Halleluujaa!

Kaks viikkoa sitä kesti, ei päässyt näihin blogspotin blogeihin lukemaan eikä kirjoittamaan. Oli joku kirjoittanut blogissaan omasta mielestään rehellisiä mielipiteitä tästä maasta ja kas kummaa, sedät ei tykänneet. Pantiin peli poikki.

Jaa, että mitä ollaan hommattu. Isi kävi viikon Thaimaanlomallaan ja me ei hypitty katossa sitä aikaa. Käytiin rannoilla varmaan yhteensä 10 tuntia, reisi, otta ja vähän olkaa paloi. Nyt on ihan parhaat rantakelit. Merivesi on vielä hiukkasen viileää, mutta sehän sen tarkoituski on. Kohta se menee taas niin lämpimäksi, ettei siellä oo mitään hyötyä käyä. Uskomaton tunne sekin kyllä on. Siis että s eon liian lämpimää. Työmiehet liikkuu taas rannalla tuhka tiheään ja kuvaa ihania naisia rannalla. Ihan pokkana vaan kamerat ja kännyt kuvaamaan ja saavat illaksi vähän matskua. Useat myös uskaltautuvat uimaan, huonoin seurauksin. Yks päivä uutisoitiin, että sinä päivänä samalla rannalla, missä me oltiin, hukkui 4 tyyppiä. Eivät osaa uida ja menevät vaan veteen. Loppujen lopuksi viranomaiset myönsivät vain yhen hukkuneen ja 4 muuta pelastettua.

Reeneissä ollaan käyty. Yks kerta menin reenipaikalle kamelimarketin taakse ja rakentelin rataa aikani vaan huomatekseni, ettei muita tullut. Paitsi ne yli 30 työmiestä, intialaisia ja pakistanilaisia ja ties mitä. Ne alkaa oleen vakiokalustoa reenipaikalla. Ei niistä mitään haittaa ole, toljottavat vaan nenä autonlasissa kiinni yleensä kun Kepa aina vetää siellä sisällä päikkyjään. Silloin samalla kertaa meno muuttui vaan aina eksoottisemmaksi kun paikalle porhalsi setä kolmen kamelin kanssa. Parkkeeras ne työjuhtansa siihen radan varteen ja yritti saaha ne pysymään kylki kiinni aidassa. Hyvä tarkoitus, mutta väärät keinot, sanoisin. Siinä olis kiva teamiläisillä menny herne jos toinenkin nenään. Aikamoista kepillä huitomista. Kuten sanoin, tarkoitus oli setällä hyvä ja pakko vaan ajatella, että kamelit ovat ihan tulonlähde sille. Nokialeskenähän mulla ei ole toimivaa kamerakännykkää, joten kuvat jäi saamatta. Sanoisin, että eksoottisin kokemus ikinä.

Viime viikolla oli toiset yleiset reenit ja porukkaa ku pipoa. Toisin ku Suomessa, täällä ei näköjään isit kuskaa pikkutyttöjää reeneihin. Paikalla oli suurin osa brittiläisiä keski-ikäisiä/nuoria miehiä ja naisia. Muutamilla pienet lapset mukana, useampia pariskuntia. Kuri kyllä tiukkenee ens kerralla, koirat ei pysy remmissä, eikä porukka kuuntele kieltoja olla menemättä kepeille, kun ei oo vielä sinne asti päästy. Koirissa moni oli sekarotuisia, yks sharpei, muutama vinttikoira, yorkki, pikkuvillis, rotweileri ja ties mitä. Puolet ehkä ihan kiinnostuneita muustakin ku seurustelusta. Yks ihan varteenotettava plus tietty se ratajuoksutyyppi, slovakialainen aika pro koirahommissa. Asuu vaan väärässä maassa, kuten joku muukin... Esteet meillä on ihan aataminaikaiset, mutta jotain niillä pystyy tekemään. kävin ostamassa lelukaupasta lisää keppejä, joten pystyn tekemään ihan täyspitkää hyppyrataa jo. Kaikki, mitä jaksan tehä on plussaa verrattuna viime vuoteen. Kun Suomeen viimeksi mentiin, oli taukoa ollu se yli puoli vuotta. Kuumuus alkaa vaan verottaan tosi pahasti, joten auta armias, aamuherätykset kohtaa tämän äitin ehkä jo ens viikolla. Eka kisailmo lähti jo viikko sitten, kiistellyihin LAWin kisoihin (halvat startit) ainaki mennään.

Ai ni, on me tehty myös "puomin" alastuloa. Tuolla puolen kilsan päässä oli sopivaa lankkua ja sopiva hiekkakasa. Siihen vaan lankku lappeelleen ja pallolla houkuttelua karata. Kerran onnistuin.

Mitähän tässä maassa muuta. Arabian heppojen mestaruuskisoissa kävästiin viikonloppuna. En oo koskaan aiemmin heppojen kauneuskisoissa käyny ja täytyy sanoa, että kamalaa hommaa. Hevosia peloteltiin ihan syyttä suotta kehän reunoilta. Isännät heiluttu pitkää keppiä, jossa oli iso muovipussi päässä kiinni. Hepat oli ihan vauhkoina ja säikkyinä. Yrittivät saaha hevosensa siis seisomaan paremmin ja valppaana. Jos tämä on normaalikäytäntö ni huh huh..

Aika erikoista elämää täällä vietetään. Yks aamu käytiin eka reenaamassa Hipsun kanssa (Kerttu lukee jo sujuvasti ratapiirrustuksia ja rakentaa rataa kaverina) +35 asteen paahteessa (onko järkeä, ei) tultiin kotiin, käytiin laittaan sauna päälle ja uima-altaan kautta saunomaan ja höyryhuoneeseen. Yks päivä tuli mieleen, kun ajeltiin rannalle Aurinkomatkojen turistibussi takanamme, että olis joskus kiva asua jossain turistipaikassa. Ennen sitä vaan lueskeli lehistä, kun jotkut esim. kirjailijat viettävät puolet vuodesta jossain Marbellassa. Nyt kun ollaan täällä 2 vuotta oltu, tajusin, että niin mehän asutaan lomapaikassa. Ei tätä vaan osaa arvostaa. Ja miten sitä sais ittensä nauttimaan vielä enemmän tästä helppoakin helpommasta lorvimisesta maailman kilteimmän lapsen kanssa?

Asiasta sataan, tulin eilen ihan älyn hyvälle tuulelle kun kävin huoltikselta ostamassa vettä. Ei kuulu tähän, mutta välihuomautuksena vaan, että tässä maassa huoltiksilla on ihan yhtä halvat hinnat ku kaupoissaki. Mutta siis asiaan, siinä mua ennen oli paikallinen 30:n tienoilla oleva kaapupukuinen miekkonen, siisti tukka ja merkkilasit päässä. Mun takana oli työmies, jolla "älkää-kiinnittäkö-muhun-mitään-huomiota-ilme" kädessään leipäpussi ja tonnikalapurkki. Mietin siinä, että miks tuokin joutuu ostamaan työpäivänä ruokaa, kun niillä pitäis olla ruokatarjoilu töissä. Ajattelin, että pitäiskö maksaa myös ne vaatimattomat ostokset ja tehä päivän hyvä työ. No enpä kerinny kun arabimies käski työmiehen laittaa ostoksensa siihen tiskille ja maksoi ne omien ostosten mukana. Työmies kaivoi rahaa taskustaan ja yritti maksaa setälle, mutta setä vaan viittas kinttaalla ja lähti meneen. Työmies käveli huoltikselta haavi auki ulos. Että löytyy sitä hyväntekeväisyyttä muulloinkin ku ramadanin aikaan.