Kello soi kaheksalta aamulla, eikös se ole normaaliaika heräillä? Aamupalaa ja Hipon kanssa ulos, neiti pyörällä. Sitten leikkimään jonnekki, kaupan kautta kotiin ja ruokaa. Sitten sänkyyn yhen jälkeen. Kepa herää kolmelta ja illalla kasilta aloitetaan iltahommat. Nehän venyy, mutta kello kymmenen talossa hiljaista. Nam. Tähän voi tottua. No ei ihan nuin menny. Äsken neiti kyllä meni omaan sänkyyn ihan kiltisti, mutta kun siellä ei pysytä. Kaks kertaa äitin piti lähtä koko huoneesta pois ja isin vielä sammuttaa valot, kunnes tie sänkyyn oli taas löytyny. Kyllä tämä tästä vähitellen..
Unohin aiemmin mainita tosi tärkeän tapahtuman. Käytiin ihan kaksisteen isi ja äiti ilman lasta ulkona syömässä viime viikolla! Se oliki ihan eka kerta neitin syntymän jälkeen. Eihän siihen menny ku se 2v 5kk. Ollaan toki erikseen käyty ulkona, mutta että ihan yhessä. Eka 1,5 tuntia ootettiin pöytää. Syotiin kyllä ihan rauhassa eikä ajettu ylinopeutta kotiin. Vieraat oli leikittäny, syöttäny ja hoitanu iltahommat loppuun asti. Kunnes... ei ollu löytyny koirakirjaa luettavaksi! Siitä se sota oli syttyny! Kirjat oli mun yöpöydällä, mutta ei niitä sieltä oltu osattu ettiä. Neiti oli alkanu huutaa eikä päästäny kumpaakaan varaäitiä koko makuuhuoneeseen. Me kun tultiin, oli tilanne ollu päällä jonku vartin. Että on sillä sittenkin temperamenttia.
Temperamentin lisäksi neitille kuuluu ihan hyvää. Iso mustelma poskessa ja takapuolessaki naarmu. Naaman mustelma tuli eilen kun tietenkin ajettiin pyörällä sisällä, mutta kukka tuli vastaan eikä osattu kääntyä ajoissa. Sinne suin päin pöpelikköön ja jokuhan se aina osuu ekana maahan. Pari kuukautta jatkunu änkytys muuttaa muotoaan ja vaihtelee asteittain. Tänään änkytys on ollu erityisen pahaa. Ei milllään tule sanat suusta, ei edes se lauseen eka. Ekaa kertaa näytää neitillä menevän ittellään hermot siihen. Välillä änkytyksestä ei oo tietoakaan.
Nukahin tässä välissä istualteen koneen ääreen. Oliskohan aika mennä petiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti