Kaasujen talo

Eilen käytiin bussilla Kemissä sairaalassa tätin tykönä. Ihanaa kun täällä bussiaikataulut pitää. Dubaissa voi busseja jäähä välistä pariki kipaletta, mutta Suomessa ei juurikaan. Vähiin vaan käy koko bussit ennenku loppuu kokonaan. Menomatkalle päästiin ihan tuosta parin saan metrin päästä mutta paluumatkalla piti jäähä parin kilsan päähän tien poskeen ja lykkiä sieltä kärryjen kanssa. Ennen pääsi ihan nurkilta kerran tunnissa menemään joka päivä. Täti oli edelleen kipeä, muttei ihan niin paljoa ku ennen. Ei vaan ollu taas saanu yöllä nukuttua, ainakaan omien sanojen mukaan. Hiukka meni jo ajatus sekasi parissa kohtaa lääkkeistä ja väsymyksestä. Toivottavasti saavat jotain selkoa vähitellen tilanteeseen.

Illalla kävin vetämässä reenit vuojen tauon jälkeen. Arctic agility teamin kenttä on tuossa kahen kilsan päässä, jonne huitastiin Kertun kanssa pyörällä. Onneks otin se saevaatteet mukaan, vettä alko nimittäin tulla. Ittelle en toki mitään varusteita kerinny haalia joten olo oli sen mukainen. Kotiin palattua neitillä oli huulet sinisenä ja käet ihan jäässä. Siitä sitten elämänsä ekaan kunnon saunaan. Ylälauteilla alko pikkunen puuskuttaa ja sihistä. Mistä se osaski alkaa huohottaan? Ei sieltä silti heti lähetty pois. Taitaa tulla himosaunoja Kepasta, toisin ku kumpiki vanhempansa, jotka viihtyy vajaan 5 minsaa haaleissa löylyissä.

Huolimatta eilisestä sateesta oli kyllä mieli korkealla. Oli vaan niin mahtavaa polkea pyörällä vesisateessa ja sateenkariki oli komiasti taivaalla. Mitään tällasta ei Dubaissa koe. Tänä aamuna jatkettiin saeteemalla. Just ku saatiin vaatteet päälle ja astuttiin ovesta ulos tarkoituksena lähteä pyörällä kylään, alko sataa. Menin silti leikkaamaan nurmikkoa takapihalle. Sain sen onneks just ajettua ennenku alko tuleen kaatamalla. Soitettiin vieraat tänne meille ja sieltä saapu vajaa 3kk Oskari äitinsä (Kertun kummitäti) kanssa. Heti hokasin, että mikäs se tuossa sormessa kiiltelee. Olivat menneet ristiäisissä naimisiin kaikille yllärinä. Onhan sitä yhteiseloa jo joku 12 vuotta takana. Kepa oli taas oikein elementissään kun vauvan näki. Se menee aina ihan sekasi.

Sekasi on kai menny yhen tutun lapsiki. Muutaman vuojen vanha poika oli pitäny potkia perhepäivähoitajalta pois, kun oli niin kamala käytökseltään. Tarhassa se oli siirretty vanhempien ryhmään, että jos ne vanhemmat lapset pitäis ipanan kurissa. Enpä oo ennen kuullu, että jotain lasta ei huolittais hoitoon.

Kerttu eilen taas vähän valotti orastavaa temperamenttiaan keskellä kaupunkia. Ei halunnu istua kärryissä enkä minä suostunu kantamaan. Neiti alko sitten konttaamaan keskellä valtakatua. Ihmiset katto ja naureskeli, Kerttu ei nauranu. Naama väärässä se konttas pari kymmentä metriä ennenku suostu tulemaan kärryihin. Sama toistu 10 minsaa myöhemmin Euromarketissa. Siellä se makas lihahyllyjen eessä ja ihmiset katto. Annoin sen maata ja kävelin etiäpäin. Jo kohta kelpas kärrykyyti. Ei vaan neiti taia tietää millaseen perheeseen on syntyny, ei kannata alkaa mittelemään.

On kemiläiset muuten hullua kansaa. Nyt ne haluaa tänne sen uuen ydinvoimalan. Täällä on jo muutenki niin saatunutta, että joka toisessa talossa on joku syöpä. Rakentais ensin lisää sitä tuulivoimaa, kun ne niin hyvin pyörii. Vaan jotkut niistäki valittaa ku ovat niin rumia... Musta jotenki tuntuu, että meillä on jo se uus ydinvoimala tässä samassa huoneessa, missä naputan. Ruutis-koira täyttää ens kuussa 13 v ja nyt se täyttää tämän huoneen kaasuillaan. Miten jostaki voi lähteä tollaset hajut?

Olen jo antanu ittelleni periksi kisojen suhteen. Ei tartte tänä vuonna menestyä. Ei tällä reenitahilla mihinkään pääse. Tänään vois yrittää käyä kentällä, jos vaan viittii. Kisalaput tuli ja startataan numerolla 11, joka on ihan sikahyvä starttipaikka. Mitä aiemmin sen parempi, sanon minä. Saa sitten rauhassa kattoa muut.