Pohjoisessa kun ollaan niin täällähän sitä sattuu ja tapahtuu. Oulun kisat peruin meän osalta kun Hipon tassut ei ole kunnossa. On ne paremmassa kunnossa kuin ennen, mutta nirhautuneet edelleen. Eilen aamulla ihmettelin kun ei koira halunnu seistä ollenkaan. Oli aivan vetelä ja vaisu. Ulos ku mentiin se löi heti maate. Hypätä ei tahtonu eikä ruokakaan maistunu. Muistin samalla, että se ripuloi edellisen päivän kävelylenkin aikana. No nettilääkäri-googlen perusteella diagnosoin kohtutulehuksen, vaikkei oireet ollu sinnepäinkään. Aattelin, että takapäässä se ongelma kuitenki on. Mahassa, tapapuolessa tai jossain synnytyselimissä. Soitettiin Simon kunnaneläinlääkärille, koska se on kuulemma paras täälläpäin. Ja niin se oli. Aivan mahtava. Ja halpa kaiken lisäksi, suunnilleen ilmanen. Lääkäri katto ihan kaiken läpi, ultras kohdun ja paineli selän. Diagnoosina on selän täysjumi. Kaikki muut oli kunnossa, mutta vasen takajalka ei palaudu samaa tahtia oikeaan asentoon ku muut. Siis jos siitä taittaa varpaat taaksepäin, siinä kestää kuulemma liian kauan aikaa kun koira ne oikaisee. Selästä aristi myös. Eli se on jossain välissä joko liukastunu tai hypätessä loukannu selkänsä tai sitten tämä anturoitten varominen on aiheuttanu sen jumin. Kipulääkettä siis plus lepoa ja mielellään hierontaa. Peruin samantien tulevat kisat, tässähän tulee dopingaikaa ihan reippaasti. Toiveissa olis päästä muutaman viikon päästä agilityn B-maajoukkuueen leirille Hyvinkäälle. Sieltä tuli tietoa, että kouluttajina on Harri Huittinen, Jenni Lehtinen ja Jan Egil Eide, vai miten se meni?
Lähti taas vähän lapasesta, mutta eilen iltapäivällä sattu taas. Mummua vietiin terveyskeskukseen. Se oli edellisen yön töissä eikä sitten Simon reissun takia kerinny nukkua ollenkaan. Samoilla silmillä oli vielä iltapäivällä laittamassa takan luukkuja kiinni ja kiipes tuolille, että yltäis paremmin. Jumalaton kolina kuulu ja sitten ihan hiljaa. Oli tippunu tuolilta lyöny silmäkulmansa takan reunalla roikkuvaan "espanjalaiseen kidutusvälineeseen". Se on sellanen matkamuistona tuotu ikäänku ruoska, mutta siinä pn kettinkien päässä metalliset pallot, joissa on tylsiä piikkejä ympäriinsä. Osu sitten se piikki silmäkulmaan. Sitä ei tarttenukaan ommella vaan olivat liimanneet sen kiinni. Nyt on niin makia mustelma nousemassa siihen laastarin alle, että ohikulkijat ei voi olla ku ihan varmoja, miten on mummulle käyny.
Lääkärireissujen lisäksi ollaan aikaa kulutettu lähinnä kyläilemällä ja olemalla. Ihan parissa kaupassa ollaan käyty. Tänään käytiin katsastamassa Tornion uus ostari (no on se kuulemma jo vuojen vanha) ja eilen löysin kirppikseltä Hermanille Reino-tossut. Vielä olis ehkä 27 kyläpaikkaa jäljellä. Ehkä skipataan osa. Lauantaina on tarjolla paikallista toko-osaamista kisojen merkeissä ja sitten aateltiin ajella Ouluun vielä yheksi yöksi.
Loput pikakelauksena: koti on myynnissä, pappa hukassa ja yöimetyksen lopetettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti