Synnäritarinaa

Tästä se lähtee... Maanantaiaamuna ennen kukonlaulua käväsin suihkussa ja pikkuneiti revittiin unisena auton kyytiin. Vietiin Kerttu tuohon muutaman kilsan päähän hoitoon kaverinsa luokse. Kamalalla itkulla se sinne kuulemma jäi, itte oottelin autossa. No itku oli tietty heti kohta helpottanu. Myöhässä oltiin menossa kuten aina ja matkalla hokattiin, että ollaan väärällä autolla liikenteessä. Uuessa autossa ei ollu vielä tietullitarraa, joten pikkutietä pitkin piti mennä. Sairaalassa vekslasivat sitä aloitusaikaa moneen kertaan ja ainaki itte kuulinki, että joku toinen leikkaus oli peruutettu. Oma lääkärini tuli hiki hatussa ja antoi palautetta henkilkunnalle siitä, ettei hälle ollu ilmoitettu aikataulun muutoksesta. Meät siis käskettiin tulla 6.30 paikalle, mutta itte leikkaus alkoi vasta 8.30. Siinä välissä mulle laitettiin tippaa ja raakattiin karvoja, joka oliki maailman epämiellyttävintä hommaa, ainaki lähes. Ei niitä Suomessa raakailla, pissakatetrin takia siis. Niin ainaki muistelen. Siinä jokunen tovi ooteltiin ja eikun saliin.

Salissa oli mun helpotukseksi mies anestesialääkäri, joka vaikutti pätevältä. Spinaalipuudutus meni täysin nappiin eikä ees sattunut. Istualtaan se laitettiin. Sitten vaan pitkälleen ja leikkausliinat paikoilleen pesun jälkeen. Jalat oli ku tukit, kaiken tunsi, muttei pystyny liikuttaan ollenkaan. Gynekologi testas jollain tavalla jotain, mitä en tuntenu ollenkaan. Sitten aloitettiin ja noin 2 minuuttia meni kun Hermannni parkaisi. Ääni kuulosti heti siltä, että se on samaa sisarparvea Kertun kanssa. Ihan tuttu ääni. Vauvan toivat heti ekan putsauksen jälkeen mun naamalle tuhisemaan. Ihan rauhallinen se oli ja tosi pienen oloinen. Olihan se 700 grammaa pienempi ku Kerttu 3 vuotta sitten. Sitten alkoi se niin tuttu kamala ompeleminen. Tuttu siis Kertun synnytyksen jäljiltä, vaikka nyt ompelivatkin eri paikkaa. Se kesti ja kesti ja oli ilkeää. Kamalinta oli kun ymmärsi kaikki "nyt vedetään lihakset"-sanat. Kovaa möyrintää se oli ja olisin halunnut vetää jalat ees vähän kippuraan tai mennä kyljelleen. Sellainen tunne se oli. Kerran oli lähellä, ettei oksennus tullut, mutta kun katoin miestä siinä vieressä ni oma paha olo unohtu. Vaikkei se myönnäkään, ni pahaa teki silläki. Katoin ilmeisesti aika murhaavasti yhtä teknikkoa, joka pelas niitten koneitten kanssa, koska se tuli kysymään, että haluanko sanoa jotain? Sanoin, että haluaisin lyyä jotain. Se ymmärsi, kait.

Lopulta salista päästiin heräämöön, jonne toivat vauvan aina vähän väliä tissiltä toiselle. Muuten pitivät sen omassa hoidossaan. Pari tuntia muistaakseni olin heräämössä ja puudutus alkoi vähenemään. Salissa gyne antoi aika kovat lääkemääräykset kipupumpusta lähtien, tosin niitä en koskaan nähny. Kaikenlaisia lääkkeitä suoneen tungettiin, petadinista panadoliin ja jopa suppoja laitettiin, mikä on aika ihmeellistä tässä maassa. Joka kerta kun vauvan rinnalle laittoivat alkoi tuskalliset jälkisupistukset, jotka oli kyllä tuttuja Kertunkin kanssa. Nyt viikon jälkeen ne on onneksi kokonaan poissa. Kipulääkkeitä annettiin kohtalaisen tiheään, mutta sai niitä välillä pyytää lisääkin, eikä palvelu ollu aina kovin nopeaa.

Vähitellen siirryttiin osastolle ja ekaks mentiin neljän hengen huoneeseen, koska edellinen potilas ei ollut vielä luovuttanut yhen hengen huonetta, joka oli siis meille tarkoitettu. Monta kertaa kävi joku kauluspaitasetä pahoittelemassa, kun jouduttiin oottamaan sitä omaa rauhaa. Siinä neljän hengen huoneessa ei kyllä ollut kuin yksi äiti meän lisäksi. Jossain vaiheessa mies lähti hakemaan Kerttua mukaan ja siinä minut siirrettiin lähes hotellitasoiseen omaan huoneeseen. Huoneessa oli tasokkaan sairaalasängyn lisäksi sohva, telkkari, oma veski, vaatekaappeja, pikkupöytiä yms. Olin ottanu vauvan "mukaani" jo edelliseen huoneeseen. Ittehän sitä en tietty pystyny nostelemaan rinnalle, mutta kellon soitolla siitä selvisi.

Olin siis heti ekasta yöstä lähtien vauvan kanssa samassa huoneessa ja vieressä se taisi ekankin yön nukkua. Ensimmäisenä iltana sain ihan pienen kulauksen vettä, paastoa siis 24 tuntia. Yömyöhällä sain jotain liemi/hyytelöhässäkkää, mutta nälkä ei kyllä ollut. Seuraavana aamuna mut nostettiin ylös ja ei ku suihkuun. Kävely oli kuin vanha mummo kyyryssä, mutta iltaa myöten selkä jo suoristui. Lääkkeitä vaan riittävästi ennen ylösnousua ja alkoi se sujumaan. Haava oli kyllä kipeä ja paras asento olikin vaakatasossa. Vaikka kuinka olisi kyljelleen tehny mieli, ei pystyny.

Sairaalassa oltiin neljä päivää. Pari kertaa vauva haettiin lastenlääkärin tarkastukseen, jolloin kävin mutkan siellä vauvalassa. Paljon näytti muut äitit pitävän vauvojaan hoitajien huostassa, niin paljon niitä joka kerta siellä vauvalassa oli. Ja hoitaja parka pesi ja puunasi ja sai pomohoitajalta haukut päälle. Sen vuoksi aika paljon itte hain ja kuskasin mm. rintapumppua, jolla oliki paljon käyttöä. Maito nousi noin 48 tuntia leikkauksesta ja sitä tulee edelleen paljon.

Sairaalassa ei muita äitejä näkynyt paljoakaan, vaikka siellä syntyikin yli kymmenen vauvaa päivässä. Muut vauvat näytti aika paljon tummemmilta ja kukkalaitteet huoneiden ovien ulkopuolella paljastivat aika monen olevat intialaisia. Niin ainakin arvelen.

Nyt viikko operaation jälkeen ollaan käyty vähitellen myös ulkona ja ihmisten ilmoilla. Eilen oltiin jo Suomikoulun pikkujouluissa ja herra vaan veteli sikeitä kärryissä. Automatkat menee kitisemättä, samoin muu aika. Perustyytyväinen vauva, joka nukkuu ja syö hyvin. Jotenkin muistelen, että Kerttu ei ollut koskaan "nukkuu ja syö"-vauva, mutta tämä kaveri on. Ehkä muistan väärin ja varmaan tämäkin tapaus vielä kohta herää. Oma vointi on tosi hyvä. Haava on siisti ja aika kivuton, varmuuden vuoksi silti vielä muutama panadolin päivässä nappaan. Mitään haavanhoito-ohjeitahan en saanu sairaalasta, saati mitään kontrolliaikoja. Kaikki saa itte hankkia. Ja netistähän niitä ohjeita löytyy... Kerttu kasvoi yhellä iskulla isoksi tytöksi, joka pukee ja kiipeää autoon ite. Huomiotahan se vaatii, mutta onneksi esim. tänään isillä on vapaata kansallispäivän vuoksi ja neiti saa haluamansa.

Perhe on kotona!

Hermanni Frans Väyrynen saapui maailmaan suunnitellulla sektiolla maanantaina 24.11.08 klo: 8:58. Tässä joitain kuvia kymmenen pisteen pojasta ja synnärikertomusta tulee kunhan saan aikaiseksi. Tällä hetkellä valtakunnassa kaikki hyvin. Äiti on kasassa ja kävelee jo suorassa, lähes aina ainakin. Poika vaan nukkuu eikä ees syö. Tissit on ku tiiliskivet ja pumppu on paras kaverini. Ja strategiset mitat oli 3,470kg ja pituutta 53,5cm. Pipoa taisi olla 33 sentin verran.

Nyt loppu juominen...

sano Jamppa Tuominen. Kello on 10.30 keisarileikkausta edeltävänä iltana ja enää ei saa suuhun laittaa mitään. Tänään piti sitten kuitenkin käydä laittamassa paperit sairaalassa kuntoon ja ottamassa verikokeet. Leikkausaikaa aikaistettiin vielä puolella tunnilla leikkaussalin tuplabuukkausen vuoksi, joten paikalla pitää olla 6.30! Tämähän siis tarkoittaa, että oikeesti pitäis olla jo nukkumassa (kuten muu perhe), mutta ei malta vielä. BB:kin tulis...

Tapasin anestesialääkärin tänään, eikä se ainakaan rauhoittanu mieltä ollenkaan. Sanotaanko, että ennen sitä tapaamista ei ees jännittäny. Nyt jännittää. Se oli sellanen intialaisaksentilla enkkua puhuva täti. Kyllä se ihan hyvin selitti tulevat puudutukset, mutta tuli vaan mieleen, että miks en lähteny Suomeen synnyttään? No, yleensähän sitä selviää myös leikkauksista hengissä.

Vakuutusasiat ei olleetkaan niin selvät. Mun käyttämä gyne on kuulemma paljon kalliimpi kuin talon omat, joten vakuutus ei kata niitä palkkiokuluja kokonaan. Tänään mies on sitten ollut yhteyksissä sekä sairaalaan että vakuutusyhtiöön eikä asia ole selvinny. Sama se, pitää se laps saaha mahasta ulos, eikä se hengissä ainakaan jalkovälistä pääse.

Tänään saatiin se uus auto, jonka kyytissä en ole vielä istunu. Ihan hienolta se näyttää. Siitähän tulee meille pitkän ajan käyttöauto, jota ei myyä Suomeen paluun jälkeen pois, kuten käy tuolle toiselle bensasyöpölle. Ajelua enempi mua kiinnosti viiminen vapaailta ennen uutta palloa jalassa ja kävin kattomassa uuen Bondin. Arabiankielinen tekstitys ei auttanu ollenkaan ja elokuvasta meniki suoraan sanottuna yli puolet ohi ymmärryksen. Pitää joskus kattoa se kotimaan teksteillä uusiksi.

Mutta nyt unta kaaliin, jos se ees onnistuu. Huomenna meillä on 2 lasta!

Talvi on saapunut

Jos oikein tarkkaan katon ulos ja uskon, etten kuvittele, meillä on satanu vettä aamulla! Pitää vielä kävästä ulkona asia varmistamassa, mutta siltä se näyttää. Eilen oli ihan järkyttävä hiekkamyrsky, joka ei onneks kestäny kauaa. Kuin salama kirkkaalta taivaalta yhtäkkiä alko "pyryttään" hiekkaa, siis samalla tavalla kuin Suomessa lunta. Luulin, että se oli vettä, muttei ollu. Tien toiselle puolelle ei nähny ollenkaan ehkä viiteen minuuttiin. Se meni yhtä nopeasti ohi kuin tulikin, mutta muutenkin päivä oli aika pilvinen. Koiralenkillä käytiin tapamme mukaan eilen "aavikolla" ja ilma oli aivan kuin Suomen lämmin kesäpäivä. Mukavaa, että lämpötila menee jo alle kolmen kymmenen joka päivä. Tai ainaki aamulla ja illalla...

Mitäs meille on tapahtunut? Paljonkin. 9 yötä on aikaa keisarileikkaukseen ja sitten meillä on toinen lapsi. Kaikki tavarat pitäis olla valmiina, kassia en ole pakannu, kun en oikein tiiä, mitä sinne laittais. Sairaalasta pitäis saaha kaikki tarpeellinen ja kaikesta laskutetaan. Jotain omaa tavaraa aattelin pakata. Viime viikolla kävin makaamassa 20 minsaa sydänääniseurannassa (ruutinia täällä) ja ongelmana oli se, että vaavi ei pysyny mahassa hereillä. Toivottavasti tää on myös tulevaisuudessa ongelmana. Tämä toinen "vauva" 3v on taas aloittanut yöheräilynsä, joten kohtahan meillä nukutaan ainoastaan olkkarissa. Joka yö Kerttu herää parin tunnin nukkumisen jälkeen painajaisiinsa ja se pitää saaha kunnolla hereille, ennenkuin pystyy jatkamaan uniaan, mikä käy kyllä nopeaa. Muutenkin yöunille mennään kuten normaaliperheissä yheksän aikaan muutamassa minuutissa. Aamuherätys tapahtuu jo seiskan jälkeen, joka vähän rassaa, siis äitiä.

Toinen auto on ostettu, hallelujaa! Yksihän on varattu, mutta toinen ostettiin. Se ehkä saahaan tällä viikolla käyttöön ja sitten annetaan vuokrapurkki pois. Sitten ne autot on ostettu, mitä tultiin hakemaan ja enemmänkin. Heti kun se uusi auto tuohon pihalle pöllähtää (en kyllä tiiä, minne se parkkeerataan, koska tilaa ei ole), "vanhaan" autoon ilmestyy Suomen lippu. Sitä ei ole tähän päivään mennessä siihen saanut laittaa, mutta koska se on sitten meän akkaväen ja vauva auto, me se tarra siihen pannaan.

Perjantaina käytiin tutustumassa yhteen nurseryyn (lastentarhaan) JBR:ssä. Paikka avataan tällä viikolla ja sinne saa viiä lapsen silloin kun on tarvetta. Ohjelmaa on kolmen tunnin jaksoissa sisältäen askartelua, jumppaa, laulua, leikkiä yms. Tällä viikolla ajateltiin käyä kokeilemassa, josko onnistuis sellainen käytäntö, että yks/kaks kertaa viikossa mies veisi lapsen ja mää hakisin kolmen tunnin päästä. Vaikka optimisti olenkin, pakko sanoa, etten usko sen nuin tapahtuvan, mutta katotaan.

Sitten meille tulee vieraita. Äkkilähtöjä olen kytänny jo muutaman vuojen ja nyt passaa ajankohta hyvin. Kuvittelen olevani sairaalasta nejässä päivässä kotona ja isäpuoli tulee viien päivän päästä sairaalaan menosta. Kelithän on mun mielestä täydelliset lomailuun ja auringonottoon. Lisäksi on jotkut rallit ja nythän meillä löytyy kunnon suomalainen rallikuskikin, joka ei kyllä täällä ainakaan vielä aja kilpaa. No anyway, tämä vieras ei aiheuta stressiä.

Tänään pitäisi käyä vähän joulujuttuja kattelemassa. Sieltä se joulu vaan tulee, vaikkei oikein siltä tunnu. Kun sairaalasta pääsen alkaa jo joulukuu, enkä tiiä, missä kuosissa sitä operaation jälkeen on. Suomeen pitäisi yks paketti lähettää ja jotain koristeita vanhojen lisäksi ostella. Kaupoissa on kyllä jo tosi paljon joulukrääsää, huolimatta siitä, ettei paikalliset vietä joulua.

Eilen vetäsin teet värään kurkkuun kun kävin verkkopankissa. Olin saanu palkkaa! Ei mitään hajua, että mistä se tuli. Olihan mulla lomaakin tuossa syyskuun lopussa 5 päivää, vaikken ole töissä käyny yli kolmeen vuoteen. Ihmeelliset on Suomen pykälät, mutta en mää valita.

Talvi tulee

Vihdoin ja viimein ilmat viilenee. Tänään jo ootin riemuissaan, näänkö ekaa kertaa pitkästä aikaa mittarissa kakkosella alkavan lukeman, mutta ei. Ostarista tultiin kotiin seiskan jälkeen illalla, jolloin on siis jo ihan pimeää, mutta 30 siinä luki kotiin asti. Muutamana päivänä ollaan menty ihan tuohon tien toiselle puolelle autolla (kuten aina) käyttään koiraa ulkona. Pyörä nakataan kyytiin ja neiti pääsee vähän kurvaileen. Innoissaan se viilettää meneen, mutta yhen pienen tekojärven kiertämiseen meni tunti. Kaikki hienot kukat ja puusta puonneet systeemit pitää kerätä talteen. Tänään tavattiin romanialainen nainen, jolla on suomalainen mies ja heillä on Sierra-Leonesta adoptoitu tyttö. Siinä meniki aikaa kun lapset heitteli Hipsulle palloa. Tunnin jälkeen tavattiin vielä yks suomiperhe, jotka toivat mäyräkoira-Carloksen Suomesta jokunen viikko sitten. Siitä sai Hipsukin hyvän uuen kaverin, leikit sujuu.

Kuvassa on laatat märkänä, mutta ei sentään vettä oo satanu. Kastelulaitteet sattu just oleen päällä ja kukkia piti alkaa peseen harvinaisessa lammikossa.

Neitillä on pikku aikataulun muutos menossa. Jos aamulla herää vasta kympiltä, on aika vaikeeta päästä esim. puistoon/kahvilaan ysiksi.. Tää äitiki vois käyttää aikaansa enempi nukkumiseen kun vielä voi, eikä vahata tuota BB:tä. Tosin nythän sinne meni ihan mukavaa porukkaa. Kotipuolen edustustakin saatiin, vaikka raudoitetussa muodossa.

Lähellä burn outtia

Monethan puhuu masennuksesta jos joku asia harmittaa. Niimpä minäkin kävin burn outin partaalla, siis en lähelläkään, mutta stressi laukesi eilen kun vieraat lähti toissayönä. Ei vaan jaksanu enää esittää täydellistä majatalon emäntää. Vaikkei varmaan tarttis niin sitä vaan ottaa vastuun vieraitten loman onnistumisesta. Kamalaahan se olis, jos kuulis jostain kiertoteitä, että siellä Dubaissa Väyrysillä oli aivan kamalaa. Kynsinauhat on niin syöty, ettei ole kuukauteen manikyyriin aihetta, siellä sitä vasta saa kunniansa kuulla. Vieraat on tosi kivoja, jos ne osais ottaa lomailun kannalta. Viime viikolla käytiin moskeijassa, vesipuistossa (vieraat kävi kahessa), kulta- ja tekstiilisoukissa, kameli/riikinkukko/flamingostopit tehtiin ynnä muuta turistitouhua. Aamukahvit, puistotapaamiset ja suomigrillaukset jäi siis väliin, tosin Suomikouluun kerittiin, mutta sekin meni reisilleen. Vieraat ootti kaks tuntia tuolla ala-aulassa aavikkosafarikyytiä ja neiti ei suostunu jäämään yksin Suomikoululuokkaan. Lähin renkaat ulvoen kotiin ja soitin usean vihaisen puhelun sinne safarikuskille, joka vaan toisti, että ei hätää, madam! Ja hävetti taas. Tämmöistä täällä Dubaissa, ei täällä mikään tapahu sillon ku luvataan.

Mutta vieraat siis menivät, eikä seuraavista ole vielä tietoa. Mukaviahan ne vieralut on, jos osais pikkusen löysätä tuota nyöriä ottan ympärillä. Halpoja lentoja on netti pullollaan, muttei kukaan ole viela kalenteriin päiviä pukannut. Nyt saa keskittyä tähän raskauteen vielä 3 viikkoa. Toinen raskaus näköjään menee ihan omalla painollaan, ei siihen kiinnitä mitään huomiota, eikä se vauhtia hiasta. Minkäänlaista kiristystä ei ole, saati väsymystä. Kaipa sekin vielä kerkeää tulla. Vauva on kääntyny pää alaspäin, tosin sillä nyt ei ole mitään merkitystä. Kerran viikossa käyn nyt kätilön vastaanotolla. Sairaalaan kerittiin eilen tutustumaan ja Kepalle on hoitopaikka operaation ajaksi kysyttynä. Miehen piti lähteä vielä tässä ennen "synnytystä" käymään Thaimaassa ja Suomessa, mutta ei kai uskalla mun luvista huolimatta lähteä. Ainut järkevä tässä porukassa...

Meillä on alkuvuojesta alkaen sanottu Kertulle, että vauva tulee vähän ennen joulupukkia. Samoin on helppoa selittää, että äitin maha leikataan tästä näin auki ja sieltä se vauva tulee. Kertun kaverille tulee myös pikkusisar ja kaveri olikin kysynyt ovikellon soidessa, että tuleeko se vauva nyt? Muutenkin nämä natiaiset alkaa oleen siinä iässä, että nuita oivalluksia tulee päivittäin. Eilen isi totesi Kertun tehneen jotain, johon Kerttu vastas "niimpä tuota taisin tehdä". Sen lausahuksen se on oppinu Nalle puhin äänikirjasta. Neiti on myös alkanu laulaan. Nuuskamuikkusen synttärilaulu menee parhaiten musiikin tahtiin, ainakin kertosäe, joka on aika yksinkertainen. Tällä hetkellä muutenkin kova sana on Ti-ti-nallen dvd, jossa on mukavasti äitinkin päähän jääviä kipaleita...

Mitäs Dubaihin muuta? Meitä vastapäätä avattiin eilen uusi hotelli. Pihalla oli perjantai-iltana (oikeesti työmiestenkin vapaapäivä) suunnilleen sata työmuurahaista häärimässä ku viimistä päivää. Siellä ne repi lipputangoista muoveja pois suhteellisen korkealta. Sinne korkellehan pääsee parhaiten niin, että eka kasataan muurin päälle tiiliä, siihen kasan päälle menee yks äijä seisoon, jonka käsien päälle nousee vielä toinen äijä seisoon. Jos olis ollu kamera mukana, ni näkisitte kuvan. Naapuritalo on myös avattu jokunen viikko sitten ja autojen reitti sinne parkkikseen menee tietty meän talon vierestä, liikenne on siis sen mukaista. Poissa on se rauha, joka joskus oli. Tosin vaihan kyllä mielellään ne miljoonat työmiehet tästä naapurustosta vaikka sitten autoihin.

Maailman suurimpiin ostareihin kuuluva The Dubai mall (kuva alla) piti avautua eka elokuun lopussa, no ei menny ihan niin. Nyt se piti avata pari päivää sitten, muttei sekään pitäny paikkansa. Avajaispäivänä ilmoitettiin, että siirretään vielä viikolla avajaisia, nyt se olis ylihuomenna. Sinne ostarille ei mene ees kunnon tietä. No kuitenkin se avataan siis tiistaina kai, kevyet 1200 kauppaa. Siis 1200 oikeasti! Kuka hullu siellä jaksaa kierrellä. Siihenhän menee oikeasti koko päivä. Kuitenkin löydän jo tällä viikolla varmuuella itteni sieltä kiertelemästä. Täytyyhän se nähä. Siellon myös olympiakokoinen jäähalli/kaukalo, jossa järkätään myös kv-kiekkopelejä, puhumattakaan siitä akvaariosta, joka on varmaan maailman suurin.

Akvaariosta puheenollen, käytiin Millan aikana siellä hotelli Atlantiksen akvaariossa, joka oli todella hintansa väärti. Tässä näkyvissä joitain Millan ottamia kuvia sieltä.

Vaste haasteeseen

Kommenttilootassa oli haasteena 5 omituista tapaani:

1. Omituisin on varmaan lapsuudesta jo tapana ollut hengittäminen autossa lampputolppien tahtiin. Siis ekalla sisään ja seuraavalla tolpalla ulos.

2. Toinen liittyy kans autoiluun. Kuvittelen vieläkin joskus vänkärin puolella ollessani leikkaavani jollain koneella tien varrelta nurmikkoa tietty lampputolppien tahtiin. Siis aina tolpan kohalla nostetaan leikkuriteräö ylös. Ymmärtää ken ymmärtää...

3. Tämäkin liittyy autoiluun, tosin tästä olen jo melkein kokonaan luopunut. Siis salapoliisin havainnot. Että jos jossain näkyy jotain epäilyttävää, niin painan mieleen vaikka rekkarinumeron tai tekijän tuntomerkit... jotka unohan seuraavassa korttelissa.

4. Yks ehkä omituinen tapa on tapani siivota. Vaikka ei olis ees sotkuista/roskaista otan ison muovipussin ja kulen ympäri kämppää ja kerään kaikkea roskiin joutavaa tavaraa, myös kaappeja siivoan tällä tavalla. Mahtavin tunne on se kun saa tuonne roskiskuiluun heittää täyden pussin ihan mitä vaan. Tosin joskus menee esim. muka-huonot-kengät, ennenkuin on uusia ostettu tilalle.

5. Viimeiseksi laitetaan vaikka (näitähän riittää) vaihteeksi autoiluun liittyvä tapa eli liikennevaloissa ootteluajan hyväksikäyttö. Siinä punaisissa valoissa voi esim. viilata/lakata kynnet, nyppiä kulmakarvoja, laittaa ripsiväriä tms. Täällä Dubaissa punaisissa kerkeää myös käymään takaluukulla hakemassa tarvittavia tavaroita. Joskus olen miettiny myös lapsen pissattamista valoissa, mutten onneks ole vielä testannut.

Vieraita tulee ja menee

Auto saatiin viikossa kuntoon ja kaikki meni takuuseen! Loistavaa. Suhattu ollaan siis ees ja taas, me naikkoset isolla ja mies pienellä purkilla. Näinhän se menee oikein. Syksyn eka vieras kerkes jo tulla ja mennä ja viime yönä oli vaihto. Milla siis lähti ja tilalle tuli miehen kamu Teemu naisystävänsä kanssa. Millan kanssa päästiin hyvään vauhtiin turistioppaan hommissa. Viikossa käytiin seuraavat paikat, jos kaikki muistan: moe ehkä 3 kertaa, battuta 2 kertaa, mercato, riikinkukkopaikka, downtown burj dubai, marina, madinat, kulta- mauste ja tekstiilisoukit, gold and diamond park, antiikkimuseo, ikea ja festival city, koiralenkki aavikolla, eläinkauppa, hard rock cafe, atlantiksen akvaario, dreamland-vesipuisto, viinakauppa, kamelibongaus nad al shebassa, flamingopaikka oli kiinni, pari kertaa simpukassa (kuten sienessä ;). Oliskohan siinä suunnilleen kaikki. Dubaista tuli koettua ruuhkaa tyyliin yks liittymä alhaalta ylös 20 minuutissa, yhtään kolaria ei nähty (todella kummallista). Saaliina Millalla ehkä 600 kuvaa. Kyllä siinä varmaan sai jonkinmoisen käsityksen tästä ikuisesta raksatyömaasta.

Majatalo sulki ehkä kolmeks tunniks ovensa ja avas ne taas. Näitten vieraitten kanssa otetaan rennommin, koska tilauksessa oli aurinkoa ja lomailua. Tosin kun kerrottiin, mitä täällä on, totesivat, että eivät kerkeä kaikkea haluamaansa näkemään. Luultavasti ainakin turistibussiajelu, vesipuisto ja aavikkosafari kuuluu ohjelmaan. Tällä viikolla siis ollaan mekin välillä kotona ja Kepa saa koittaa päästä nuhastaan eroon. Käsittämätöntä, mutta jossain se on paleltunut. Ulkona pystyy jo olemaan jonkun aikaa ihan siedettävästi.

Ite kävin lääkärissä pari päivää sitten ja nyt mennään sitten yks kätilökerta per viikko -tahtia loppuun. Sitten kolmen viikon päästä on vika lääkäri ennen operaatiota. Kaikki tuntu olevan kunnossa, verikokeita otettiin taas ja buukkaus sairaalaan on tehty. Tällä viikolla pitäis käydä tutustumassa paikkaan kaiken varalta. Ohjeena oli, että vähäisenkin verenvuodon kanssa yöllä suoraan sairaalaan, päivällä eka soitto klinikalle. Vaavilla olis painoa nyt 2,2 kiloa, joten selviää kyllä kunhan ajoissa pääsee pihalle.

Viime viikosta päällimmäiseksi jäi vesipuistossa yltiösuojeleva asenne henkilökunnalta. Mahani kanssa en päässyt yhteenkään liukumäkeen, vaikka kovasti yritin. Osoittivat aina vaan sitä kellunta-allasta.. Kultasoukissa koitin saaha Kertun kärryjen kanssa hissiä varmaan kymmenen minuuttia, mutta se oli aina täynnä. Lopulta meni herne nenään ja sanoin Millalle, että nyt mennään nuita liukuportaita. Että mee sää eeltä ja mää ryntään perään. Ehkä 2 porrasta kerkes mennä kun vartija nappas kätensä stop-nappulaan ja portaat seis. Viittas meät pois portaikosta. Meinas tulla pari valittua sanaa, mutta sain nieltyä ne. Ei muuta ku takas oottaan hissiä. Kertun lausahuksista paras oli autossa luettu litannia: "Äiti, isi, Hippo ja ilmastointi." Mitä se liekään tarkoittaa?

Liian kylmää... ja kosteaa

Kylmää on ollu siinä mielessä, että eka flunssa pukkas päälle ja nyt saa niistää oikein urakalla. Neitillä myös on sukat tänä yönä jalassa ja sekös aiheutti sille ittelleen naurun kiherrystä... Kosteus pukkaa joka reistä sisään kun tuonne ulos astuu. Lämpötilakin lopetti laskunsa ja on aika nihkeetä vielä iltaisinkin. Eilen silti oltiin aamupuistossa ja eka tunti ysistä kymppiin oli tuskaista kunnes alkoi tuuleen. Sen jälkeen seuraava tunti meniki ihan kohtuullisesti.

Tänään jatkui tuo out of stock-ketju, joka täällä on aika yleistä. Meinasin nimittäin suunnilleen päästää housuun kun käytiin Lulussa kaupassa (joka on siis iso marketti) ja kysyin suodatinpusseja. Ne oli loppu, tulee ehkä huomenna.

Autotilanne näyttää jo paremmalta. Vuokra-Yariksella päästellään meneen, oma auto oli jo yks päivä kunnossa, kunnes kysyttiin, että onhan se ilmastointiki korjattu, no ei ollu. Toivottavasti huomenna saatais. Tänään ja huomenna olis ennakkoäänestys tuolla saan (kuka tajuaa taas tätä?) kilsan päässä Abu Dhabissa suurlähetystössä, tai ainaki sen paikan arvelen oikeaksi. Aika vaikeaksi on kyllä tämä taas tehty. Miks ei se voi olla täällä Dubaissa, missä on kuiteski paljon enempi suomalaisia ku siellä maan pääkaupungissa? Tuskin monet lähtee äänestään, töissä olevat ei ainakaan pääse, koska aika on aamu ysistä kolmeen tai neljään. Ite voisin lähteä, jos se isompi auto saahaan ajoissa. Tulee niin huono omatunto, jos nyt jättää toista kertaa elämässään äänioikeuden käyttämättä. Silloin eurovaaleissa äänestyspaikka oli ihan jees, etes samassa kaupungissa.

Koiralla sentään juoksu loppu, eikä tartte enää pöksyjä laitella. Nyt sieltä takapuolesta vaan tulee kaikkea muuta sontaa, siis sitä itteänsä. Uskomatonta, mutta totta, ettei 5-vuotias koira ole sisäsiisti vieläkään. Sentään se käy aina samassa paikassa, Kertun huoneen matolla. Sinne on vieraitten hyvä majoittautua ;)

Autotta taas

Ei auttanunna vaikka saatiin vuokra-auto. Hajotin nimittäin meän "oikean" auton seuraavana päivänä. Ajoin ihan vaan normaalisti, kännyin isommalle tielle ja kolina kuului. Ohjaus meni tosi raskaaksi ja ilmastointi lakkas toimimasta. Sain just käännettyä rattia sen verran, että ajoin sivuun ja soitin apua. No, meän perheen autonkorjaustaidot on vähän toislaitasta luokkaa, joten ei ollu apua. Sen verran onneks tajusin, että Volvon liike oli ehkä kilsan päässä. Käänsin hikipäässä rattia sinne asti ja avaimet kourassa selittään tilanne. Eihän niillä siellä mitään korjaamoa ole, mutta en uskaltanu ajaa pitemmälle. Hoitivat homman tosi hienosti, ottivat asian kontollensa ja tarjosivat kyytin kotiin. (Siellä muuten oli uus suomalainen myyjä, nasipuolinen sellainen.) Että sinne jäi, eikä mitään ole vielä kuulunu. Setä avas konepellin ja näytti, että kato, tuo käämi on ihan sykkyrällä. Näinhän mäki sen, mutten tiiä, mikä käämi se oikein oli. Tuskin menee mihkään takuuseen, tuskin on halpaa ja tuskin korjaus valmistuu ennenku eka vieras saapuu ens lauantaina. Sano mun sanoneen, vaikka optimisti oonkin.

Muutenkaan tämä "elämä mukavaksi"-projekti ei oikein edisty. Viikon verran yritin bongailla niitä vesiautoja tuolta pihalta enkä nähny ainuttakaan. Tänään kävin viemässä alakerran vartijasetälle satasen rahaa ja pyysin ostamaan ekasta mahollisesta autosta kaks pönikkää vettä ja tuomaan ovelle. Se onneks toimi ja nyt olis vettä tarjolla! Päivällä vielä käveltiin lähikauppaan vettä hakeen ja tultiin taksilla kotia. Harrastettiin tätä isin opiskeluaikana hyväksi todettua tapaa ajaa yhen korttelin matka taksilla. Tosin täällä se on paljon halvempaa. Kotimatka oli linnuntietä alle kilsa (neiti ei jaksanu kävellä) ja oikeeta tietä pitkin mutkineen ja pakollisine kiertelyineen ehkä 2 kilsaa. Hinta oli reilun euron.

Ja kolmas asia, joka ei toimi, on se paikallisen sanomalehen tilaus. Tai tilaus ja rahat lähti, mutta lehteä ei ole näkyny saati kuulunu. On kuulemma mennyt naapurikämppään, sanoivat asiakaspalvelusta. Että silleen.

Kesällä kuulin Suomessa, että meillä on täällä joku törkeän kallis hotelli tekosaarella ja siellon omat vesipuistot ynnä muut. En tienny sillon asiasta mitään. Nyt oon tajunnu, että sehän on se hieno uus Atlantis-hotelli, jossa tosiaan on vesipuisto ja siellä voi mm. uida delfiinien kanssa. Hotellin iso akvaario on kuuluisa nykyisin siitä, että ne "pelasti" rannikolle ajautuneen shark-whalen (en jaksa tarkistaa sanakirjasta, mutta jonkin sortin valas kait) ja nyt "parantavat" sitä omassa altaassaan. Aluksi sanoivat, että toivuttuaan se vapautetaan, mutta nyt eivät ole sitä vapauttamassa ollenkaan. Joka päivä sanomalehen yleisönosastossa joku vetoaa sen tulevaisuuteen vapaudessa. Tällä hetkellä ei tuonne mereen paljon kannata kenenkään mennä, koska sinne on suollettu kuulemma törkeät määrät skeidaa, siis kaikkea paskaa. Rannoilla kelluu kaikkea sontaa ja iholle tulee allergisia reaktioita. Että sellainen sivistysmaa.

Sivistysmaa-Suomen tapahtumia seurataan BB:n ohella mm. maajussille morsianta ja idolsia. Nykytekniikan ansiosta pystyn kattomaan myös ne nelosen lähettämät agin mm-kisakoosteet. Nuita maajusseja seuraan kyllä entistä tarkemmin siellä olevan tutun morsiamen ansiosta ja se ei onneks ole se tyrkky-Riina.

Pesänrakennusta

Jostain syystä ollaan alettu tekeen oloamme täällä entistä mukavammaksi. Lähes kolmen vuojen jälkeen päätettiin ostaa sellainen (kaikilla muilla kotona oleva) vesiautomaatti. Siis sellanen, josta saa kylmää ja kuumaa vettä ja johon saa kotiovelle kannettuna vesikanisterit valmiiksi. Tähän asti ollaan raahattu selkä vääränä 1,5 litran pulloja kaupasta. Tuolla se masiina nyt tönöttää keittiössä, pitäis vielä tarrata jonkun vesifirman poikia hihasta kiinni ja ostaa niitä pöniköitä. Toinen mukavuusasia on se auto, joka ollaan varattu. Koska sen saapumisesta ei ole oikein tarkkaa aikataulua, päätettiin ottaa taas vaihteeksi vuokra-auto, joka saatiin tänään. Ihanaa, saa siis huomenna nukkua miettimättä sitä, miten mies saahaan töihin. Aamuruuhkien vuoksi taksinkin saaminen on kiven alla. Kolmas asia on vielä sanomalehen tilaaminen. Suunnilleen kilon painava paperiläjä olis jo tänään pitäny kolahtaa en tiiä minne, eihän meillä oo mitään laatikkoa/luukkua. Lehti ilmestyy joka päivä ja se on halpa tilata. Tais maksaa noin 80 euroa vuosi ja siihen samaan rahaan sai 50 euron lahjakortin joihinki kauppoihin, eli siis melkein ilmasta, ainaki verrattuna Suomen hintoihin.

Tää mukavuusasia varmaan kosahtaa sitte helmikuussa, kun olis vuokrasopimuksen uusiminen. Kuulemma nykyään saa vuokralaiset pukata ulos kahen vuojen jälkeen. Monet Suomi-perheet on siinä tilanteessa, että vuokra nousee niin käsittämättömät prosenttilukemat, ettei ole varaa taikka halua maksaa. Tosin halvempiakaan kämppiä ei oikein ole, ainakaan jos haluaa asua muussa kuin kerrostalossa. Jos asumisesta vaikka kolmen makkarin kämpässä saa maksaa kuussa (250 000dhs/12kk) reilut 4000euroa (monessa paikassa vielä kalliimpaa), millaiset palkat tai asumisrahat saa olla??? Mehän maksetaan alle puolet tuosta, mutta asutaankin kahen makkarin kämpässä "maanjäristysalueella" ;)

Eilen syntyi toinen "uuen aallon raskausepidemian" aikaan saava vaavi. Jos nyt muistan kaikki mulla tiedossa olevat suomi-pullat-uunissa, niin saan lukemaks edelleen täydet kymmenen! Itseasiassa oltiin tänään aamukahveilla ja meitä oli siinä kolme pasuna olevaa ja yks ei. Tämä joka ei ollu paksuna kysyi yheltä laskettua aikaa ja minä siihen sitten lisäsin ihan vitsinä, että no millos sulla on? Vastaus oli, että kesäkuussa. No niimpä tietysti. Tämä on todella tarttuvaa.

Oltiin tänään Kertun kanssa kattomassa beach volley-turnausta rannalla ja oli kyllä vika kerta, kun yritetään muka läsnäolollamme kannattaa suomalaisia urheilijoita Dubaissa. Joka kerta kun ollaan esim. Jarkko Niemisen peliä oltu kattomassa, se on hävinny. Sama juttu toistui tänään kun oli vuorossa Nyströmien siskosten peli, jonka ne hävis huonommiksi rankatuille pelaajille. Kivaa silti oli, lajistahan en ymmärrä tuon taivaallista. Sen vaan hokasin, että haluaisin sellasen, sanotaanko takapuolen, mitä niillä pelaajilla on. Projekti vaan kasvaa ens kesäksi, tällä hetkellä se on 20 kiloa pois... Näkis vaan.

Paniikki meinas iskeä rannalta poislähtiessä, kun laitoin auton käyntiin, Kertun takapenkille turvaistuimeen ja vyöt kiinni, pamautin oven kiinni ja menin repimään kuskinovea. Se oli lukossa. Takaovi oli lukossa. Takakontti oli lukossa. Kertun ovi lukossa. Kassi ja puhelin oli etupenkillä lukkojen takana. Apuva! Koitin Kertulle sanoa, että avaa ovi. Se vaan kattoa töllötti ja mulla syke nousee. Kattelin lähistöllä olevia muita ihmisiä ja näin itteni pyytämässä puhelinta lainaan ja soittamassa miehelle, että se tulis vara-avaimen kanssa avaamaan ovea, jonka takana on punasena huutava lapsi. Yritin monta kertaa (ainaki se tuntu monelta kerralta) pyytää Kepaa avaamaan oven ja naps! Neiti tarttu ripaan ja ovi aukes. Siinä se ihmetteli, että mikä hätä sulla on? Ei mikään, rauhallisin mielin vaan kotiin.

Matka oli ja meni jo

Kyllä mennä vilahti ohi nopeasti Helsingin mm-reissu. Slovakkikaveri perui matkansa ihan viime minuuteilla. Ramadan-paastoaikahan loppui tällä viikolla ja se pani aikataulut ihan uusiksi. Kamulla oli hevonen tulossa lentokoneella Dubaihin jostain keski-euroopasta ja lentoyhtiö aikaisti hepan lentoa 4 päivällä, joten se osui kisalauantaihin. Asia jäi niin viime tippaan, että koneessa vasta tarkkailin muita matkustajia, enkä Martiinaa sieltä bongannut. No, toisaalta tätä melkein toivoin, koska näin sain olla ihan ittekseni ja kuljeskella ympäriinsä.

Oli aika outoa olla itekseen noin monta päivää. Ekana iltana oikein piti miettiä, voiko vaan oikaista sohvalle ja nostaa jalat ylös. Eikö muka ole ketään ulkoilutettavaa tai syötettävää ja nukutettavaa? No ei ollu. Ihan sain elefantin jaloiksi muuttuneet koipeni nostaa rauhassa ylös. Loppujen lopuksi tuota turvotusta kertyi sellaset 3-4 kiloa neljässä päivässä, eikä siihen liity kuin yksi kebab-annos ja purkki pringlesiä... ja ehkä jotain muuta, muttei paljoa. Pitkät lennot ja sellanen 10 tuntia istumista ei hyvää tee.

Itte kisat oli ihan loistavat. Viimeksi oon agin mm-kisoja ollu livenä seuraamassa 2004 Italiassa. En kyllä tiiä, onko kehitystä siitä enää kovasti tapahtunut, Italiassakin koirat oli loistavia. Ehkä suurin ero oli juoksukontaktien määrä, joka oli aika korkea, varsinkin mediluokassa. Suomalaisten suoritukset makseja lukuunottamatta oli aika... no... sanotaanko, että ei-hyvät. Makseilla en suoraan sanottuna olis noin hyviä suorituksia oottanu, onneks meni näin päin. Eniten mieleen jäivät miniluokan sveitsin villisohjaaja, joka on kahminu jo useampia mitaleja vuodesta toiseen. Medeistä ei oikeastaan erityisemmin kukaan enää muistu mieleen. Makseista historian eka tummaihoinen mitalisti, kultaa saanut jenkkipoika oli aivan huikee. Hopeaa saanutta norjan Jan-Egiliä en oo koskaan nähny livenä, mutta finaalirata oli aivan sairaan hieno. Monia tosihienoja koiria ja ohjauksia oli joka päivä kaikissa luokissa, mutta eniten huomiota ainakin meän akkakatsomossa keräsivät jostain syystä Kroatian ja Brasilian joukkue. En kyllä muista, mitä ne koirat teki, mutta jotenki ne sai meät naispuoliset valppaiksi... Siinä jo suunniteltiin (koirien) astutusmatkoja keski-euroopan puolelle ja vierailevia kouluttajia hieman kauempaa. Mainittakoon, että olin kotiinpaluumatkalla eräänkin Kroatin kanssa samaan aikaan lentokentän ärrällä. Oli muutenkin useampia kisaajia sekä kannattajia maanantaina kotiin lähössä.

Kisapäivien välissä kävin ihailemassa Helsingin syksyä ja ruskaa. Ihanat oranssit vaahteranlehet kait jäi jotenki mieleen ja ekaa kertaa lentokentällä oliki haikeaa lähteä maasta pois. Ehkä tuolla lyhyellä visiitilläki oli vaikutusta asiaan. Muuten keskustassa kulutin ehkä 3 tuntia ja sata euroa tuliaisiin. Tuli ostettua kaikkea pientä, mitä ei täältä saa, kuten kaikkea Muumi-krääsää (purkkaa, karkkia, hammastahnaa, kangasta), kirjoja ja mm. Ti-ti-nallea. Suomi-astioita mun piti ostaa, mutta jätin tyhmänä sen lentokentälle. Eihän siellä just niitä lautasia ollu, joita oisin halunnu. Jotain piti ostaa, joten aloitin sitten muumi-mukien keräämisen. Olihan sitä mulle luovutettua luottokorttia pakko käyttää. Harrastan myös julkkisbongausta ja yleensä jos jonkun näkee, niitä näkee sitten 4, kuten nytkin. Oikeastaan niitä oli 5, jos Nina Heralan ja Lorenzin lapsikin lasketaan mukaan. Muita oli Anna Hanski ja Agnes Pihlava, joka oli kampin supermarketin kassalla ja ei, en vaihtanu sen takia kassaa, kuten joku jo kerkis kysyä.

Raskaus siis etenee kovaa vauhtia, turvotusten kera. Jos jalat ristissä istuu lattialla, jää allaolevaan jalkaan hillitön kuoppa. Sitten sitä kuoppaa pystyy painelemalla siirteleen, tosi kivaa. Tällaista se oli ekan raskauenkin aikana. Tarkistin just kalenterista ja 32.viikko on nyt menossa. Vaavi on keskimäärin 40 senttiä pitkä ja äitin keskimääräinen painonnousu olis 9 kiloa. No mulla on nyt sellaset 15 kiloa. Tällä kertaa toivottavasti en pääse siihen 30 kiloon, joka viimeksi tuli. Luultavasti en pääse, koska leikkausaika on merkattu kalenteriin 24.11 marraskuuta. Gyne tarkisti istukan paikan ja totesi, että se ei ole senttiäkään siirtyny, eikä enää kerkiä siirtymäänkään. Sain itte valita päivän ja huvikseni sanoin, että joo, haluaisin lapsesta jousimiehen, koska me ollaan niin hyviä tyyppejä. Gyne totes, että jos sää kerta haluat ni tehään siitä jousimies! Nyt siitä siis kai tulee sellanen, ellei ala syntymään liian aikasten.

Kerttu oottaa jo ihan innoissaan pikku... ? Sukupuolihan on jo tiedossa, mutta julkaistaan se vasta sitten kun aika on. Aika moni sen kyllä jo tietää. Kerttu ei ole kertaakaan sanonu mitään negatiivista uuesta tulokkaasta. Oottaa, että saa leikkikamun ja pääsee hoitamaan. Olen kertonu sille kauhutarinoita rääkyvästä kakarasta ja menetetyistä unista. Yhessä ollaan osteltu jo vaippoja, viikkailtu vaatteita ja keksitty nimiä. Muuten on tainnu neitistä tulla jo iso tyttö. Tänään ekaa kertaa sain sen kiinni piruuenteosta. Saksien antamisen jälkeen otin imurin kouraan ja aikani imuroitua kuljin sen huoneen ohi ja eikös vaan ollu just alottamassa keinuhepan harjan saksimista. Kysyin vaan, että mitä sää teet ja neitillä meni suu muikeaksi ja juoksi vähän matkan päähän ja tillitteli sieltä. Kerroin ettei hepan harja siitä enää kasva, jos sen leikkaa ja että vaan paperia saa leikata. Myöhemmin löysin sen huoneen sohvalta leikattuja nallenkarvoja ja eri nalleista irroitettuja pesuohjelappuja. Niistä en oo viittiny mainita mitään, koska ne oli tehty ennen sitä heppajuttua.

Mitäs Dubaihin muuta? Eilen käytiin pitkästä aikaa kissarannalla. Mennessä käytiin ostamassa misuille ruokaa, mutta itte rannalla ei nähty yhtään ainutta kissaa. Toivotaan, että municipality olis eliminoinu ne mirrit kesän aikana, mutta tuskin vaan. Takastulomatkalla pysähyttiin tavoistamme poikkeavasti uuteen ravintolaan, jossa kesken maittavan hammourannoksen ohi ajo kyttäauto pillit vinkuen. Kuulosti siltä, että se jäi väijymään siihen vähän matkan päähän ja niin se jäikin. Sitä seurasivat yhteensä 20 urheiluautoa. Etupäässä oli punaset ferrarit ja joukossa myös muutama corvette ja liekkö jokunen porchekin. Lopussa taas pari piipaata.

Meän autohankinnoille kuuluu hyvää. Joku varausmaksu on maksettu ja auto siis tulossa, ajankohasta ei tietoa. Yllätyin kyllä kun kuulin, mistä autosta nyt on kyse. Ihan tavishenkilömalli, mutta mulle kuiteski yllätys.

Jaahas, taas tunti vierähti tässä kirjoitellessa. Kallista kotiäitin vapaa-aikaa siis ihan hukkaan. Samalla tässä oon kyllä kuunnellu kuulokkeilla bb-taloa, ettei se nyt ihan hukkaan kummiskaan. On tuossa myös "lailliset" nettilatauksen menossa, huomenna saan kattella sen nelosen esittämän ekan mm-kisajakson. Vois kyllä välillä mennä aikasemminkin nukkumaan. Yleensä siinä seiskan aikaan joutuu viimeistään hyppään veskiin ja siinä maha-asukki samalla herää eikä niien kick-boxing-reenien aikaan enää kykene nukkumaan. Jotenki se keskiraskauen yliaktiivinen olotila on jääny kokematta.

Kyttä-kuvia

Nämä kuvat siis vaan siksi, että osaan ne laittaa yhteen toiseen paikkaan näkyviin.

Out of stock-päivä

Mies kun on vielä vikaa päivää reissussa, lähettiin uusiksi tuonne monen kymmenen kilsan päähän Ikeaan hakemaan vihdoin päätettyjä ruokapöydän tuoleja. Niitä samoja tuoleja on varmaan kuutta eri väriä olemassa, mutta ainoa väri, mitä tyrkyllä oli, oli sellanen koivunvärinen. Ei se oikein tuohon tumman ruskeaan pöytään kai sovi. Tummia tuoleja on ootettavissa ehkä 3-4 viikon päästä... No se siitä taas. Oli muuten Ikeassa porukkaa kun pipoa. Siellä oli sellainen avoin rekrypäivä Al Futtaimille tai jollekki... Varmaan satoja innokkaita työnhakijoita istu ja jonotti haastatteluun.



Käytiin siinä samalla pitkästä aikaa festival cityn muissa kaupoissa shoppailemassa. Silmään pisti Nicky Hiltonin kauppa, joka kohta avataan. Siellä tulee käydä ihan vaan kyyläämässä sitten joskus. Lelukaupassa viihyttiin taas tovi, onhan neitillä huomenna 3v synttäripäivä! Kemut on kyllä vasta torstaina.



Altaassa loikoilun jälkeen lähettiin vihdoin ja viimein peseen autoa. No tietenki oltiin just ennen iftaria (aurinko laskee ja nälkäiset muslimit menee rukoileen ja sitte ahtaan ruokaa) huoltiksella ja viimeiset autot oli just otettu pesuun ennen taukoa. En tästä tauosta oo kuullukkaan, mutta kuulemma kaikilla huoltiksilla on sama juttu. Automme kylkeen pystyy siis edelleen piirteleen ihan kunnolla... No eihän me näin helpolla luovuteta. Päätettiin toteuttaa Kertulle lupaamani Madinat-reissu. Arvasin, että siellä turistirysässä sitä vetää puoleensa se jätskibaari. Pahaksi onneksi se paikka oli remontissa. Naapurikojun myyjä houkutteli meitä heiltä ostamaan jätskiä, joka lopulta osoittautui kuitenkin suppeaksi pirtelövalikoimaksi. Lähettiin siis meneen.



Kurvattiin sitten moeen jätskille. Käytiin yks päivä ajeleen suunnilleen ympäri kaupunkia ja etittiin mäkkäriä, joka olis auki päivisin ja jossa sais syyä sisällä. No eihän sellasta oo. Kyllä mää sen tiesin, mutten saanu jota kuta toista uskomaan. Silloin eivät voineet myyä lafkasta ulos niitä dirtsun (20centtiä) vohvelijätskejä vaan myivät vaan niitä sundayta. Nyt onneks aurinko oli jo laskenu ja vohvelit saatiin. Sen jälkeen hakemaan niitä yksiä jutskia lelukaupasta, joita oisin halunnu synttärivieraille ostaa. Ei tartte arvata, mutta ne oli out of stock.



Rakas aeroflot on taas monennenko kerran lienee, muuttanu aikataulutusta... Nyt oon Helsingissä vasta joskus vähän ennen kahta perjantaina iltapäivällä. No ei voi valittaa kunhan kone ei vaan tipu. Paitti sitten ei ainakaan voi enää valittaa. Slovakkiystäväni on edelleen lähössä mukaan, ainakin näin lauantaina kertoi. Käytiin Kertun kanssa yli kolmen kuukauden tauon jälkeen paikallisella koirakävelyllä aavikolla. Arvelin, että josko siellä muutama sesse olis, mutta väärässä olin. Porukkaa oli ihan pipona, varmaan ainaki 30 koiraa omistajineen, eikä ollu ees liian kuuma. Illallahan kuuen aikaan aurinko alkaa laskeen ja lämpöä reippaat 30.



Eilinen Suomikoulu meni muuten paljon paremmin kuin edellinen. Tällä kertaa olin alusta 10 minuuttia mukana, jonka jälkeen neiti antoi luvan mennä käytävälle. Kynnet siis tuli nyt lakattua ;)



Huomenna kurvataan aamukahveille ja iltapäivällä hakemaan lentolupaa lekurista. Sen jälkeen pitäis hakea ne perhanan paperiliput jostain Deirasta (on siis hevon kuusesta) ja sitten ei muuta ku kakkua vääntämään.

Äkkilähtöjä taas

Kävinpä pitkästä aikaa kattomassa aurinkomatkojen äkkilähtöjä ja johan niitä on tarjolla. 5.10 viikon matka on nyt 330 euroa. Siitä se taas lähtee..

Raivostuttava ramadan

Täällä on tuo paastokuukausi-Ramadan vielä menossa, alkoi samana päivänä kun Suomesta tänne kotiuduttiin. Reilu viikko olis vielä jälellä ja kyllä jo hermoja koettelee. Ostareihin ei voi oikein mennä kauaksi aikaa kun ei siellä saa ruokaa. Isossa ostarissa on hotellin ravintolan seinät peitetty mustalla kankalla, joten siellä voi syyä vapaasti, hotellihinnoin tietty. Kerttu ihmettelee joka päivä, miks ei saa syyä ja kuka saa syyä. Vaikka neiti onkin lapsi ja ittellä iso maha, joka siis takaa meille luvan syyä missä ja milloin vaan, en oikein kehtais mitään suklaacroissanttia ja pepsiä mennä siemailemaan keskelle käytävää muslimien kuolaillessa. Yks päivä käytiin vessassa syömässä, muttei se oikein nautinnosta menny. Tänään käytiin ikeassa pitkästä aikaa ja alko kyllä melkein naurattamaan kun hokasin monessa autossa olevan ruokailutauon menossa. Tyypeillä oli autot käynnissä (onhan täällä vielä 40 lämmintä) ja söivät siellä takapenkillä pimeässä..

Muistui kyllä yks toinenkin epämukava asia mieleen tuossa ajellessani ja ettiessäni oikeaa reittiä ikeaan. Kohta kun tuo ramadan loppuu, uhrataan taas aika monessa talossa niitä vuohia yms. Jo tuolla yhen lava-auton kyytissä näytti vuohia olevan menossa kohti jotain...

Kertulla alkoi Suomi-koulu maanantaina ja se oliki jännää. Ollaan koko kesä puhuttu, että se on sitten isojen lapsien ryhmä, eikä äitit saa sinne tulla. No neitihän ei ole juurikaan ollu vieraitten kanssa, erossa meistä. Nyt kokeiltiin, muttei ihan heti lähteny toivotulla tavalla käytiin. Mulla jäi siis kynnet lakkaamatta ja syleskelemättä kattoon, kun vasta yli puolen tunnin kuluttua Suomi-koulun alkamisesta sain luvan mennä veskiin. Mulla oli niin "kamala" veskihätä. Onneks ovessa oli ikkuna, josta pysty muitten äitien kanssa kyyläämään, että kuis siellä menee. Lopputunti meniki tosi hienosti ja Kerttuki uskalsi liittyä muitten mukaan piirileikkiin. Uskoisin ens viikon olevan jo aika helppoa. Muutenkin alkaa olemaan kesän jälkeen aika helppoa mm. tuo nukkumaanmeno. Kesällä päikyt jäi melkein kokonaan pois ja nyt ne on unohettu ihan kokonaan. kertaakaan ei ole kotona nukuttu ja minä oon hyvin saanu varottua liian myöhäiset automatkat. Eka viikko kotiinpaluun jälkeen yöunille mentiin äitin maatessa omalla sängyllä. Sitten aloitettiin äiti-näkösällä-mutta-olkkarissa-ja-saat-aamulla-tarran-systeemi. Tällä hetkellä äitillä on jalat niin "turvoksissa" iltaisin, että niitä on pakko roikottaa sohvalla. Nukahtaminen sujuu yleensä alle kymmenessä minuutissa. On jo vähän liian helppoa entiseen verrattuna... Äitillä alkaa jalat oleen kyllä oikeastiki niin turvoksissa harva se ilta, että pakko niitä on kyllä nostella ylös.

Päikyt kun on jääneet pois, Kerttu nukahtaa yleensä jo ennen ysiä. Siinä onkin kotiäitillä monen monta omaa tuntia aikaa. Tällä hetkellä nuo tunnit täyttää kyllä tuo BB:n 24/7, jota meillä vahataan useampi tunti päivisin. Ei sitä kyllä kokoaikaa vahata vaan se pyörii ihan itekseen. Ei ole oikein kummoisia töllökanavia, joten aika menee hyvin muutenkin. Toinen aikaavievä "projekti" on tuo vauvanvaatteitten järkkääminen. Löysin kaapista ison laatikon pieniä vaatteita, jotka nyt on pesty ja jaoteltu talteen, kaappiin oottamaan uutta vauvaa tai pois annettaviksi. Nyt on ostareissa keräilylaatikoita, joihin aattelin aika paljon vaatetta heittää.

Huomenna alkavan viikonlopun jälkeen mies lähteekin ekalle reissulle kesän jälkeen, oliskohan ollu Korea. Sitten onkin mun vuoro lähteä viihtymään Suomeen. Aeroflot on perunu sen menopätkänki Moskova-Helsinki, joten lennän sen finskillä ja olen perillä vasta 12:30 tai jotain perjantaina. No onneks siinä on kuiteski useampi tunti aikaa vielä vahata kisoja. Eilen tuli 45 minuuttia-ohjelmassa pätkä agin mm-kisoista. Oli varmaan paras pätkä lajista ikinä. Kannattaa kattoa vaikka mtv 3:n netti-tv:stä, jos jäi väliin.

Yläkuvassa on mun pikkuapurit, jotka leipoivat pullaa tässä yks päivä. Kertun kaveri "Tilli" oli meillä yks aamu kun äitinsä kävi lääkärissä. Heän matka meille springsistä (ehkä 5 kilsaa) kesti reippaasti yli tunnin. Sellaset on ruuhkat ollu nyt ramadanin aikaan ja tuskin ne siitä helpottuu ennenku tulee jotain valmista nuista tietöistä.

Maha-asiaa

Kävin tänään gynellä kuuen viikon tauon jälkeen. Suomessa oon viimeksi käyny ja nyt oottelin suomalaista gyneä tänne takaisin saapuvaksi, mutta pakko oli mennä muukalaiselle. Mielellään jättäisin just tälle olisko bulgarialaiselle menemättä, on sen verran huonot muistot viime tapaamisesta reilu vuosi sitten keskenmenon ja sitä seuranneen kaavinnan vuoksi. Mutta pakko siis välillä jossain tarkastuksissa käydä. Tällä kertaa on onneks mukavampaa asiaa. Ultralla vauvelia tarkkailtiin ja isolta se vaikuttaa, kokoa on nyt 1300g ja se vastaa yli viikkoa oikeeta isommalta. Istukan paikkaa tutkittiin tosissaan ja varmistettiin, ettei se tule siitä reiän päältä enää minnekään siirtymään ja keisarileikkaus on siis sata varmaa. Lekuri kertoi, että sovitaan myöhemmin leikkauspäivä 2-3 viikkoa ennen oikeaa laskettua aikaa. Lapselle tuosta eteisistukasta ei ole mitään haittaa, eikä tuosta nuin aikaisten leikkaamisestakaan, äiti vaan on isossa vaarassa jos/kun se istukka alkaa vuotaa.

Sokerirasitustestiä mulle myytiin piakkoin tehtäväksi, mutta sanoin, etten sitä halua tehä. Täällä se tehään suunnilleen kaikille ja Suomessa ei kovinkaan monelle. Sain puhuttua niin, että käyn huomenna muitten verikokeitten yhteydessä otattamassa paastoverensokerin ja sitten katotaan, onko mitään aihetta ees sille rasituskokeelle. Kerroin myös lähteväni Suomeen muutamaksi päiväksi parin viikon päästä ja tarvittevani sen lentolupalapun lentoyhtiölle. Ehottivat, että jos kotimaanmatkalla sitten teetän sen rasituskokeen. Ihmettelivät, kun sanoin, ettei mulla hyvänen aika ole aikaa mennä mihkään lääkäriin sillä reissulla. Istun ku tatti siinä katsomossa 3 päivää aamusta iltaan. Varmistivat silti, että siinä on sairaala lähellä tuon istukan vuoksi. Näköjään se on sitten vakava asia eikä olekaan niin turhaa olla varovainen. Toivotaan nyt, että se Suomigyne saapuu piakkoin takasi hoitamaan meitä raskausepidemiaan sairastuneita. Meitä on vielä yheksän.

Rakas Aeroflot on kai perunu koko Helsingistä paluun eka pätkän, koska nettikauppa lähetteli useampia maileja, jossa tarjosivat aikasempaa lentoa Moskovaan. Pitääki lähteä paria tuntia ennen matkaan ja viettää ihan sairaan monta tuntia kämäsellä maatuskakentällä. No ei oo vaihtoehtoja, pitää vaan keksiä jotain ajanviettokeinoja melkein kymmeneks tunniks... Matka kyllä lähestyy nopeampaa ku tajuaakaan, enää vajaa 2 viikkoa ja sitten kotiäitin naama ainaki kääntyy hymyyn neljäksi vuorokaudeksi. Nyt oli aikataulutki tullu jo nettiin, vois oikeesti alkaa jo pakkaamaan! Tai tutkimaan, mitä mahtuu päälle...

Käytiin muuten tänään myös ekaa kertaa kesäloman jälkeen autokaupoissa. Nyt viimein pitäis saaha se toinen auto perheeseen. Tarkoitus olis saaha miehelle oma auto, ettei meän tartte ees yrittää kuskata sitä töihin ja takasi tai sen ei tarttis oottaa taksia. Yksiki aamu meni joku 2 tuntia ennenku taksi tuli, vaikka se oli tilattu edellisenä päivänä. Tämä ramadan saa viimeistään kaikki tiet tukittua. Mentiin kattomaan ekaks Volvoja, mutta mikään ei sykähyttäny. Sitten sitä tämän kesän keksintöä volkkarille, Tiguania. Se oli niin kämäsen näkönen versio, ettei enää viitti sitä ees miettiä. Volkkarin kaupassa myyjät jo tuntee meät, eikä sinne viitti taaskaan mennä pitkään aikaan. On se vaan niiin vaikeeta.

Millan sivuilla on kivoja agivideoita, joissa meikäläinenkin esiintyy. Onneks ne on aika hyvät radat, paitti se eka. Kolmannen radan kommentit on kyllä huippuluokkaa ;) Kyllä kaverit on kannustavia..

Järisyttävä kokemus

Olin äsken facebookissa Italiassa asuvan kaverin kanssa chättäilemässä ja tunsin, että tää talo heiluu. Oon jo pitemmän aikaa halunnu testauttaa hemoglobiinin kun se Kerttuaki ootellessa laski aika alas. Sanoinki Kertulle, että tiiäkkö, äitiä pyörryttää ja menin hakemaan vesipulloa. Samalla kattelin, että verhot heiluu, kukkapuska heiluu ja radiopuihaki heiluu. Kävi mielessä, että josko tää talo sittenki mun pään sijasta heiluis? No eihän se oo mahollista. Sitte mies soitti työpaikaltaan muutaman kilsan päästä ja kysy, että heiluko meillä? Heillä oli talo tyhjennetty ja pyys meitäki lähtemään pihalle. Mentiin alakertaan ja siellä oli muitaki talon asukkaita pää pyörällä. Vartijasetä ei uskonu, että oli heilumista ollu, mutta ku sanoin, että mää tunsin sen kanssa, se usko. No autoon vaan ja ulos varmistaan ettei ainakaan me jäähä sortuvan talon alle. Aika lailla heiluminen kyllä tuntu kymmennenssä kerroksessa, jossa asutaan. Mitähän lie tuolla JBR:ssä, jossa porukka asuu jossain 50. kerroksessa? Iranista kuulemma lähtöisin tää järistys. Nyt tuskanhiki alkaa jo kuivumaan...

Jatkokertomus

Päästiin siis koneeseen silloin kuuen aikaan aamulla. Pikkusen harmitti, ettei ne kaupat ollu vielä auki, mutta onhan mulla tän kuun lopulla vielä mahis ostella niitä muumikamppeita ja arabiaa.. Kerttu nukahti jo ekalla lentopätkällä Amsterdamiin ennenkuin sai vöitä availla, herättelin sen sitten vähän ennenku laskeuduttiin. Välilaskussa oli 5 tuntia aikaa kuupoilla ympäri kenttää. Aika toista luokkaahan se Amsterdamin kenttä on verrattuna esim. Moskovan kämäseen kuppilaan. Kauppoja on ihan liikaakin, kenttä on aika iso, vauvoille on omat hoitohuoneet loosseineen ja pinnasänkyineen, lapsille leikkihuoneet. Hyvin saatiin aika kulumaan. Loppuaika meni koneeseen pääsyä ootellessa ja satuttiinpa taas näkemään kun Hippoa lastattiin koneeseen kahen muun boksin kanssa.




Molemmat nukahettiin jo kiitoradan päässä ja Kerttu nukkukin seuraavat 4 tuntia. Välillä ihmettelen, kun naiset yleensä valittaa, etteivät lähe lentämään pienen lapsen kanssa kun se on niin vaikeeta. Itte katoin yhen kokopitkän elokuvan, 2 tv-sarjan jaksoa ja söin ruuan rauhassa. Varmaan näillä puheilla (ja ainaki näillä potkuilla mulla kasvaa mahassa adhd-vauva).

Varsinainen rumba alkoi vasta Dubain päässä cargo villagessa, kun mentiin koiraa lunastamaan. Ensinnäkin siinä meni kolmisen tuntia, että se saapui sinne oikeaan paikkaan. Siellä oli varmaan 3 muutaki perhettä oottamassa lemmikkejään. Viime vuonna se lunastus maksoi 100 dirtsua (18 euroa), tänä vuonna oli kaikki taas uutta. Ekalle tiskille maksettiin 213dirtsua, seuraavalle 200dirtsua, jonka jälkeen mentiin papereitten kanssa naapurirakennukseen muutaman sadan metrin päähän tulliin ja haettiin 30dirtsua maksava leima ja taas takaisin oottamaan. Vihdoin ja viimein ja 85 euroa köyhempänä saatiin alive animal lunastettua. Olihan siinä taas menny vajaa vuorokausi näkemisestä. Hyvässä kunnossa silti oltiin.

Sanoinki, että tämä raskaus jotenki saa kaikki näkemään kai vaaleanpunaisten lasien läpi, kun kotiki näytti niin mukavalta ja siistiltä. Muutamaan meän alueen kerrostaloon oli muuttanu asukkaat sisään ja vastapäisen talon pihalle on istutettu nurmikko! Kyllä Hippo siitä riemastuu kun se alkaa kasvaa. Tosin hiukan epäilyttää se istutustapa. Nakkelivat sellasta nurmisilppua ympäriinsä ja multa/hiekkaa päälle. Katellaan, mitä siitä kasvaa. Alakerran securitymies on vaihtunut ja se osaa aika hyvin englantia, halleluujaa! Tosin ei sekään ymmärtäny kun kysyin, että tietäiskö se, onko meille mahista asentaa astianpesukonetta. Yes madam, se sano ja pyöritteli silmiä. On nimittäin asuntojen vuokrat noussu ennennäkemättömän korkealle, että tämä koti alkaa näyttää tosi tosi kivalta! Jos ennen kesää sai kahen makkarin rivaripätkän hikisellä postimerkkipihalla noin 2400 eurolla, nyt se maksaa noin 3100 euroa kuussa. Että jos vaan saahaan jäähä tähän, uusitaan varmaan sopimus helmikuussa kolmanneksi vuojeksi.

Kotona taas monennenko kerran?

Alkaa koiralla oleen jo lentokokemusta, tultiin kait neljännen kerran jo tähän maahan boksin kanssa. Mutta palataampa vielä hetkeksi Suomeen. Nythän on siis aikaa kirjotella omalla kaivatulla koneella. Ja syyä Fazeria (parasta lontooraetta) ja juua halpaa kokista...

Hipon juoksu ei oo vieläkään alkanu, joten turhaan hermoilin. Oma olemuskin koheni sen puolivälissä raskautta vaivanneen jalkasäryn tai jonkun hermon painannan jälkeen. Ei tarvittu siis mitään lainaohjaajia vikoissa kisoissa. Koira alko kulkeen entistä vauhtia ja oli/on nyt parhaassa fyysisessä kunnossa. Tietty se kausi nyt sitte loppu. JAUn kisoissa tultiin taas tapamme mukaan kisapaikalle just kun alkoi medien rataesittely. Sitä on jo oppinu ajoittamaan turhat oottelut pois.. Kolme rataa mentiin ja ei yhtään nollaa saatu. Ekalla oli Mujusen kolme putkea keskellä rataa ja siihen keskimmäiseen piti osua. Miten sattuikaan jäin jälkeen just ennen niitä putkia enkä antanu lupaa mennä mihkään. Koira ohitti sellaset 50 senttiä sitä oikeeta ja kieltohan siitä tuli, muuten tosi hyvä omasta mielestä. Toisella radalla nollaa pukkas tosissaan ja tuuletin ennen vikaa rimaa oikeen lahjakkaasti. No mitähän siitä seuraa yleensä? Tietty vika rima tippu. Kolmannella radalla homma levis jotenki kummasti heti sen vaikean kohan jälkeen. No ei muuta ku mökille takas viikoksi ja oottamaan seuraavia kisoja.

Mökillä meillä oli tarkotus tänä kesänä ekaksiki sisustaa tarpeellista tavaraa ja siinä onnistuttiinki. Lähes kaikki tuli hankittiin. Muuta ei sitten tehtykään. Piti ostaa huussia, laittaa pihalle multaa ja soraa ja nurmet sun muut, raivata uima-rantaa, ehkä maalata mökki uusiksi ja rakentaa aitaa. Sen verran saatiin tehtyä, että 8 puskaa laitettiin siihen tienvarteen näkösuojaksi kasvamaan. Aateltiin siirtää huussin rakennus ja pihan laitto taas ens kesäksi. Pojat raivas juhannuksena sellasen metri kertaa metri rannan.. Ei siinä paljoa polskita. Tosin en minäkään uinu kertaakaan, vaikka mökillä oltiin ehkä 5 viikkoa yhteensä, ainaki. Hyvin se meni aika maatessa, urheilua kattellessa, kanttarellimettässä ja muuten vaan palloillessa.

Viime viikon torstaina mentiin Helsingin suuntaan ja kävin mm. työpaikalla täyttämässä 3 eri hakemusta, lisää lomaa tietty. Ekaks virkavapaata reilu kuukausi, sitten äitiysvapaata ja päälle vanhempain vapaata, kaikki palkattomana kun ei ole enää niitä liitoksia Suomen sosiaaliturvaan. Katotaan saanko niistä mitään vai luovutanko paikkani muille. Samalla faksailin useampaan otteeseen Hipon maahantulolupalappua vähän joka suuntaan. Ei menny ekaks perille, eikä oikeestaan tokallakaan kerralla, mutta sitten soitin KLM:n Suomen konttoriin ja sovin lähettäväni sen sinne ja annoin heille sitten hommaksi laittaa sen eteenpäin. Perjantaina mies lähti suurin toivein viemään autoa kentälle takasi ja samalla oli matkalla omaan koneeseen. Helsinki-Moskova-pätkä oli peruttu, joten lento meni reittiä Helsinki-Tukholma-Moskova-Dubai. Matkatavaroita oli siis turha oottaa tulevan ajallaan. Mulla oli perjantaina ohjelmassa lupausten toteuttamista. Lupasin Kertulle jossain vaiheessa kesää ajeluttaa sitä ratikalla ja se aika tuli. Lähettiin käymään hautausmaalla kattomassa Kertun mummon hautaa, joka edelleen oottaa hautakiveen kaiverruksia. Mentiin eka bussilla kaupunkiin, siitä kahella eri ratikalla Hietaniemeen, sieltä taas kahella ratikalla Kaisaniemeen hautuumaan toimistoon ja sieltä vielä yhellä keskustaan takasi. Ja bussilla Haagaan. Riitti kuulemma neitille hyvin. Asiaki saatiin hoidettua.

Lauantaina piti laittaa kai kolmatta kertaa vuojen sisään herätyskello soimaan ja lähettiin Kirkkonummelle kisaamaan kahteen starttiin. Junamatkalla pysähyttiin Kauniaisten palavan asemarakennuksen kohalle.. Ite kisoissa eka rata oli pelkkää mutkaa ja ainaki ulkopuolelta kattoen teennäisen vaikea. Rata oli silti mukava suorittaa, mutkahan sopii hitaalle ohjaajalle... Harmiksi ihan helposta putkesta radan loppuosassa tuli kielto jostain syystä, ehkä seisoin eessä tai jotain. Toinen rata oliki suorempaa, liianki suoraa ja ote lipsahti ihan alusta jo pahasti ja hylkyä pukkas. Tuloksista huolimatta mukava kisapäivä, jossa sekalaisella kokoonpanolla pohdittiin jostain syystä varmaan tunnin verran Suomen nykynuorison tilannetta. Juttu tais lähetä ihan siitä kisapaikan (koulun) törkyisestä tilasta.

Sunnuntaina oli vuorossa viimeinen Suomipäivä ja kesän vikat kisat Vantaalla ojangossa. Milla onneks tuli hakemaan meät kolme (oikeestaan neljä) ja "huonekalut" aamulla aikasten. Otin siis kärryt ja Hipsun boksin mukaan. Tarkoituksena oli hyväksikäyttää ystävää ja käydä päiväsaikaan hoitamassa Hipon paperisota kentällä, ettei yöllä tulis yllätyksiä. Kisoissa oli pirun kylmää ja kaikki vaatteet piti pukea ylle. Eka rata meni pirun hyvin ja kesän eka voitto oli plakkarissa. Toinen rataki meni tosi hyvin siihen asti kun mentiin puomi toiseen kertaan. Saatiin ylösmenovirhe! Kas kummaa olin siinäki vaiheessa niin paljon jälessä, että näin varmasti jalkojen osuvan siihen. Tosin yks ohjaaja kertoi joskus muinoin nähneen tosi selvästi koiransa ottaneen kontaktin kunnolla kontaktin, kunnes video todisti toista. Kaippa se tuomari osaa sen kattoa, sen hommahan se on arvostella. Siinä vaan meni se tuplanolla sivusuun. Kolmas rata meni taas loistavasti ja voitto napsahti siitäki. Kesän saaliina siis 5 nollaa ens vuotta varten. Ei olis paljoa voinu paremmin päivä mennä, paitti se nousukontakti...

Kisojen välissä käytiin siellä lentokentällä hoitamassa paperiasiat kuntoon ja viemässä boksi valmiiksi. Se oliki ku piilokamerasta. Ekaks lappujen ja lippujen täyttöä, boksin punnitusta ja mittaamista, yhtä paperia piti käyttää tullissa vähän matkan päässä ja hakea siihen punanen leima. Ohjeena oli, että jos sitä ei siit tullista saa ni sitte lähtöaula kolmoseen kentälle ja sieltä hakemaan ja sitte takasi. Onneks sen sai siitä suht vähällä vaivalla läheltä ja taas täyttämään lisää lappuja. Sitte vielä toisen kerran tarkastelemaan, ett koira mahtuu boksiin ja viimeiset lappujen täytöt ja sitte rahat pois. Ekaa kertaa se oikeesti punnittiin, eikä mun yhen kilon huijaus onnistunu. Saldona 471 euroa. Käskettiin vielä hankkia boksiin vesikuppi, vaikka setä sanoi, että jos et sitä saa ennen lähtöä hankittua ni hän ei sitte ole asiasta kuullukkaan. Saattais vaan koko matka kaatua sen puuttumiseen. Hommaan meni reipas tunti päiväsaikaan, mitähän olis menny yöllä kun siellä on kai yks tyyppi töissä? Jätettiin boksi sinne valmiiksi ja kisoja jatkamaan mäkkärin kautta.

Yöllä kello soi puoli kolme ja vuorokauden kotimatka alkoi. Taksilla kurvattiin taas sinne cargopaikkaan ja suht vähällä Hippo ja uus vesikuppi sinne vietiin. Tallustelin sieltä ehkä kilsan verran kentälle Kerttu kärryissä, pirun painava rinkka selässä ja vielä pari kassia mukana. Kepalla oli kylmä, mulla hiki..

Jos jatkais matkakertomusta vaikka huomenna ja nukkuis univelkaa vähemmäksi. Tai kattois vielä vähän lisää BB:tä netti tv:stä. Toki se piti hankkia koko kaudeksi heti kotiin tullessa. Tänään käytiin jo päivittämässä juoruja aamukahveilla. Se ennen kesää tiedossa ollut paksuna olevien suominaisten määrä on noussu jo kuudesta kymmeneen, tosin yks jo synnytti eilen. Yheksän pullaa on vielä siis uunissa. Ja miten kummasti taas melkein kaikki 300 kesäkuvaa on lapsesta?

Mustalaiselämää

Aletaan oleen aika mestareita kiertolaiselämässä. Mies kun tuli Suomen kamaralle, viihyttiin pari viikkoa mökillä lähes tekemättä mitään. Viime viikolla innostuttiin ja lähettiin mökiltä Vantaalle pesemään pyykkiä. Viivyttiin sitten samalla istumalla 3 yötä yhen sijaan ja käytiin siinä välissä ex-tempore matkalla Tallinnassa. Saatiin ilmaisliput ja käytettiin ne sitten seuraavana päivänä. Keli oli ennusteista huolimatta huono sunnuntaina, joten kurvattiin suunnitellun Porvoon mutkan sijaan Nokialle kamuille yöksi. Sieltä taas mökille pariksi yöksi ja nyt ollaan Keminmaassa oltu yks yö. Huomenna jatketaan matkaa Oulun kautta taas mökille.

Viikko sitten kävästiin Janakkalassa 3 starttia repäsemässä ja olo oli kyllä sen mukainen. Jos vaikka ettis jotain varaohjaajaa seuraaviin kisoihin. Kaks ekaa starttia muuten ok, mutta tulos oli hylly. Jotenki se vaan lipeää.. Vika startti meni koko perheen kattellessa tosi hyvin, paremmin varmaan ku ilman mahaa ja tuloski oli nolla. Rata oli nopea hyppyrata ja hävittiin Lukalle, mutta Frodo voitettiin. Aateltiin Lukan (sm 1 2007 ja tän vuojen maajoukkue-edustaja) omistajan kanssa laittaa nettiin kyselyä heti kisojen jälkeen, että missä viipyy tulokset, onko niissä jotain häikkää? Ei varmaan monesti satu Frodo olemaan kolmannella pallilla. Olihan Jarilla vaikeaa nousta siihen ihan oudolle korokkeelle.

Tänään kävin aamulla jopa reenaamassa, ei ole vielä juoksua koiralle pukannut, tosin se melkein imettää tätä mummon ja papan malinpentua, joten saapa nähä, päästäänkö sunnuntaina JAUn kisoihin ja sitten vielä viikon päästä KKK:lle ja Ojankoon starttaamaan. Sitten onkin jo kotiinpaluun aika. Mutta siihen asti kasvatellaan vielä mahaa (ettei olis jo aika iso) ja katellaan olympialaisia.

Alien-päivä

Tänään oli varsinainen alien-päivä. Käytiin Kertun kanssa taas vaihteeksi kattomassa masuasukkia ultrassa, tällä kertaa rakenneultrassa. Kemissä lääkäri sanoi viimeksi, etten tartte mitään rakenneultraa erikseen, kaikki näyttää olevan kunnossa. Samoin sanoi, ettei se 90%:n tarkkuus sukupuolesta vielä välttämättä mitään tarkoita. Varasin silti ajan Cacciatorelle, joka on kai alansa experttejä. Kyllä olis ihan tavisäijäki käyny siihen hommaan, mutta en pannu ajanvaraustätille vastaan. Gyne näytti aina välillä normaalikuvaa ja välillä sitä huippu-4D-kuvaa, jossa näkee ihan kaikki kasvonpiirteet sun muut täysin selvästi. Vaavi näytti aika valmiilta paketilta kaikkine puolineen. Tarvittava määrä sormia ja varpaita löytyi, sydän toimi normaalisti, jalkoväli oli nyt satavarmasti se, mistä on ollu puhe. Dubaissa niskapoimu-ultrassa saksalainen gyne sanoi istukan olevan totaalisesti väärässä paikassa, Kemissä gyne sanoi sen olevan vain marginaalisesti "reiän" eessä ja sanoi, että se takuuvarmasti tulee siirtymään eikä mitään keisarileikkauksia tartteta. Nyt tämä italiaanosyntyinen sanoi istukan olevan just niin paljon väärässä paikassa, että saan varautua melko varmaan leikkaukseen. Ennenkuin istukan paikkaa tutkittiin, setä sanoi vaavin olevan 500grammaa nyt ja tulee olemaan iso ja synnytys tulee tapahtumaan etuajassa, arveli mittausten mukaan sen tapahtuvan lähes 2 viikkoa etukäteen, eli marraskuun lopussa. Kommentoin vaan, että hyvä jos tulis ajoissa, näkis linnanjuhlat koneelta livenä, muutenhan laskettuaika on just itsenäisyyspäivänä.

Kerttuhan on myös raskaana, sillä on mahassa tyttövauva. Pyysin lääkäriä painelemaan myös neitin mahaa kun se kerran sitä halusi. Lekuri ehotti, että jos katottaisiin ihan ultralla samoin kuin äitin mahaa. Neiti suostu ja niin nostin sen siihen petille ja koneet käyntiin. Ultralla saatiin tietty neitin sydänäänet kuulumaan ja hymy oli korvissa. Ihmeellisiin hommiin suostuu tämä maailman arin lapsi..

Eilen käytiin kattomassa vajaa 5-viikkoisia malin pentuja. Ensinnäkin olin yllättynyt kun junaan hypättiin Kertun, kärryjen ja Hipon kanssa, että matka Helsingistä Kirkkonummelle on nykyään ilmainen kärryjen kanssa. Ennen oli vaan Hki-Vantaa-Espoo niin, mutta nyt pääsee Kirkkiselle saakka. Pennut oli nukkumassa kun mentiin, mutta jututettiin ekaks talon muita malikoita. Pennut kun heräs, talo oliki täynnä ihmisiä kun paikalla oli talonväen lisäksi kenneltyttö, toinenkin pennunostaja ja vielä saksalaisia mali-ihmisiä isäntäväkineen. Kauaa ne pennut eivät jaksaneet olla hereillä syömisen ja maitobaarin ja pienen leikkihetken lisäksi, mutta kyllä sieltä sain suosikkini valittua. Onhan se helppo toiselle pentua valita ku ei itte tartte seuraamuksista kärsiä. Sanoin haluavani äitille mahdollisimman ongelmallisen pienen riiviön. Niimpä sovittiinkin kasvattajan kanssa naksukoulutuksen aloituksesta. Aina kun vinkuu aian takana ni naks ja pääsee syliin. Kyllä se siitä ehollistuu.

Viikonloppuna oltiin kattomassa agi-mm-karsintoja Helsingin jäähallissa. Vähän lorvailtiin aina aamulla, koska ei tuo alle 3-vuotias vielä ihan jaksa aamusta iltaan kahta päivää katsomossa istua. Hippohan ei siis kisannu ku ei olla tarpeeksi hyviä, enää... Yllättävän hyvin saatiin aikaa siellä hallilla kulumaan ja suurin osa radoista katottiin loppuun saakka. Hyvät joukkueet tuli kasattua, ei oikeastaan paljoa yllätyksiä, no Ava oli kyllä mulle erittäin positiivinen yllätys. Hirmu paljon tuli viimeisellä radalla virheitä ja monelle muullekin olis paikka ollu tyrkyllä, mutta eivät siihen kyenneet. Tosi helppo oli taas arvostella katsomosta. Mieli ei tehnyt yhtään itte radalle, sen verran on todellisuuen tajua, että oisin jääny ku nalli kalliolle heti ekojen esteitten jälkeen. Silti olen pannu ilmoittautumisia meneen kuuteen starttiin ja vielä sama satsi lähtee tässä joku päivä, ellei se juoksu pirulauta yllätä.

Itseasiassa oisin jo valmis lähteen kotiin Dubaihin, mutta tilanne varmaan muuttuu kunhan saahaan tuo isi tänne perjantaina. Nyt on majapaikka Vantaalla tosi hiljainen ku talonväki lähti eilen mökille. Illaks reenaamaan, että kehtaa ens viikolla kisoihin.

Päätä särkee jo

Taas tätä pakkaamista. Nyt ollaan palaamassa pohjoisesta etelä-Suomeen reiluks viikoks oottamaan miehen loman alkua. Tavaraa on jumalattomat määrät. Eihän tuosta läjästä tänne jää ku tuliais-crocsit. Laskin, että ittellä on viiet kengät ja neitillä neljät. Kerttu tietysti haluais ottaa kaikki lelut ja vehkeet mukaan, mutta pakko piilossa kasata tavaraa takas kaappiin. Tuossa se on jo tunnin verran kävelly muumirepun ja muovipussin kanssa kumpparit jalassa. Hipolla on panta ollu kans jo pitkän tovin kaulassa.

Kun ei ole omia puhelinpiuhoja, ni tarttee käyttää hyväksi ja varastaa kaverilta kuva laittomasti ja panna omaan blogiinsa.. Kävästiin Tervolassa kattomassa Maahiskallion kennelin ekoja pentuja, kahta kolmeviikkoista bordercollieta. Kenneltyttö pyöritteli, silitteli ja väänteli pentuja ammattitaitoisesti. Suloisia pentuja ja mainittinkin taas, että kunhan Suomeen palataan niin Kerttu saa "oman" koiran, sopivanrotuisen tietysti. Siihen kyllä menee vielä varmaan parisen vuotta. Ai niin, toinen pennuista on muuten vailla kotia. Näinhän se meni? Ulla?

Ens viikolla mennään kattomaan mummin ja papan uutta koirulia. Nekin on jotain 3-viikkoisia malikoita Tämä on-kennelissä Kirkkonummella. Niitä onkin mustaakseni kaheksan kappaletta, joista 6 urosta, joten siinä riittääki teräviä hampaita. Tätä ennen olen kait käyny muutama vuosi sitten kattomassa länderin pentuja ja täytyy sanoa, että roduista ja kivoista pennuista huolimatta ei koskaan ole tullut sellaista "ovatpa tosi suloisia, mulle heti yks" -tunnetta. Sama se on vauvojen kanssa. Onhan se ihania, mutta kasvaessaan vasta ihania ovatkin. Siitä puheenollen tämä oma kakkonen mahassa potkii sinnikkäästi, muttei ihan vielä niin, että sen toinen tuntis nahan (=mäkkärimahan) läpi. Kerttukin alkaa jo vähitellen muistamaan ja tajuamaan, että siitä tulee isosisko. Eilen viimenen kysymys ennen nukkumaanmenoa oli, että syntyykö se vauva nyt?

Monet on kysyneet, että synnytänkö Suomessa vaiko enkö? Ekaks päätettiin tulla Suomeen ja synnyttää täällä, mutta kun selvisi, että Dubaissa oleva tosi mukava gynekologi hoitaa myös synnytyksiä, päätettiin jäähä sinne. Meitähän on nyt tällä hetkellä 6 suomalaista paksuna Dubaissa. Tämä on se luku, joka on mun tiedossa. Kaikki ollaan suunnilleen parin kuukauen sisällä tultu paksuks, joten seuraa kyllä riittää, eikä kotiin tartte vauvan kanssa yksin homehtua.

Kuuleeko Kalifornia? En saa sitä kommenttilootassa mainittua postiosoitetta auki, joten en saa lähetettyä mitään viestiä. Pistäkää mulle viestiä hotmailiin (etunimisukunimi@h...)

Nyt ruvetaan vähitellen survomaan kamat autoon ja matka kohti Vantaata ja karsintoja (katsomoa) alkaa.

Itsarin partaalla

On nimittäin ollu tässä perheessä jo muutama tyyppi. Toissayönä neiti näpsä veti sellaset showt puoli neljän aikaan, että oksat pois. Kanniskelin Kerttua keittiössä ja mietin, että mitä ne tekee siinä pikkujulmurit tai supernanny 911-sarjassa kakaroille, jotka ei nuku öisin. Sama vanha vaiva. En muistanu yhtään kikkakolmosta, niillähän ei ole ongelmana se herääminen vaan se itekseen nukahtaminen. Kerttu rupes huutaan, mikään ei kelvannu, kaikki oli huonosti. Ihan pelkkää kiukuttelua. Pissahätäänhän sitä ekaks herätään tai pahaan uneen, mutta kun ei siitä enää osaa nukahtaa. Saattaa muutaman minsan olla hiljaa ja sitten konsertti alkaa taas. En enää muuta keksiny ni vein lapsen ulkoportaille huutaan. Menin ite sisälle ja aattelin, että hitto jos joku postinjakaja soittaa poliiseille. Ei auttanu ku mennä seuraks istuun ulos. Sitte rauhoituttiin ja pääsiin yksmielisyyteen nukkumaan menosta. Sama rumba silti vaan jatkui ja ulkona käytiin kolmesti. Lopulta en jaksanu kuunnella huutoa ja panin radion päälle. Siitäki tuli käenvääntöä, että mitä musiikkia ja millä volyymillä sitä kuunnellaan. Lopuksi nostin Kertun istumaan tietsikkapöyän ääreen ja laitoin piirrustusvehkeet eteen ja panin ite nukkumaan. Kohta tuli neitille tietenki nälkä. Eka en antanu periksi, mutta olin jo siinä pisteessä, että hain sitä kuivaa leipää ja vettä ja panin ne nkan eteen. Ei menny enää kauaa ku kumpiki sammuttiin sänkyyn ja jatkettiin nukkumista. Puoli neljältä alkanu taistelu loppu vähän ennen kuutta ja neitihän tietenki heräs sitte lounasaikaan kaheltatoista.

Viime yö oliki jo ihan eri juttu, kerran herättiin pissalle ja siinä kaikki. Arvelisin, että tmä virikkeitten määrä ja nukkumisen vähyys ei oo ihan hyvä ratkaisu. Pitäs kai välillä vetää niitä päikkyjäki, mutta jos yhentoista aikaan herää ni moneltako sitä sitte nukkumaan menis? Iltaisin menee niin myöhään ennenku kotiudutaan (mummoloidutaan) että ilta venyy väkisin. No, toinen mukula ei kai voi olla enää huonompi nukkumaan? Sitte iskee koliikki...

Hippoki oli kai jo niin epätoivonen laadukkaitten unien suhteen, että päätti päättää päivänsä eilen illalla agikentän reunalla. Olin vetämässä reenejä Kemkolle ja olin Hipon jättäny autoon ikkunat auki. Eka kuulu kauhee räkytys kun näki muitten menevän rataa. Sitten sellanen ihmevinkaisu ja ihan hiljasta. Kattelin autoonpäin (onneks) ja mietin, että onko se jumissa vai miks ei liiku. Pää oli ulkona ikkunasta. Onneks juoksin autolle ja hokasin, että se oli eka laittanu pään siitä ikkunan yläosasta ulos ja hilannu sen sitte sinne eteen sivummalle siihen pienempään rakoon ja siinä se oli puristuksissa kaulasta. Ei saanu ite päätä mihinkään suuntaan vaikka yritti. Sain itte käen siitä ikkunan yläosasta sisälle ja niskanahasta revin sen pään ylös sinne leveämpään kohtaan. Kyllä se rutisi ja paukku, mutta ei se ollu moksiskaan. Onneks auto oli siinä näkyvissä ja kuulin sen ainoan vinkasun. Muuten olis voinu käyä pahasti.

Hipolla on myös etujalan yläåanturan kynsi aika huonossa jamassa. Viikko sitten se sojotti kummallisesti sivulle. Olin jo varaamassa aikaa kynnen poistoon ja varautunu pitämään kuukauden doping-varoajan nukutuksen takia ja hylkäämään siis varmaan koko loppukesän kisat (juoksukin pitäs alkaa milloin tahansa), mutta kysyin tuolta "Keminmaan eläinsairaalan teho-osaston hoitajalta" (=äitiltä, joka on pitäny tuossa keittiössä muutaman kerran nesteytysklinikkaa), mitä tehä. Arveli kynnen tippuvan ja uuen kasvavan paikalleen. Se on just tapahtumassa. Uus kynsi näkyy pari milliä vanhan alta eikä kirurgisia operaatiota näin taia tarttea. Kynsi ei haittaa milllään muulla tavalla kuin jos maahan menee, tassu ei mene suoraan vaan se pitää koukistaa. Menoa se ei hiasta, päinvastoin. Eilisien reenien perusteella ollaan jo niin syvällä suossa, ettei sieltä viikossa nousta. Koira menee ku tykinkuula ja minä niinku möhköfantti vyöryn perässä ja huuan epätoivoisesti. En ees kehannu eilen ottaa uusiksi ratoja, mitä olin itte suunnitellu. On se niin epävoivoista.

Eilen olis ollu viiminen ilmopäivä HiHan kisoihin, mutta jätin väliin. Yritän silti epätoivoisesti käyä luultavasti vielä 12 starttia (4 kolmen startin päivää) ennenkuin taas tulee vajaan vuojen tauko. Ellei se juoksu iske.

Täällä kotipuolessa kyllä taas viihtyy yllättävän hyvin. Parasta on se kun kauppareissulla saattaa isomummo tulla pyörällä vastaan. Ihan meinasin tukehtua kun se 82v vetelee pyörällään tuolla kylillä. Kyllähän se asuu tuossa kilsan päässä, mutta kun ei Dubaissa tule ketään sukulaisia vastaan. Eihän siellä ees käyä kävelemällä kaupassa. Isomummo on kyllä hyväkuntoinen, mutta oli siltä kuulemma kielletty jo pyörälläajo sukulaisten toimesta ja avaimet piilotettu. No, kyllä kait se oman talonsa tuntee ja niin oli taas liikenteessä. Liikenteessä ne on muutkin sukulaiset. Vähän väliä on joku rattijuoppo ajellu Tervolassa tai jopa kaks rattijuoppoa törmänny toisiinsa Kemissä. Aina tulee mieleen, että oma setänän se siellä. Asuu Tervolan mettäperillä ja käy kylällä kilvettömällä autolla. Täytyyhän sitä alkoon päästä.

Norjalaisia sukulaisia (täti ja serkkujen lapset) näin myös 7 vuojen tauon jälkeen kun olivat käymässä. Niitä lapsia en oo kai koskaan nähny. Toinen tätiki on kait nyt saapunu Kemiin, joten niitäki tarttis kyllä tavata.

Teknistä apua oon saanu kans antaa. Ekaks "vähän" siivosin tätä tietokonetta. Poistelin tapani mukaan kaikkea turhaa ohjelmaa ja kappas vaan. Ei enää kuulunu äänet. Olin poistanu koko äänilaitteen, vaikken sellasta muistakaan. Aamulla kolmisen tuntia ja illalla jatkoin vielä pari tuntia ja konsultoin veljeä ja sain taas äänet palautettua. Tein tän saman virheen omalle kannettavalle tuossa männä talvena. No, kolmas kerta toden sanoo. Sitten piti korjata digiboxia. Se oli toimiva vehe vielä talvella, mutta mummo oli iskeny imurinsa sinne lähelle ja sen jälkeen se löytäny yhtään kanavaa. Pappaa syytettiin ku ei löytäny takuulappua eikä näin pystytty sitä viemään mihinkään korjaukseen. Tarkistin piuhat enkä saanu boxia kuntoon. Yks ilta oltiin kaupassa ja tuli sopivan hintanen boksi vastaan ja ostin sen. Samalla reissulla puotin ihan ohikulkemassa yhen ison lampun hyllystä ja se min tuhannen säpäleiksi. No se on toinen juttu. Mutta oltin siis sen boksin ja asensin sen paikalleen. Aattelin, että kokeilen kumminkin sitä rikkinäsitä boksia vielä toisen makkarin telkkuun ja kappas vaan. Sehän toimi! Piuhat oli siis vaan väärin, tietenki. No nyt on kaikissa kolmessa telkussa boksi ja talossahan asuu kaks ihmistä. Ompahan vieraillekki toimivat vehkeet.

Jopas taas...

...venyy kirjotusväli, mutta ei kai näitä muutenkaan kukaan ainakaan kesällä lue. Tosin kelit on sellaset, että konekin houkuttelee usein. Me kävästiin kesäturnee, joka alkoi sillon Liedon "eliittikisoista", eli ne skandaalikisat (kalliit räätälöidyt), joihin myös me osallistuttiin. Osa porukkaa vaan ei tienny, että siellähän oli myös 2 normihintaista starttia. Enempikin olis sinne sakkia mahtunut, kisapaikka hyvä, samoin palkinnot ja osallistujatkin sai kanttiinista hakea ihan samaan rahaan murkinaa. No, silti olen eri mieltä siitä, pitäskö tällasia kisoja järkätä. Ei mun mielestä. Yks nolla sieltä saatiin saaliiksi. Nollarata oli niin vaikea muistaa, että onneks Hippo on alkanu uskoon kontakteilla kunnolla ja pysähtyy, siinä annoin sen seistä sekä puomilla ja A:lla ja käytin aikaa seuraavan numeron ettimiseen. Housujaki piti taas nostella oikein urakalla.

Hosuthan on alkanu tippuun kun maha ja persus kasvaa. Puoliväliin edenny raskaus näkyy jo niin hyvin, että jopa 2 on uskaltanu kysyä mahollisesta lisääntymisestä. Kaplas oli eka joka uskalsi esittää kysymyksen: "ootko paksuna vai ootko muuten vaan nuin lihonu?". Rupesin nauraan vaikka olin etukäteen päättäny esittää vastakysymyksen: miten niin? No sen sain esittä seuraavana päivänä Åsalle ja pidin vielkä piinallisen monen sekunnin hiljaisuuen perään, jolloin toinen vastaa, että aattelin vaan. Päästin piinasta ja myönsin. Kylmät kelit vaan vaatii laittaan enempi vaatetta, eikä se monelle siks näy. Muuten vaan oon lihonu jonku 7-8 kiloa.

Liedosta suunnattiin Naantaliin Muumimaailmaan muutamaksi tunniksi. Meinasin kuolla sinne muumilandiaan, mutta onneks se kävi vaan lähellä... Sieltä 3 tunnin ajomatka vielä Kangasalle, jossa ei ollu hajuakaan majapaikan sijainnista ja akkuki loppu kännystä paikanpäällä. Onneks kello oli vasta viittä vaille yheksän illalla ja verkkovirtalaturi oli mukana. Kauppaan vaan kyseleen jelppiä. Mentiin ilahuttaan Kertun kummeja 3 yöksi. Oikeestikki melkein vain öiksi, koska agirotu-aikataulut piti huolta siitä, ettei muuten kyläillä ehtiny. Tuli koettua sekin, että rataesittelyn ja suorituksen välissä oli reilut 5 tuntia.

Itte kisat Ylöjärven puolella meni niin sanotusti täysin vituralleen. Kerran puomille vinosti ja sutimalla puolivälistä alas, kepeille kielto, pari rimaa, hypylle kielto... siinäpä sitä tämän kesän summaa. Kovaa mennään edelleen, mutta rutiini puuttu kokonaan, kummaltakin. Tai siis multa. Koira on alkanu jostain syystä uskomaan aika hyvin kontakteilla käskyt, tosin entisvanhan nopeisiin täydellisiin kontakteihin on matkaa. Tähtäys oman mahan ansiosta on ens vuojen sm:kisoihin. Itte agirotu-joukkuekisa meni meän suorituksesta huolimatta (15p) loistavasti, voitto tuli yli 50 joukkueen seasta.

Ylöjärveltä auto kohti Vantaata yöksi ja päiväjunalla Kemiin. Siinä välissä kävin imuroimassa yli tunnin autoa, koska eihän siinä ollu ees mitään koiraa kuskattu. Eihän? Puhas siitä tuli eikä ainakaan vielä ole perään soiteltu. Junamatka meni loistavasti, koska seura oli hyvää. Samassa lemmikkivaunussa oli meän kanssa yks kroatiapaimenkoira+omistajansa, joka oli ollu myös agirodussa, samoin Julkun perhe ja matkalta vielä kyytiin ex-maajoukkue-edustaja-puli-Xosmo, jonka omistaja oli ollu Ruotsissa maailmanvoittajanäyttelyssä. Laatuseuraa siis.

Mummolassa on ihmetyksen aiheita tuottanut neitille papan pupu, kissaemo kahen n. 5-viikkoisen pentunsa kanssa, pihan oravat, linnut ja siili sekä puutarha- ja sementtityöt. Siinä hommaa riittää, että kaikki saa ruokittua monta kertaa päivässä.

Itte olen käyny luokkakokouksessa, jonka kanssa meinas mennä hermot. 3 tyyppiä peru viimemetreillä, mutta eipä se meitä hiastanu. Oppia seuraavalle kerralle (5 vuojen päähän), sitovat ilmot ja rahat etukäteen. Kyllä siinä kummasti sittenkin pääsee töistä ajoissa lähtemään, luulisin. Mukavaa oli nähä koulukamuja 10 vuojen takaa, muutamat oli jo eronnu, useilla lapsia, yhtä pieniä ku meillä, se oli yllätys. 4 tuntia meni rupatellessa ihan hetkessä. Siitä jatkoille paikalliseen baariin pariksi tunniksi. Puoli kahelta oliki jo pakko päästä pitkäkseen ku mahaa kiristi. Rupes kakara potkimaan sen verran napakasti, että ymmärsin uniajan tulleen. Nyt tuli uniaika Kertulle, joka ei ole päikkyjä nukkunu koko kesänä paitti tänään. Kaks päivää on oltu vepe-kisoissa ja nyt se vetelee kohta kolmatta tuntia..

Nopeaa...

Tosi pikainen päivitys. Hengissä ollaan. Mökillä ollaan vietetty suurin osa ajasta. On käyty Varkauden sm-kisat, ei toki osallistuttu yksilökisaan, mutta perjantain iltakisa menin täysin putkeen, nolla ja oltiin kakkosia, lauantaina joukkuekisan meän osuus meni samoten, nollalla oltiin tokana kaikista medikoirista. Porvoossa on käyty 2 kisaa, ekassa 2 rimaa ja tokassa kielto kepeiltä. Hau-openeita on käyty ja siellä kontakteja reenattu, niissä riittää tekemistä. Oon ekaa kertaa ottanu kontaktit uusiksi kun lipeää sieltä ja toimii. Kunhan vaan sais oman päänsä pietettyä myös virallisissa, mutta kun tälle kilpailuvietilleen ei mitään voi. Eihän sitä voi virallissa kisoissa hylkyä ottaa... No vois sitä.

Tokoissakin ollaan startattu ekaa ja tokaa kertaa. Ekalla kerralla vettä tuli ku esterin peestä, Hipppo pysy ehkä yhen sekunnin maassa. Kaheksasta koirasta 2 kokonaista pysy paikallaan. Muut liikkeet ok ja pisteitä joku 145 ehkä. Toinen toko oli myös rankkasateessa ja ukkosessa, mutta sisällä hallissa. Peltikattoon jyrisi aivan helkutisti, mutta onneks loppu just ennen kisan alkua. En uskonu hetkeekään paikalla pysymistä, koska ei myöskään pysyny aamupäivän reeneissä. Ihme tapahtu ja saatiin kymppi siitä. Koskaan ei ole kisoissa oksettanu yhtä paljoa ku laskiessa niitä 120 sekunttia. Muutkin liikkeet meni hyvin ja tuloksena 184 pojoa ja luokkavoitto, kisaajia oli kai 13. Pohjoisen tokoja seuratessa 20 vuotta voin sanoa, että etelässä kaikki on toisin. Ei ole liikkeenohjaajia eikä tuomarit juuri kommentoi, latelee vaan pisteitä ilman kommentteja. Eräillä tuomareilla tahti on myös erittäin nopeaa...

Tänään tultiin ihka omalta mökiltä Vantaalle, huomenna mennään Turun suuntaan ja illaksi Kangasalle. Viikonloppu menee agirodussa tiiviisti ja sunnuntaina takas Vantaalle. Maanantaina pohjoiseen junalla, jolloin myös pääsee netin ääreen enempi.