Nyt sitten jäähään tänne vielä vuojeksi. Sopimus on nyt paikallinen ja toistaiseksi voimassaoleva, mutta vuojesta nyt puhuttiin. Autokaupoissa ollaan taas vaihteeksi kierretty ja mietitty taas asumisjuttuja. Tässä kämpässä ei huvittais enää jatkaa, mutta samankokoista ei samalla rahalla enää tietenkään saa. Mietitään, että muutettaisko tuohon tien toiselle puolelle, jossa vuokrat on kalliimmat, kämpät pienemmät mutta muuten puitteet (uima-altaat) paremmat. Lisäksi olis ne nurmikot ympärillä. Tai sitten jäähään tähän, ei tartte muuttostressiä taas, isompi asunto halvemmalla ja naapuritkin jo melkein tuntee. Luulen, että jäähään tähän sittenkin, kaikkien rottien keskelle. On tässä ees hyvät näköalat. Lisäksi kohtahan saa oottaa Suomen reissua, kunhan saan liput varattua. Sitten saa taas oottaa kesää, jos vaikka olis 3 kuukautta Suomen kamaralla. Kesän jälkeen enää pari kuukautta ja vois vaikka etukäteen taas lentää Suomeen. Joten muutama kuukausi kämäsessä kämpässä. Eikä tässä asunnossa siis mitään vikaa (sen enemää ku muissakaan) mutta kun asuu keskellä raksatyömaata...
Niin siis sitä autoa käytiin taas. Eka iskettiin silmämme sellaseen halpaan 2 vuotta vanhaan Poloon, mutta sen paljastuttua entiseksi vuokra-autoksi kiinnostus loppu siihen. Siitä sitten asteittain taas edettiin ja lopulta oltiin lähes tekemässä kauppoja tuliterästä gti golfista. Kotiin kuitenki lähettiin tyhjin käsin. Minä yritin painostaa miestä ostamaan sen hänen haaveautonsa ja kerroin hyviä syitä, miksi se pitäisi nyt ostaa. Mutta ei kuuntele järkipuhetta, ei. Jos vaimo kerranki käskee ostaa jonkun auton, ni ei kelpaa. Katellaan vielä ja otetaan vuokra-auto.
Mies kävi tuossa viikonloppuna juoksemassa puolimaratonin. Lähes tuosta vaan. Ei se kamalasti oo reenannu ja on vähän flunsaaki ollu, mutta ei kai kehannu olla menemättä. Juoksijoita oli jotain 600 ja niistä 10 prossaa oli nokialaisia. Mies oli välillä joutunu käveleen, mutta maaliin päästiin kamalilla rakoilla. En oo koskaan niin isoja rakkoja jaloissa nähny. Ei sillä ees silloin jokunen vuosi sitten juostun täyspitkän maratonin jälkeen sellasia ollu, tosin ne oli varmaan kerinny jo puhjeta.
Jalat oliki sitten isillä niin kipeät loppuajan, että mm. x-gamesit oli haaveena vaan. Ei oikein käyty missään. Paitsi battutassa 2 kertaa parin tunnin sisään. Kävin manikyyrissä elämäni kolmannen kerran (onkohan tässä tulossa aikuiseksi, tuleehan ens viikolla taa vuosi lisää) ja kävi klassinen onnettomuus. Tuli maksun aika eikä löytyny pörssiä. Jätin kännykän pantiksi ja kotiin hakemaan rahaa. Eikä ollu eka kerta. Viimeksi olin pulassa eläinlääkärissä kun hommat oli jo hoidettu mutta pörssiä ei ollu mailla eikä halmeilla. Silloin ei tosin tarttenu mitään kaniin jättää.
Illalla kävästiin sitten tuossa greensissä kattomassa yhtä kerrostaloasuntoa, joka oli yhen makkarin kämppä eli kaksio. Vuokra oli 105 000 dhs vuojessa eli 1600 euroa kuussa. Aivan normaalit vuokrat, vaikka aivan järettömältä kuulostaa. Mitä vois saaha Suomesta tuolla rahalla? Kämppä oli ihan kiva, pitkän käytävän päässä ja näköalat naapurin olkkariin. Tuntuu vaan entistä enemmän siltä, että tähän jäähään.
Että ei muuta ku kanavapaketit hakuun. Saahaan telkkari taas näkymään. Vois tätä netin käyttöä vähentää. Linnanjuhlatki meni tuossa ohessa. Tällä kertaa ystävämme yle oli saanu areenansa myös ulkomaille näkyviin ja lähes täysin pätkimättömänä versiona juhlat näky suorana. Mahtavaa. Samalla hokasin, että paras ystäväni Suomessa radiokanava Ylex kuuluu myös livenä. Mitä tänne vielä kaipaa? Tilasin jouluksi myös suomalaiselta kotileipurilta makeaa sinappia ja joululimpun. Kinkunkin saa kaupasta jos kerkiää ajallaan asialle.
Nyt vaan salille, suihkuun ja valmistautumaan suurlähetystön järkkäämiin itsenäisyyspäivän juhliin Abu Dhabiin.
Finnairin korvaus hotellilaskusta tipahti muuten tilille, että sekin asia saatiin päätökseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti