Vahingon ilo on paras ilo!

Suomalaiset asunnonvälittäjät järkkää asuntojen näyttöjä työkseen. Dubailaiset välittäjät istuu koneella ja vastaa puhelimeen niin halutessaan eikä ikinä soita takaisin niin luvatessaan. Palkkansa eteen ei ole tarvinu tehä yhtään mitään. Vuokralaiset löytää kämppänsä lehti-ilmoitusten ja netin perusteella ja käyvät itte kattomassa kämpät. Vaan eipä enää! Nyt kun kaikki pakenee lamaa kotimaihinsa takaisin tai muualle maailmaan ei ole uusia vuokralaisiakaan enää. Asuntojen myynti- sekä vuokrahinnat laskee ku lehmän häntä, joten välittäjätki joutuu tekeen töitä. Nyt on alkanu lehissä pyöriä "open house"-mainoksia. Aamulla ajelin tuosta yhen villan ohi ja siinä oli 15 autoa parkissa tien varsilla. Kai niitä joku siis ostaakin, mutta mukavinta on niitten ylimielisten ylipalkkasten laiskiasten työn ilo! Pitäis mennä ittekki sitä hommaa kuormittaan. Ihan vaan huvikseen.

Ilmat lämpenee, tahti kiihtyy ja kesä lähenee. Pienimuotoinen kunnon kohotus ja kilojen tiputusyritys on alkanu. Muutaman kerran on järveä jo juostu ympäri ja agireenejä koitetaan ahkerasti suorittaa. Tänään kävin Nad al shebassa harkkaamassa yhen slovakin ja yhen belgin kanssa. Junttina suomalaisena siinä meinas pulssi nousta kun piti niitä keski-eurooppalaisia poskisuudelmia vaihtaa sekä tavatessa että kotiin lähtiessä. No niistä selvittiin ja joten kuten reeneistäkin. Tämä belgialainen harrastaja oli aloittanut uransa kotimaassansa australian paimenkoirallaan, joka oli jotakuinkin möllitasoa. Koita siinä sitten neuvoa, että käytä sitä koiran puoleista kättä ja piä se käsi kokoajan neuvoa antamassa äläkä laske sitä aina välillä maata kohti. Häntä oli tietty neuvottu käyttämään koko ajan vastakkaista kättä sekä näyttämään jokainen este erikseen kättä tiputtamalla... No siinäpä juoksee vartalo mutkalla niinku tykkää. Mukava ihminen noin niinku muuten. Sattuu vielä asumaan tässä kilsan päässä, joten voiaan reenailla välillä kotinurkillaki, eikä turhaan molemmat ajeta 30 kilsan päähän.

Tänään mentiin myös kannustamaan koko perheen voimin "eläkeläis-NHL-peelajia" Dubai malliin. Siellä oli Kurrit, Lumpeet ja Ketolat pelaamassa muiden pappapelaajien kanssa paikallista joukkuetta vastaan. Paikalla oli vajaa kymmenkunta muutaki Suomiperhettä ja koitettiin kannustaa mukana. Tehtiin sellanen plakaatti, missä oli Suomen liput ja "hyvä Suomi"-tekstit ja aateltiin, että jos ei Kurri käy moikkaamassa ni jokainen kirjottaa oman valituskirjeensä Hesarin mielipidepalstalle. Vähintään Seiska päivää-lehen valituspalstalle uhattiin kirjottaa. No ei käyny Kurri lopussa moikkaamassa, mutta saattaa olla, ettei niitä kirjeitäkään tehä.

Peli kesti täydet 3 kertaa 20 minsaa ja maaleja tuli yhteensä 15. Kai nämä kaikki ns. hyväntekeväisyyspelit on sovittu, maalithan ne lisää yleisön kiinnostusta. Hauska "ohjelmanumero" oli myös kahen pelaajan tappelu, jossa isokokoinen NHL-äijä piti vastakkaista pelaajaa (pieni ku sintti) kypärästä kiinni ja muka mukiloi sitä kunnolla. Pikkupelaaja rimpuili vastaan eikä pystyny tekeen mitään. NHL-pelaaja sai 2 minsan jäähyt, mutta toiselle ei annettu jäähyä, koska se oli "way too small to get penalty". NHL-äijä nosti sen pelaajan siitä laian yli oman joukkueen vaihtopenkille.

Tämä lähijärven sorsien syöttö on nykyään parasta puuhaa ja myös isoin syötti saaha neiti pyöräilemään mukaan. Nyt kun vielä ainaki yhellä sorsalla on ihan pienet tipuset ni niien vetovoimaa ei voita mikään. Muuten neitillä on kyllä sellanen "ei yhtään"-kausi menossa, että oksat pois. Alahuuli on koko ajan mutrulla ja nokka kippurassa. Välillä se kyselee aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä, kuten yks päivä sitä, miks jotkut menee moskeijaan rukoilemaan. Alotin tarinan siitä, että jotkut uskoo kuolleitten menevän taivaaseen. Siitä päästiin kätevästi hautausmaakeskusteluihin ja neiti kertoi, että silloinku papan pupu kuoli, sen haudalle laitettiin kivi päälle, ettei se pupu pääse karkuun. No niinpä tietysti!

Alotin muuten yks päivä Hipon kanssa noutoreenit. Noutaahan se, mutta kun ei osaa istua kapula suussa vaan sylkäsee sen heti mun lähellä pois. Mun kärsivällisyys noudon kanssa on kärpäsen luokkaa, joten se on ollu samassa pattitilanteessa jo monta vuotta. Hippo muuten täyttää kesällä jo 6 vuotta ja sen piti olla 4,5-vuotias kun palataan Suomeen. No takas aiheeseen. Otin sen kapulan pihalla käteen ja heitin sen vähän matkan päähän. Sen jälkeen kävin hakemassa Hipon sisältä rappusilta takasi pihalle ja heitin uusiksi. Sitten kävin hakemassa itte kapulan ja sen jälkeen Hipon olohuoneen sohvalta ja siirryin takapihalle reenaamaan. Eka meni totaalisesti hermot taas vaihteeksi, mutta lopputuloksena voin todeta, että viiessä minuutissa sain sen naksun avulla tuomaan kapulan mun viereen ja vielä pitämään sen suussa irrotukseen asti. Tällä hetkellä se tuo pienoisella avulla sen kapulan sievästi oikeaan paikkaan ja suorittaa sen liikkeen ok:sti. Alotin toissapäivänä myös avo-paikallaoloreenit. En ikinä ole piilossa käynykkään, mutta nyt ollaan menossa 30 sekan kohalla. Sen ajan se siis kykenee olemaan rauhallisessa paikassa. Pitäs reenata vaan enempi ja siirtyä vähitelleen myös vaikeampiin paikkoihin. Ryhmäpaikallaoloahan täällä ei pysty järkkäämään. Kesän tokoja katoin ja niitä löyty 2-3 sopivaa. Ei ole paljon särkymävaraa, taaskaan.

Yläkuvassa on jätti suuren Dubai mallin vielä isomman kirjakaupan saldoa agi-kirjoista. Koirakirjoja oli aivan tautisesti ja nämäkään kirjat ei ollu ihan sontaa. Kauppoja ei tullu eikä siellä saanu valokuvia ottaa, mutta kivaa katsastaa tarjonta.

Tuossa yläkuvassa taas on aika yllättävä löytö samasta kaupasta. Siis muumikrääsää! Aluks ihmettelin, mutta nyt muistan, että Japanissahan on paljon muumifaneja. Tämä kirjakauppa kun sattui oleen kai jotain japsialkuperää. Ja nyt nukkumaan ajoissa. Jos tänä yönä ei naapurit eikä naapuruston nuoriso pitäis bileitä, kuten viime yönä. Seuraavat vieraat sopivat tulostaan parin viikon päähän.