Suomessa ollaan...

... mistähän taas alottais. Moni vastaantullu on jo kyselly, että milloin blogi päivittyy? No nyt se tapahtuu.

Palataampa Dubain kentälle silloin yöllä. Oikeesti ei huvittais kerrata koko koneeseen menoa, koska en ole ennen niin maan matoiseksi itteäni tuntenu. Kuinka ihmistä voi niin nöyryyttää ja juoksuttaa luukulta toiselle, puhua palturia ja tuloksena seka hien että kyynelten norona valuminen? Ennen koneeseen astumista märisin täyttä päätä siellä kentällä ja halusin kuristaa jonkun hengiltä.

Päästin miehen menemään kotiinpäin ja menin suurin toivein maksamaan Hippoa. Ekalla tiskillä sanottiin matkan maksavan 300 euroa. Marisin jo siinä vaiheessa, koska hinta oli tupla viime vuoteen verrattuna. Setä sanoi, että luottokorttimaksu kyllä käy. Seuraavalle tiskille jonotin vajaan tunnin, tuloksena se, että hinta olikin 600 euroa yhteen suuntaan, eikä käy ku käteinen. Samalla hokattiin, että yks lippu on hävinnyt. Tietenki siitä syytettiin mua, vaikka kannoin koko sitä pirun nippua kätösissäni enkä varmasti hukannu yhtään mitään. Siis siinä vaiheessa vielä. Koneen lähtöön oli aikaa puolisen tuntia ja koira vielä maksamatta eikä ollu tarpeeksi rahaa käteisenä. Juoksin lapsi sylissä automaatille, jonne pästyäni olin jo niin paniikissa, etten saanu oikeaa numeroyhistelmää naputeltua koneeseen. En siis saanu rahaa ja automaattikin tilttas ja lopetti toimintansa. Juoksin seuraavalle ja sama homma. En millään muistanu sitä koodia. Sekin tilttas. Sitten hokasin, että paljonkos mun eurosita ja dirhameista tulee yhteensä ja sain tulokseksi tasan 600 euroa. Muistin saaneeni mieheltä 400 euroa köteisenä. Olis kantsinu siinä vaiheessa laskea ne setelit eikä luottaa muistin varaan. Annoin sille setälle siinä tiskillä ne rahat ja sanoin siinä olevan 400 euroa ja 1200 dirtsua. Se vielä kysyi, että paljonko annoin ja vastasin sen 4 satasta. Myöhemmin Mikko korjas, että oli antanu mulle 500 euroa, muttei se tiskisetä mitään maininnu. Taas tyhmää veettiin linssiin. Se ylimääräisten kilojen maksutiski veti ihan sairaan hitaasti. Koneet muka oli niin hitaat. Kaikki asiakkaat marisi ja kyseli mikä maksaa. Siitä laitan oikeasti taas palautetta menemään kunhan ehin ja viittin. Ne vaan naureskelee kun selittää, että kone lähtee kohta. Sain lopulta sen maksukuitin ja se lippukin löytyi. Oli ollu sillä ämmällä siinä viereisellä tiskillä kokoajan nenän alla. Juoksin koko matkan sinne portille eikä Dubain kenttä pieni ole. Lukuisat liukuportaat hiukka hidasti meän juoksua, mutta onneksi kone lähti myöhässä.

Matka meni mukavasti, paitsi että neiti nukahti vasta neljältä yöllä. Aamulla herätin sen Moskovassa. Oli taas hirveetä käen vääntöä se Kertun kärryjen koneeseen laitto. Viime vuonna mua syytettiin siitä ku itte hukkasivat kärryt. En tienny vaatia mitään kuittia niistä, vaikka olis pitäny. Nyt vaadin sitä kuittia heti Dubain päässä ja kaikki vaan vanno, ettet mitään lappua tartte. Viimeisellä tiskillä sanoin, etten mene koneeseen ennenku saan jonku lapun, koska viime vuonna teitte paskan tempun. Lopulta sain lapun, jollei tehny mitään. Moskovassa oli taas kärryt hukassa, mutta niin oli muiltaki. Lopulta ne taas jostain kaivettiin.

Helsinkiin laskeuduttiin kahen jälkeen myöhässä taas. Se oliki ainut kohta, missä Kertulla loppu hermot. Viimeinen kymppi minuutti oli tuskaa ja neiti piteli korvia. Urheasti se silti taas mukana roikku ja mielissäänhän se oli kun Hippo taas saatiin koneesta pois. Koko matkan ajan se hoki Ippo, Ippo ja etti sitä. Moskovan kentällä nähtiinkin lasin läpi kun boksia koneeseen lastattiin. Oli Moskovan kentällä pari koiranpenturaukkaakin. Raukkoja siksi, että sattuivat olemaan jonkin sortin kaukaasialaisia, joilta oli korvat revitty irti.

Eka viikko meillä vierähti Helsingin päässä ja nyt ollaan jo Keminmaassa. Helsingissä kerittiin kaks kertaa kävästä hallilla reeneissä ennen Kirkkiksen kisoja. Hipolla aukes tassut, luultavasti kontaktien ansiosta. Kaheksan kuukautta taukoa oli tehny tehtävänsä. Kynsien reunat ja takajalkojen anturat ei hyvältä näyttäny. Onneks ne paranee nopeasti. Kirkkiksellä eka rata onnistu heti nappiin ja nyt on SM-nollat kasassa! Nyt meillä on vaan juoksukontaktit ja tosi rumat. Ekaa kertaa elämässään Hippo tulee vaan läpi kaikki kontaktit yrittämättäkään pysähystä. Arvelen, että se johtuu nimenomaan niistä tassujen kunnosta. En usko, että se maan matonen niin vaan rupeis mulle kukkoilemaan, ettei viitti pysähtyä. Sama juttu toistu Stadi gameseissä. Kaikista kontakteista läpi ja kaupan päälle lentokeinu. Stadeissa kummallakin päivällä yks rata onnistu ja toinen ei. Nyt puuttuu karsintoihin vielä 2 nollaa. Yhtään kontaktivirhettä ei vielä ole tullu.

Meille oli hommattu Helsingin päähän auto lainaan, ihan ilman pyytämättä. Yritin osalle selittää kenen auto se oli, mutta hankalaa sekin selitys oli. Miehen kuolleen mummon kaverin tytön työntekijän auto. Haettiin se Riihimäeltä ja sehän oli luksusta. Viikon aikana käytiin mm. Korkeasaaressa Millan ja Ninan kanssa. Samoin yritettiin mennä veljen kanssa Linnanmäelle, muttei se ollukkaan auki vielä kymmeneltä aamulla. Mentiinkin sitte Hietsun kirpparille. Kepalle löytyi usean kirpparin saldona mm. sadetakki ja -housut, hienot kumpparit, lämmin haalari mahollisia kylmiä kelejä varten, housut, lakki, takki ja jotain muuta.

Työpaikallaki pyörähin. Kovasti oli uutta sakkia tullu töihin ja vanhaakin palannu takasi, tosin vaan väliaikaisesti. Kolmiosairaala on jo ruvennu maasta nousemaan, mikä vähentää kiinnostusta palata samaan paikkaan takaisin. Tosin se valmistuu vasta muutaman vuojen päästä, että jos hyvin tai huonosti käy, sitä voi ittensä vielä dialyysistä löytää. Sen verran mukava työpaikka se nykyisellään on.

Eilen köröteltiin päiväjunalla etelästä Ouluun, jossa ukki onneks tuli asemalle vastaan. Tavaraa on nimittäin taas tutut määrät. Kertun kärryt, sairaan painava rinkka, 2 pienempää kassia, teltta, koira ja lapsi sekä turvaistuin. Ukkilassa ei keritty kauaa rupatella ku lähettiin kisapaikalle. Anoppi sanoiki jo, että kun kuuli, että ollaan tulossa Ouluun, niin oli heti hokannu, ettei me ihan vaan niitä varten tulla, niillä on varmasti jotkut kisat jossain lähistöllä. No kaks kärpästä yhellä iskulla. Sitä oppii suunnittelemaan ja organisoimaan erinäisiä juttuja. Ite kisarata oli naurettavan helppo, ihan toista luokkaa ku Stadi gamesien radat. Rima saatiin tippumaan, mutta iso ylläri oli se, että Hippo pysähtyi puomin päähän. En ees tutustunu rataan kunnolla, koska aattelin, ettei se kuitenkaan pysähy. Siinä se nökötti puomin päässä ja saman teki A:n lopussa. Istutin sitä siinä tovin ja jatkettiin maaliin. Omasta mielestä koira ei kule kunnon vauhtia. Ei ole sellasta viime vuojen hurmaa näkyvissä. Vastaavasti taas kaikki muut huiput menee tosi vauhtia ja tietty hallitusti. Meikäläinen unohtelee ratoja ja seisoo koiran eessä. Että ens viikon sm-kisoihin olis kovasti tekemistä, mutta ei ole kyllä riittävästi aikaa. Mutta tuurilla koitetaan.

Eilen kisoissa tapasin myös yhen kisaajan, joka on muuttamassa expattielämään erääseen maahan, joka sattuu olemaan sama maa, jonne me toivottavasti päästäisiin. Välimatkaa saattais olla ehkä reilu 100 kilsaa. Sepäs olis kyllä mukavaa.

Miehen Suomeen tulosta ei ole hajuakaan. Tässä kuussa sen pitäis saapua. Serkut sen sijaan muuttaa taas naapurimaahan. Vasta viime kesänä ne palas Ruottista yhen vuojen jälkeen kyllästyneenä ja nyt ne muuttaa pohjoisempaan. Taas menee autot myyntiin ja koti vuokralle. Niistä ei kyllä ota selvää, mitä ne haluaa. Appiukko sanoiki, että joku diagnoosi siihenkin tautiin pitäis saaha.

Hajua sentään on niistä Iranin vesillä pidätetyistä suomalaisista "liikemiehistä". Suomessa niistä uutisoitiin jo monta päivää sitten. Oma mies ei tienny asiasta vielä mitään. Itte tiiän enempi. Samalla muuten siinä uutisoinnissa mainittiin, että UAEssa asuu noin 800 suomalaista. Sekin on nyt sitten selvinny.

Eilen tultiin vanhempien kyytissä Oulusta tänne Keminmaahan, olivat siellä viestireeneissä. Tänään ollaan oltu vepereeneissä ja illalla match showhun pyörällä. Kepalle haettiin naapurista lainaan pyöränistuin. Lauantaina mennään Rovaniemelle kisaamaan. Siellon 2 kisaa ja kummassaki on 5 medi kolmosta!

Että joko riittää tämä teksti? Ihme jos jaksoit lukea tänne asti...