Suklaa vie hampaat mennessään

Joulu tuli ja on jo melkein mennyt. Koko perhe käytiin joulupukkia morjenstamassa ostarilla. Sama Suomi-pukkihan siellä oli ku viimekin vuonna. Tällä kertaa ei itketty yhtään ja kuvassa pukin sylissä istuu totinen ja kangistunut neiti. Mutta kyllä siitä puhuttiin jälkikäteen. Monta kertaa ollaan kuvaa ihasteltu ja muisteltu tapahtunutta. Sillä aikaa kun pukin luona oltiin, oli tontut piipahtaneet meillä ja kuusen alta löytyi lahjat. Kaks lahjaa ois riittäny, useampaa ei oikein jaksanu enää avata, koska niissä ekoissa oli ne toiveet: keinuheppa ja nuken kärryt. Kärryt on saaneet kovaa kyytiä ja hepankin alle osattiin jo varpaat jättää. Vesiväreillä on maalattu olohuone jo pariin kertaan. Kerttu sai Suomesta mm. PMMP:n lasten levyn ja siitä on kyllä tämä äiti eniten iloissaan, aivan mahtava levy, kelpaa koko perheelle. Se äitin saama lahja, uus imuri, itte valittema, oli kyllä joku rangaistus...

Hippo varmaan sai elämänsä joululahjan. Ostettiin nimittäin 5 kilon kalkkuna carrefourista ja lykättiin se uuniin. Netin ja mummun ohjeilla se sitten paistettiin ja maistettiin. Yks ateria siitä syötiin ja sovittiin, että eiköhän tehä seuraavalle aterialle vaikka lohta. Oli aika kuivaa ja mautonta. Kanassa vika, ei tekijässä. Siitä sitten Hipsun kuppiin iso läjä ja loput pienempiin pusseihin pakasteeseen. Onneks ei ollu kallista.

Joulupäivä meni rannalla ja kotosalla. Leivottiin ekat tortut ja toiset piparit ja syötiin karkkia niin paljon, että napa ruskas, koko perheellä. Tänään oliki jo isin aika palata töihin ja me jonkinlaiseen päiväjärjestykseen. Pessimistisin mielin mentiin suomalaisten aamukahveille, mutta siellä oli jopa muitakin töihin palanneitten leskejä. Tänäänhän oli normaali arkipäivä täällä. Ite haukkasin kotiin palatessa ihan vaan maun vuoksi nokareen tobleronea ja naps, lähti hampaasta palanen. Soitto hamppilääkäriin ja kahen tunnin päästä oli aika. Ennen olen käyny ruottalaisella naislääkärillä, jolle voi puhua suomea ja se vastaa enkuksi. Nyt se on kummiski menny vaihtamaan kidutusasemaansa, joten piti luottaa muihin.

Tällä kertaa menin samaan vanhaan paikkaan ja siellä oli vastassa ruottalainen mieslääkäri, ei paha ollenkaan.. Heti alussa kyllä veti luulot naulaan ja uhkas juurihoidoilla sun muilla. Poras kummiski eka ja totes sen jälkeen, että tosi lähellä juurta ollaan, muttei ainakaan vielä tartte muuta ku paikata uusiksi. 140 euroa kiitos ja olo oli ku humalaisella, jolla on puoli päätä puuduksissa.