Ettei elämä olis liian helppoa... Täti viettää luultavasti viimeisiä päiviään kotona, loppuun asti kotona. Äiti on siellä lähes kaikki muut aikansa, paitsi työaikansa. Täti ei pääse edes vessaan ilman apua, mutta sairalaan ei halua. En kyllä minäkään haluais siinä tilanteessa.
Mutta että menee toinen "kärpänen" samalla iskulla. 13-vuotiaan koirani elämä loppuu huomenna, mikäli vaan saahaan eläinlääkäriaika hommattua. Viimeinen autoreissu tehtiin jo tänään, mutta koska kyseinen eläinlääkäri on suoraan sanottuna isoin paskiainen, mitä maailmassa on, ei Ruutis-raukka saanut samaa kohtaloa, mitä monet lemmikit siellä saa. Lääkäri lopettaa eläimet yhellä piikillä, ei mitään rauhoitusta ennen lopetuspiikkiä. Muistan elävästi kun kymmenen vuotta sitten lemmikkirottani lopetettiin samassa paikassa yhellä piikillä. Sitä huutoa en unoha koskaan.
Ruutiksen takapää on nyt siinä kunnossa, ettei takajalat kanna ollenkaan. Pääkin on kuulemma vähän vinossa. Että se loppu tulee nyt. Toivottavasti saavat huomiseksi ajan.
Ymmärrettävästi mielialat on ihan maassa siellä kotona myös. Mullahan on helpointa olla täällä tuhansien kilsojen päässä, enkä nää sitä todellista tilannetta.
Meän tilanne täällä on se, että mies pukattiin aamupäivällä Etelä-Afrikan koneeseen ja palailee kentälle viikon päästä. Aikoi nukkua 10 tuntia putkeen heräämättä ens yönä. Minä en varmaankaan nuku kovin sikeästi. Ellei tuo nauttimani pari sataa grammaa ja vielä kaapissa oleva lisäsatsi olonparannusainetta eli suklaata saa jotain humalaa aikaiseksi.
2 kommenttia:
Kuulin Ruutiksesta :-/ Ikävää...ja terveiset yhtä harmaasta Pohjois-Suomesta.
t. pumit Totti, Hippi ja Eevaliisa
& Pessi-ex-kilipakumppani pilivenreunalta
Olin kantamassa Ruutia autoon ja sinne klinikalle. se konitohtori on aivan kamala. Sieltä tuli pieni koira huovan sisällä pois. ei varmaan ollut sisällä, ko viisi minuuttia.Onneksi äitisi ei antanut tehä sitä Ruutikselle.
Ei Ruutilla ollut mitään kipuja. Syötin sille sieltä odotushuoneesta ottamani ruokapussinkin sille. Hyvälle maistui, tai ainakin söi, vaikkei ehkä niiin hyvää ollutkaan.
Surullista oli, että sinne jäi nuoripari odottamaan vielä ihan hyväkuntoisen gorgin kanssa samaa. Olivat ajatelleet, että päästetään pois, enenkuin menee liian kipeäksi. Toivottavasti ymärsivät, kun M-L sanoi heille, etä älkää antako tehä sitä teidän koirallenne.
Mutta nyt on Ruutiksella hyvä olla.
Lähetä kommentti