Syyslomailua lisää

Tänään oltiin rauniolla reeneissä pitkästä aikaa moneen vuoteen. Ei sentään Hipolla reenata, mutta sai se kuiteski ettiä Kertun pari kertaa. Onnetonhan se siinä hommassa on, kun ei sillä ole hajuakaan, mitä siellä pitäis tehä. Ei ole koskaan opetettu. Muuten se alkaa olemaan kunnossa. Kipulääkkeen tungen sille aamuisin kitaan ja jo koittaa pomppia ja leikkiä entiseen malliin. Yritä sitä sitten hillitä.


Hermanni alko tänään käveleen. Seistä töröttäny se on jo kauan aikaa ja tukea vasten hiippailee, mutta tänään oivalsi, että pysyy joten kuten pystyssä jo ilman mitään. Maksimi taitaa olla joku 5 askelta ennenku maan vetovoimaa on liian suuri. Lisäks isäntä oli tänään vajaan tunnin mummin kanssa kotona kun me muut käytiin asioilla. Oli ollu täys työ pitää heppu tyytyväisenä sen jälkeen kun salaa pantiin ovi kiinni.

Seuraavassa kuvassa on pahin purenta, mitä olen koskaan nähny. Livenä tämä näyttää vielä kamalammalta. Tästä koirasta ei koskaan tule käyttövaliota kun se Mattsonki taitaa olla jo kuollu. Jos tämä olis ihmisen suu, se korjattaisiin jo yleisön painostuksesta. No, onneks tästä ei ole haittaa mestaruuksien vastaanottamisissa.

Kotirintamallakin tapahtuu. Tais mennä koti kaupaksi tosi lyhyellä aikavälillä. Tarjous on hyväksytty ja kuukausi aikaa muuttaa uuteen kotiin.

Tämä kotiäiti pääsee huomenna kampaajalle! Iltapäivällä on eessä siis ihan varmasti taas kerran lyhyempien hiusten aiheuttamaa katumusta. Se on niin monta kertaa nähty.