Suomessa ollaan

Mistähän aloittais matkakertomuksen... Paperisia lippujahan mulla ei ollut, ne piti saaha kentältä. Niitä käytiinki silloin muutama päivä sitten hakemassa, mutta se toimisto oli kiini. Luotettiin siihen, että se on ennen lennon lähtöä auki. No ei ollu. Kävin infosta kysymässä ja neuvoivat menemään lipunmyytitiskille. Sieltä neuvoivat meneen turvatarkistuksen läpi ja tiskille suoraan. Lastattiin tavarat kärryyn ja menin neitosten kanssa porttien läpi. Tiskiltä kysyin lippuja ja miekkoset ihmettelivät. Antoivat jonkun lapun ja menin takaisin sinne lipunmyytitiskille. Siellä pyysivät tietty käteistä rahaa, jota ei mulla ollunna. Siis automaatille, se onneks oli melkein selän takana. Takas tiskille. Tiskiltä sain pitkän ootuksen jäkkeen liput ja takaisin turvatarkastukseen. Tämän väliajan Hippo oli lähtöselvitystiskillä kiinni mun matkataravakärryissä. Lippujen kans takasi lähtöselvitykseen. Kertun turvakaukalon käskivät käydä käärimässä muoviin. Muovipaikalla oli lappu, että 5 dirtsua per paketti. Eihän mulla ollu yhtään, koska mihin sitä tarttis. Tarjosin euroja, vitosen seteliä. Mies otti sen vastaan ja antoi 3 dollaria takasin. Sitten lähtöselvitykseen taas, jossa halusivat maksun Hiposta. Ja kortti ei tietenkään käyny. Sanoivat että nosta 500 dirtsua, se riittää. Nostin 600 varmuudeksi. Taas automaatille ja takaisin. Laukut hihnalle ja Hippo boksiin, antoivat mulle lapun, jolla piti mennä maksamaan se Hippo toiselle tiskille. Jonotin kauan siellä tiskillä ja kun maksun aika tuli, lasku oli 30 kilosta 690 dirtsua. En tiiä, mistä ne sen 30 kiloa saivat, Hippo plus boksi on 17 kiloa. No olin vaan tyytyväinen, että eivät saaneet laskua isommaksi, koska se oli ehkä 70 euroa vähemmän kuin piti olla. No taas automaatille, koska käteinen ei käyny. Kertun kärryt sai ottaa koneeseen mukaan. Ja eikun lampsimaan niitä Dubain kentän piitkiä käytäviä ja koneeseen. Lähes kaikki, jotka kuulivat että lennän Aeroflotilla, kauhistelivat ja varoittivat asiasta. Aina jollekki kaverille oli käyny huonosti. Kone oli täynnä venäläisiä, mutta kukaan ei juopotellut, ei huudellut, koneen nousut ja laskut oli täysin moitteettomat, eikä tavattu ees ilmakuoppia. Kertulle ja muille lapsille tarjottiin muutamat purkit ruokaa ja oma ruokakin oli hyvää. Nukuin Kerttu sylissä noin 4 tuntia. Joten ei mitään valittamista.

Ainut valitus lentoemäntien kielitaidosta. Moskovaa lähestyttäessä tulivat kysymään oliko mulla isot vai pienet kärryt, no mistähän voisin tietää, kun ei ole mihin verrata. Oli kuulemma kahet kärryt laitettu koneen alaosaan ja sanoivat, että saan ne sitten matkatavaroitten kans samasta paikasta. Selitin, että jatkan vielä matkaa, en mene matkatavaroille ollenkaan. Nainen yritti selittää ja haki yhen miehen, joka sanoi, että no problen, kyllä kaikki järjestyy. Kuten arvata saattaa... Kentällä marssin muitten mukana passintarkastukseen, jossa mies sanoi, että tarvin viisumin. Vastasin, että matka jatkuu vielä tänään Helsinkiin, jolloin mun piti palata edelliseen kerrokseen, jossa neuvoivat menemään Transfer-toimistoon klo:11 ja nyt kysymään niitä kärryjä samasta paikasta. Meninkin, mutta nainen siellä sanoi, että niistä pitä itte huolehtia ja eikö mulla ole mitään lappua niistä. No ei ollu. Puhelu koneeseen varmisti, että koneen purku ei ollu valmis ja pyyettiin palaamaan asiaan tunnin päästä. Tunnin kuluttua sama nainen ei tienenkän olu tiskillä vaan oli mies, joka pyöritteli päätään ja soitti johonkin, josta varmistui, että kärryt on löytötavarapaikassa ja ne siirretään suoraan Suomen koneeseen. Tässä välissä oli vielä kolmisen tuntia aikaa Suomeen lähtöön ja sen ajan kulutin istumalla nukkuva Kerttu sylissä katellen ja ihmetellen venäläistä pukeutumiskulttuuria. Varmaan venäläisetkin kattoo meän pukeutumista, mutta jotenkin se valkoinen kotelomekkotyylinen yläosa ja ne sukkanauhasysteemillä kiinniolevat karvasäärystimet korkokenkineen sekä toisella naisella punainen pvc-takki, sekä minihame olivat kyllä kaikien huiput. Oli siellä paljon muitakin.

Koneeseen mennessä näin ikkunasta kun Hippo boksineen nostettiin koneeseen kyytiin, joten huoli huomisesta pois. Ja miehet ihan nätisti kantoivat sitä boksia. Finnairin kone oli tosi väljästi lastattu, mutta ilmakuoppia matkalle sattui ja oma penkkini ei pysyny nousussa yläasennossa. Siinä vartailua venäläiskoneelle. Helsingin päässä matkatavarat tulivat, samoin Kerttusen kärryt. Hippo ei tällä kertaa tullu liukuhihnalla, kuten yleensä. Nyt se piti erikseen pyytää hakemaan ja boksista päästessään oli tietty riemuissaan. Boksin tarkastin, eikä mitään vahinkja ollu sattunu 14 tunnin boksissaolon aikana. Muutama sellainen suolakalasnaksi sieltä löytyi. Oli varmaan jollain alkanu säälittää koiraparka ja aatellu tarjota välipalaa.

Kaikenkaikkiaan siis kiva reissu, kunhan vaan ekaan koneeseen asti päästiin. Kerttu nukkuin hyvin, eikä huutanu ollenkaan matkanaikana. Helsinki-Vantaalta hyppäsin taksiin ja hurautin Espooseen. Ja illalla reeneihin. Hippo väsähti kyllä aika pian reeneissä, mutta ei ne taidot mihinkään ollu hukkuneet. Ihan ok:sti se kulki. Pikkusen kyllä oli havaittavissa kurinpuutetta. Otti väliin aina omia polkujaan, mutta kaikkiaan ok.

Tämä päivä kului lähinnä ulkona, ulkona ja ulkona. Neuvolassa käytiin Pohjois-Haagassa, jossa Kertulle arvosanat: "Ei voisi juuri paremmin olla kehittynyt tämä lapsi tähään ikään mennessä." Ja äiti oli tyytyväinen. Espan puistossa istuskelin varmaan tunnin ja toisen rautatieasemalla. Oli niin hyvä ilma, lämpöä yli 20 ja happea reilusti. Ja Kerttu nukkui. Yli 3 tuntia kärryissä kaupungilla. Oli kai silläki uni- sekä happivajausta. Asiasta sadanteen, on muuten vaikeaa saaha lapsi, joka yleensä nukkuu pinnasängyssä, nukahtamaan tavalliseen sänkyyn. Vaatii hermoja ja käsivoimia.

Euroopan voittajanäyttely 2006

Voi tavatonta! Netistä tulee suorana lähetys ryhmäkehistä. Välillä käydään studiossa, jossa nytkin istuu Sini Erikson Nekun kanssa. Mekin siis ollaan Kertun kanssa melkein nyt jo Helsingissä.

Matkakuumetta

Jopas jotakin. Nämä mun matkakumppanit alkaa kai jo vähän hermoilla huomista. Hippo iltalenkillä nilkutti toista etusta tullessaan pallo suussa järvestä ylös. Onneksi se nilkutus unohtui lähes samantien. Yks päivä sillä tuli kynnensivusta verta.

No ei se vielä mitään mutta kun tää pikkuneiti on kuumeessa. Illalla nukahti ihan normaalisti sänkyynsä ja muutaman tunnin päästä rupes itkemään. Kävin laittaan tutin suuhun ja tunsin kuinka iho kuumottaa. Ei muuta ku mittari hommiin ja yli 39 se nousi. Panadolia alakerrasta ja yö oli aika takkuista molemmila. Ei juurikaan nukuttu. Nyt olis vielä 1,5vrk aikaa parannella oloa. Hyvin tämä jaksaa touhuilla mutta välillä on kyllä aika epätoivoisia yrityksiä pitää lapsi tyytyväisenä ees hetken. Nokkakin vuotaa ku seula. Kunhan nyt ees tässä matkanjohtajan asemassa pysyis itte terveenä.

Tämä päivä siis pysytään sisällä, kattellaan miesten tenniksen finaalia, formulaa ja tuo Koti-ikävä-dvdkin on vielä kattomatta. Mies kysyi yhtenä päivänä, että onko koti-ikävää? Annoin kuulemma oikean vastauksen, kun sanoin, että miten vois olla koti-ikävää, jos olen kotona.

Export vs. Import

Tänään yritettiin saaha matkavalmistelut järjestykseen. Lähes onnistuttiin. Tarkoitus oli mennä hakeen lentokentältä meille ne liput, mutta floppikonttori oli kiinni. Pitää vaan uskoa, että niillä se pulju on auki sitten keskellä yötä kun ollaan lähössä. Toinen hoidettava homma oli se Hipon terveyslappu, jolla tästä maasta pääsee ulos. Se meinas olla vaikeeta, mutta siinä sentään onnistuttiin. Ekaks mentiin mun saamien ohjeitten mukaisesti Cargo villageen, menin sinne, missä luki Export, viemässähän täältä tuota koiraa ollaan. Oli aika kiireinen toimisto ja väkeä ku pipoa. Yhellä tiskillä neuvoivat meneen toiseen kerrokseen, josta neuvoivat meneen toisesta oikeanpuoleisesta ovesta, jossa ei tienneet mitään vaan neuvoivat vielä yhteen paikkaan, jossa neuvoivat meneen takas alas ja kysyyn huonenumeron. Menin takas alas, ja sieltä soittivat katalogista löytyneeseen eläinlääkärinnumeroon, josta neuvottiin tulemaan Import-puolelle. No hypättiin autoon ja ajettiin pitkän talon toiseen päähän, josta oikea toimisto löytyi. Ekaks piti mennä yhelle tiskille ostamaan eräänlainen maksukortti ja sitten papereitten kanssa eläinlääkärin puheille. Miekkonen katteli papruja ja rupes hommiin. Mun piti käydä yhellä tiskillä otattaan kopiot rokotuksista ja sitten lähettiin kattomaan itte koiraa autoon. Lääkäri suorastaan pelkäs Hippoa, joka luimisteli auton takaosassa sen näköisenä, ettei tekis kärpäsellekään mitään. Siru luettiin ja numerot täsmäs. Ja takas sisälle. Kauan siinä meni mutta lapun sain ja itseasiassa sain vielä lapun, jolla päästään tulemaan vielä takasinkin. Ei tartte anoa sitä pirun maahantuontilupaa enää uusiksi. Suomesta tarttee vaan sen eläinlääkärin terveystodistuksen. Siinä maahantuotiluvassa on kyllä ihan väärä puhelinnumeron mun kohalla, Hipon syntymäpäivä on merkattu 22.6.06 ja rokotuspäivät on miten sattuu. No ei niitä kummiskaan kukaan kattele.

Iltasella käytiin vielä syntymäpäiväkakuilla tuolla naapurialueella, Kilpisillä. Kerttukin "leikki" elämänsä ekaa kertaa toisen lapsen kanssa. Einari-poika oli oikeen sopiva pallottelukaveri. Tosin Kertun leikki alkoi siitä kun otti Einarilta pallon ja laitto sen suuhunsa. Olivat muuten kolmikymppiskakut. Ittelläkin sen kakun aika tulee ennen joulua. Milloin se kriisinpoikanen ruukaa tulla. Sitä ootellessa.

Oli ilmestyny SM-aikataulukin nettiin. Melkosen aikasten alkaa taas kisat lauantaina, joten Milla, taidat saada ihan yksin lähteä kisapaikalle aamulla ja me muu porukka jäähään koisimaan.
Mutta hei nyt myös muut laittamaan tuonne kommenttiboksiin niitä voittajaveikkauksia. Ei ole kai missään lukenu, onko tänä vuonna ihan oikeaa Veikkauksen voittajavetoa. Olis vaan, vaikka niistä makseista, kun niitä harvemmin on ollu.



Nyt pitäis jo olla koisimassa. Viime yö ei ollu kauheeta herkkua. Lapsityrannimme Tinttarallaa veti kyllä sellasta tinttarallaa aika kauan, ennenkuin nukahti uusiksi joskus puolen yön jälkeen. Ei kylläkään tarttenut syömistä koko yönä. Mutta sitä ei kyllä voi lähimaillekkaan laskea kokonaan nukutuksi yöksi. Se kohta oottaa vielä vauvakirjassa päivämääräänsä. Toivottavasti enne rippikouluikää saahaan sinne joku päivä laitettua.

Uniagilityä

Näin unta, että oli isot agilitykisat jossain sisähallissa. Jotenkin tuli SM-kisat mieleen. Alustana piti olla sertimatto, mutta kun sitä kyselin, jotkut sanoivat vaan, että mihin sitä sertimattoa tarvitaan, nää on ihan samanveroiset. Lattia oli tosi liukas, niinkuin sisäpelihallien lattiat on ilman mattoja. Mattoja oli kyllä siellä täällä, mutta ne oli ns. normaaleja olkkarinmattoja, vähän sellasten räsymattojen tapaisia. Kisojen päätteeksi oli vielä sellainen iltapukukierros naisille. Muutama hullu siihen osallistui, minä mukaanlukien. Toinen kenet muistan oli Aaltosen Maria. Muita naamoja ei jääny mieleen. Niin ja kisat oli Keminmaassa.

Laitetaanko kisaveikkaus pystyyn. Pistäkää kommenttiboksiin vaikka nimettömänä jos ei muuten, SM-kultamitalistit viikon päästä kisattavista skaboista. Myös itteään saa veikata, mutta ei ole pakko. Voi myös laittaa perään tiedon, onko kolmikko sellainen, jonka haluaa vai uskoo olevan korkeimmilla palleilla. Ja kaikki säkäluokat mukaan. Laitan myös oman veikkaukseni, ihan nettitulosten perusteella.

4 yötä enää

Rupee olemaan asiat järjestymässä Suomea varten. Onhan tässä vielä 4 yötä lähtöön ja nyt jo varmistui majapaikka kolmeksi yöksi ennen sm-kisoja. Menen veljen tykö oleilemaan öiksi, mutta arvelisin että ne muutamat päivät kuluu kyllä muualla kuin sisälläi. Pitäis käydä neuvolassa, reenaamassa, reenaamassa, renaamassa ja missäs muualla. Tiistain reeneihin yritän keretä. Laskeutuuhan se kone jo puoli kahen aikaan iltapäivällä. Kyllä siinä kerkiää tavarat nakata jollain, millähän Espooseen ja kärrätä tän sakin hallille. Se perhanan lentoboksi on kyllä yks ongelma, mihin se sullotaan. Kai sille joku paikka löytyy.

Hiponkin lupa-asiat pitäisi oieta ehkä lauantaina. Tarvitaan maastapoistumislupa, oikeastaan se on lentolupa, että eläin on terve ja kestää lennon. Sain ohjeet, mistä se reilun 20 euron lappu haetaan. Tosin tiedossa ei ole, montako päivää ennen se tarttee olla. Tämä maa se vasta on täynnä byrokratiaa.

Nyt tuosta jalanjuuresta tulee aika vahvat aromit. Kerttu istuu siellä ja tutkii työkalupakkia. Taian mennä aukaisemaan yllätyspaketin ja kattoa, mitä siellä Kertun pakissa on ollunna.

Sekalaista

Aamulla hain toissapäivänä tänne muuttaneen uuden kotirouvan mukaan kahvilaan. Hänellä mies on tänne tullut jo muutama kuukausi sitten ja nyt vaimo tuli kahden lapsen kanssa myös. Nuorimmainen on 6 viikkoa vanha. Puhuttiin mm. synnytyksen käynnistämisestä. Nyt tuli kyllä yliveto perustelu käynnistykseen. Muuton takia synnytys aikaistettiin. Käyhän se niinkin. Olen myös kuullut että täällä Dubaissa saa keisarinleikkauksen jos vain vähän vihjaakaan sinne suuntaan. Toki se maksaa enempi.

Äsken kurvailin ihan vaan huvikseni taas Emirates malliin. Joku aika sitten ihmettelin kun ei H&M ole vielä rantautunu tänne. No johan se on tulossa. Isot kyltit ja ilmoitukset oli seinässä, porukkaa haetaan töihin. Yritän kyllä kiertää kaukaa kaikki Veromodat, Mangot ja Zarat, koska nehän löytyy Suomestakin. Tosin en ole kai koskaan muutenkaan löytäny esim. Zarasta mitään, mikä mulle mahtuis päälle.

Kuulin myös eilen, että tänne tulee taas kaks uutta ostaria. Tällä hetkellä tuo toinen suosikkini MOE on suurin 450:llä liikkeellään. Nyt on tulossa tuhannen ja reilun tuhannen kaupan ostarit. Siinä sitä riittää kattottavaa. Alkaa pikkuhiljaa kyllä menemään hiukan yli hilseen nuo kaupat. Kai sitä muutakin pitäis elämään sisältyä. Metroahan tänne myös rakennetaan. Se valmistuu tosin vasta joskus kymmenen vuojen kuluttua, joten me ei ainakaan olla sitä testaamassa. Toki puhetta ulkomaille jäämisestä on jo ollu, mutta seuraava maa, jos Suomeen ei palata, täytyy olla sellainen, jossa on kunnon mahikset agilityyn.

Tällä hetkellä aika moni samanikäisen lapsen omaavista äiteistä on jo palannu töihin ja osa on palaamassa ihan kohta. Meikäläisen kotiolot kestää vielä 1,5 vuotta luultavasti. Itte olis kyllä vaikka välillä valmis menemään töihin, mutta tuota lasta ei kyllä vois laittaa mihinkään hoitoon. Eihän se osaa puhua eikä kävellä. Siellä se jossain päiväkodin nurkassa itkis kokopäivän yksinään kuiteski. Siinä mielessä suomalaiset on kyllä syntyneet hyvään maahan, että on äitiyslomat ja -päivärahat. Eikä ne huonot ole moneen maahan verrattuna. Toki monessa maassa ne on vielä paremmat. Täällä en usko mitään tukea olevan, koska eihän täällä ole verotusta.

Nyt jo parin kuukauden ajan täällä linnut on ollu aika agressiivisia. Saa tosissaan kattoa mihin kävelee. Ne meinaa kunnolla hyökätä kimppuun. Ainaki silloin kun ollaan Hipon kanssa liikkeellä. Mulla onkin nykyään Hipon paskapussi mukana ja sillä heiluttelen kun tulevat liian lähelle. Ja nyt ne saa....t on tehneet pesän tuohon meän autokatokseen. Oon niitä yrittäny aiemmin ajaa sieltä pois, mutta minkäs niille enää tekee, kun paska on jo housuissa. Toivottavasti niillä on joku vuodenaikarytmi keleistä huolimatta. Jos ne syksyllä olis jo muuttaneet pesästään kun palataan maisemiin. Täällä muuten pitäisi olla flamingojakin. Eipä ole meille tulleet vielä kyläilemään. Käskekää niitten tulla meille jos käyvät teillä.

Rakkaat lukijat

Siitäs saitte. Siltä se tuntuu kun seuraa jotain blogia ja sitten yhtäkkiä, uutta tekstiä ei tulekaan ja jo alkaa manailu... No ei vaiskaan. kirjoitin eilen pitkän tarinan ja se häipyi ku tuhka tuuleen. Ei tehny mieli kirjottaa uusiksi.

Tässä välissä ollaan käyty halpavaatekaupassa tekemässä löytöjä. 12 eurolla Kerttu sai mekon, bodyn ja kolme paita-housuyhistelmää. Ei paha. Autolle palatessa parkkipirkko, tai pitäiskö sanoa parkkipekka naputteli koneellensa kai sakkoa. Olin kyllä laittanu vinkistä viisastuneena parkkilapun, mutta ku en tienny, ttä se minuuttiosio siitä lapusta meni just piiloon. Kaks tuntia laitoin aikaa siihen lappuun ja kauppaan kului 1:59. Siis yhteen kauppaan.. Näytin käskystä sitä lappua ja just minuutilleen loppui se aika. Setä selitti, ettei se voi arvailla minuutteja ja jotain se siinä sihisi ittekseen. Jatkoi sitä näppäilyään ja toivon että samalla pyyhki sen sakon. No saas nähä tuleeko joskus perille asti, jos ei se sitä poistanu. Joskus kymmenen vuotta sitten saatiin Aaltosten sisarusten kanssa Ruotsin maalla parkkisakot, jotka ei minun tietääkseni ole tulleet vieläkään perille.

Rannalle mentiin kuvaileen lapsia eilen kolmen aikaan päivällä. Kuviteltiin, että alkaa oleen jo siedettävä keli siihen aikaan. Reilun kolmen kuukauden kokemuskella ei näköjään ole paljoa oppinu. Ei siellä voinu olla. Äkkiä kamera käyntiin ja pikaisesti pois. Hienoja kuvia tuli silti, ja Kerttukin maisteli hiekkaa elämänsä ekaa kertaa. Menomatkalla meinasin ajaa toisen auton kylkeen ja mulle tööttäiltiin. Vähän matkan päässä pääsin ite tööttäileen kun yks urpo vaihtoi kaistaa ja sanoinkin ääneen, että tuleeko tuo mun kylkeen ja olihan se tulossa. Tööttäilin ja miekkonen vaan tyynesti päätään kääntämättä jatkoi matkaansa. Hahmosta päättelin, että mies se oli.



Eilen olin myös Karppisilla aamukahveilla. Puolalaisäiti Barbara oli myös viisikuisen lapsensa kanssa. Se lapsi painaa yhtä paljon kuin Kerttu nyt kasikuisena eli reilut 8 kiloa. Se tyttö syö pelkästään rintaa. Lääkäri oli sanonu, että pistäis rajoittaa sitä syömistä, lapses on ylipainoinen. Rintalapsi ylipainoinen, mitenhän sitä rajoitetaan...

Tänään olin naapuritiellä asuvan italialaisäiti Gemman ja tyttönsä Vittorian kanssa shoppailemassa. Kiva kun kumpikin osaa lähes yhtä huonoa englantia, mutta hyvin tultiin toimeen. Joka toinen lause loppui sanoihin: en tiiä mikä se on englanniksi mutta ymmärrät varmaan. Neljä tuntia saatiin kulumaan ja rahaa ei juuri ollenkaan. Eihän täällä muutenkaan rahaa kulu, ainakaan mulla. Kortillahan sitä maksaa. Lähes joka paikassa onkin sellainen mokkula johon kortilla maksettaessa naputellaan tunnusluku, mutta silti pitää allekirjoittaa. Sitä en kyllä ymmärrä. Ruottissa oli samanlaiset näpytyskoneet, mutta ei siellä enää mitään allekirjoitusta tarttettu.

Tätä se on kun mies on työreissussa. Kokoajan auto persuksen alla, no ei sentään kokoajan. Huomen aamulla kurvaan hakemaan eilen tänne muuttaneen äitin lapsineen aamukahveille tuonne kotirouvien palaveriin. Jos olis iltapäivän sitten vaikka ihan vaan kotosalla. Mikko palailee Marokosta perjantaita vasten yöllä. Sitten onkaan muuta päivä ennenkuin Flopataan. Hippo onneksi kai lopettelee juoksuaan. Ei enää siirrä häntäänsä kun laitan sille housuja jalkaan..
Täällä muuten on radiossa kisa, jossa palkintona on matka Suomen juhannukseen katsomaan yötöntä yötä. Nyt minä menen kattomaan jääkiekkoa telkusta kun sitä kerrankin tulee. Vähän vaihtelua tuohon tennikseen, jota tulee 8 tuntia päivässä.

Jebel Ali

Tänään ei olla juuri muuta saatu aikaiseksi kuin kävimme pyörähtämässä äskettäin Jebel Ali beachillä. Kerttu veti autossa sikeitä ja mitä menikään silmiemme ohitse.

Paikallista seiskaa aamulla selaillessani olin tyytyväinen, ettei sitä Suomi tarraa ole vielä auton takalasissa. Oli pieni juttu, että suomalaisilla nettisivuillakin julkaistu Profeetta Muhammedin pilakuvajuttu ei aiheuta mitään sanktioita. Jokin aika sitten samaisessa lehdessä oli jopa juttua Lordin euroviisuvoitosta. Ei täällä kyllä kukaan tiiä, missä Suomi on. Mutta en minäkään tiiä missä on vaikka Jordania.

American idolsista

Kattelen just nyt koneelta tämän vuojen american idolsin finaalijaksoa. Teiän kaikkien siellä Suomessa pitää kattoa se 4.6 subilta tuleva finaali. Olen kattonu finaalista nyt vasta vähän yli puolen välin ja välillä nauran kippurassa ja useamman kerran olen itkenyt liikutuksesta. Onneks Mikko on vielä töissä. Se ei ymmärtäis. Mutta siis katsokaa. Tämä on oikeeta viihdettä, vaikka ei musiikista niin välittäiskään. Paska vaan kun tietää sen voittajan etukäteen.. Ja tietty on vähän etua jos on seurannu myös aikaisempia kausia, tietää paremmin ketä ne välillä esiintyvät tyypit on. Kyllä ne jenkkilässä osaavat tehä kaiken isommin ja paremmin. No, ainakin tv-showt.

Paparazzin tuloksia

Nyt oli pakko kirjottaa tänne heti kun tulin kotiin. Sain, kuten kuvista näkyy, ensimmäiset kuvat napattua arabeista. Osassa kuvista tähtäilin hienon ostarin puitteita ja "sattumalta" muuan arabinainenkin osui kuvaan.


Battuta mallissa oli Dubain poliisien soittokunnasta pari tyyppiä esiintymässä, joten siinä sai ihan luvan kanssa kuvata. Ei silti ihan sopinut mun mielikuvaan pillipiiparille arabien puku päälle.

Tässä vielä yksi kuva menomatkalta auton ratin takaa napattuna. Tämännäköisiä miekkosia tuolla ulkona huhkii aamusta iltaan, päivästä toiseen. Ja näitä on tuhansia. Kuin muurahaispesässä muurahaisia. Ja mitä kuumempi päivä, sitä enemmän rättejä päässä. Tänään oli 40 astetta auton mittarissa. Kosteusprosentti kuului olevan 38%.

Ja mahtavaa kun HAU rakentaa tpoisen hallin, nurmipohjaisen. Varasin jo siitä vanhasta hallista oman paikan, sinne kun rakennetaan makuutiloja.

Samaa rataa

Päivien kulussa ei mitään uutta. Tämä vimeinen kaksviikkoinen ennen Suomeen tuloa pyörii omalla painollaan. Vielä muutama päivä, sitten Mikko lähtee mihinkähän lie, niin siis Casablancaan, on siellä melkein viikon, ja sen kotiintulon jälkeen muutama päivä ja me lähetään. Ens viikolle onkin paikkoja mitä kierrellä kun on auto käytössä 24h joka päivä. Tekstiili souq on yks paikka, Sana -niminen paikka, josta pitäisi löytyä halvalla lasten vaatteita, rannalla pitäisi käydä joku iltapäivä kokeilemassa valokuvausta Karppisten kanssa ja mitähän vielä. No tietty pakolliset Battutat ja Emirates Mallit.

Tänään käytiin aamukahveilla Suomirouvien kanssa ja taas oli niin mukavaa. Jos välillä yhtään täälläolo tökkii, kuten joskus tökkii, niin tuolla tulee niiiin hyvälle tuulelle. Kaupan päälle saa vielä itselle uusia suomalaisia naistenlehtiä. Joku niitä aina jostain saa. Otin mukaani myös sen lehden, jota kukaan muu ei huolinut, Painonvartijat. Alkaahan huomenna taas uus kuukausi. Luin sitä jo. Samalla söin kaksi suklaapatukkaa... Tämä on tosi hyvä karkkilakko.

Koko loppuajan olen taistellut sen lentomaksun maksamisen kanssa. Millä kortilla se maksetaan ja mitkä on ne pirun numerot, mitä ne haluaa. Ja ai, tuli väärä numero, no kokeilkaa tuota. Katsotaan, mikä on lopputulos. Väliajoilla haen Kerttua portaista pois, Hipon vesikupilta pois, annan vauvakeksin käteen, pyyhin keksinjämät lattiasta, poskilta, vaihetaan keksiset vaatteet, laitetaan kirjahyllyn tavarat takaisin kirjahyllyyn, kengät takaisin kenkähyllyyn, korjataan luetut lehdet lattialta. On se kiireistä hommaa. Niin ja välissä lyhyet.. skypesessiot Mouhijärven suurruhtinaskuntaan.

Täkäläisessä lehdessä on ollu juttua hullujen uudesta pelistä. Siinä ajetaan autolla kuusikaistaista motaria, heitetään ikkunasta kissanpentu keskelle tietä ja lasketaan, kuinka monta autoa se pystyy väistämään ennenkuin kuolema korjaa sen. Sairasta. Ihan sairasta. Ja pitää olla kolme silminnäkijää, ennenkuin poliisi pystyy puuttumaan hommaan. Toinen aika sairas yksityiskohta on se, että ilmakiväärejä saa ostaa kuka tahansa, ei tartteta mitään lupia, eikä kaupassa opasteta aseen vaarallisuudesta. Halvimmat kiinalaisvalmisteet lähtee mukaan noin kymmenellä eurolla.

Sunnuntaita

Näkyihän ne formulat täälläkin. Piti selata aika kauan nuita kanavia, mutta oliskohan ollu numero 277, josta kisa löytyi suorana. Tai siis aika-ajot. Ei kyllä ymmärretty yhtään tämän vuojen sääntöjä, mutta ei sillä Räkällä hassummin menny. Tänään katellaan sitten itse kisaa. Samalta kanavalta tuli illalla myöhään suorana hyväntekeväisyysjalitsupeli, jossa pelas vanhoja pelaajia, mm. Maradona ja lisäksi muuan Robbie Williams. Ei ne kyllä osanneet juurikaan pelata, mutta isot katsomot pursusi katsojia. Eikä Robia paljoa ees näytetty, pyh.

Katoin eilen myös ekaa kertaa sitä Tanssii tähtien kanssa-ohjelman brittiversiota ja tykästyin heti. Paha vaan kun ei tunne niitä julkkiskisaajia, mutta mukavannäköistä touhua. Jotenkin tuo töllö on kokoajan päällä, mutta minkäs teet kun ulos ei kertakaikkiaan voi mennä. Paitsi silloin kun lapsi nukkuu, kuten nyt. Nukkuukin varmaan pitkät päikkärit, kun yöunet oli taas ihan valtavan pitkät, 8,5 tuntia. Ite nukuin ruhtinaalliset 6 tuntia.

Olis pieni pyyntö agilityväelle. Jos jollain olis muistissa joku sm-tuomarien rata tai karsintatuomarien rata, vois vaikka piirtää sen ja lähettää sähköpostilla. Voi sanoa, että oon aika pahasti tippunu kärryiltä nuitten ratojen suhteen. Ja tosi vähän niitä nykyään löytyy netistä. Pitäis ehkä kaivaa vaikka ulkomaan ratoja ja mennä niitä mielikuvituskoiralla.

Se eilinen eläinlääkäri muuten kysyi, kun Hipolla oli housut jalassa, että vuotaako tuo koira vielä? Öö, vuotaa. Olis kai voinu sanoa, että ei, muuten vaan tykkään kun sillä on nuo pöksyt ja se on ihan nolona.

Täydelliset naiset -sarjan toinen kausi lähenee mun koneella loppuaan. Löysin siihen äsken luultavasti viimeiset jaksot netistä ja arvioitu saapumisaika on nyt noin 12 tunnin päässä. Toinen kausi on kyllä pieni pettymys, se ei ole lähelläkään ekan tasoa, mutta katottava se silti on. Jos haluatte juonipaljastuksia, tiiätte mistä kysyä. Vielä tuosta tv-aiheesta, oli Mikon kaveri ollu siinä Noora menee naimisiin sarjassa ihan vasta. Tipahti kyllä sekin heti pois. Luin netistä sen sarjan ideaa ja tapahtumia, enkä voi kuin ihmetellä kuka on tuollaisen ees keksiny. Mitä jos se naikkonen ei kelpuuta ketään ennenku pitää mennä alttarille? Eihän sille näytä kukaan kelpaavan.

15 yötä jouluun on, laskin aivan itte äsken!

Jalitsua

Eilen päästiin vihdoin ja viimeinen aikaiseksi vääntäytyä katselemaan jotain tapahtumaa. Mentiin katsomaan rantajalkapallon Aasian mestaruuskisan finaalipeliä, Japani vastaan Bahrain. Pikkusen eksyttiin välillä kartalta matkalla sinne oikealle rannalle, mutta perille päästiin. Laji näytti mukavalta, vaikka säännöt olikin kai aika erikoiset. No mulle riittää, että maalit lasketaan siitä jos pallo menee maaliin... Katsomot oli pullollaan paidattomia miehiä, joten naisväelle olisi ollut muutakin katsottavaa. Miehille oli myös väliajoilla cheerleadereiden esityksiä. Katsomossa oli myös kuvastakin löytyvät ilmeisesti jkonkin sortin sheikit tms. Kuva on aika kaukaa otettu, mutta ensimmäinen mun ottama kuva, jossa on näitä paikallisia. Niin ja Bahrain voitti 5-3 ja pääsee näin Brasiliaan kisaamaan Aasian mestarina.












Kotimatkalla näppäilin autosta muitakin kuvia ympäristöstä. Yhessä liikenneympyrässä otin huvikseen kuvan Hummerista. Äsken latasin kuvat koneelle ja kas, mitä olin ikuistanut. Etupenkillä vänkärin puolella näyttää olevan pikkulapsi suhteellisen turvattomassa paikassa. Tämä valitettavasti on täällä ihan arkipäivää. Lisäksi kuva jostain moskeijasta. Näitä muslimien rukouspaikkoja on pilvin pimein.










Tänä aamuna kävin eläinlääkärissä Hipon kanssa hakemassa sille sen heisimatolääkityksen Suomeen tuloa varten. Jo viimeksi mietin, että sainko vain vahingossa hieman epäystävällisen vastaanoton. En saanut. Tällä kertaa taas oli aika nihkeää se vastaanotto. Lääke kyllä saatiin suuhun asti laitettua ja toinen niskanahkaan, en ees tiiä miks sinne jotain laitettiin, luultavasti se oli joku punkkihomma. Lääkäri tais olla joku sveitsiläinen tms. keskieurooppalainen nainen, joka tarttui tähän juoksuongelmaan. No ei se meille mikään ongelma ole, mutta kummallisia kysymyksiä se esitti. En ymmärtäny puoliakaan.. Kehotti mm. tarkistamaan lentokoneesta poisoton jälkeen ettei Hippo ole tiineenä. Meinasi olla antamatta sitä matolääkettä koska lähtöön on vielä 2 viikkoa aikaa. Englantiin tarvitaan max 3 päivää ennen annettuna, mutta Suomeen riittää 30 päivää ennen. Kyseli myös millä lentoyhtiöllä lennetään, Emirates ei kuulemma ota lemmikkejä. Ehkä olen varannu ja tarkistanu, että koira pääsee myös.. Tällä kertaa saivat minulta 25 euroa nyhdettyä, mutta seuraavalla kerralla menen johonkin muuhun paikkaan.

Eilinen ilta oli meillä taas itkua ja hammastenkiristystä. Tai lähinnä kai ikenien. Ainakin siihen tulokseen tultiin, että hampaat itkettää. Aivan saa.......sta huutoa aika kauan, kunnes uni vei voiton ja Kerttu nukahti mulle syliin. Toinen ilta peräkkäin. Ja ruoka ei maistu, sen tyrkyttäminen vasta saakin huutoa aikaiseksi. Päivisin onneks kaikki on hyvin.

Onnittelut haikaran laskeutumisesta viimein pohjolaan!

Ja tsemppiä sinne yksille Ruotsin turneelle. Heti ekan päivän jälkeen oli ainakin reilusti paremmat kotiintuomiset kuin edellisestä reissusta. No ei puhuta nyt siitä.

Me jäähään oottamaan tuleeko meän telkusta tänään aika-ajoja.

Onnenpyörä

Aamulla päätin, että tänään tuo tyttö nukkuu kahet päikkärit ja nukahtaa ite omaan sänkyyn molemmilla kerroilla. Palataan takaisin vanhaan rytmiin. Viime yönä ei syöty kertaakaan, mutta koska illalla nukuttaminen kesti 1,5 tuntia ja aamulla herättiin puoli seittemän, kerkeääkö siinä välissä ees syyä? Eli vois sanoa, että se oli eka yö ilman syömistä. Mutta pitää kasikuisen nukkua pidemmät yöunet kuin 8 tuntia. Varsinkin jos päivällä otetaan vain yhet kahen tunnin päikkärit. Sanon minä, ekakertalaisäiti. Laitoin Kertun sänkyyn aamulla puoli 10, koska alkoi jo hieromaan silmiään, ja palasin alakertaan. Ihmettelin hiljaisuutta ja palasin kattomaan viien minsan päästä ja siellä se nukkui. Sama tapahtui äsken kun vein toisille päikkäreille. On se vaan enkeli... Ainakin joskus.

Tousuin sen kanssa tuossa aamupäivällä lattialla ja kurotauduin laittamaan töllöä hiljemmalle jolloin maailma pimeni. Melkein lähti taju. Huipannut on kyllä ennenki, mutta nyt tuntu että kuolema tulee. Olin varmaan pari minsaa ihan tillintallin, jonka jälkeen rupes oksettamaan. Menin sitten vessaan ja oksennutin itteni. Olen ollu karkkilakossa kohta kuukauden ja olettaisin, että niillä eilen saamillamme tuliais Dacapo-suklaakonvehdeilla, joita söin ehkä vain 20, saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Oikeastaan toivon sitä. Vessareissun jälkeen olo on kohentunut jo niin paljon, että tuolla uunissa oottaa juustoiset lihapullat. Toivon, että ne ei aiheuta samanlaista oksennusreaktiota makunsa puolesta.

On se muuten mahtava homma tuo skype. Taas aamupäivällä olin yli tunnin yhteyksissä Kiinaan, Maritaan, joka siellä painii borterinsa kanssa kaikenmaailman karanteeniongelmien kanssa. Onneks täällä ei sentään ole karanteenia. Mukava jauhaa jonkun samanlaisessa tilanteessa olevan ihmisen kanssa pelkästään agilitystä tunnin verran. Maritahan on siis myös miehensä työn perässä mennyt Kiinaan kaheksi vuojeksi. Tuli vaan muuten mieleen, että onneksi on ne euron sunnuntaipuhelut ainakin koko kesän ajaksi. Voi lörpötellä ihan vaan suomea Suomessa niin paljon kun sielu sietää.

Onnittittelut muuten taas Rallille, Ojanperän nollasta. Josta tulikin mieleeni tuo finagilitysivuston juttupalsta. Vastasin sinne kun joku puhui, että koira osaa lukea rataa, että en ymmärrä, miten koira voisi osata lukea rataa. No sain omaanikin vastauksen, jossa ystävällisesti kerrottiin, miten se tapahtuu. Kokeneet koirat osaavat kuulemma lukea rataa. Minun koirani ei sitten ole kai tarpeeksi kokenut.

Ette arvaa, mikä töllöohjelma putkahti aamulla kuvaruutuun? Onnenpyörä. Aivan mahtavaa.

Lähtölaskenta

Vihdoinkin liput on varattu Suomeentuloa varten. Lähtö tapahtuu keskellä yötä kesäkuun 13. päivä. Takaisin palataan elokuun 20. Ja matka taittuu leppoisasti tai vähemmän leppoisasti Venäjän kautta. Hiponkin paikka varmistui tänään. Eli lähtöön on vajaa 3 viikkoa aikaa, pitäis kai tehä se aamukampa jo valmiiksi. Hippo onneks eilen ymmärsi yskän ja aloitti sen juoksun, joten sekin kerkiää just loppua ennenkuin kone laskeutuu Helsinkiin. Meinasin jo tulla sillon perjantaina, jolloin olisin tullut ASTn kisoihin, mutta tuo juoksu olis ehkä sotkenu kaiken. Tänään menin lähimmälle eläinlääkäriasemalle selittään, että tartten loishäädön koiralle ja nimen paperiin, että se on annettu. Menin siis varaamaan aikaa. Vastaanottovirkailija antoi yhen pillerin pussissa ja meni näyttään EU-passia eläinlääkärille, että se allekirjoittaisi sen. Ajattelin jo, että näinköhän tämä hoidetaan, ettei koko koiraa tartte sinne viiä. No lääkäri kyllä vastas että kyllähän se koira täytyy täällä madottaa, jos kerta se pitää vielä todistaa. Huomiseksi sain ajan, samalla pitää kysyä, miten sen terveystodistuksen saa, jolla maasta pääsee pois. On muuten aika noloa tyttöä taas tuo koira kun on housut jalassa kokoajan. Aiemmin tein sen virheen, etten pitäny niitä housuja ja sen kyllä huomas. Nyt ei ole montaakaan jälkeä lattiassa eikä muuallakaan.

Tänään oltiin taas aamukahveilla tuolla Spinneyksessä muitten suomirouvien kanssa. Mukavaa taas oli ja muutama uusikin oli mukana. Sieltä kurvailin kotiin ja suunnitelmissa oli lähtä heti Kertun päikäreitten jälkeen shoppaileen kun on kerta auto käytössä. Tuo tytön unirytmi on ihan sekasin ja se nukahti aika myöhään, joten heräskin aika myöhään. Olin sopinu Mikon kanssa hakevani sen töistä neljän aikaan ja vievän sen ja sen suomesta tulleet työkaverit golffaamaan. No sillä venyi se töistätulo ja lopulta tuli puoli ysiltä kotiin. Siinä väliaikana kävin Emirates mallissa tuhlaamassa rahaa. Tai vinguttamassa korttia. Oli meinaan alennusmyynnit taas jostain syystä aika monessa suosikkikaupassa. Tuliaisia mm. tarttui mukaan. Äsken nuo miekkoset käväsivät tuolla altaalla uiskentelemassa samalla kun yritin nukuttaa lasta. Se on kyllä sitkeä sissi. Yli tunnin se keikkui meän sängyssä ja vaikka oli ihan töttöröö, ei voinu laittaa nukkuun. Saatiin Suomesta tuliaiseksi Muumimamma ja se oli kiva juttu. Lopulta väsytystaistelun palkinnot jaettiin ja voittaja olin minä. Nukahtihan se p.....le. En usko, että monessa talossa päivää vajaat kasikuiset on ylhäällä vielä puoli 11.

Mulla on jo muutama suosikkiohjelma tuolla töllötarjonnassa. Samantyyppinen kuin Suomen antiikkia, antiikkia -sarja on sellanen huutokauppaohjelma, jossa ensin arvioidaan tavaran arvo ja sitten seurataan huutokaupassa, miten kauppa käy. Toinen on brittien heikoin lenkki, joskaan en kaikkea naljailua siitä ymmärräkään. Nyt tuolla menee Idolsien tapainen ohjelma, mutta siinä kisataan tanssitaidossa. Kanavia on niin paljon, että millään ei pysy kärryillä mitä mistäkin tulee. Tänään katoin pikkusen matkaa kauniita ja rohkeita ja luulisin, että aika tasoisa menee Suomen kanssa.

Luin eilen ASB-lehteä ennenku nukahin. Maha kippurassa ja veet silmissä lueskelin sitä tallipalstaa. Että joku osaa kirjottaa. Nyt taidan ottaa tän koneen (taas) tuonne sänkyyn matkaan ja kattoa (vaan) yhen jakson desperate housewiveseja. Pojat lähti nimittäin baariin.

Toivotaan, toivotaan

Hokattiin tässä yks päivä, että oltais nähty suorana ne euroviisut, jos oltais oltu päivän etuajassa liikkeellä. Saatiin tuo satelliitti päivän liian myöhään. Ja joo, tuo töllö on kyllä ollu ihan kiitettävästi päällä, lähes kokoajan. Mikko jo yks ilta raahas peiton ja tyynyn alakertaan. Kyllähän sitlä paljon kanavia näkyy, veikkaisin noin kahta sataa, mutta suurin osa on jotain lähimaiden kanavia. Joukossa toki jotain muutakin, tietysti Orbitin kanavat on asia erikseen. Animal Planetiltä sattumalta tuli eilen vankilakoirista ohjelmaa. Vangit saivat kaheksaksi viikoksi agilityesteet ja neljä koiraa, joilla harjoittelivat tulevaa kisaa varten. Hyvin saivat opetettua ja yksi osasi jopa pujottelun kisoissa. Remmissä toki kaikki menivät. Parilla koiralla oli koulutuskaulain kaulassa tavallisen pannan lisäksi. Täällä on myös eläinkaupassa tyrkyllä koulutuskaulaimia jokaista kokoa. Pitäiskö ostaa Hipolle jos rupeaa tulevaisuudessa ryttyileen?

Tuo meän tinttarallatyttö on alkanu pikkusen ryttyileen. Heräsi eilen parin tunnin päikkäreiltänsä puol kaks iltapäivällä ja seuravan kerran nukahti illalla puoli kymmenen. Nukkui sentään tänä aamuna sitten puoli ysiin, joka on harvinaista. Josko se alkaa jo hakemaan yksien päikkäreitten rytmiä, tosin se vasta täyttää 8 kuukautta. Ja meillä seistään kokoajan. Minua vasten, kirjoja vasten, jopa seinää vasten yritetään nousta pystyyn.

Oltiin illalla uimassa seiskan aikaan kun alko hämärtää ja ootettiin Mikkoa töistä kotiin. Tuli kyllä vasta keskellä yötä. Mutta kuiteski, siellä altaalla oli Kertun kanssa samanikäinen tyttö, luulisin että olivat Intiasta. Tytöllä oli valtava hiuspehko ja äiti sanoikin, että on jo kahesti leikkauttanut sen tukan. Oli vienyt toisella kertaa oikein parturiin kun tuli tukka silmille. Kateellisena katoin sitä pehkoa. Tosin on Kertunkin letti kasvanu jo paljon. Ehkä jo syksyllä saa ottaa sakset käteen.. On kyllä tämän maan parasta antia olla illalla hämärässä uimassa altaiden valossa, lämmintä 35 astetta.

Jos meillä on mukavaa niin ei kaikilla. Sähköpostien ja muiden perusteella osa tuskailee koiran osa lapsen terveyden kanssa. Eilen kuulin borcol Luddesta, joka Hesan jäähallikisoissa oli tippunut betonille korkealta, tuloksena pahaa jälkeä ja teholle. Toivotaan pikaista paranemista, samoin muille ongelmien kanssa painiville.

Ilmoitin Hipon SM-kisoihin kuulemma ekojen joukossa. Hyvä saavutus minulta. Samoin olen jo maksanut karsintamaksun ja ilmoittautunut Riihimäen heinäkuun kisoihin. Samalla laskin, että tulee aika paniikki ens vuoden nollien keräyksessä. Alle 15 kisaa saan hikisesti koluttua kesän aikana, jos en jotain ihmettä keksi. Ei viittiis kuiteskaan tulla ens kesää varten huhtikuussa Suomeen. Tai viittishän sitä..

Eilen aamulla käytiin yhden puolalaisnaisen kotona kahvilla Karppisten kanssa. Aivan hervottoman kokoinen talo. Yläkerrassa kai 4 makkaria ja alhaalla iso keittiö, iso ruokailutila, ISO olohuone ja makuuhuone plus vielä ainakin yks huone. Ja perheellä on vaan 2 lasta, toinen 4 kuukautinen vauva. Olivat kyllä ostaneet aika paljon huonekaluja sen Warsovasta tuodeun sohvakaluston lisäksi. Meidän pienen kodin toinen makkari on vielä ihan ilman kalusteita. Aateltiin, että kun täällä on kesällä aivan hirveät alet, kuulemma, niin ostetaan sitten. Minäkin kerkeän tämänhetkisten suunnitelmien mukaan niihin. Ja liput edelleen varaamatta..

Ja jos maailma on pieni niin se ON pieni. Kotirouvien kahveilla istui nainen, joka oli istunu viime vuonna Aaltosen Mikon vieressä koneessa matkalla Espanjan mm-kisoihin. Arvelsin Mikon olevan nyt muissa puuhissa kuin istumasas koneessa, koska Skypen mukaan Haukiputaalla ollaan skypessa oltu viimeksi toissailtana ja Marin laskettuaikahan on jo ohi. Toivotaan jo haikaran laskeutuvan.

Onnittelupalsta

Tämä alkaa toisinaan olla onnittelupalstaa muistuttavaa, mutta mikäs siinä. Ekaks onnittelut kromfo Rallille ja Kaisalle jossain päin maailmaa saavutetusta nollasta ykkösissä. Taas hikipäässä oottelen tuloksia ilmaantuvan nettiin.

Sitten onnitelu äityliinille mali Quukkiksen valioitumistuloksen hakemisesta jäljeltä. Nythän niitä valioarvoja on jo suojelusta, hausta, etsinnästä ja jäljeltä. Vielä se viestin tulos niin siinä sitä riittää. Siis tokovalion arvoa unohtamatta.

Ja sitten LORDI!!! Euroviisujen vakiokatselijana tänä vuonna jäi kattomatta. Eipä ole kanavia, josta sen ois nähny. Tosin me vietettiin varsinainen monsteriyö muuten. Kerttu kitisi lähes koko yön ja aamulla noustiin virkeänä ylös.

Nyt ootellaan niitä satelliitin asentajia. Jos tämä nettiaddiktio siirtyisi taas teeveen puolelle. Ja kuten kivasta voi päätellä, meillä seistään ahkerasti. Ja myös itketään kolhuja.

Harjoitellaan seisomista

Eilen saatiin paljon aikaiseksi. Suunnattiin kohti emirates mallia, jossa kauppoja riittää yli 400. Ensin mentiin ihan vaan kyseleen tv-kanavapakettia nimeltä Orbit. Lopputuloskena se, että tulevat huomenna asentamaan lautasen katolle. Oli kyllä taas niin lipevä myyjä ja itseasiassa se sama on mulle aiemminkin myynyt samaa pakettia. Sama juttuhan on niissä tv-kaupoissa, että lähes kaikki myyjät on meitä palvelleet, vaikka ollaan ostettu vaan yks töllö. Ollaan siis ahkerasti kierrelty liikkeitä ja tehty vertailuja...

Sitten mentiin katteleen sitä kauan ootettua vihkisormusta. Eihän siitä ole ku puoli vuotta itte tapahtumasta. Olen aiemmin jo käyny valitteen vaihtoehot ja nyt mentiin kattoon miehen kanssa yhessä. Ekasta kaupasta tultiin noin parin kymmenen minuutin tinkauksen jälkeen sormuspaketin kanssa pois. Tiukkaa kädenvääntöä ja tuloksena yli 60% hinnanalennus. Ensin hinnasta lähti yli 100 euroa ilman kysymättä, se kai on normaalitaktiikka myyjillä. Sitten vaan laskukoneeseen sekä myyjän että ostajan tarjoukset, jotka jossain välissä kohtaavat toisensa. Välissä soitettiin muka jonnekki omistajalle ja kysyttiin voiko niin halvalla myydä. No kas kummaa, kyllä voi. Lopulta kaikki oli tyytyävisiä ja sain mitä halusin.

Tuossa meän uudessa töllössä on ollut se vika, ettei saaha playstationia näkymään värien kanssa. Piuhoja on laitettu vaikka mihin järjestykseen, mutta värejä ei näy. Kielsin Mikkoa yks päivä ottamasta sitä tvtä seinästä irti ja kattomasta kunnolla niitä kytkentöjä. Otin itte sen laitteen seuravana päivänä yksin pois... Eilen sitten kaupassa aiheesta keskusteltiin ja tunnustin nostaneeni sen masiinan irti siksi, koska olen meän perheen insinööri. Käytiin yhessä liikkeessä kysymässä neuvoa ja Mikko katteli niitä kytkentöjä siellä. Kotona se laitto ne piuhat paikoilleen ja pyysi tuleen kattomaan. Siellä ne värit tietysti oli. En vaan osannu laittaa insinöörinä niitä piuhoja oikein. Se siitä koulutuksesta.

Nythän täällä on viikonloppu to-pe ja nokialaisilla pe-la. Syyskuussa täällä vaihtuu viikonloppu. Se onkin kait kaikilla sittn tuo pe-la. Jos Suomessa vaihettais viikonlopun paikkaa kaikki menis sekasin. Mitenköhän täällä?

Kerttu seisoi eilen ekaa kertaa pinnasängyn reunaa vasten. Ja ilman auttamista. Siitä se lähtee. Mutta se alastulo... Äsken tyttö seisoi taas sängyssään ja alastulo ei sitten onnistunu ihan helposti. Hampaat kopsahti sängynreunaan ja veret tuli suuhun. No onneksi se tyrehtyi nopeasti, eikä kuultu ees kunnon itkuja.

Juttelin yks päivä yhen italialaisen naisen kanssa, jolla on yksi vajaan vuoden ikäinen lapsi. Oli niin kypsänä täällä asumisessa kun mies tekee 6 päivää viikossa töitä kaukana ja heillä on vaan yksi auto. Nainen ei pääse mihinkään koskaan päivisin kun ei uskalla mennä taksilla, kun niissä ei ole turvaistuimia. Ovat asuneet Saudi-Arabiassa tätä ennen 4 vuotta ja siellä oli helpompaa kun matkat oli lyhyemmät. Tällä naisella on täällä tasan yksi italialainen tuttu. Minä ylpeänä kerroin kuinka paljon täällä on suomalaisia. Itse olen kyllä kulkenut taksilla lapsi sylissä koska ei ole muita vaihtoehtoja. Turvakaukaloita ei voi ostareilla jättää mihinkään, eikä omisteta sellaisia matkarattaita, johon sen kaukalon saisi kiinni. Lupasin ottaa tämän Gemman ja Vittoria-tytön joskus kyytiin kun lähen kurvaileen meän autolla.

Niin ja vielä, hyvä Lordi ja Leijonat. Tänään istutaan ku tatti p......a kuuntelemassa netin ääressä Suomen peliä.

Tuossa ylhäällä muuten kuva siitä liikenneonnettomuusruuhkasta, jossa seisoskeltiin yks päivä kymmenisen minuuttia. Ambulanssi näkyy vasemmalla eessä, muutapoa sitten ei näykään.

EI, meneekö perille?

Tämän päivän ohjelmana oli heti aamusta se kotirouvien kahvilatapaaminen. Kiva muuten sanoa itteä kotirouvaksi, mutta tottahan se on. No kummiski. Meillä herättiin ihanan myöhään aamulla, vähän ennen kaheksaa vasta ja sitten tulikin kiire. Meinasin jo soittaa Karppisille, että ottavat meät kyytiin kun ei keretä kävelemällä sinne kahvilaan. Onneks käytin Hipon nopeasti kusella ja hokasin samalla että autohan on pihassa. Nelivuotiskihlajaispäivän kunniaksi mulle oli jätetty auto. No eihän sitä tietenkään sitä varten oltu jätetty, mutta ajatellaan vaikka niin. Kahvilla olikin paljon porukkaa ja mukava oli taas rupatella ja vaihella kuulumisia. Sieltä matka takasin kotiin ja Kepa nukkumaan kolmeksi tunniksi. Siinä kerkesi tehä pienen pakastelokeron täyteen lapselle kaiken maailman soseita. Sinne meni porkkanaa, pottua, kukkakaalta, maissia ja lampaan jauhelihaa. Ne riittääkin joksiki aikaa.

Iltapäivällä aikamme tepasteltuamme lähimme jälleen kerran kohti Ibn Battuta mallia, jossa jotenkin ihmeellisellä tavalla vierähti taas sellaset 4 tuntia. Siinä ajassa sain teetettyä muutaman valokuvan, ostin kalastajahatun taas vaihteeksi ja kävin ruokakaupassa. Ei siinä kuulkaa nejässä tunnissa paljoa ehi. Niin ja kävin taas kahvilassa. Yritin ettiä kaupasta korppujauhoja, mutta tapani mukaan en löytäny niitä. Pitäis oikeasti kattoa etukäteen sanakirjasta niitten ruoka-aineitten nimet, että osais ettiä oikeita pusseja. Eikä tuolla kauppalapullakaan näytä tekevän mitään, kun sen aina unohtaa kotia.

Kuulin, että täällä kiertää pirattielokuvien myyjä. Eilen kohtasin sen myyjän tuossa meän auton luona pihalla. Sillä on kuski ajamassa hitaasti autoa sen perässä ja itte se käpytteli ovelta ovelle kauppaamassa. En ostanu siltä mitään, netistähän saa mitä elokuvia tahansa. Olin muuten tän päivän kokonaan kattomatta desperate housewiveseja. Huomenna täytyy aloittaa se toinen kausi. Kolmaskin on kuulemma jo olemassa. Netistä en kyllä ole ees osannu ettiä sellasta.

Täällä on ihanan halpaa tankata auto. Meän autossa on iso tankki, en tiiä kuinka iso, mutta iso kummiski. Tänään se oli lähestulkoon tyhjä, valo ei sentään palanu. Tankin täyttö maksoi 95 dirhamia eli noin 22 euroa. Ei siis yhtään mitään. Lähes ilmaista.

Yks mikä ei ole ilmaista, on tuo Hipon lennättäminen Suomeen ja takasin. Sain tänään vastauksen hintatiedusteluun. Finnairillahan se oli puoli-ilmaista eli 8 euroa kilo, mutta kun finnair ei lennä nyt kesällä tänne ollenkaan. Boksi ja koira painaa yhteensä noin 17 kiloa. Aeroflotilla tuo lysti maksaa yhteen suuntaan noin 220 euroa, Austrian airlinesilla noin 470 euroa ja Air Francella 1200 euroa meno ja 725 euroa paluu. Luitte aivan oikein, koira maksaa enemmän kuin mun lento. Jotenkin alan kokoajan kallistumaan tuon aeroflotin tai flopin kannalle.

Kerttuselle on tullut yksi hammas lisää, taas. Nyt niitä on yhteensä 7 kappaletta. Laitoin Suomen neuvolan tätille sähköpostilla kuulumisia ja mittoja ja sieltä vastattiin, että Suomen käyrillä näyttää olevan ihannemitoissa. Hampaita on kuulemma paljon. Joillakinhan ei tässä iässä ole vielä yhtään. Tänään on konttaamisessa menty monta harppausta eteenpäin. Eka päivä kun ollaan konttailtu huoneesta toiseen. Nopeasti se näyttää piruvie kehittyvän. Tänään aloitetiin myös käskysanojen käyttö. Tai voiko niitä käskysanoiksi sanoa, mutta aloitimme sanasta EI. EI mennä sinne Hipon vesikupille, EI. Aika hyvin näytti tehoavan, vaikkakin aina välillä katottiin äitiin ja mietittiin, onko se tosissaan, oli se. Samaa sanaa käytettiin ekaa kertaa aamulla kun Kerttu yritti nousta sohvaa vasten seisomaan ja Hippo makasikin sohvalla. Hipon parta sattui olemaan pikkukätösten ulottuvilla ja kaksin käsin siitä tarrattiin kiinni. Sanoin ei ja tyttö päästi irti. Ja tämä on videolla.