Lomakausi kiireimmillään

Ekat vieraat Ruottista on nyt jo kotiutuneet, samoin appiukko Suomesta. Äiti vielä pyörii mukana ja yrittää saaha naamaansa kunnon rusketuksen, palamisesta kuoriutuneen nahkan tilalle. Ruotsin vieraitten kanssa päästiin asioimaan Luis Vuitton kaupassaki ihan ostavina asiakkaina. Tuliaispyyntö kun ei vaimolla ollut enää meikkejä vaan toiveissa oli luuvitos-kassi, sai toki olla jotain muutaki esim. Prada olis ollu mieluinen. Puheissa vilahti Karama useampaan kertaan, mutta feikkikassit jäi tällä kertaa aidon varjoon. Appiukon tuliaiset oli myös meikäläisen käsialaa, mutta luotin osaaviin myyjiin ja homma hoitui. Tosin toiveissa oli myös timangikorvikset, jotka jätin suosiolla ostajan omaan harkintaan, ostamattahan ne sitten jäi.

Äitin kanssa ollaan kierrelty marinat ja palmusaaret, madinatit ja ostarit. Eilen oltiin Big bus tourilla ja se oli kyllä itellekki käymisen arvoinen. Pikavisiitti Dubai museossa on myös kaikille hyödyllinen. Saatiin kulumaan 8 tuntia tuolla kierroksella, mutta se meni kahen lapsen ja kahen aikuisen voimin aivan loistavasti. Vaihettiin bussista toiseen kai 4 kertaa lennossa ja parissa paikassa vietettiin enempi aikaa. Hermanni nukku aina välillä kärryissä kakskerrosbussin katto-osastolla ja ainoastaan ihan lopussa meinas hermo mennä. Kerttuki jakso tosi hyvin, huolimatta orastavasta tai päällä olevasta ihmekaudesta. Neiti nousee melkein joka aamu nykyään väärällä jalalla sängystä. Tosin tänä aamunahan se heräs oman sänkynsä alta. Miks lieneeki?

Uunikin saatiin ostettua lopulta käytettynä toisilta suomalaisilta ja siihen koitettiin saaha tälle aamulle laittajaa. No ei näkyny eikä kuulunu ja soittelun jälkeen lupasivat tulla huomenna. Tuumasta toimeen otin meisselin käteen ja se oliki helppo homma. Seinästä se luukku irti, edelliset piuhojen jämät pois ja sokeripalaan vaan ne uuen hellan piuhat. Savu ei noussu ja munkit tuli mummin kanssa tehtyä. Ja hyviä tuliki. Tällä hetkellä vain yks mun poraamista ja ruuvaamista naulakoista on tullu alas, tosin se tuli jo kahteen kertaan.

Tämä kotiäiti on myös päässy naisten iltaan syöpötteleen ihan yksikseen. Tai siis reilut 10 suomimammaa kamuna, mutta olipa kivaa. Ihanan rauhallista, kukaan ei nykiny hihasta, ei roikkunu lahkeessa, ääntä ei tarvinu korottaa, ruuan sai pureskella rauhassa... Ruokapaikan viereisessä altaassa näin myös elämäni suurimman kilpikonnan uiskentelemassa, sen kilpi oli valhetelematta varmaan 80 senttiä pitkä.

Tähän koneeseen tuli lopulta toinenkin virus ja se vasta sekasi tän masiinan sai. Soitin insinööriapua kaverin mieheltä ja sainkin ohjeita tietyn piuhan ostamiseen. Tarkoitus oli sen piuhan avulla tallentaa tiedostot toiseen tietsikkaan ja sen jälkeen tuhota tämä kone kokonaan. No sitä olis pitäny hakea Bur dubaista asti, joten en jaksanu enää kolmatta päivää olla ilman nettiä ja muun talon nukkumaan mentyä iskin sen tuhoamislevykkeen raksuttamaan. Tunnin päästä olin jo lataamassa uusia ohjelmia tähän koneeseen. Hukkaan meni siis isot läjät elokuvia, musiikkia ja valokuvia. Tosin jostain syystä mulla on tapana teettää valokuvia korkeitaan parin kuukauen välein, joten ei isoa vahinkoa tullu.

Kertun korvatulehus oli ja meni. Sain myös neuvoja meän korvalääkärivieraalta ja jatkossa jos on tarvista, me hoidetaan tulehukset kipulääkkeillä. Hermanni on kans käyny 3kk tarkastuksessa ja se vaan mennä porskuttaa valvavaa vauhtia. Se hoitaja kysyki, että mitä tämä syö kun kilo kuussa tulee aina painoa. Nyt siis tasan 3kk, 7 kiloa ja 64 senttiä. Kyllä siitä se lätkäpelaaja tulee. Tai sumopainija. Eikös ne lätkäpelaajat ole sellasia isoja rauhallisia kavereita. Meän pätkä vetäs viime yönäki 10 tuntia unta palloon ilman syömistä. Yhtään yötä ei vieläkään olla valvottu. Tosin sitä ei kai ääneen kannata sanoa.