Kiire helpottaa elämää

Kyllä se on kiire ja suklaa, mikä surut saa unohtamaan. Mies kun lähti sunnuntaina, on elämä ollu sen jälkeen aika liitoa. Päikkyjen jälkeen käytiin puistossa ja kauppareissulla. Maanantaina oltiin kirkon järkkäämässä leikkiryhmässä Jebel alissa. Aivan loistava paikka, jossa ei kyllä mistään hoksaa olevansa kirkossa. Iltapäivällä oltiin suomi-koulussa muskarissa, josta auto kiiruusti kyytiläisiä hakemaan ja nokka kohti outlet mallia. Sieltä iltamyöhään välillä kotiin nukkumaan. Tiistaina aamulla hakemaan toisia kyytiläisiä ja rannalle muutamaksi tunniksi. Päikkyjen jälkeen Einarin 3-v-synttäreille, josta kiireesti vaatekaapin kautta taas hakemaan kyytiläisiä ja Marina walkille räpiköimään vesihommiin. Jätskibaarin ja ruokakaupan kautta kotiin. Tänään meno jatkui, aamulla kyytiläiset marinasta, autokaukalon haku springsistä ja eikun ruuhkaan istumaan perse hiessä, päämääränä tekstiili soukki ja abralla kultasoukkiin. Nyt on laps nukkumassa vihdoin ja äiti hetken hengähtää. Iltapäivällä on varattuna vieraille manikyyrit ja vähän shoppailua.

Huomenna vois tähätä siihen, että ehtis kunnolla ruokakauppaan ja tekis jo jotain uutta ruokaa. Tarkoituksena oli siivota kämppä kunnolla, ostaa kukkia vaasiin ja tehä joka päivä jotain kunnon ruokaa kun mies on poissa. Nurkat pysyy kunnossa kun yks sottapytty on vähemmän. Samoin ruokaan saa laittaa niin paljon sipulia, juustoa ja vaikka tomaattia kun haluaa. Siivoukset on tehty, mutta ruoka ei. Kukatki on vielä kaupassa.

Ei meillä omia vieraita ole, mutta yhellä toisella perheellä on. Vieraat ei kerinneet paluukoneeseen, koska kattoivat päivämärän väärin. Isäntäperheen miehen taas piti lähtä työreissulle ja isäntäperheen naispuolinen henkilö on ollut täällä vasta 2 viikkoa asumassa, joten seudut ei oo ihan tuttuja. Oon siis vähän autellut ja ollu turistioppaana. Ihan mukavaa hommaa. Vierailla on lähes Kertun ikänen tyttö ja ne meneeki ku paita ja peppu. Varsinkin eilen oli superhyvät leikit marinassa suihkulähteillä. Hyvin siis kuluu omakin aika. Ei mene enä ku kaks yötä ku isi palaa maisemiin ja aloittaa viikon loman.

In memoriam Ruutis 25.7.94-29.10.07

Ensimmäinen oma koirani, ylioppilaslahja, joka kesällä täytti 13-vuotta. Koira, joka tutustutti minut agilityn pariin. Yhdessä kävimme mm. Sveitsissä ensimmäisissä agilityn mm-kisoissa. Meriitteinä mm. pohj. maiden mestaruuspronssia, suomen mestaruuskultaa ja kaksi pronssia. Tokovaliosta puhumattakaan. Niin helppo koira, joka oppi kaiken, mitä sille vaan viitti opettaa. Tavaramerkkinä muriseminen joka paikassa, ainakin vanhuusiässä. Ruutis muutti lapsuudenkotiinsa takaisin 2,5 vuotta sitten. Kerrostaloelämästä ja vauvataloudesta tuttuun omakotitaloon, jossa siitä pidettiin hyvä huoli. Kyllä tulee kova ikävä vielä monta kertaa.

Synkkää talviaikaa

Ettei elämä olis liian helppoa... Täti viettää luultavasti viimeisiä päiviään kotona, loppuun asti kotona. Äiti on siellä lähes kaikki muut aikansa, paitsi työaikansa. Täti ei pääse edes vessaan ilman apua, mutta sairalaan ei halua. En kyllä minäkään haluais siinä tilanteessa.

Mutta että menee toinen "kärpänen" samalla iskulla. 13-vuotiaan koirani elämä loppuu huomenna, mikäli vaan saahaan eläinlääkäriaika hommattua. Viimeinen autoreissu tehtiin jo tänään, mutta koska kyseinen eläinlääkäri on suoraan sanottuna isoin paskiainen, mitä maailmassa on, ei Ruutis-raukka saanut samaa kohtaloa, mitä monet lemmikit siellä saa. Lääkäri lopettaa eläimet yhellä piikillä, ei mitään rauhoitusta ennen lopetuspiikkiä. Muistan elävästi kun kymmenen vuotta sitten lemmikkirottani lopetettiin samassa paikassa yhellä piikillä. Sitä huutoa en unoha koskaan.

Ruutiksen takapää on nyt siinä kunnossa, ettei takajalat kanna ollenkaan. Pääkin on kuulemma vähän vinossa. Että se loppu tulee nyt. Toivottavasti saavat huomiseksi ajan.

Ymmärrettävästi mielialat on ihan maassa siellä kotona myös. Mullahan on helpointa olla täällä tuhansien kilsojen päässä, enkä nää sitä todellista tilannetta.

Meän tilanne täällä on se, että mies pukattiin aamupäivällä Etelä-Afrikan koneeseen ja palailee kentälle viikon päästä. Aikoi nukkua 10 tuntia putkeen heräämättä ens yönä. Minä en varmaankaan nuku kovin sikeästi. Ellei tuo nauttimani pari sataa grammaa ja vielä kaapissa oleva lisäsatsi olonparannusainetta eli suklaata saa jotain humalaa aikaiseksi.

Tulevia viikkoja

Ilmat kun on viilenneet, ollaan Kepan kanssa alettu käyttää bussia liikkumiseen. Tällä viikolla ollaan kolmena päivänä menty bussilla "kylälle". Pari kertaa ostarille ja eilen ihan Safa 2-puistoon asti. Bussimatkathan ei maksa mitään. Kymppikilsaa ostarille maksaa 1,5 dirtsua eli 30 senttiä. Tosin samaan rahaan saa ventata sitä bussia lähes onnenpyörällä pyöritetyn ajan verran. Eli vaihtelee paljon. Yks kerta kerittiin just pysäkille ja eilen meni joku 50 minsaa onnea ootellessa. Eilisen jälkeen haisin varmaan yhtä hyvälle ku ne intialaiset, jotka oli samassa bussissa.

Täällä on ihmekäytäntö valita asiakkaita kyytiin jos bussin kaikki istumapaikat on täynnä. Vain miehet pääsee sen jälkeen sisään. Varmaan ne aattelee ihan hyvää siinä, ettei naisparat joudu seisomaan, mutta aika vihanen oisin itte jos eka oottais jonku puoli tuntia kyytiä ja kun se vihdoin tulee, joutuis jäämään oottaan seuraavaa, joka tulee joskus. Bussien pitäis kulkea puolen tunnin välein täällä meilläpäin ja niissä on muutama eturivi varattu naisasiakkaille. Ei varmaan tartte erikseen kertoa, että Kerttu on ihan innoissaan bussilla matkustamisesta. Jaksaa oottaaki kiltisti niin kauan ku tarttee. Vaikka olis mahiksia kulkea omallaki autolla tai muitten kyytillä, valitsen jatkossakin joskus bussikyytin. Se ei ees ole mielestäni yhtään sen vaarallisempaa täällä kuin yksityisautoilu.

Samalla onnenpyörällä se tuo mieskin varmaan pyöräyttelee kotiintuloaikoja töissään. Sanoi yli 2 tuntia sitten, ettei varmaan kauaa enää mee töissä. Ei oo vielä nokkaa näkyny. Viikonlopun jälkeen se nousee pitkästä aikaa koneeseen ja lähtee työreissulle Etelä-Afrikkaan viikoksi. Sen jälkeen pitäis olla viikon loma. Sitten taas viikoksi joko Suomeen tai Singaporeen, kumpaankin se menee, mutten muista järjestystä. Joten äiteen hermot voi vähän kiristyä tulevien viikkojen aikana kun ei oo tottunu apukäsien ja apuhermojen puutteeseen. Tosin eiköhän jokapäiväisillä shoppailureissuilla saa hermojaki leputettua. On taas mielessä muka niin paljon tekemistä, että kerkiääkö sitä ees kauppoihin?

RÄKÄRÄKÄRÄKÄRÄKÄRÄKÄRÄKÄÄÄÄÄ!

Koko viikko ollaan aateltu, että ne formulat on nyt viikonlopuna. Silti vasta tänään tajuttiin, ettei meillä ole niitä f....n telkkukanavia, joista sitä näkee. Meillähän ei siis oo ollenkaan kanavia. No tuumasta toimeen ja nettiin hakemaan ratkasua. MTV 3:llahan on on maksullinen formulahomma, mutta siellä lukee, ettei ne näy ulkomailla. No maksetaan silti, näkyyhän BB:kin vaikkei mitään takeita ollu Suomen rajojen ulkopuolelle. No ei näkyny, vaikka maksettiin. Sitte hakemaan jotain muuta nettisivustoa, josta se näkyis. Löyty kaikenlaista monen kymmenen dollarin pakettia, mutta ei ihan yhestä kisasta viittis niin paljon maksaa. Se 5 euroa nyt oli pieni summa hukkaan mentäväksi.

Onneks hokasin, että ainaki yks suomalainen hyppii paita hiessä ja takoo jalkaa ja laskee minuutteja kisan alkamiseen. Otin siis skypeyhteyden Suomeen kotiin ja kyllä vaan, niillä mun tunnuksilla pysty siellä kattomaan ne formulat. Edes joku ilo siitä 5 eurosta. Samalla kotiväki sai katottua myös BB:tä livenä. Yks huono homma vaan, että täällä hiekka-aavikolla hävis samalla näköyhteys Espooseen, joten niitä tunnuksia voi siis käyttää muutkin, mutta vaan yks talous kerrallaan.

Jatkettiin silti nettihommia ja kisan puolivälissä onnisti. Ladattiin TVUplayer, jolla voi kattella eri kanavia ympäri maailmaa livenä. Siellä oli yks kanava, jolta tuli kisat suorana. Kuva pätki tosin ihan kunnolla, mutta mukana pysyttiin. Lopulta ku oli 2 kiekkaa maaliin, soitettiin vielä Suomen kisastudioon ja tietenki ne paljasti, että Räkä voitti. Että sellanen viive siis, monta minsaa. Mutta pääasia, että oikeus voitti! Hyvä Räkä! Ja Hippo komppaa... pakosta.

Yritin tarjota tota pipoa miehelle huomenna töihin, mutta se ei suostunu! Niin nätti ois ollu.

Minä oon vilustunu! Uskokaa tai älkää. Oltiin viikonloppuna uimassa vaihteeksi ja se vesi oli taas niin kylmää. Ihokarvat pystyssä ku altaasta nousi. Talvi on tulossa. Vaihoin kännyyn taustakuvaksi sen kesällä näpsimäni kuvan auton kojetaulusta, jossa lukee 50 astetta plussaa.

Mies tuli eilen töistä ja sano, että vaikuttaaki siltä, että ne ja ne lähtiski Suomeen, jolloin se ja se jäiski tänne pomoksi, jolloin se haluais ittekki jäähä. Mitäpä siinä sitten.

Perjantaina oltiin grillaamassa Suomipoppoolla tuossa vieressä greensissä. Piti mennä koko perheellä, kuten oltiin ennen kesääki samalla kokoonpanolla, mutta täällä oli kai kolmet varpajaiset (ainaki sen yhen lapsen, joka synty kotiin vahingossa pari viikkoa sitten) ja parit polttarit tms. samaan aikaan suomalaisilla. Mies lähti siis sinne. Mentiin Kepan kanssa viettämään hauskaa iltaa ja hauskaahan siellä oli. Lapsiaki oli muita ja me jaksettiin aina 11 asti illalla, kunnes väsy iski. No se iski kyllä jo tuntia ennen, mutta paha äiti kidutti lastaan eikä halunnu kotiin. On se kumma homma, kun on muiden alkoholia nauttivien tyyppien seurassa, niin sitä ikäänku ittekki humaltuu. Kotona kattelin mikron kelloa ja yritin sammuttaa sitä kun se näytti 0:04. Aattelin, etä se on jääny siihen lukemaan käytön jälkeen. Aikani sitä painelin, muttei se mihkään lähteny. Se oliki kelloaika. Kohta mieski kolkutteli ovella ja huoju kotiin. Oli sille aika aikanen kotiinpaluu. Ittellä meni silti myöhään, kahteen asti. En ollu tajunnu, että Desperate housewivesit on taas alkaneet, nelos kausi menossa.

Tänään oli miehen työpaikalla perhepäivä, joka tarkotti siis sitä, että vaimot ja lapset oli kutsuttu vieraaksi miehen töihin iltapäiväksi. Siellä oliki täys meininki päällä kun me sinne kerittiin. Arvasin jo aamulla, että neitin päivärytmitys tulee olemaan vaikea sovittaa siihen kello kolmen alkamisaikaan. Laitoin siis imurin päälle noin 1,5 tunnin unien jälkeen. Ei reaktiota. Menin kolistelemaan makkariin ja sanoin neitille, että nyt lähetään sinne isin työpaikalle. Suunnilleen täyestä unesta neiti pomppas pystyyn ja sano, että "Joo, kengät!" ja lähti laittamaan kenkiä.

Paikalla oli pelleä ja ilmapallotaikuria, nukketeatteria, hattara- ja pehmiskoneita, onnenpyörää, pallonheittoa ja kaikenmaailman syötävää donitseista hodareihin. Ekaks lapset sai omat nimikyltit ja se oliki hieno juttu. Myös valokuvakehyksen maalaaminen oli hauskaa. Äitilläki oli kivaa ja pari tuntia meni ku siivillä. Ainut, mitä vaimona jäin kaipaamaan oli se onnenpyörä, jsota vaimot saattaa voittaa sen toimivan kännyn. Olis pitäny antaa palautetta. No ei suutarin lapsilla kenkiä ole, ainakaan ehjiä. Oltiin muuten 27:ssä kerroksessa ja se on nyt meän kaikkien enkka ikinä. Olipa mahtavat maisemat.

En oo muuten sitä kommenttiboksissa mainittua Facebookia koskaan käyttäny. Uskaltaakohan siihen ees ryhtyä, jos siihenki jää koukkuun. Youtubea oon nyt oppinu käyttään, mutta myspace on myös vielkä ihan koskematta.

Kerrottakoon vielä, että aiemmin kertomani tätin syöpähoidot on finito. Hänhän siis sairastui tuossa taannoin keuhkosyöpään. Täti on nyt kotona loppuun asti. Kohta ei oo enää kelle soittaa kun kerran viiessä vuojessa innostuu kutomaan sukkaa aina kantapäähän asti eikä osaa edetä.

Mahahaavako?

Sisäinen lääkärini on havaitsevinaan mahahaavan poikasen. Oon kyllä totaalisesti unohtanu kaikki koulussa oppimani tautien oireet ja nythän niitä ei tarttis ees muistaa, jos olis Suomessa ja olis lakkoaikeissa. Ei kyllä tuu veristä sontaa pönttöön eikä kurkussa kirvele, mutta maha on kyllä sekasi. Ei oo hyvä olla nälissään, mutta syöminen se aiheuttaa ällöttäviä yrjätysajatuksia. Ei oo kyllä muuta mahahaavan aiheuttajaa olemassa mulla ku stressi.

Stressiä aiheuttaa tämä tilanne, että elämä loppuu kuvainnollisesti kahen kuun päästä. Ei oo hajuakaan jatkosta. Kaikista isoin stressin aiheuttaja tässä perheessä on tuo mies. Joka päivä se tulee kotiin uusi mahtava idea meän perheen tulevaisuudesta. Nyt ollaan käyty läpi Itävalta, Singapore, Englanti, Saudi-Arabia, Etelä-Afrikka, Suomi ja tämä nykyinen arabimaa, niin ja jenkit lisättiin taas listaan ehkä? Joka kerta itekki innostun uuesta maasta ja tohkeissani suunnittelen kisoja, mihin heti tyrkkään itteni ja Hipon. Kunnes... Mies ikäänku vahingossa kertoo, että ai niin, ei sinne ja sinne voikaan lähteä, siellon sitä ja tätä tai siellä ei oo mitään mielenkiintoista. Multa muka kysytään mielipidettä, mutta ei kuitenkaan kysytä. Kun vihdoin sanon, että okei, lähetään sinne, mies ei enää olekaan kiinnostunu.

Tänään taas laitettiin maat paremmuusjärjestykseen. Ihan ekaksi käskin deletoida sen Singaporen ja Saudi-Arabian listalta lopullisesti veke. Syyksi sanoin, ettei niissä ole agilityn maajoukkuetta. Ihan oikeesti, se on nyt ykköskriteeri. Sama sille, jos lähetään vaikka Englantiin, jossa ehkä joudun töihin, mutta kun siellon niin hyvätasoista agiliitoa. Silmissä vilahti jo bortsun pentu, vaikka aina olenkin väittäny, että sellasta ei meille tule. Mutta jos niitä nyt siellä jokapaikassa pyörii... Tosin on siellä kai niitä pikkubortsujakin (borter), jota olen haaveillut aika kauan. Mitä sitten jos vähän katto vuotaa, ikkunoista vetää ja vettä sataa ku aisaa. Oppis ainaki englantia kunnolla. Jos reeneiltään ehtii.

Ehkä tuohon järjestykseen muutkin asiat vaikuttaa, mutta lähetään nyt äitin hyvinvoinnista. Jos äiti on hyvällä tuulella päästessään reenaamaan ja kisaamaan, se vaikuttaa aika paljon perheen arkeen, vai mitä?

Eiköhän tämä Dubai ole jo nähty. Eihän täällä muuten mitään vikaa, mutta tuo koiraelämän puute on tosi iso miiiiinus. Jos olis kisoja, mikä täällä olis olla kotosalla kaiket päivät, kurvailla ostarille tuhlaamassa miehen tienattuja rahoja ja illalla innolla reeneihin. Ainut, miks tänne vois vielä jäähä, on se, että tänne on jo kotiutunu, tietää, miten kaikki menee ja elämä on helppoa. Sitten kuitenki vanhuksena harmittelis, että miks ei lähetty.

Asiasta sataan, 100 naista vuojessa-blogin kirjoittaja näkyy kaataneen 4 naista tähän mennessä. Se kirjottaa vaan niin tautisen pitkiä stooreja, että kuka niitä jaksaa lukea.

Eid mubarak!

Siis hyvää Eidiä, tai jotain. Siinä teille arabiantunti. Ja samalla lähes kaikki, mitä tiiän arabiankielestä. Paitsi, että Marhaba on niinku terve. Ramadan on siis loppu tältä vuojelta, hyvä niin. Kahvilat ja ravintelit avaa taas ovensa heti aamulla ja autossakin saa syyä purkkaa tai vaikka hampparia, jos niikseen tulee. En muistanu viime vuojesta yhtään, mitä tämä Eid aiheuttaa. Nyt taas muistan. Tässä lähimaastossa ei oo auton autoa, pihatki ammottaa tyhjyyttään. Varmaan puolet väestä on lähteny maasta tai ainaki kaupungista. Loput on ostareissa tai rannalla tai jossain muualla kokoontuneina yhteen sukulaistensa kanssa. Yritettiin illalla Moeen, käytiin heittään yks kiekka parkkihallissa ja lähettiin meneen. Sain hyvän idean, lähetään beach roadille ja katotaan sieltä joku ruokapaikka. Ei ollu niin hyvä idea sittenkään. Ajettiin aika kauan ja löyettiin ittemme pitkästä aikaa Mercato mallista, joka on sellanen kuulemma italialaistyyppinen hieno ostari. Se oli ihan tupaten täynnä porukkaa. Ruokaa kuiteski saatiin, mutat ei kiinnostanu paljoa lähteä enempää shoppailemaan.

Kotimatka ajettiin rannan kautta ja siellä sitä populaa vasta oli. Kaikki pakistanilaiset puutarhurit, intialaiset ja paikalliset oli pakkautunu ympäri rantaa ja tienvarsia. Käytiin myös Umm suqeim-puistossa ja sama homma. Aivan järkyttävän kokoisia kattiloita oli kotoa asti raahattu ja viltit levitetty nurtsille. Joka paikassa juoksi mustasilmäsiä lapsia ja aikuiset istuskeli tai tanssi musiikin tahtiin. Ei tarttenu kauaa olla puistossa ku hokattiin, että ollaan ainoat valkoihoset. Meininki oli sama ku olis ollu joulu. Paitsi, ettei Suomessa ole tollasta kulttuuria ikinä. Sanoin samantien, että tullaan meki tänne huomenna, otetaan eväät ja viltit mukaan. Mies ei ollu ihan yhtä innostunu.

Ei muuten ollu kaukana, etten olis vetäny herneet nokkaan siellä ostarin ruokajonossa. Siihen on kyllä jo jotenki tottunut, että täällä hyvin harva tummaihoinen osaa jonottaa. Ei eilenkään. Pari emäntää oli levittäytyny tiskille ja vei kaiken tilan. Sitten siihen mun eteen purjehtii vielä jommankumman äijä ja valtaa sen toisen tiskinkin. Pitäs vaan avata suunsa. Vielä sekin päivä koittaa, etten nostele naama kippurassa niitä tarjottimia ihmisten yli vaan sanon sen lauseen, että kuka se sinäki kuvittelet olevas. Rasistisia piirteitä ilmassa, mutta samalla tavalla ne niitten kakaratki käyttäytyy.

Luin lehestä, että tämä Eid on lapsille ihan ku joulu meille. Lapset saa rahaa ja lahjoja Eidin aikaan aikuisilta. Yhetki kakarat sano lehessä haastattelussa, etteivät tyydy vähempään ku sataseen per aikuinen, eli sellanen 20 euroa per nuppi. Ja sitä rahaa saahaan sitten kaikilta sukulaisilta. Ja ne lapset oli sellasia kymmenvuotiaita. Ennen olivat kuulemma saaneet jotain karkkia ja sellasta, mutta hinnat on noussu niilläki.

Hinnat on muuten noussu tupakoitsijoillaki. Ainaki niillä, jotka polttaa ostareissa. Kuukausi sitten sai kessutella vaikka ruokakaupassa, nyt polttaminen on kielletty lailla kaikissa Dubain ostareissa. Ennen sai 500 dirtsua sakkoa kessuttelusta eli 100 euroa. Nyt se on nostettu 5000 dirtsuun (muistaakseni) eli yks kessu ostarissa ja olet 1000 euroa köyhempi.

Meän piti eilen lähtä Snoopy islandille snorklailemaan, mutta neiti rykäs sellaset yrjöt sänkyynsä yöllä, ettei sitten lähetty. Meni karkkipäiväherkuttelut sitten vähän yli äyräitten. Sillä on myös muutamia näppyläitä jaloissa. En tiiä, mitä ne on, mutta täytyy seurailla, ettei mitään rokkoa. En kyllä usko, koska niitä ei oo muualla ku jaloissa, olisko jotain ötökänpuremia. Itekki näin viime yönä unta, että sain jonku rokon. Koko iho oli joittenki läiskien peitossa. Edellisyönä näin, että mulla irtos 4 hammasta sillai yhessä rivissä. Ne pysy kiinni toisissaan. Silti suuhun ei tullu ku sellanen yhen hampaan kolo. Pitäs kai mennä hamppilääkäriin. Nyt kun vielä on hamppilääkärit ilmasia ja sinne pääsee varmaan viikon sisään ilman jonotusta.

Tänään ja huomenna on vielä vapaapäivät ns. normaaleilla työläisillä. Meän isäntä on töissä muutaman tunnin jostain syystä, on kai niiiiin korvaamaton. Yhtä korvaamattomia on nuo raksamiehet, jotka näkyy ja kuuluu palailleen urakoilleen. Raukoilla ei siis ollu ku yks ylimääräinen vapaa.

Finnairin suorat lennot on alkaneet! Hurraa. Turistit valtaa taas tän kaupungin. Harmi vaan. Eilen ku oltiin uimassa ilma oli jo niin kylymää. Helteet on mennyttä. Enää vajaat 40 astetta päivisin. Kadin sanoin: voi ei, harmin paikka.

Tällä viikolla vois repästä ja käyä ostamassa liput tuonne ulkoilmakonserttiin. On tulle ja menny Robbie Williamsit, Shakirat, Pinkit sun muut ja minen ole menny mihinkään. Nyt tulee kai viikon päästä Kanye West, Mika ja muutama muu, päiväsaikaan ihan tohon lähelle. Jos nyt ei saa rahattua ahteria sinne, on jo surkea emäntä.

Keskiviikkokitinää

Olin taas tajuttoman typerä eräänä päivänä. Kai sitä aina jonkin virheen tarttee kerran tehä, että oppii jotain. Pitäis oppia vähän valehtelemaan. Kaverini slovakki-Jana kysyi yks päivä suoraan, että paljonko mieheni tienaa. Oikeesti tuo kysymys kiinnostaa joskus itteäniki, että paljonko täällä yleensä ihmiset tienaa, mutte ole koskaan sitä keltään kysyny. Eihän sellasta voi kysyä. Vastasin aluksi ihan totuudenmukaisesti, etten oikeasti tiiä tarkemmin. Kerroin kuitenki arveluni palkasta sekä muista ns. etuuksista. Jana meni ihan hiljaiseksi. Koska tajusin samantien mokanneeni ja aattelin, että tilanne on jo menetetty, kysyin suoraan hänen miehensä palkkaa. Niissä oli aika ero, hänen miehensä on Pakistanista ja on paikallisella töissä, arvelisin, että jonkin sortin insinöörinä. Seuraavat pari tuntia meni siihen, että purin hammasta ja yritin saaha tilannetta jotenki takaisin vanhoille urille, ennen palkkakeskustelua. Mietin omassa mielessäni, minkälaista palkkaa yleensä Suomessa ja Slovakiassa ihmiset saa ja varmaan samanlaiset erot on niissäki. Samoin mietin, että täytyyhän Janan huomata, että vaikka miesten palkoissa on suuri ero, heän perheessä on 2 autoa, he asuvat rivarissa, heillä on aina suunnilleen uusia vaatteita ja heillä käy puutarhuri. Me kituutetaan yhellä autolla, asutaan kerrostalossa ja sinäkin päivänä mulla oli päällä lahkeista rispaantuneet ja muutenkin rikkinäiset housut ja hikinen paita. Että sellasta glamouria rahalla saa.. Kuka sanoi, ettei tyhmiä kysymyksiä ole, vain tyhmiä vastauksia?

Käytiin yks ilta elämämme ekalla Iftarilla, siis sellasella aterialla, jonka nää Ramadanin ajan paastoajat vetäsee kitusiinsa heti, kun aurinko laskee. Sanoisinko, että oli ns. paikallisin paikka ikinä, missä oon käyny. En muista ravintolan nimeä, mutta tuolla kaukana beach roadin päässä se on. Tosi hienosti sisustettu ja koristeltu, asiakkaana lähinnä ihan paikallisia tyyppejä buffettiaan nauttimassa. Ruuat oli ihan täkäläisiä, joten mausta voi jokainen olla omaa mieltä. Varmaan ihan hyviä, kunhan niihin tottuu. Olihan siellä omaankin makuun erilaista lihaa, kalaa, salaatteja ja jälkkäreitä. Harmi kun ei ollu kameraa mukana.

Vessareissu oli kans ihan paikallista tyyliä. Sinne oli mustakaapuset naiset levittäneet Guessin kassinsa pöydille ja helmat hulmuten lisäsivät huulipuniansa. Ei puhettakaan, että oisivat väistäneet siitä lavuaarien eestä. Jotenkuten päästiin sinne veskipöntölle. Vähän aikaa meni, ennenku tajusin, että ne "excuse me madam"- sanat oli mulle tarkotettu. Minä, että mitä? No se vesi on älyttömän kuumaa, että ole varovainen sen lapsen kanssa. Mietin, että mitähän ne aattelin mun tekevän sillä vesiletkulla Kertun kanssa. Muistin kyllä, että yleensä paikallisten veskissä käynnin jälkeen lattiat lainehtii veestä. Selvittiin sieltä veskistä ulos ja neitit teki käsien pesun kyllä äärimmäisen vaikeaksi. Siitä huolimatta ne tietty ihaili Kerttua ja jakeli sille pusuja suoraan suulle niillä tautisen punasilla huulillaan. Voitte kuvitella, minkä näkönen Kepa oli sen jälkeen.

Jos jotakuta kiinnostaa, enkä ole ennen muistanu mainita niin meidän Kerttu se on oppinu käymään potalla. Kotona ollessa ollaan aina ilman vaippaa kun ollaan hereillä ja neiti käy itekseen potalla ja huutelee sitten, että mitä tuloksena tuli. Vahinkoja tulee ehkä tahtia yks per viikko. Vaikka vaippa varmuuen vuoksi lähes aina on housuissa kun ulos mennään, neiti ilmoittaa kyllä jos tarttee vessaan mennä. Toki sinne vaippaanki jotain joskus tulee. Ollaan myös käyty "puskapissalla" pihalla, vaikkei meillä puskia ookkaan. Tuonne vaan aavikon reunalle ja housut alas. Se vasta onkin mukavaa puuhaa Kepan mielestä. Muutaman kerran on myös heränny kesken yöuniensa puolen yön aikaan ja sillon pitää mennä potalle pissalle ja sitte takas jatkamaan unia. Edistystä, sanon minä!

Puhe ei kyllä kamalasti sitten ookaan vielä parantunu. Tänään itteasiassa kuulin ekaa kertaa 4-sanaisen lauseen ihan vahingossa. Se oli jotain tyyliä: "Ei saa piitää tähä". Kepa on tietty piirtäny kaikki kirjat ja lehet pareman tekemisen puutteessa. Seiniin ei vielä oo pahemmin taiteillu, telkkariin kylläki. Kyllä se kai sen puheen ja seiniin piirtelyn oppii myöhemminki.

Viikonloppu onki sitten tavallista pitempi, koska Ramadan loppuu ja alkaa Eid-pyhät, jotka kestää kai 2 päivää. Lapset ei mene huomenna enää kouluun, sitte on normaali viikonloppu pe-la ja sitte 2 yleistä vapaata. Paitsi meillä toki mennään sunnuntaiksi töihin ;)

Lisää linkkejä

Löytyyhän näitä vielä lisää.. Tässä toinen. Ja vielä yks itkettävä pätkä. Ei kylläkään niin paljoa ku tuo 6-vuotias tyttö. Vaikkakin tämä Bianca voitti koko jenkkilän kisan. Tässä siitä pätkä.

Tässä taas Britannian pätkä, jonka oon nähny ennenki, enkä muista vaikka oisin linkittänykki sen. Äijä, joka ei näytä siltä, että osais mitään tehä. Muutaku korjata niitä kompuuttereita. Tämä mies muuten voitti ton Brittien kisan.

Ei, näitä löytyy vaan lisää. Tässä yks hauska.

Pakko vaan lisätä, tämä. Eka katoin, että ompa paskoja laulajia...

Täytyy myöntää, että Kepa on tän aamun saanu olla luova ihan itekseen. Tässähän vierähti parisen tuntia. Tänään piti mennä puistoon hikoilemaan ekaa kertaa, mutten kai muistanu sanoa illalla miehelle, että tarvittais autoa.

Linkki

Tässä aloin katteleen Suomen talentin klippejä youtubesta ja jotenki etsintä pääty tällaseen. Nyt joutuu menee peseen naaman, koska se on aika moisen märkä... Aivan mahtava pläjäys. Huomatkaa myös kuinka monta kertaa klippi on katottu ja arvostettu suosikiksi. Varmaan listoilla ykkösenä.

Sitä sun tätä

Siinäpä se taas mennä vilahti yks viikonloppu. Tuloksena mm. autoon ekat kunnon naarmut. Onneks en ite ollu ratissa, eikä ollu vauhtia. Kyse oli siis Madinatin parkkihalliin parkkeeraamisesta. Oli niin ahas paikka, jonne se auto piti saaha. Ei ollu mitkään pienet naarmut, mitkä siihen kuskinoveen tuli siitä betonipilarista, mutta mahtuhan se auto siihen paikkaan. Jos minä olisin ollu ratissa, oisin varmaan kuullu kunniani, mutta koska se oli miehen vika, sen saa korjaamolla kuntoon ;) Samalla kotimatkalla liippas läheltä, ettei tullu isompia naarmuja. Mies hiukka kiilas toisen auton eteen, ku meinas tulla sieltä päättyvältä kaistalta suoraan eteen liian hitaasti. Tämä vielä isomman auton kuljettaja veti herneen nenäänsä ja kiersi takaapäin toiselle puolelle kiilaamaan valot välkkyen meät syrjään. Meän oli pakko jarruttaa, ettei olisi tullu tahallista kolaria. Toisessa autossa oli tietty niin tummat ikkunat, ettei nähny, minkänäkönen kuski siellä oli.

Käytiin eilen kyläilemässä ekaa kertaa Jumeirah beach residensessä. Alueella on en-tiiä-kuinka-monta-kymmentä-tosi-korkeeta-kerrostaloa. Talot on just vamistuneet ja suurin osa asunnoista on ihan tyhjillään. Arvelen, että menee tosi kauan, ennenku ne tuhannet asunnot täyttyy. Kämpät on valmiita, mutta ne pihat ei. Laatotukset ja uima-altaat on valmiit, mutta kaikki viherjutut puuttuu. Sinne rakennetaan myös alueen oma beach park, mutta tällä hetkellä siitä ei ole vielä jälkeäkään. Asunto oli tosi kiva, merinäköalalla varustettu kahteen suuntaan. Sama ongelma sielläkin vaan on, mikä meilläki. Kun mikään ei oo oikein vielä valmista, ei kauppaa lähimaillakaan, tulossa vasta. Kyllähän tääkin alue varmaan mukava on sitten kahen vuojen päästä ku ollaan jossain..

Tällä hetkellä meillä pyöritellään kartalla Suomea, kahta muuta euroopan maata ja yhtä ei-euroopan maata. Voin paljastaa, että se maa, jonne haluttiin, mutta jonne enää ei olla menossa, oli jenkkilä ja siellä California. Oisin ollu heti valmis menemään sinne, mutta kun ei niin ei. Eivät osanneet oikein hoitaa nuita haastattelujärjestelyjä ja "pitkäpinnaisena" tunnettu mieheni lähetti viestin, jossa ilmoitti, että saavat pyyhkiä hänen nimensä pois.

Tänä viikonloppuna ei käyty ees autokaupassa. Tai yritettiin me, mutta kun nää kauppojen aukioloajat on jotain ihan käsittämätöntä. Nyt ramadanin aikaan autokaupat menee perjantaisin (Suomen lauantai) kiinni iltapäivällä ja avaavat ovensa taas illalla puoli kasilta ja ovat yli puolen yön auki!

Hipsun elämään on tullu pientä piristystä. Ollaan vähän reenailtu tokoa. Tietenki heti ilman remmiä, naksua, suunnitelmia ja täydellisyyen tavoittelua. Kuhan tekee sinnepäin nii kelepaa. Nyt osaa pikkusen paremmin jo seuraamisen käännöksiä. Oikeestaan ennen ei osannu kääntyä yhtään, nyt on jotenki ite parantanu kontaktia, joten hokaaki helepommin kun käännyn. Liikkeestä maahanmeno ja seisominenki sujuu jo jollain tavalla ja paikalla pysyminen on nyt vaiheessa 70 sekkaa. Eihän meillä mitään häiriötä oo, muutaku rakennusmiekkoset, mutta ens kesänä on pakko saaha alokasluokasta yks ykköstulos. Nyt kun tässä vielä kokoajan kelit paranee (kylmenee) niin jospa sillä naksulla vielä hiotaan hommat kuntoon.

Kyllä se Hipsun elämä vielä enempiki kirkastuu ku muutaman viikon päästä kykenee meneen rannalle vanhaan malliin. Vinkistä viisastuneena suunnataan kyllä Jebel ali beachille. Siellä kun ei kuulemma oo poliiseja ollenkaan. Ei tartte niinku varkaissa olla koiraa uittamassa.

Jostain tuliki mieleeni, että jos ei oo mitään mielenkiintoista lukemista, voi käyä lukeen uutta älysuosittua blogia Sata naista. Rehellisesti sanottuna älytön idea, mutta käykää lukemassa lisää. Toinen blogi, mihin vasta törmäsin oli Sata kiloa pois-blogi. Tässä idea on ihan vaan laihuttaa sata kiloa pois, mutta koska se tietty etenee niin pirun hitaasti, olin jo unohtanu koko jutun. Oma laihutushan alkaa taas aamulla. Ostin tänään uuet urheiluhousut ja lenkkaritki kiiltelee vielä, joten ei oo ainakaan välineistä kiinni. Käyn tuossa kohta vielä heittämässä nuo vaahtokarkit roskakuiluun, ettei niitä saa aamulla enää kaivettua esiin. Avot, siitä se taas lähtee.

Jos haluaa kattella uusia koiraohjelmia, voi käyä täällä. Sieltä suosittelen 4-kokonaisuutta vesipelastusjaksoa, jossa on lopussa hyvinkin tuttu koira pääosassa. Ei muuten oo Quukille varmaan kerrottu, että on pikkuveli tilauksessa. Tosin siihen menee vielä vajaa vuosi.

Mutta nyt taas uuteen elämään, eikä siis nettiä enää puolen yön jälkeen. Paitsi tietty huomenna kun saa kattoo livenä kun sekä Niko että Maxine häädetään pois BB:stä. Veikkaan siis tuplahäätöä.

Ai niin, jos ei ihan mitään keksi tekemistä, kannattaa kävästä Älypäässä pelaamassa virhevisaa. Siihen jää satavarmasti totalisesti koukkuun aikaki viikoksi.

Saatiinhan ne neitin synttärit pietettyä. Reilulla viikolla niitä aiemmin siirrettiin ja eilen jo alotin leipomisoperaation. Lopetin sen yhen aikaan yöllä. Aamu meni taas niin kuin viimeaikoina on ollu tapana, että kun vikana hommana meen käyttään Hippoa ulkona niin vieraat tulee samaan aikaan toisella hissillä ylös ja ulkona totean autot pihalla nähtyäni, että lähetäämpä nopsasti takasi. Kukaan ei kyllä oo tainnu vielä uskaltaa käyttää niitä ovessa roikkuvia avaimia, vaikka ne on siihen vihjeeksi jätetty. Joo, jollain taas nousee karvat pystyyn, ei tartte kommentoida ;)

Mukavaa oli ja leikit suju. Ehkä 9-kuinen Kaarlo ei ihan vielä pysyny näien muitten juoksevien rinnalla, mutta kovasti se yritti. Kerttu ei kyllä tajunnu yhtään, miksi taas syyän kakkuja, mutta kynttilän se osaa jo tottuneesti puhaltaa. Huomaa kuvassa kärryjen sarviin kerätyt hatut. Sarvissa roikkuu nykyään aina vaan enempi tavaraa.

Tällä viikolla onki ollu harvinaisen vapaata, koska mies on pitäny 2 vapaapäivää. Toki se ei auttanu yhtään sitä tiistain naisteniltaan pääsyä. Hommia oli kasiin asti illalla, joten mun naistenilta huipentui Battutan vaatekauppoihin. Lähin kyllä täysissä tällingeissä autolla liikkeelle Kerttu kyytissä, mutta puhelu miehelle töihin murensi koko homman ja jätin menemättä. Aattelin eka ottaa neitin mukaan sinne syömään, mutta kummiski joku Luis Vuitton-tyyppi (jätetään tarkemmin selittämättä) olis paheksunu syvästi asiaa. Kovasti mulle kyllä yritettiin lastenkaitsijaa järkätä, mutta kelle mää uskaltaisin mussukkani jättää? Niimpä. No ehkä ens kerralla.. Oli muuten oikeesti häpeällistä olla avokaulainen mekko päällä ostarissa just ramadanin aikaan. Vasta luin lehestä taas pukeutumisohjeita, joissa ei suositella laittamaan päälle mitään läpinäkyvää, tiukkaa, olkapäät paljastavaa vaatetta. Yritin parhaani mukaan muka suoristella kaulusta tai olla jotenki muuten lytyssä. En kyllä kummiskaan vedä vertoja joillekki tietyn maan kansalaisille, jotka joskus vetävät kaiken pahasti yli.

Eilen oli siis koko perheellä vapaapäivä ja se käytettiin taas vesipuistossa loikoiluun. Mies herätti meät naisväen jo ysiltä (!) aamulla. Siis kuka sanoi, että lapsiperheet herää aikaste ja menee iltauutisten jälkeen nukkumaan? Vesipuiston parkkis ammotti tyhjyyttään. Ei yhtään muuta autoa ku meän. Oli niitä muitaki polskijoita sentään maksimissaan 20 yhteensä. Vessoissaki siivoojat nukku siellä käsienpesutasoilla paremman hommaan puutteessa. Aika luksusolo. Sai ihan yksin olla isoissa liukumäissä ja altaissa makailemassa. Nyt kun Kepakin osaa jo olla kellukkeillaan vapaasti, on homma itellekki aika rentoa meininkiä. Paluumatkan kruunas muutamat aasit, jotka olla pollotteli keskellä tietä.

Ei sais olla vahingoniloinen, enkä ookkaan... mutta kyllä lopullinen niitti onnistuneeseen reissuun oli se ruuhka, joka oli pakkautunu Al Khail roadille just siihen aikaan kun me sitä ajettiin. Onni vaan, että oli just vastaantulevien kaistoilla (3-4 kaistaa leveä tie). Otin kännyvideolla kuvaa minuutin verran siitä ruuhkasta, enkä ees tajunnu ottaa ihan alusta asti ja jouduttiin kääntymään ennen tukoksen loppua muualle, mutta vähän vertailua jonnekki Suomen "ruuhkiin".

Viime päivinä ollaan myös suunniteltu reissua jonnekki ulkomaille, esim. Thaimaahan. En vaan jotenki haluais lähtä Thaimaaseen uimaan ja ottaan aurinkoa kun sitä voi tehä täälläki. Haluaisin lähteä vaikka Pariisiin viikonloppumatkalle, mutta se idea ei saa yhtään kannatusta. Kaikista eniten haluaisin mennä Intiaan, koska se on tuossa aika lähellä. Jostain syystä sekään idea ei ota tuulta purjeisiinsa. Aika monet täältä jossain päin maailmaan käyvät reissussa, edes tuossa Omanissa, mutta me ei olla vielä käyty missään. Nyt vaan alkaa tuntua jo siltä, että jos pääsis vuojenvaihteessa Suomeen "väliaikaisesti pysyvästi" ei muuta tarttis.

Olin myös raskaustestiostoksilla tässä toissapäivänä. Se testi ei suinkaan tullu kyllä itelleni. Eikä se myöskään näyttäny positiivista. Testin tekijä oli kylläki tulokseen tyytyväinen. Minä en olis ollu.

Mitali tuli ja muut meni

No ni, nysse on ohi. Koko vuojen päätapahtuma agilityrintamalla. Yks mitali tuli Suomeen, mineille jukkuepronssia. Mahiksia toiseenkin mitaliin oli, mutta muille meni. Pikkukoirissa voiton vei sheltti 14-vuotiaan ohjaajansa kanssa. Historian ehottomasti nuorin mitalisti. Tässä on heän finaaliratavideo. Medeissä voitto meni Sveitsiin, joka maana keräs aika läjän mitaleita. Tahtoo sinne asumaan ja reenaamaan! Bordercollie valloitti medienkin voittajan pallin. Tässä on voittovideo. Ei auta, vaikka suomalainen Frodo teki yli 3 sekkaa mestaria nopeamman finaaliradan, koska eka rata meni persiilleen. Makseissa tietty voiton vei kans bortsu. Tätä videota kun kattoo, aattelee vaan, ettei ite ehkä ihan nuin hyvässä juoksukunnossa ole. Maksien voittaja oli kyllä mun mielestä kaikista paras nuista uusista mestareista, ainaki videoitten perusteella. Ens vuonna olis toiveita olla itekki kisaamassa kotikisoissa, MM-kisathan on ens vuonna Helsingissä.

On tullu tässä männäpäivinä vähän aateltua ja vertailtua eri maalaisten tapoja. Käytiin eilen Madinatissa (turistirysäpaikka, hyviä ravintoloita) ja Kerttu halus välttämättä mennä sellaseen taidepaikkaan. Siellä ystävällisen intialaismiehen kanssa keskustelin ja lopulta viimeinen kysymys oli, että kauanko olen ollu mieheni kans naimisissa? Sitä ennen keskusteltiin mm. Helsingissä olevista jääbaareista. Siellä kuulemma on aina talvisin sellasia jäästä rakennettuja baareja. Ite en oo koskaan nähny, mutta ehkä siellä joskus on ollu. Nykysillä ilmastoilla ehkä harvemmin. Puhuttiin myös kouluasioista. Mies oli kauhuissaan kuullessaan suomalaisten lasten 7 vuojen koulunaloitusiästä. Sanoi inkkarilasten menevän 3,5 vuotiaana kouluun. Hänen mielestään suomilapset ei voi pärjätä koulussa kunnolla kun niin vanhana sinne menevät. Jos mies ei olisi päästänyt suustaan tuota avioliittokysymystä, olisin alkanu kertomaan eri maiden kouluvertailuja ja Suomen ja Intian sijoittumista ehkä eri päihin sitä listaa.

Yks Suomiäiti oli käyny uuessa outlet ostarissa leikkipaikalla lapsensa kanssa. Kun oli lähössä kotiinpäin, oli leikkipaikan omistaja sanonu suomiäitille, että "you have sexy body." Suomiäiti oli kiireesti lähteny menee.

Tää on oikeesti sellanen kulttuurien sulatusuuni. Löytyy kaikennäköstä hiihtäjää. Eniten vertaillaan nuita äitejä, joilla apulaiset hoitaa lapset vauvasta lähtien. Äiti vaan menee shoppaileen ja kynsihoitoon ja meidi syöttää kakarat ja juoksee niien perässä. Pahalta tuntuu ku ihan suomalaistenkin leikkipiirissä lapsi vaikka kaatuu ja juoksee äitin sylin sijasta apulaisen syliin. Ja äiti ei ees käy töissä.

Voisko joku muuten valaista, miks tietyt intialaiset pitää sitä smurffitötteröä päässä?

Ramadanin aikaanhan pitää tehä kaikea hyväntekeväisyyttä, jotta allah tykkää. Käveltiin tänään moessa kotiäitien kanssa sellasen rahankeräystynnyrin ohi ja silmiini oikein pisti 500 dirtsun seteli eli noin 100 euroa oli jollain ollu ylimääräistä. Sadan dirtsun seteleitä siellä oli oikein läjäpäin. Aattelin kyllä laittaa sinne viereen sellasen kotiäitien kahvikassapurkin myös.

On tässä kotonaki ja automatkoilla pohittu perheen kesken, että päätetäänkö ens vuojen asuinpaikaikka rahan perusteella vai loppuuko ahneus tähän uuteen vuoteen. Että jäähäänkö tänne, jossa asuminen on ilmaista ja palkka verotonta, yritetäänkö jonnekki eurooppaan, jossa asuminen kustannetaan itte ja maksetaan verot vai vieläkö joku muu vaihtoehto siltä väliltä. Yks vaihtis olis mennä Suomeen oottamaan jotain uutta mielenkiintoista paikkaa jossain muualla maailmassa. Se kyllä houkuttelis oikeinki kovasti tällä hetkellä. Aatella, kolmen kuun päästä voin jo olla Purinalla naama huurussa juoksemassa. Kaivelin jo ens vuojen kisakalenteria, mutten löytäny. Työpaikkojaki kattelin, jos tulis tarvetta vaihtaa.

Ai nii, todistusaneistoa Kertun muutamista sanoista. On aika vaikeeta saaha neiti puhumaan käskiessä... Päässäolevan hatun on Kepa omatoimisesti valinnu pieneksi käyneitten vaatteitensa varastosta, jonka tyhjensi ystävälliseti huoneeseensa.

Huomenna oliski naistenilta, jonne on tulossa 30 suominaista. Ainoa huono asia siinä on ajankohta. Mennään iftarille, joka on siis heti auringonlaskun jälkeen, mutta kun sattuu oleen tiistai, miehen pitää tehä töitä puoli kasiin asti ja ruokailu alkaa puoli seiskan aikaan. Ei oo ku yks vaihtoehto, ottaa Kepa alkuun mukaan ja mies hakee sen sieltä sitte pois. En tiiä, mitä uut siitä tykkää. Ehkä ei tykkää.

Ai nii, ollaan saatu taas 2 uutta suomilasta tänne. Viikon sisään synty itseasiassa kolmekin ipanaa, mutta tiiän niistä vaan ne kaks.