Näytän sialta ja kuulostanki siltä. Tarttis pikku hiljaa alkaa valumaan sinne kuntosalille, jonne on kortti ollu jo kohta kaks kuukautta. Kaks kertaa olen kai siellä käyny. Lähinnä lukemassa naistenlehtiä... Suusta tuleva ääni muistuttaa kans possua tällä hetkellä, äänenlähtö on lähellä. Muuten nenä vuotaa meillä melkein kaikilla, Hemppa yskäs muutaman kerran yöllä, Kerttu oli eilen kerhosta pois ja mieskin on ollu kipeänä. Mutta sikaflunssaa ei ainakaan vielä meillä. Eikä rokotuksia.
Eilen käytiin tekemässä uuteen kotiin joku sisäänmuuttotarkistus. Ite keskityin lähinnä lampunpaikkoihin ja suunnittelin keittiönkaappien järjestyksiä. Mies ja Kerttu syynäs asunnon kunnolla läpi ja löysikin muutamia koloja, naarmuja yms. paikattavaa. Ens viikolla pitäis/vois muuttaa. Muuten on saatu paljon aikaa edellisestä päivityksestä. Kesällä murskautunu matkalaukku on saatu tingattua monta kertaa parempaan, kummassakin autossa on talvirenkaat ja eilen jopa saatiin kilvet kumpaakin kaaraan. Kun ne vielä sais paikalleen. Ja kun sen isomman auton sais vielä korjaamolta käyttöön. Se nimittäin lopetti palvelemisen. Menin imuroimaan autoa ja jätin radion päälle lapsille siksi aikaa. Siivouksen jälkeen se ei inahtanutkaan. Soitin huoltoon ja annoin ne vikakoodit sinne. Mies vastas, että siitä on vaan akku loppunu ja kaapeleilla siitä pitäis selvitä. Eka kaapelimies mun piti päästää menemään, kun ei löydetty sitä akkua konepellin alta. Manuaali vaan käteen ja ettimään. Meän toinen auto oli jo siinä vaiheessa saatu paikalle ja huoltamolta lainattiin kaapeleita. Savu vaan nousi kaapeleista, mutta huomattavaa parannusta ei mun autoon saatu. Lopulta soitto hinausautolle ja hilirimpsis. Siitä on menny akku ja laturi, arviolta tonnin verran...
Viikonlopun vietin agilityn b-maajoukkueleirillä. Ihan huippua päästä reenaamaan lämpimään mattopohjaiseen sisähalliin. Ei huolta koiran tassujen aukeamisesta hiekan takia. Kunnon koulutusta yhteensä reilut 6 tuntia, muutamat luennot ja hyvää seuraa. Ainoastaan sen auton puute toisena päivänä aiheutti hieman päänvaivaa, mutta kävelemällähän siitä selviää. Eka junalla kotoa Hyvinkäälle ja siitä noin viien kilsan kävely hallille. Hyvin siitä selvittiin. Hemppa oli mukana molemmat päivät ja rusinapaketilla, rimoilla leikkimisellä ja loistavilla päikkyjen ajoituksilla plus avustajilla se meni. Viikonlopun anti oli aluksi se, että en osaa yhtään mitään. Ollaan totisesti jääty sille neljän vuojen takaiselle tasolle miinus 2 vuotta vielä siitä. Väärät käjet, väärässä paikassa annetut käskyt, holtittomuutta, suunnittelemattomuutta yms. Mutta siitä se lähtee taas. Tärkeimpiä neuvoja mm. tarkkuus lähdössä (koira nousee joka kerta seisomaan itekseen), suunnitelmallisuus lämmittelyesteillä (nyt se saa mennä miten haluaa, miksi se tottelis radalla), selkä suoraksi! (pysyy rimatkin paikoillaan ja ohjaukset kunnossa). Koneella on ratakuvioita seiravaaksi puoleksi vuojeksi, ei pitäis tulla ongelmaa, mitä treenaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti