torstaina, elokuuta 17, 2006

Kosteeta on

Jos tälle päivälle pitäis itte kehitellä iltapäivälehteen lööppi, se olisi :"Vettä sataa!". Ei kai täällä ole yli kahteen kuukauteen tullu vettä. No ei kyllä nytkään sada, mutta yöllä sitä oli tullu ja taivas on harmaa. Meillä kyllä pihalle lorotti yks yö 10 tuntia vettä suoraan hanasta kun äitee unohti laittaa vesiletkun kiinni illalla. Eikä se vesi menny ees nurmikolla eikä kukille.


Tämä päivä oli sopiva kirppispäiväksi. Aamulla Kertun herättyä haettiin mun 80-vuotias mummo kyytiin ja Kemiä kohti auton nokka. Eihän me keritty käyä ku kolmella kirpparilla ja mummolle alko jo riittää. Siis ei yhtään turnauskestävyyttä. Ite en ole kirppisihmisiä, mutta kiva niitä joskus on kiertää. Nyt löysin itelle hatun ja Kertulle tai jollekki muulle äitiyspakkauskevyttoppahaalarin... Ihan käyttämätön. Ei se kyllä Kertulle mahu enää, enkä tiiä, miks sen halusin, mutta ostettu on.

Välillä Kerttu kävi päikyillä kotona ja taas kävästiin mummolassa, siis mun mummolassa kahvilla. Sielläpä Kerttu näki ekaa kertaa pikkuserkkujaankin, Veetiä ja Verttiä. On kyllä tullu nähtyä ihmisiä aika paljon täälläolon aikana (ei voi sanoa loman aikana, kun ei ole lomaa). Silti olis paljon vielä näkemättä, muttei sille mitään voi. Aiemmin kun asui etelä-Suomessa ja täällä kävi silloin tällöin oli päivät buukattu ihan täyteen kaikenlaisia "pakollisia" kyläilyjä. Äitin neuvosta olen jättäny nuo pakolliset pois ja menen vain sinne, minne haluttaa. Nyt jää kuiteski sellasiakin käymättä. Joillekki olenkin jo sanonut, että nähään taas kolmen vuojen päästä.

Selän takaa kuuluu ääntä ja tulee kuvottavaa hajua... Mikä se on? Ja mitä tuossa kuvassa tapahtuu?

tiistaina, elokuuta 15, 2006

Lähtö lähestyy


Niin se viikonloppu meni ja 3 nollatulosta valui käsien läpi hukkaan. Yksi ainut saatiin kalastettua. Yhellä radalla tippui yksi rima, yhellä sain koiran aika lopussa väärään päähän putkeen ja yhellä kieltovirheen jälkeen otin A:n uusiksi ja sain itelle paremman mielen. Nyt olisi siis 5 nollaa kasassa ja kolme yritystä vielä lauantaina. Pitääkö tässä suunnitella Kemin tammikuun kisoja... Tai sitten pannaan asiat oikeasti tärkeysjärjestykseen ja otetaan ensi vuosi vielä rennommin ainakin ilman sm-kisoja. Karsintoihinhan voisi vielä ensi kesänä keräillä tuloksia. No katotaan.

Tutustuin viikonloppuna yhteen rataan Kerttu sylissä... läpykkäät jalassa. Kysyin Jokisaarelta lupaa etukäteen. En kyllä saanut suoraa vastausta, mutta menin silti. Eräs lajin lehen toimittaja vielä ikuisti tämän.. Olin myös toisena päivänä ilman lasta kisoissa, mikä oli kyllä harvinaista herkkua. Ja helppoa. Sattuihan Mikko olemaan samalla paikkakunnalla meän kanssa. Se lensi ke-to yönä Dubaista Frankfurtin kautta Helsinkiin, josta jatkoi Oulun koneella. Eilen se jatkoi matkaansa Oulusta Helsinkiin koneella, josta vuokrasi auton ja ajoi Saloon, josta palasi illaksi Helsinkiin autolla ja jatkoi tänä aamuna koneella taas Frankfurtin kautta Dubaihin. Jos jatkoi. Oli kuulemma aika ruuhkaa kentällä ja tunnetusti kentälle ei mennä liian aikasten. Mehän mennään la yöjunalla etelään, josta sitten noustaan su iltapäivällä koneeseen. Sitten ei kai vähään aikaan matkustetakaan mihinkään.

Piirtelin ratoja yksi päivä ja hain netistä piirto-ohjelmaa. Löysin tällaisen radan netistä. Näyttää todella tutulta.



Kerttu harjoittelee kävelyä tosissaan. Seittemän askelta on nyt enkka ilman tukea. Perjantaina mennään neuvolaan esittelemään taitoja ja hakemaan rokotus.

keskiviikkona, elokuuta 09, 2006

Reeneistä reeneihin

Muutama päivä sitten tultiin vepereeneistä ja Kemissä meän autoa vastaan juoksi saluki-koira valjaat päällä. Yritettiin ottaa sitä kiinni, mutta vaikka sitä halutti antaa kiinni ei se sitä uskaltanut tehä. Siellä se puikkelehti autotiellä eikä yhtään varonut peltilehmiä. Findilla sain paikallisradion numeron, jonne ilmoitin tästä koiraparasta. Olihan se juoksemassa kohti Ouluun menevää isompaa tietä. Tämän päivän Pohjolan sanomissa on tekstiviestipalstalla kiitokset sille, joka ilmoitti radiossa Peppi-salukin karkureissusta. Koira oli itse avannut lukitun oven ja lähtenyt kalppimaan. Loppu hyvin kaikki hyvin!

Eilen kävin vaippaostoksilla lähicittarissa. Siinä kaupan käytävillä on pikkuliikkeitä, joissa yhessä näkyi tuttu nainen. Terkkarikoulun opiskelijakaveri oli päätynyt asuntovälittäjäksi. Siinä aikamme rupattelimme ja taas väläyteltiin luokkakokousasiaa. Ikinä ei kukaan ole järkännyt minun luokkieni kokouksia. Aika olis jo. No tulin maininneeksi, että näin joskus ehkä vuosi sitten kuolinilmoituksen meän yhestä toisesta luokkakamusta ja mietin voisko olla samannimisiä samanikäisiä useampia. Ei kuulemma ole kuin yksi ja sama henkilö kyseessä. Tämä kaksoslasten äiti oli ottanut yliannostuksen lääkkeitä. Kun sitä kouluaikaa muistelen, niin en kyllä ihan yllättynyt ole, vaikka asia kamala onkin.


Eilen oltiin myös viestireeneissä ja sitä ennen tottisreeneissä. Ollaan Kertun kanssa oltu siis jo agility-, tottis-, vepe-, haku-, viesti- ja esinereeneissä muutaman viikon aikana. Ilmankos Kerttu onkin jo nukkunut kolmen tunnin päikkärit yhteen menoon. No kohta kun se herää, lähetään vepe- ja agilityreeneihin. Siinä välissä on tottista samaan aikaan... Ei sille mitään voi kun on syntynyt tämmöiseen perheeseen, jossa Kertun mummo ja pappa ovat äitiään sata kertaa aktiivisempia koiraharrastajia. Olis kannattanut perhe valita harkitsevaisemmin.

Agilityreeneissä olen nyt käyny Hipon kanssa kahesti karsintojen jälkeen. Viimeksi totesin taas nostellessani rimoja paikalleen takaisin, että pitäs tehä jotain, vaan enpä viitti. Mennään nyt vaan tuurilla taas kisaamaan ja toivotaan parasta.

sunnuntai, elokuuta 06, 2006

Kylähullujen Keminmaa


Meän perheellä on eräs maailman paras ystävä. Ystävä, joka kutsuu itse itsensä kylään. Kun se soittaa ja sanoo, että kutsuitte kylään ja sille vastaa, että ei olla kutsuttu, niin tämä ystävä vastaa, että tullaan silti. Kävivät yksi ilta muutaman tunnin istumassa. Tämän parhaan ystävän mieskin oli mukana. Kyllä täytyy sanoa, että on vakka kantensa valinnu. Toisessa kyläpaikassaan tämä nainen oli sanonut, että voi ottaa päiväunetkin siellä kylässä ja jäädä kattomaan kauniita ja rohkeita.

No ei siinä mitään, tämä päiväkyläily on kuiteskin ihan harmitonta, ainoastaan aikaa vievää. Lisäksi tätä naisvierasta ei tartte jututtaa. Se keksii jutut ihan omasta takaa. Mutta viime yönä oli muuta kuin harmitonta. Luokittelen tämänkin vieraan kylähulluksi. Keskellä yötä joskus yhen jälkeen eka meän koirat alkoi räksyttää, sitten alkoi kuulua auton töötin ääntä ja sitten soi vielä puhelin jossain. Kohta soi ovikello. Ittellä meinas heti mennä hermot, kun Kerttu tietenki alko pyörimään siinä melussa ja hälinässä. Tuli eräs toinen suuri ystävämme hulluna päissään kylään. Oli autolla liikkeellä. Isäpuoli yritti sanoa, että mitä sää tänne tuut keskellä yötä. Tämä hullu vaan vaivaisella äänellä, että eikö saa tulla. Evästä tarjottiin ja majapaikkaa, mutta aikoi lähteä autollaan jatkamaan matkaa. Soitettiin poliisit perään. Muisteltiin, että eihän sillä taida olla ees korttia. Ajoi vaimonsa autolla ja lähti renkaat ulvoen pihasta. Sanottiin kyllä sille, että soitetaan ne jepet, muttei se tuntunu haittaavan.

Simossa eksynyt pappa oli löytynyt toisena etsintäpäivänä kuolleena. Löytymispäivänä siellä oli ollu koiraporukoitten ja poliisien lisäksi pelastushelikopteri sekä armeijasta reilut 40 tyyppiä. Luultavasti oli saanut sairaskohtauksen. Tosin ehtihän se ollakin jo 5 päivää kateissa.

Dubain sääkartta näyttää päivälle +41 astetta ja yölle +35. Eipä paljoa helpota. Kahen viikon päästä se on meillekki taas totta.

torstaina, elokuuta 03, 2006

Jännityksien kotiseutu

Eilen käytiin huvittelemassa Tornion iltakisoissa. Hyllytavaraa saatiin saalistettua. Rima tippui radan puolessavälissä ja annoin Hipon mennä loppusuoralla putkeen kun piti mennä hypylle. Pitäis kai mennä reenaileen nuita rimoja oikein kunnolla. 7 starttia vielä tulossa muutaman viikon sisällä ja ne kolme nollaa nyt ainakin pitäis saaha.

On se vaan jännityksellinen tämäkin kotiseutu. Pari päivää sitten, useista raiskauksista tuomittu Ruumensaari oli taas raiskannu Suonenjoella jonkun naisen. Viime sunnuntaina se oli sitten nähty täällä Keminmaassa ja lopulta saatu Simossa kiinni. Viime sunnuntaina oltiin hakumetässä monta tuntia, mutta onneks siellä oli enempi porukkaa. Silti se mielikuvitus alkaa lentää. Eikö tuolta rajan toiselta puolelta voisi jonkun Alexein palkata tekemään jotain...

Äsken oltiin vaihtamassa reenipaikasta toiseen, vesipelastuksesta hakumettään kun puhelin soi. Simossa on joku eksyksissä ja sitä haetaan nyt poliisien, Sepe-pelastushelikopterin ja koirien avulla. Äippä lähti sinne koiransa kanssa. Olis mukava olla ittekki siellä hakemassa, minun suuntavaistolla olisin vaan aika nopeasti siellä etsittävien listalla.

maanantaina, heinäkuuta 31, 2006

Junttien sukua?


Viime lauantaina oli se koirien vepenäytös Kemijokisoudun yhteydessä. Tätini Miisa sanoi edellisenä päivänä, että jos menette sinne, niin voisitteko soittaa hänetkin kattomaan? Joo me soitetaan. Näytöksen jälkeen kerättiin tavaroita ja tyhjennettiin kumiveneitä ja totesin äitille, että sille Miisalle piti soittaa... Lehessä onneksi ei ollut kuvaa siitä itse näytöksestä, mutta jos oikein tarkkaan sitä soutajien kuvaa kattoo, niin siellä taustalla pilkistää meän valkoinen volvo.

Eilen oltiin hakureeneissä. Eloketun kennelin omat reenit. Oltiin myös Kertun kanssa Quukkikselle piilossa. Reenien jälkeen pakattiin koirat ja ittemme autoon ja matkalla katottiin, että menipä tuommonen Prusilan-firman auto ohi. Kohta soi puhelin ja tuntematon numero soittaa:" Kallatsan Aki tässä hei, teillä on auton takaluukku auki." Joo niinhän se oli. Onneks kukaan ei ollu tippunu kyytistä.

Illalla ajoin citymarkettiin ja siinä motarin liuskalla aloin vaihtaan automaattivaihteistoautosta vaihetta pienemmälle ja polin jarrua kytkimenä. Aikalailla tökkäs auto ja se takana ajava toinen farmarivolvo jätti sen jälkeen aika pitkän välimatkan minuun. Se toinenkin tietenkin oli tulossa samaan kauppaan ja parkkeeras ihan meän viereen. Kulutin suhteellisen paljon aikaa autosta nousuun sen jälkeen.

Äsken heitin paperia vessan pönttöön kunnes näin siellä uppeluksissa kissan hiekkalaatikon lapion? Luulisin, että tiiän, kuka on syyllinen.

Kesällä tulee tosi vähän luettua blogeja, mutta sen verran luin Brimin blogia, että huomasin pojan päässeen hoitoon suljetulle osastolle. Hyvä niin. Siirtyy sieltä tosin kohta avopuolelle. On kyllä ihan niinku joku tv-hahmo kun sitä niin seuraa. Ei liity tähän mitenkään, mutta Lappeenrannan sm-kisoissa kävelin aamulla kisapaikalle hotellistä niin tuli se Big brotherin Timo vastaan ja meinasin moikata. Meni kauan ennenku tajusin, ettei se kukaan tuttu ollu.

Lauantaina käytiin Puikoilla kylässä Kemissä ja siellä oli perhettä kolmessa polvessa paikalla. Ella on kuukautta Kerttua vanhempi ja kävelee jo täysillä. Oli kyllä iso vaikutus Kertun kulkemiseen sillä tapaamisella. Ei se vielä kävele ilman tukea, mutta enempi nyt nousee ylös ja tepastelee tukea pitkin. Totesin myös suusta löytyvän yhen uuen alahampaan. Nyt niitä on 9 kappaletta ja ikää 10 kuukautta.


Iltapäivälehessä luki suomalaisesta fysioterapeutista, joka sai tietää olevansa raskaana 11 minuuttia ennen synnytystä. Melekonen juntti sekin kyllä on.

perjantaina, heinäkuuta 28, 2006

Ruutis 12-vuotias

No nyt ollaan tää viikko suunnilleen oltu vaan. Reissussa rähjääntyy ja univelkoja on paikkailtu. Vepe-reeneissä oltiin kerran mukana, mummolassa pyörähdettiin eilen ja kummilassa tänään. Joka päivä ollaan vaunukierros tehty ja muuten olla polloteltu. Taaperokärryn kävin tänään hankkimassa ja se lastattiinki lehtipinolla hieman hidaskulkusemmaksi. Neitille vaan tuli uni silmään ja kärryä pitää tuossa iltasella enempi testailla.

Viikonloppuna riittäis taas hommaa. Täälläki on niin paljon tapahtumia ettei kaikkiin pääse millään. Ekaks Keminmaassa olis Kemijokisoutu, jossa varmaan joitain tuttuja näkis. Siellä on myös vepe-näytös. (Vepe = vesipelastus, jossa koirat mm. pelastaa "hukkuvia".) Tuossa koulun kentällä olis jalkapallopuulaakiturnaus, joka olis myös kiva nähä. Simossa olis pesispeli, jossa pelais entinen koulukaveri. En ole koskaan käyny pesispeliä kattomassa ja jää kyllä nytkin näkemättä, olis vaan Kujanperääkin mukava nähä. Sunnuntaina täällä olis maratontapahtuma. Kahessa kyläpaikassa pitäis pyörähtää ja yhet hakureenitkin olis. Kertun kanssa saa vaan olla kyllä aika lyhyet hakureenit. Ens keskiviikkona on Torniossa agilitykisat, joihin todennäkösesti mennään ihan kylmiltään. Vois yrittää jotain reenihommia jonkun seuran kans neuvotella. Vähän vaan turhauttaa reenata kun taas ainakin puoleks vuojeks kummiski loppuu. Pitäis ne kepit jotenki saaha hommattua ja raahattua Dubaihin.

Mikko oli käyny laskettelemassa Dubaissa joittenki yliopisto-opiskelijoitten kanssa. Laskettelupaikkahan on siinä Emirates mallin kylessä ja välissä on lasinen tiirailuikkuna. Oli ollu niin kylmä, että ei ne niitten vuokraamat puvut mitään lämmittäny. Muistaakseni siellä on -8 astetta pakkasta. Niien oli pitäny ostaa omaks hanskat ja pipot. No onhan niillä täällä sitten myöhemminki käyttöä. Dubaissahan on nyt muuten reilut 40 astetta.

Kevyt-keiju-Ruutis muuten täytti tuossa muutama päivä sitten 12 vuotta! Onnittelut! Siinä on 40 kiloa täyttä iloa. Ja nyt kattomaan melrose placea. Ilahuin suunnattomasti kun jostain luin, että Suomen toinen Big brother alkaa viikon päästä siitä, kun meän kone laskeutuu Dubaihin. Viimeksi kävin ison mahani kanssa heti hakemassa 24/7-kortin digiboksiin, kun semmonen tuli hankittua. Nyt ajattelin kytätä netin kautta.

tiistaina, heinäkuuta 25, 2006

Tiistaiturinoita

Ääriään myöten täynnä olevalla junalla körryyteltiin tänne Kemin puolelle. Onneksi koiran kanssa tulee ostettua se paikkalippu ja aina lemmikin kanssa on etulyöntiasemassa junassa, jossa jokainen penkki ja käytäväpaikka on jo viety. Yritin karsinnoista keritä alkuillan pohjoisen junaan sillä menestyksellä, että tartti eka käydä Myyrmannista ostamassa eväät ja juosta asemalle, josta juna just meni. Ooteltiin seuraavaa ja Pasilassa oltiinkin sen pohjoisen junan kanssa yhtäaikaa. Välissä oli vaan ehkä 6 raidetta, joten suosiolla en liikauttanu takapuoltani mihinkään vaan jatkettiin keskustaan asti.

Tavaraa oli taas kiitettävästi. Kerttu istui matkarattaissa, joiden alla oli paljon tavaraa. Rattaitten sarvissa roikkui yksi kassi, mulla oli painava rinkka selässä ja turvakaukalo roikkui toisessa käessä ja Hippo kulki toisessa käessä. Jollain kolmannella käellä työnsin niitä kärryjä. Ja hiki valui. Pari tuntia oottelua kului eka aseman sisällä muita ihmisiä tuijotellen, Kerttua syötellen ja puhelimessa. Käytiin myös kaisaniemen puistossa ihmettelemässä nuorison puihin kiipeilyä ja siellä roikkumista. Ne kiipeili suunnilleen kaheksan metrin korkeudelle ja roikkuivat sieltä. Arvelisin, että taisivat olla maistissa. Sijoittaisin nämä jengit jonnekki goottiporukoihin, mustien asujen, valkosten naamojen ja niitten miekkojen (?) perusteella.

Lopulta kello onneks meni eteenpäin ja päästiin ahtautumaan siis siihen junaan. Lemmikkiosasto oli uudenmallinen, joka on kyllä ihan kiva. Vähitellen paikat alkoi täyttyä. Lemmikkejä oli vain kaksi, mutta Seinäjoelle asti koko osasto oli täpötäysi. Kerttu oli ihan sippi jo matkan alussa, mutta eihän sitä saa nukkumaan ilman huutoa mitenkään tuollaisessa paikassa. Siinä se seisoskeli kärryissä Tampereelle asti, jolloin kello oli yksi yöllä ja pysähyttiin puoleks tunniks. Kärryt vaan ulos ja muutama askel ja jopa nukahti. Matkalla kerran syötiin ja lopullisesti herättiin vasta Kemissä. Ite nukuin ehkä 2 tuntia rikkonaisesti. Alkumatkan kuuntelin kahen ennestään vieraan ehkä reilun parikymppisen nuoren, pojan ja tytön, keskustelua. Tyttö oli Oulusta ja poika pääkaupunkiseudulta, joka kuului puheesta. Koko teksti oli tiätsä niinku sillai. Ja sit se tsöge ja make ja paks. En ymmärtäny niinku sillai juurikaan tiätsä. Ja luulen ettei se tyttökään niinku hiffannu. Mutta ei se kyselly että mitä? Tiätsä. No onneks poika oli menossa sukulaisiin Rovaniemelle ja sanoi parasta olevan se hiljaisuus metässä kun kuulee omat ajatukset. Tiätsä.

Karsinnat sitten oli ja meni. Vielä on kahen vaiheilla ollakko pettynyt vai ei. Tyytyväinen olen niihin kahteen voittoon viidestä radasta ja yhteen todella hyvään rataan, harmi vaan se rimanpudotus, joka oli todella kallis. Koira kulki hienosti ja Kerttusen kanssakin meni aika helposti. Huonoa tuuria mun mielestä meillä oli. Kaksi rimaa ja muurin palikat plus yksi kielto. Tuloksena kuudes sija 90:stä yrittäjästä. Jos se yksi rima ei olisi pudonnut ja oltaisiin nyt astumassa kisakoneeseen lokakuussa, miten se olisi järjestynyt? En olisi ainakaan tullut Suomen kautta, mies ei olisi lähtenyt varmaankaan mukaan Sveitsiin moneksi päiväksi, joten Kerttu olisi pitänyt jättää Dubaihin isänsä kanssa. Ja imetän Kerttua edelleen. No olishan tässä ollu pari kuukautta aikaa siirtyä siihen lehmän maitoon ja olishan se ehkä jotenkin muutenkin järjestynyt, mutta nyt ei tartte miettiä mitään sellaista. Joten jos olis tyytyväinen. Joo ollaan. Hyvät koirat sinne menee edustamaan. Erityisen iloinen olen Taavin ja Frodon pääsystä kisoihin. Lupaan istua kuin tatti paskassa koneen eessä koko mm-viikonlopun ajan tuloksia tuijottamassa.

Ilokseni netistä löytyy meidänkin viidestä radasta neljä netistä. Käykääpä katselemassa, myös muut kuin harrastajat: http://www.mantysalo.net/Karsinnat2006/medi_kooste.html

Ensi vuonna yritämme taas, jos ensin saisimme jotenkin ihmeellä ne karsintanollat kerättyä. Seuraaviin sm-kisoihin on nyt neljä nollaa kasassa ja uskoisin saavani nhe kolme puuttuvaa ensi kuussa, mutta ne karsintanollat on sitten vaikeampia. Jos edes seitsemän nollaa riittää ens vuojelle.

Kerttu nukkui tosi huonosti koko viikonlopun ajan. Ihmekkö tuo kun kokoajan vaihetaan majapaikkaa eikä ollenkaan rauhoituta. 7-8 tunnin yöunet ja tunnin päikkärit, ei niillä oikein pärjää. Vierastamiskausi pukkas päälle ja suustakin löysin eilen kaks uutta alahammasta. Luulen ainakin että niitä oli kaks. Ei sinne oikein saa katottua ilman tappelua. Nyt se nukkuu kolmatta tuntia ekoja päikäreitä.

torstaina, heinäkuuta 20, 2006

Raapustuksia

Pikakertausta menneestä: Kuukausi kului mökillä Turengissa, nyt ollaan Helsingissä hotellissa pari yötä, huomenna lähetetään mies kotiin Dubaihin, itse siirrytään Vantaalle kaukaisten sukulaisten luo, kisataan Hipon kanssa agilityn mm-karsinnat ja sieltä hypätään pohjoisen junaan. Pohjoisessa vietetään vielä kuukausi, jonka jälkeen palataan mekin kotiin Dubaihin. Siinä välissä mies kyllä tulee käymään Oulussa viikonlopun.

Kaksi viikkoa sitten Turengissa oli agilityn avoimet SM-kisat. Hipon luokassa 120 kisaajaa, josta karsittiin finaaliin porukkaa, samoin kuin alemmistakin tasoluokista karsittiin. Voitimme sen karsintakisan, voitimme ylimääräisen kisan ja voitimme vielä finaalin. Titteli siis Avo SM medeissä. Sunnuntaina oli tasoituskisa, josta muistaakseni 5. tai 6. sija, paras kolmosluokkalaisista. Joukkuekisassa teimme kaksi virhettä, elämämme ensimmäinen kontaktivirhe myös. Siitä se lähtee. Joukkueemme oli silti pronssilla, joukkueita oli useita kymmeniä. Kiva saldo viikonlopusta. 4 pokaalia ja yksi mitali, 4 säkkiä koiranruokaa, onneksi eivät olleet isoja. Siinä oli mökkiläisillä silmät suurina kun nostin autonperästä tavaraa toisensa jälkeen. Appiukko sekosi ja rupes hakemaan kameraa ja sitten otettiin valokuvia. Kasasin pokaalit aitan seinälle oottamaan Kerttua leikkihommiin ens kesäksi.

Harjoitteluhommat on kyllä ihan minimissään tänä kesänä. SM-kisoja ennen kävin kaks kertaa hallilla, SM-kisojen ja agirodun välissä kerran Janakkalan kentällä ja agirodun ja nyt tulevien karsintojen välissä toinen kerta Janakkalan kentällä sekä tänään kerran Purina-areenalla. No, lahjattomat reenaa. Hyvin se koira kulkee, mutta taitotaso on kyllä aika huono. Pitää ohjata varman päälle eikä mihinkään keppeihin voi luottaa yhtään.

Kerttu on siinä ja siinä milloin lähtee eka kävelyaskel. Tukea vasten mennään jo jotenkin ja seisomaan noustaan ilman tukea. Öisin syyään edelleen, viime yönä kahesti, koska en jaksanut tapella asiasta.. Nyt menen pesemään tämän värin päästä pois. Pääsin muuten parturiinkin viikko sitten. Ja suihkuun eilen ekaa kertaa kuukauteen!

Ilmoittauduin myös 8 kisastarttiin pohjoiseen elokuuksi.

lauantaina, heinäkuuta 01, 2006

Lomakuulumisia

Aika harvinaista herkkua tämä nettiin pääsy näin mökilläeläjänä. Nyt ollaan kuiteskin kyläilyreissulla Nokialla ja talon väki on jo unten mailla, paitsi miehet, jotka rellestävät Tampereen kylillä ja tulevat humalaisena herättäen koko talon joskus ehkä takaisin.

Lappeenrannan SM-kisat meni ihan ok. Neljästä radasta kaksi hyvää tulosta. Hiposta tuli agilityvalio sekä oltiin yksilö-SM-kisassa ekan radan jälkeen toisena. Finaalirata tökkäsi pujotteluesteeseen. Oikein sisään, mutta kaksi keppiä seuraavaksi. Pistän tämän kyllä rutiininpuutteeseen. Ei siis kenenkään vika. Tämmöistä sattuu. Sekin helpotti, kun lähes kaikilla muillakin kärjessäolleilla meni totaalisesti pieleen. Tosin voittajakolmikko olikin sitten aika kaukaa haettu. Ymmärtäköön muut sen kuten haluaa. Ensi vuonna taas yritetään uusiksi.

Kisojen jälkeen netissä luki tällainen lauseke suoraan lainattuna:

"Kummallisen piittaamatonta ja ylimielistä käytöstä kilpailijalta SM-kisoissa midien finaaliradalla tulla rataantutustumiseen lapsi sylissä ja jalassa jotkut rantaläpykkäät. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät suhtaudu lajiin ja kisaamiseen kovin tavoitteellisesti saati vakavasti, mutta olisiko liikaa vaadittu, että voisi edes arvokisoissa hieman kunnioittaa kanssakilpailijoita ja itse kilpailutilannetta?" Juttu jatkui myös, mutten jaksa laittaa koko tarinaa tähän. Minusta siis on kyse. Kerttu oli mulla sylissä viimeisellä rataesittelyllä. Vastasin tähän kyseiseen juttuun mm. niin, että olen jo neuvotellut muutaman tutun lapsenkin mukaanottamisella seuraaviin kisoihin. Ja että mietin vielä kenkävalintaani. Mitä se kellekkään kuuluu. Olisi tullut sanomaan suoraan paikan päällä kun ärsytti. Kyllä mullakin menee keskittymiskyky jos joku tosi ylipainoinen tai paskasissa vatteissa kisaava tutustuu rataan ja satun huomaamaan sen. Se siitä.

Loma menee kivasti. Turengin mökillä asustelee supikoira. Se käy vessan nurkilla syömässä eväitään. Satuin näkemäänkin sen yhtenä päivänä. Mahtava turkki, en ihmettele jos niitä tapetaan turkkien vuoksi. Ei se edes lujaa lähteny pakoon. Porvoon mökilläkin käytiin muutama yö välissä. Miesten piti päästä kalaan, jota tulikin kuulemma runsaasti. Harakat vaan pääsi väliin, ennenkuin saalis pääsi sisälle asti. Itse näin kuulemma vain murto-osan saaliista. Uskoiskohan tuota. Oman mökin piirrustuksistä käytiin myös juttelemassa tutun arkkitehdin kanssa. Tänään meitä tultiin hakemaan tänne Nokialle vajaan sadan kilsan päästä. Aikamoisia ystäviä siis meilläkin on. Viikonlopun suunnitelmiin kuuluu mm. särkänniemi. Pannaan Kerttu possujunaan tai karuselliin. Siis mun sylissä tottakai. Kerttu muuten reenaa jo tosissaan sitä seisomista ilman tukea. Aika hyvin onnistuukin jo.


Mutta nyt kello on jo ihan liikaa, joten pehkuihin nyt. Ja se illan jalkapallokin jäi väliin. Huomenna sitten. Vaan miksi sitä enä kattois kun se Torres ei enää pelaa?

keskiviikkona, kesäkuuta 14, 2006

Suomessa ollaan

Mistähän aloittais matkakertomuksen... Paperisia lippujahan mulla ei ollut, ne piti saaha kentältä. Niitä käytiinki silloin muutama päivä sitten hakemassa, mutta se toimisto oli kiini. Luotettiin siihen, että se on ennen lennon lähtöä auki. No ei ollu. Kävin infosta kysymässä ja neuvoivat menemään lipunmyytitiskille. Sieltä neuvoivat meneen turvatarkistuksen läpi ja tiskille suoraan. Lastattiin tavarat kärryyn ja menin neitosten kanssa porttien läpi. Tiskiltä kysyin lippuja ja miekkoset ihmettelivät. Antoivat jonkun lapun ja menin takaisin sinne lipunmyytitiskille. Siellä pyysivät tietty käteistä rahaa, jota ei mulla ollunna. Siis automaatille, se onneks oli melkein selän takana. Takas tiskille. Tiskiltä sain pitkän ootuksen jäkkeen liput ja takaisin turvatarkastukseen. Tämän väliajan Hippo oli lähtöselvitystiskillä kiinni mun matkataravakärryissä. Lippujen kans takasi lähtöselvitykseen. Kertun turvakaukalon käskivät käydä käärimässä muoviin. Muovipaikalla oli lappu, että 5 dirtsua per paketti. Eihän mulla ollu yhtään, koska mihin sitä tarttis. Tarjosin euroja, vitosen seteliä. Mies otti sen vastaan ja antoi 3 dollaria takasin. Sitten lähtöselvitykseen taas, jossa halusivat maksun Hiposta. Ja kortti ei tietenkään käyny. Sanoivat että nosta 500 dirtsua, se riittää. Nostin 600 varmuudeksi. Taas automaatille ja takaisin. Laukut hihnalle ja Hippo boksiin, antoivat mulle lapun, jolla piti mennä maksamaan se Hippo toiselle tiskille. Jonotin kauan siellä tiskillä ja kun maksun aika tuli, lasku oli 30 kilosta 690 dirtsua. En tiiä, mistä ne sen 30 kiloa saivat, Hippo plus boksi on 17 kiloa. No olin vaan tyytyväinen, että eivät saaneet laskua isommaksi, koska se oli ehkä 70 euroa vähemmän kuin piti olla. No taas automaatille, koska käteinen ei käyny. Kertun kärryt sai ottaa koneeseen mukaan. Ja eikun lampsimaan niitä Dubain kentän piitkiä käytäviä ja koneeseen. Lähes kaikki, jotka kuulivat että lennän Aeroflotilla, kauhistelivat ja varoittivat asiasta. Aina jollekki kaverille oli käyny huonosti. Kone oli täynnä venäläisiä, mutta kukaan ei juopotellut, ei huudellut, koneen nousut ja laskut oli täysin moitteettomat, eikä tavattu ees ilmakuoppia. Kertulle ja muille lapsille tarjottiin muutamat purkit ruokaa ja oma ruokakin oli hyvää. Nukuin Kerttu sylissä noin 4 tuntia. Joten ei mitään valittamista.

Ainut valitus lentoemäntien kielitaidosta. Moskovaa lähestyttäessä tulivat kysymään oliko mulla isot vai pienet kärryt, no mistähän voisin tietää, kun ei ole mihin verrata. Oli kuulemma kahet kärryt laitettu koneen alaosaan ja sanoivat, että saan ne sitten matkatavaroitten kans samasta paikasta. Selitin, että jatkan vielä matkaa, en mene matkatavaroille ollenkaan. Nainen yritti selittää ja haki yhen miehen, joka sanoi, että no problen, kyllä kaikki järjestyy. Kuten arvata saattaa... Kentällä marssin muitten mukana passintarkastukseen, jossa mies sanoi, että tarvin viisumin. Vastasin, että matka jatkuu vielä tänään Helsinkiin, jolloin mun piti palata edelliseen kerrokseen, jossa neuvoivat menemään Transfer-toimistoon klo:11 ja nyt kysymään niitä kärryjä samasta paikasta. Meninkin, mutta nainen siellä sanoi, että niistä pitä itte huolehtia ja eikö mulla ole mitään lappua niistä. No ei ollu. Puhelu koneeseen varmisti, että koneen purku ei ollu valmis ja pyyettiin palaamaan asiaan tunnin päästä. Tunnin kuluttua sama nainen ei tienenkän olu tiskillä vaan oli mies, joka pyöritteli päätään ja soitti johonkin, josta varmistui, että kärryt on löytötavarapaikassa ja ne siirretään suoraan Suomen koneeseen. Tässä välissä oli vielä kolmisen tuntia aikaa Suomeen lähtöön ja sen ajan kulutin istumalla nukkuva Kerttu sylissä katellen ja ihmetellen venäläistä pukeutumiskulttuuria. Varmaan venäläisetkin kattoo meän pukeutumista, mutta jotenkin se valkoinen kotelomekkotyylinen yläosa ja ne sukkanauhasysteemillä kiinniolevat karvasäärystimet korkokenkineen sekä toisella naisella punainen pvc-takki, sekä minihame olivat kyllä kaikien huiput. Oli siellä paljon muitakin.

Koneeseen mennessä näin ikkunasta kun Hippo boksineen nostettiin koneeseen kyytiin, joten huoli huomisesta pois. Ja miehet ihan nätisti kantoivat sitä boksia. Finnairin kone oli tosi väljästi lastattu, mutta ilmakuoppia matkalle sattui ja oma penkkini ei pysyny nousussa yläasennossa. Siinä vartailua venäläiskoneelle. Helsingin päässä matkatavarat tulivat, samoin Kerttusen kärryt. Hippo ei tällä kertaa tullu liukuhihnalla, kuten yleensä. Nyt se piti erikseen pyytää hakemaan ja boksista päästessään oli tietty riemuissaan. Boksin tarkastin, eikä mitään vahinkja ollu sattunu 14 tunnin boksissaolon aikana. Muutama sellainen suolakalasnaksi sieltä löytyi. Oli varmaan jollain alkanu säälittää koiraparka ja aatellu tarjota välipalaa.

Kaikenkaikkiaan siis kiva reissu, kunhan vaan ekaan koneeseen asti päästiin. Kerttu nukkuin hyvin, eikä huutanu ollenkaan matkanaikana. Helsinki-Vantaalta hyppäsin taksiin ja hurautin Espooseen. Ja illalla reeneihin. Hippo väsähti kyllä aika pian reeneissä, mutta ei ne taidot mihinkään ollu hukkuneet. Ihan ok:sti se kulki. Pikkusen kyllä oli havaittavissa kurinpuutetta. Otti väliin aina omia polkujaan, mutta kaikkiaan ok.

Tämä päivä kului lähinnä ulkona, ulkona ja ulkona. Neuvolassa käytiin Pohjois-Haagassa, jossa Kertulle arvosanat: "Ei voisi juuri paremmin olla kehittynyt tämä lapsi tähään ikään mennessä." Ja äiti oli tyytyväinen. Espan puistossa istuskelin varmaan tunnin ja toisen rautatieasemalla. Oli niin hyvä ilma, lämpöä yli 20 ja happea reilusti. Ja Kerttu nukkui. Yli 3 tuntia kärryissä kaupungilla. Oli kai silläki uni- sekä happivajausta. Asiasta sadanteen, on muuten vaikeaa saaha lapsi, joka yleensä nukkuu pinnasängyssä, nukahtamaan tavalliseen sänkyyn. Vaatii hermoja ja käsivoimia.

sunnuntai, kesäkuuta 11, 2006

Euroopan voittajanäyttely 2006

Voi tavatonta! Netistä tulee suorana lähetys ryhmäkehistä. Välillä käydään studiossa, jossa nytkin istuu Sini Erikson Nekun kanssa. Mekin siis ollaan Kertun kanssa melkein nyt jo Helsingissä.

Matkakuumetta


Jopas jotakin. Nämä mun matkakumppanit alkaa kai jo vähän hermoilla huomista. Hippo iltalenkillä nilkutti toista etusta tullessaan pallo suussa järvestä ylös. Onneksi se nilkutus unohtui lähes samantien. Yks päivä sillä tuli kynnensivusta verta.

No ei se vielä mitään mutta kun tää pikkuneiti on kuumeessa. Illalla nukahti ihan normaalisti sänkyynsä ja muutaman tunnin päästä rupes itkemään. Kävin laittaan tutin suuhun ja tunsin kuinka iho kuumottaa. Ei muuta ku mittari hommiin ja yli 39 se nousi. Panadolia alakerrasta ja yö oli aika takkuista molemmila. Ei juurikaan nukuttu. Nyt olis vielä 1,5vrk aikaa parannella oloa. Hyvin tämä jaksaa touhuilla mutta välillä on kyllä aika epätoivoisia yrityksiä pitää lapsi tyytyväisenä ees hetken. Nokkakin vuotaa ku seula. Kunhan nyt ees tässä matkanjohtajan asemassa pysyis itte terveenä.

Tämä päivä siis pysytään sisällä, kattellaan miesten tenniksen finaalia, formulaa ja tuo Koti-ikävä-dvdkin on vielä kattomatta. Mies kysyi yhtenä päivänä, että onko koti-ikävää? Annoin kuulemma oikean vastauksen, kun sanoin, että miten vois olla koti-ikävää, jos olen kotona.

lauantaina, kesäkuuta 10, 2006

Export vs. Import

Tänään yritettiin saaha matkavalmistelut järjestykseen. Lähes onnistuttiin. Tarkoitus oli mennä hakeen lentokentältä meille ne liput, mutta floppikonttori oli kiinni. Pitää vaan uskoa, että niillä se pulju on auki sitten keskellä yötä kun ollaan lähössä. Toinen hoidettava homma oli se Hipon terveyslappu, jolla tästä maasta pääsee ulos. Se meinas olla vaikeeta, mutta siinä sentään onnistuttiin. Ekaks mentiin mun saamien ohjeitten mukaisesti Cargo villageen, menin sinne, missä luki Export, viemässähän täältä tuota koiraa ollaan. Oli aika kiireinen toimisto ja väkeä ku pipoa. Yhellä tiskillä neuvoivat meneen toiseen kerrokseen, josta neuvoivat meneen toisesta oikeanpuoleisesta ovesta, jossa ei tienneet mitään vaan neuvoivat vielä yhteen paikkaan, jossa neuvoivat meneen takas alas ja kysyyn huonenumeron. Menin takas alas, ja sieltä soittivat katalogista löytyneeseen eläinlääkärinnumeroon, josta neuvottiin tulemaan Import-puolelle. No hypättiin autoon ja ajettiin pitkän talon toiseen päähän, josta oikea toimisto löytyi. Ekaks piti mennä yhelle tiskille ostamaan eräänlainen maksukortti ja sitten papereitten kanssa eläinlääkärin puheille. Miekkonen katteli papruja ja rupes hommiin. Mun piti käydä yhellä tiskillä otattaan kopiot rokotuksista ja sitten lähettiin kattomaan itte koiraa autoon. Lääkäri suorastaan pelkäs Hippoa, joka luimisteli auton takaosassa sen näköisenä, ettei tekis kärpäsellekään mitään. Siru luettiin ja numerot täsmäs. Ja takas sisälle. Kauan siinä meni mutta lapun sain ja itseasiassa sain vielä lapun, jolla päästään tulemaan vielä takasinkin. Ei tartte anoa sitä pirun maahantuontilupaa enää uusiksi. Suomesta tarttee vaan sen eläinlääkärin terveystodistuksen. Siinä maahantuotiluvassa on kyllä ihan väärä puhelinnumeron mun kohalla, Hipon syntymäpäivä on merkattu 22.6.06 ja rokotuspäivät on miten sattuu. No ei niitä kummiskaan kukaan kattele.

Iltasella käytiin vielä syntymäpäiväkakuilla tuolla naapurialueella, Kilpisillä. Kerttukin "leikki" elämänsä ekaa kertaa toisen lapsen kanssa. Einari-poika oli oikeen sopiva pallottelukaveri. Tosin Kertun leikki alkoi siitä kun otti Einarilta pallon ja laitto sen suuhunsa. Olivat muuten kolmikymppiskakut. Ittelläkin sen kakun aika tulee ennen joulua. Milloin se kriisinpoikanen ruukaa tulla. Sitä ootellessa.

Oli ilmestyny SM-aikataulukin nettiin. Melkosen aikasten alkaa taas kisat lauantaina, joten Milla, taidat saada ihan yksin lähteä kisapaikalle aamulla ja me muu porukka jäähään koisimaan.
Mutta hei nyt myös muut laittamaan tuonne kommenttiboksiin niitä voittajaveikkauksia. Ei ole kai missään lukenu, onko tänä vuonna ihan oikeaa Veikkauksen voittajavetoa. Olis vaan, vaikka niistä makseista, kun niitä harvemmin on ollu.



Nyt pitäis jo olla koisimassa. Viime yö ei ollu kauheeta herkkua. Lapsityrannimme Tinttarallaa veti kyllä sellasta tinttarallaa aika kauan, ennenkuin nukahti uusiksi joskus puolen yön jälkeen. Ei kylläkään tarttenut syömistä koko yönä. Mutta sitä ei kyllä voi lähimaillekkaan laskea kokonaan nukutuksi yöksi. Se kohta oottaa vielä vauvakirjassa päivämääräänsä. Toivottavasti enne rippikouluikää saahaan sinne joku päivä laitettua.

perjantaina, kesäkuuta 09, 2006

Uniagilityä

Näin unta, että oli isot agilitykisat jossain sisähallissa. Jotenkin tuli SM-kisat mieleen. Alustana piti olla sertimatto, mutta kun sitä kyselin, jotkut sanoivat vaan, että mihin sitä sertimattoa tarvitaan, nää on ihan samanveroiset. Lattia oli tosi liukas, niinkuin sisäpelihallien lattiat on ilman mattoja. Mattoja oli kyllä siellä täällä, mutta ne oli ns. normaaleja olkkarinmattoja, vähän sellasten räsymattojen tapaisia. Kisojen päätteeksi oli vielä sellainen iltapukukierros naisille. Muutama hullu siihen osallistui, minä mukaanlukien. Toinen kenet muistan oli Aaltosen Maria. Muita naamoja ei jääny mieleen. Niin ja kisat oli Keminmaassa.

Laitetaanko kisaveikkaus pystyyn. Pistäkää kommenttiboksiin vaikka nimettömänä jos ei muuten, SM-kultamitalistit viikon päästä kisattavista skaboista. Myös itteään saa veikata, mutta ei ole pakko. Voi myös laittaa perään tiedon, onko kolmikko sellainen, jonka haluaa vai uskoo olevan korkeimmilla palleilla. Ja kaikki säkäluokat mukaan. Laitan myös oman veikkaukseni, ihan nettitulosten perusteella.

torstaina, kesäkuuta 08, 2006

4 yötä enää

Rupee olemaan asiat järjestymässä Suomea varten. Onhan tässä vielä 4 yötä lähtöön ja nyt jo varmistui majapaikka kolmeksi yöksi ennen sm-kisoja. Menen veljen tykö oleilemaan öiksi, mutta arvelisin että ne muutamat päivät kuluu kyllä muualla kuin sisälläi. Pitäis käydä neuvolassa, reenaamassa, reenaamassa, renaamassa ja missäs muualla. Tiistain reeneihin yritän keretä. Laskeutuuhan se kone jo puoli kahen aikaan iltapäivällä. Kyllä siinä kerkiää tavarat nakata jollain, millähän Espooseen ja kärrätä tän sakin hallille. Se perhanan lentoboksi on kyllä yks ongelma, mihin se sullotaan. Kai sille joku paikka löytyy.

Hiponkin lupa-asiat pitäisi oieta ehkä lauantaina. Tarvitaan maastapoistumislupa, oikeastaan se on lentolupa, että eläin on terve ja kestää lennon. Sain ohjeet, mistä se reilun 20 euron lappu haetaan. Tosin tiedossa ei ole, montako päivää ennen se tarttee olla. Tämä maa se vasta on täynnä byrokratiaa.

Nyt tuosta jalanjuuresta tulee aika vahvat aromit. Kerttu istuu siellä ja tutkii työkalupakkia. Taian mennä aukaisemaan yllätyspaketin ja kattoa, mitä siellä Kertun pakissa on ollunna.

keskiviikkona, kesäkuuta 07, 2006

Sekalaista


Aamulla hain toissapäivänä tänne muuttaneen uuden kotirouvan mukaan kahvilaan. Hänellä mies on tänne tullut jo muutama kuukausi sitten ja nyt vaimo tuli kahden lapsen kanssa myös. Nuorimmainen on 6 viikkoa vanha. Puhuttiin mm. synnytyksen käynnistämisestä. Nyt tuli kyllä yliveto perustelu käynnistykseen. Muuton takia synnytys aikaistettiin. Käyhän se niinkin. Olen myös kuullut että täällä Dubaissa saa keisarinleikkauksen jos vain vähän vihjaakaan sinne suuntaan. Toki se maksaa enempi.

Äsken kurvailin ihan vaan huvikseni taas Emirates malliin. Joku aika sitten ihmettelin kun ei H&M ole vielä rantautunu tänne. No johan se on tulossa. Isot kyltit ja ilmoitukset oli seinässä, porukkaa haetaan töihin. Yritän kyllä kiertää kaukaa kaikki Veromodat, Mangot ja Zarat, koska nehän löytyy Suomestakin. Tosin en ole kai koskaan muutenkaan löytäny esim. Zarasta mitään, mikä mulle mahtuis päälle.

Kuulin myös eilen, että tänne tulee taas kaks uutta ostaria. Tällä hetkellä tuo toinen suosikkini MOE on suurin 450:llä liikkeellään. Nyt on tulossa tuhannen ja reilun tuhannen kaupan ostarit. Siinä sitä riittää kattottavaa. Alkaa pikkuhiljaa kyllä menemään hiukan yli hilseen nuo kaupat. Kai sitä muutakin pitäis elämään sisältyä. Metroahan tänne myös rakennetaan. Se valmistuu tosin vasta joskus kymmenen vuojen kuluttua, joten me ei ainakaan olla sitä testaamassa. Toki puhetta ulkomaille jäämisestä on jo ollu, mutta seuraava maa, jos Suomeen ei palata, täytyy olla sellainen, jossa on kunnon mahikset agilityyn.

Tällä hetkellä aika moni samanikäisen lapsen omaavista äiteistä on jo palannu töihin ja osa on palaamassa ihan kohta. Meikäläisen kotiolot kestää vielä 1,5 vuotta luultavasti. Itte olis kyllä vaikka välillä valmis menemään töihin, mutta tuota lasta ei kyllä vois laittaa mihinkään hoitoon. Eihän se osaa puhua eikä kävellä. Siellä se jossain päiväkodin nurkassa itkis kokopäivän yksinään kuiteski. Siinä mielessä suomalaiset on kyllä syntyneet hyvään maahan, että on äitiyslomat ja -päivärahat. Eikä ne huonot ole moneen maahan verrattuna. Toki monessa maassa ne on vielä paremmat. Täällä en usko mitään tukea olevan, koska eihän täällä ole verotusta.

Nyt jo parin kuukauden ajan täällä linnut on ollu aika agressiivisia. Saa tosissaan kattoa mihin kävelee. Ne meinaa kunnolla hyökätä kimppuun. Ainaki silloin kun ollaan Hipon kanssa liikkeellä. Mulla onkin nykyään Hipon paskapussi mukana ja sillä heiluttelen kun tulevat liian lähelle. Ja nyt ne saa....t on tehneet pesän tuohon meän autokatokseen. Oon niitä yrittäny aiemmin ajaa sieltä pois, mutta minkäs niille enää tekee, kun paska on jo housuissa. Toivottavasti niillä on joku vuodenaikarytmi keleistä huolimatta. Jos ne syksyllä olis jo muuttaneet pesästään kun palataan maisemiin. Täällä muuten pitäisi olla flamingojakin. Eipä ole meille tulleet vielä kyläilemään. Käskekää niitten tulla meille jos käyvät teillä.

tiistaina, kesäkuuta 06, 2006

Rakkaat lukijat

Siitäs saitte. Siltä se tuntuu kun seuraa jotain blogia ja sitten yhtäkkiä, uutta tekstiä ei tulekaan ja jo alkaa manailu... No ei vaiskaan. kirjoitin eilen pitkän tarinan ja se häipyi ku tuhka tuuleen. Ei tehny mieli kirjottaa uusiksi.

Tässä välissä ollaan käyty halpavaatekaupassa tekemässä löytöjä. 12 eurolla Kerttu sai mekon, bodyn ja kolme paita-housuyhistelmää. Ei paha. Autolle palatessa parkkipirkko, tai pitäiskö sanoa parkkipekka naputteli koneellensa kai sakkoa. Olin kyllä laittanu vinkistä viisastuneena parkkilapun, mutta ku en tienny, ttä se minuuttiosio siitä lapusta meni just piiloon. Kaks tuntia laitoin aikaa siihen lappuun ja kauppaan kului 1:59. Siis yhteen kauppaan.. Näytin käskystä sitä lappua ja just minuutilleen loppui se aika. Setä selitti, ettei se voi arvailla minuutteja ja jotain se siinä sihisi ittekseen. Jatkoi sitä näppäilyään ja toivon että samalla pyyhki sen sakon. No saas nähä tuleeko joskus perille asti, jos ei se sitä poistanu. Joskus kymmenen vuotta sitten saatiin Aaltosten sisarusten kanssa Ruotsin maalla parkkisakot, jotka ei minun tietääkseni ole tulleet vieläkään perille.

Rannalle mentiin kuvaileen lapsia eilen kolmen aikaan päivällä. Kuviteltiin, että alkaa oleen jo siedettävä keli siihen aikaan. Reilun kolmen kuukauden kokemuskella ei näköjään ole paljoa oppinu. Ei siellä voinu olla. Äkkiä kamera käyntiin ja pikaisesti pois. Hienoja kuvia tuli silti, ja Kerttukin maisteli hiekkaa elämänsä ekaa kertaa. Menomatkalla meinasin ajaa toisen auton kylkeen ja mulle tööttäiltiin. Vähän matkan päässä pääsin ite tööttäileen kun yks urpo vaihtoi kaistaa ja sanoinkin ääneen, että tuleeko tuo mun kylkeen ja olihan se tulossa. Tööttäilin ja miekkonen vaan tyynesti päätään kääntämättä jatkoi matkaansa. Hahmosta päättelin, että mies se oli.



Eilen olin myös Karppisilla aamukahveilla. Puolalaisäiti Barbara oli myös viisikuisen lapsensa kanssa. Se lapsi painaa yhtä paljon kuin Kerttu nyt kasikuisena eli reilut 8 kiloa. Se tyttö syö pelkästään rintaa. Lääkäri oli sanonu, että pistäis rajoittaa sitä syömistä, lapses on ylipainoinen. Rintalapsi ylipainoinen, mitenhän sitä rajoitetaan...

Tänään olin naapuritiellä asuvan italialaisäiti Gemman ja tyttönsä Vittorian kanssa shoppailemassa. Kiva kun kumpikin osaa lähes yhtä huonoa englantia, mutta hyvin tultiin toimeen. Joka toinen lause loppui sanoihin: en tiiä mikä se on englanniksi mutta ymmärrät varmaan. Neljä tuntia saatiin kulumaan ja rahaa ei juuri ollenkaan. Eihän täällä muutenkaan rahaa kulu, ainakaan mulla. Kortillahan sitä maksaa. Lähes joka paikassa onkin sellainen mokkula johon kortilla maksettaessa naputellaan tunnusluku, mutta silti pitää allekirjoittaa. Sitä en kyllä ymmärrä. Ruottissa oli samanlaiset näpytyskoneet, mutta ei siellä enää mitään allekirjoitusta tarttettu.

Tätä se on kun mies on työreissussa. Kokoajan auto persuksen alla, no ei sentään kokoajan. Huomen aamulla kurvaan hakemaan eilen tänne muuttaneen äitin lapsineen aamukahveille tuonne kotirouvien palaveriin. Jos olis iltapäivän sitten vaikka ihan vaan kotosalla. Mikko palailee Marokosta perjantaita vasten yöllä. Sitten onkaan muuta päivä ennenkuin Flopataan. Hippo onneksi kai lopettelee juoksuaan. Ei enää siirrä häntäänsä kun laitan sille housuja jalkaan..
Täällä muuten on radiossa kisa, jossa palkintona on matka Suomen juhannukseen katsomaan yötöntä yötä. Nyt minä menen kattomaan jääkiekkoa telkusta kun sitä kerrankin tulee. Vähän vaihtelua tuohon tennikseen, jota tulee 8 tuntia päivässä.

perjantaina, kesäkuuta 02, 2006

Jebel Ali

Tänään ei olla juuri muuta saatu aikaiseksi kuin kävimme pyörähtämässä äskettäin Jebel Ali beachillä. Kerttu veti autossa sikeitä ja mitä menikään silmiemme ohitse.


Paikallista seiskaa aamulla selaillessani olin tyytyväinen, ettei sitä Suomi tarraa ole vielä auton takalasissa. Oli pieni juttu, että suomalaisilla nettisivuillakin julkaistu Profeetta Muhammedin pilakuvajuttu ei aiheuta mitään sanktioita. Jokin aika sitten samaisessa lehdessä oli jopa juttua Lordin euroviisuvoitosta. Ei täällä kyllä kukaan tiiä, missä Suomi on. Mutta en minäkään tiiä missä on vaikka Jordania.


torstaina, kesäkuuta 01, 2006

American idolsista

Kattelen just nyt koneelta tämän vuojen american idolsin finaalijaksoa. Teiän kaikkien siellä Suomessa pitää kattoa se 4.6 subilta tuleva finaali. Olen kattonu finaalista nyt vasta vähän yli puolen välin ja välillä nauran kippurassa ja useamman kerran olen itkenyt liikutuksesta. Onneks Mikko on vielä töissä. Se ei ymmärtäis. Mutta siis katsokaa. Tämä on oikeeta viihdettä, vaikka ei musiikista niin välittäiskään. Paska vaan kun tietää sen voittajan etukäteen.. Ja tietty on vähän etua jos on seurannu myös aikaisempia kausia, tietää paremmin ketä ne välillä esiintyvät tyypit on. Kyllä ne jenkkilässä osaavat tehä kaiken isommin ja paremmin. No, ainakin tv-showt.