Tässä lintujen bongauksen ja idolsien huumassa ei kerkiä/jaksa ees kirjottaa mitään. Viikonloppu meni koirakisoissa, kuten pitiki. Lauantaina oli Tornion tokot, jossa viihyttiin monta tuntia. Kerttu nukku koepaikalla yli 2 tuntia päikkäreitä ja siinä kerkis kattomaanki jotain. Jos sitä joskus Hipollakin sais ees sen alokasluokan. Johan se pysyy ehkä minuutin paikallaan maassa. Lopun aikaa se saattaa istua.
Sunnuntaina pakkasin auton ja lähettiin Kepan kanssa Oulua kohti. Haukiputaalla jarrutettiin ja käytiin kattoon OKKn kisoja muutama tunti. Kisoista jatkettiin kohti toista mummulaa kastelliin. Siinä vaiheessa Kerttu oli jo niin väsyny ilman päiväunia, että Lissun lihapullien sijasta maistuivat Bosse-kultsun serti-nappulat paljon paremmin. Ukki (jota ei saa kuulemma ukiksi sanoa ennen 80-vuotta) soitteli pianolla lastenlauluja ja Kerttu teki tapansa mukaan täydellisen tupatarkastuksen. Kotimatkan alkumetreillä neitillä meni silmät kiinni ja ne aukes vasta Kemissä. Siinä välissä käytiin kyllä vielä Haukiputaalla piipahtamassa kaverin tykönä kattomassa 10kk vanhaa Emiliaa. Loppumatkan harrastin koko rahan eestä puhelinhäiriköintiä. Olihan eilen taas euron sunnuntai. Päivän aikana sain hoiettua kolme pitkää puhelua. Kyllä taas säästi niiin paljon.
Iltahan vierähti taas Idolsien parissa, sekä jenkkien että suomen. Suomen versiossa taso tuntuu kyllä paljon korkeammalta ku ennen. Monta suosikkia on jo kiikarissa, mm. Nisse, Anna, Ari, se helluntalainen lääkäri ja se 30v isä, en muista nimiä.
Kuntosalejakin on tullu höylättyä, pitsaakin on kyllä syöty. Hyötysuhteella plus-miinus-nolla siis meni ainaki viikonloppu, varmaan. Mutta hyvän olon ja mielen salilta ainaki saa. Ja kippeet pohkeet.
Eilis ilta oli Kertun suhteen sanotaanko mielenkiintoinen, ainaki aluksi. Reissupäivän kunniaksi osas kyllä oottaa vaikeaa iltaa/yötä, mutta että nuin vaikeeta. Aikasemmat yöt on menny myös lähinnä huutaessa, mutta eilen ei huutoon meinannu tulla loppua. Sitä kesti reilut 2 tuntia ja nukkumatti tuli 1.30. Mummu kyllä yritti kantaa ja nukuttaa, mutta kai silläki usko jo loppu. Laitoin neitin vaan matkasänkyyn ja luin lehteä, tai yritin. Siinä se huusi ja huusi. Välillä otin syliin ja sitten päätin, että nyt riittää. En ota enää, huutakoon niin kauanko jaksaa. No sehä jakso. Eka lensi tyyny laian yli. Sitten tuli peitto ja patjaaki se yritti. Lopuksi se alko hakata sängynreunaa. Mutta tulihan se uni ja silmät aukes vasta aamulla. Nyt on menny päikkäreitä kolme tuntia putkeen. Mutta pakkohan se joskus on nukkua.
Vähän taas ihmettelin eilen kun kahen kamun lapset; 10kk ja 1v 5kk, nukkuu tietenki ihan täyet unet. Ja pitkät sellaset. Toinen nukkuu päikkäreitä hikiset 45 minsaa ainoastaan. Kyllähän kaikki nukkuu suunnilleen saman verran vuorokauessa. Ei oo ihme, että mulla tulee päivisin aika pitkäksi kun Kepa vetelee kolmea tuntia. Öisin on kyllä toinen juttu. Jos mahollinen seuraava lapsi olis vaikka koliikkitapaus, niin... Tosin ne kai huutaa ekat 3kk ja sitten alkaa nukkua. Aina sitä aattelee, että jos tuo onki kipeä. Mutta olis kai se päivisinki kipeänä?
Öisen hulabaloon jälkeen kidutettiin itteemme vielä erittäin tuskallisella kyläilyllä maailman ihanimman ihmisen luona. Vaan kun kai sitä pakko sielläki on joskus käyä. En muistanu kuinka tuskallista se oli, mutta nyt taas muistan. Seuraavan kerran meen sinne ehkä vuojen päästä. Tämä tyyppi on sellanen kyläluuta, joka ensin kuttuu ittensä kylään, juo kahvit, jää ruualle, kattoo kauniit ja rohkeat ja laittaa vielä sohvalle päiväunille. Ei sitä saa kulumallakaan ulos. Nyt se kuttu ittensä meille torstaiksi, mutta ei olla sillon kotona. Ihan niinku lomalla oleva äippäkin oli sattumoisin töissä tässä yks päivä kun sitä kysyttiin.
Dubain koiranäyttely lähestyy. Se on 10.2 lauantaina, mutta ei sinne vielä voi ilmoittautua. Kohtapuolin tulee kaavake nettiin, eihän siinä vielä kiirettä. Varasin jo kotopuolesta koko päivän vapaaksi. Ei muuten ole kotopuolessa vielä uutta asuntoakaan löytyny. Ei sitä kyllä kamalan aktiiviksesti oo haettukaan, tässähän on vielä vajaat 20 päivää aikaa.
Ai niin ja yks juttu vielä. Kaikki kyselee, että miten se Hippo pärjää siellä kotona tän 2 viikkoa Mikon kanssa. Kysyin sitä vähän aikaa sitten ja sain vastaukseks, että Hippo on säälittävä parasiitti. Paskoo aina öisin sisälle, vaikka sitä lenkittäis kuinka paljon. Ihanaa mennä kotiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti