Juhannuskokoelma

Tuli niin paljon ryypättyä juhannuksena, että vieläki on ihan nuppi turvoksissa. Vai olisko sittenki huonosti nukutusta yöstä johtuvaa? Juhannus sujui mainiosti, mutta vaatii veronsa jälkikäteen. Kerttu nukahti eilen yöllä vasta yhen jälkeen, heräillen muutamaan kertaan huutamaan keskellä yötä..

Perjantaina pakattiin laina-auto täyteen tavaraa ja lisätäydennystä haettiin vielä Prismasta. Reippaat pari tuntia ajomatkaa Rokualle ja yötöntä yötä juhlimaan. Aattoiltana oli yks kisa, jossa tehtiin ihan uuenlainen enkka. 3 rimaa alas yhellä radalla. Jos oisin masentuvaisuuteen taipuvaista sorttia, olisin avannu ne kokonaiset 2 siideripulloa, jotka ostin. Sen verran silti kyrsi, ettei ollu kaukana lopettaa lyhyeen koko viikonloppua. Onhan se kenttä tosi pehmeä ja raskas juosta. Kevyttä pöllyävää hiekkaa ja kentän korkeuseroa kuulemma päädystä toiseen noin 2 metriä. Mutta että 3 rimaa.

Yöksi vedin Kertulle pari kerrokset vaatetta päälle, oli nimittäin majapaikka vailla lämmitystä. Iltaohjelmat jätettiin suosiolla väliin. Kepa nukahti keskiyöllä ja minä parin sudokun jälkeen. Lauantaina jatkettiin agiradalla, jonka suoritus oli kyllä meiltä täysi kymppi. Nolla siis pukkas ja voitto. Siinä oli vika mm-karsintoihin vaadittava suoritus. Kylläpä helpotti. Viimeks varmaan synnytyksen jälkeen on ollu samanlainen helpotus. Iltakisassa kämmäsin itte ja siinä ihan ainoassa viikonlopun takaaleikkausessa sain kiellon aikaiseksi. Illalla alkoi tosi tasokas karaoke siinä meän ovelta noin 10 metriä. Siinä raiskattiin mombasat ja kuumat moottoritiet oikein tosissaan. Laululava onneks vaikeni yhen aikaan yöllä, jolloin sain sen illan kohokohdan, eli Kodin kuvalehen luettua ja kokonaisen suklaalevyn syötyä ja pää tyynyyn.

Kello soi ysin jälkeen, mutta Kepa vaan nukku. Edellispäivän päikyt jäi puoleen tuntiin ja se veti veronsa. Puoli 11 nostin neitin suoraan sängystä kärryihin ja menin kisakentälle tarkistaan tilannetta. Siellä se siristeli silmiään ja jo kohta jatkettiin viikonlopun leikkejä. Rokualla oli sellaset puolen kymmentä vaahtosammuttimen kokoista taapertajaa, joilla leikit suju hyvin yksiin. Mitä nyt välillä vähän kärhämää, mutta se kuuluu asiaan. Koska kaikki leikki tapahtu hiekalla, oltais varmaan saatu suorilta joku Omo sponssaamaan vähän pesuainetta. Nettiin varmaan tulee jossain vaiheessa vähän kuvia nuista lapsistaki. Tosin, miks kenenkään muun lapsi ei ollu niin likainen ku mun? Kävin sellaset kymmenkunta kertaa päivässä pesemässä neitin käet ja naaman, mutta ei mitään hyötyä. Olis voinu veikata jonku tummaihosen lapseksi.

Kertun ja Patrikin muutaman viikon kestänyt suhdekin nyt katkes. Ollaan oltu samoissa kisapaikoissa nyt vajaan kuukauen, eka Oulun iltakisat, sitten Rovaniemen kisat, Tampereen kisat, Ylöjärvi ja vielä Rokua. Seuraavaks tavataan kai karsinnoissa, muistaakseni.

Sunnuntaipäivän kisat meni samalla tavalla ku lauantaikin. Ekasta agiradasta nollavoitto ja tokasta radasta rima alas. Oli taas kohta jossa en ohjannu niin ku suunnittelin kun en muka kerinny. Muuten kerkesin omasta mielestä jo aika hyvin mukaan. Päätin silti, että Gällivaaran kisaviikonloppu jää meiltä väliin. Hipon tassut ei ole vielä kunnossa, joten annetaan koiralle vapaa viikonloppu. Osa tassuväleistä on märkänä ja osa anturoitten reunoista kovana ja rikki. Ei se menoa ainakaan vielä oo haitannu, mutta ettei rupeais haittaamaankaan.

Viikonlopun suunnitelmien muututtua totaalisesti lennämmekin luultavasti torstaina Helsinkiin tämän remmin kanssa. Mies tulee ylihuomenna Suomeen ja jää sinne etelään. Ens viikko ollaan luultavasti Vantaalla ja siitä sitten Vöyrin kautta Turenkiin mökille. En oo tosin muistanu kai mainita tuosta Vöyrin mutkasta...

Onneksi muuten silloin 1,5 vuotta sitten tilasin niitä lentobokseja 2 kappaletta, eka oli liian pieni, enkä ole saanu sitä myytyä. Nyt aattelin yrittää lennättää siinä Hipon Helsinkiin. Toivottavasti hyväksyvät sille lyhyelle lennolle sen pikkusen pienen boksin.

Ai niin, Hippo täytti tänään 4 vuotta! Ja isäpuoli eilen 57 vuotta! Ja Kerttu eilen 1v9kk! No ei siinä juhlimista, siis tuossa Kertun iässä, mutta kahen ekan kunniaksi kaapissa oottaa kakkuainekset.

Hipon mahollinen pennutus lähestyy. Jos asuttaisiin ens vuosi Suomessa se voisi toteutuakin. Ens vuojen suunnitelmat ei ole missään jamassa. Vaikka ens kesään on vuosi aikaa, hautasin jo 2008 sm-kisat mielestä. Se uus tuplanollasääntö on meille mahoton. Taas oli 2 tuplanollaa ihan tyrkyllä. Rata oli niin helppo, että otat siitä vaan rauhallisen tuplanollan, niin ei. Siksi suunnittelin jo ens kesäksi joko itelle tai Hipolle ison mahan. Tai vaikka jalka pakettiin, nii ei tarttis murehtia. Mutta tuolle Suomessa asumiselle on ehkä olemassa 10% todennäköisyys, Hipon pennuille 20%, omalle mahalle 30% ja pakettijalalle rajattomat mahollisuuet. Valitaan siis tuo jälkimmäinen.

Jos joku ei vielä ole käyny kattomassa minien sm-voittajan videoita netissä, tässä linkki. Sieltä löytyy kummatkin kisaradat. Ite en saanu niitä dvd-toimittajan sivuilla olleita videoita pyörimään. Sattumalta olin viime viikolla vepereeneissä Kemissä ja siellä oli reenaamassa yks niistä kuvaajista. Osasin avata kerrankin suuni oikeassa paikassa ja niimpä saan ihan for free tällä viikolla medien ratoja levyllä.

Miehen veli perheineen lähti reilut 2 vuotta sitten Ruottiin, myivät autot ja asunto vuokralle. Siellä oli kuulemma kaikki paremmit ku Suomessa, erikoislääkäriksi valmistumiselleki paremmat puitteet. Tulivat vuojen päästä takasin. Ostivat uuet autot ja ajoivat vuokralaiset ulos. Nyt päättivät lähtä uusiksi pohjoisempaan Ruottiin. Autot myyntiin ja asunto laitetaan vuokralle. Eilen mies meni kentälle kassiensa kanssa, mutta kun pieni parivuotias poikansa sanoi, että älä isi lähe, isi ei sitten lähtenykkään. Nyt sitten jäävät vissiin Suomeen. Tähän liittyy niin monta muutakin mutkaa ja käännettä, ettei kukaan enää pysy perässä, eikä mitään tietoa kannata uskoa. Appiukko totesi minulle, että on kai tälleki sairauelle olemassa jokin diagnoosi.