Leppoisa lauantai

Eilen oli viimein Kertun 4-vuotisjuhlat ja kakunsyöjäiset. Jostain syystä tässä naputtelun lomassa lapan suuhun tuota äärettömän hyvää baileyskakkua, jota on vielä jäljellä. Vaan ei ole kauaa tätä vauhtia ainakaan. Neitiä jännitti tosi paljon häntä varten järkätyt juhlat, uni ei meinannu tulla edellisenä iltana ja juhlien jälkeinenkin yö oli lyhyt, mutta sekava... No itse juhlat meni hienosti, vieraina oli kolme ex-dubailaista mammaa lapsineen, joita oli 5 plus yks mahassa, jonka olisi pitäny jo poksahtaa.

Koti alkaa näyttää asutulta, eikä laatikoita enä pursua muualla kuin parvekkeella. Verhot pietetäänki aika lailla suljettuna. Kiinteistönvälittäjä on jo vieraillu täällä ja kuvat otetaan kai ens viikolla. Paitsi. Hoitelen nuita Purina-areenan avaimia ja muutamat ovat hakeneet multa kotoa avaimen. Kuten eräs rouva, joka asuu seuraavalla kadulla asunnossa, joka on heille liian iso ja haluaisivat löytää pienemmän. Täti ihastui (?) tähän kämppään todella ja haluaa nähä tän uusiksi miehensä kanssa ennen kuin menee yleiseen myyntiin. Saa nähä, mutta olishan se kummaa myyä avaimen hakijalle kotinsa. Uutta kotia ei ole ostettu, mutta eipä ole kaukanakaan. Käytiin taas tänään aamulla ajelemassa ja kurkkimassa ikkunoista sisään. Valittiin kahesta se paras ja nyt ollaan jo ostamassa venettä, traileria, enduropyörää sun muuta. Lainastakin on jo neuvoteltu. No, kaukanahan se ostaminen vielä on, mutta josko jouluna jo oltais jossain muualla?

Huolestuneena henkisestä hyvinvoinnistani huomaan, etten enää voi lukea shoppailua harrastuksekseni, kuten viimeiset neljä vuotta on ollut. Tänään käytiin väkinäisesti hulluilla päivillä, mutta mikään ei houkutellut, ei ainakaan alennustavara. Oikeastaan se on mahtavaa. Ruuan lisäksi tulee ostettua ainoastaanlapsille talvivarusteita, itelle ei yhtään mitään. Autonkin varustetasoa on nostettu kun tänään hankittiin talvinakit vanteineen. Asennus ens keskiviikkona. Siitä seuraavana päivänä onkin tarkoitus nostaa kytkintä ja pakata lapset ja koira tavaroineen matkaan ja porhaltaa 720 kilsaa suoraan pohjoiseen. Lähen siis lasten kanssa ainaki viikoksi mummilaan. Matkaan mahtuu toki Oulun agikisat, jos koira vaan on kunnossa. Yleensä se vetelee anturanpohjat auki hallilla, mutta nyt on uus ongelma. Lähes jokainen ikäänkuin sormienväli on jollain tavalla nirhaantunu ja yhessä välissä on ihan märkääkin. Lähes-valmiin-eläinlääkärin-hotline-ohjeilla lähen kohta ostamaan erinäisiä aineita, että koiraparka pystyis ees ravaamaan ulkona.

Autosta puheenollen, ei ole helppoa tämä muuttoauton päivittäminen hellesääädöistä pakkassäädöiksi. Ajellaan edelleen jollain "erikoiskilvillä", siis lasissa on tarrakilvet. Pakkasnesteet tai jotkut sellaset... vaihettiin huollon yhteydessä (kyllä muuten Dubain huollot oli halpoja!), tuulilasinesteet on päivitetty, nyt ne renkaat tilattu ja rekisteröintikatsastus suoritettu kumpaankin autoon. Seuraavaksi lähtee paperit kai autoverotusta varten jonnekin passikopioineen yms. Jossain vaiheessa saahaan sitten kai ne oikeat kilvet ja päätös autoveroista. Niin ja puhumattakaan penkinlämmittimistä tai lohkolämmittimistä. Lasinlämmittimet sentään löyty valmiina kun osas vaan ettiä oikeeta nappulaa.

Kertun juhlien lähes kohokohta itelleni oli kyllä Hermannin ensimmäinen askel, jonka näin. Herra ei ees kaatunu. Hyvin se muutenkin nousee seisomaan ja kävelee tukea vasten, samaa tahtia siis menee kuin siskonsa aikoinaan. Turha kai mainitakaan, että yötkin menee kohta samaa heräilytahtia kuin sisko. Nimim. pari tuntia huutoa illalla, muutamat huudot yöllä yms. Isosisko sentään on lopettanut (kopkop päähän) ne ihmeelliset yölliset "paniikkikohtaukset". En nyt muista, mikä niitten oikea nimi oli.