Pesänrakennusta

Jostain syystä ollaan alettu tekeen oloamme täällä entistä mukavammaksi. Lähes kolmen vuojen jälkeen päätettiin ostaa sellainen (kaikilla muilla kotona oleva) vesiautomaatti. Siis sellanen, josta saa kylmää ja kuumaa vettä ja johon saa kotiovelle kannettuna vesikanisterit valmiiksi. Tähän asti ollaan raahattu selkä vääränä 1,5 litran pulloja kaupasta. Tuolla se masiina nyt tönöttää keittiössä, pitäis vielä tarrata jonkun vesifirman poikia hihasta kiinni ja ostaa niitä pöniköitä. Toinen mukavuusasia on se auto, joka ollaan varattu. Koska sen saapumisesta ei ole oikein tarkkaa aikataulua, päätettiin ottaa taas vaihteeksi vuokra-auto, joka saatiin tänään. Ihanaa, saa siis huomenna nukkua miettimättä sitä, miten mies saahaan töihin. Aamuruuhkien vuoksi taksinkin saaminen on kiven alla. Kolmas asia on vielä sanomalehen tilaaminen. Suunnilleen kilon painava paperiläjä olis jo tänään pitäny kolahtaa en tiiä minne, eihän meillä oo mitään laatikkoa/luukkua. Lehti ilmestyy joka päivä ja se on halpa tilata. Tais maksaa noin 80 euroa vuosi ja siihen samaan rahaan sai 50 euron lahjakortin joihinki kauppoihin, eli siis melkein ilmasta, ainaki verrattuna Suomen hintoihin.

Tää mukavuusasia varmaan kosahtaa sitte helmikuussa, kun olis vuokrasopimuksen uusiminen. Kuulemma nykyään saa vuokralaiset pukata ulos kahen vuojen jälkeen. Monet Suomi-perheet on siinä tilanteessa, että vuokra nousee niin käsittämättömät prosenttilukemat, ettei ole varaa taikka halua maksaa. Tosin halvempiakaan kämppiä ei oikein ole, ainakaan jos haluaa asua muussa kuin kerrostalossa. Jos asumisesta vaikka kolmen makkarin kämpässä saa maksaa kuussa (250 000dhs/12kk) reilut 4000euroa (monessa paikassa vielä kalliimpaa), millaiset palkat tai asumisrahat saa olla??? Mehän maksetaan alle puolet tuosta, mutta asutaankin kahen makkarin kämpässä "maanjäristysalueella" ;)

Eilen syntyi toinen "uuen aallon raskausepidemian" aikaan saava vaavi. Jos nyt muistan kaikki mulla tiedossa olevat suomi-pullat-uunissa, niin saan lukemaks edelleen täydet kymmenen! Itseasiassa oltiin tänään aamukahveilla ja meitä oli siinä kolme pasuna olevaa ja yks ei. Tämä joka ei ollu paksuna kysyi yheltä laskettua aikaa ja minä siihen sitten lisäsin ihan vitsinä, että no millos sulla on? Vastaus oli, että kesäkuussa. No niimpä tietysti. Tämä on todella tarttuvaa.

Oltiin tänään Kertun kanssa kattomassa beach volley-turnausta rannalla ja oli kyllä vika kerta, kun yritetään muka läsnäolollamme kannattaa suomalaisia urheilijoita Dubaissa. Joka kerta kun ollaan esim. Jarkko Niemisen peliä oltu kattomassa, se on hävinny. Sama juttu toistui tänään kun oli vuorossa Nyströmien siskosten peli, jonka ne hävis huonommiksi rankatuille pelaajille. Kivaa silti oli, lajistahan en ymmärrä tuon taivaallista. Sen vaan hokasin, että haluaisin sellasen, sanotaanko takapuolen, mitä niillä pelaajilla on. Projekti vaan kasvaa ens kesäksi, tällä hetkellä se on 20 kiloa pois... Näkis vaan.

Paniikki meinas iskeä rannalta poislähtiessä, kun laitoin auton käyntiin, Kertun takapenkille turvaistuimeen ja vyöt kiinni, pamautin oven kiinni ja menin repimään kuskinovea. Se oli lukossa. Takaovi oli lukossa. Takakontti oli lukossa. Kertun ovi lukossa. Kassi ja puhelin oli etupenkillä lukkojen takana. Apuva! Koitin Kertulle sanoa, että avaa ovi. Se vaan kattoa töllötti ja mulla syke nousee. Kattelin lähistöllä olevia muita ihmisiä ja näin itteni pyytämässä puhelinta lainaan ja soittamassa miehelle, että se tulis vara-avaimen kanssa avaamaan ovea, jonka takana on punasena huutava lapsi. Yritin monta kertaa (ainaki se tuntu monelta kerralta) pyytää Kepaa avaamaan oven ja naps! Neiti tarttu ripaan ja ovi aukes. Siinä se ihmetteli, että mikä hätä sulla on? Ei mikään, rauhallisin mielin vaan kotiin.

Matka oli ja meni jo

Kyllä mennä vilahti ohi nopeasti Helsingin mm-reissu. Slovakkikaveri perui matkansa ihan viime minuuteilla. Ramadan-paastoaikahan loppui tällä viikolla ja se pani aikataulut ihan uusiksi. Kamulla oli hevonen tulossa lentokoneella Dubaihin jostain keski-euroopasta ja lentoyhtiö aikaisti hepan lentoa 4 päivällä, joten se osui kisalauantaihin. Asia jäi niin viime tippaan, että koneessa vasta tarkkailin muita matkustajia, enkä Martiinaa sieltä bongannut. No, toisaalta tätä melkein toivoin, koska näin sain olla ihan ittekseni ja kuljeskella ympäriinsä.

Oli aika outoa olla itekseen noin monta päivää. Ekana iltana oikein piti miettiä, voiko vaan oikaista sohvalle ja nostaa jalat ylös. Eikö muka ole ketään ulkoilutettavaa tai syötettävää ja nukutettavaa? No ei ollu. Ihan sain elefantin jaloiksi muuttuneet koipeni nostaa rauhassa ylös. Loppujen lopuksi tuota turvotusta kertyi sellaset 3-4 kiloa neljässä päivässä, eikä siihen liity kuin yksi kebab-annos ja purkki pringlesiä... ja ehkä jotain muuta, muttei paljoa. Pitkät lennot ja sellanen 10 tuntia istumista ei hyvää tee.

Itte kisat oli ihan loistavat. Viimeksi oon agin mm-kisoja ollu livenä seuraamassa 2004 Italiassa. En kyllä tiiä, onko kehitystä siitä enää kovasti tapahtunut, Italiassakin koirat oli loistavia. Ehkä suurin ero oli juoksukontaktien määrä, joka oli aika korkea, varsinkin mediluokassa. Suomalaisten suoritukset makseja lukuunottamatta oli aika... no... sanotaanko, että ei-hyvät. Makseilla en suoraan sanottuna olis noin hyviä suorituksia oottanu, onneks meni näin päin. Eniten mieleen jäivät miniluokan sveitsin villisohjaaja, joka on kahminu jo useampia mitaleja vuodesta toiseen. Medeistä ei oikeastaan erityisemmin kukaan enää muistu mieleen. Makseista historian eka tummaihoinen mitalisti, kultaa saanut jenkkipoika oli aivan huikee. Hopeaa saanutta norjan Jan-Egiliä en oo koskaan nähny livenä, mutta finaalirata oli aivan sairaan hieno. Monia tosihienoja koiria ja ohjauksia oli joka päivä kaikissa luokissa, mutta eniten huomiota ainakin meän akkakatsomossa keräsivät jostain syystä Kroatian ja Brasilian joukkue. En kyllä muista, mitä ne koirat teki, mutta jotenki ne sai meät naispuoliset valppaiksi... Siinä jo suunniteltiin (koirien) astutusmatkoja keski-euroopan puolelle ja vierailevia kouluttajia hieman kauempaa. Mainittakoon, että olin kotiinpaluumatkalla eräänkin Kroatin kanssa samaan aikaan lentokentän ärrällä. Oli muutenkin useampia kisaajia sekä kannattajia maanantaina kotiin lähössä.

Kisapäivien välissä kävin ihailemassa Helsingin syksyä ja ruskaa. Ihanat oranssit vaahteranlehet kait jäi jotenki mieleen ja ekaa kertaa lentokentällä oliki haikeaa lähteä maasta pois. Ehkä tuolla lyhyellä visiitilläki oli vaikutusta asiaan. Muuten keskustassa kulutin ehkä 3 tuntia ja sata euroa tuliaisiin. Tuli ostettua kaikkea pientä, mitä ei täältä saa, kuten kaikkea Muumi-krääsää (purkkaa, karkkia, hammastahnaa, kangasta), kirjoja ja mm. Ti-ti-nallea. Suomi-astioita mun piti ostaa, mutta jätin tyhmänä sen lentokentälle. Eihän siellä just niitä lautasia ollu, joita oisin halunnu. Jotain piti ostaa, joten aloitin sitten muumi-mukien keräämisen. Olihan sitä mulle luovutettua luottokorttia pakko käyttää. Harrastan myös julkkisbongausta ja yleensä jos jonkun näkee, niitä näkee sitten 4, kuten nytkin. Oikeastaan niitä oli 5, jos Nina Heralan ja Lorenzin lapsikin lasketaan mukaan. Muita oli Anna Hanski ja Agnes Pihlava, joka oli kampin supermarketin kassalla ja ei, en vaihtanu sen takia kassaa, kuten joku jo kerkis kysyä.

Raskaus siis etenee kovaa vauhtia, turvotusten kera. Jos jalat ristissä istuu lattialla, jää allaolevaan jalkaan hillitön kuoppa. Sitten sitä kuoppaa pystyy painelemalla siirteleen, tosi kivaa. Tällaista se oli ekan raskauenkin aikana. Tarkistin just kalenterista ja 32.viikko on nyt menossa. Vaavi on keskimäärin 40 senttiä pitkä ja äitin keskimääräinen painonnousu olis 9 kiloa. No mulla on nyt sellaset 15 kiloa. Tällä kertaa toivottavasti en pääse siihen 30 kiloon, joka viimeksi tuli. Luultavasti en pääse, koska leikkausaika on merkattu kalenteriin 24.11 marraskuuta. Gyne tarkisti istukan paikan ja totesi, että se ei ole senttiäkään siirtyny, eikä enää kerkiä siirtymäänkään. Sain itte valita päivän ja huvikseni sanoin, että joo, haluaisin lapsesta jousimiehen, koska me ollaan niin hyviä tyyppejä. Gyne totes, että jos sää kerta haluat ni tehään siitä jousimies! Nyt siitä siis kai tulee sellanen, ellei ala syntymään liian aikasten.

Kerttu oottaa jo ihan innoissaan pikku... ? Sukupuolihan on jo tiedossa, mutta julkaistaan se vasta sitten kun aika on. Aika moni sen kyllä jo tietää. Kerttu ei ole kertaakaan sanonu mitään negatiivista uuesta tulokkaasta. Oottaa, että saa leikkikamun ja pääsee hoitamaan. Olen kertonu sille kauhutarinoita rääkyvästä kakarasta ja menetetyistä unista. Yhessä ollaan osteltu jo vaippoja, viikkailtu vaatteita ja keksitty nimiä. Muuten on tainnu neitistä tulla jo iso tyttö. Tänään ekaa kertaa sain sen kiinni piruuenteosta. Saksien antamisen jälkeen otin imurin kouraan ja aikani imuroitua kuljin sen huoneen ohi ja eikös vaan ollu just alottamassa keinuhepan harjan saksimista. Kysyin vaan, että mitä sää teet ja neitillä meni suu muikeaksi ja juoksi vähän matkan päähän ja tillitteli sieltä. Kerroin ettei hepan harja siitä enää kasva, jos sen leikkaa ja että vaan paperia saa leikata. Myöhemmin löysin sen huoneen sohvalta leikattuja nallenkarvoja ja eri nalleista irroitettuja pesuohjelappuja. Niistä en oo viittiny mainita mitään, koska ne oli tehty ennen sitä heppajuttua.

Mitäs Dubaihin muuta? Eilen käytiin pitkästä aikaa kissarannalla. Mennessä käytiin ostamassa misuille ruokaa, mutta itte rannalla ei nähty yhtään ainutta kissaa. Toivotaan, että municipality olis eliminoinu ne mirrit kesän aikana, mutta tuskin vaan. Takastulomatkalla pysähyttiin tavoistamme poikkeavasti uuteen ravintolaan, jossa kesken maittavan hammourannoksen ohi ajo kyttäauto pillit vinkuen. Kuulosti siltä, että se jäi väijymään siihen vähän matkan päähän ja niin se jäikin. Sitä seurasivat yhteensä 20 urheiluautoa. Etupäässä oli punaset ferrarit ja joukossa myös muutama corvette ja liekkö jokunen porchekin. Lopussa taas pari piipaata.

Meän autohankinnoille kuuluu hyvää. Joku varausmaksu on maksettu ja auto siis tulossa, ajankohasta ei tietoa. Yllätyin kyllä kun kuulin, mistä autosta nyt on kyse. Ihan tavishenkilömalli, mutta mulle kuiteski yllätys.

Jaahas, taas tunti vierähti tässä kirjoitellessa. Kallista kotiäitin vapaa-aikaa siis ihan hukkaan. Samalla tässä oon kyllä kuunnellu kuulokkeilla bb-taloa, ettei se nyt ihan hukkaan kummiskaan. On tuossa myös "lailliset" nettilatauksen menossa, huomenna saan kattella sen nelosen esittämän ekan mm-kisajakson. Vois kyllä välillä mennä aikasemminkin nukkumaan. Yleensä siinä seiskan aikaan joutuu viimeistään hyppään veskiin ja siinä maha-asukki samalla herää eikä niien kick-boxing-reenien aikaan enää kykene nukkumaan. Jotenki se keskiraskauen yliaktiivinen olotila on jääny kokematta.

Kyttä-kuvia

Nämä kuvat siis vaan siksi, että osaan ne laittaa yhteen toiseen paikkaan näkyviin.

Out of stock-päivä

Mies kun on vielä vikaa päivää reissussa, lähettiin uusiksi tuonne monen kymmenen kilsan päähän Ikeaan hakemaan vihdoin päätettyjä ruokapöydän tuoleja. Niitä samoja tuoleja on varmaan kuutta eri väriä olemassa, mutta ainoa väri, mitä tyrkyllä oli, oli sellanen koivunvärinen. Ei se oikein tuohon tumman ruskeaan pöytään kai sovi. Tummia tuoleja on ootettavissa ehkä 3-4 viikon päästä... No se siitä taas. Oli muuten Ikeassa porukkaa kun pipoa. Siellä oli sellainen avoin rekrypäivä Al Futtaimille tai jollekki... Varmaan satoja innokkaita työnhakijoita istu ja jonotti haastatteluun.



Käytiin siinä samalla pitkästä aikaa festival cityn muissa kaupoissa shoppailemassa. Silmään pisti Nicky Hiltonin kauppa, joka kohta avataan. Siellä tulee käydä ihan vaan kyyläämässä sitten joskus. Lelukaupassa viihyttiin taas tovi, onhan neitillä huomenna 3v synttäripäivä! Kemut on kyllä vasta torstaina.



Altaassa loikoilun jälkeen lähettiin vihdoin ja viimein peseen autoa. No tietenki oltiin just ennen iftaria (aurinko laskee ja nälkäiset muslimit menee rukoileen ja sitte ahtaan ruokaa) huoltiksella ja viimeiset autot oli just otettu pesuun ennen taukoa. En tästä tauosta oo kuullukkaan, mutta kuulemma kaikilla huoltiksilla on sama juttu. Automme kylkeen pystyy siis edelleen piirteleen ihan kunnolla... No eihän me näin helpolla luovuteta. Päätettiin toteuttaa Kertulle lupaamani Madinat-reissu. Arvasin, että siellä turistirysässä sitä vetää puoleensa se jätskibaari. Pahaksi onneksi se paikka oli remontissa. Naapurikojun myyjä houkutteli meitä heiltä ostamaan jätskiä, joka lopulta osoittautui kuitenkin suppeaksi pirtelövalikoimaksi. Lähettiin siis meneen.



Kurvattiin sitten moeen jätskille. Käytiin yks päivä ajeleen suunnilleen ympäri kaupunkia ja etittiin mäkkäriä, joka olis auki päivisin ja jossa sais syyä sisällä. No eihän sellasta oo. Kyllä mää sen tiesin, mutten saanu jota kuta toista uskomaan. Silloin eivät voineet myyä lafkasta ulos niitä dirtsun (20centtiä) vohvelijätskejä vaan myivät vaan niitä sundayta. Nyt onneks aurinko oli jo laskenu ja vohvelit saatiin. Sen jälkeen hakemaan niitä yksiä jutskia lelukaupasta, joita oisin halunnu synttärivieraille ostaa. Ei tartte arvata, mutta ne oli out of stock.



Rakas aeroflot on taas monennenko kerran lienee, muuttanu aikataulutusta... Nyt oon Helsingissä vasta joskus vähän ennen kahta perjantaina iltapäivällä. No ei voi valittaa kunhan kone ei vaan tipu. Paitti sitten ei ainakaan voi enää valittaa. Slovakkiystäväni on edelleen lähössä mukaan, ainakin näin lauantaina kertoi. Käytiin Kertun kanssa yli kolmen kuukauden tauon jälkeen paikallisella koirakävelyllä aavikolla. Arvelin, että josko siellä muutama sesse olis, mutta väärässä olin. Porukkaa oli ihan pipona, varmaan ainaki 30 koiraa omistajineen, eikä ollu ees liian kuuma. Illallahan kuuen aikaan aurinko alkaa laskeen ja lämpöä reippaat 30.



Eilinen Suomikoulu meni muuten paljon paremmin kuin edellinen. Tällä kertaa olin alusta 10 minuuttia mukana, jonka jälkeen neiti antoi luvan mennä käytävälle. Kynnet siis tuli nyt lakattua ;)



Huomenna kurvataan aamukahveille ja iltapäivällä hakemaan lentolupaa lekurista. Sen jälkeen pitäis hakea ne perhanan paperiliput jostain Deirasta (on siis hevon kuusesta) ja sitten ei muuta ku kakkua vääntämään.

Äkkilähtöjä taas

Kävinpä pitkästä aikaa kattomassa aurinkomatkojen äkkilähtöjä ja johan niitä on tarjolla. 5.10 viikon matka on nyt 330 euroa. Siitä se taas lähtee..

Raivostuttava ramadan

Täällä on tuo paastokuukausi-Ramadan vielä menossa, alkoi samana päivänä kun Suomesta tänne kotiuduttiin. Reilu viikko olis vielä jälellä ja kyllä jo hermoja koettelee. Ostareihin ei voi oikein mennä kauaksi aikaa kun ei siellä saa ruokaa. Isossa ostarissa on hotellin ravintolan seinät peitetty mustalla kankalla, joten siellä voi syyä vapaasti, hotellihinnoin tietty. Kerttu ihmettelee joka päivä, miks ei saa syyä ja kuka saa syyä. Vaikka neiti onkin lapsi ja ittellä iso maha, joka siis takaa meille luvan syyä missä ja milloin vaan, en oikein kehtais mitään suklaacroissanttia ja pepsiä mennä siemailemaan keskelle käytävää muslimien kuolaillessa. Yks päivä käytiin vessassa syömässä, muttei se oikein nautinnosta menny. Tänään käytiin ikeassa pitkästä aikaa ja alko kyllä melkein naurattamaan kun hokasin monessa autossa olevan ruokailutauon menossa. Tyypeillä oli autot käynnissä (onhan täällä vielä 40 lämmintä) ja söivät siellä takapenkillä pimeässä..

Muistui kyllä yks toinenkin epämukava asia mieleen tuossa ajellessani ja ettiessäni oikeaa reittiä ikeaan. Kohta kun tuo ramadan loppuu, uhrataan taas aika monessa talossa niitä vuohia yms. Jo tuolla yhen lava-auton kyytissä näytti vuohia olevan menossa kohti jotain...

Kertulla alkoi Suomi-koulu maanantaina ja se oliki jännää. Ollaan koko kesä puhuttu, että se on sitten isojen lapsien ryhmä, eikä äitit saa sinne tulla. No neitihän ei ole juurikaan ollu vieraitten kanssa, erossa meistä. Nyt kokeiltiin, muttei ihan heti lähteny toivotulla tavalla käytiin. Mulla jäi siis kynnet lakkaamatta ja syleskelemättä kattoon, kun vasta yli puolen tunnin kuluttua Suomi-koulun alkamisesta sain luvan mennä veskiin. Mulla oli niin "kamala" veskihätä. Onneks ovessa oli ikkuna, josta pysty muitten äitien kanssa kyyläämään, että kuis siellä menee. Lopputunti meniki tosi hienosti ja Kerttuki uskalsi liittyä muitten mukaan piirileikkiin. Uskoisin ens viikon olevan jo aika helppoa. Muutenkin alkaa olemaan kesän jälkeen aika helppoa mm. tuo nukkumaanmeno. Kesällä päikyt jäi melkein kokonaan pois ja nyt ne on unohettu ihan kokonaan. kertaakaan ei ole kotona nukuttu ja minä oon hyvin saanu varottua liian myöhäiset automatkat. Eka viikko kotiinpaluun jälkeen yöunille mentiin äitin maatessa omalla sängyllä. Sitten aloitettiin äiti-näkösällä-mutta-olkkarissa-ja-saat-aamulla-tarran-systeemi. Tällä hetkellä äitillä on jalat niin "turvoksissa" iltaisin, että niitä on pakko roikottaa sohvalla. Nukahtaminen sujuu yleensä alle kymmenessä minuutissa. On jo vähän liian helppoa entiseen verrattuna... Äitillä alkaa jalat oleen kyllä oikeastiki niin turvoksissa harva se ilta, että pakko niitä on kyllä nostella ylös.

Päikyt kun on jääneet pois, Kerttu nukahtaa yleensä jo ennen ysiä. Siinä onkin kotiäitillä monen monta omaa tuntia aikaa. Tällä hetkellä nuo tunnit täyttää kyllä tuo BB:n 24/7, jota meillä vahataan useampi tunti päivisin. Ei sitä kyllä kokoaikaa vahata vaan se pyörii ihan itekseen. Ei ole oikein kummoisia töllökanavia, joten aika menee hyvin muutenkin. Toinen aikaavievä "projekti" on tuo vauvanvaatteitten järkkääminen. Löysin kaapista ison laatikon pieniä vaatteita, jotka nyt on pesty ja jaoteltu talteen, kaappiin oottamaan uutta vauvaa tai pois annettaviksi. Nyt on ostareissa keräilylaatikoita, joihin aattelin aika paljon vaatetta heittää.

Huomenna alkavan viikonlopun jälkeen mies lähteekin ekalle reissulle kesän jälkeen, oliskohan ollu Korea. Sitten onkin mun vuoro lähteä viihtymään Suomeen. Aeroflot on perunu sen menopätkänki Moskova-Helsinki, joten lennän sen finskillä ja olen perillä vasta 12:30 tai jotain perjantaina. No onneks siinä on kuiteski useampi tunti aikaa vielä vahata kisoja. Eilen tuli 45 minuuttia-ohjelmassa pätkä agin mm-kisoista. Oli varmaan paras pätkä lajista ikinä. Kannattaa kattoa vaikka mtv 3:n netti-tv:stä, jos jäi väliin.

Yläkuvassa on mun pikkuapurit, jotka leipoivat pullaa tässä yks päivä. Kertun kaveri "Tilli" oli meillä yks aamu kun äitinsä kävi lääkärissä. Heän matka meille springsistä (ehkä 5 kilsaa) kesti reippaasti yli tunnin. Sellaset on ruuhkat ollu nyt ramadanin aikaan ja tuskin ne siitä helpottuu ennenku tulee jotain valmista nuista tietöistä.

Maha-asiaa

Kävin tänään gynellä kuuen viikon tauon jälkeen. Suomessa oon viimeksi käyny ja nyt oottelin suomalaista gyneä tänne takaisin saapuvaksi, mutta pakko oli mennä muukalaiselle. Mielellään jättäisin just tälle olisko bulgarialaiselle menemättä, on sen verran huonot muistot viime tapaamisesta reilu vuosi sitten keskenmenon ja sitä seuranneen kaavinnan vuoksi. Mutta pakko siis välillä jossain tarkastuksissa käydä. Tällä kertaa on onneks mukavampaa asiaa. Ultralla vauvelia tarkkailtiin ja isolta se vaikuttaa, kokoa on nyt 1300g ja se vastaa yli viikkoa oikeeta isommalta. Istukan paikkaa tutkittiin tosissaan ja varmistettiin, ettei se tule siitä reiän päältä enää minnekään siirtymään ja keisarileikkaus on siis sata varmaa. Lekuri kertoi, että sovitaan myöhemmin leikkauspäivä 2-3 viikkoa ennen oikeaa laskettua aikaa. Lapselle tuosta eteisistukasta ei ole mitään haittaa, eikä tuosta nuin aikaisten leikkaamisestakaan, äiti vaan on isossa vaarassa jos/kun se istukka alkaa vuotaa.

Sokerirasitustestiä mulle myytiin piakkoin tehtäväksi, mutta sanoin, etten sitä halua tehä. Täällä se tehään suunnilleen kaikille ja Suomessa ei kovinkaan monelle. Sain puhuttua niin, että käyn huomenna muitten verikokeitten yhteydessä otattamassa paastoverensokerin ja sitten katotaan, onko mitään aihetta ees sille rasituskokeelle. Kerroin myös lähteväni Suomeen muutamaksi päiväksi parin viikon päästä ja tarvittevani sen lentolupalapun lentoyhtiölle. Ehottivat, että jos kotimaanmatkalla sitten teetän sen rasituskokeen. Ihmettelivät, kun sanoin, ettei mulla hyvänen aika ole aikaa mennä mihkään lääkäriin sillä reissulla. Istun ku tatti siinä katsomossa 3 päivää aamusta iltaan. Varmistivat silti, että siinä on sairaala lähellä tuon istukan vuoksi. Näköjään se on sitten vakava asia eikä olekaan niin turhaa olla varovainen. Toivotaan nyt, että se Suomigyne saapuu piakkoin takasi hoitamaan meitä raskausepidemiaan sairastuneita. Meitä on vielä yheksän.

Rakas Aeroflot on kai perunu koko Helsingistä paluun eka pätkän, koska nettikauppa lähetteli useampia maileja, jossa tarjosivat aikasempaa lentoa Moskovaan. Pitääki lähteä paria tuntia ennen matkaan ja viettää ihan sairaan monta tuntia kämäsellä maatuskakentällä. No ei oo vaihtoehtoja, pitää vaan keksiä jotain ajanviettokeinoja melkein kymmeneks tunniks... Matka kyllä lähestyy nopeampaa ku tajuaakaan, enää vajaa 2 viikkoa ja sitten kotiäitin naama ainaki kääntyy hymyyn neljäksi vuorokaudeksi. Nyt oli aikataulutki tullu jo nettiin, vois oikeesti alkaa jo pakkaamaan! Tai tutkimaan, mitä mahtuu päälle...

Käytiin muuten tänään myös ekaa kertaa kesäloman jälkeen autokaupoissa. Nyt viimein pitäis saaha se toinen auto perheeseen. Tarkoitus olis saaha miehelle oma auto, ettei meän tartte ees yrittää kuskata sitä töihin ja takasi tai sen ei tarttis oottaa taksia. Yksiki aamu meni joku 2 tuntia ennenku taksi tuli, vaikka se oli tilattu edellisenä päivänä. Tämä ramadan saa viimeistään kaikki tiet tukittua. Mentiin kattomaan ekaks Volvoja, mutta mikään ei sykähyttäny. Sitten sitä tämän kesän keksintöä volkkarille, Tiguania. Se oli niin kämäsen näkönen versio, ettei enää viitti sitä ees miettiä. Volkkarin kaupassa myyjät jo tuntee meät, eikä sinne viitti taaskaan mennä pitkään aikaan. On se vaan niiin vaikeeta.

Millan sivuilla on kivoja agivideoita, joissa meikäläinenkin esiintyy. Onneks ne on aika hyvät radat, paitti se eka. Kolmannen radan kommentit on kyllä huippuluokkaa ;) Kyllä kaverit on kannustavia..

Järisyttävä kokemus

Olin äsken facebookissa Italiassa asuvan kaverin kanssa chättäilemässä ja tunsin, että tää talo heiluu. Oon jo pitemmän aikaa halunnu testauttaa hemoglobiinin kun se Kerttuaki ootellessa laski aika alas. Sanoinki Kertulle, että tiiäkkö, äitiä pyörryttää ja menin hakemaan vesipulloa. Samalla kattelin, että verhot heiluu, kukkapuska heiluu ja radiopuihaki heiluu. Kävi mielessä, että josko tää talo sittenki mun pään sijasta heiluis? No eihän se oo mahollista. Sitte mies soitti työpaikaltaan muutaman kilsan päästä ja kysy, että heiluko meillä? Heillä oli talo tyhjennetty ja pyys meitäki lähtemään pihalle. Mentiin alakertaan ja siellä oli muitaki talon asukkaita pää pyörällä. Vartijasetä ei uskonu, että oli heilumista ollu, mutta ku sanoin, että mää tunsin sen kanssa, se usko. No autoon vaan ja ulos varmistaan ettei ainakaan me jäähä sortuvan talon alle. Aika lailla heiluminen kyllä tuntu kymmennenssä kerroksessa, jossa asutaan. Mitähän lie tuolla JBR:ssä, jossa porukka asuu jossain 50. kerroksessa? Iranista kuulemma lähtöisin tää järistys. Nyt tuskanhiki alkaa jo kuivumaan...

Jatkokertomus

Päästiin siis koneeseen silloin kuuen aikaan aamulla. Pikkusen harmitti, ettei ne kaupat ollu vielä auki, mutta onhan mulla tän kuun lopulla vielä mahis ostella niitä muumikamppeita ja arabiaa.. Kerttu nukahti jo ekalla lentopätkällä Amsterdamiin ennenkuin sai vöitä availla, herättelin sen sitten vähän ennenku laskeuduttiin. Välilaskussa oli 5 tuntia aikaa kuupoilla ympäri kenttää. Aika toista luokkaahan se Amsterdamin kenttä on verrattuna esim. Moskovan kämäseen kuppilaan. Kauppoja on ihan liikaakin, kenttä on aika iso, vauvoille on omat hoitohuoneet loosseineen ja pinnasänkyineen, lapsille leikkihuoneet. Hyvin saatiin aika kulumaan. Loppuaika meni koneeseen pääsyä ootellessa ja satuttiinpa taas näkemään kun Hippoa lastattiin koneeseen kahen muun boksin kanssa.




Molemmat nukahettiin jo kiitoradan päässä ja Kerttu nukkukin seuraavat 4 tuntia. Välillä ihmettelen, kun naiset yleensä valittaa, etteivät lähe lentämään pienen lapsen kanssa kun se on niin vaikeeta. Itte katoin yhen kokopitkän elokuvan, 2 tv-sarjan jaksoa ja söin ruuan rauhassa. Varmaan näillä puheilla (ja ainaki näillä potkuilla mulla kasvaa mahassa adhd-vauva).

Varsinainen rumba alkoi vasta Dubain päässä cargo villagessa, kun mentiin koiraa lunastamaan. Ensinnäkin siinä meni kolmisen tuntia, että se saapui sinne oikeaan paikkaan. Siellä oli varmaan 3 muutaki perhettä oottamassa lemmikkejään. Viime vuonna se lunastus maksoi 100 dirtsua (18 euroa), tänä vuonna oli kaikki taas uutta. Ekalle tiskille maksettiin 213dirtsua, seuraavalle 200dirtsua, jonka jälkeen mentiin papereitten kanssa naapurirakennukseen muutaman sadan metrin päähän tulliin ja haettiin 30dirtsua maksava leima ja taas takaisin oottamaan. Vihdoin ja viimein ja 85 euroa köyhempänä saatiin alive animal lunastettua. Olihan siinä taas menny vajaa vuorokausi näkemisestä. Hyvässä kunnossa silti oltiin.

Sanoinki, että tämä raskaus jotenki saa kaikki näkemään kai vaaleanpunaisten lasien läpi, kun kotiki näytti niin mukavalta ja siistiltä. Muutamaan meän alueen kerrostaloon oli muuttanu asukkaat sisään ja vastapäisen talon pihalle on istutettu nurmikko! Kyllä Hippo siitä riemastuu kun se alkaa kasvaa. Tosin hiukan epäilyttää se istutustapa. Nakkelivat sellasta nurmisilppua ympäriinsä ja multa/hiekkaa päälle. Katellaan, mitä siitä kasvaa. Alakerran securitymies on vaihtunut ja se osaa aika hyvin englantia, halleluujaa! Tosin ei sekään ymmärtäny kun kysyin, että tietäiskö se, onko meille mahista asentaa astianpesukonetta. Yes madam, se sano ja pyöritteli silmiä. On nimittäin asuntojen vuokrat noussu ennennäkemättömän korkealle, että tämä koti alkaa näyttää tosi tosi kivalta! Jos ennen kesää sai kahen makkarin rivaripätkän hikisellä postimerkkipihalla noin 2400 eurolla, nyt se maksaa noin 3100 euroa kuussa. Että jos vaan saahaan jäähä tähän, uusitaan varmaan sopimus helmikuussa kolmanneksi vuojeksi.

Kotona taas monennenko kerran?

Alkaa koiralla oleen jo lentokokemusta, tultiin kait neljännen kerran jo tähän maahan boksin kanssa. Mutta palataampa vielä hetkeksi Suomeen. Nythän on siis aikaa kirjotella omalla kaivatulla koneella. Ja syyä Fazeria (parasta lontooraetta) ja juua halpaa kokista...

Hipon juoksu ei oo vieläkään alkanu, joten turhaan hermoilin. Oma olemuskin koheni sen puolivälissä raskautta vaivanneen jalkasäryn tai jonkun hermon painannan jälkeen. Ei tarvittu siis mitään lainaohjaajia vikoissa kisoissa. Koira alko kulkeen entistä vauhtia ja oli/on nyt parhaassa fyysisessä kunnossa. Tietty se kausi nyt sitte loppu. JAUn kisoissa tultiin taas tapamme mukaan kisapaikalle just kun alkoi medien rataesittely. Sitä on jo oppinu ajoittamaan turhat oottelut pois.. Kolme rataa mentiin ja ei yhtään nollaa saatu. Ekalla oli Mujusen kolme putkea keskellä rataa ja siihen keskimmäiseen piti osua. Miten sattuikaan jäin jälkeen just ennen niitä putkia enkä antanu lupaa mennä mihkään. Koira ohitti sellaset 50 senttiä sitä oikeeta ja kieltohan siitä tuli, muuten tosi hyvä omasta mielestä. Toisella radalla nollaa pukkas tosissaan ja tuuletin ennen vikaa rimaa oikeen lahjakkaasti. No mitähän siitä seuraa yleensä? Tietty vika rima tippu. Kolmannella radalla homma levis jotenki kummasti heti sen vaikean kohan jälkeen. No ei muuta ku mökille takas viikoksi ja oottamaan seuraavia kisoja.

Mökillä meillä oli tarkotus tänä kesänä ekaksiki sisustaa tarpeellista tavaraa ja siinä onnistuttiinki. Lähes kaikki tuli hankittiin. Muuta ei sitten tehtykään. Piti ostaa huussia, laittaa pihalle multaa ja soraa ja nurmet sun muut, raivata uima-rantaa, ehkä maalata mökki uusiksi ja rakentaa aitaa. Sen verran saatiin tehtyä, että 8 puskaa laitettiin siihen tienvarteen näkösuojaksi kasvamaan. Aateltiin siirtää huussin rakennus ja pihan laitto taas ens kesäksi. Pojat raivas juhannuksena sellasen metri kertaa metri rannan.. Ei siinä paljoa polskita. Tosin en minäkään uinu kertaakaan, vaikka mökillä oltiin ehkä 5 viikkoa yhteensä, ainaki. Hyvin se meni aika maatessa, urheilua kattellessa, kanttarellimettässä ja muuten vaan palloillessa.

Viime viikon torstaina mentiin Helsingin suuntaan ja kävin mm. työpaikalla täyttämässä 3 eri hakemusta, lisää lomaa tietty. Ekaks virkavapaata reilu kuukausi, sitten äitiysvapaata ja päälle vanhempain vapaata, kaikki palkattomana kun ei ole enää niitä liitoksia Suomen sosiaaliturvaan. Katotaan saanko niistä mitään vai luovutanko paikkani muille. Samalla faksailin useampaan otteeseen Hipon maahantulolupalappua vähän joka suuntaan. Ei menny ekaks perille, eikä oikeestaan tokallakaan kerralla, mutta sitten soitin KLM:n Suomen konttoriin ja sovin lähettäväni sen sinne ja annoin heille sitten hommaksi laittaa sen eteenpäin. Perjantaina mies lähti suurin toivein viemään autoa kentälle takasi ja samalla oli matkalla omaan koneeseen. Helsinki-Moskova-pätkä oli peruttu, joten lento meni reittiä Helsinki-Tukholma-Moskova-Dubai. Matkatavaroita oli siis turha oottaa tulevan ajallaan. Mulla oli perjantaina ohjelmassa lupausten toteuttamista. Lupasin Kertulle jossain vaiheessa kesää ajeluttaa sitä ratikalla ja se aika tuli. Lähettiin käymään hautausmaalla kattomassa Kertun mummon hautaa, joka edelleen oottaa hautakiveen kaiverruksia. Mentiin eka bussilla kaupunkiin, siitä kahella eri ratikalla Hietaniemeen, sieltä taas kahella ratikalla Kaisaniemeen hautuumaan toimistoon ja sieltä vielä yhellä keskustaan takasi. Ja bussilla Haagaan. Riitti kuulemma neitille hyvin. Asiaki saatiin hoidettua.

Lauantaina piti laittaa kai kolmatta kertaa vuojen sisään herätyskello soimaan ja lähettiin Kirkkonummelle kisaamaan kahteen starttiin. Junamatkalla pysähyttiin Kauniaisten palavan asemarakennuksen kohalle.. Ite kisoissa eka rata oli pelkkää mutkaa ja ainaki ulkopuolelta kattoen teennäisen vaikea. Rata oli silti mukava suorittaa, mutkahan sopii hitaalle ohjaajalle... Harmiksi ihan helposta putkesta radan loppuosassa tuli kielto jostain syystä, ehkä seisoin eessä tai jotain. Toinen rata oliki suorempaa, liianki suoraa ja ote lipsahti ihan alusta jo pahasti ja hylkyä pukkas. Tuloksista huolimatta mukava kisapäivä, jossa sekalaisella kokoonpanolla pohdittiin jostain syystä varmaan tunnin verran Suomen nykynuorison tilannetta. Juttu tais lähetä ihan siitä kisapaikan (koulun) törkyisestä tilasta.

Sunnuntaina oli vuorossa viimeinen Suomipäivä ja kesän vikat kisat Vantaalla ojangossa. Milla onneks tuli hakemaan meät kolme (oikeestaan neljä) ja "huonekalut" aamulla aikasten. Otin siis kärryt ja Hipsun boksin mukaan. Tarkoituksena oli hyväksikäyttää ystävää ja käydä päiväsaikaan hoitamassa Hipon paperisota kentällä, ettei yöllä tulis yllätyksiä. Kisoissa oli pirun kylmää ja kaikki vaatteet piti pukea ylle. Eka rata meni pirun hyvin ja kesän eka voitto oli plakkarissa. Toinen rataki meni tosi hyvin siihen asti kun mentiin puomi toiseen kertaan. Saatiin ylösmenovirhe! Kas kummaa olin siinäki vaiheessa niin paljon jälessä, että näin varmasti jalkojen osuvan siihen. Tosin yks ohjaaja kertoi joskus muinoin nähneen tosi selvästi koiransa ottaneen kontaktin kunnolla kontaktin, kunnes video todisti toista. Kaippa se tuomari osaa sen kattoa, sen hommahan se on arvostella. Siinä vaan meni se tuplanolla sivusuun. Kolmas rata meni taas loistavasti ja voitto napsahti siitäki. Kesän saaliina siis 5 nollaa ens vuotta varten. Ei olis paljoa voinu paremmin päivä mennä, paitti se nousukontakti...

Kisojen välissä käytiin siellä lentokentällä hoitamassa paperiasiat kuntoon ja viemässä boksi valmiiksi. Se oliki ku piilokamerasta. Ekaks lappujen ja lippujen täyttöä, boksin punnitusta ja mittaamista, yhtä paperia piti käyttää tullissa vähän matkan päässä ja hakea siihen punanen leima. Ohjeena oli, että jos sitä ei siit tullista saa ni sitte lähtöaula kolmoseen kentälle ja sieltä hakemaan ja sitte takasi. Onneks sen sai siitä suht vähällä vaivalla läheltä ja taas täyttämään lisää lappuja. Sitte vielä toisen kerran tarkastelemaan, ett koira mahtuu boksiin ja viimeiset lappujen täytöt ja sitte rahat pois. Ekaa kertaa se oikeesti punnittiin, eikä mun yhen kilon huijaus onnistunu. Saldona 471 euroa. Käskettiin vielä hankkia boksiin vesikuppi, vaikka setä sanoi, että jos et sitä saa ennen lähtöä hankittua ni hän ei sitte ole asiasta kuullukkaan. Saattais vaan koko matka kaatua sen puuttumiseen. Hommaan meni reipas tunti päiväsaikaan, mitähän olis menny yöllä kun siellä on kai yks tyyppi töissä? Jätettiin boksi sinne valmiiksi ja kisoja jatkamaan mäkkärin kautta.

Yöllä kello soi puoli kolme ja vuorokauden kotimatka alkoi. Taksilla kurvattiin taas sinne cargopaikkaan ja suht vähällä Hippo ja uus vesikuppi sinne vietiin. Tallustelin sieltä ehkä kilsan verran kentälle Kerttu kärryissä, pirun painava rinkka selässä ja vielä pari kassia mukana. Kepalla oli kylmä, mulla hiki..

Jos jatkais matkakertomusta vaikka huomenna ja nukkuis univelkaa vähemmäksi. Tai kattois vielä vähän lisää BB:tä netti tv:stä. Toki se piti hankkia koko kaudeksi heti kotiin tullessa. Tänään käytiin jo päivittämässä juoruja aamukahveilla. Se ennen kesää tiedossa ollut paksuna olevien suominaisten määrä on noussu jo kuudesta kymmeneen, tosin yks jo synnytti eilen. Yheksän pullaa on vielä siis uunissa. Ja miten kummasti taas melkein kaikki 300 kesäkuvaa on lapsesta?

Mustalaiselämää

Aletaan oleen aika mestareita kiertolaiselämässä. Mies kun tuli Suomen kamaralle, viihyttiin pari viikkoa mökillä lähes tekemättä mitään. Viime viikolla innostuttiin ja lähettiin mökiltä Vantaalle pesemään pyykkiä. Viivyttiin sitten samalla istumalla 3 yötä yhen sijaan ja käytiin siinä välissä ex-tempore matkalla Tallinnassa. Saatiin ilmaisliput ja käytettiin ne sitten seuraavana päivänä. Keli oli ennusteista huolimatta huono sunnuntaina, joten kurvattiin suunnitellun Porvoon mutkan sijaan Nokialle kamuille yöksi. Sieltä taas mökille pariksi yöksi ja nyt ollaan Keminmaassa oltu yks yö. Huomenna jatketaan matkaa Oulun kautta taas mökille.

Viikko sitten kävästiin Janakkalassa 3 starttia repäsemässä ja olo oli kyllä sen mukainen. Jos vaikka ettis jotain varaohjaajaa seuraaviin kisoihin. Kaks ekaa starttia muuten ok, mutta tulos oli hylly. Jotenki se vaan lipeää.. Vika startti meni koko perheen kattellessa tosi hyvin, paremmin varmaan ku ilman mahaa ja tuloski oli nolla. Rata oli nopea hyppyrata ja hävittiin Lukalle, mutta Frodo voitettiin. Aateltiin Lukan (sm 1 2007 ja tän vuojen maajoukkue-edustaja) omistajan kanssa laittaa nettiin kyselyä heti kisojen jälkeen, että missä viipyy tulokset, onko niissä jotain häikkää? Ei varmaan monesti satu Frodo olemaan kolmannella pallilla. Olihan Jarilla vaikeaa nousta siihen ihan oudolle korokkeelle.

Tänään kävin aamulla jopa reenaamassa, ei ole vielä juoksua koiralle pukannut, tosin se melkein imettää tätä mummon ja papan malinpentua, joten saapa nähä, päästäänkö sunnuntaina JAUn kisoihin ja sitten vielä viikon päästä KKK:lle ja Ojankoon starttaamaan. Sitten onkin jo kotiinpaluun aika. Mutta siihen asti kasvatellaan vielä mahaa (ettei olis jo aika iso) ja katellaan olympialaisia.

Alien-päivä

Tänään oli varsinainen alien-päivä. Käytiin Kertun kanssa taas vaihteeksi kattomassa masuasukkia ultrassa, tällä kertaa rakenneultrassa. Kemissä lääkäri sanoi viimeksi, etten tartte mitään rakenneultraa erikseen, kaikki näyttää olevan kunnossa. Samoin sanoi, ettei se 90%:n tarkkuus sukupuolesta vielä välttämättä mitään tarkoita. Varasin silti ajan Cacciatorelle, joka on kai alansa experttejä. Kyllä olis ihan tavisäijäki käyny siihen hommaan, mutta en pannu ajanvaraustätille vastaan. Gyne näytti aina välillä normaalikuvaa ja välillä sitä huippu-4D-kuvaa, jossa näkee ihan kaikki kasvonpiirteet sun muut täysin selvästi. Vaavi näytti aika valmiilta paketilta kaikkine puolineen. Tarvittava määrä sormia ja varpaita löytyi, sydän toimi normaalisti, jalkoväli oli nyt satavarmasti se, mistä on ollu puhe. Dubaissa niskapoimu-ultrassa saksalainen gyne sanoi istukan olevan totaalisesti väärässä paikassa, Kemissä gyne sanoi sen olevan vain marginaalisesti "reiän" eessä ja sanoi, että se takuuvarmasti tulee siirtymään eikä mitään keisarileikkauksia tartteta. Nyt tämä italiaanosyntyinen sanoi istukan olevan just niin paljon väärässä paikassa, että saan varautua melko varmaan leikkaukseen. Ennenkuin istukan paikkaa tutkittiin, setä sanoi vaavin olevan 500grammaa nyt ja tulee olemaan iso ja synnytys tulee tapahtumaan etuajassa, arveli mittausten mukaan sen tapahtuvan lähes 2 viikkoa etukäteen, eli marraskuun lopussa. Kommentoin vaan, että hyvä jos tulis ajoissa, näkis linnanjuhlat koneelta livenä, muutenhan laskettuaika on just itsenäisyyspäivänä.

Kerttuhan on myös raskaana, sillä on mahassa tyttövauva. Pyysin lääkäriä painelemaan myös neitin mahaa kun se kerran sitä halusi. Lekuri ehotti, että jos katottaisiin ihan ultralla samoin kuin äitin mahaa. Neiti suostu ja niin nostin sen siihen petille ja koneet käyntiin. Ultralla saatiin tietty neitin sydänäänet kuulumaan ja hymy oli korvissa. Ihmeellisiin hommiin suostuu tämä maailman arin lapsi..

Eilen käytiin kattomassa vajaa 5-viikkoisia malin pentuja. Ensinnäkin olin yllättynyt kun junaan hypättiin Kertun, kärryjen ja Hipon kanssa, että matka Helsingistä Kirkkonummelle on nykyään ilmainen kärryjen kanssa. Ennen oli vaan Hki-Vantaa-Espoo niin, mutta nyt pääsee Kirkkiselle saakka. Pennut oli nukkumassa kun mentiin, mutta jututettiin ekaks talon muita malikoita. Pennut kun heräs, talo oliki täynnä ihmisiä kun paikalla oli talonväen lisäksi kenneltyttö, toinenkin pennunostaja ja vielä saksalaisia mali-ihmisiä isäntäväkineen. Kauaa ne pennut eivät jaksaneet olla hereillä syömisen ja maitobaarin ja pienen leikkihetken lisäksi, mutta kyllä sieltä sain suosikkini valittua. Onhan se helppo toiselle pentua valita ku ei itte tartte seuraamuksista kärsiä. Sanoin haluavani äitille mahdollisimman ongelmallisen pienen riiviön. Niimpä sovittiinkin kasvattajan kanssa naksukoulutuksen aloituksesta. Aina kun vinkuu aian takana ni naks ja pääsee syliin. Kyllä se siitä ehollistuu.

Viikonloppuna oltiin kattomassa agi-mm-karsintoja Helsingin jäähallissa. Vähän lorvailtiin aina aamulla, koska ei tuo alle 3-vuotias vielä ihan jaksa aamusta iltaan kahta päivää katsomossa istua. Hippohan ei siis kisannu ku ei olla tarpeeksi hyviä, enää... Yllättävän hyvin saatiin aikaa siellä hallilla kulumaan ja suurin osa radoista katottiin loppuun saakka. Hyvät joukkueet tuli kasattua, ei oikeastaan paljoa yllätyksiä, no Ava oli kyllä mulle erittäin positiivinen yllätys. Hirmu paljon tuli viimeisellä radalla virheitä ja monelle muullekin olis paikka ollu tyrkyllä, mutta eivät siihen kyenneet. Tosi helppo oli taas arvostella katsomosta. Mieli ei tehnyt yhtään itte radalle, sen verran on todellisuuen tajua, että oisin jääny ku nalli kalliolle heti ekojen esteitten jälkeen. Silti olen pannu ilmoittautumisia meneen kuuteen starttiin ja vielä sama satsi lähtee tässä joku päivä, ellei se juoksu pirulauta yllätä.

Itseasiassa oisin jo valmis lähteen kotiin Dubaihin, mutta tilanne varmaan muuttuu kunhan saahaan tuo isi tänne perjantaina. Nyt on majapaikka Vantaalla tosi hiljainen ku talonväki lähti eilen mökille. Illaks reenaamaan, että kehtaa ens viikolla kisoihin.

Päätä särkee jo

Taas tätä pakkaamista. Nyt ollaan palaamassa pohjoisesta etelä-Suomeen reiluks viikoks oottamaan miehen loman alkua. Tavaraa on jumalattomat määrät. Eihän tuosta läjästä tänne jää ku tuliais-crocsit. Laskin, että ittellä on viiet kengät ja neitillä neljät. Kerttu tietysti haluais ottaa kaikki lelut ja vehkeet mukaan, mutta pakko piilossa kasata tavaraa takas kaappiin. Tuossa se on jo tunnin verran kävelly muumirepun ja muovipussin kanssa kumpparit jalassa. Hipolla on panta ollu kans jo pitkän tovin kaulassa.

Kun ei ole omia puhelinpiuhoja, ni tarttee käyttää hyväksi ja varastaa kaverilta kuva laittomasti ja panna omaan blogiinsa.. Kävästiin Tervolassa kattomassa Maahiskallion kennelin ekoja pentuja, kahta kolmeviikkoista bordercollieta. Kenneltyttö pyöritteli, silitteli ja väänteli pentuja ammattitaitoisesti. Suloisia pentuja ja mainittinkin taas, että kunhan Suomeen palataan niin Kerttu saa "oman" koiran, sopivanrotuisen tietysti. Siihen kyllä menee vielä varmaan parisen vuotta. Ai niin, toinen pennuista on muuten vailla kotia. Näinhän se meni? Ulla?

Ens viikolla mennään kattomaan mummin ja papan uutta koirulia. Nekin on jotain 3-viikkoisia malikoita Tämä on-kennelissä Kirkkonummella. Niitä onkin mustaakseni kaheksan kappaletta, joista 6 urosta, joten siinä riittääki teräviä hampaita. Tätä ennen olen kait käyny muutama vuosi sitten kattomassa länderin pentuja ja täytyy sanoa, että roduista ja kivoista pennuista huolimatta ei koskaan ole tullut sellaista "ovatpa tosi suloisia, mulle heti yks" -tunnetta. Sama se on vauvojen kanssa. Onhan se ihania, mutta kasvaessaan vasta ihania ovatkin. Siitä puheenollen tämä oma kakkonen mahassa potkii sinnikkäästi, muttei ihan vielä niin, että sen toinen tuntis nahan (=mäkkärimahan) läpi. Kerttukin alkaa jo vähitellen muistamaan ja tajuamaan, että siitä tulee isosisko. Eilen viimenen kysymys ennen nukkumaanmenoa oli, että syntyykö se vauva nyt?

Monet on kysyneet, että synnytänkö Suomessa vaiko enkö? Ekaks päätettiin tulla Suomeen ja synnyttää täällä, mutta kun selvisi, että Dubaissa oleva tosi mukava gynekologi hoitaa myös synnytyksiä, päätettiin jäähä sinne. Meitähän on nyt tällä hetkellä 6 suomalaista paksuna Dubaissa. Tämä on se luku, joka on mun tiedossa. Kaikki ollaan suunnilleen parin kuukauen sisällä tultu paksuks, joten seuraa kyllä riittää, eikä kotiin tartte vauvan kanssa yksin homehtua.

Kuuleeko Kalifornia? En saa sitä kommenttilootassa mainittua postiosoitetta auki, joten en saa lähetettyä mitään viestiä. Pistäkää mulle viestiä hotmailiin (etunimisukunimi@h...)

Nyt ruvetaan vähitellen survomaan kamat autoon ja matka kohti Vantaata ja karsintoja (katsomoa) alkaa.

Itsarin partaalla

On nimittäin ollu tässä perheessä jo muutama tyyppi. Toissayönä neiti näpsä veti sellaset showt puoli neljän aikaan, että oksat pois. Kanniskelin Kerttua keittiössä ja mietin, että mitä ne tekee siinä pikkujulmurit tai supernanny 911-sarjassa kakaroille, jotka ei nuku öisin. Sama vanha vaiva. En muistanu yhtään kikkakolmosta, niillähän ei ole ongelmana se herääminen vaan se itekseen nukahtaminen. Kerttu rupes huutaan, mikään ei kelvannu, kaikki oli huonosti. Ihan pelkkää kiukuttelua. Pissahätäänhän sitä ekaks herätään tai pahaan uneen, mutta kun ei siitä enää osaa nukahtaa. Saattaa muutaman minsan olla hiljaa ja sitten konsertti alkaa taas. En enää muuta keksiny ni vein lapsen ulkoportaille huutaan. Menin ite sisälle ja aattelin, että hitto jos joku postinjakaja soittaa poliiseille. Ei auttanu ku mennä seuraks istuun ulos. Sitte rauhoituttiin ja pääsiin yksmielisyyteen nukkumaan menosta. Sama rumba silti vaan jatkui ja ulkona käytiin kolmesti. Lopulta en jaksanu kuunnella huutoa ja panin radion päälle. Siitäki tuli käenvääntöä, että mitä musiikkia ja millä volyymillä sitä kuunnellaan. Lopuksi nostin Kertun istumaan tietsikkapöyän ääreen ja laitoin piirrustusvehkeet eteen ja panin ite nukkumaan. Kohta tuli neitille tietenki nälkä. Eka en antanu periksi, mutta olin jo siinä pisteessä, että hain sitä kuivaa leipää ja vettä ja panin ne nkan eteen. Ei menny enää kauaa ku kumpiki sammuttiin sänkyyn ja jatkettiin nukkumista. Puoli neljältä alkanu taistelu loppu vähän ennen kuutta ja neitihän tietenki heräs sitte lounasaikaan kaheltatoista.

Viime yö oliki jo ihan eri juttu, kerran herättiin pissalle ja siinä kaikki. Arvelisin, että tmä virikkeitten määrä ja nukkumisen vähyys ei oo ihan hyvä ratkaisu. Pitäs kai välillä vetää niitä päikkyjäki, mutta jos yhentoista aikaan herää ni moneltako sitä sitte nukkumaan menis? Iltaisin menee niin myöhään ennenku kotiudutaan (mummoloidutaan) että ilta venyy väkisin. No, toinen mukula ei kai voi olla enää huonompi nukkumaan? Sitte iskee koliikki...

Hippoki oli kai jo niin epätoivonen laadukkaitten unien suhteen, että päätti päättää päivänsä eilen illalla agikentän reunalla. Olin vetämässä reenejä Kemkolle ja olin Hipon jättäny autoon ikkunat auki. Eka kuulu kauhee räkytys kun näki muitten menevän rataa. Sitten sellanen ihmevinkaisu ja ihan hiljasta. Kattelin autoonpäin (onneks) ja mietin, että onko se jumissa vai miks ei liiku. Pää oli ulkona ikkunasta. Onneks juoksin autolle ja hokasin, että se oli eka laittanu pään siitä ikkunan yläosasta ulos ja hilannu sen sitte sinne eteen sivummalle siihen pienempään rakoon ja siinä se oli puristuksissa kaulasta. Ei saanu ite päätä mihinkään suuntaan vaikka yritti. Sain itte käen siitä ikkunan yläosasta sisälle ja niskanahasta revin sen pään ylös sinne leveämpään kohtaan. Kyllä se rutisi ja paukku, mutta ei se ollu moksiskaan. Onneks auto oli siinä näkyvissä ja kuulin sen ainoan vinkasun. Muuten olis voinu käyä pahasti.

Hipolla on myös etujalan yläåanturan kynsi aika huonossa jamassa. Viikko sitten se sojotti kummallisesti sivulle. Olin jo varaamassa aikaa kynnen poistoon ja varautunu pitämään kuukauden doping-varoajan nukutuksen takia ja hylkäämään siis varmaan koko loppukesän kisat (juoksukin pitäs alkaa milloin tahansa), mutta kysyin tuolta "Keminmaan eläinsairaalan teho-osaston hoitajalta" (=äitiltä, joka on pitäny tuossa keittiössä muutaman kerran nesteytysklinikkaa), mitä tehä. Arveli kynnen tippuvan ja uuen kasvavan paikalleen. Se on just tapahtumassa. Uus kynsi näkyy pari milliä vanhan alta eikä kirurgisia operaatiota näin taia tarttea. Kynsi ei haittaa milllään muulla tavalla kuin jos maahan menee, tassu ei mene suoraan vaan se pitää koukistaa. Menoa se ei hiasta, päinvastoin. Eilisien reenien perusteella ollaan jo niin syvällä suossa, ettei sieltä viikossa nousta. Koira menee ku tykinkuula ja minä niinku möhköfantti vyöryn perässä ja huuan epätoivoisesti. En ees kehannu eilen ottaa uusiksi ratoja, mitä olin itte suunnitellu. On se niin epävoivoista.

Eilen olis ollu viiminen ilmopäivä HiHan kisoihin, mutta jätin väliin. Yritän silti epätoivoisesti käyä luultavasti vielä 12 starttia (4 kolmen startin päivää) ennenkuin taas tulee vajaan vuojen tauko. Ellei se juoksu iske.

Täällä kotipuolessa kyllä taas viihtyy yllättävän hyvin. Parasta on se kun kauppareissulla saattaa isomummo tulla pyörällä vastaan. Ihan meinasin tukehtua kun se 82v vetelee pyörällään tuolla kylillä. Kyllähän se asuu tuossa kilsan päässä, mutta kun ei Dubaissa tule ketään sukulaisia vastaan. Eihän siellä ees käyä kävelemällä kaupassa. Isomummo on kyllä hyväkuntoinen, mutta oli siltä kuulemma kielletty jo pyörälläajo sukulaisten toimesta ja avaimet piilotettu. No, kyllä kait se oman talonsa tuntee ja niin oli taas liikenteessä. Liikenteessä ne on muutkin sukulaiset. Vähän väliä on joku rattijuoppo ajellu Tervolassa tai jopa kaks rattijuoppoa törmänny toisiinsa Kemissä. Aina tulee mieleen, että oma setänän se siellä. Asuu Tervolan mettäperillä ja käy kylällä kilvettömällä autolla. Täytyyhän sitä alkoon päästä.

Norjalaisia sukulaisia (täti ja serkkujen lapset) näin myös 7 vuojen tauon jälkeen kun olivat käymässä. Niitä lapsia en oo kai koskaan nähny. Toinen tätiki on kait nyt saapunu Kemiin, joten niitäki tarttis kyllä tavata.

Teknistä apua oon saanu kans antaa. Ekaks "vähän" siivosin tätä tietokonetta. Poistelin tapani mukaan kaikkea turhaa ohjelmaa ja kappas vaan. Ei enää kuulunu äänet. Olin poistanu koko äänilaitteen, vaikken sellasta muistakaan. Aamulla kolmisen tuntia ja illalla jatkoin vielä pari tuntia ja konsultoin veljeä ja sain taas äänet palautettua. Tein tän saman virheen omalle kannettavalle tuossa männä talvena. No, kolmas kerta toden sanoo. Sitten piti korjata digiboxia. Se oli toimiva vehe vielä talvella, mutta mummo oli iskeny imurinsa sinne lähelle ja sen jälkeen se löytäny yhtään kanavaa. Pappaa syytettiin ku ei löytäny takuulappua eikä näin pystytty sitä viemään mihinkään korjaukseen. Tarkistin piuhat enkä saanu boxia kuntoon. Yks ilta oltiin kaupassa ja tuli sopivan hintanen boksi vastaan ja ostin sen. Samalla reissulla puotin ihan ohikulkemassa yhen ison lampun hyllystä ja se min tuhannen säpäleiksi. No se on toinen juttu. Mutta oltin siis sen boksin ja asensin sen paikalleen. Aattelin, että kokeilen kumminkin sitä rikkinäsitä boksia vielä toisen makkarin telkkuun ja kappas vaan. Sehän toimi! Piuhat oli siis vaan väärin, tietenki. No nyt on kaikissa kolmessa telkussa boksi ja talossahan asuu kaks ihmistä. Ompahan vieraillekki toimivat vehkeet.

Jopas taas...

...venyy kirjotusväli, mutta ei kai näitä muutenkaan kukaan ainakaan kesällä lue. Tosin kelit on sellaset, että konekin houkuttelee usein. Me kävästiin kesäturnee, joka alkoi sillon Liedon "eliittikisoista", eli ne skandaalikisat (kalliit räätälöidyt), joihin myös me osallistuttiin. Osa porukkaa vaan ei tienny, että siellähän oli myös 2 normihintaista starttia. Enempikin olis sinne sakkia mahtunut, kisapaikka hyvä, samoin palkinnot ja osallistujatkin sai kanttiinista hakea ihan samaan rahaan murkinaa. No, silti olen eri mieltä siitä, pitäskö tällasia kisoja järkätä. Ei mun mielestä. Yks nolla sieltä saatiin saaliiksi. Nollarata oli niin vaikea muistaa, että onneks Hippo on alkanu uskoon kontakteilla kunnolla ja pysähtyy, siinä annoin sen seistä sekä puomilla ja A:lla ja käytin aikaa seuraavan numeron ettimiseen. Housujaki piti taas nostella oikein urakalla.

Hosuthan on alkanu tippuun kun maha ja persus kasvaa. Puoliväliin edenny raskaus näkyy jo niin hyvin, että jopa 2 on uskaltanu kysyä mahollisesta lisääntymisestä. Kaplas oli eka joka uskalsi esittää kysymyksen: "ootko paksuna vai ootko muuten vaan nuin lihonu?". Rupesin nauraan vaikka olin etukäteen päättäny esittää vastakysymyksen: miten niin? No sen sain esittä seuraavana päivänä Åsalle ja pidin vielkä piinallisen monen sekunnin hiljaisuuen perään, jolloin toinen vastaa, että aattelin vaan. Päästin piinasta ja myönsin. Kylmät kelit vaan vaatii laittaan enempi vaatetta, eikä se monelle siks näy. Muuten vaan oon lihonu jonku 7-8 kiloa.

Liedosta suunnattiin Naantaliin Muumimaailmaan muutamaksi tunniksi. Meinasin kuolla sinne muumilandiaan, mutta onneks se kävi vaan lähellä... Sieltä 3 tunnin ajomatka vielä Kangasalle, jossa ei ollu hajuakaan majapaikan sijainnista ja akkuki loppu kännystä paikanpäällä. Onneks kello oli vasta viittä vaille yheksän illalla ja verkkovirtalaturi oli mukana. Kauppaan vaan kyseleen jelppiä. Mentiin ilahuttaan Kertun kummeja 3 yöksi. Oikeestikki melkein vain öiksi, koska agirotu-aikataulut piti huolta siitä, ettei muuten kyläillä ehtiny. Tuli koettua sekin, että rataesittelyn ja suorituksen välissä oli reilut 5 tuntia.

Itte kisat Ylöjärven puolella meni niin sanotusti täysin vituralleen. Kerran puomille vinosti ja sutimalla puolivälistä alas, kepeille kielto, pari rimaa, hypylle kielto... siinäpä sitä tämän kesän summaa. Kovaa mennään edelleen, mutta rutiini puuttu kokonaan, kummaltakin. Tai siis multa. Koira on alkanu jostain syystä uskomaan aika hyvin kontakteilla käskyt, tosin entisvanhan nopeisiin täydellisiin kontakteihin on matkaa. Tähtäys oman mahan ansiosta on ens vuojen sm:kisoihin. Itte agirotu-joukkuekisa meni meän suorituksesta huolimatta (15p) loistavasti, voitto tuli yli 50 joukkueen seasta.

Ylöjärveltä auto kohti Vantaata yöksi ja päiväjunalla Kemiin. Siinä välissä kävin imuroimassa yli tunnin autoa, koska eihän siinä ollu ees mitään koiraa kuskattu. Eihän? Puhas siitä tuli eikä ainakaan vielä ole perään soiteltu. Junamatka meni loistavasti, koska seura oli hyvää. Samassa lemmikkivaunussa oli meän kanssa yks kroatiapaimenkoira+omistajansa, joka oli ollu myös agirodussa, samoin Julkun perhe ja matkalta vielä kyytiin ex-maajoukkue-edustaja-puli-Xosmo, jonka omistaja oli ollu Ruotsissa maailmanvoittajanäyttelyssä. Laatuseuraa siis.

Mummolassa on ihmetyksen aiheita tuottanut neitille papan pupu, kissaemo kahen n. 5-viikkoisen pentunsa kanssa, pihan oravat, linnut ja siili sekä puutarha- ja sementtityöt. Siinä hommaa riittää, että kaikki saa ruokittua monta kertaa päivässä.

Itte olen käyny luokkakokouksessa, jonka kanssa meinas mennä hermot. 3 tyyppiä peru viimemetreillä, mutta eipä se meitä hiastanu. Oppia seuraavalle kerralle (5 vuojen päähän), sitovat ilmot ja rahat etukäteen. Kyllä siinä kummasti sittenkin pääsee töistä ajoissa lähtemään, luulisin. Mukavaa oli nähä koulukamuja 10 vuojen takaa, muutamat oli jo eronnu, useilla lapsia, yhtä pieniä ku meillä, se oli yllätys. 4 tuntia meni rupatellessa ihan hetkessä. Siitä jatkoille paikalliseen baariin pariksi tunniksi. Puoli kahelta oliki jo pakko päästä pitkäkseen ku mahaa kiristi. Rupes kakara potkimaan sen verran napakasti, että ymmärsin uniajan tulleen. Nyt tuli uniaika Kertulle, joka ei ole päikkyjä nukkunu koko kesänä paitti tänään. Kaks päivää on oltu vepe-kisoissa ja nyt se vetelee kohta kolmatta tuntia..

Nopeaa...

Tosi pikainen päivitys. Hengissä ollaan. Mökillä ollaan vietetty suurin osa ajasta. On käyty Varkauden sm-kisat, ei toki osallistuttu yksilökisaan, mutta perjantain iltakisa menin täysin putkeen, nolla ja oltiin kakkosia, lauantaina joukkuekisan meän osuus meni samoten, nollalla oltiin tokana kaikista medikoirista. Porvoossa on käyty 2 kisaa, ekassa 2 rimaa ja tokassa kielto kepeiltä. Hau-openeita on käyty ja siellä kontakteja reenattu, niissä riittää tekemistä. Oon ekaa kertaa ottanu kontaktit uusiksi kun lipeää sieltä ja toimii. Kunhan vaan sais oman päänsä pietettyä myös virallisissa, mutta kun tälle kilpailuvietilleen ei mitään voi. Eihän sitä voi virallissa kisoissa hylkyä ottaa... No vois sitä.

Tokoissakin ollaan startattu ekaa ja tokaa kertaa. Ekalla kerralla vettä tuli ku esterin peestä, Hipppo pysy ehkä yhen sekunnin maassa. Kaheksasta koirasta 2 kokonaista pysy paikallaan. Muut liikkeet ok ja pisteitä joku 145 ehkä. Toinen toko oli myös rankkasateessa ja ukkosessa, mutta sisällä hallissa. Peltikattoon jyrisi aivan helkutisti, mutta onneks loppu just ennen kisan alkua. En uskonu hetkeekään paikalla pysymistä, koska ei myöskään pysyny aamupäivän reeneissä. Ihme tapahtu ja saatiin kymppi siitä. Koskaan ei ole kisoissa oksettanu yhtä paljoa ku laskiessa niitä 120 sekunttia. Muutkin liikkeet meni hyvin ja tuloksena 184 pojoa ja luokkavoitto, kisaajia oli kai 13. Pohjoisen tokoja seuratessa 20 vuotta voin sanoa, että etelässä kaikki on toisin. Ei ole liikkeenohjaajia eikä tuomarit juuri kommentoi, latelee vaan pisteitä ilman kommentteja. Eräillä tuomareilla tahti on myös erittäin nopeaa...

Tänään tultiin ihka omalta mökiltä Vantaalle, huomenna mennään Turun suuntaan ja illaksi Kangasalle. Viikonloppu menee agirodussa tiiviisti ja sunnuntaina takas Vantaalle. Maanantaina pohjoiseen junalla, jolloin myös pääsee netin ääreen enempi.

Huomenna lähtee

Jostain syystä neiti on alkanu heräilee kukonlaulun aikaan, tänään jo 7.20. Se on siis meille tosi aikasten. Toisaalta se nukahti eilen illalla autoon ja Battutassa saatiin kierrellä tunteroinen ennenku silmät aukes, kello oli 7 illalla. Yö nukuttiinki kokonaan heräämättä. Viimeksi sitä on tapahtunut valehtelematta 2 viikkoa sitten.

No siis herättiin lähes keskiyöllä ja lähettiin kasin paikkeilla ajaan sinne cargo villageen. Vaikka kuinka vakuuttelin neitiä tosi tosi pitkästä ja tylsästä matkasta, se halus mukaan. 300 dirtsua homma kustansi (noin 53eur) ja saatiin sekä maastapoistumislupa että takasitulolupa. Hommat siis hoidossa. 2 tuntia siihen meni, vaikkei ollu yhtään ruuhkaa. Nämä välimatkat on tosi kamalat välillä, vaikkei sitä ajelessa tule mietittyä. Nyt on tullu kurvailtua tonne 20-30 kilsan päähän pikkusen liian usein, sattuneesta syystä.

Eilen alkoi taas kotiäitin kirous, brittien BB. Onneks pääsee nettipimentoon mökille. On muuten valittu sekalaista seuraa sinne heän taloon, löytyy sokeaa, albiinoa, Muhammedia ja thaimaalaista hierojaa...

Ja nyt muka pitäis alkaa pakata.

Pikkupäivityksiä

Ei muuten satu olemaan mikään narun juuttuminen se Saudien lipun korkeallaolo näin suruaikana. Aattelin vaan, että kun ei se naru voi juuttua kaikissa lähialueitten hotelleissa. Joku muu syy siinä täytyy olla. Jos joku tietää, voisi valaista tätäkin blogia.

Eilen käytiin outlet mallissa, hyvin hyvin kaukana. No, ehkä 50 kilsaa matkaa. Lastattiin autoon 3 aikuista, kolme lasta turvaistuimissa, yks vauva kaukalossa ja kahet rattaat. Harvoin tarttee nostaa niitä kahta takatakapenkkiä pystyä, mutta pitkästä aikaa oli tarvetta. Onneks kukaan ei ostanu mitään sohvaryhmää tai ruokapöytää, ei niitä kyllä siellä ees myyä. Jos joku vielä osais laskea ne tuolit takas piiloon, ni hyvä. Alla kuva taas tämän päivän lämmöistä. Kivvaa tulla Suomeen!

Tänään käytiin Hipon kanssa hakeen se loishäätö. Harvoin tarttee mistään valittaa, mutta tänään ajoin sinne takasi heti ku olin käyny kotona kääntymässä. Ihmettelin kun homma maksoi tuplat edellisiin vuosiin verrattuna. Sain sellasen 20 euron paperin, jossa on kaikki samat tiedot ku EU-passissa. Valitin, etten tätä halunnu enkä tilannu enkä tätä mihkään tartte. Toimistotäti vakuutti, että tätä on käytetty jo pari vuotta. Aikani väänsin kättä ja sanoin, että ok jos tämä on tätä maata varten, mutat ei ole ok, jos se on muka Suomea varten. Katotaan pitääkö mennä kesän jälkeen valittaan uusiksi.

Käytiin tänään akka- ja lapsiporukalla koruja hipelöimässä lähialueen kultaparatiisissa. Saman katon alla on varmaan sata helykauppaa ja että ne on halpoja. Alle puolet Suomen hinnoista, jos vaan jaksaa ja kehtaa tinkiä. Sormus olis luvassa, mutten taia raskia sitä ennen lomia ostaa, enkä kyllä ole sitä ees löytäny. Korvikset lähti tänään mukaan, pienet helmet ku olivat niin halvat.

Paan tähän loppuun vielä yhen kuvan liikennevaloissa seisseestä autosta, lähinnä sen takalasista. Tää on vielä pientä joihinki vielä enempi kiihkouskovaisiin tai muihin fanaatikkoihin, jotka haluaa autossaan mainostaa kaikkea maan ja taivaan väliltä. Luulis, että Suomessa poliisit aika nopeasti pysättäis tällaset. Joillain on koko takalasin peittävät kuvat hallitsijoista.

5 päivää vielä

Kylläpä käy aika väliin. Joka päivälle on tekemistä. Jopa niin paljon, ettei kerkiä aurinkoa ottaan. Pitää yrittää korjata tilanne viikonloppuna, jos vaikka ajettais taas vesipuistoon koko päiväksi. On kaikenlaista hommaa, muttei oikeesti mitään tärkeää. Tänään oli synttärikutsut pikkuväelle, huomenna mennään porukalla outlet malliin, sitten torstaina sormusshoppaileen, uimaan pitäs keritä, tuliaisia ostella jne. Tänään kyllä todettiin porukalla, että miksi ostaa ees niitä tuliaisia, eihän nykyään kukaan muukaan tuo mistään tuliaisia. Tänään myös tajusin, etten ole tehny Hipon maastaviennin vuoksi vielä mitään, muuta kuin ostanu sille lipun. Varasin siis heti siihen loishäätöön ajan torstaiaamulle 8.45. En kyllä tiiä, millä ilveellä siihen kerkiän. Nykyään meillä herätään 8-9.30, joten kello on pakko panna soimaan. Ennen sunnuntai-iltaa pitäs käyä kaupungin toisella laialla hakemassa se poistumislupa ja taas re-entrylupa.

Reenejä on oikein urakalla peruutettu ja viime viikolla lopetettiin kaikki yleiset agireenit kuumuuen takia. Alla oleva kuva on otettu vartin ajon jälkeen. Lauantaisin järkätään sellasia sosiaalistamiskävelyjä tuolla aavikolla ja sinne mekin viime viikolla suunnattiin. Eniten yllätyin Kertusta, joka käveli sellasta vauhtia, ettei oo ennen nähty. Ihan piti itekki pistää töpinäksi, että perässä pysyi. Varmaan sellasen reilun kilsan/vajaan kaks kilsaa yhteensä reippaili ja sitten tuli väsy. Lopun sata metriä oli jo ylivoimasta. Ilma on tuskasen kuumasta reenejä aatellen. Neljäkymmentä paukkuu mittarissa vielä myöhään illalla, juokse siinä sitten. Ekat kisat olis tasan viikon päästä, onneks keli on hyvällä säkällä ainaki 20 astetta kylmempi. Päästiin myös lenderien sm-joukkueeseen ankkurikoirakoksi, joten yks startti ekalle viikolle lisää.

Tänään synttärikemuilla hokasin, että miten viiellä kotiäitillä voi puhelimet piristä niin ahkerasti. Olis pitäny laskea niien puheluiden ja viestien määrä, mitä kolmen tunnin aikana tuli. No yks viesti/puhelu koski kuitenkin ihan asiaakin. Abu Dhabin sheikin veli kuoli eilen helikopterionnettomuuessa ja sekä Abu Dhabissa että Dubaissa alkoi välittömästi kolmen päivän suruaika. Mulla heti mielessä, että apua. Nyt on cargovillage kiinni, lennot ei lähe ja me ei päästä täältä pois. No ei sentään. Tämä olis ollu todennäköisempää, jos uhrina ois ollu joku pääsheikeistä. Nyt suruaika ei vaikuta virastojen eikä muidenkaan toimintoihin. Ainut, mitä oon huomannu on liput puolitangossa (lähihotellin tangoissa tosin Saudien lippu oli korkealla, liekö naru juuttunu kiinni) ja radioissa tulee vaan instrumentaalimusiikkia. Sheikkitietä tänään ajellessani hokasin myös siellä messukeskuksen tienoilla kyltit: "Al Maktoum wedding, car park A". En tiiä, olisko pitäny kurvata kattomaan.

Autoilu alkaa oleen iso ongelma tässä kaupungissa. Lähikaupan parkkialue tuli maksulliseksi kuukausi sitten. Kirosin sen alimpaan helvettiin, kunnes tajusin, että se on oikeesti pirun nerokasta. Eka tunti on ilmanen. Otat poletin siitä ekasta portista, käyt hoitaan ostokset ja toisella portilla annat poletin takas ja setä sanoo morjens! Tai tänk juu. Tänään luin lehestä, että Burjuman-ostarin (sisältä löytyy taviskauppojen lisäksi aimo annos haute couturea, sitä, mitä minä en tartte) parkkeeraaminen maksaa 3,5 euroa tunti, paitsi jos ostat jollain 17 eurolla, se on ilmanen. Se on jo ryöstöä. Jos meän perhe käy vaan ikkunaostoksilla ja syömässä, ei saaha tuota vähittäishintaa kulumaan. No, ei siellä muutenkaan oo ku kerta vuojessa-tahtia tullu käytyä.

Tietulleja on nyt kaupungissa kaks. Autoihin on laitettu sellaset lätkät, jotka ne tullipalkit tunnistaa ja tekstarilla tulee viesti, kun salik-summa on hälyyttävän pieni. Ajat huoltikselle lataamaan lisää rahaa ja asia on taas kunnossa. Ainut ongelma on vaan se, että jos pitää mennä esim. lentokentälle ja haluat ajaa tuosta vierestä menevää nopeaa tietä, se maksaa yhteensä 16 dhs mutka eli 2,8 euroa entisen ilmaisen sijaan. Jos sitä useemmin ajaa, saa olla kokoajan lisäämässä luottoa. Onneks sinne on myös muita teitä, mutta joskus olis vaan helpompi ajaa ja maksaa, kuten esim. tänään. Yhteen suuntaan jaksaa vielä kiertää. Nyt niitä tullipaikkoja tulee kaks lisää. Tämähän vaan aiheuttaa lisää tungosta tiettyihin paikkoihin kun meitä kiertäjiä kiusataan lisää.

Ens vuonna uhataan myös veroilla. Jos yhtään ymmärsin lehtijuttuja (saattaa mennä ihan pieleen) ainakin ruokiin lisätään 3%:n vero. Ei se onneks taloutta kaaja. Palkoista sitä ei kuulemma veroteta. Lisätään tähän ne ainaiset vuokrien korotukset ja muut lisäkulut, ei ihme, että ihmiset valittaa asioista ja uhkaavat muuttaa takasin kotimaahansa. Jostain kuulin myös, että osa tyypeistä haluais, että kaikkien pitäis osata puhua arabiaa, tai ei tule viisumia. Se olis kivaa. Kivaa on myö se, että Sinkkuelämää-elokuvaa ei kai sitten kielletäkään täällä, tosin ei oo vielä julkaistu, milloin se näytäntöön tulee. Leikattuna versiona tietenki.

Ai niin, pitäis viikonloppuna kävästä vielä Hard Rock Cafeessa viimistä kertaa. Se saattaa olla jo maan tasalla kun lomilta palataan. Ja taas huomaan, että kello on puoli yks. Herätyskello on siis pakko panna soimaan.

Vähiin käy,

ennenku loma alkaa! Ei jaksais oikein mitään tehä, kun riemu repeää alle kahen viikon päästä. Nyt on miehellekkin saatu liput samaan koneeseen meän kanssa. Tosin istumapaikat on varmaan miten sattuu. Previsiitillä oltiin samassa koneessa koko perhe, silloin ku neiti oli jotain 3kk vanha. Majapaikkaa kyseltiin ekalle viikolle Vantaalle ja miten sattuikaan sama homma ku viime vuonna, talonväki ittessään lähtee lomalle just silloin. Mennään siis sinne alkuviikoksi ja varmaan sitten Tampereen suuntaan iltakisoihin ja kavereille kylään. Ekana viikonloppuna saattaa olla kotiäitin vapaapäivät heti kyseessä, jos vaan saahaan tarpeelliset tavarat hankittua mökille ja isi jäis lapsen kanssa sinne. Mutta turha nuolasta vielä ennenku tipahtaa.

Eilen illalla hokasin, että agirotuun loppuu se halvin ilmoittautuminen. Onneks nykyään lähes joka paikkaan saa netin kautta ilmot hoiettua, joten asia kunnossa. Jos nyt osaan laskea ja muistan kaiken, oon tällä hetkellä ilmot hoitanu kahteen tottelevaisuuskokeeseen ja kymmeneen agistarttiin plus sm-joukkueeseen plus agirotujoukkueeseen. Viime vuonna tais olla vielä isommat lukemat. Juhannuksen lupasin olla kisaamatta, kunhan pääsen tuonen Tampereen iltakisoihin. Mies kun lähtee jussin jälkeen heinäkuuksi takas tienaamaan, alkaa kokopäivätoiminen suhaaminen eestaas ja reenaaminen. Tietty siihen väliin mahtuu särkänniemeä, puuhamaata, korkeasaarta ja muumimaailmaa, mökkeilyä unohtamatta.

Kävin äsken kattelemassa agi.fi sm-nollatilastoja ekaa kertaa ja yllätyin kun meillä oliki 4 sm-nollaa, tosin ei niillä mitään tee, ku niitä pitäs olla melkein tuplat. No kummiski kattelin niitä kärkipään koiria, että keskimääräisesti puolet starteista on johtanu nollaan. Hain meän tiedot ja kyllä hävetti. 14 starttia, joista 4 nollaa ;( Että me ollaan niiiin huonoja. Sitä ku menee tukka putkella, ni ei ihan sitte viime vuonna ainakaan rimat pysyny paikoillaan. Ihme, jos tänä vuonna olis eri tilanne. Oli siellä onneks niitäki, joilla tyyliin 20 starttia ja yks säälinolla.

Eilen oltiin Suomi-koulun kevätjuhlassa. Kerttukin sai ekan toikkarin, osallistumisesta. Kovasti on ollut harmissaan kun muskari on nyt loppu, onneks muistoiksi jäi paljon lauluja, joita hoilotetaan jopa yksin nukkumaan mennessä. Ens vuonnahan neiti meneekin sinne isompien ryhmään, jonne äitin ei enää mene. Sitäpä ootellessa...

Täällä lämpötilat ja kosteus nousee tasasta tahtia. Tai ei oikeestaan tasaista vaan ehkä viien asteen pykälissä. Vasta oli taas ihan kohtuullista, mutta eilen ja tänään... huh huh. Silti paljon on porukkaa kipeänä. Kellä on kuumetta, kellä nuhaa ja kellä jopa jotain kurkkutulehuksia. Meillä nokka vuotaa säännöllisen epäsäännöllisesti, toivotaan että lähtöpäivänä ollaan kunnossa.

Tässä muutamana päivänä oon leikkiny insinööriä, tosin näitä asioita ei ole kyllä koulussa opetettu. Koulussa keskityttiin koodien vääntöön ja siihen, miten kännyt toimii. Eilen avasin miehen vessan (meillä omat veskit) lavuaarin viemärin. Se on vain ehkä pari viikkoa ollu ihan tukossa. Ei jaksanu pyytää korjausmiestä mitään meän hiuksia sieltä ulos vetään. Yleensähän ne putket saa helposti auki, mutta niitten tiukkaan kiinnilaittaminen on se olennainen ongelma. Nyt sekin sujui ja kotiäiti tuli hyvälle mielelle. Toinen "iso projekti" on ollu matkarattaitten peseminen. Tähän asti oon pessy vaan ne yhellä käellä irrotettavat kankaat. Nyt tässä yhtenä päivänä sain jonku kohtauksen ja irrotin noin 20 ruuvia, jolloin kaikki kankaat lähti pesuun. Sen verran järkeä oli, että samantien laitoin ne ruuvit paikoilleen. Nyt jos joku vielä jaksais ne kankaat laittaa paikoilleen.

BB fanina kerrottakoon, että eilen Aussien big brotheriin saivat pienen pienen kultaisen noutajan pennun, jolle opettavat mm. agilityä. Siinä vois mennä eräältäkin kouluttajalta muusin väärään kurkkuun ku näkis, miten sitä ehkä 12 viikkosta pentua viiään minikeinuun. Pääsee rävähtään aika kovasti. Mulla menee takuuvarmasti uuet potut heti Suomessa väärään kurkkuun kun jää netistä pitkälle tauolla. Ellei sitten ihme ole tapahtunut ja mökkialue saatu 3G-kartalle talven aikana.

Dubain ja Sharjahin rajalla oli joku nähny pahaa pahaa katottavaa. Kaks naista (libanonilainen ja bulgarialainen) oli kähmineet, pussailleet ja kierineet hiekassa toistensa kanssa. Siis kamalaa! Oli tietty poliisille soitettu ja nyt neitokaiset on kuukauen linnassa, jonka jälkeen ne karkoitetaan maasta. Mitähän muuta täällä? Delfinaario on avattu. Brittieläinaktivistiryhmä on jo tuominnu koko homman, kertomalla, ettei ne eläinparat suinkaan ole mitään toisen polven delfinaarioelukoita, ikään kuin se olis jotenki parempaa kohtelua. Mutta anyway, sanovat niien olevan ihan luonnosta pyydystettyjä ja koulutettuja elukoita. No ihan sama, meän perhe luultavasti ei tue minkään sortin delfinaariota. Tuo korkeasaariki on siinä rajalla, mutta viime vuojen kokemuksen perusteella ok.

Alkais olla lounasaika oikeestaan jo ohi. Hirveesti tekis mieli kiinalaisen Pandaravintolan chicken comboa, mutta ei sitä tähän hätään saa. Sitä paitti oon syöny sen nyt tällä viikolla (3. päivä menossa) jo kaks kertaa. Voikohan siitä saaha yliannostusta. Pitää silti vielä monta kertaa käyä Pandassa vierailulla, että saa tarpeekseen ennen kesää. Annos maksaa 3,5 euroa, joten hinnat on ihan erit kotimaan kanssa. Mutta onneks Suomessa saa kunnon kebabit ja pitsat. Ja maksalaatikot, hikipitsat, makkarat, mansikat ja kaikki muut. Miten niin ruoka aina mielessä? En ees kehtaa sanoa, montako ruisleipää söin eilen siellä kevätjuhlassa.

PS. Niinhan ne viisut meni aivan perseelleen. Köyhät maat anto toisilleen pojoja. Jostain syystä silti Norja sai pisteitä yli tarpeen. Ruotsin laulaja oli kyllä meikattu ihan kotkan näköseksi. Venäjän biisin takaa paljastu tuottaja-Timbaland, eipä ihme, että pärjäs. Ei se silti paras kappale ollu missään nimessä. Ainoastaan sen sokean laulajan kappale jäi soimaan päähän. Aika erikoinen esitys heillä silti oli. Eka se sokea laulajaparka yritettiin savulla saaha kai itkemään ja sitte vielä jotain tuulta vai mitä se oli.

Pikkusen vaan pieleen

Meillä on ollut projekti nimeltä: "neiti yksin nukkumaan". Aina kun ite kirjojen luvun jälkeen jää yksin makkariin ja nukahtaa ilman apuja (seuraa) saa aamulla tarran. Kymmenestä tarrasta pääsee lelukauppaan. Fiksu äiti on tuplannu tarramäärän entisen viien tarran sijaan. Ennen ei siis tarttenu ku 5 kertaa tehä joku asia, että pääsi paratiisiin. Päikyistä ei kymmenen tarran joukkoon tainnu tulla yhtään tai ehkä yksi, koska neiti vaikuttaa tällä hetkellä siltä, ettei niitä enää tartte. No eilen sitten aamulla se kymmenes napsahti jääkaapin oveen Pikku-Myyn päälle, joten iltapäivällä ostarille. Oon siellä Time Square mallilla käyny ehkä viis kertaa aiemmin ja tiiän, ettei se kaukana ole. Silti meni yks kymmenen kilsaa, ennenkuin tajusin, että ohihan tässä ollaan menty. Neiti onneks oli jo alkumatkasta nukahtanu. Ettei muka tartte päikkyjä? No uukkari siellä mukavan sheikkitien päässä ja takasi. Sama homma tapahtu taas, olis pitäny tajuta kääntyä tietystä liittymästä, muttei siinä risteyksen kohalla ollu mitään ostarin mainosta. Se oli vasta kun ei enää päässy kääntyyn, fiksua! No moen kohalle taas kääntymään ja sillan alta ja uukkaria peräperään. Lopulta se ostarin liittymä oli se aivan eka. Siinä meni reilu tunti koko matkassa, jonka oikeesti ajaa vartissa. No lelut saatiin ja paljon muuta (tarpeellista).

Jääkiekot tuli katottua livenä netin kautta. Eilen vasta hokasin, että ne euroviisutkin tulee. Vaikka joka päivä käy iltislehtiä lukemassa netissä, ei ollu hajuakaan, että ne tosiaan nyt jo tulee. Vanhana viisufanina olin onnellinen kun meiltä löytyikin epäilysten jälkeen edelleen ystävämme Tv Romanian, joka näyttää kisat suorana. Oikeesti se Suomen esitys oli tosi hyvä, varsinkin laulajan äänihän on mahtava. Venäjän mestariluistelija ei mielestäni mitenkään liittyny kappaleeseen, eikä se viiksivallun paidan auki repiminen mitenkään nostanu niitteen pisteitä. San Marinosta tykkäsin, tosin en muista pääsikö ne jatkoon. Tänään kävin todellisen viisufanin luona, joka kyllä tiesi jo voittajan. Oon hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Voittaja tulee olemaan Ruotsi. Aivan sairaan hyä kipale. Tää toinen fani soitti kappaletta koneeltaan ja se oli siellä monena erilaisena versiona. Fanin mies sattuu olemaan ruotsalainen, joten ehkä siinäkin syy. Onhan siellä kyllä monta muutakin hyvää kappaletta. Täytyy vaan toivoa, ettei se sama vanha kaava toistu, että nämä itäisen euroopan maat vaan antaa ne täydet pojot naapureilleen.

Mitäpä tässä muuta? Liput polttaa takataskussa, eikä normaalielämästä ole hajuakaan. Toisaalta, voiko täällä olla sellasta? Ruokaa en oo perheelle tehny moneen päivään, noutoruualla mennään. Onneks mies syö töissä..

No niin.

Lauantaipäivän kierros tehty ja asioita tuli hoidettua. Eka tunti meni KLM:n toimistossa, josta tuliaisina liput 9.6 yökoneeseen mulle, neitille ja Hipolle. Eka kerta kun saatiin nyt jo koirallekki lippu. Paluuliput otettiin 1.9 joten lähes 3 kkk Suomessa!!! Jos ei siinä ole tarpeeksi ni en tiiä, mitä tarpeeksi tarkoittaa. Aattelin nyt olla reilusti kotimaassa ja skipata kokonaan sen tutun hiihtolomareissun. Eli seuraavan kerran tän kesän jälkeen sitten varmaan vasta ens kesänä.

Sanoisin, että tuli ostettua kalliimmat liput ikinä, mutta eipä paljoa ollut vaihtoehtoja. Finnair ei lennä ollenkaan, Aeroflotin kanssa olen sanonut sopimuksen irti, sillä en ainakaan koiran ja lapsen kanssa lennä ikinä, Lufthansa oli vielä kalliimpi, Air France vaatii ranskankieliset dokumentit koiralle, Emirates ei lennä Helsinkiin asti ja Austrian ei ota koiria Wienistä Helsinkiin asti. Siinä sitten valittet. Piti saaha lennot samalla yhtiöllä alusta loppuun asti.

Volvolle seuraavaksi. Autohan laitettiin laivakuntoon, muttei sitä pantu laivaan. Ikkunoihin laitatettiin tinttaukset, jotka ei nyt ihan ole sitä, mitä haluttiin. Takaikkunassa on kahta eri sävyä, alhaalla vaaleampaa ja ylhäällä tummempaa. En tiiä, onko ne niin tyhmiä, että kuvittelee, ettei me huomata vai loppuiko paperi kesken vai mitä, mutta valitukset tehtiin. Paska homma vaan, että taas joutuu ajeleen toiselle puolelle kaupunkia niitä korjauttaan. Volvohan teetti ne V-Koolilla, joten niien vika.

Joku kommentoi vanhaa kirjoitusta siitä, etten tykkää mersuista, koska mun mielestä tietyn tyyppiset ihmiset ajaa mersulla, enkä halua olla sellanen. Onhan niitä hienojakin mersuja olemassa eikä kaikki mersutyypit ole sellasia pröystäileviä ihramahoja ja vielä viinaan meneviä, mutta jotenkin lapsuudesta on jääny sellanen kuva, että ne on. Ehkä se mun Volvorakkaus johtuu siitäki, että omilla sekä miehen vanhemmilla on volvot. Se vaan on kiva auto. Mutta jos ilmaiseksi annettais, voisin ottaa sellasen B-sarjan mersunki. Volvon C30:stä voisin maksaaki. Jos siis olis rahaa. Niin, toisethan tykkää mokkakikkelistäki ja toiset ei.

No autokaupasta sitten ystäväämme Ikeaan katteleen mökkikalusteita. Ei siitä ihan hullua hurskaammaksi tullut, mutta suunnitteluhan se mukavinta on. Vuodesohva löydettiin, ostetaan se sitten Suomen päästä. Paljoa muuta sinne ei mahukaan, jotain pientä vaan. Ikean maittavan ravintolan kautta Dajm-pussi käessä kotiinpäin.

Ihan huippu muuten tuo Huvila ja huussi-sarja, joka löytyy nelosen netti tv:stä. 6 jaksoa meni yhessä hujauksessa ja monta hyvää vinkkiä. Ihan huussin rakentamisesta ja sen sisustuksesta lähtien.

Eilen päästiin miehen kanssa kaksistaan elokuviin. Itseasiassa ei olla käyty yhessä elokuvissa sitten syyskuun 2005 kun neiti synty. Kerran ollaan syömässä käyty ilman kakaraa. Elokuvakin oli tosi hyvä, What happens in Vegas. Kertulla oli Tilli äitinsä kanssa kamuna täällä meillä, eikä tietenkään ollu mitään ongelmia. Ei ees hätävarakarkkeja tai sipsejä tarvittu. Tähän vois vaikka tottua.

Asiasta puuhun, jenkkilän idolsit vetelee viimeisiään. Ens viikolla on finaali ja mulle on itseasiassa aivan sama kumpi voittaa. Kummatkin on ihan loistavia ja kumpikin tulee tekemään kunnon uran. Ehkä vanhempi silti vois voittaa, mutta uskon kyllä nuoremman vetävän pitemmän korren.

Mutta tässä neljän kympin helteessä (illalla laskee jo kyllä alle kolmen kympin) hypistelen lentolippuja ja lasken päiviä. Kertullahan on tietty kunnon nuha, kuten kesään kuuluu. Illalla taas reenaamaan Hipon kanssa. Viimeksi oli ihan tappavaa neljässä kympissä juosta upottavalla hiekalla, ihan ku rannalla reenais. Yks rata ja oli ihan jalat maitohapoilla. Moiti siinä sitten koiraa rimojen tiputtelusta. Tänään onneks mennään jo nurmelle.

Ohjeet Suomen jääkiekkopelin katsomiseen netistä

Kopsasin tän vaan suoraan itte kirjoittamastani sähköpostiviestistä. Aattelin, että jos joku muukin ulkomailla asuva haluaa katella jääkiekkoa:

Hei, kaikille, jotka haluavat katsoa illan pelin koneeltaan tai yhistettynä telkkuun, tässä ohjeita ilmaiseen keinoon. Itte olen kattonu muutaman viime pelin menestyksekkäästi, jopa ilman tökkimistä. Tänäänhän peli tulee kuulemma vielä ihmisten aikaan, joskus ysin aikaan illalla. Eka pitää ladata TVU Player netistä. Itte latasin oman versioni muutama päivä sitten, enkä muista osoitetta mutta tässä yksi esim. http://finnish.toggle.com/lv/group/view/kl40169/TVUPlayer.htm toivottavasti se lataus toimii... Ottakaa se uusin versio. Jos ei tuo toimi, niin sitten vaan googleen ettimään muuta versiota.

Ekan pelin katoin suoraan siitä TVU playerin kanavalistasta vasemmalta valitsemalla oikean kanavan, joka oli joku NV4-jotain (kanavanumero oli jotain 60 000, ei kannata huolestua, ei siellä ihan niin montaa kanavaa ole olemassa). Viime pelin aikaan sitä kanavaa ei enää löytynyt, joten piti ottaa toiset keinot. Tuossa TVU playerissä on myös chattipalsta, josta voi kysyä ihan suomeksi neuvoa, siellä on paljon suomalaisia linjoilla ja antavat myös neuvoja. Ai niin, jotta siihen chattipalstalle voi kirjoittaa, piti eka rekisteröityä käyttäjäksi, mutta se oli ihan iisi biisi. Tämä player on ihan simppeli käyttää. Lataa se jo nyt valmiiksi ja kokeile toimivuus etukäteen.

Koska se kanava oli siis häipynyt viimeksi, piti mennä sivulle: http://www.myp2p.eu/broadcast.php?matchid=12462&part=sports Siellä on nyt näkyvillä Venäjä-Suomi-pelin tiedot, muttei vielä mitään linkkiä, mistä voisi paineskella. Linkit tulee myöhemmin illalla näkyviin, niin siellä ainaki luvataan. Sitten kun sieltä niitä linkkejä löytyy, niin painatte esim. sitä tanskalaista linkkiä, missä lukee TVU player (siis myöhemmin illalla toivottavasti). Silloin se kuva alkaa pyörimään suoraan siellä äskettäin lataamassasi TVU playerissä. Viimeksi oli myös jenkkiläisiä versioita, muttei ne toiminu.

Ratkaisin asian niin, että pistin pelin pyörimään ja samalla www.yle.fi/areena ja sieltä liveradioista Radio Suomi päälle. Ongelma on vaan sellaiset 30 sekunttia. Kuva tulee sen verran myöhässä, tietääpä ainakin, milloin maali tulee etukäteen... Lykkyä pyttyyn!

Tunnustuksia

Luin taas pitkästä aikaa tunnustusten luolaa. Aika vähäjärkisiä tunnustuksia on ihmisillä. Kuka on rakastanut kaveriinsa ja kuka tekee jotain muuta. Pakko tunnustaa, että tänään syyllistyin varkauteen, enkä ees käyny korjaamassa vahinkoa. Rahatilanne nyt on vaan niin huono, että ei ole varaa ostaa pattereita, siis niitä sormipattereita. No ei vaiskaan. Lastasin ostoskärryihin tavaraa. Matto-osastolla kärryyn nostettiin iso matto, joka vei lähes kaiken tilan sekä näkyvyyden joka suuntaan. Kassalla nostelin ostokset hihnalle ja Kerttu seisoskeli kaikkien ohjeitten vastaisesti (inhoan inkkari-arabiperheitä, jotka antavat lastensa seistä kärryissä ja nyt teen sitä ite) siellä ostosten lomassa. Se ei mahtunut siihen istuinosaan sen maton takia. Hokasin sitten kaupasta ulos tullessa, että ne patterithan oli siellä neitin jalkojen alla. Tähän asti oon aina menny palauttaan ostokset ja maksamaan vahingot. Nyt kuittasin maksun toteamalla, kuinka monta kertaa Carrefourikin on veloittanu väärän summan jostain tavarasta, yläkanttiin siis. Tosi monta kertaa.

Tunnustan myös, että eilen katoin ekaa kertaa kiekkopelejä netistä, kiitos Millalle neuvoista (ei koira-Millalle, no tavallaan kummatkin tuntemani Millat on koiraihmisiä), joilla sain pelin näkyviin. Tunnustus kyllä koskee sitä, että kahen paskan erän jälkeen tuli tuttu tunne, että ihan vaan vähäksi aikaa lepuutan silmiä nojatuolissa. Heräsin pelin loputtua ja piti iltiksestä kaivaa tulos. Kyllä harmitti. Ei tulos vaan se, että missasin kuulemma parasta peliä ikinä.

Tunnustan myös olevani taas kerran koukussa ystävääni isoveljeen, Australian Big brotheriin. Asukkaat ei kyllä ole aikaisemman kauden kaltaisia kiinnostavia tyyppejä, mutta brittien kautta ootellessa tämäkin menee.

Välihuomautuksena jenkkien tutkimustulos jonka mukaan väkivaltaisten tietsikkapelien pelaaminen ei lisää väkivaltaista käyttäytymistä. Väkivaltapelejä pelaavat nuoret ovat jo valmiiksi väkivaltaisia. Sen tyyppiset ihmiset siis pelaavat vaan enempi sen tyyppisiä pelejä. Mistähän tämäki tuli mieleen. Ite en myönnä pelaavani sudokua ja mahjongia väkivaltaisempia pelejä.

Ilmoitin eilen Pärnuun agilitykisoihin. Kahta starttia, näyttelyä ja maisemamatkailua ootan reissulta. Oikeesti olen käyny vuonna 1996 Tallinnaa kauempana Viron puolella.

Mukavaa kun saa ihmisten päät pyörälle meänkin perheen tulevaisuudesta. Joku kertoo toiselle, että nyt ne muuttaa pois. Toinen kertoo, että ei kun sää olet jutussa jo pykälän jälessä, ei ne mihkään muuta. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa kesäloman alkukin on vielä auki. Miehenhän ei pitäny kuitenkaan tulla kesäkuussa Suomeen, mutta nyt se kai tulee sittenkin. Yritän sitä houkutella, jos on kerta mahista. Mikään ei ole vielä varmaa, ennenku ollaan kentällä oikeassa maassa.

Millä muuten saa 2,5 vuotiaan nukkumaan? Jotenki tuntuu, että olen kysyny tähän ongelmaan vastausta jo ennenki. Puolentoista tunnin nukuttamisen jälkeen se nukkuu tunnin päikyt (tai 30 minsaa) ja illalla sama rumba. Aamulla herätään ysin jälkeen, jolloin päikkyjä on turha oottaa ennen kolmea, jolloin ilta menee taas vaan myöhemmäksi ja oravanpyörä pyörii.. Kiristys ja lahjonta on nyt käytössä.

Ja nyt tunnustan, että käyn hakeen jääkaapista eilen tekemääni suklaakakkua.

Ai niin ja vielä yks tutkimus, joka osoittaa, että parhaan kaverin lihominen lisää omaa lihomisriskiä jotain 60%, mutta puolison lihominen vaan 40%.

Kertun kanssa on nyt käyty monta kuukautta Suomi-koulun muskarissa. Melkein puolet kerroista se istuu naama näkkärillä eikä avaa suuta eikä taputa käsiään. Silti se joskus vahingossa kotona paljastaa osaavansa vaikka kuinka monen laulujen sanat. Jopa 5 pientä ankaa- laulu menee lähes kokonaan. Sävelkorvasta ei ole ihan vielä taikaa ;)

Yleisön pyynnöstä eka kuva tässä jutussa on vaihettu. Oli kuulemma niin kamala edustuskuva... No, sori muut, jotka nyt on siinä aloituskuvassa ;)

Uuet tuulet puhaltaa... taas

Auton huolto kesti lähes viikon. Sinä aikana päätettiin, ettei sitä panna mihkään laivaan. Ei me mihkään Suomeen muuteta tai minnekään muualle. Emme siis kuulu siihen yli kymmeneen Suomiperheeseen, jotka tavaransa täällä pakkaa. Palataan tänne kesän jälkeen ja ollaan vaikka 3 vuotta jos tarttee. Siis jos ei muuta paikkaa myöhemmin löydy. Tuskin taloudellisesti parempaa paikkaa on. Jos kivempi paikka löytyy, kattellaan sitä sitten loppuvuonna. No, ei kai tänne sentään 3:ksi vuojeksi jäähä... Kyllähän tässä jo asunnon ostokin täältä mainittiin.

Joten elokuun lopussa tänne takasi ja alkuperäinen suunnitelma äitin rentouttavasta Helsingin agi mm-reissusta pätee yhä. Itseasiassa sain tänään jopa matkaseuraa Suomen reissulle. Slovakkikoiraharrastaja lähtee mukaan. Mainitsi jo aikaisemmin, että häntä kiinnostais lähteä kanssa kattomaan kisoja. Tänään pyysi varaamaan liput tapahtumaan. Martina on oikeasti tosi mukava ja järkevä tyyppi, jonka kanssa lähtee matkaan mielellään.

Kuten alakuvasta näkyy, on puomikin jo rakennettu. Menin tohon naapuritontille yks päivä ja vähän raahailin betonipalkkeja ja lankkuja ja kyllä tuo joltain näyttää. En jaksanu enempää nuita palkkeja nostella. Itseasiassa jos oisin enemmän niitä ottanu, nuo raksaseinää vasten olevat puut ei olis enää ollu niin hyvin pystyssä... Samalla kertaa tein myös keinua. Löysin sellasen tynnyrin (ei kuvassaoleva) ja siihen vaan lankkua päälle. Ihan se keinusta menee. Ei hääviä, mutta kuten oon todennu ennenkin, monta sataa prosenttia parempi tilanne tänä kesänä ku ennen.

Mm-reissun jälkeen loppuvuosi kuluu varmasti nopeasti, varsinkin joulun aika. Alkuvuosi tulee kulumaan sitäkin nopeammin. Sittenhän on jo taas kesä kohta ja vuosi menny. Ei se nyt niin kamalaa voi olla. Jospa se toinen auto vihdoin saatais hommattua. Ja ne omatki sukulaiset tänne.

Niin ja se miehen kesäkuun Suomen lomaki peruuntu. Tullaan sitten ihan vaan akkaporukalla. Kotimaan auto-ongelma on nyt pahin ikinä. Jos auton vuokraa, se kustantaa yli tuhannen euroa kuussa, joten se ei ole ratkaisu ainakaan koko kesäksi. Jos jonkun kivan kesäkoslan hommais. Vois ajaa sen sitten loman lopuksi vaikka seinään. Lentokentän seinään. Tämä autoton kesä tietty rajaa aika vähiin nämä kesäsuunnitelmat, joten kamut hei, mut/meät saa aina ottaa kyytiin joka puolelle Suomea. Eikä me viedä ku koko takapenkki. Ai niin, Milla eihän sulla oo sellasta ;)

Luokkakokous edistyy hyvin, Tänään sain paikankin varattua. Kyselin ainaki viittä eri paikkaa ja se kuues onnisti. Saunallinen kiva paikka. Kaikki luokkalaisetki on jo saatu kiinni, viimeinen Norjasta.

Kepa on kuumeessa. Käytiin toissapäivänä altaalla useampi tunti ja neiti oli lähes kokoajan veessä. Ei auta, vaikka lämpötilat on noin neljänkympin luokkaa, vesi on kylmää. Kuume nousi eilen jo 39:ään asti. Onneks ei oo nuhaa eikä muuta.

Jääkiekot siellä menee ihan ittestään. En oo ainakaan vielä löytäny mitään netti tv:tä, mistä pelejä näkis. Pitää kai laittaa ihan tällä minuutilla ylen joku nettiradio päälle ja kuunnella. Huomenna voi sitten kattoa tv-kaistasta jälkikäteen pelin. Tosin meän nettiyhteys on luokkaa matoposti, joten kuva tökkii pahemman kerran, mutta jos aamulla laittaa pelin lataukseen, illalla voi jo saaha ekan erän ilman stoppausta ;)

Kuten kuvista voi päätellä, olen saanut perinnön. Mies sai uuen luurin ja minä sen vanhan.