Yritys hyvä kymmenen

Tämä osa tekstistä on kirjoitettu oikeasti eilen, mutta koska nettikahvilan netti oli rikki ja kerkesin jo tilata kaakaon, kirjoitin silti.
Viikonloppu meni taas vilauksessa. Meän perhettä ei ainakaan voi syyttää yrityksen puutteesta. Yritettiin nimittäin mennä 2 kertaa venemessuille lauantaina. Eka mentiin aamupäivällä joskus yhentoista aikaan ja se aukes vasta kolmelta. Mentiin sitten marinaan kahville. Kerttua yritettiin laittaa yli kaks tuntia nukkumaan päivällä, kunnes se keksi kivan leikin. Taittoi patjansa, istui taitoksen päällä ja rummutti jaloillaan sängynpohjaa. Ruokaki valmistu siinä välillä ja otin Kepan sängystä ja käytiin syömässä ja taas jatkettiin yrittämistä. Vihdoin se uni tuli, mutta tuli samalla kyllä enkat, sellaset 3 tuntia meni neitin nukahtamiseen.
Illalla yritettiin taas venemessuille. Joka tie oli niin tukossa, että ei mitään järkeä. Kaikki muutkin hokas viimeisenä päivänä saman asian. Olis pitäny mennä taksilla. Auton olis voinu viiä kauempana oleville parkkiksille ja mennä shuttle bussilla tapahtumapaikalle, muttei meän lasta kuulemma viiä shuttle bussiin. Sanoi isi. Kun ei niistä kuskeista tiiä, miten ne ajaa.
Olin kattonu Emirates today-lehestä, että arabian rancheilla on esteratsastuskisat 8-11 pm. Lähettiin siis sitä kohti. Kun sinne asti päästiin paikka oli ihan autio. Esteet kyllä löyty, koska ne oli niin hienosti valaistulla kentällä, mutta ketään muita ei ollu mailla halmeilla. Kysyttiin porttivahilta, että onko täällä tänään jotain? Voi madam, ne loppu jo viieltä.
Onneks siinä välissä hokattiin (tai siis kummi ja mummo ja mummon sisko) hokas, että nyt on Kertun nimipäivä. Auton nokka kurvattiin greensin ostarin jäätelöbariin. Se sentään oli auki ja isot annokset vetästiin kupoliin. Kerttu sai oman annoksensa, mutta se ei ole vielä äitinsä jäätelönsyontitaitoja perinyt (tahti on vähintään puoli litraa tunnissa) joten isin piti vähän auttaa.
Kotona tarkistin lehestä ja minä olin oikeassa, lehti väärässä. Pitäs tehä valitus, mutta eipä ole tapana.
Eilen illalla taas harrastin kotoista oloa kuuntelemalla vaalituloksia telkusta ylen radiokanavalta. Luksusta sanoisin. Oma ehokas pääsi läpi, tosin se ei ollu yllätys, toisin kuin Juha Mieto ja Marko Asel. Onhan siellä toki varmaan muitakin heppoisin perustein ja kyllä kai nekin jotain osaa kansaa edustaa.
Isi sitten lähti vuojen ekalle työreissulle. Sanoin sille, ettei ollenkaan olis pahitteeksi jos se kävis useammin jossain. Saatais olla enempi "akkaporukalla". Siis minä, Kepa ja Hippo. Eihän sitä tiiä, vaikka bileet pietettäis. Soitti jo päässeesä perille Budabestiin ja ekana oli suunnitelmissa takin osto, oli kuulemma pirun kylymää.
Oon yrittäny opettaa Kepalle dvd:n kattelua, mutta ei se opi. Tomi traktori lainattiin Aapolta ja Ellalta ja minä osaan itte kyllä ne kaikki jaksot jo ulkoa, ne on oikeasti hyviä, mutta miten tuon tytön sais oppimaan hyvän päälle. Ite ollaan vahattu Kepa päikkäreitten aikaan elokuvia ihan tarpeeksi. Kävi dvd-myyjä ekaa kertaa meillä pimpottamassa, mietittiinki jo, että kauanko menee, että löytävät tiensä kerrostaloihin. Ostettiin 16 elokuvaa, maksettiin niistä jotain 150dhs, eli noin 2 euroa kappale. Ihan laillisia kopioitten kopioita... Ainaki Blood diamond toimi kohtuullisesti. Oli muuten ihan tautisen hyvä elokuva, ellei paras ikinä näkemäni, vaikkakin hillittömän raaka. Uskaltaakohan sitä koskaan enää ostaa timantteja? Ihan niinku niitä olis joskus ostellu.
Tänään oltiin aamulla puistossa suomilasten kanssa ja päikkyjen jälkeen suunnistin teollisuusalueelle antiikki museoon, joka on sellanen kaiken tavaran kauppa. En oo siellä koskaan käyny, mutta mulla oli niien käyntikortti mukana, jossa oli kartta. Yritin löytää perille sellasen tunnin verran. Arvata saattaa, löysinkö sinne ikinä. Tästä suivaantuneena kurvasin yhen ostarin pihaan, jonne kerran yritin Mikkoa saaha parkkeeraamaan, muttei se suostunu. Näytti kuulemma vaaralliselta paikalta. Nyt menin sinne Kepan kanssa. Muita naisia ei asiakkaana näkyny. Vaikka se oli ihan syrjässä se ostari, hinnoissa se ei näkyny. Ostin sellasen prinsessamekon Kepalle ja jotain muuta pientä. Pikkusen alko hiostaan kun raksamiehet kyyläs ja sen tunsi. Kyylää ne kyllä meillä kotipihallaki ja se oikein oksettaa, mutta pakko siellä on kävellä.
Josta päästiinki sujuvasti meän talon valmistumiseen, siis sen talon, jossa on asuttu jo kai kuukausi. Pihalle on nyt laitettu autokatokset ja kuntosalin lattia on päällystetty laminaatilla. Laitteet puuttuu sieltä sekä leikkihuoneesta. Uima-altaissa on vettä, joak on likaista ja pohjat on täynnä hiekkaa. Saunomaan ei vielä pääse. Yks päivä ne sentään kävi kyselemässä, että onko lapsia ja minkäikäisiä. Olis pitäny valehella ja reippaasti, mutten tajunnu.
Ja tästä päästiin sujuvasti siihen, että ollaan saatu mökille rakennuslupa. 25 neliötä sanamökki. Tosi tilava, mutta enempää ei saa rakentaa. Luultavasti saatais kesäksi pystyyn.

Tämä osa oikeasti on siis tätä päivää, tiistait. Ollaan vietetty kansainvälistä päivää. Aamulla soitin entiselle naapurille, slovakkinainen, jolla pakistanilaismies ja sovittiin rannalle menosta. Siellä oltiin reilu tunti, välissä päikyt kotona ja taas leikkiä saman aamuseuran kanssa meillä. Meno yltyi aika rajuksi välillä, koska kaks 1,5 vuotiasta talossa ei hyvää seuraa. Kerttukin osaa jo pitää puolian, eikä niin vain anna tavaroitaan muille. Samalla vertailtiin kotimaiden oloja ja aika hurjalta tuntui slovakkin korruptiosysteemi. Synnyttämäänkin kun menee kannattaa maksaa hoitajille ja lääkäreille vähän sivusta niin sa parempaa palvelua.

Josta tulikin mieleeni, että viime yönä syntyi Kepalle uusi kaveri. Monika-kummitäti pyöräytti pojan! Koot tiedän, mutten paljon muuta. Yliajallehan se meni niin monta päivää, etten laskuissa mukana pysynyt, mutta kyllä ne aina jollain keinolla ulos kaivetaan.

Rööriroopet hommissa

Nettikahvilassa taas... Ehkä kolme päivää sitten keitin riisiä ja polin sen pohjaan. Joo, riisin voi polttaa pohjaan jos lähtee kesken keiton suihkuun. Laitoin kattilan likoamaan ja kaadoin sen vessanpönttön, joka meni tietysti tukkoon. Vesi nousi ihan ylös asti ja laskeutui hitaasti. Sama tapahtui monta kertaa peräkkäin. Unohin asian ja aattelin, että antaa ajan kulua. Tänään ovikello so ja securitymies kysyy, että onko meillä pöntöt tukossa? Mina että ei, mutta kokeillaan. Oho, on se tukossa ja niin näköjään kaks muutakin pönttöä meän asunnossa. Meillähän on siis 3 vessaa meän kolmiossa, jokaiselle oma. Miekkonen sanoi, että kun meän kohalta alaspäin kaikilla on pöntöt tukossa, asutaanhan me kymppikerroksessa. No hups alko posket kuumottaan. Sedät haki jotain työkaluja ja minä mietin, että ketä syyttäis niistä riiseistä. Jos laittais meidin syyksi (meillähän ei mitään meidiä eli apulaista ole eikä tule) tai jos syyttäis miestä (jota en ikinä sais tyhjentämään riisikattilaan ees roskikseen). Aattelin katto, mitä ne sanoo ennenku paljastan syyllisen. Hirvee pulina ja kolina kuulu ja sanoivat, että nyt on kunnossa. Ei ne siis kai mitään riisiä löytäny tai jostain muusta syystä pääsin pälkähästä. Samalla saatiin hoidettua kaikki muutkin vikakohat: ulko-ovi pitää joka kerta paiskata lujaa kiinni, että se yleensä menee kiinni, ei tartte enää. Parvekkeen ovi ei ole koskaan menny lukkoon, nyt menee. Yhestä vessasta puuttuu noin neliömetrin kokoinen levy marmoria, se on kuulemma nyt tulossa ja vessanpönttöjen kannet pysyy nyt ihan hyvin paikoillaan. Että se siitä taas.

Täällä alkaa taas viihtyä vähän kai liiankin hyvin. Yks päivä kun kuuntelin taas radiota telkkarin kautta, siis yleä, oikein ällistyin kun sieltä tuli ylex:n ohjelmaa. Lempiradiokanavan ohjelmaa tulee useita tunteja päivässä, ennen kuin alkaa ruotsinkielinen ohjelma. Pitäis laittaa jonnekki toivetta menemään, että laittaisivat vaan lisää sitä suosikkia. Ehkä tämä alkaa oikeasti tuntua jo paljon paremmalta paikalta elää kun osaa ajaa autolla useampaan paikkaan, ilman montaa uusintayritystä, on tutustunut varmaan viiteen kymmeneen suomalaiseen ainan ja Suomesta palattaessa ei Dubai enää ala masentaa vaan tänne palaa mielellään. Vielä jos tänne sais tota koiraharrastusta. Eivät ole perhana vastanneet sieltä uuesta paikasta mitään. Laskin, että kymmenen viikkoa aikaa enää ekoihin kisoihin ja sinne mennään ihan pystymettästä. No tuurilla vaan.

Täällä elämä on paljon sosiaalisempaa kuin Suomessa oli. Se johtuu siitä, että kun täällä lähes kaikissa muissakin perheissä on kotiäiti, joka hoitaa lapset ja kodin, niin on aikaa tapailla toisiaan ja kyläillä. Melkein joka päivä sitä on jonkun luona tai joku on kylässä. Naistenlehtiäkin pyörii joka nurkissa ihan vaivaksi asti, vaikkei niitä mistään tilaakaan. Koskaan en oo niin paljoa Me naisia, Annoja, Kodin kuvalehtiä ja muita lukenu kuin nyt ulkomailla. Hassua. Miehenkin yöpöytä pursuaa Annoja. Toin sille myös Erä-lehtiä, mutta ennen ku ehin miään sanoa, sillä oli uus seittemän päivää hyppysissä.

Jää niin paljon kaikkea kirjoittamatta kun ei kerkiä ajatella. Neiti istuu tuossa vieressä köytettynä vankituoliinsa ja repii papereita. Osaa se sanoa jo Ippo. Kolme yötä se nukkui omassa huoneessaankin yksin kun siirsin vaan yks päivä sen sängyn sinne. Takaisin se raahattiin syvällisen keskustelun jälkeen isän kanssa, koska tulimme siihen tulokseen, että kaikille on helpompaa kun nukutaan näköetäisyydellä. Ja niin se vaan okeasti on. Kyllä se kerkiää vielä joskus omaankin huoneeseen.

Mies lähtee viikon päästä työmatkalle en muista minne. Saa mennäkki vähäks aikaa pois jaloista. Saahaan Kepan kanssa kurvailla niin paljon ku sielu sietää. Ja sehän sietää. Toukokuun alkupuolella se menee Suomeen viikoksi ja väläytteli idean, että jos lähttäis mukaan ja jäätäis siltä reissulta jo Suomeen. Meillehän se sopii, mutta luulen, että se idea haudattiin jo alkuunsa kun laskettiin, että oltais erossa sitten 2 kuukautta putkeen.

Hanna-Mari muuten: laitoin sulle tekstaria sun kai vanhaan numeroon josku ehkä 3 kuukautta sitte, mutta meni varmaan johki bittiavaruuteen. Laitappa sähköpostia kun kerran oot äippälomalla. En kyllä ole paljoa muillekaan vastaillu kun ei ole sitä....

Ei vieläkään nettiä

Täällä kamelimaassa tippuu ihan sivistyksen parista kyllä pois. Taas ollaan nettikahvilassa, mutta ei tuo nopeus ole sitä luokkaa, että sitä idolsia sais ladattua. Paska! Pakko kai mennä jonnekki kylään koneen kanssa, että sais ittensä takasi kartalle. Sanoivat nettihommasa, että ehkä kuukauen päästä saahaan meän taloon netti. Just joo.

Pari päivää olin ilman puhelinta. Täällähän on nuo pre-paid-systeemit kännyissä. Tulihan sieltä joskus tekstari, että tule uudistamaan se vuosimaksu, mutta unohin täysin sen. Sitte yks päivä ei vaan enää voinu soitta eikä laittaa viestejä. Kahen päivän kuluttua saatiin aikaiseksi marssia Carrefourin tiskille asiaa selvittään. Arvelin jo menettäväni sen saman numeron, mutta ei. Piti vaan ladata sen vuosimaksun verran (100dhs eli noin 22eur) puheaikaa ja se hävin samantien tililtä. Parin tunnin päästä puhelin toimi taas. Nou hätä enää.

Huomenna meillä on äänestyspäivä, siis eduskuntavaaleista tai jotkut vaalit kummiski. Äänestämään mennään tottakai. Pitää vilasta netistä ehokkaat, ettei tartte paikan päällä arpoa. Uskoisin, että kuulutan johki Helsingin vaalipiiriin... Valitaan sieltä joku vihreä nainen. Nuori. Ihan jo kokemuksen vuoksi tarttee mennä äänestämään.

Ja nyt heräs Kepa. Johan se puoli tuntia nukkuki. Täällä soi niin lujaa tuo musiikki, etten minäkään täällä nukkuis.

Nörttien maailmassa

Joo, ei ois tätä päivää uskonu tulevan, mutta tuli se. Vähän pohjustuksena, ne muuttomiehet tuli sitten ehkä tunnin myöhässä, pakkasivat kaikki tavarat ja uuessa kodissa oltiin laatikkojen keskellä joskus ysiltä illalla. Pari viikkoa melkein ollaan nyt oltu uuessa kodissa, mutta netti ei ole vielä saapunut. Joten. Olen nettikahvilassa oman tietsikan kanssa. Äärimmäisessä hädässä kaikki keinot on sallittuja. No ei tää mikään hätä, mutta meneehän se päivä näinkin, että ensin uuvuttaa ittensä ja lapsensa shoppailulla ja kun lapsi simahtaa käryihin, mennään kahvilaan, jossa on langaton netti ja kaivetaan se kone sieltä kärryjen alta. Kuppi kuumaa tuossa vieressä. Ei hassumpaa ollenkaan.

Uusi koti piti olla eilen ihan valmis, mutta käytävät on täynnä rakennuspölyä, uima-altaassa ei oo vettä, leikkihuone ja kuntosali ammottaa tyhjyyttään. No kunhan ennen kesää olis valmina, vois sen saunan käyä korkkaamassa. Kuntosalille ei olis mitään asiaa muutenkaan vielä, on tämä räkätauti kestäny sen pari viikkoa kohta. Räkää ei onneks enää paljoa tuu, jos jotain kiinnostaa. Uuen kodin ympäristö on sitä luokkaa, että ymmärrän ehkä paremmin nyt niitä tsunamin tai maanjärstyksen uhreja, jotka kaivaa tavaroitaan esiin jostain luonnonmullistuksen alta. Vihreetä ei meän asuinalueella ole ollenkaan ja hiekkaa pöllyää. Hipolla on lievästi vaikeuksia kusemisen kanssa. Eihän hiekkaan voi lirutella, ei siellä ole ku työmiesten hajuja. Mennään aina välillä greensin puolelle kuselle. Löytyi muuten greensistä Hipolle eka leikkikaverikin, sellanen oisko joku kokkerinnäkönen, eläinkaupasta ostettu narttupentu. Jos uskaltais, nii vois käyä vilasemassa niitä eläinkauppoja, missä oikeasti myyään niitä koiria.

Abu Dhabissakin käytiin, kun ei ikinä missään käyä. Mukavannäköinen paikka. Oli lauantai ja vähän arvelen, että siellä on kai erilai nämä viikonloput ku täällä tai sitten siellä vaan on aina niin hiljaista. Ei mitään ruuhkia, paikka näytti suht valmiilta kaupungilta ja rannalla kilometreittän kävelykatuja. Kaikki siis ihan toista, mitä Dubaissa.

Tenniskisat on vielä menossa ja siellä käytiin Kertun kanssa maanantaina ja springsin entisen slovakkinaapurin kanssa tiistaina. Mikkohan ei koskaan päässy töistä ajoissa maanantaina, joten oltiin yksisteen siellä. Tiistaiksi tuli ne kaverit, mutta ei niitä kyllä paljoa tennis kiinnostanu. Minä yritin, että jos mentäis tuonne kattoon sitä Niemisen Jarkon peliä ja yritettiin me kyllä, mutta se "Saddamiksi" kutsuttu 1,5 v slovakki-pakistanilaispoika ei sitten halunnu olla paikoillaan. Oltiin lähinnä leikkialueella ja syötettiin ankkoja. Käytiin kyllä Kertun kanssa kattoon ihan riittävästi niitä pelejä ja vituiksihan ne meni. Venäläiset hyppi riemuissaan. Niin hyppi ne suomalaislapsetkin, joille annoin ne mun 2 lippua kun lähin pelipaikalta pois. Kysyin niiltä, että onko niillä lippuja ja ne selittään, että ei oo ku ne on loppuunmyyty. Annoin ne liput ja lapset tohkeissaan selittään lippuluukulla anovalle isälleen, että me saatiin kaks lippua. Sen verran kulutin ite niitä lippuja, että voin sanoa livenä nähneeni Nadalin kentällä. Se on komein tenniksenpelaaja, mitä on olemassa.

Ilokseni huomasin, että Kirkkiksellä on lisätty 2 kisaa stadi gamesviikonlopun perjantaille. Joku on tainnu kuulla mun valitukset, kun ei ole kisoja riittävästi. Nyt on sitten 6 kisaa ennen sm-ilmon päättymistä, joista 3 on perusrataa, joista yhen pitäis onnistua. Aina tämän todetessani muistan, että pitäis kai kysyä jo niitä reenimahiksia täältäpäin. Tässä kuussa pitäis aueta sen uuen reenipaikan, pitäis vaan laittaa sinne postia ja kysyä tarkemmin. Onhan tässä 3 kuukautta aikaa. Koira ei kyllä ole missään kunnossa.

Mutta hengissä siis ollaan!

Muuttomiehiä ootellessa

Muuttomiehiä ootellessa... Aamu oli hyvä aikaansannos pitkästä aikaa. Herättiin koko porukka seiskalta aamulla ja vietiin mies töihin. Ajelin samantien ettimään Umm suqeimin spinneystä. Löytyihän se, vaikka vähän kesti. Menin ostamaan lippuja tenniskisoihin, joihin myös Jarkko Nieminen on tulossa, ainaki vielä. Naisten pelit on ensin ja sitten miesten pelit. Ainoat liput, mitä niillä oli myynnissä enää, oli miesten alkuerien pelit. Sama se mulle, miesten peliä sinne haluaisin mennäki kattoon, mutta oishan niitä naisiaki voinu käyä, kun ei kumminkaan oo parempaakaan tekemistä. Ainaki kuvittelen, että kärryjen ja Kepan kanssa se ei olis mahottomuus. Ostin sitten ihan ekalle ja tokalle miesten pelipäiville 2 lippua. Ei ollu hirvee satsaus, 4 lippua yhteensä 120dhs, yks lippu siis noin 6 euroa. Muita tulevia tapahtumia olis myös mm. Shakiran ja Iron Maidenin konsertit. Tuo Iron Maiden, vai miten se kirjuutetaan, on sellasessa Desert Rock-tapahtumassa, jossa piti olla myös Suomesta Children of Bodom, mutta joku niistä hepuista tais murtaa kätensä, joten ei Suomilippuja näkyvissä.

Joo, mutta siis aamulla lippujen oston jälkeen kurvattiin uuelle asunnolle. Vielä oli kovin keskeneräinen, hirveesti rakennuspölyä joka paikassa ja leikkihuone sekä uima-allas ammottavat tyhjyyttään, samoin kuntosali. Jos kesään mennessä saavat ne valmiiksi. Sain asuntoon läjän lisää avaimia ja sekin selvis, että tulemme asumaan Al Barshassa. Kysyin securitysetältä tarkkaa osoitetta nääs. Talossahan tulee olemaan securitymies vartioimassa 24h/vrk, kuten täälläpäin on tapana. Pitäisköhän tarjota vaarallista varjeluskoira-Hippoa sille joskus kaveriksi?

Niin siis asunnolta kurvattiin sitten leikkipuistoon, jossa leikittiin taas muitten meidien kanssa, siis lastenhoitajien. Ei ollu paljon puhumista. Kerttu meni nukkumaan noin kahtatuntia normaalia aiemmin, kun yritin saaha jotain järkeä tämän päivn kulkuun. Muuttomiestenhän piti alunperin tulla aamulla ysiltä, mutta siirsivät tulonsa kahteen. Ja nyt vähän yli kahteen...

Selvis sekin tuossa eilispäivänä, että meillä loppuu tämä vuokrasopimus vasta ens viikon puolessa, ettei mitään hätää alta pois.

Aiemmin kehuin sitä Babel-elokuvaa. Mies oli käyny saman pätkän kattomassa elokuvateattereissa meän ollessa Suomessa. Kysyin sitten yks päivä, että eikö olukki hyvä elokuva? Vastas, etta aivan paska, eihän siinä ees tapahtunu yhtään mitään. Mun mielestä siinä tapahtu kokoajan. Makuasioista ei voi siis kiistellä.

Kone sammuu kohta, seuraavan kerran kirjoittelen toivottavasti uuesta kodista, kunhan sinne nettimiehen saapuu.

Lisäys

Ai niin, sain meiliä siltä koirakoulun pitäjältä, jossa ollaankäyty "agikurssilla". Se järkkää sellasen 4-päiväisen seminaarin, jossa käsitellään kaikkia koulutusjuttuja sun muuta, mm. klikkerin käyttöä. Seminaarin pitää on neiti itte ja siihen sisältyy materiaali, ruuat ja reenit. Hintaa 1600 dirtsua eli jotain 340 euroa. Kyllä Suomessa on halpaa! Ja jotain tasoa ees...

Muuttaminen on mukavaa!

Muutto lähestyy. Jopa muuttofirma on jo varattu ja sovittu, tulevat pakkaamaan ja siirtämään kaikki tavarat torstaina aamulla ysiltä. Illalla meän pitäis jo asua uussa kodissa, jos se on valmis. Pitäis kai käydä varmistamassa, että se on tosiaan valmis, ennenku tavarat sinne viiään. Muuttaminen on halpaa, onneksi. Meän tavarat muutetaan kaikki 800 dirtsulla, eli alle 200:lla eurolla. Itte en taida paljoa hommaan osallistua, seuraan vaan, että eivät kohtele kaltoin perintöarabioita... Tai muutakaan.

Vielä pitäis myyä jääkaappi ja pesukone, hellasta tehään kaupat perjantaina. Kaasupullon luovutin pois tänään. Netti ja telkkarihommat pitäis vielä soittaa läpi, tosin en voi niille paljoa tehä, kun en tiiä tarkkaa uutta osoitetta.

Taas eilen kuulin uuen suomiperheen, joka joutuu muuttamaan. Asunto on jo myynnissä. Nyt on siis mulla jo tiedossa varmaan 5 perhettä, jotka on meän kans samassa tilanteessa. Aina muka vuokraisäntä (rikas arabi, joka asuu tossa kivenheiton päässä hehtaariluksuskämpässä) haluaa muuttaa näihin kämäisiin pikkuluukkuihin. Ihan varmaan. Mutta konna se on pieniki konna, kun rahasta on kiinni.

Meillä naapuriin muutti pari viikkoa sitten uuet asukit. Yrittävät nyt kai laajentaa tilaansa meän puolelle, ainakin siltö kuulostaa. Ootan vaan, että milloin eka työkalu tulee seinän läpi meille. Ihmeesti Kepa vetele jo kolmatta tuntia päikkyjä tässä metelissä.

Äiti kulutti vapaa-aikaansa kattomalla kyllä yhen parhaan elokuvan ikinä, Babelin. Kokoajan pelotti, että tapahtuu jotan ihan kamalaa ja tapahtuikin sitä, mutta ei niitä, mitä itte aatteli. Aivan mahtava pätkä, pitkä kylläkin. Eikä Brad Pittillä kyllä ollut kuin rooli muitten joukossa.

Hippeli on kans kunnossa. Tikit ei oo haitannu sitä ollenkaan, eikä se muutenkaan hoksaa, että on poski vähn vinossa. Tikit on aika rumasti ommeltu, mutta onneks siihen kai joskus kasvaa enempi karvaa takasin, niin sitä ei hoksaa.

Kuvien suhteen on aika nihkeetä nyt. Oman hajonneen kameran laturi on jossain hyvässä tallessa, Mikon kameran ladatutkaan patterit ei saa sitä kameraa toimimaan. Mutta yritys on kova, joskus vielä saan Hipon pystin kuvan tänne laitettua.

Oon muuten muuttanu nuita kommenttiasetuksia niin, että itte valitten, mitkä pääsee julkaisuun asti. Yhteen postaukseenhan tuli joku ihme linkkilitannia, ihan siltä varalta.

Superdog verenmaku suussa

Nyt on koko vuoden ootettu kohokohta jo ohi ja enää vuosi aikaa seuraavaan. Nimittäin se Dubain ja koko Arabiemiraattien ainut koiranäyttely. Aamulla ihan paniikissa etittiin ja kulutettiin aikaa kännykän ettimiseen ja yhen koodikortin hakemiseen, kumpaakaan ei löyetty. Lähettiin myöhässä liikkeelle ja perillä oltiin ehkä puoli kympiltä kun koko näyttely oli alkanu jo kasilta. No ei oltu silti liikaa myöhässä ja menin rekisteröimispisteeseen ilman jonoja. Tiskillä setä kysyi, että mihin ryhmään ollaan menossa ja selitin, että ei oikein mihinkään, kun teillä on brittien säännöt. Mies totesi, että hei, tämä on Dubai ja täällä kaikki on mahollista ja kysyi, mihin ryhmään haluan mennä. Sanoin, että no mennään vaikka terriereihin.

Näyttelypaikka oli tosi hieno ja tunnelma aivan mahtava. Ei oli uskonu, että tällanen vois olla mahollista tässä maassa. Näyttelypaikalla oli 2 isoa kehää arvosteluille, iso tapahtumakehä, useita myyntikojuja, joissa kaikenlaista koirakrääsää, eläinvakuutuskoju, hyväntekeväisyyskojuja, poliisien kojut, eläinlääkärikojut, kissaosasto ja mitähän vielä? No lapsille noin kymmenen eri huvipuistohärveliä ja mikä kummallisinta, kanttiinikojut, joista sai mm. kebabbia ja kaljaa! Siis kaljaa! Arabimaassa, jossa sitä ei saa yleensä mistään. No täältä sai.

Näyttelykehät oli pahasti myöhässä siinä vaiheessa kun puolet meän perheestä lähti kotiin päikkäreille ja minä jäin Hipon kanssa viettämään laatuaikaa. Agilitykehässä alkoi myös tapahtua. Paikalliset K9-järjestön, joka siis ottaa huostaan heitteillejätettyjä koiria, joita oli tällä hetkellä 120 heillä tarhoissa, esityksen jälkeen kentälle kannettiin sitä tavaraa, jonka ansiosta jaksaa taas kesään asti oottaa. Siellä oli muutama hyppyeste, keinulauta, pöytä, 6-keppinen pujottelu, rengas, matalaksi säädetty A-este ja jonkinlainen toinen rengas. Kaikki halukkaat pääsi kokeileen yhtä aikaa jonossa ja voi arvata, pääsikö siinä kokeileen mitään. Kaikki kylän innokkaimmat äitit, pikkutytöt/pojat ja jopa muutama mieskin raahas sessunsa kentälle. Yritä siellä nyt tehä jotain kunnollista. Sitten otettiin ilmoittautumiset kisaan vastaan. Osallistuminen maksoi 2 euroa (10dirtsua) ja osallistujia oli ehkä 50. Kukaan muu ei varmaan ollut juuri ennen esteillä ollu, ainaki niitä koria sen mukaisesti temmottiin mm. pujottelussa. Kuuluttaja selosti, että olkaa helliä niille koirille, ei saa vetää niin, että jalat ei yllä maahan... Mutta jos aikaa otetaan, niin kaikki keinot käyttöön.

Aina välissä kävin kurkkimassa näyttelykehää, jossa ei koskaan tienny, millon oma vuoro oli ja aattelin jättää sen kokonaan jo käymättä, mutta satuin oikeaan aikaan paikalle ja kävin pyörähtämässä siellä omaksi huviksi, Hippoa ei juuri kiinnostanu. Oltiin siellä muitten jack russeleitten keskellä... Että siihen malliin. Ei sitten onni meitä kohannu siinä kehässä.

Ja taas juostiin takas agilitykehän reunoille. Muutama ihminen kyseli, että mennäänkö me ollenkaan kehään, olivat jääneet oottaan Hippoa kun näkivät siitä alkuhässäkästä jotain oottamisen arvoista. Meän vuoro tuli ja mentiin se todella vaativa rata: hyppy, kepit, keinu, pöytä (jossa piti istahtaa) rengas, putki, A-este ja 2 hyppyä, sekä maali. Tässä välissä oli jostain raahattu kehään putki sen toisen epämääräisen renkaan jatkoksi, siis putkenpidikkeen jatkoksi. Ihan siis vaan kesken kisan, vaikka yli puolet kerkes suorittaa sen renkaana ja toinen puoli ei ollu koskaan menny koko pukea. No siihen asti paras aika oli jotain 38 sekkaa ja sille suoritukselle koko täynnä oleva, useita satoja vetävä katsomo hurras ja taputti. Hippo veti sen 20 sekkaan. Voi arvata, minkälainen reaktio yleisöstä lähti. Ja oliko kivaa mennä radalla?

Ajanottaja tuli sanomaan, että pitää tulla sitten finaaliin kanssa. Ai että pitää? No mentiin kanssa, koko kisan viimeisenä uusiksi. Hippo meni niin kovaa vinossa olevaan putkeen, että veti sen solmuun, mutta tuli oikein ulos. Maaliin päästyä näin, että verta tulee jostain. Poskessa sellanen sentin vekki ja nahka rullalla, sellanen repale siitä roikku. Ja ihmiset ihan kauhuissaan tarjos paperia ja jotain kosteuspyyhkeitä. Hippo ei ollu moksiskaan. Kuuluttaja julisti tulokset ja kysyi, josko pystyttäis menemään vielä kunniakierros, no pystyttiinhän me. Tällä kertaa kieltäydyttiin koko putkesta, mutta mentiin uusiksi. Ja yleisö hurras. Saatiin sellanen hieno lasipalkinto, jossa lukee Winner agility ring Dubai 2007, 19th Dubai dog show. Eipä tuu toista ihan samanlaista heti vastaan. Kummallista, mutta mahtavaa oli se yleisöpalaute, mitä sain. Intialaiset ja kaikki muut ei-koiraystävällisistä maista kotoisin olevat ihmiset tuli kätelemään ja kiittelemään ja onnittelemaan. Ykskin mies tuli poikansa kanssa kysymään, että tämäkö se on se Superdog, kun tuo poika ei nyt muusta puhukaan kuin Superdogista. Ihan tohkeissaan muutkin tuli kertomaan, kuinka mahtavaa oli kun oltiin ainut pari, joka meni ilman hihnaa ja koirakin meni ne kaikki pujottelukepit ihan tuosta vaan. Siinä vaan selitteleen, että joo, ollaan tätä jo melkein 3 vuotta tehty, että täytyyhän sen osata. Aikuiset pakotti pelkääviä lapsiaan Hipon kanssa yhteiskuvaan.

Superdogilla oli naama vaan veressä. Menin sinne valtion terveysosaston kojulle, jossa näin miehen stetoskooppi taskussa ja kysyin, että ootko eläinlääkäri ja näytin Hipon haavaa. Sanoi, että joo, täytyyhän se neuloa kiinni. Valittelin, että kun mulla ei varmaan oo käteistä tarpeeksi, että visakortti vaan. Setä sanoi, että "for you, I do it for free." Voi ku Suomessaki sais jotain ilmatteeksi. Sitte se sanoi, että pitää vähän rauhoittaa tätä koiraa ja pisti sille kankkuun nukutusainetta. Siinä vaiheessa Hippo alko rauhottuun ja mulla pulssi kiihty. Koko ajan seurasin, että hengittääkö se ja mietin, miten koiraa elvytetään. Setä käski kävelyttää koiraa ja minä hölmistyneenä kysyin, että minä vai? Ei sinä vaan koira sain vastaukseksi ja koko elukkalääkäriosasto repes nauruun. Pikkusen ihmettelin, en kyllä muista millon olisin viimeksi ollu koiraa nukuttamassa, mutta ei kai niitä ruukata kävelyttää? Aikani kävelytin ja saatiin nukkuva koira pöydälle. Porukkaa rupes tulemaan pöydän ympärille ja yksikin poika tuli äitinsä kanssa ja oli huolestunut, kun luuli Hipon kuolleen. Yks nainen tuli televisiokameran kanssa ja siinä vaiheessa meni lääkärisedällä herne nokkaan. Sano sille apulaiselle, että "get the people out of here". Apulainen ei tehny paljoakaan, jolloin setä sano vihaisesti, että etkö ymmärrä, hoida nuo ihmiset nyt pois täältä. Yritin myös näyttää ihmisille merkkiä, että älkää tulko tänne, tuo setä aikoo tappaa teät kaikki, jos tuutte. Kolme tikkiä se siihen laitto ja jotain salvaa. Tarkistin salvapurkista, se menee vanhaksi vasta 2010. Huokasin helpotuksesta.

Vitsailin setälle, että ei taideta osallistua siihen näyttelyn iloisin koira-kisaan. Setä kommentoi, että teän on paras mennä kotiin. No en minä mihinkään kotiin menny vaan sinne nurtsialueelle. Ihmiset käveli ohi ja joka toinen kommentoi, että ompa siinä väsyny koira. Ehkä 20:lle ihmiselle selitin, että se on nukutettu ja miksi. Seuraaville vaan vastasin, että joo, se on väsyny.

Jäi aika iso kaikista kojuista käymättä kunnolla läpi, koska ei oikein pystyny nukkuvaa Hippoa kauheasti kantamaan. Lievästi kuumottava aurinko myös teki tehtävänsä. Viime vuonna paikalla oli ollu 30 000 katsojaa ja iltapäivästä ymmärsin, että siellä tosiaan voi olla niin paljon ihmisiä, niitä oli paljon, mutta ei varmaankaan ihan viime vuotista määrää. Koko kauneuspuoli jäi katsomatta, samoin poliisien näytökset. Rotuja oli tosi paljon, eniten oli sakemanneja. Lisäksi näkyi mm. valkoisia paimenkoiria, boksereita, dobbereita, rotikoita, kaiken maailman terriereitä, spanieleita, labbiksia, mopseja yms. Eniten silmiin pisti yks kaunis mali, yks borderterrieri ja ns. bodarimiehillä olleet jotkut pitbullterrierit. Koirat rähisi koko ajan ja miehet oli tyytyväisiä. Yksiki esitti keskellä nurtsilla jotain 70-luvulta ollutta paikallaoloa, jossa koira ensin painettiin maahan ja sitten peräännyttiin kättä koko ajan näyttäen. Poliisikojusta jäi mieleen ne koulutuskaulaimet ja sähköpannat.

Mutta parhaiten jäi mieleen ne intialaiset, joilla oli joku kastinmerkki ottassa, jotka tuli kyseleen ja kiitteleen. Aivan mahtava päivä. Kaiken kruunaa vielä se, että näin yhen kojun, jossa luki, että ensimmäinen saksalainen koiran koulutusfirma ja kyltissä ekana sana agility. Kävien tietty kyseleen ja mies vastas, että ettivät vielä kentän paikkaa, 3 vaihtoehtoa, kaikki Dubaissa ja avaavat maaliskuun puolivälissä ja on tottakai agilitya ja voit tulla koiras kanssa. Sitäpä ootellessa.

Piano man

Aamu alkoi miehen kysymyksellä, että arvaa, kuka nyt on kuollu? Esitin pari kysymystä: onko se suomalainen, nainen vai mies ja minkäikäinen, näyttelijä vai ei. Sain vastaukseksi, että ulkomaalainen, nainen ja ei mikään nuori ja ei yhtään mikään. Kolmas arvaus meni oikein. Eka oli Paris Hilton, toinen Lindsey Lohan ja kolmas Anna Nicole. On jonkin verran hallussa nämä seurapiiriporukat. Kuuluu vähän melkein harrastuksiin. Jonkun kans vasta juttelin Sienna Milleristä tai oikeestaan maailman komeimmasta miehestä Jude Lawista. Toinen osapuoli esitti kysymyksen; siis ketä ne on?

Taian olla kohta viinipullon köyhempi. Katoin Idolsin äsken koneelta. Ehin kuunnella Arin laulua noin 5 sekkaa kun tiesin, kuka niistä meni jatkoon. Aivan loistava. Lyötiin äiskän kanssa vetoa. Äiskä väitti viikko sitten, että Ari voittaa koko paskan, minä väitin toista, vaikka sen Arin laulu aiheuttaa mulle joka kerta kyyneleet silmiin, siis ihan joka kerta.

Hippo nypitty näyttelykuntoon, vielä parran pesu ja sitten alkaa se näyttelyremmin etsintä.

Paluu pakkasesta lämpöön

Kotona ollaan taas. Viikonloppu sujahti vauhikkaasti Vantaalla. Piti käyä mm. työpaikalla, muttei millään sinne ehitty. Lauantaiaamupäivä meni Jumbossa, piti ostaa synttärilahjaa ja vielä muutama kippo lisäksi matkalaukkua täyttämään. Sain vihdoin kulutettua Kertun yli vuojen vanhan H&M-lahjakortin. Yllättävästi Suomesta löytyi vaikka kuinka paljon kesävaatteita lapsille. Hesburgerin kautta kotiin. Tai siis majapaikkaan hämeenkylään. Päikkäreitten jälkeen käytiin 80-vuotiaan Ketvelin luona kylässä. Ketvel oli meillä kylässä jut ennen Suomeen tuloa. Hän asuu meän pohjois-haagan asunnon vastapäätä. Mahat paukkui kun vetästiin oikein urakalla lohipiirakkaa ja pullaa. Saa taas aika lailla vetästä lenkkejä, että pääsee takas kuosiin. Sain muuten Ketveliltä avaimet asuntoonsa kesää varten. 4 kuukauttahan on enää kesään aikaa ja stadi gamesiin, jonne tullaan varmaan suoraan taas kentältä. Mulla on siis majoitus kesäksi valmiina. Voiaan olla enempiki pääkaupunkiseudulla, jos halutaan. Asiaasta kymppiin, tarkistin Hipon kisakirjasta ja niinhän siellä kimalsi jo 2 hyppyratanollaa, joten stadi gamesin kahesta perusradasta täytyy toisesta tulla nolla, jos SM-kisoihin tekee mieli. Jos ei, harkitaan vakavasti niitä Tallinnan kisoja, jotka on siis SM-kisojen kanssa samaan aikaan.

Palatakseni Suomen reissuun, sunnuntaina mentiin sitten mökkinaapurin (välimatkaa noin kilsa) pojan synttäreille. Mukava kävästä ullanlinnassa kun en oo koskaan siellä kenenkään kotona käyny. Näilläkin oli vastapäätä posti ja ravintola, kirjasto 200 metrin päässä ja merihän oli noin kivenheiton päässä. Olivat lopettaneet 9-vuotiaan tervunsa pari viikkoa sitten. Koiralla oli ollu paha nivelrikko, sekä pariskunta erosi, mies opiskelee Tartossa ja nainen tekee töitä ja on siis yksinhuoltaja. Ihan niinku asiaa valaistakseni. Suoraan sanottuna koira oli myös suhteellisen arvaamaton, että en olisi sitä muutekaan kiertoon suositellut.

Synttäreillä vaihoin vaatetusta ja matkattiin purinalle, joka tietämättömille on mulle vähän ku kirkko uskovaisille ;) Toinen koti. Siis koirahalli. 1- ja 2-luokkien jättisuuret kisat ohjelmana. Kemissä ja Oulussa kun oli kisoja kattelemassa, ei tullu juurikaan mitään hinkua itte kisaamaan, mutta Helsingissä oli toinen meininki. Tuttuja ja puolituttuja tupa täynnä. Kerttu onneks nukkui lainarattaissa 1,5 tuntia ja päsi kunnolla kattelemaankin, sen mitä juoruamiselta ehti. Hyviä oli uuet bortsutulokkaat, vaikken niistä muuten perustakkaan. Harmittaa se, että kaikki ottaa sellasen, vaikka ymmärrän kyllä jos halua pelkästään harrastusta varten ja huipulle pääsyn. Takuuvarmempaa on hankkia bortsu. Viime tingassa lähettiin hallilta pois ja äkkiä pakkaamaan ja kentälle.

Tavaraa oli 28,8 kiloa, olishan siihen mahtunu vielä vaikka mitä, siis sen 1,2kg. Kentältä ostin HK:n sinistä ja hapankorppuja. Dubain kentältä lastin kaljaa ja viinaa. Parhaat tuliaiset. Lento muuten meni mukavasti. Istuin eturivillä yhen Kemiläislähtöisen naisen kanssa, joka oli apteekkari ja pyöräyttänyt 46-vuotiaana kaksoset uuden miehen kanssa. Pojat oli nyt 5-kuisia. Naisella oli mukana myös 20-vuotias poika. Koko porukka nappaili matkan ajan säännöllisesti viiniä, olutta ja siideriä. Mukavaa juttuseuraa. Olivat ottaneet extemporematkan, joita muutenki tekevät useasti.

Kotona oltiin aamulla ja nukuttiin koko porukka melkein yhteentoista. Piti herättää Kerttu, että kerettiin kattoon meän uutta kotia. Se on siis löytyny. Kerrostalon 10.kerros keskeltä rakennustyömaata. Olin ihan poikki ja muissa maailmoissa ja sanoinki kotona, että uuessa asunnossa ollessani aattelin, etten tykkää koko paikasta, mutta nyt paremmin asiaa ajateltuani ootan jo, että päästään muuttamaan. 15. päivä tätä kuuta sinne pääsee ja tästähän meillä loppuu sopimus 17. päivä. Että menee tarkalleen... Ehotin, että naulataan parvekkeen ovi kiinni pysyvästi, en uskalla sinne mennä enkä päästää Kerttuakaan sinne. Siitä kun suoraan kattoo alas, siellä on uima-allas. Taloon tulee myös kuntosali, josta näkee altaalle. Paras on kummiski se lasten leikkihuone aulassa. Toivottavasti tulee hyvät varusteet. Taloon menevä tie on niin mutkikas ja menee läpi täysin keskeneräisen alueen, että toivottavasti mun ei tartte neuvoa tietä sinne kellekkään. Naapuritonteille nousee myös talot, mutta mellä on näkymät greensiin, eli siis suht valmiiseen alueeseen. Parvekkeelta näkee myös tosi paljon kauemmas, merellekki hyvällä säällä. Ai niin siis siellä on 2 makuuhuonetta ja vähän ku tupakeittiö, tai siis sellanen baaritisi. Asunto on varustettu kolmella vessalla, joka on täälläpäin tyypillitä. Ehotin, että mulla ja Mikolla olis oma veskit, ja mun ei tartte koskaan avata sitä miehen veskin ovea. Kerttu saa käyttää kumpaa haluaa. Ja Kepa saa myös oman huoneen.

Viime yö vaan taas puolustaa sitä, että neiti tarttee oman nukkumishuoneen. Ilta meni rattoisasti seiskasta ysiin Kepan nukkuessa, kunnes se heräsi huutamaan, jota kesti sitten yli 2 tuntia. Mulla särki päätä jo ennen sitä ja neitin huudot vaan särki korvissa. Hain alakerrasta pariin otteeseen pilleriä toisensa jälkeen kunnes helpotti. Mikko kanto kepaa ja kysyi, olisko mitään neuvoa. Neuvoin laittamaan sen sänkyynsä ja tulemaan itte omaansa. Mietin päässäni, että onko se kipiä, mutta päädyin siihen, että ei ole. Ei ole kuumetta, ei yskää tai nuhaa, ei pieruja (?), se ei raavi mitään paikkaa ja on syöny ja juonu. Aamulla heräsin ysin jälkeen ja neiti jo seisoskeli sängysään hymyillen.

Olin liian kauan Suomessa, koska mut on nakattu ulos suomalaisilta nettisivuilta, josta sain ladattu mm. idolseja. Siellä lukee, ettei ne tartte mua enää! Miten nyt pysyn ajan tasalla, pitääkö mun maksaa se netti tv-masu, että saa seurata kummiski sitä sarjaa. Veikkaan, ettei mee montaa päivää kun avaan osuuspankin verkkopalvelun. Paitti, että tuo Norton ei päästä mua juuri mihinkään nettisivuille. En pääse ees sähköpostiin. Pitää vissiin soittaa taas veljelle ohjeita. Veli muuten kävi kotona Keminmaassa ekaa kertaa kahteen vuoteen samaan aikaan kun me oltiin Kepan kanssa siellä.

Yritin ilmoittautua sinne Dubain koiranäyttelyyn, joka on siis nyt lauantaina. Rotulistassa ei tietenkään ole kromfohrländeriä, koska se ei ole hyväksytty rotu englannissa ja täällä käytetään kai enkkujen sääntöjä. Pitää kai laittaa Hippo sekarotuisiin. Näyttelyn tuomareista oli jotain tietoa netissä ja arvelin niitten olevan jotain ihan-ketä-vaan-tavallisia-pulliaisa. Mutta ei. Nehän on ihan oikeita koiraihmisiä, jotka ymmärtää koirista oikeasti. Menin samantien nyppimään Hippoa näyttelykuntoon, mutta työmaa on kyllä iso urkka, vaikka koira onki pieni. Taian mennä jatkamaan.

Meillä on muuten nyt jo pirun lämmintä. Mitä tästä vielä tulee? On täällä silti paljon lokoisempaa ku Suomen pakkasissa ;)

Loppu lähestyy

Siis "loman" loppu lähestyy uhkaavasti. Huomenna nousee Kemi-Helsinki-kone ilmaan ja sunnuntaina matka jatkuu kohti Dubaita. Sen kyllä tietää, onko mukava palata Dubaihin? On. Mutta kummassa on kivempi asua, Suomessa vaiko Dubaissa? Tällä hetkellä Dubaissa. Tämä kylmyys rajoittaa ihan älyttömästi elämistä. Miten sitä on 30 vuotta selvinny pakkasesta. Aina tarttee pukea ihan hulluna. Jos Helsingissä asuis, ei tarttis ihan näin paljoa. Onneks huomenna lauhtuu, tänään on vielä -15, joten ulos kyllä tarkenee mennä. Jos vaan viittis...

Neuvolassa käytiin tänään. Meinas usko loppua omaan muistiin. Kerttua ei löytyny tietsikalta ollenkaan ja epäilin jo unohtaneeni oikean syntymäpäivän. Neuvolakorttiahan ei tietysti ollu mukana, joten piti soittaa miehelle ulkomaille ja varmistaa sos-tunnuksen loppuosa. Ollaan me Keminmaan neuvolassa aiemminki käyty, mutta eivät näköjään ole uskoneet, että tullaan useamminkin käymään. Neiti on nyt 1v4kk, pituutta 80cm ja painoa 10kg. Pieni se mun mielestä on, mutta keskikäyrällä menee. Rokotuskin saatiin ilman itkua, seuraava piikki tulee vasta 4-vuotiaana.

Sain ohjeeksi siirtää Kerttu omaan huoneeseen nukkumaan. Valitin taas vähän nukkumisen vaikeuksista. Viime yönä nukuttiin 22-06.45. Aika vähän se musta on. Vali vali. Nythän se taas sitten nukahti puoli 12 jo päikkäreille. Toinen ohje oli aloittaa ne d-vitamiinitipat, jotka oon sujuvasti unohtanu. Helsingin täti sanoi, että älä anna kun saa niin paljon aurinkoa. No, mietitään asiaa vielä.

Kertun mielestä tän hetken in-juttu on pään puistaminen. Kun jotain kysytään, melkein aina saa vastaukseksi ein. Pää pyörii kieltävästi ja suusta tulee ei, ei. Eilenki käytiin illalla Tokmannissa ja kotimatkalla kysyin, että mentäiskö vielä käymään Halpahallissa? Taas tiukka pään puistaminen ja ei, ei! No ei sitten menty.

Viikkopäivitys

Tässä lintujen bongauksen ja idolsien huumassa ei kerkiä/jaksa ees kirjottaa mitään. Viikonloppu meni koirakisoissa, kuten pitiki. Lauantaina oli Tornion tokot, jossa viihyttiin monta tuntia. Kerttu nukku koepaikalla yli 2 tuntia päikkäreitä ja siinä kerkis kattomaanki jotain. Jos sitä joskus Hipollakin sais ees sen alokasluokan. Johan se pysyy ehkä minuutin paikallaan maassa. Lopun aikaa se saattaa istua.

Sunnuntaina pakkasin auton ja lähettiin Kepan kanssa Oulua kohti. Haukiputaalla jarrutettiin ja käytiin kattoon OKKn kisoja muutama tunti. Kisoista jatkettiin kohti toista mummulaa kastelliin. Siinä vaiheessa Kerttu oli jo niin väsyny ilman päiväunia, että Lissun lihapullien sijasta maistuivat Bosse-kultsun serti-nappulat paljon paremmin. Ukki (jota ei saa kuulemma ukiksi sanoa ennen 80-vuotta) soitteli pianolla lastenlauluja ja Kerttu teki tapansa mukaan täydellisen tupatarkastuksen. Kotimatkan alkumetreillä neitillä meni silmät kiinni ja ne aukes vasta Kemissä. Siinä välissä käytiin kyllä vielä Haukiputaalla piipahtamassa kaverin tykönä kattomassa 10kk vanhaa Emiliaa. Loppumatkan harrastin koko rahan eestä puhelinhäiriköintiä. Olihan eilen taas euron sunnuntai. Päivän aikana sain hoiettua kolme pitkää puhelua. Kyllä taas säästi niiin paljon.

Iltahan vierähti taas Idolsien parissa, sekä jenkkien että suomen. Suomen versiossa taso tuntuu kyllä paljon korkeammalta ku ennen. Monta suosikkia on jo kiikarissa, mm. Nisse, Anna, Ari, se helluntalainen lääkäri ja se 30v isä, en muista nimiä.

Kuntosalejakin on tullu höylättyä, pitsaakin on kyllä syöty. Hyötysuhteella plus-miinus-nolla siis meni ainaki viikonloppu, varmaan. Mutta hyvän olon ja mielen salilta ainaki saa. Ja kippeet pohkeet.

Eilis ilta oli Kertun suhteen sanotaanko mielenkiintoinen, ainaki aluksi. Reissupäivän kunniaksi osas kyllä oottaa vaikeaa iltaa/yötä, mutta että nuin vaikeeta. Aikasemmat yöt on menny myös lähinnä huutaessa, mutta eilen ei huutoon meinannu tulla loppua. Sitä kesti reilut 2 tuntia ja nukkumatti tuli 1.30. Mummu kyllä yritti kantaa ja nukuttaa, mutta kai silläki usko jo loppu. Laitoin neitin vaan matkasänkyyn ja luin lehteä, tai yritin. Siinä se huusi ja huusi. Välillä otin syliin ja sitten päätin, että nyt riittää. En ota enää, huutakoon niin kauanko jaksaa. No sehä jakso. Eka lensi tyyny laian yli. Sitten tuli peitto ja patjaaki se yritti. Lopuksi se alko hakata sängynreunaa. Mutta tulihan se uni ja silmät aukes vasta aamulla. Nyt on menny päikkäreitä kolme tuntia putkeen. Mutta pakkohan se joskus on nukkua.

Vähän taas ihmettelin eilen kun kahen kamun lapset; 10kk ja 1v 5kk, nukkuu tietenki ihan täyet unet. Ja pitkät sellaset. Toinen nukkuu päikkäreitä hikiset 45 minsaa ainoastaan. Kyllähän kaikki nukkuu suunnilleen saman verran vuorokauessa. Ei oo ihme, että mulla tulee päivisin aika pitkäksi kun Kepa vetelee kolmea tuntia. Öisin on kyllä toinen juttu. Jos mahollinen seuraava lapsi olis vaikka koliikkitapaus, niin... Tosin ne kai huutaa ekat 3kk ja sitten alkaa nukkua. Aina sitä aattelee, että jos tuo onki kipeä. Mutta olis kai se päivisinki kipeänä?

Öisen hulabaloon jälkeen kidutettiin itteemme vielä erittäin tuskallisella kyläilyllä maailman ihanimman ihmisen luona. Vaan kun kai sitä pakko sielläki on joskus käyä. En muistanu kuinka tuskallista se oli, mutta nyt taas muistan. Seuraavan kerran meen sinne ehkä vuojen päästä. Tämä tyyppi on sellanen kyläluuta, joka ensin kuttuu ittensä kylään, juo kahvit, jää ruualle, kattoo kauniit ja rohkeat ja laittaa vielä sohvalle päiväunille. Ei sitä saa kulumallakaan ulos. Nyt se kuttu ittensä meille torstaiksi, mutta ei olla sillon kotona. Ihan niinku lomalla oleva äippäkin oli sattumoisin töissä tässä yks päivä kun sitä kysyttiin.

Dubain koiranäyttely lähestyy. Se on 10.2 lauantaina, mutta ei sinne vielä voi ilmoittautua. Kohtapuolin tulee kaavake nettiin, eihän siinä vielä kiirettä. Varasin jo kotopuolesta koko päivän vapaaksi. Ei muuten ole kotopuolessa vielä uutta asuntoakaan löytyny. Ei sitä kyllä kamalan aktiiviksesti oo haettukaan, tässähän on vielä vajaat 20 päivää aikaa.

Ai niin ja yks juttu vielä. Kaikki kyselee, että miten se Hippo pärjää siellä kotona tän 2 viikkoa Mikon kanssa. Kysyin sitä vähän aikaa sitten ja sain vastaukseks, että Hippo on säälittävä parasiitti. Paskoo aina öisin sisälle, vaikka sitä lenkittäis kuinka paljon. Ihanaa mennä kotiin...

Olo on ku jääkaapissa

Nonnii Suomessa ollaan ja palellaan. No ulkona ei kyllä olla tarettu vielä aikaa viettää, mutta josko sinne tänään uskaltais. Dubain lämmöstä asteita lasketaan lähes 50 celsiusta alaspäin, onko kylmää hä? Mittari näyttää nyt -26 astetta. Olkaa vaan onnellisia siellä lämmössä. Eka päivänä jo ärsytti nuitten toppapukujen laittaminen ja riisuminen. Toisaalta on se ihan kivaakin. Päätä siinä nyt sitten.

Lentomatkat meni kivuttomasti. Neiti nukkui hyvin eikä huutanut kuin vöitten kiinnilaitossa ihan vähän aikaa. Helsingin kentältä bongasin eka Sipe Santapukin, jolloin aattelinen mennä kysymään elämäni ekaa nimmaria. Sitten tuli Toni Wirtanen (vanhemmille tiedoksi, Apulanta-bändin laulaja), jolloin aattelin kaivaa kameraa. Mutta kun näin Mika Salon, aloin jo tonkimaan laukusta kynää. No ei ollut moista matkassa, joten tyydyin vaan kyyläämään.

Kentältä mentiin suoraan junkohalliin kattoon nitä agikisoja. Kaks päivää siellä meni, mutta ei ihmeemmin himoittanut mennä kisaamaan itte. Siihen on jo niin alistunut, että kun ei pääse niin ei sitten. Ihailin muitten menoa ja bongailin tulevaisuuden huippuja. Pari parsonia oli ylitse muitten, vaikka eivät olleet kolmosluokissa. Ja Moilasen Mikan Fai-aussi on mahtava, vaikken ausseista niin muuten välitäkkään. Yhen etelänohjaajan sain varmaan hulluksi kommentillani täysin pieleen menneen radan päätteeksi, kun kommentoin sitä hauskaksi. Tyyppi ei ilmeisesti kuullut tai ymmärtänyt tai sitten ei vain ollut huumorintajua. Ehkä se joskus selviää.

Eilen käytiin jo MLL:n perhekahvilassa, ettei pääse Dubain elämäntavat ruostumaan. yt taidetaan heittää nuo toppavaatteet päälle ja mennä testaamaan lunta ja pulkkaa.

Iltapäivitys

Saatiinhan se safari järkättyä. Vieraat tykkäs ja mummu oli otettu hyvin huomioon. Oli tuotu juomat ja systeemit pöytään ja hennatatuointipaikalle oli järkätty isoja tyynyjä istumisen helpottamiseksi. Ilotulituskin oli ollut mahtava. Ei meän safarin aikana kyllä mitään ilotulituksi ollut. Mummulle jäi mieleen parhaiten safarileirin hienot vessat ja muille iloiset huppelit venäläiset. Flamingojakin näkyi.

Seuraan edelleen tuota englannin julkkisbb:tä, jossa kiehuu. Muutama brittieukko on sotasilla Bollywood-näyttelijä Shilpan kanssa. Shilpa on oikeasti ärsyttävä ja käyttäytyy aika prinsessamaisesti. Muut joustaa, mutta hän ei juurikaan. Yks sai jo paniikkikohtauksen riitojen vuoksi. Joku jalkapalloilijan tyttöystävä on myös tahallaan ärsyttävä ja haukkuu intilaista nartuksi. Kolmehan sieltä on jo lähteny oma-aloitteisesti ulos ja yks on äänestetty.

Dubaissa kiehui tänään muutakin ku hermot. Yks keskeneräisistä korkeista taloista syttyi palamaan. Seittemän ylimmäistä kerrosta tais palaa. Rakennusmiehet kiipes katolle, ktkä vaan pääsivät. Osa yritti tulla alas seiniä pitkin kiipeämällä. Yhellä lipes ote ja kuoli maahan iskeytyessään. Netissä ja sairaalasta saaduissa tiedoissa on isoja eroja. Kuolleita on kai 1-4 ja loukkaantuneita joku 30-67.

Ja huomenna elämäni ekaan manikyyriin.

Vähän tuliaisia

Jopas venähti kirjoitustauko. On ollunna niin kiirettä nuitten vieraitten kanssa, ettei kerkiä ees aatteleen omaa Suomeen menoa. Ollaan käyty MOEssa 3 kertaa, Battutassa kerran, tekstiilitorilla, Madinatissa, ajelemassa ympäriinsä yms. Postikortteja vietiin tänään 25 postiin ja matkalaukkujen pakkaamista suunnitellaan. Yks laukku on hankittu lisää ja uskon, ettei se riitä. Ainakin meän pitää yks taksi tilata lisäksi kentälle menoa varten, koska tavaraa on 5:llä hengelä niin paljon. Vieraat on ostaneet mm. x-boksin, 2 kitaraa pleikkaria varten, kilon kultaa ja muita koruja, vaatteita ihan tajuttomasti (mm. billabongaa läjän) ja mummu on ostanu melatoniinia, aina yhen purkin yhestä apteekista. Tänään se osti sellasen Burj al arab-hotelli-figuurin ja niitä pitää kuulemma hakea vielä 5 lisää. Ja perunankuorimaveittejä ostettiin niin, ettei carrefouriin jääny niitä enää. Ne on kuulemma niin hyviä.

Eiliseksi varattiin desert safari (aavikkoajelu), mutta varmistussoittoa ei koskaan tullu, saati sitten kyytiä. Tänään varasin uusiksi ja setä sanoi, että heillä oli ollu mun numerosta eka kakkonen vaihtunu kolmoseksi. Kuski oli tuolla portilla ootellu, mutta porttivahti ei päästäny sisälle. Kohta ootellaan uutta kyytiä. Pannaan mummu (80v) vähän ajelulle ;) Ei siis ole mun mummu vaan Mikon edesmenneen mummon hyvä kaveri, tyttönsä ja tytön 16v pojan kanssa. Koko vierailusta ei ole mitään negatiivista sanottavaa, kaikki menny tosi hyvin ja helposti.

Mummu katto eilen kauniit ja rohkeat ja lopuksi alkoi kyselytulva. Kuka siellä vankilassa oli ja miks se oli sen ja sen kanssa ja mitä, mitä? Kun ne on täällä varmaan koko kauden tai puoli kautta eellä, niin eihän siitä ymmärrä mitään.

Kerttu on tottunu vieraisiin niin, että oon välillä käyny lenkillä ilman sitä, luksusta! Vieraat syöttää sitä ja Kerttu availee suuta. Ja sitä juttua on alkanu tulla enemmänki. Äiti on taas muodissa!

Huomenna pakataan kassit ja matkataan Kemiin.

Kahvia kertaa 27 pakettia

En tiiä, mitä mielessä juolahti vai juolahtiko mitään kun sanoin Mikolle eilen päivällä, että voin mää hakia ne vieraat yöllä... Illalla katottiinh sängyssä Idolsin uusin jakso tietsikalta, sen jälkeen extra-osuus ja vielä edellinen Idols, kun ei Mikko ollu sitä nähny. Siinä vaiheessa kello oli 12 yöllä. Kello oli soimassa puoli neljä, samaan aikaan kun koneen olis pitäny olla Dubaissa. Kuultiin jo etukäteen, että lähtö jo myöhästy melkein tunnilla Suomen päästä. Silmät sikkurassa hyppäsin auton rattiin keskellä yötä ja ajoin vaan kerran harhaan. Olin just oikiaan aikaan kentällä, osa oli jo tullu ja vartin sisään tuli meän vieraat. Tavaraa oli aika paljon.

Aamulla totuus paljastu, miks sitä tavaraa oli niin paljon. Tässä tuliaislista, ihan oikeesti: 19 (!) pakettia Presidentti-kahvia, 8 pakettia Kulta Katriinaa..., 8 siideriä, noin kymmenen pakettia ruisleipää, 2 pakettia näkkäriä, 4 isoa suklaalevyä, 2 rasiaa pikkuleipiä, kaljaa kolme muovipussillista ja noin 3 kk:n seiskat sekä muita lehtiä. Niin ja Kertulle nalle. Ja mulle villasukat. Unohinkohan jotain? Joten jos joku Dubailainen haluaa kahvia, tiiät, mistä sitä saa Mikko juo sitä tahtia 2 kuppia/päivä.

Tämä päivä ollaan ajeltu ympäriinsä. Kierretty on marinaa, jumeiraa, karamaa ja syömässä oltiin Hard rock cafeessa. Iltapäivällä Zabeel parkissa oltiin kattomassa sitä poliisien esitystä, siis poliisikoiraesitystä. Hienosti osas paikallisen koirat hajun perusteella tehä kaikenmoisia tunnistushommia. Koiria oli sakemmanneja ja labradorinnoutajia. Kävin (tietenki) kysymässä, onko niillä muita rotuja. Cokkereita ja muita spanieleita oli ja 3 malia. Saksasta olivat malit hankkineet. Matkassa niitä ei nyt ollu yhtään. Ei oikein toiminu poliisikoirille tyypilliseen tapaan nämä irroitukset. Hihnasta nostettiin kaula ylös niin, että irti päästi. Positiivista oli kyllä se leluilla palkitseminen joka suorituksista. Olisin voinut oottaa jotain muuta. Ihan iloisia ja hyviä koiria.

Elämäni toiseksi kamalin päivä

Lähin tänään Kertun kanssa autoilemaan tarkoituksena mennä Zabeel parkkiin kattoon josko siellä olis jotain tapahtumia. Ajelin Greensin läpi mutkitellen eri teillä ja kattelin samalla, minkänimisiä taloja on missäkin. Soittelin kotona muutamiin välitysfirmoihin ja kyselin, mitä olis tarjolla. Näin jo kaukaa, että eessäpäin on joku kolari. Kiersin vielä yhen mutkan ja tulin siihen kolaripaikalle. Porukkaa oli aika paljon ja liikenne ihan jumissa. Poliiseja eikä ambulanssia ollu vielä paikalla. Katoin, että yks mies pitelee jotain rättiä päässä ja on ihan tolkuissaan. Autossa en nähny muita. Tuli taas mieleen, että tässä tilanteessa voisin olla insinööri tai esittää olevani. Autoletka nytkähti eteenpäin ja katoin kolariautoon uusiksi ja olihan siellä vielä ihminen sisällä. Pääsin sen risteyksen ohi ja parkkeerasin tien toiselle puolelle ja jätin Kertun autoon. Menin siihen kolaripaikalle ja kysyin niiltä securitymiehiltä, jotka ohjas liikennettä, että onko täällä kukaan käyny kattoon, onko tuo nainen hengissä? No ei ollu kukaan käyny. Kaikki vaan toljotti sitä autoa.

Menin siihen kolariauton luo ja katoin sitä naista. Intialainen, ikää ehkä 35v. Näkihän siitä heti, ettei se hengissä ollu. Siinä se istui vänkärinpaikalla ja sen puolen ovi oli lytyssä. Nyt kun mietin niin ei tainnu olla turvavöitä kiinni saati airbageja. Pää retkoti sivulle ja silmät tuijotti kattoon. Verta ei ollu missään, mutta kaula oli omituisen turvonnu. Kokeilin kauan ettiä pulssia sekä ranteesta ja kaulalta, mutta ei mitään elonmerkkejä. Ihmiset tuli kyseleen, että elääkö se. Kävin kattomassa sitä kuskia ja sillä oli sellanen viien sentin haava päässä. Kysyin siltä, onko tuo sen vaimo, muttei ollu. Ei halunnu oikeen puhua mitään. Ambulanssiki saapui ja sanoin sille setälle, joka sieltä hyppäs pois, että oon sairaanhoitsu ja en saa mitään pulssia tuntumaan. Setä meni autoon ja totes saman. Kysyin tartteeko apua, ei tarvittu. Sanoivat, että pitää viiä uhri sairaalaan joka tapauksssa. Kysyi, että kauanko kolarista on ja oliko pupillit jo mun tullessa samaa tasoa ku nyt. Vastasin ja lähin omalle autolle ja huristelin pois.

Siihen loppu mun kiire autolla ja tajusin vasta, mitä oli tapahtunu. Koskaan ennen en ole tainnu nähä ruumista muualla ku sairaalassa. Pulssi hakkas ja ajoin niin varovasti eteenpäin ku mahollista.

Kahen kilsan päässä oli toinen kolari. Joka puolella huusi pillit ja ambulansseja ja poliiseja meni molempiin suuntiin Sheikh zayed roadia. On tämä kamala kaupunki. Täällähän oli ollu kolmen juhlapäivän aikana suunnilleen 200 kolaria, ellen ihan väärin muista.

Brittien julkkis BB

Oon nyt kattonu neljä ekaa päivää brittien julkkis big brotherista ja on aivan mahtavia tapahtumia ja asukkaita. Siellä on 11 julkkista, osa tämänhetkisiä pinnalla olevia ja osa menneen talven lumia. Joukossa on mm. 80-vuotias elokuvaohjaaja, intialainen Bollywood-näyttelijä, Michael Jacksonin veli, joku jalkapalloilijavaimo, laulajia ja muita näyttelijöitä. Sarjassa otettiin sama homma ku Suomen BBssä eli osa on palvelijoita ja osa herroja. Palvelijat muutti omaan luukkuunsa ja herrojen puolelle tuli 3 uutta asukasta. Nämä uuet on Jade, joka tuli neljänneksi yhen vuojen tavallisessa BBssä, on sen jälkeen tehny pari kirjaa ja kohentanu kunnolla rintavarustusta, hänen poikakamunsa ja erittäin öö... toisenluokan kansalaisäitinsä, jos nätisti sanotaan. Nyt tämä äiti ja Bollywood-näyttelija on ihan riidoissa, hyvä ettei kukaan käyny toisiinsa käsiksi. Äiti kohtelee palvelijoita kuin roskaa ja muita v.....aa. Yks rokkibändin laulaja jo kiipesi palvelijoitten asunnosta muurien yli ja lähti koko ohjelmasta pois. Ei halunnu alkaa ketään palvelemaan.

Harmi, ettei tämän sarjan 24/7 saa muualle näkymään kuin UK:hon. Tai oikeestaan se on hyvä.

Yökukkuja

En ymmärrä, miks vielä tähän aikaan istun koneella, muut on koisineet jo yli tunnin, mutta. Piti muistaa kiittää niistä joulukorteista, joita tuli pilvin pimein. Miisan kortti saatiin tänään, Kertun paketin mukana tuli kummeilta kortti, Lissun paketin mukana kortti ja paras oli Ninan ja Mikan lähettämä kortti, joka tuli pipon kera. Kylmyyttä kun oon valitellu. Täällä on oikeasti kylmä, eikä se oli v.....lua. Jos päivällä on just yli 20 ja yöllä on just ja just yli 10, eikä ole lämmitystä! Ilmastointilaitteita kokeiltiin yks päivä laittaa sillee, että lämmittäis, mutta ei oikein onnannu. Tuloksenahan tuo Kertun nokka vuotaa tällä hetkellä ja kaikilla meillä on villasukat jalassa.

Täällä muuten aloitti tuossa pari päivää sitten naistaksikuskien palvelu. Siis kuskina on vain naisia ja kyyti on tarkoitettu naisille ja perheille. Yks lehti testas kyseisen palvelun ja taksin saaminen kesti palttiarallaa yli 5 tuntia. Kyseisejä takseja on vain 50 koko kaupungissa. En taida kokeilla.

Meillä on viikonloppuna maratonitapahtuma. Paikalle ootetaan kuutta tuhatta juoksijaa. Täysmaratonin lisäksi on kymppi kilsa ja kolmen kisan hyvätekeväisyysjuoksu. Tuon viimeisen kykenisin juoksemaan, mutta kun ne on aamulla seiskan jälkeen. Meillä nukutaan silloin, toivottavasti.

Ja niin nukutaan muuten kymppi minsan päästäkin... Hauh.

Asuntoa hakemassa

Kotiäitin silmänaluset hohtaa tummuuttaan. Rakas pieni pas... kullannuppumme ei taas nukkunut kovinkaan hyvin yöllä. Illalla nenä alkoi jo vuotaa ja tietäähän sen sitten, miten yö menee. Viimeinen herätys siinä seiskan aikaan ja pienet nokoset äitin sylissä sohvalla. Pitäis ite olla nyt nokosilla, mutta kun nukkuminen on mielestäni lähes turhinta maailmassa. Tuleehan tänään taas ilta ja yritetään uusiksi.

Eilen käytiin siellä hamppilääkärissä. Sen piti ola vika kerta mulle, mutta ei. Paikattava reikä oli niin syvä, että menee melkein hermoon asti. Joten, laitettiin väliaikainen paikka ja 3kk:n päästä uusiksi. Siten vaan toivotaan, että ihme on tapahtunu ja hermon päälle on kasvanu lisää tervettä hammasta.

Välillä vaihettiin potilasta ja tuli Mikon vuoro. Meinasin sanoa sille lekurille, että jos puhuisit vähän nuuskan käytön haitoista. No en sanonut. Mikko tuli lääkäristä ja sanoi lääkärin kertoneen, että limakalvot on hyvässä kunnossa ja että hänen miehensäkin käyttää nuuskaa! Ja että sitä kunnon ruottalaista nuuskaa saa Sharjahista! Ja katinkontit. Ens viikonlopun suunta on sitten selvä. Sharjah on siis naapuriemiraatti, ehkä puolen tunnin ajomatkan päässä, jos ei oo ruuhkaa.

Tänään juttelin naapurin kotiäitin kanssa ekaa kerta. Ei ne mistään Libanonista ole. Nainen on Slovakiasta ja mies Pakistanista. 6 vuotta ovat tässä maassa viihtyneet ja siitä 5 ekaa Sharjahin puolella. Olin lähes kaikista asioista samaa mieltä: miehet ei ymmärrä, ettei täällä viihdy aina niin hyvin, vaikka on auto, vapaa-aikaa koko päivä ja ostareita, missä viettää aikaa. Olivat asuneet tätä ennen kerrostalossa ja meininki oli ollu ihan eri. Lapsia joka puolella ja leikkikavereita. Täällähän ei ole ketään, vaikka lähes joka tönössä asuu joku. Poika oli Kerttua pari kuukautta vanhempi ja hyvin tulivat juttuun. Mitä nyt Kepa siinä välillä söi koiranpaskaa, niinku alkuruuaksi. Niin siis se, mistä olin hyvilläni omalla kohalla oli se, että meitä suomalaisia on paljon ja täällä pietetään yhteyttä muihin. Slovakialaiset ei halua olla toistensa kanssa tekemisissä. Tämä nainen tunsi ennen jonkun toisen slovakin, mutta oli hukannut yhteystiedot ja on siis slovakien kanssa tekemisissä ainoastaan kun menee kotimaahansa.

Käytiin eilen kattomassa ekaa asuntoehokasta. Kattelin aikani lehestä ilmoituksia ja soitin siihen firmaan, mistä on joskus varoitettu. En kerinny paljoa puhua kun välittäjä sanoi olevansa puolen tunnin päästä tuossa springs 3-alueelle yhteen vapaaseen villaan. Mentiin sinne, muttei ketään ollu paikalla. Mikko soitti miekkoselle ja sanoi, että jos et oo 5 minsan päästä täällä, lähetään kyntään. Ja niin me lähettiin. Oltiin ootettu vartti. Kohta soi puhelin ja sovittiin, että mennään takasin, ajomatkaa kun ei oo ku 5 minsaa. Kämppä oli samankokoinen kun tämä nykyinen. Kysyin Mikolta, että näyttikö meänkin kämppä näin läävältä kuin tää näyttää. Mun mielestä se oli kammottava. Pihalla oli kans muutama risu pystyssä ja kamala nurmi. No, kunhan käytiin kattomassa.

Muutaman kerran ollaan ajeltu Greensin läpi ja sinne haluaisin asumaan. Sieltäkään ei saaha kuin yhen makkarin kämppä, mutta kyllä se meille riittää, eihän meillä Suomessakaan oo isompaa. Marinasta, jonne Mikko taas haluais, saatais 2 makkaria. Se on vaan kuin yhtä suurta rakennustyömaata ja siellä kuulemma ei ees korvatulpat takaa yöunia. Eikä siellä asu kuin yks tuttu sinkkupoika. Greensisssä olis sentään muitakin. Marina on varmaan hieno paikka, kunhan se on kauttaaltaan valmis. Kuukausi aikaa löytää uus paikka, tosin vuokraisäntähän ei ole meitä kirjallisesti irtisanonu. Itteäni lohdutan sillä, että kerrostaloissa on kuntosalit, uima-altaat, ovivahdit ja saisin ehkä astianpesukoneen. Sekä lapsille pitäis olla hyvät leikkipaikat.

Puutarhuri tuli taas aamulla töihin. En päässy sille mitään sanomaat, koska Kerttu nukkui sylissä. Sanoin sille viimeksi, että me muutetaan niin pian ku mahollista ja ei tarvita sua enää. Arvasin, ettei se ymmärtäny. Vastas vaan, että jees mädäm. Soitin sitten tänään sinne firmaan, minkä kuitin se aina antaa kun maksetaan sille. Selitin pitkän tarinan ja setä kysyi, että mädäm, mikä ongelma sulla on? Ei se ollu kuunnellu mitään kun niin hienolla ja hitaalla enkulla selitin elämäni parhaat stoorit. No uusiksi vaan ja johan ymmärsi. Ei pitäis enää make heilua pihalla.

Ja ettei totuus unohtuis, käytiin vaihteeksi eilen koko perhe taas autokaupoissa. Oikeesti mentiin volkkarille aamukahveille. Sieltä saa automaatista oikein hyvää kahvia tai mistä mää tiiän, enhän sitä koskaan juo. Kaakao oli kyllä hyvää. Passattia käytiin taas kattomassa ja laitettiin tehtaalle kysely, paljonko maksaa winter paketin laitto, siis lähinnä persiinlämmittimet. Sellanen farmaripassatti olis/on/tulee olemaan Hipolle hyvä kuljetusväline. Ihan vaan sitä silmällä pitäen kattellaan farmaria. Tai minä katon.

Mulle selvis vasta muutaa päivä sitten sekin, etten saa olla tänä vuonna 3 kuukautta enempää Suomessa jos lähetään tän vuojen lopussakokonaan pois ja jos haluan viiä auton mennessäni ja jos en siis halua maksaa veroja. Siinäpä sitten valittemaan, tullaanko toukokuun lopussa vai kesäkuun alussa ja milloin lähetään pois. Lähinnä se kiinnostaa, mistä taion sen puuttuvan nollan sm-kisoihin, kuinka tipalle sen voi jättää. Tosin enhän koskaan oo sm:ssä Hipolla menestynyt, joten jos jättäis suosiolla turistin osaan sen kisan. Menis vaikka nollakoiraksi, jos päästäisivät.

Kemin kisatkin lähestyy ja samalla siis Suomen matka. Ilahdus oli suuri kun kuulin, että nään myös Maria ja Maria siellä. Siis pikku-Maria ja Kaplasta myös. Ja lastensa kera. Jos siis kone saapuu ajallaan.

Kuntopäivitys: eilinen lenkki 23 minuuttia koko matka juosten! Eikä yhtään karkkia, ei ees kurkkupastillia seittemään päivään. Ei myöskään yhtään pullaa! Kynsinauhoja sitäkin enempi.