sunnuntaina, lokakuuta 21, 2007

RÄKÄRÄKÄRÄKÄRÄKÄRÄKÄRÄKÄÄÄÄÄ!

Koko viikko ollaan aateltu, että ne formulat on nyt viikonlopuna. Silti vasta tänään tajuttiin, ettei meillä ole niitä f....n telkkukanavia, joista sitä näkee. Meillähän ei siis oo ollenkaan kanavia. No tuumasta toimeen ja nettiin hakemaan ratkasua. MTV 3:llahan on on maksullinen formulahomma, mutta siellä lukee, ettei ne näy ulkomailla. No maksetaan silti, näkyyhän BB:kin vaikkei mitään takeita ollu Suomen rajojen ulkopuolelle. No ei näkyny, vaikka maksettiin. Sitte hakemaan jotain muuta nettisivustoa, josta se näkyis. Löyty kaikenlaista monen kymmenen dollarin pakettia, mutta ei ihan yhestä kisasta viittis niin paljon maksaa. Se 5 euroa nyt oli pieni summa hukkaan mentäväksi.

Onneks hokasin, että ainaki yks suomalainen hyppii paita hiessä ja takoo jalkaa ja laskee minuutteja kisan alkamiseen. Otin siis skypeyhteyden Suomeen kotiin ja kyllä vaan, niillä mun tunnuksilla pysty siellä kattomaan ne formulat. Edes joku ilo siitä 5 eurosta. Samalla kotiväki sai katottua myös BB:tä livenä. Yks huono homma vaan, että täällä hiekka-aavikolla hävis samalla näköyhteys Espooseen, joten niitä tunnuksia voi siis käyttää muutkin, mutta vaan yks talous kerrallaan.

Jatkettiin silti nettihommia ja kisan puolivälissä onnisti. Ladattiin TVUplayer, jolla voi kattella eri kanavia ympäri maailmaa livenä. Siellä oli yks kanava, jolta tuli kisat suorana. Kuva pätki tosin ihan kunnolla, mutta mukana pysyttiin. Lopulta ku oli 2 kiekkaa maaliin, soitettiin vielä Suomen kisastudioon ja tietenki ne paljasti, että Räkä voitti. Että sellanen viive siis, monta minsaa. Mutta pääasia, että oikeus voitti! Hyvä Räkä! Ja Hippo komppaa... pakosta.



Yritin tarjota tota pipoa miehelle huomenna töihin, mutta se ei suostunu! Niin nätti ois ollu.

Minä oon vilustunu! Uskokaa tai älkää. Oltiin viikonloppuna uimassa vaihteeksi ja se vesi oli taas niin kylmää. Ihokarvat pystyssä ku altaasta nousi. Talvi on tulossa. Vaihoin kännyyn taustakuvaksi sen kesällä näpsimäni kuvan auton kojetaulusta, jossa lukee 50 astetta plussaa.

Mies tuli eilen töistä ja sano, että vaikuttaaki siltä, että ne ja ne lähtiski Suomeen, jolloin se ja se jäiski tänne pomoksi, jolloin se haluais ittekki jäähä. Mitäpä siinä sitten.

Perjantaina oltiin grillaamassa Suomipoppoolla tuossa vieressä greensissä. Piti mennä koko perheellä, kuten oltiin ennen kesääki samalla kokoonpanolla, mutta täällä oli kai kolmet varpajaiset (ainaki sen yhen lapsen, joka synty kotiin vahingossa pari viikkoa sitten) ja parit polttarit tms. samaan aikaan suomalaisilla. Mies lähti siis sinne. Mentiin Kepan kanssa viettämään hauskaa iltaa ja hauskaahan siellä oli. Lapsiaki oli muita ja me jaksettiin aina 11 asti illalla, kunnes väsy iski. No se iski kyllä jo tuntia ennen, mutta paha äiti kidutti lastaan eikä halunnu kotiin. On se kumma homma, kun on muiden alkoholia nauttivien tyyppien seurassa, niin sitä ikäänku ittekki humaltuu. Kotona kattelin mikron kelloa ja yritin sammuttaa sitä kun se näytti 0:04. Aattelin, etä se on jääny siihen lukemaan käytön jälkeen. Aikani sitä painelin, muttei se mihkään lähteny. Se oliki kelloaika. Kohta mieski kolkutteli ovella ja huoju kotiin. Oli sille aika aikanen kotiinpaluu. Ittellä meni silti myöhään, kahteen asti. En ollu tajunnu, että Desperate housewivesit on taas alkaneet, nelos kausi menossa.

Tänään oli miehen työpaikalla perhepäivä, joka tarkotti siis sitä, että vaimot ja lapset oli kutsuttu vieraaksi miehen töihin iltapäiväksi. Siellä oliki täys meininki päällä kun me sinne kerittiin. Arvasin jo aamulla, että neitin päivärytmitys tulee olemaan vaikea sovittaa siihen kello kolmen alkamisaikaan. Laitoin siis imurin päälle noin 1,5 tunnin unien jälkeen. Ei reaktiota. Menin kolistelemaan makkariin ja sanoin neitille, että nyt lähetään sinne isin työpaikalle. Suunnilleen täyestä unesta neiti pomppas pystyyn ja sano, että "Joo, kengät!" ja lähti laittamaan kenkiä.


Paikalla oli pelleä ja ilmapallotaikuria, nukketeatteria, hattara- ja pehmiskoneita, onnenpyörää, pallonheittoa ja kaikenmaailman syötävää donitseista hodareihin. Ekaks lapset sai omat nimikyltit ja se oliki hieno juttu. Myös valokuvakehyksen maalaaminen oli hauskaa. Äitilläki oli kivaa ja pari tuntia meni ku siivillä. Ainut, mitä vaimona jäin kaipaamaan oli se onnenpyörä, jsota vaimot saattaa voittaa sen toimivan kännyn. Olis pitäny antaa palautetta. No ei suutarin lapsilla kenkiä ole, ainakaan ehjiä. Oltiin muuten 27:ssä kerroksessa ja se on nyt meän kaikkien enkka ikinä. Olipa mahtavat maisemat.

En oo muuten sitä kommenttiboksissa mainittua Facebookia koskaan käyttäny. Uskaltaakohan siihen ees ryhtyä, jos siihenki jää koukkuun. Youtubea oon nyt oppinu käyttään, mutta myspace on myös vielkä ihan koskematta.

Kerrottakoon vielä, että aiemmin kertomani tätin syöpähoidot on finito. Hänhän siis sairastui tuossa taannoin keuhkosyöpään. Täti on nyt kotona loppuun asti. Kohta ei oo enää kelle soittaa kun kerran viiessä vuojessa innostuu kutomaan sukkaa aina kantapäähän asti eikä osaa edetä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ja nyt ne kaikki isän työpaikalla käyneet lapset tietävät, että siellä ne isät päivät pitkät tuijottelevat pellejä ja taikureita, välillä katsovat nukketeatteria tai puhaltavat ilmapalloja. Lounaaksi syövät hattaraa, pehmistä, donitsia ja hodareita.

Onko enää kivaa jäädä kotiin aamuisin äidin kanssa kun isä lähtee töihin?? Ei mulla ainakaan...