullessa. Mutta kun ei ole. Joka paikassa toitotetaan, että tänne tullaan ainoastaan cargona nykyään.

Sen verrran sillä muuten mukavalla äijän käppyrällä oli älliä, että neuvoi menemään saman talon toiseen päähään, export officeen, vaikkei siellä mitään lääkäriä olekaan. Menin Dnatan jollekki supervisorille ja esitin asian. Ystävällinen setä kaivo lakikirjan kokoisen opuksen ja leväytti mulle Suomea koskevat sännökset esille ja kehotti lukemaan. Kaikki tutut asiathan siellä oli. Pitää olla rokotukset sun mut paperit jne. Esitin kysymykseni vielä uusiksi ja setä ei osannu sanoa juuta eikä jaata. Onneks tajusin kysyä, että missähän mahtaa olla vaikka KLM:n cargo office? Sitten vaan hissillä yläkertaan ja toimittamaan asiaa vielä tuhannennen kerran. Halleluujaa! Jo nappas. Setä tiesi heti vastauksen ja täydellisellä englannilla intialaisittain vain hieman murtaen. Tultiin heti hyvin juttuun ja sain vielä hintojakin selville. Ei tartte cargona lähtä vaan vanhaan tapaan ylikiloina vaan maksetaan. Pitää vaan huolehtia, että menee samalla yhtiöllä loppuun asti, ettei tartte monelle maksaa samasta asiasta. Air Francella ei kehottanu lentään, koska tarttis hommata kaikki paperit myös ranskaksi sinä tapauksessa. Vielä kun ymmärtäisi sen laskutavan, että miten 70cmx50cmx50cm kokoisesta boksista saahaan 30 kiloa. Ymmärrän kyllä, että ne on jotain tilavuuskiloja, mutta millä kaavalla se lasketaan. Tietäiskö kukaan, Kaisa? Tai siis Kaisan mies? ;) No se kummiski tulee maksamaan jotain alle 500 euroa se lento cargona, joten melkein luulen sen tulevan halvemmaksi kuin ylikiloina maksamisen.

Joku oli laskenut (Terhi taisi olla) että 12 perhettä lähtee täältä muille maille, suurin osa kai Suomeen. Aika paljon vaihtuu sakkia, mutta tuleehan niitä uusiakin. Itte oon yrittäny hullun lailla löytää jotain muistoksi ostettavaa tavaraa, mutta laihoin tuloksin. Kai ne suurimmat muistot säilyy muistissa muutenki. Silti Marina interiorsin alessa piti eilen illalla vielä reenien jälkeen kävästä. Yhen lipaston sieltä voisi kyllä hakea.

Eipä meille muuta. Isi tulee huomenna takasin, tosin aikoi nukkua ainakin aamun. Vettä ei pitäisi tänään tulla hanasta ollenkaan korjaustöitten takia, mutta kyllä sitä nyt on tullu koko päivän ihan hyvin. Turhaan eilen myllytin tiskit ja pyykit ja muuta. Kerranki ei ole illaksi mitään tekemistä. Paitti, että tuleehan ne formuloitten aika-ajot.

Ja se jenkkilän idolsien veikkaus meni sitten ihan pieleen.

Yh-viikko

Niin se mies sitten läks Kiinaan. Viisumin viipymisen vuoksi lähti päivän myöhässä, mutta venyy sitten siellä vähän pitempään ja näkee myös nähtävyyksiä. Tulee siis sunnuntaina aamulla aikasten. Karistettiin neitin kanssa mahollisesti pukkaavaa ahistusta syömällä kaks kertaa tänään muualla ku kotona. Ei yhtään kiinnostais tehä ruokaa. Ällöttää jo ajatus. Huomenna silti pitäis taas jotain kehittää. Tai sitten ajaa vaikka vaihteeksi Nandosiin.

Oon sentään jotain vaimojen velvollisuuksiakin täyttäny. Eilen leivottiin Kertun kanssa pullaa. Neitillä oma pikkukaulin liikkuu jo aika hyvin. Annoin sen oikeasti tehä ihan ite korvapuusteja. Hyvin se oli kaulinnu taikinapalansa lätyksi ja osas voitelutkin hoitaa. Käänsin selän, ja se nätti lätty oli menny yheksi mytyksi. No taas kaulittiin ja laitettiin kanelia ja sokeria. Tietty ne meni yhteen kasaan mutta rullalle se teos lopulta saatiin ja palasina uuniinkin asti. Neitihän ei kyllä pullasta piittaa, joten kuhan ne taas syö?

Olkkarin verhot sain pestyä. Eka kerta yli kahteen vuoteen! Niitten silittäminen ja ikkunaan laitto kyllä kesti noin päivää. On se rankkaa. Kauan meinaa kestää meän uuen ruokapöyän toimituskin. Käytiin vikana Pride of kashmirin alepäivänä ostaan sieltä pöytä ja sanoivat kolme päivää toimituksen kestävän. Nyt on menny kyllä jo neljä päivää, eikä pöytää kuulu. Ei toki ostettu tuoleja, koska ei päästy yhteisymmärrykseen niistä. Totta puhuen, siellä ei ollu oiken hyviä tuoleja ollenkaan. Voin vaan vannoa, että niien tuolien löytymiseen menee seuraavat 15 vuotta.

Milla kyseli kommenteissa kun en oo Kärppiä hehkuttanu, että menikö ne kokonaan ohi? No ei tietenkään menny. Netistä joitain pelejä kuunneltiin, mutta totta puhuen, se vika finaali meni kyllä ohi melkein kokonaan. Vasta pelin ratkettua tajuttiin koko homma ja äkkiä Radio Mega päälle koneelta. Tuli sellaset tuuletukset meän kämpästä, että siinä oli naapuritki ihmeissään. Ja Kärppätarra pysyy autossa!

Tänään käytiin taas reenaamassa omalla pikku porukalla. Hippo veti heti aluksi tosi monta rimaa alas ja etten olis sitä kuristanu, käskin sen autoon ja otettiin seuraava uhri. Vartin päästä otin Hipsun uusiksi ja jopa alko tekeen töitä. Oikeesti me vedetään reenit ihan ku hiekkarannalla, se pohja on tosi upottavaa, vielä pahempi ku joku pehmeä heppamaneesi. Ite pitää juosta avojaloin, muuten ei taho päästä eteenpäin.

Eilen illalla toteutin uhkaukseni ja tuohon naapuritontille värkkäsin puomin osan. Raahasin lankunpätkän siihen hiekkakasaan lappeelleen ja siinä reenattiin, ilotulituksen loisteessa! Tuolla golfkentällä oli jotkut bileet ja taas niin mahtavat jysäykset, ettei Suomessa nähä sellasta koskaan. Luulin aluksi, että jossain tontilla vähän räjäytellään. En taas ajatellu pitemmälle, mitähän ne täällä räjäyttelis, ku ei oo sitä kalliotakaan mailla eikä halmeilla. Ite "puomi" meni yvin, mitenkäs muuten, ku ei oo mitään häiriötäkään..

Täällä jossain Dubaissa oli saatu oikeita merirosvoja kiinni. Luin aamun lehestä, että Arabiemiraattien politiikka on se, että pirots of the Gulfsit menettää veivinsä siitä hyvästä, että nirri poikki vaan. En ymmärtäny jutusta puoliakaan, joten jos joku ymmärsi, vois laittaa selvennystä tulemaan. Aika raaalta peliltä kyllä kuulostaa.

Vähän iloisempana asiana Desperate housewifesit jatkuu taas! Melkein varkain on kaks jaksoa tullu nettiin. Ja kone laulaa.. Ja aamulla se laulaa taas vähän Jenkkilän idolsien tuloksia. Veikkaan Jasonin tai Brooken laulujen loppuvan.

Ei täällä mitään tapahu!

Eipä vähän, tietäisitte vaan... Päivät kuluu tappavan tylsästi, mutta jotenki se kesä vaan pukkaa tuloaan. Eilen ilmotin itteni kolmeen agikisaan ja kahteen tokoon. Hah, mitähän siitäki tulee? 12 vuotta sitten oon viimeksi ollut alokasluokassa, mutta silloin tais tulla jos ei ihan 200 pojoa ni 196 ainaski. Nyt tähätään siihen ykköstulokseen. Kaikkea sitä ihminen pienessä päässään kuvitteleeki. Lämpö sumentaa aivot.

Lentolippuja ei oo varattu tietenkään vieläkään. Hinnat nousee, mutta antaa nousta. Mies lähtee Kiinaan pariksi päiväksi, jos saa viisumin. Pääsee kuulemma ihan kattomaan nähtävyyksiäkin. Ite olen päästäny suustani sanat: haluan täältä pois. Jotenki tuntuu taas vaan tyhmältä valittaa kotiäitin elämästä, miehen palkan tuhlailusta, maastoautolla ajelusta, lähes aikatauluttomasta elämästä, siis ihan hengailusta. Mutta aina kai sitä ihminen jostain löytää valitettavaa.

Englannin vieraskin tuli ja meni. Mukavahan se on, mutta jotenki se vaan alko se mukavuuskin ottaa kupoliin. Puolet niistä vitseistä meni ohi puolin ja toisin. Mitä lähemmäs loppuaan viikko eteni, sitä huonommaksi varmaan mun kielitaito muuttu. Ei vaan jaksanu enää miettiä mitä sanoo. Tuli näytettyä kaupunkia sen verran, että kaveri on ihan valmis muuttamaan tänne jos vaan töitä löytyy. Kävihän se haastattelussakin, jospa se tuottaa tulosta. Oppi muuten varmaan sen, että meän perheellä on ainutlaatuinen huumori. Lähettiin rannalle vikana päivänä ja annettiin kyllä kunnon kertoimilla olevaa suojarasvaa kaverille ja se laittoki sitä ahkeraan. Kotona jo naurettiin, että kyllä sää siellä palat. Rannalla tunnin oltuamme vitsailtiin, että ollaan vielä kolmisen tuntia. Vieras siinä vaiheessa jo etiskeli varjopaikkaa ja laitto paitaa päälle. Me vaan hymisteltiin, että joko punottaa. Kotona me vasta neurettiinki (vajaa 2 tuntia oltiin rannalla) ku iho oli ku pienellä porsaalla, ihan kärtsänny. Se katto aika himmeellä tavalla meitä ;)

Käytiin myös syömässä Madinatissa Beef companyssä ja saatiin käytettyä se miehen töistä saamansa lahjakorttikin. Itte sen kortin löytyminen tästä kämpästä sekä sen arvon selville saaminen onkin sitte ihan eri juttuja...

Viime viikon koirareenit oli verenpainetta hyvin nostava tapahtuma. Tähän asti porukat on jotenki saanu koiransa pysymään aisoissa, mutta nyt kaikilla suunnilleen napsahti. Mulla palo käämit eikä oikein enää jaksa kiinnostaa. Samoin palo hihat sillä tottiksen vetäjällä. Sovittiinki, että tästä lähtien ei enää panna postituslistalle mitään tietoa reeneistä vaan otetaan harvat ja valitut mukaan. Ihmiset ottaa sen ihan omaksi turinapaikakseen ja koirat kuseskelee sata kertaa putkeen sekä nuuskii tauotta maata. Yritä siinä sitte vielä kalastella niitä kentän toiselta reunalta kun ne lähtee lapasesta heti ku remmin irrottaa. Jos välillä sattuuki jollekki menemään kaaliin joku pieni ratapätkä ja koiraki vielä pysyy hanskassa ni eikö saat..a siihen joku kokkeri rykäse paikalle sotkemaan kuviot. Onneks kuumuus uhkaa sopivasti ja onpa heille tarjottu jotain alkupalaa. Uskokaa tai älkää, paras koira täällä agihommissa on ehottomasti sen vinttikoiratyypin silkkiterrieri. Ottaisin sen vaikka itelle kisakoiraksi jos saisin. Se on aivan mahtava, juoksee ihan kympillä!

Hipsun omat reenit ei oo kyllä ihan edenny, mutta nyt pitää ottaa taas niskasta kiinni itteä. Kontaktiesteitä ei oo edelleenkään tehty ollenkaan, lukuunottamatta sitä yhtä lankunpätkää joka on tuossa muutaman korttelin päässä. Työmiehet varmaan arvaa, kuka on varastanu mahdollisesti tulevaisuudessa katoavat laudanpätkät, niin himoavasti mää niitä kattelen. Tuolla on pilvin pimein just sopivanlevysiä lankkuja ympäri raksatyömaita. Suunnitelmat on jo ihan selvät. Joku ilta pimeällä menen ja otan kaks lankkua ja raahaan ne tuohon naapuritontille sellasen sähköjohtorullan päälle. Siinä sitten tehään kerralla kuntoon kontakti-reenit. Sitten Suomessa kun ollaan niin ihmetellään taas tulosta...

Kertulla änkytyskausi jatkuu, välillä tosi pahanaki. Kyllä se silti välillä saa suunsa auki kunnolla ja sieltä tulee pienen tytön ihmeellistä tarinaa. Tässä yks päivä muisteltiin mummilaa ja siellä asuvia ihmisiä ja eläimiä. Neiti väitti eka, että siellä asuu Kuukkis ja Isokoira (Ruutis). Minä selitin, että ennen siellä asuiki, mutta isoa koiraa ei ole enää. Neiti siihen, että niin ei ookkaan. Se meni nukkumaan, sitä väsytti kovasti. Toinen päivä keitin kanaa ja laitoin Hipon kuppiin jämät, annoin kupin neitille ja sanoin, että kutuppa Hipsu syömään. Sanot sille vaan, että Hipsu täällä on ruokaa. Kerttu sanoi, että ei ku äiti sanoo. Mää oon liian pieni siihen hommaan. Eilen ostettiin lelukaupasta ihan huippujuttuna pieniä muovikoiria 12 kipaletta. Laskettiin niitä välillä ja yks oli hukassa. Kepa menee suoraan Hipon eteen ja avaa sen suun kaksin käsin ja sanoo, että mää katon Hipsun suuhun olisko siellä yks. Suun se sai auki, muttei siellä mitään ollu. Päivällä se touhotti niien koiriensa kanssa ja sano, että isi saa illalla valita itelleen yhen. Isin tullessa kotiin se sai tosiaan valita yhen koiran ja valitti kai eniten kultaista noutajaa muistuttavan. Neiti otti heti koiran isiltä pois ja anto tilalle buldoggia muistuttavan ja sano, että eiku isi haluaa tämän.

Tällä hetkellä neitin ykkössana on mitä? Sano sille ihan mitä vaan, ni vastaus on mitä? Jos siitä huomauttaa tulee se tuttu litannia: Einari sanoo aina missä ja Elvi sanoo anna ;)

Jos joku ihmettelee tuota kuvaa ylhäällä, ni se on taas neiti valokuuvajan harjoituksia.

Kylläpä taas...

...kiirettä pukkaa. Tämä viikko on oikeesti aika kiireistä, koska meillä on vieras. Mies tietty tekee lähes normaalia päivää, joten minä kutosen enkulla keskustelen tämän engelsmannin kanssa ja esittelen kaupunkia. Ihmeen helposti se keskustelu etenee, vaikkakin lähes taukoamatta jompi kumpi kysyy, että anteeksi, voisitko toistaa? Miekkonen on mukava ja harmiton, kaikkeen tyytyväinen. Tänään tehtiin oikea turistikierros ja ajettiin beach roadia pitkin ekaks kala-, liha- ja vihannesmarketteihin. Siitä tekstiilitorille ja abra-veneellä creekin yki ja kultatorin puolelle. Miekkonen kävi ostamassa tyttöystävälleen kihlasormuksen. Oli kosaissut neitiä just ennen tätä matkaa. Neitonen oli vastannut, että jos saa kunnon timantin niin... Aika kohtalaisen kokoisen vihreän kiven saikin. Paluumatkalla koukattiin vielä palmusaaren kautta ja suorilta siitä Suomi-kouluun. Kepardi oli kyllä niin pökkyrässä autossa nukutun puolituntisen jälkeen, että osa tunnista meni ihan istumiseksi.

Tällä meän vieralla sattu tietenki olemaan odottamattomia tuttuja täällä Dubaissa. Vielä yhteisiä meän kanssa. Tää kaveri on siis opiskellut Lontoossa samassa yliopistossa yhen Suomi-koulun opettaja miehen (kansalaisuudesta en oo varma, joku näistä lähimaista kummiski) kanssa. Tän meän vieraan oli pakko tulla myös Suomi-kouluun, koska tähän turistikierrokseen meni koko päivä eikä ollu aikaa puottaa sitä muuallekaan kyytistä. Tottakai tämä vieras ja hänen vanha tuttunsa Mirja (jonka häissä oli ollut vuosia sitten Lontoossa) tapasivat sattumalta koulun käytävällä. Mirja haukko henkeään ja oli aivan äimän käkenä. Eivät siis ole vuosikausiin tavanneet.

Uusi sohvakin saapui eilen Ikeasta. Joskus tässäkin maassa joku saapuu sovittuna aikana, tällä kertaa jopa 2 tuntia etuajassa. Just äskettäin sovittiin, ettei Hipsua päästetä sotkemaan tuota sohvaa, mutta siinähän se makaa. Kuka sen raaskii häätää siitä pois?

Kesälomalippuja ei oo tilattu, enkä tilaa, ennenku tiiän, otetaanko meno- vaiko meno-paluuliput. Sovittiin jo, että muutetaan täältä syksyllä pois. Nyt en enää ole siitäkään enää varma.. Autoon sentään käytiin kysymässä huoltoaikaa, pienet lommot peittoon, vaha päälle, sisäputsaus ja tietty ne ikkunoitten tummennukset. Mehän ollaan kai ainut perhe, jolla niitä ei ole. Suomessahan paistaa paljon enempi aurinko ku täällä, joten laitetaan ne nyt kun auto on tarkoitus lastata laivaan.

Hipon kanssa ollaan reeneissä käyty. Viimeksi jäi tosi hyvä mieli yleisistä reeneistä kun ne meni niin hyvin. Paikalla oli reilut 10 dogia ja osa ihan kunnollisiakin. Ne jopa pysty oleen irti, eikä ne lähteneet äriseen muille. Itseasiassa täällä varmaan koirat käyttäytyy keskimääräisesti paremmin kuin Suomessa. Yleensä on vähintään koko perhe, ellei vielä isovanhemmatki mukana reeneissä. Se on niin ihmeellistä, kun koiralle jotain opetetaan. Viimeksi jo varoitin ihmisiä, että seuraavalla kerralla oikeasti alan periä "kusimaksua" 5 dirtsua joka kerran, kun joku kusee putken reunaan. Se älli niiltä ihmisiltä vielä puuttuu, että ne kattois, minne antavat koiransa kuseksia. Minä raahaan sitä kusista putkea autossa joka viikko. Eikä se ole ees mun oma. Nyt aattelin pestä sen, ja panna kolikkokupin sen viereen perjantaina.

Viimeksi reeneihin tepasteli korkkareillaan aikamoisen näköinen pimatsu. No oikeestaan se oli ehkä lähes viiskymppinen eukko, jolla tosin oli korkkarit, sävy sävyyn punaset legginssit, puna-valkoraidallinen en-tiiä-mikä-erikoinen paitaosa ja valkoinen lippis. Asusteisiin kuului iso valkoinen villis, chihuahua ja 2 sekarotuisen koiruus. Tähän lisätään erittäin voimakkaasti tummalla rajatut, pinkillä maalatut runsaalla botoksilla varustetut huulet, sekä tosi näyttävät ripset ja luomivärit plus vahvat rajaukset. Yks koirista oli vaan kiinni, muut irti ja eukko liihottaa tosi myöhässä keskelle tottisreenejä. Myöhemmin kyselin, että kukas kumma tää oli, nainen lähti ennen agiosuutta pois. Muut kertoivat hänen olevan suurella sydämellä varustettu saksalainen, joka on pelastanut kaikki omat nykyiset koiransa erinäisistä palatseista, jopa sen valkoisen villiksen. Saapuu kuulemma aina joka paikkaan myöhässä, mutta on todella ystävällinen. Ironista kyllä, nainen omistaa erittäin menestyksekkään kauneussalongin. Tekee töitä lähinnä sheikkien vaimoille. Niimpä tietty.

Kaikenlaista

Kyllä se taas stressaa tämä elämä. Muuttaako vaiko eikö, tehäkkö juurihoitoa vaiko eikö, ostaako sohva vaiko eikö, mennäkkö töihin vaiko eikö ja ostaako auto vaiko eikö. Ynnä muuta tämän kaltaista pähkinää purtavana. Melkein kaikkiin osaisin kyllä vastata, varsinkin tuohon ekaa. Kyllä joo muutetaan. Kun vaan koko perhe olis samaa mieltä. Jos päätetään vaihtaa maata, aika täällä Dubaissa loppuu aika lyhyeen. Onhan täällä yli 2 vuotta oltu, mutta kesäloma tulee aika pian eikä tänne välttämättä sitten enää palata. Mies kyllä, muttei muu perhe. Tai sitten tullaan muutamaksi viikoksi vielä syksyllä. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, tänne palataan vielä sykyllä vuojeksi eikä muuteta mihinkään.

Juurihoidon skippasin komeasti. Eilen olis ollu aika siihen. Oltiin eka syömässä moessa ja sieltä tuli kiire hamppilääkäriin. Miehen tarinat juurihoidon mekaniikasta sai mun mahan ihan sekasin, enkä meinannu päästä vessasta pois. Hyvä ettei silmissä sumentunu. Siinä ruuassa kyllä saatto olla jotain... Lekurissa jatkettiin siis paikattavien reikien listan karsimista. Kerttukin pääsi tällä kertaa tutkittavaksi. Viime vuonna käytiin Suomessa arvauskeksuksen hammashoitajalla, joka väkin avas suun ja tutki kaluston. Tällä kertaa oltiin viisaampia ja puhuttiin asiasta niin kauan, että neiti itte halus sinne. Automatkan vikat 10 minsaa se istu turvaistuimessa suu auki valmiiksi. Hoitotuolissa oltiin äiskän sylissä ja avattiin suu komeasti. Kaikki hampaat löyty, purenta normaali eikä hampaiden kunnossa valittamista.

No se sohva sitten. Yli 2 vuotta ollaan sohvaa etitty ja ostettiin se eilen. Ikeasta. Tottakai. Mistäs muualta. Vielä tarttis ruokapöytää, mattoa ja vaikka mitä. Kunhan vaan päästäis kassalle asti ilman käenvääntöä.

Työasiat sitten. Tänään päätin viimeisen kerran, etten mene kesällä töihin. Kepalle olis löytyny kuukaueksi hoitopaikkakin yksityiseltä pimeästi... mutta monimutkaista olis ollu. Sitten joskus kun palaan töihin, perehdytys on sitä luokkaa ettei oo ennen nähty! Tänään oli 7 days-lehessä kuva dialyysipotilaasta ja mietin, että pitikö siinä filtterissä olla sininen vaiko punanen ylhäällä? Ei mitään hajua!

Luokkakokousasia etenee hyvin. Olen kasannu nyt 17 tyyppiä elossa olevista 19:sta, joten viimeisiä viiään. Päivämääränkin päätin heinäkuulle. Sieltä suoraan (Kemistä) sitten olis tarkoitus jatkaa matkaa joko yöllä tai aamulla aikasten joko Kuopioon tai Kokkolaan kisaamaan. En tiiä, onko ihan utopistinen ajatus. Ainaki Kuopiossa näytti olevan viimeisenä 3-luokat, joten ei ehkä mahotonta kuitenkaan.

Viimeinen vieras tänne Dubain kamaralle laskeutuu tulevana viikonloppuna. Miehen kaveri Englannista tulee viikoksi kai. Ehkä osaan puhua sen kanssa pikkusen paremmin ku viime kerralla. Se on ollu meillä kylässä viikon aiemminki Suomessa ja osaa myös jotenkuten puhuaki suomea. Onneks se yrittää saaha ees työhaastatteluita tänne sovittua, ettei tartte peukaloita pyöritellä ja sanakirjaa kaivaa kokoajan.

Agi MM-kisaliput ostettu katsomoon C2 vai oliko C3, en muista enää. Jäsenmaksut maksettu HAUlle ja Lendereille, lisenssi ja ASB maksettu. Mitä vielä puuttuu? Ai nii, niitä kisailmojaki vois alkaa jo laittaa.

Ja eiku formuloita kattomaan!