Tunnustuksia

Luin taas pitkästä aikaa tunnustusten luolaa. Aika vähäjärkisiä tunnustuksia on ihmisillä. Kuka on rakastanut kaveriinsa ja kuka tekee jotain muuta. Pakko tunnustaa, että tänään syyllistyin varkauteen, enkä ees käyny korjaamassa vahinkoa. Rahatilanne nyt on vaan niin huono, että ei ole varaa ostaa pattereita, siis niitä sormipattereita. No ei vaiskaan. Lastasin ostoskärryihin tavaraa. Matto-osastolla kärryyn nostettiin iso matto, joka vei lähes kaiken tilan sekä näkyvyyden joka suuntaan. Kassalla nostelin ostokset hihnalle ja Kerttu seisoskeli kaikkien ohjeitten vastaisesti (inhoan inkkari-arabiperheitä, jotka antavat lastensa seistä kärryissä ja nyt teen sitä ite) siellä ostosten lomassa. Se ei mahtunut siihen istuinosaan sen maton takia. Hokasin sitten kaupasta ulos tullessa, että ne patterithan oli siellä neitin jalkojen alla. Tähän asti oon aina menny palauttaan ostokset ja maksamaan vahingot. Nyt kuittasin maksun toteamalla, kuinka monta kertaa Carrefourikin on veloittanu väärän summan jostain tavarasta, yläkanttiin siis. Tosi monta kertaa.

Tunnustan myös, että eilen katoin ekaa kertaa kiekkopelejä netistä, kiitos Millalle neuvoista (ei koira-Millalle, no tavallaan kummatkin tuntemani Millat on koiraihmisiä), joilla sain pelin näkyviin. Tunnustus kyllä koskee sitä, että kahen paskan erän jälkeen tuli tuttu tunne, että ihan vaan vähäksi aikaa lepuutan silmiä nojatuolissa. Heräsin pelin loputtua ja piti iltiksestä kaivaa tulos. Kyllä harmitti. Ei tulos vaan se, että missasin kuulemma parasta peliä ikinä.

Tunnustan myös olevani taas kerran koukussa ystävääni isoveljeen, Australian Big brotheriin. Asukkaat ei kyllä ole aikaisemman kauden kaltaisia kiinnostavia tyyppejä, mutta brittien kautta ootellessa tämäkin menee.

Välihuomautuksena jenkkien tutkimustulos jonka mukaan väkivaltaisten tietsikkapelien pelaaminen ei lisää väkivaltaista käyttäytymistä. Väkivaltapelejä pelaavat nuoret ovat jo valmiiksi väkivaltaisia. Sen tyyppiset ihmiset siis pelaavat vaan enempi sen tyyppisiä pelejä. Mistähän tämäki tuli mieleen. Ite en myönnä pelaavani sudokua ja mahjongia väkivaltaisempia pelejä.

Ilmoitin eilen Pärnuun agilitykisoihin. Kahta starttia, näyttelyä ja maisemamatkailua ootan reissulta. Oikeesti olen käyny vuonna 1996 Tallinnaa kauempana Viron puolella.

Mukavaa kun saa ihmisten päät pyörälle meänkin perheen tulevaisuudesta. Joku kertoo toiselle, että nyt ne muuttaa pois. Toinen kertoo, että ei kun sää olet jutussa jo pykälän jälessä, ei ne mihkään muuta. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa kesäloman alkukin on vielä auki. Miehenhän ei pitäny kuitenkaan tulla kesäkuussa Suomeen, mutta nyt se kai tulee sittenkin. Yritän sitä houkutella, jos on kerta mahista. Mikään ei ole vielä varmaa, ennenku ollaan kentällä oikeassa maassa.

Millä muuten saa 2,5 vuotiaan nukkumaan? Jotenki tuntuu, että olen kysyny tähän ongelmaan vastausta jo ennenki. Puolentoista tunnin nukuttamisen jälkeen se nukkuu tunnin päikyt (tai 30 minsaa) ja illalla sama rumba. Aamulla herätään ysin jälkeen, jolloin päikkyjä on turha oottaa ennen kolmea, jolloin ilta menee taas vaan myöhemmäksi ja oravanpyörä pyörii.. Kiristys ja lahjonta on nyt käytössä.

Ja nyt tunnustan, että käyn hakeen jääkaapista eilen tekemääni suklaakakkua.

Ai niin ja vielä yks tutkimus, joka osoittaa, että parhaan kaverin lihominen lisää omaa lihomisriskiä jotain 60%, mutta puolison lihominen vaan 40%.

Kertun kanssa on nyt käyty monta kuukautta Suomi-koulun muskarissa. Melkein puolet kerroista se istuu naama näkkärillä eikä avaa suuta eikä taputa käsiään. Silti se joskus vahingossa kotona paljastaa osaavansa vaikka kuinka monen laulujen sanat. Jopa 5 pientä ankaa- laulu menee lähes kokonaan. Sävelkorvasta ei ole ihan vielä taikaa ;)

Yleisön pyynnöstä eka kuva tässä jutussa on vaihettu. Oli kuulemma niin kamala edustuskuva... No, sori muut, jotka nyt on siinä aloituskuvassa ;)