Nyt on ramadan sitten ollutta ja mennyttä. Se päättyi Eid nimiseen juhlaan. Muutamat talot täällä oli koristeltu jouluvaloilla, oli kaikenvärisiä vilkkuvia systeemejä riittävästi. Ehkä jossain toisella asuinalueella niitä olisi ollut paljon enemmän, täällä länkkäreitten kansoittamilla mailla van muutamat tunnustautuivat muslimeiksi. Eidin aikaan kadut oli aika hiljaiset ja liikkeet kiinni. Toki meän omat ruokakaupat oli auki, mutta esim. autokaupat kiinni. Se tuli todistettua melkein joka päivä. Ikeaan yritettiin yhtenä päivänä, mutta jo alkumatkasta katteltiin muitten kauppojen perusteella, että turha ees ajaa sinne asti. Yks polkupyöräkauppa oli matkalla auki ja taas käytiin todistamassa, että ei ne ole sopivia. Kyllä se sopiva joskus tulee vastaan. Ja jos ei tule, olis mahis saaha oma pyörä Suomesta joulukuun puolivälissä tulevien vieraitten mukana. Vieraat ei kyllä ole asiasta vielä tietoisia.
Suomi-koulu on sellainen kerran viikossa tunnin kestävä koulujuttu, jossa yli 3v. jotenkin Suomeen kytköksissä oleville lapsille opetetaan kaikkea Suomeen liittyvää. Ne järjestivät eilen sadonkorjuumarkkinat-tapahtuman, missä suomalaiset tapasivat toisiaan ja siinä lomassa heitettiin porkkanoita, arvattiin kaalin painoa ja kerättiin rahaa koulua varten. Mahtava tapahtuma, missä oli kymmeniä perheitä. Vapaapäivän vuoksi myös monen perheen isät olivat paikalla. Paitsi ne, jotka tekivät kotona töitä... Kaks tuntia meni ja hokasin, että melkein kaikki on jo lähteneet. Ei taaskaan kerinny jutskaileen ku muutaman kanssa. Mieleen vaan jäi, että oli paljon porukkaa ketä ei ole koskaan ennen nähny. Meitä on täällä niin törkeesti, että ei kaikkia voi koskaan tavata. Tapahtuman aikana muuten näin elämäni ekat flamingot. Olin kuullu niitä täälläolevan ja nyt näin niitä. Kolme kipaletta lensi puisto yli.
Tänään jatkettiin Suomen jauhamista. Kahvilatapaamiseen saapui kyllä vähiten porukkaa ikinä. Olikohan 4 äitiä ja yksi tuleva äiti, jonka laskettuaika oli jo menny ohi. Paikallinen koti-isäkin tuli kahville, oli kylläkin appiporukoittensa kanssa, mutta melkein siis uskaltautui mukaan. Kouluissa on lomaa koko viikko, ja se verotti porukkaa aikalailla. Monilla on myös vieraita, kun ne suorat lennot on taas alkaneet. Ja ettei aika tulisi pitkäksi on iltapäivällä vielä suomalaisten puistotapaaminen. Viikko sitten olivat epävirallisesti aloittaneet ja nyt kun saatiin vihiä asiasta, tungetaan mukaan. Lisäksi sunnuntaina alkaa aamupäiväleikkipiiri ja tänään sovittiin äitien ravinteli-ilta. Otettiin suoraan parin viikon päähän, että saavat isät harjoitella lasten kanssa oloa ennen sitä.
Eilen jutskasin ekaa kertaa enemmän yhen suomiäidin kanssa, jolla on Kerttua 2 kk vanhempi tyttö ja libanonilainen mies. Aivan törkeän mukavaa porukkaa. Parasta vielä se, että se tumma mies puhuu suomea. Oli kuulemma joskus ollut miehellä vähän tukalat paikat, kun oli työpaikalla suomimiehet puhuneet jotain ei-niin-hyvää, eivätkä olleet tajunneet, että se tumma mies ymmärtää.
Sitä on täysin unohtanu, että missäpäin maailmaa asuu, että ollaan persianlahen rannalla. Aika hurjaa oli, kun jossain välissä suomi-libanonilaisperhe mainitsivat, että silloin kun miehen veli oli täällä kun se ei voinut sodan takia palata kotiinsa... Sain lainaksi kirjan, jossa suomalainen nainen asuu Irakissa persianlahen sodan aikana. Naimisissa siis Irakilaismiehen kanssa. Kammottavaa tekstiä, jota ei voi "sivistysmaan" asukkaana ymmärtää. Aika kaukana edellisestä lukemastani kirjasta Arto Paasilinnan Liikemies Liljeroosin ilmalaivat. Sekin kyllä oli hyvä.
Lähes vuosi sitten kun ekaa kertaa kuulin ehotuksen, että muutetaan muslimimaahan, tyrmäsin koko ajatuksen. Ihan ekaks, en muuta ulkomaille, enkä ainakaan sinne. Ja jos kuiteski muutetaan, niin puoleks vuojeks ja vaikka Englantiin. Jostain syystä ulkomailla asuminen oli vihonviimeinen asia, jota halusin. Nyt kun tänne on jo sopeutunut tosi hyvin, tätä voi suositella kaikille. Samanlaista se elämä on ihan jokapaikassa. Joka aamu herätään ja laitetaan ruokaa, siivotaan, mennään kauppaan yms. Ja kotimaa on 6 tunnin matkan päässä. Jos hätä tulee, menee Ikeaan tai Marimekon kauppaan. H&M:kin helpottaa ahistukseen. Lähikaupasta saa piimää, toisesta Pandan lakuja, vähän kauempaa Pulmusokeria, siis jos ihan hirveä hätä tulee. Marimekon kauppaan ei ole vielä tullut tarvetta. Melkein kaikkea muuta on tullut ostettua kannatuksen vuoksi.
Kyllä täällä silti tulee joka päivä jotain kummallista vastaan. Yks päivä oli lehessä tavalliseen tapaansa raporttia oikeuden päätöksistä. En muista kansallisuuksia, mutta mies oli vongannut vaimoltaan seksiä ja käyttäytynyt väkivaltaisesti vaimon kieltäytyessä. Vaimo veti miehen oikeuteen ja miehen asianajaja kirkkain silmin väitti, että mies vain halusi käyttää oikeuksiaan. No ei menny sentään läpi. Tän päivän lehessä oli raporttia, kun naistoimittaja oli menny yleiselle rannalle bikineissään normaalisti ottaan aurinkoa. Oli ekan vartin aikana lopettanu laskemisen, kuinka monta miestä oli tullu tuijottaan. Käytiin itekki eilen samaisilla rannoilla piipahtamassa ja todettiin rannan olevan vapaapäivän vuoksi täynnä puutarhureita ja raksamiehiä vahtaamassa länkkärinaisia. Ihmettyttää kun niillä on kamerakännyt monilla ja napsivat kuvia. Millä ne niitä kännyjä ostaa. No parasta tässä on se, että vartijamiehet kuulemma tyhjentää ne kameroitten kuvatiedostot ja päästää miehet matkoihinsa. Puutarhurit ei muuten ole sitä luokkaa kun Täydellisten naisten puutarhuri.
Löysin tuolta teollisuusalueelta yhen pienen ostarin, jonka lähellä on ihan hirveesti työmiesten asuntoja, joten siellä on myös työmiehiä. Halusin mennä kokemaan sen ostarin ruokakaupan, mutta Mikko ei antanut mennä sinne. Sanoi vaan, että miksi turhaan mennä hakemaan hankaluuksia. Loppumatkan mökötin ja ihan varmana menen joskus sinne.
Jos mummoja kiinnostaa, meillä loppui imetys. Kerttu vaan otti viimeiset aamuhuikat reilu viikko sitten, eikä tissiä enää huoli. Saan siis vapaasti ruveta ryyppäämään. Johan sitä kahen vuojen tauon jälkeen voisikin kokeilla. Neitille on tulossa uusi serkku ensi vuoden puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti