Junttien sukua?

Viime lauantaina oli se koirien vepenäytös Kemijokisoudun yhteydessä. Tätini Miisa sanoi edellisenä päivänä, että jos menette sinne, niin voisitteko soittaa hänetkin kattomaan? Joo me soitetaan. Näytöksen jälkeen kerättiin tavaroita ja tyhjennettiin kumiveneitä ja totesin äitille, että sille Miisalle piti soittaa... Lehessä onneksi ei ollut kuvaa siitä itse näytöksestä, mutta jos oikein tarkkaan sitä soutajien kuvaa kattoo, niin siellä taustalla pilkistää meän valkoinen volvo.

Eilen oltiin hakureeneissä. Eloketun kennelin omat reenit. Oltiin myös Kertun kanssa Quukkikselle piilossa. Reenien jälkeen pakattiin koirat ja ittemme autoon ja matkalla katottiin, että menipä tuommonen Prusilan-firman auto ohi. Kohta soi puhelin ja tuntematon numero soittaa:" Kallatsan Aki tässä hei, teillä on auton takaluukku auki." Joo niinhän se oli. Onneks kukaan ei ollu tippunu kyytistä.

Illalla ajoin citymarkettiin ja siinä motarin liuskalla aloin vaihtaan automaattivaihteistoautosta vaihetta pienemmälle ja polin jarrua kytkimenä. Aikalailla tökkäs auto ja se takana ajava toinen farmarivolvo jätti sen jälkeen aika pitkän välimatkan minuun. Se toinenkin tietenkin oli tulossa samaan kauppaan ja parkkeeras ihan meän viereen. Kulutin suhteellisen paljon aikaa autosta nousuun sen jälkeen.

Äsken heitin paperia vessan pönttöön kunnes näin siellä uppeluksissa kissan hiekkalaatikon lapion? Luulisin, että tiiän, kuka on syyllinen.

Kesällä tulee tosi vähän luettua blogeja, mutta sen verran luin Brimin blogia, että huomasin pojan päässeen hoitoon suljetulle osastolle. Hyvä niin. Siirtyy sieltä tosin kohta avopuolelle. On kyllä ihan niinku joku tv-hahmo kun sitä niin seuraa. Ei liity tähän mitenkään, mutta Lappeenrannan sm-kisoissa kävelin aamulla kisapaikalle hotellistä niin tuli se Big brotherin Timo vastaan ja meinasin moikata. Meni kauan ennenku tajusin, ettei se kukaan tuttu ollu.

Lauantaina käytiin Puikoilla kylässä Kemissä ja siellä oli perhettä kolmessa polvessa paikalla. Ella on kuukautta Kerttua vanhempi ja kävelee jo täysillä. Oli kyllä iso vaikutus Kertun kulkemiseen sillä tapaamisella. Ei se vielä kävele ilman tukea, mutta enempi nyt nousee ylös ja tepastelee tukea pitkin. Totesin myös suusta löytyvän yhen uuen alahampaan. Nyt niitä on 9 kappaletta ja ikää 10 kuukautta.

Iltapäivälehessä luki suomalaisesta fysioterapeutista, joka sai tietää olevansa raskaana 11 minuuttia ennen synnytystä. Melekonen juntti sekin kyllä on.

Ruutis 12-vuotias

No nyt ollaan tää viikko suunnilleen oltu vaan. Reissussa rähjääntyy ja univelkoja on paikkailtu. Vepe-reeneissä oltiin kerran mukana, mummolassa pyörähdettiin eilen ja kummilassa tänään. Joka päivä ollaan vaunukierros tehty ja muuten olla polloteltu. Taaperokärryn kävin tänään hankkimassa ja se lastattiinki lehtipinolla hieman hidaskulkusemmaksi. Neitille vaan tuli uni silmään ja kärryä pitää tuossa iltasella enempi testailla.

Viikonloppuna riittäis taas hommaa. Täälläki on niin paljon tapahtumia ettei kaikkiin pääse millään. Ekaks Keminmaassa olis Kemijokisoutu, jossa varmaan joitain tuttuja näkis. Siellä on myös vepe-näytös. (Vepe = vesipelastus, jossa koirat mm. pelastaa "hukkuvia".) Tuossa koulun kentällä olis jalkapallopuulaakiturnaus, joka olis myös kiva nähä. Simossa olis pesispeli, jossa pelais entinen koulukaveri. En ole koskaan käyny pesispeliä kattomassa ja jää kyllä nytkin näkemättä, olis vaan Kujanperääkin mukava nähä. Sunnuntaina täällä olis maratontapahtuma. Kahessa kyläpaikassa pitäis pyörähtää ja yhet hakureenitkin olis. Kertun kanssa saa vaan olla kyllä aika lyhyet hakureenit. Ens keskiviikkona on Torniossa agilitykisat, joihin todennäkösesti mennään ihan kylmiltään. Vois yrittää jotain reenihommia jonkun seuran kans neuvotella. Vähän vaan turhauttaa reenata kun taas ainakin puoleks vuojeks kummiski loppuu. Pitäis ne kepit jotenki saaha hommattua ja raahattua Dubaihin.

Mikko oli käyny laskettelemassa Dubaissa joittenki yliopisto-opiskelijoitten kanssa. Laskettelupaikkahan on siinä Emirates mallin kylessä ja välissä on lasinen tiirailuikkuna. Oli ollu niin kylmä, että ei ne niitten vuokraamat puvut mitään lämmittäny. Muistaakseni siellä on -8 astetta pakkasta. Niien oli pitäny ostaa omaks hanskat ja pipot. No onhan niillä täällä sitten myöhemminki käyttöä. Dubaissahan on nyt muuten reilut 40 astetta.

Kevyt-keiju-Ruutis muuten täytti tuossa muutama päivä sitten 12 vuotta! Onnittelut! Siinä on 40 kiloa täyttä iloa. Ja nyt kattomaan melrose placea. Ilahuin suunnattomasti kun jostain luin, että Suomen toinen Big brother alkaa viikon päästä siitä, kun meän kone laskeutuu Dubaihin. Viimeksi kävin ison mahani kanssa heti hakemassa 24/7-kortin digiboksiin, kun semmonen tuli hankittua. Nyt ajattelin kytätä netin kautta.

Tiistaiturinoita

Ääriään myöten täynnä olevalla junalla körryyteltiin tänne Kemin puolelle. Onneksi koiran kanssa tulee ostettua se paikkalippu ja aina lemmikin kanssa on etulyöntiasemassa junassa, jossa jokainen penkki ja käytäväpaikka on jo viety. Yritin karsinnoista keritä alkuillan pohjoisen junaan sillä menestyksellä, että tartti eka käydä Myyrmannista ostamassa eväät ja juosta asemalle, josta juna just meni. Ooteltiin seuraavaa ja Pasilassa oltiinkin sen pohjoisen junan kanssa yhtäaikaa. Välissä oli vaan ehkä 6 raidetta, joten suosiolla en liikauttanu takapuoltani mihinkään vaan jatkettiin keskustaan asti.

Tavaraa oli taas kiitettävästi. Kerttu istui matkarattaissa, joiden alla oli paljon tavaraa. Rattaitten sarvissa roikkui yksi kassi, mulla oli painava rinkka selässä ja turvakaukalo roikkui toisessa käessä ja Hippo kulki toisessa käessä. Jollain kolmannella käellä työnsin niitä kärryjä. Ja hiki valui. Pari tuntia oottelua kului eka aseman sisällä muita ihmisiä tuijotellen, Kerttua syötellen ja puhelimessa. Käytiin myös kaisaniemen puistossa ihmettelemässä nuorison puihin kiipeilyä ja siellä roikkumista. Ne kiipeili suunnilleen kaheksan metrin korkeudelle ja roikkuivat sieltä. Arvelisin, että taisivat olla maistissa. Sijoittaisin nämä jengit jonnekki goottiporukoihin, mustien asujen, valkosten naamojen ja niitten miekkojen (?) perusteella.

Lopulta kello onneks meni eteenpäin ja päästiin ahtautumaan siis siihen junaan. Lemmikkiosasto oli uudenmallinen, joka on kyllä ihan kiva. Vähitellen paikat alkoi täyttyä. Lemmikkejä oli vain kaksi, mutta Seinäjoelle asti koko osasto oli täpötäysi. Kerttu oli ihan sippi jo matkan alussa, mutta eihän sitä saa nukkumaan ilman huutoa mitenkään tuollaisessa paikassa. Siinä se seisoskeli kärryissä Tampereelle asti, jolloin kello oli yksi yöllä ja pysähyttiin puoleks tunniks. Kärryt vaan ulos ja muutama askel ja jopa nukahti. Matkalla kerran syötiin ja lopullisesti herättiin vasta Kemissä. Ite nukuin ehkä 2 tuntia rikkonaisesti. Alkumatkan kuuntelin kahen ennestään vieraan ehkä reilun parikymppisen nuoren, pojan ja tytön, keskustelua. Tyttö oli Oulusta ja poika pääkaupunkiseudulta, joka kuului puheesta. Koko teksti oli tiätsä niinku sillai. Ja sit se tsöge ja make ja paks. En ymmärtäny niinku sillai juurikaan tiätsä. Ja luulen ettei se tyttökään niinku hiffannu. Mutta ei se kyselly että mitä? Tiätsä. No onneks poika oli menossa sukulaisiin Rovaniemelle ja sanoi parasta olevan se hiljaisuus metässä kun kuulee omat ajatukset. Tiätsä.

Karsinnat sitten oli ja meni. Vielä on kahen vaiheilla ollakko pettynyt vai ei. Tyytyväinen olen niihin kahteen voittoon viidestä radasta ja yhteen todella hyvään rataan, harmi vaan se rimanpudotus, joka oli todella kallis. Koira kulki hienosti ja Kerttusen kanssakin meni aika helposti. Huonoa tuuria mun mielestä meillä oli. Kaksi rimaa ja muurin palikat plus yksi kielto. Tuloksena kuudes sija 90:stä yrittäjästä. Jos se yksi rima ei olisi pudonnut ja oltaisiin nyt astumassa kisakoneeseen lokakuussa, miten se olisi järjestynyt? En olisi ainakaan tullut Suomen kautta, mies ei olisi lähtenyt varmaankaan mukaan Sveitsiin moneksi päiväksi, joten Kerttu olisi pitänyt jättää Dubaihin isänsä kanssa. Ja imetän Kerttua edelleen. No olishan tässä ollu pari kuukautta aikaa siirtyä siihen lehmän maitoon ja olishan se ehkä jotenkin muutenkin järjestynyt, mutta nyt ei tartte miettiä mitään sellaista. Joten jos olis tyytyväinen. Joo ollaan. Hyvät koirat sinne menee edustamaan. Erityisen iloinen olen Taavin ja Frodon pääsystä kisoihin. Lupaan istua kuin tatti paskassa koneen eessä koko mm-viikonlopun ajan tuloksia tuijottamassa.

Ilokseni netistä löytyy meidänkin viidestä radasta neljä netistä. Käykääpä katselemassa, myös muut kuin harrastajat: http://www.mantysalo.net/Karsinnat2006/medi_kooste.html

Ensi vuonna yritämme taas, jos ensin saisimme jotenkin ihmeellä ne karsintanollat kerättyä. Seuraaviin sm-kisoihin on nyt neljä nollaa kasassa ja uskoisin saavani nhe kolme puuttuvaa ensi kuussa, mutta ne karsintanollat on sitten vaikeampia. Jos edes seitsemän nollaa riittää ens vuojelle.

Kerttu nukkui tosi huonosti koko viikonlopun ajan. Ihmekkö tuo kun kokoajan vaihetaan majapaikkaa eikä ollenkaan rauhoituta. 7-8 tunnin yöunet ja tunnin päikkärit, ei niillä oikein pärjää. Vierastamiskausi pukkas päälle ja suustakin löysin eilen kaks uutta alahammasta. Luulen ainakin että niitä oli kaks. Ei sinne oikein saa katottua ilman tappelua. Nyt se nukkuu kolmatta tuntia ekoja päikäreitä.

Raapustuksia

Pikakertausta menneestä: Kuukausi kului mökillä Turengissa, nyt ollaan Helsingissä hotellissa pari yötä, huomenna lähetetään mies kotiin Dubaihin, itse siirrytään Vantaalle kaukaisten sukulaisten luo, kisataan Hipon kanssa agilityn mm-karsinnat ja sieltä hypätään pohjoisen junaan. Pohjoisessa vietetään vielä kuukausi, jonka jälkeen palataan mekin kotiin Dubaihin. Siinä välissä mies kyllä tulee käymään Oulussa viikonlopun.

Kaksi viikkoa sitten Turengissa oli agilityn avoimet SM-kisat. Hipon luokassa 120 kisaajaa, josta karsittiin finaaliin porukkaa, samoin kuin alemmistakin tasoluokista karsittiin. Voitimme sen karsintakisan, voitimme ylimääräisen kisan ja voitimme vielä finaalin. Titteli siis Avo SM medeissä. Sunnuntaina oli tasoituskisa, josta muistaakseni 5. tai 6. sija, paras kolmosluokkalaisista. Joukkuekisassa teimme kaksi virhettä, elämämme ensimmäinen kontaktivirhe myös. Siitä se lähtee. Joukkueemme oli silti pronssilla, joukkueita oli useita kymmeniä. Kiva saldo viikonlopusta. 4 pokaalia ja yksi mitali, 4 säkkiä koiranruokaa, onneksi eivät olleet isoja. Siinä oli mökkiläisillä silmät suurina kun nostin autonperästä tavaraa toisensa jälkeen. Appiukko sekosi ja rupes hakemaan kameraa ja sitten otettiin valokuvia. Kasasin pokaalit aitan seinälle oottamaan Kerttua leikkihommiin ens kesäksi.

Harjoitteluhommat on kyllä ihan minimissään tänä kesänä. SM-kisoja ennen kävin kaks kertaa hallilla, SM-kisojen ja agirodun välissä kerran Janakkalan kentällä ja agirodun ja nyt tulevien karsintojen välissä toinen kerta Janakkalan kentällä sekä tänään kerran Purina-areenalla. No, lahjattomat reenaa. Hyvin se koira kulkee, mutta taitotaso on kyllä aika huono. Pitää ohjata varman päälle eikä mihinkään keppeihin voi luottaa yhtään.

Kerttu on siinä ja siinä milloin lähtee eka kävelyaskel. Tukea vasten mennään jo jotenkin ja seisomaan noustaan ilman tukea. Öisin syyään edelleen, viime yönä kahesti, koska en jaksanut tapella asiasta.. Nyt menen pesemään tämän värin päästä pois. Pääsin muuten parturiinkin viikko sitten. Ja suihkuun eilen ekaa kertaa kuukauteen!

Ilmoittauduin myös 8 kisastarttiin pohjoiseen elokuuksi.

Lomakuulumisia

Aika harvinaista herkkua tämä nettiin pääsy näin mökilläeläjänä. Nyt ollaan kuiteskin kyläilyreissulla Nokialla ja talon väki on jo unten mailla, paitsi miehet, jotka rellestävät Tampereen kylillä ja tulevat humalaisena herättäen koko talon joskus ehkä takaisin.

Lappeenrannan SM-kisat meni ihan ok. Neljästä radasta kaksi hyvää tulosta. Hiposta tuli agilityvalio sekä oltiin yksilö-SM-kisassa ekan radan jälkeen toisena. Finaalirata tökkäsi pujotteluesteeseen. Oikein sisään, mutta kaksi keppiä seuraavaksi. Pistän tämän kyllä rutiininpuutteeseen. Ei siis kenenkään vika. Tämmöistä sattuu. Sekin helpotti, kun lähes kaikilla muillakin kärjessäolleilla meni totaalisesti pieleen. Tosin voittajakolmikko olikin sitten aika kaukaa haettu. Ymmärtäköön muut sen kuten haluaa. Ensi vuonna taas yritetään uusiksi.

Kisojen jälkeen netissä luki tällainen lauseke suoraan lainattuna:

"Kummallisen piittaamatonta ja ylimielistä käytöstä kilpailijalta SM-kisoissa midien finaaliradalla tulla rataantutustumiseen lapsi sylissä ja jalassa jotkut rantaläpykkäät. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät suhtaudu lajiin ja kisaamiseen kovin tavoitteellisesti saati vakavasti, mutta olisiko liikaa vaadittu, että voisi edes arvokisoissa hieman kunnioittaa kanssakilpailijoita ja itse kilpailutilannetta?" Juttu jatkui myös, mutten jaksa laittaa koko tarinaa tähän. Minusta siis on kyse. Kerttu oli mulla sylissä viimeisellä rataesittelyllä. Vastasin tähän kyseiseen juttuun mm. niin, että olen jo neuvotellut muutaman tutun lapsenkin mukaanottamisella seuraaviin kisoihin. Ja että mietin vielä kenkävalintaani. Mitä se kellekkään kuuluu. Olisi tullut sanomaan suoraan paikan päällä kun ärsytti. Kyllä mullakin menee keskittymiskyky jos joku tosi ylipainoinen tai paskasissa vatteissa kisaava tutustuu rataan ja satun huomaamaan sen. Se siitä.

Loma menee kivasti. Turengin mökillä asustelee supikoira. Se käy vessan nurkilla syömässä eväitään. Satuin näkemäänkin sen yhtenä päivänä. Mahtava turkki, en ihmettele jos niitä tapetaan turkkien vuoksi. Ei se edes lujaa lähteny pakoon. Porvoon mökilläkin käytiin muutama yö välissä. Miesten piti päästä kalaan, jota tulikin kuulemma runsaasti. Harakat vaan pääsi väliin, ennenkuin saalis pääsi sisälle asti. Itse näin kuulemma vain murto-osan saaliista. Uskoiskohan tuota. Oman mökin piirrustuksistä käytiin myös juttelemassa tutun arkkitehdin kanssa. Tänään meitä tultiin hakemaan tänne Nokialle vajaan sadan kilsan päästä. Aikamoisia ystäviä siis meilläkin on. Viikonlopun suunnitelmiin kuuluu mm. särkänniemi. Pannaan Kerttu possujunaan tai karuselliin. Siis mun sylissä tottakai. Kerttu muuten reenaa jo tosissaan sitä seisomista ilman tukea. Aika hyvin onnistuukin jo.


Mutta nyt kello on jo ihan liikaa, joten pehkuihin nyt. Ja se illan jalkapallokin jäi väliin. Huomenna sitten. Vaan miksi sitä enä kattois kun se Torres ei enää pelaa?

Suomessa ollaan

Mistähän aloittais matkakertomuksen... Paperisia lippujahan mulla ei ollut, ne piti saaha kentältä. Niitä käytiinki silloin muutama päivä sitten hakemassa, mutta se toimisto oli kiini. Luotettiin siihen, että se on ennen lennon lähtöä auki. No ei ollu. Kävin infosta kysymässä ja neuvoivat menemään lipunmyytitiskille. Sieltä neuvoivat meneen turvatarkistuksen läpi ja tiskille suoraan. Lastattiin tavarat kärryyn ja menin neitosten kanssa porttien läpi. Tiskiltä kysyin lippuja ja miekkoset ihmettelivät. Antoivat jonkun lapun ja menin takaisin sinne lipunmyytitiskille. Siellä pyysivät tietty käteistä rahaa, jota ei mulla ollunna. Siis automaatille, se onneks oli melkein selän takana. Takas tiskille. Tiskiltä sain pitkän ootuksen jäkkeen liput ja takaisin turvatarkastukseen. Tämän väliajan Hippo oli lähtöselvitystiskillä kiinni mun matkataravakärryissä. Lippujen kans takasi lähtöselvitykseen. Kertun turvakaukalon käskivät käydä käärimässä muoviin. Muovipaikalla oli lappu, että 5 dirtsua per paketti. Eihän mulla ollu yhtään, koska mihin sitä tarttis. Tarjosin euroja, vitosen seteliä. Mies otti sen vastaan ja antoi 3 dollaria takasin. Sitten lähtöselvitykseen taas, jossa halusivat maksun Hiposta. Ja kortti ei tietenkään käyny. Sanoivat että nosta 500 dirtsua, se riittää. Nostin 600 varmuudeksi. Taas automaatille ja takaisin. Laukut hihnalle ja Hippo boksiin, antoivat mulle lapun, jolla piti mennä maksamaan se Hippo toiselle tiskille. Jonotin kauan siellä tiskillä ja kun maksun aika tuli, lasku oli 30 kilosta 690 dirtsua. En tiiä, mistä ne sen 30 kiloa saivat, Hippo plus boksi on 17 kiloa. No olin vaan tyytyväinen, että eivät saaneet laskua isommaksi, koska se oli ehkä 70 euroa vähemmän kuin piti olla. No taas automaatille, koska käteinen ei käyny. Kertun kärryt sai ottaa koneeseen mukaan. Ja eikun lampsimaan niitä Dubain kentän piitkiä käytäviä ja koneeseen. Lähes kaikki, jotka kuulivat että lennän Aeroflotilla, kauhistelivat ja varoittivat asiasta. Aina jollekki kaverille oli käyny huonosti. Kone oli täynnä venäläisiä, mutta kukaan ei juopotellut, ei huudellut, koneen nousut ja laskut oli täysin moitteettomat, eikä tavattu ees ilmakuoppia. Kertulle ja muille lapsille tarjottiin muutamat purkit ruokaa ja oma ruokakin oli hyvää. Nukuin Kerttu sylissä noin 4 tuntia. Joten ei mitään valittamista.

Ainut valitus lentoemäntien kielitaidosta. Moskovaa lähestyttäessä tulivat kysymään oliko mulla isot vai pienet kärryt, no mistähän voisin tietää, kun ei ole mihin verrata. Oli kuulemma kahet kärryt laitettu koneen alaosaan ja sanoivat, että saan ne sitten matkatavaroitten kans samasta paikasta. Selitin, että jatkan vielä matkaa, en mene matkatavaroille ollenkaan. Nainen yritti selittää ja haki yhen miehen, joka sanoi, että no problen, kyllä kaikki järjestyy. Kuten arvata saattaa... Kentällä marssin muitten mukana passintarkastukseen, jossa mies sanoi, että tarvin viisumin. Vastasin, että matka jatkuu vielä tänään Helsinkiin, jolloin mun piti palata edelliseen kerrokseen, jossa neuvoivat menemään Transfer-toimistoon klo:11 ja nyt kysymään niitä kärryjä samasta paikasta. Meninkin, mutta nainen siellä sanoi, että niistä pitä itte huolehtia ja eikö mulla ole mitään lappua niistä. No ei ollu. Puhelu koneeseen varmisti, että koneen purku ei ollu valmis ja pyyettiin palaamaan asiaan tunnin päästä. Tunnin kuluttua sama nainen ei tienenkän olu tiskillä vaan oli mies, joka pyöritteli päätään ja soitti johonkin, josta varmistui, että kärryt on löytötavarapaikassa ja ne siirretään suoraan Suomen koneeseen. Tässä välissä oli vielä kolmisen tuntia aikaa Suomeen lähtöön ja sen ajan kulutin istumalla nukkuva Kerttu sylissä katellen ja ihmetellen venäläistä pukeutumiskulttuuria. Varmaan venäläisetkin kattoo meän pukeutumista, mutta jotenkin se valkoinen kotelomekkotyylinen yläosa ja ne sukkanauhasysteemillä kiinniolevat karvasäärystimet korkokenkineen sekä toisella naisella punainen pvc-takki, sekä minihame olivat kyllä kaikien huiput. Oli siellä paljon muitakin.

Koneeseen mennessä näin ikkunasta kun Hippo boksineen nostettiin koneeseen kyytiin, joten huoli huomisesta pois. Ja miehet ihan nätisti kantoivat sitä boksia. Finnairin kone oli tosi väljästi lastattu, mutta ilmakuoppia matkalle sattui ja oma penkkini ei pysyny nousussa yläasennossa. Siinä vartailua venäläiskoneelle. Helsingin päässä matkatavarat tulivat, samoin Kerttusen kärryt. Hippo ei tällä kertaa tullu liukuhihnalla, kuten yleensä. Nyt se piti erikseen pyytää hakemaan ja boksista päästessään oli tietty riemuissaan. Boksin tarkastin, eikä mitään vahinkja ollu sattunu 14 tunnin boksissaolon aikana. Muutama sellainen suolakalasnaksi sieltä löytyi. Oli varmaan jollain alkanu säälittää koiraparka ja aatellu tarjota välipalaa.

Kaikenkaikkiaan siis kiva reissu, kunhan vaan ekaan koneeseen asti päästiin. Kerttu nukkuin hyvin, eikä huutanu ollenkaan matkanaikana. Helsinki-Vantaalta hyppäsin taksiin ja hurautin Espooseen. Ja illalla reeneihin. Hippo väsähti kyllä aika pian reeneissä, mutta ei ne taidot mihinkään ollu hukkuneet. Ihan ok:sti se kulki. Pikkusen kyllä oli havaittavissa kurinpuutetta. Otti väliin aina omia polkujaan, mutta kaikkiaan ok.

Tämä päivä kului lähinnä ulkona, ulkona ja ulkona. Neuvolassa käytiin Pohjois-Haagassa, jossa Kertulle arvosanat: "Ei voisi juuri paremmin olla kehittynyt tämä lapsi tähään ikään mennessä." Ja äiti oli tyytyväinen. Espan puistossa istuskelin varmaan tunnin ja toisen rautatieasemalla. Oli niin hyvä ilma, lämpöä yli 20 ja happea reilusti. Ja Kerttu nukkui. Yli 3 tuntia kärryissä kaupungilla. Oli kai silläki uni- sekä happivajausta. Asiasta sadanteen, on muuten vaikeaa saaha lapsi, joka yleensä nukkuu pinnasängyssä, nukahtamaan tavalliseen sänkyyn. Vaatii hermoja ja käsivoimia.

Euroopan voittajanäyttely 2006

Voi tavatonta! Netistä tulee suorana lähetys ryhmäkehistä. Välillä käydään studiossa, jossa nytkin istuu Sini Erikson Nekun kanssa. Mekin siis ollaan Kertun kanssa melkein nyt jo Helsingissä.

Matkakuumetta

Jopas jotakin. Nämä mun matkakumppanit alkaa kai jo vähän hermoilla huomista. Hippo iltalenkillä nilkutti toista etusta tullessaan pallo suussa järvestä ylös. Onneksi se nilkutus unohtui lähes samantien. Yks päivä sillä tuli kynnensivusta verta.

No ei se vielä mitään mutta kun tää pikkuneiti on kuumeessa. Illalla nukahti ihan normaalisti sänkyynsä ja muutaman tunnin päästä rupes itkemään. Kävin laittaan tutin suuhun ja tunsin kuinka iho kuumottaa. Ei muuta ku mittari hommiin ja yli 39 se nousi. Panadolia alakerrasta ja yö oli aika takkuista molemmila. Ei juurikaan nukuttu. Nyt olis vielä 1,5vrk aikaa parannella oloa. Hyvin tämä jaksaa touhuilla mutta välillä on kyllä aika epätoivoisia yrityksiä pitää lapsi tyytyväisenä ees hetken. Nokkakin vuotaa ku seula. Kunhan nyt ees tässä matkanjohtajan asemassa pysyis itte terveenä.

Tämä päivä siis pysytään sisällä, kattellaan miesten tenniksen finaalia, formulaa ja tuo Koti-ikävä-dvdkin on vielä kattomatta. Mies kysyi yhtenä päivänä, että onko koti-ikävää? Annoin kuulemma oikean vastauksen, kun sanoin, että miten vois olla koti-ikävää, jos olen kotona.

Export vs. Import

Tänään yritettiin saaha matkavalmistelut järjestykseen. Lähes onnistuttiin. Tarkoitus oli mennä hakeen lentokentältä meille ne liput, mutta floppikonttori oli kiinni. Pitää vaan uskoa, että niillä se pulju on auki sitten keskellä yötä kun ollaan lähössä. Toinen hoidettava homma oli se Hipon terveyslappu, jolla tästä maasta pääsee ulos. Se meinas olla vaikeeta, mutta siinä sentään onnistuttiin. Ekaks mentiin mun saamien ohjeitten mukaisesti Cargo villageen, menin sinne, missä luki Export, viemässähän täältä tuota koiraa ollaan. Oli aika kiireinen toimisto ja väkeä ku pipoa. Yhellä tiskillä neuvoivat meneen toiseen kerrokseen, josta neuvoivat meneen toisesta oikeanpuoleisesta ovesta, jossa ei tienneet mitään vaan neuvoivat vielä yhteen paikkaan, jossa neuvoivat meneen takas alas ja kysyyn huonenumeron. Menin takas alas, ja sieltä soittivat katalogista löytyneeseen eläinlääkärinnumeroon, josta neuvottiin tulemaan Import-puolelle. No hypättiin autoon ja ajettiin pitkän talon toiseen päähän, josta oikea toimisto löytyi. Ekaks piti mennä yhelle tiskille ostamaan eräänlainen maksukortti ja sitten papereitten kanssa eläinlääkärin puheille. Miekkonen katteli papruja ja rupes hommiin. Mun piti käydä yhellä tiskillä otattaan kopiot rokotuksista ja sitten lähettiin kattomaan itte koiraa autoon. Lääkäri suorastaan pelkäs Hippoa, joka luimisteli auton takaosassa sen näköisenä, ettei tekis kärpäsellekään mitään. Siru luettiin ja numerot täsmäs. Ja takas sisälle. Kauan siinä meni mutta lapun sain ja itseasiassa sain vielä lapun, jolla päästään tulemaan vielä takasinkin. Ei tartte anoa sitä pirun maahantuontilupaa enää uusiksi. Suomesta tarttee vaan sen eläinlääkärin terveystodistuksen. Siinä maahantuotiluvassa on kyllä ihan väärä puhelinnumeron mun kohalla, Hipon syntymäpäivä on merkattu 22.6.06 ja rokotuspäivät on miten sattuu. No ei niitä kummiskaan kukaan kattele.

Iltasella käytiin vielä syntymäpäiväkakuilla tuolla naapurialueella, Kilpisillä. Kerttukin "leikki" elämänsä ekaa kertaa toisen lapsen kanssa. Einari-poika oli oikeen sopiva pallottelukaveri. Tosin Kertun leikki alkoi siitä kun otti Einarilta pallon ja laitto sen suuhunsa. Olivat muuten kolmikymppiskakut. Ittelläkin sen kakun aika tulee ennen joulua. Milloin se kriisinpoikanen ruukaa tulla. Sitä ootellessa.

Oli ilmestyny SM-aikataulukin nettiin. Melkosen aikasten alkaa taas kisat lauantaina, joten Milla, taidat saada ihan yksin lähteä kisapaikalle aamulla ja me muu porukka jäähään koisimaan.
Mutta hei nyt myös muut laittamaan tuonne kommenttiboksiin niitä voittajaveikkauksia. Ei ole kai missään lukenu, onko tänä vuonna ihan oikeaa Veikkauksen voittajavetoa. Olis vaan, vaikka niistä makseista, kun niitä harvemmin on ollu.



Nyt pitäis jo olla koisimassa. Viime yö ei ollu kauheeta herkkua. Lapsityrannimme Tinttarallaa veti kyllä sellasta tinttarallaa aika kauan, ennenkuin nukahti uusiksi joskus puolen yön jälkeen. Ei kylläkään tarttenut syömistä koko yönä. Mutta sitä ei kyllä voi lähimaillekkaan laskea kokonaan nukutuksi yöksi. Se kohta oottaa vielä vauvakirjassa päivämääräänsä. Toivottavasti enne rippikouluikää saahaan sinne joku päivä laitettua.

Uniagilityä

Näin unta, että oli isot agilitykisat jossain sisähallissa. Jotenkin tuli SM-kisat mieleen. Alustana piti olla sertimatto, mutta kun sitä kyselin, jotkut sanoivat vaan, että mihin sitä sertimattoa tarvitaan, nää on ihan samanveroiset. Lattia oli tosi liukas, niinkuin sisäpelihallien lattiat on ilman mattoja. Mattoja oli kyllä siellä täällä, mutta ne oli ns. normaaleja olkkarinmattoja, vähän sellasten räsymattojen tapaisia. Kisojen päätteeksi oli vielä sellainen iltapukukierros naisille. Muutama hullu siihen osallistui, minä mukaanlukien. Toinen kenet muistan oli Aaltosen Maria. Muita naamoja ei jääny mieleen. Niin ja kisat oli Keminmaassa.

Laitetaanko kisaveikkaus pystyyn. Pistäkää kommenttiboksiin vaikka nimettömänä jos ei muuten, SM-kultamitalistit viikon päästä kisattavista skaboista. Myös itteään saa veikata, mutta ei ole pakko. Voi myös laittaa perään tiedon, onko kolmikko sellainen, jonka haluaa vai uskoo olevan korkeimmilla palleilla. Ja kaikki säkäluokat mukaan. Laitan myös oman veikkaukseni, ihan nettitulosten perusteella.

4 yötä enää

Rupee olemaan asiat järjestymässä Suomea varten. Onhan tässä vielä 4 yötä lähtöön ja nyt jo varmistui majapaikka kolmeksi yöksi ennen sm-kisoja. Menen veljen tykö oleilemaan öiksi, mutta arvelisin että ne muutamat päivät kuluu kyllä muualla kuin sisälläi. Pitäis käydä neuvolassa, reenaamassa, reenaamassa, renaamassa ja missäs muualla. Tiistain reeneihin yritän keretä. Laskeutuuhan se kone jo puoli kahen aikaan iltapäivällä. Kyllä siinä kerkiää tavarat nakata jollain, millähän Espooseen ja kärrätä tän sakin hallille. Se perhanan lentoboksi on kyllä yks ongelma, mihin se sullotaan. Kai sille joku paikka löytyy.

Hiponkin lupa-asiat pitäisi oieta ehkä lauantaina. Tarvitaan maastapoistumislupa, oikeastaan se on lentolupa, että eläin on terve ja kestää lennon. Sain ohjeet, mistä se reilun 20 euron lappu haetaan. Tosin tiedossa ei ole, montako päivää ennen se tarttee olla. Tämä maa se vasta on täynnä byrokratiaa.

Nyt tuosta jalanjuuresta tulee aika vahvat aromit. Kerttu istuu siellä ja tutkii työkalupakkia. Taian mennä aukaisemaan yllätyspaketin ja kattoa, mitä siellä Kertun pakissa on ollunna.

Sekalaista

Aamulla hain toissapäivänä tänne muuttaneen uuden kotirouvan mukaan kahvilaan. Hänellä mies on tänne tullut jo muutama kuukausi sitten ja nyt vaimo tuli kahden lapsen kanssa myös. Nuorimmainen on 6 viikkoa vanha. Puhuttiin mm. synnytyksen käynnistämisestä. Nyt tuli kyllä yliveto perustelu käynnistykseen. Muuton takia synnytys aikaistettiin. Käyhän se niinkin. Olen myös kuullut että täällä Dubaissa saa keisarinleikkauksen jos vain vähän vihjaakaan sinne suuntaan. Toki se maksaa enempi.

Äsken kurvailin ihan vaan huvikseni taas Emirates malliin. Joku aika sitten ihmettelin kun ei H&M ole vielä rantautunu tänne. No johan se on tulossa. Isot kyltit ja ilmoitukset oli seinässä, porukkaa haetaan töihin. Yritän kyllä kiertää kaukaa kaikki Veromodat, Mangot ja Zarat, koska nehän löytyy Suomestakin. Tosin en ole kai koskaan muutenkaan löytäny esim. Zarasta mitään, mikä mulle mahtuis päälle.

Kuulin myös eilen, että tänne tulee taas kaks uutta ostaria. Tällä hetkellä tuo toinen suosikkini MOE on suurin 450:llä liikkeellään. Nyt on tulossa tuhannen ja reilun tuhannen kaupan ostarit. Siinä sitä riittää kattottavaa. Alkaa pikkuhiljaa kyllä menemään hiukan yli hilseen nuo kaupat. Kai sitä muutakin pitäis elämään sisältyä. Metroahan tänne myös rakennetaan. Se valmistuu tosin vasta joskus kymmenen vuojen kuluttua, joten me ei ainakaan olla sitä testaamassa. Toki puhetta ulkomaille jäämisestä on jo ollu, mutta seuraava maa, jos Suomeen ei palata, täytyy olla sellainen, jossa on kunnon mahikset agilityyn.

Tällä hetkellä aika moni samanikäisen lapsen omaavista äiteistä on jo palannu töihin ja osa on palaamassa ihan kohta. Meikäläisen kotiolot kestää vielä 1,5 vuotta luultavasti. Itte olis kyllä vaikka välillä valmis menemään töihin, mutta tuota lasta ei kyllä vois laittaa mihinkään hoitoon. Eihän se osaa puhua eikä kävellä. Siellä se jossain päiväkodin nurkassa itkis kokopäivän yksinään kuiteski. Siinä mielessä suomalaiset on kyllä syntyneet hyvään maahan, että on äitiyslomat ja -päivärahat. Eikä ne huonot ole moneen maahan verrattuna. Toki monessa maassa ne on vielä paremmat. Täällä en usko mitään tukea olevan, koska eihän täällä ole verotusta.

Nyt jo parin kuukauden ajan täällä linnut on ollu aika agressiivisia. Saa tosissaan kattoa mihin kävelee. Ne meinaa kunnolla hyökätä kimppuun. Ainaki silloin kun ollaan Hipon kanssa liikkeellä. Mulla onkin nykyään Hipon paskapussi mukana ja sillä heiluttelen kun tulevat liian lähelle. Ja nyt ne saa....t on tehneet pesän tuohon meän autokatokseen. Oon niitä yrittäny aiemmin ajaa sieltä pois, mutta minkäs niille enää tekee, kun paska on jo housuissa. Toivottavasti niillä on joku vuodenaikarytmi keleistä huolimatta. Jos ne syksyllä olis jo muuttaneet pesästään kun palataan maisemiin. Täällä muuten pitäisi olla flamingojakin. Eipä ole meille tulleet vielä kyläilemään. Käskekää niitten tulla meille jos käyvät teillä.

Rakkaat lukijat

Siitäs saitte. Siltä se tuntuu kun seuraa jotain blogia ja sitten yhtäkkiä, uutta tekstiä ei tulekaan ja jo alkaa manailu... No ei vaiskaan. kirjoitin eilen pitkän tarinan ja se häipyi ku tuhka tuuleen. Ei tehny mieli kirjottaa uusiksi.

Tässä välissä ollaan käyty halpavaatekaupassa tekemässä löytöjä. 12 eurolla Kerttu sai mekon, bodyn ja kolme paita-housuyhistelmää. Ei paha. Autolle palatessa parkkipirkko, tai pitäiskö sanoa parkkipekka naputteli koneellensa kai sakkoa. Olin kyllä laittanu vinkistä viisastuneena parkkilapun, mutta ku en tienny, ttä se minuuttiosio siitä lapusta meni just piiloon. Kaks tuntia laitoin aikaa siihen lappuun ja kauppaan kului 1:59. Siis yhteen kauppaan.. Näytin käskystä sitä lappua ja just minuutilleen loppui se aika. Setä selitti, ettei se voi arvailla minuutteja ja jotain se siinä sihisi ittekseen. Jatkoi sitä näppäilyään ja toivon että samalla pyyhki sen sakon. No saas nähä tuleeko joskus perille asti, jos ei se sitä poistanu. Joskus kymmenen vuotta sitten saatiin Aaltosten sisarusten kanssa Ruotsin maalla parkkisakot, jotka ei minun tietääkseni ole tulleet vieläkään perille.

Rannalle mentiin kuvaileen lapsia eilen kolmen aikaan päivällä. Kuviteltiin, että alkaa oleen jo siedettävä keli siihen aikaan. Reilun kolmen kuukauden kokemuskella ei näköjään ole paljoa oppinu. Ei siellä voinu olla. Äkkiä kamera käyntiin ja pikaisesti pois. Hienoja kuvia tuli silti, ja Kerttukin maisteli hiekkaa elämänsä ekaa kertaa. Menomatkalla meinasin ajaa toisen auton kylkeen ja mulle tööttäiltiin. Vähän matkan päässä pääsin ite tööttäileen kun yks urpo vaihtoi kaistaa ja sanoinkin ääneen, että tuleeko tuo mun kylkeen ja olihan se tulossa. Tööttäilin ja miekkonen vaan tyynesti päätään kääntämättä jatkoi matkaansa. Hahmosta päättelin, että mies se oli.



Eilen olin myös Karppisilla aamukahveilla. Puolalaisäiti Barbara oli myös viisikuisen lapsensa kanssa. Se lapsi painaa yhtä paljon kuin Kerttu nyt kasikuisena eli reilut 8 kiloa. Se tyttö syö pelkästään rintaa. Lääkäri oli sanonu, että pistäis rajoittaa sitä syömistä, lapses on ylipainoinen. Rintalapsi ylipainoinen, mitenhän sitä rajoitetaan...

Tänään olin naapuritiellä asuvan italialaisäiti Gemman ja tyttönsä Vittorian kanssa shoppailemassa. Kiva kun kumpikin osaa lähes yhtä huonoa englantia, mutta hyvin tultiin toimeen. Joka toinen lause loppui sanoihin: en tiiä mikä se on englanniksi mutta ymmärrät varmaan. Neljä tuntia saatiin kulumaan ja rahaa ei juuri ollenkaan. Eihän täällä muutenkaan rahaa kulu, ainakaan mulla. Kortillahan sitä maksaa. Lähes joka paikassa onkin sellainen mokkula johon kortilla maksettaessa naputellaan tunnusluku, mutta silti pitää allekirjoittaa. Sitä en kyllä ymmärrä. Ruottissa oli samanlaiset näpytyskoneet, mutta ei siellä enää mitään allekirjoitusta tarttettu.

Tätä se on kun mies on työreissussa. Kokoajan auto persuksen alla, no ei sentään kokoajan. Huomen aamulla kurvaan hakemaan eilen tänne muuttaneen äitin lapsineen aamukahveille tuonne kotirouvien palaveriin. Jos olis iltapäivän sitten vaikka ihan vaan kotosalla. Mikko palailee Marokosta perjantaita vasten yöllä. Sitten onkaan muuta päivä ennenkuin Flopataan. Hippo onneksi kai lopettelee juoksuaan. Ei enää siirrä häntäänsä kun laitan sille housuja jalkaan..
Täällä muuten on radiossa kisa, jossa palkintona on matka Suomen juhannukseen katsomaan yötöntä yötä. Nyt minä menen kattomaan jääkiekkoa telkusta kun sitä kerrankin tulee. Vähän vaihtelua tuohon tennikseen, jota tulee 8 tuntia päivässä.

Jebel Ali

Tänään ei olla juuri muuta saatu aikaiseksi kuin kävimme pyörähtämässä äskettäin Jebel Ali beachillä. Kerttu veti autossa sikeitä ja mitä menikään silmiemme ohitse.

Paikallista seiskaa aamulla selaillessani olin tyytyväinen, ettei sitä Suomi tarraa ole vielä auton takalasissa. Oli pieni juttu, että suomalaisilla nettisivuillakin julkaistu Profeetta Muhammedin pilakuvajuttu ei aiheuta mitään sanktioita. Jokin aika sitten samaisessa lehdessä oli jopa juttua Lordin euroviisuvoitosta. Ei täällä kyllä kukaan tiiä, missä Suomi on. Mutta en minäkään tiiä missä on vaikka Jordania.

American idolsista

Kattelen just nyt koneelta tämän vuojen american idolsin finaalijaksoa. Teiän kaikkien siellä Suomessa pitää kattoa se 4.6 subilta tuleva finaali. Olen kattonu finaalista nyt vasta vähän yli puolen välin ja välillä nauran kippurassa ja useamman kerran olen itkenyt liikutuksesta. Onneks Mikko on vielä töissä. Se ei ymmärtäis. Mutta siis katsokaa. Tämä on oikeeta viihdettä, vaikka ei musiikista niin välittäiskään. Paska vaan kun tietää sen voittajan etukäteen.. Ja tietty on vähän etua jos on seurannu myös aikaisempia kausia, tietää paremmin ketä ne välillä esiintyvät tyypit on. Kyllä ne jenkkilässä osaavat tehä kaiken isommin ja paremmin. No, ainakin tv-showt.

Paparazzin tuloksia

Nyt oli pakko kirjottaa tänne heti kun tulin kotiin. Sain, kuten kuvista näkyy, ensimmäiset kuvat napattua arabeista. Osassa kuvista tähtäilin hienon ostarin puitteita ja "sattumalta" muuan arabinainenkin osui kuvaan.


Battuta mallissa oli Dubain poliisien soittokunnasta pari tyyppiä esiintymässä, joten siinä sai ihan luvan kanssa kuvata. Ei silti ihan sopinut mun mielikuvaan pillipiiparille arabien puku päälle.

Tässä vielä yksi kuva menomatkalta auton ratin takaa napattuna. Tämännäköisiä miekkosia tuolla ulkona huhkii aamusta iltaan, päivästä toiseen. Ja näitä on tuhansia. Kuin muurahaispesässä muurahaisia. Ja mitä kuumempi päivä, sitä enemmän rättejä päässä. Tänään oli 40 astetta auton mittarissa. Kosteusprosentti kuului olevan 38%.

Ja mahtavaa kun HAU rakentaa tpoisen hallin, nurmipohjaisen. Varasin jo siitä vanhasta hallista oman paikan, sinne kun rakennetaan makuutiloja.

Samaa rataa

Päivien kulussa ei mitään uutta. Tämä vimeinen kaksviikkoinen ennen Suomeen tuloa pyörii omalla painollaan. Vielä muutama päivä, sitten Mikko lähtee mihinkähän lie, niin siis Casablancaan, on siellä melkein viikon, ja sen kotiintulon jälkeen muutama päivä ja me lähetään. Ens viikolle onkin paikkoja mitä kierrellä kun on auto käytössä 24h joka päivä. Tekstiili souq on yks paikka, Sana -niminen paikka, josta pitäisi löytyä halvalla lasten vaatteita, rannalla pitäisi käydä joku iltapäivä kokeilemassa valokuvausta Karppisten kanssa ja mitähän vielä. No tietty pakolliset Battutat ja Emirates Mallit.

Tänään käytiin aamukahveilla Suomirouvien kanssa ja taas oli niin mukavaa. Jos välillä yhtään täälläolo tökkii, kuten joskus tökkii, niin tuolla tulee niiiin hyvälle tuulelle. Kaupan päälle saa vielä itselle uusia suomalaisia naistenlehtiä. Joku niitä aina jostain saa. Otin mukaani myös sen lehden, jota kukaan muu ei huolinut, Painonvartijat. Alkaahan huomenna taas uus kuukausi. Luin sitä jo. Samalla söin kaksi suklaapatukkaa... Tämä on tosi hyvä karkkilakko.

Koko loppuajan olen taistellut sen lentomaksun maksamisen kanssa. Millä kortilla se maksetaan ja mitkä on ne pirun numerot, mitä ne haluaa. Ja ai, tuli väärä numero, no kokeilkaa tuota. Katsotaan, mikä on lopputulos. Väliajoilla haen Kerttua portaista pois, Hipon vesikupilta pois, annan vauvakeksin käteen, pyyhin keksinjämät lattiasta, poskilta, vaihetaan keksiset vaatteet, laitetaan kirjahyllyn tavarat takaisin kirjahyllyyn, kengät takaisin kenkähyllyyn, korjataan luetut lehdet lattialta. On se kiireistä hommaa. Niin ja välissä lyhyet.. skypesessiot Mouhijärven suurruhtinaskuntaan.

Täkäläisessä lehdessä on ollu juttua hullujen uudesta pelistä. Siinä ajetaan autolla kuusikaistaista motaria, heitetään ikkunasta kissanpentu keskelle tietä ja lasketaan, kuinka monta autoa se pystyy väistämään ennenkuin kuolema korjaa sen. Sairasta. Ihan sairasta. Ja pitää olla kolme silminnäkijää, ennenkuin poliisi pystyy puuttumaan hommaan. Toinen aika sairas yksityiskohta on se, että ilmakiväärejä saa ostaa kuka tahansa, ei tartteta mitään lupia, eikä kaupassa opasteta aseen vaarallisuudesta. Halvimmat kiinalaisvalmisteet lähtee mukaan noin kymmenellä eurolla.

Sunnuntaita

Näkyihän ne formulat täälläkin. Piti selata aika kauan nuita kanavia, mutta oliskohan ollu numero 277, josta kisa löytyi suorana. Tai siis aika-ajot. Ei kyllä ymmärretty yhtään tämän vuojen sääntöjä, mutta ei sillä Räkällä hassummin menny. Tänään katellaan sitten itse kisaa. Samalta kanavalta tuli illalla myöhään suorana hyväntekeväisyysjalitsupeli, jossa pelas vanhoja pelaajia, mm. Maradona ja lisäksi muuan Robbie Williams. Ei ne kyllä osanneet juurikaan pelata, mutta isot katsomot pursusi katsojia. Eikä Robia paljoa ees näytetty, pyh.

Katoin eilen myös ekaa kertaa sitä Tanssii tähtien kanssa-ohjelman brittiversiota ja tykästyin heti. Paha vaan kun ei tunne niitä julkkiskisaajia, mutta mukavannäköistä touhua. Jotenkin tuo töllö on kokoajan päällä, mutta minkäs teet kun ulos ei kertakaikkiaan voi mennä. Paitsi silloin kun lapsi nukkuu, kuten nyt. Nukkuukin varmaan pitkät päikkärit, kun yöunet oli taas ihan valtavan pitkät, 8,5 tuntia. Ite nukuin ruhtinaalliset 6 tuntia.

Olis pieni pyyntö agilityväelle. Jos jollain olis muistissa joku sm-tuomarien rata tai karsintatuomarien rata, vois vaikka piirtää sen ja lähettää sähköpostilla. Voi sanoa, että oon aika pahasti tippunu kärryiltä nuitten ratojen suhteen. Ja tosi vähän niitä nykyään löytyy netistä. Pitäis ehkä kaivaa vaikka ulkomaan ratoja ja mennä niitä mielikuvituskoiralla.

Se eilinen eläinlääkäri muuten kysyi, kun Hipolla oli housut jalassa, että vuotaako tuo koira vielä? Öö, vuotaa. Olis kai voinu sanoa, että ei, muuten vaan tykkään kun sillä on nuo pöksyt ja se on ihan nolona.

Täydelliset naiset -sarjan toinen kausi lähenee mun koneella loppuaan. Löysin siihen äsken luultavasti viimeiset jaksot netistä ja arvioitu saapumisaika on nyt noin 12 tunnin päässä. Toinen kausi on kyllä pieni pettymys, se ei ole lähelläkään ekan tasoa, mutta katottava se silti on. Jos haluatte juonipaljastuksia, tiiätte mistä kysyä. Vielä tuosta tv-aiheesta, oli Mikon kaveri ollu siinä Noora menee naimisiin sarjassa ihan vasta. Tipahti kyllä sekin heti pois. Luin netistä sen sarjan ideaa ja tapahtumia, enkä voi kuin ihmetellä kuka on tuollaisen ees keksiny. Mitä jos se naikkonen ei kelpuuta ketään ennenku pitää mennä alttarille? Eihän sille näytä kukaan kelpaavan.

15 yötä jouluun on, laskin aivan itte äsken!

Jalitsua

Eilen päästiin vihdoin ja viimeinen aikaiseksi vääntäytyä katselemaan jotain tapahtumaa. Mentiin katsomaan rantajalkapallon Aasian mestaruuskisan finaalipeliä, Japani vastaan Bahrain. Pikkusen eksyttiin välillä kartalta matkalla sinne oikealle rannalle, mutta perille päästiin. Laji näytti mukavalta, vaikka säännöt olikin kai aika erikoiset. No mulle riittää, että maalit lasketaan siitä jos pallo menee maaliin... Katsomot oli pullollaan paidattomia miehiä, joten naisväelle olisi ollut muutakin katsottavaa. Miehille oli myös väliajoilla cheerleadereiden esityksiä. Katsomossa oli myös kuvastakin löytyvät ilmeisesti jkonkin sortin sheikit tms. Kuva on aika kaukaa otettu, mutta ensimmäinen mun ottama kuva, jossa on näitä paikallisia. Niin ja Bahrain voitti 5-3 ja pääsee näin Brasiliaan kisaamaan Aasian mestarina.












Kotimatkalla näppäilin autosta muitakin kuvia ympäristöstä. Yhessä liikenneympyrässä otin huvikseen kuvan Hummerista. Äsken latasin kuvat koneelle ja kas, mitä olin ikuistanut. Etupenkillä vänkärin puolella näyttää olevan pikkulapsi suhteellisen turvattomassa paikassa. Tämä valitettavasti on täällä ihan arkipäivää. Lisäksi kuva jostain moskeijasta. Näitä muslimien rukouspaikkoja on pilvin pimein.










Tänä aamuna kävin eläinlääkärissä Hipon kanssa hakemassa sille sen heisimatolääkityksen Suomeen tuloa varten. Jo viimeksi mietin, että sainko vain vahingossa hieman epäystävällisen vastaanoton. En saanut. Tällä kertaa taas oli aika nihkeää se vastaanotto. Lääke kyllä saatiin suuhun asti laitettua ja toinen niskanahkaan, en ees tiiä miks sinne jotain laitettiin, luultavasti se oli joku punkkihomma. Lääkäri tais olla joku sveitsiläinen tms. keskieurooppalainen nainen, joka tarttui tähän juoksuongelmaan. No ei se meille mikään ongelma ole, mutta kummallisia kysymyksiä se esitti. En ymmärtäny puoliakaan.. Kehotti mm. tarkistamaan lentokoneesta poisoton jälkeen ettei Hippo ole tiineenä. Meinasi olla antamatta sitä matolääkettä koska lähtöön on vielä 2 viikkoa aikaa. Englantiin tarvitaan max 3 päivää ennen annettuna, mutta Suomeen riittää 30 päivää ennen. Kyseli myös millä lentoyhtiöllä lennetään, Emirates ei kuulemma ota lemmikkejä. Ehkä olen varannu ja tarkistanu, että koira pääsee myös.. Tällä kertaa saivat minulta 25 euroa nyhdettyä, mutta seuraavalla kerralla menen johonkin muuhun paikkaan.

Eilinen ilta oli meillä taas itkua ja hammastenkiristystä. Tai lähinnä kai ikenien. Ainakin siihen tulokseen tultiin, että hampaat itkettää. Aivan saa.......sta huutoa aika kauan, kunnes uni vei voiton ja Kerttu nukahti mulle syliin. Toinen ilta peräkkäin. Ja ruoka ei maistu, sen tyrkyttäminen vasta saakin huutoa aikaiseksi. Päivisin onneks kaikki on hyvin.

Onnittelut haikaran laskeutumisesta viimein pohjolaan!

Ja tsemppiä sinne yksille Ruotsin turneelle. Heti ekan päivän jälkeen oli ainakin reilusti paremmat kotiintuomiset kuin edellisestä reissusta. No ei puhuta nyt siitä.

Me jäähään oottamaan tuleeko meän telkusta tänään aika-ajoja.

Onnenpyörä

Aamulla päätin, että tänään tuo tyttö nukkuu kahet päikkärit ja nukahtaa ite omaan sänkyyn molemmilla kerroilla. Palataan takaisin vanhaan rytmiin. Viime yönä ei syöty kertaakaan, mutta koska illalla nukuttaminen kesti 1,5 tuntia ja aamulla herättiin puoli seittemän, kerkeääkö siinä välissä ees syyä? Eli vois sanoa, että se oli eka yö ilman syömistä. Mutta pitää kasikuisen nukkua pidemmät yöunet kuin 8 tuntia. Varsinkin jos päivällä otetaan vain yhet kahen tunnin päikkärit. Sanon minä, ekakertalaisäiti. Laitoin Kertun sänkyyn aamulla puoli 10, koska alkoi jo hieromaan silmiään, ja palasin alakertaan. Ihmettelin hiljaisuutta ja palasin kattomaan viien minsan päästä ja siellä se nukkui. Sama tapahtui äsken kun vein toisille päikkäreille. On se vaan enkeli... Ainakin joskus.

Tousuin sen kanssa tuossa aamupäivällä lattialla ja kurotauduin laittamaan töllöä hiljemmalle jolloin maailma pimeni. Melkein lähti taju. Huipannut on kyllä ennenki, mutta nyt tuntu että kuolema tulee. Olin varmaan pari minsaa ihan tillintallin, jonka jälkeen rupes oksettamaan. Menin sitten vessaan ja oksennutin itteni. Olen ollu karkkilakossa kohta kuukauden ja olettaisin, että niillä eilen saamillamme tuliais Dacapo-suklaakonvehdeilla, joita söin ehkä vain 20, saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Oikeastaan toivon sitä. Vessareissun jälkeen olo on kohentunut jo niin paljon, että tuolla uunissa oottaa juustoiset lihapullat. Toivon, että ne ei aiheuta samanlaista oksennusreaktiota makunsa puolesta.

On se muuten mahtava homma tuo skype. Taas aamupäivällä olin yli tunnin yhteyksissä Kiinaan, Maritaan, joka siellä painii borterinsa kanssa kaikenmaailman karanteeniongelmien kanssa. Onneks täällä ei sentään ole karanteenia. Mukava jauhaa jonkun samanlaisessa tilanteessa olevan ihmisen kanssa pelkästään agilitystä tunnin verran. Maritahan on siis myös miehensä työn perässä mennyt Kiinaan kaheksi vuojeksi. Tuli vaan muuten mieleen, että onneksi on ne euron sunnuntaipuhelut ainakin koko kesän ajaksi. Voi lörpötellä ihan vaan suomea Suomessa niin paljon kun sielu sietää.

Onnittittelut muuten taas Rallille, Ojanperän nollasta. Josta tulikin mieleeni tuo finagilitysivuston juttupalsta. Vastasin sinne kun joku puhui, että koira osaa lukea rataa, että en ymmärrä, miten koira voisi osata lukea rataa. No sain omaanikin vastauksen, jossa ystävällisesti kerrottiin, miten se tapahtuu. Kokeneet koirat osaavat kuulemma lukea rataa. Minun koirani ei sitten ole kai tarpeeksi kokenut.

Ette arvaa, mikä töllöohjelma putkahti aamulla kuvaruutuun? Onnenpyörä. Aivan mahtavaa.