Lomakelit kohillaan!

Vieraat tuli ja voisko paremmat kelit olla heille tarjolla? No ehkä vois. Olivat joitain vuosia sitten häämatkalla jossain eksoottisessa paikassa, jossa ei ollu 52:een vuoteen ollu hirmumyrskyä. Heän viikolle iski sitten hurrikaani 90 kilsan päähän lomakohteesta. Paikka oli siis muka takuuvarma aurinkopaikka, vaan ei sitten ollukkaan. Vettä tuli ku aisaa ja tais aisojaki mennä kumoon... En pysy enää laskuissa mukana, kauanko meillä on nyt tullu vettä ja ukostanu, mutta useamman päivän kyllä. Ja vielä jatkuu next few days... Kakun koristeeksi lisätään Kertun perjantainen kuume ja parit oksentelut. Neiti sai sen ilmeisesti tartutettua vieraiden reilun vuojen ikäiseen lapseen, joka nyt oksentelee ja ripuloi, sekä kuumeilee. Tänään paettiin vesisaetta Dubai malliin, jossa vieraitten lapsi veti sellaset ripulit kärryihin, että oksat pois. Kaikki vaatteet sekä kärryt oli sitä itteään täynnä. Piti osa vaatteista heittää roskiin ja hankkia uutta tilalle. Siihen lisätään vielä lapsen äitin saama pöpö, joka kuljettaa äitiä veskiin pönttöä halaamaan noin 5 kertaa tunnissa. Vaakatasossa on kuulemma siedettävää olla. Ohjelmassa piti olla vesipuistoilua, kiertoajelua ja safaria... Nyt on ollu shoppailua, shoppailua ja... no ollaan me lenkillä käyty (vesisateessa, jossa juoksee vaan suomalaiset) ja miehet kävi karatessa.

Huomenna alkaa pääkaupunkimme Abu Dhabin marraskuisen F1-osakilpailun lippujen myynti. Ajattelin siis suunnata matkani heti aamulla lipputiskille, niin on ainakin oma paikkamme varmistettu. Kahen päivän lippu maksaa reilut 200 euroa, mutta nyt ei pihistellä kun niin lähellä ollaan.

Hermanni käänty tänään ekaa kertaa mahalleen niin, että sai kätensäki alta pois. Herraa käytettiin myös lääkärissä viime viikolla kun tuli tasan 4kk ikää täyteen. Painon kasvussa tuli notkahdus ja nyt on sumopainijan ura vaarassa. Ennen tuli kilo kuussa, nyt vaivaiset 750 grammaa. Elopainoa nyt kokonaisuudessaan 7,75 kiloa ja 67,5cm. Kokoa siis riittää.

Lomailu rules!

Kolmen vuojen rajapyykki tässä maassa oli ja meni ja hokattiin, ettei olla juuri missään käyty. Pari kertaa ollaan oltu pääkaupungissa Abu Dhabissa, kerran päiväreissulla Fujairahissa, mutta siinäpä se. Eikä koskaan olla oltu lasten aikana missään lomalla. Siispä tuumasta toimeen. Isille lomaa töistä ja varattiin hotelli naapurimaasta Omanista ja tarkalleen Musandamista. Ennen ku rajalle asti päästiin, maisemat muuttu täysin. Täällä Dubaissahan ei ole Ski Dubaita kummempaa kukkulaa, mutta tuolla oli vuorta toisen perään. En yhtään ihmettele, jos tässä maassaki satoi lunta jokunen aika sitten. Niin korkeita ne kukkulat on. Muutamaa hassua puuta ja istutettua palmua lukuunottamatta siellä ei paljon viheriää ollu. Rajamuodollisuuksista oli varoiteltu ja neuvottu ottamaan iisisti, mutta meillä koko homma meni vauhilla. Ai niin, Hippo puotettiin jo alkumatkasta Greensiin mäyris-Carloksen luo hoitoon. Vietiin aamulla vasta, että saatiin taattua talonväelle unet ilman piippaavaa läntsyä...

Dubaista kun lähettiin vajaan neljän tunnin ajomatkalle, oli tien varret valtoimenaan kameleita. Mitä pitemmälle päästiin, sitä enempi niitä vuohia (onkohan ne ees vuohia?) tunki tielle. Yhessä kylässä oli jopa lehmä keskellä tietä ja pari tien varrella. Tietenkään äly ei välähtäny siinä vaiheessa, eikä ole kuvia esittää... Vähän ennen määränpäätä oli pahimmat rinnetiet ja meinattiinki kuskille laittaa loppumatkalla sykemittari. Helppo oli vänkärin paikalta sanoa, että voin mää ajaa jos et sää pysty.

Hotelli oli ainut, mitä sillä paikkakunnalla oli. Tai no on siellä joku toinenkin, karumpi paikka ja varmaan paljon halvempi. Huoneesta oli karu merinäköala, mutta ah niin hiljaista. Parvekkeelle ei kuulunu yhtään mitään. Ei siis mitään. Ite en toki sitä huomannu, mutta hiljaisuutta rakastava mieheni kyllä heti pisti sen merkille. Minähän väännän heti kotiin tultuaniki nupit kaakkoon, paitti että yleensä jätän kyllä koirallekki ja kotitontuille musat soimaan vaikkei muita olis kotona.

Hotellissa siis asuttiin kaks yötä ja siinä välissä käytiin mm. turistiveneajelulla, jossa kohokohtana oli kyllä ne delfiinit, jotka uiskenteli siinä veneitten vieressä ja esitti hyppyjänsä. Venekuskit vislas ja taputti käsiään ja delfiinit pisti parastaan. Se kyllä voittaa kaikenmaailman delfinaariot, vaikka mistä minä tiiän, kun en uskalla moisiin paikkoihin ees mennä. Muuten matkan antia oli nähä, miten sitä muualla asutaan. Näköjään sitä pärjää aika vähälläkin, kun ajattelee niitä pikkusia tuppukyliä, joissa asuu lähinnä kalastajia perheineen. Venereissulla nähtiin mm. nejlän perheen asuttama kylä, jossa ei ole yhtään mitään muutaman tönön lisäksi. Ei ollu ees tietä. Lapset lähtee alkuviikoksi mantereelle kouluun ja tulevat loppuviikosta takaisin veneellä. Valtio tarjoaa juomaveet.

Lähes kaikki hotellin muut asukkaat oli varmaan kans Dubaista tulleita perheitä arkea katkaisemassa. Kuntosalilla (joo kävin) tapasin Georgiasta kotoisin olevan raksamiehen, joka oli Musandamissa töissä ja varmaan puhekaveria vailla. Niin vuolaasti se alko kertomaan meän kotimaan arvattuaan kaikkea suomalaisista. Kaikkea positiivista kylläkin. Uima-altaalla taas juttelin yhen virolaisen katamaraanityöntekijän kanssa, joka oli ennen ollu Tallinkilla töissä. Nainen työskentelee kaks kuukautta Omanissa välillä Muscat-Musandam ja sitten menee kuukaudeks kotiin. Ihmettelin, miten se sinne Omaniin oli päätyny ja jotain se selitti, että Tallink ja se Omanin laiva on kai saman laivayhtiön, tai jotain sinnepäin.

Kaks päivää lomalla teki tehtävänsä ja autoon lastattiin väsynyttä porukkaa. Tai en minä muista tiiä... Kotimatka jostain syystä meni Barracudan kautta, meikäläiset tietää paikan ;) Onneks meni, koska samalla reitillä nähtiin Ras al Khaimahin varmasti hieno uus hotelli, jonne vois jo varauksia laittaa meneen. Samaan pitäjään myös rakennettiin uutta vesipuistoa. Viime metreillä käytiin lunastamassa Hippo kyytiin ja sillä oli myös ollu varmaan aika kiva loma. Nehän oli mäyriksen kanssa telminy kaiket päivät. Oli päässy aavikkolenkille yms. Oli muuten väsyny koira illalla. Hyvä, ettei kuorsausta kuulunu kun sohvalla illalla retkotti.

Viikon päästä meille tulee vikat vieraat ja hyvä niin. Ei siinä muuten mitään vikaa, mutta kun kelit otti ja lämpes aika lailla. Lähestulkoon tuskasen kuuma meinas olla "aamulenkillä". Googletin jo aihetta "vauvalle vettä?" mutta tulin siihen tulokseen, etten ala antaa. Kun ei sitä kerran tartte ni ei tartte. Saattashan olla vaarana, että meän jättivauva alkais laihtuun, eikä siitä tuliskaan amerikkalaiset jalitsun pelaajaa tai painijaa. Tissin imemisen lisäksi se (joka kyllä yläkuvan mukaan ei ole kenenkään näkönen) tänään oppi tehokkaasti imemään peukaloa. Taian kaivaa sen tutin jostain esille ja tarjota sitä vaihtariksi.

Vahingon ilo on paras ilo!

Suomalaiset asunnonvälittäjät järkkää asuntojen näyttöjä työkseen. Dubailaiset välittäjät istuu koneella ja vastaa puhelimeen niin halutessaan eikä ikinä soita takaisin niin luvatessaan. Palkkansa eteen ei ole tarvinu tehä yhtään mitään. Vuokralaiset löytää kämppänsä lehti-ilmoitusten ja netin perusteella ja käyvät itte kattomassa kämpät. Vaan eipä enää! Nyt kun kaikki pakenee lamaa kotimaihinsa takaisin tai muualle maailmaan ei ole uusia vuokralaisiakaan enää. Asuntojen myynti- sekä vuokrahinnat laskee ku lehmän häntä, joten välittäjätki joutuu tekeen töitä. Nyt on alkanu lehissä pyöriä "open house"-mainoksia. Aamulla ajelin tuosta yhen villan ohi ja siinä oli 15 autoa parkissa tien varsilla. Kai niitä joku siis ostaakin, mutta mukavinta on niitten ylimielisten ylipalkkasten laiskiasten työn ilo! Pitäis mennä ittekki sitä hommaa kuormittaan. Ihan vaan huvikseen.

Ilmat lämpenee, tahti kiihtyy ja kesä lähenee. Pienimuotoinen kunnon kohotus ja kilojen tiputusyritys on alkanu. Muutaman kerran on järveä jo juostu ympäri ja agireenejä koitetaan ahkerasti suorittaa. Tänään kävin Nad al shebassa harkkaamassa yhen slovakin ja yhen belgin kanssa. Junttina suomalaisena siinä meinas pulssi nousta kun piti niitä keski-eurooppalaisia poskisuudelmia vaihtaa sekä tavatessa että kotiin lähtiessä. No niistä selvittiin ja joten kuten reeneistäkin. Tämä belgialainen harrastaja oli aloittanut uransa kotimaassansa australian paimenkoirallaan, joka oli jotakuinkin möllitasoa. Koita siinä sitten neuvoa, että käytä sitä koiran puoleista kättä ja piä se käsi kokoajan neuvoa antamassa äläkä laske sitä aina välillä maata kohti. Häntä oli tietty neuvottu käyttämään koko ajan vastakkaista kättä sekä näyttämään jokainen este erikseen kättä tiputtamalla... No siinäpä juoksee vartalo mutkalla niinku tykkää. Mukava ihminen noin niinku muuten. Sattuu vielä asumaan tässä kilsan päässä, joten voiaan reenailla välillä kotinurkillaki, eikä turhaan molemmat ajeta 30 kilsan päähän.

Tänään mentiin myös kannustamaan koko perheen voimin "eläkeläis-NHL-peelajia" Dubai malliin. Siellä oli Kurrit, Lumpeet ja Ketolat pelaamassa muiden pappapelaajien kanssa paikallista joukkuetta vastaan. Paikalla oli vajaa kymmenkunta muutaki Suomiperhettä ja koitettiin kannustaa mukana. Tehtiin sellanen plakaatti, missä oli Suomen liput ja "hyvä Suomi"-tekstit ja aateltiin, että jos ei Kurri käy moikkaamassa ni jokainen kirjottaa oman valituskirjeensä Hesarin mielipidepalstalle. Vähintään Seiska päivää-lehen valituspalstalle uhattiin kirjottaa. No ei käyny Kurri lopussa moikkaamassa, mutta saattaa olla, ettei niitä kirjeitäkään tehä.

Peli kesti täydet 3 kertaa 20 minsaa ja maaleja tuli yhteensä 15. Kai nämä kaikki ns. hyväntekeväisyyspelit on sovittu, maalithan ne lisää yleisön kiinnostusta. Hauska "ohjelmanumero" oli myös kahen pelaajan tappelu, jossa isokokoinen NHL-äijä piti vastakkaista pelaajaa (pieni ku sintti) kypärästä kiinni ja muka mukiloi sitä kunnolla. Pikkupelaaja rimpuili vastaan eikä pystyny tekeen mitään. NHL-pelaaja sai 2 minsan jäähyt, mutta toiselle ei annettu jäähyä, koska se oli "way too small to get penalty". NHL-äijä nosti sen pelaajan siitä laian yli oman joukkueen vaihtopenkille.

Tämä lähijärven sorsien syöttö on nykyään parasta puuhaa ja myös isoin syötti saaha neiti pyöräilemään mukaan. Nyt kun vielä ainaki yhellä sorsalla on ihan pienet tipuset ni niien vetovoimaa ei voita mikään. Muuten neitillä on kyllä sellanen "ei yhtään"-kausi menossa, että oksat pois. Alahuuli on koko ajan mutrulla ja nokka kippurassa. Välillä se kyselee aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä, kuten yks päivä sitä, miks jotkut menee moskeijaan rukoilemaan. Alotin tarinan siitä, että jotkut uskoo kuolleitten menevän taivaaseen. Siitä päästiin kätevästi hautausmaakeskusteluihin ja neiti kertoi, että silloinku papan pupu kuoli, sen haudalle laitettiin kivi päälle, ettei se pupu pääse karkuun. No niinpä tietysti!

Alotin muuten yks päivä Hipon kanssa noutoreenit. Noutaahan se, mutta kun ei osaa istua kapula suussa vaan sylkäsee sen heti mun lähellä pois. Mun kärsivällisyys noudon kanssa on kärpäsen luokkaa, joten se on ollu samassa pattitilanteessa jo monta vuotta. Hippo muuten täyttää kesällä jo 6 vuotta ja sen piti olla 4,5-vuotias kun palataan Suomeen. No takas aiheeseen. Otin sen kapulan pihalla käteen ja heitin sen vähän matkan päähän. Sen jälkeen kävin hakemassa Hipon sisältä rappusilta takasi pihalle ja heitin uusiksi. Sitten kävin hakemassa itte kapulan ja sen jälkeen Hipon olohuoneen sohvalta ja siirryin takapihalle reenaamaan. Eka meni totaalisesti hermot taas vaihteeksi, mutta lopputuloksena voin todeta, että viiessä minuutissa sain sen naksun avulla tuomaan kapulan mun viereen ja vielä pitämään sen suussa irrotukseen asti. Tällä hetkellä se tuo pienoisella avulla sen kapulan sievästi oikeaan paikkaan ja suorittaa sen liikkeen ok:sti. Alotin toissapäivänä myös avo-paikallaoloreenit. En ikinä ole piilossa käynykkään, mutta nyt ollaan menossa 30 sekan kohalla. Sen ajan se siis kykenee olemaan rauhallisessa paikassa. Pitäs reenata vaan enempi ja siirtyä vähitelleen myös vaikeampiin paikkoihin. Ryhmäpaikallaoloahan täällä ei pysty järkkäämään. Kesän tokoja katoin ja niitä löyty 2-3 sopivaa. Ei ole paljon särkymävaraa, taaskaan.

Yläkuvassa on jätti suuren Dubai mallin vielä isomman kirjakaupan saldoa agi-kirjoista. Koirakirjoja oli aivan tautisesti ja nämäkään kirjat ei ollu ihan sontaa. Kauppoja ei tullu eikä siellä saanu valokuvia ottaa, mutta kivaa katsastaa tarjonta.

Tuossa yläkuvassa taas on aika yllättävä löytö samasta kaupasta. Siis muumikrääsää! Aluks ihmettelin, mutta nyt muistan, että Japanissahan on paljon muumifaneja. Tämä kirjakauppa kun sattui oleen kai jotain japsialkuperää. Ja nyt nukkumaan ajoissa. Jos tänä yönä ei naapurit eikä naapuruston nuoriso pitäis bileitä, kuten viime yönä. Seuraavat vieraat sopivat tulostaan parin viikon päähän.

Pannaan paremmaksi!

Jos siellä Suomessa on kaikki koirahommat niin paljon paremmin, ni on yks juttu, joka vetää kyllä pohjat. Viimeksi koiranäyttelyssä oli hyvä tilaisuus tutustua siihen. Nimittäin, meillä on tämmöinen:

Tämä on siis tällainen mobiili koirien putsaus- ja tuunausauto. Sen kun soitat kotiovelle, luovutat koirasi heille ja avot. Kohta autosta tulee turresi kynnet leikattuna, korvat putsattuna, turkki kiiltävänä, puhtaana ja trimmattuna.

Yhen suomalaisen tiedän tätä palvelua kokeilleen ja oli muistaakseni tykänny. Hintaa ison koiran pesulle ja puunaukselle tuli jotain 30-40 euroa, että ei ees ihan kamalan kallista siihen vaivaan nähden. Autossa on siis tuollainen suihkulla varustettu allas, sekä muut tykötarpeet: trimmauspöydät ja leikkurit sun muut. En silti ajatellu sitä Hipsulle tilata vaan miehen puutarhaletkulla suoritettu suihku riittänee...

Lomakausi kiireimmillään

Ekat vieraat Ruottista on nyt jo kotiutuneet, samoin appiukko Suomesta. Äiti vielä pyörii mukana ja yrittää saaha naamaansa kunnon rusketuksen, palamisesta kuoriutuneen nahkan tilalle. Ruotsin vieraitten kanssa päästiin asioimaan Luis Vuitton kaupassaki ihan ostavina asiakkaina. Tuliaispyyntö kun ei vaimolla ollut enää meikkejä vaan toiveissa oli luuvitos-kassi, sai toki olla jotain muutaki esim. Prada olis ollu mieluinen. Puheissa vilahti Karama useampaan kertaan, mutta feikkikassit jäi tällä kertaa aidon varjoon. Appiukon tuliaiset oli myös meikäläisen käsialaa, mutta luotin osaaviin myyjiin ja homma hoitui. Tosin toiveissa oli myös timangikorvikset, jotka jätin suosiolla ostajan omaan harkintaan, ostamattahan ne sitten jäi.

Äitin kanssa ollaan kierrelty marinat ja palmusaaret, madinatit ja ostarit. Eilen oltiin Big bus tourilla ja se oli kyllä itellekki käymisen arvoinen. Pikavisiitti Dubai museossa on myös kaikille hyödyllinen. Saatiin kulumaan 8 tuntia tuolla kierroksella, mutta se meni kahen lapsen ja kahen aikuisen voimin aivan loistavasti. Vaihettiin bussista toiseen kai 4 kertaa lennossa ja parissa paikassa vietettiin enempi aikaa. Hermanni nukku aina välillä kärryissä kakskerrosbussin katto-osastolla ja ainoastaan ihan lopussa meinas hermo mennä. Kerttuki jakso tosi hyvin, huolimatta orastavasta tai päällä olevasta ihmekaudesta. Neiti nousee melkein joka aamu nykyään väärällä jalalla sängystä. Tosin tänä aamunahan se heräs oman sänkynsä alta. Miks lieneeki?

Uunikin saatiin ostettua lopulta käytettynä toisilta suomalaisilta ja siihen koitettiin saaha tälle aamulle laittajaa. No ei näkyny eikä kuulunu ja soittelun jälkeen lupasivat tulla huomenna. Tuumasta toimeen otin meisselin käteen ja se oliki helppo homma. Seinästä se luukku irti, edelliset piuhojen jämät pois ja sokeripalaan vaan ne uuen hellan piuhat. Savu ei noussu ja munkit tuli mummin kanssa tehtyä. Ja hyviä tuliki. Tällä hetkellä vain yks mun poraamista ja ruuvaamista naulakoista on tullu alas, tosin se tuli jo kahteen kertaan.

Tämä kotiäiti on myös päässy naisten iltaan syöpötteleen ihan yksikseen. Tai siis reilut 10 suomimammaa kamuna, mutta olipa kivaa. Ihanan rauhallista, kukaan ei nykiny hihasta, ei roikkunu lahkeessa, ääntä ei tarvinu korottaa, ruuan sai pureskella rauhassa... Ruokapaikan viereisessä altaassa näin myös elämäni suurimman kilpikonnan uiskentelemassa, sen kilpi oli valhetelematta varmaan 80 senttiä pitkä.

Tähän koneeseen tuli lopulta toinenkin virus ja se vasta sekasi tän masiinan sai. Soitin insinööriapua kaverin mieheltä ja sainkin ohjeita tietyn piuhan ostamiseen. Tarkoitus oli sen piuhan avulla tallentaa tiedostot toiseen tietsikkaan ja sen jälkeen tuhota tämä kone kokonaan. No sitä olis pitäny hakea Bur dubaista asti, joten en jaksanu enää kolmatta päivää olla ilman nettiä ja muun talon nukkumaan mentyä iskin sen tuhoamislevykkeen raksuttamaan. Tunnin päästä olin jo lataamassa uusia ohjelmia tähän koneeseen. Hukkaan meni siis isot läjät elokuvia, musiikkia ja valokuvia. Tosin jostain syystä mulla on tapana teettää valokuvia korkeitaan parin kuukauen välein, joten ei isoa vahinkoa tullu.

Kertun korvatulehus oli ja meni. Sain myös neuvoja meän korvalääkärivieraalta ja jatkossa jos on tarvista, me hoidetaan tulehukset kipulääkkeillä. Hermanni on kans käyny 3kk tarkastuksessa ja se vaan mennä porskuttaa valvavaa vauhtia. Se hoitaja kysyki, että mitä tämä syö kun kilo kuussa tulee aina painoa. Nyt siis tasan 3kk, 7 kiloa ja 64 senttiä. Kyllä siitä se lätkäpelaaja tulee. Tai sumopainija. Eikös ne lätkäpelaajat ole sellasia isoja rauhallisia kavereita. Meän pätkä vetäs viime yönäki 10 tuntia unta palloon ilman syömistä. Yhtään yötä ei vieläkään olla valvottu. Tosin sitä ei kai ääneen kannata sanoa.